maanantai 31. toukokuuta 2010

Kukaan muu


Ei varmaan kirjoita mun puolesta näitä kaikkia reeni- ja kisakertomuksia, joten lienee aika tarttua "kynään" (lue näppikseen).

Viime viikon reenit siis vielä rustaamatta ja eiliset kisat. Josko sitten oltaisiin taas tovi ajantasalla. Ku tällä viikkoa on ohjelmistossa muutamat tokoharkat, agiharkat ja agikisat... jotta bloginkaan ei olisi syytä laiskotella.

***

pastilli, enpä saanut raavittua kasaan kuin pari riviä viime viikkosten aksareenien kulusta.

Näyttelyn kolmanneksi kaunein veteraani


Rovaniemellä satoi. Taas. Samassa paikassa oltiin ryhmiksessä viime elokuussa (tai niillä tietämin) ja silloinkin satoi. Oltiin pihalla koko päivä, koirat eivät pahasti kastuneet kun olivat kevythäkeissänsä...

Ruotsinlapinkoirat arvosteli Tuula Savolainen. Ehdittiin siinä päivän aikana katsella Tuulan tuomarointi myös samojedien, lapinporokoirien ja suomenlapinkoirien osalta (sekä joittenkin spanieleiden tai joku 8-ryhmän rotu se oli mikä kehän valloitti viimeisenä). Tuomari ei kauheasti erejä jaeskellut, ei siis ollut mikään eri-automaatti kyseessä.

Se mysteeri rlk, eli kolmas kehässä käynyt, oli nuori narttu Kuusamosta eli Korpikartanon Abba.

Tulokset

Abba EH1

Nemi ERI1 PN1 ROP

Merri ERI1 PN2 ROP-VET
BIS-VET3

Eetu esitti koirat rotukehässä, minä Merrin sitten pn-kehässä. Merri oli ihan iloisella mielellä häntä selänpäällä ilman pitämisiä. Jatkokehiä arvottiin, että miten tehdään. Tarkoitus oli että Eetu olisi käynyt juoksemassa molemmat - mutta koska kokoomakehä ja vars.kehä olivat päällekkäin niin lopulta minä päädyin esittämään Merriä ja Eetu Nemiä. Tuollahan oli koko 5 ryhmä paikalla, joten vitskan kehässä oli jopa 24 koiraa - eli huolimatta että Nemi esiintyi ihan nätisti niin eihän se sieltä esiin noussut. Luettelosta laskeskelin, että näyttelyyn oli ilmoittautunut n.14 eri rodusta veteraaneja. Mutta bis-vet -ryhmässä oli vain kuusi koiraa näytillä. Merri jaksoi olla yllättävänkin hyvin edukseen ja ison kehän esiintyminen meni hyvin - olin silti aika ällistynyt sijoittumisesta. Kaikkea kanssa. Vaikka nätti koirahan Merri on!

En nyt muista, että kuka tuomaroi sen bis-vetsku -kehän. Sen olisi pitänyt olla Jari Forssin heiniä (muistaakseni), mutta ei se kyllä se ollu. Ihan hyvä niin, koska Jarihan ei tunnistanut rotua puoltoista vuotta sitten Raahen ryhmiksessä "Mikä hemmetti tuo on?" on jäänyt kyllä ikuisiksi ajoiksi mieleen

Likkojen arvostelut:

Nemi

5v. narttu, jolla hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet, hyvä pää, hieman kevyt kuono, hyvät korvat, hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut, hyvänsyvyinen rintakehä, joka saisi olla hieman pidempi. Takaliikkeissä hieman ahtautta, liikkuu sivulta pitkällä ja tehokkaalla askeleella. Hieman alaskiinnittynyt häntä, hyvä turkki. Hyvin esitetty.

Merri

9v. erittäin hyvässä kunnossa esitetty veteraaninarttu. Hyvä pää, keskiruskeat silmät. Hyvät korvat, tilava runko. Hyvin kulmautunut takaosa, hieman suorat olkavarret, hyvä raajaluusto. Hyvä turkki. Sivuliik pitkä, tehokas askel, takaliik. hieman ahtautta. Hyvä turkki. Reipas käytös.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Ruåtsalaiståkåt käynnistyivät taas tälle kautta


Käytiin likkojen kanssa toksuttelemassa Tuijan & Karkin seurassa Kuivasjärven koulun kentällä eilen päivällä. Saatiinkin kivasti häiriöreeniä tehtyä kun samaan aikaan samaisella kentällä oli joku poikien liikuntatunti menossa - eli harkkasivat pesäpallo heittelyä & kopittelua. Siinä oli Merrinkin mieli koetuksella kun pallo lensi ihan liki sitä - tai kun pojilla oli joku kunto tms testi menossa ja juoksivat kenttää ympäri...

palailen tarkemmin asiaan myöhemmin.





Nyt on myöhemmin eli 01.06.10 klo 19:19

Nemille seuraamista, luoksetuloa ja jäävät. Kaikissa näissä koiruus oli aika priimus.

Lisäksi Tuija opetti sille noutoa, ja itekin hieman. Pito reeniä pitäisi tehdä vaan enemmän, ehkä se siitä juonen päästä saisi joskus kiinni..

Merrille sitten kaikenlaista vähän enemmän.

Kuten ruutua. Tuijalla onneksi oli ruututörpöt. Matolla naksuttelua ja sitten kohteessa maate ja palkka sinne. Jos ja kun otin etäisyyttä niin koira rupesi huutamaan. Tein irtoavuutta ruutuun palkan avulla - ja irtosihan se sitten.

Tunnaria. Vein tunnarikapulan kentän reunalle/ojaan ja kätkin sitä heinikkoon/lehtien alle. Tämä harkka meni aika upeesti.

Seuraamista. hyvä meno, jjee jee.

Pari jäävää, ok:sti.

Kaukoja. Aiemmin Päivin neuvomalla tavalla, eli joko odotin tovin tai palasin koiran vierelle ennen kuin vapautin palkalle. Toimi nyt hyvin, eli koira ei hätkässy kohti namirasiaa liian aikasten.

Luoksetuloa. Havaitsin, että sillä on väliä onko käsi nyrkissä vain auki. Nyrkissä ei pysänny, auki pysäs. Sitten läpijuoksu luoksareita, ihan kiva vauhti oli koiralla.

Noutoa. Metallista ja tavallista. Muuta erityistä en ko reeneistä muista kuin sen, että yhellä kerralla Merri vei noutokapulan Tuijalle...

Paikallaolo. Mentiin mettään piiloon. Kertaalleen Merri nousi ylös. Että se on sitkassa tuo tapa...

Päivin tokovalmennus, osa4


Keskiviikkona oli neljäs kerta Päivin tokokurssista. Toksuteltiin auringonpaisteessa (ehkä n.15 astetta lämmintä) Martinniemen ulkokentällä.

Tarkemmin reenien kulusta juttelen myöhemmin paremmalla ajalla..





01.06.10 18:29

Paikallaolo istuen, ok ei huomauttamista. En ollu kyl piilossa.

Paikallaolo maaten, piiloilin. Merri vinkui Päivi kysyi miten olen ääntelyasiaa lähtenyt ratkomaan - no en mitenkään, koska minusta suurempi ongelma on se että koira ei pysy maassa. Keskustelumme aikana koira nousi istumaan...

Luoksetulo. Tehtiin erilaisilla tavoilla. Mm peruuttaen ja siitä käsky, siis ite peruutti. Merri pysäs ihan hyvin. Jos taas jätin koiran matkan päähän, menin ite keskelle ja vein palkan toiseen päähän niin koira ei pysänny (ku käskin kohallani). Siis sillon jos palkkana oli ruoka. Jos taas palkkana pallo niin pysäs.

Tehtiin muitakin mielenkiintoisia testejä. Kuten vauhtia luoksetuloon, koira juoksi ennemmin hakemaan namirasiansa kuin mun luo - vaikka juoksin karkuun koiraa. Se vaan haki ensin sen rasian ja sitten tuli sitten se suussa mua kohti "Kaisaa!!! Unohdit tämän, niin hain sen mukaan - enkös ollutkin pätevä?! Anna ny nami!"

Ku tehtiin jotain sekalaista, koira irti ja ite kuljeksitaan ja kun koira kiinnostuu jostain (muusta ku itestä) niin kutsutaan luokse. Merri ei ymmärtänyt tän jutun pointtia, vaan joko seuras (AnnaNami, AnnaNami) sivulla (mikä ei ollu tarkotus) tai sitten huuteli kaikille kaikenlaista. Tuolla ois pitäny saaha vissiin luoksareihin vauhtia tms

Jossain vaiheessa näytettiin Päiville koemainen luoksetulo. Merri tuli läpi eikä pysänny yhtään. Kerrottuani ongelmasta (Merri tietää millon mul on pallo ja millon ei) niin tehtiin uusiksi hieman erilailla kuin aiemmin. Eli oikea käsi näyttää edelleen pysähtymisen - kämmen auki - ja vasen käsi heittää pallon/palkan. Johan stoppas - paljon paremmin kuin aiemmalla tavalla. JESS!!!

Tehtiinkö me muuta?

Ainakin tais olla joukkoluoksetulo. Koirat riviin kuin paikallaolossa ja ite kauemmas ja kutsuttiin luokse, apukonsteja sai käyttää. Merri tuli ihan vauhikkaasti.

Roi


Huomenna mennään pitkästä aikaa koiranäytelmiin, Rovaniemelle. Tuo onkin tämän vuoden eka nly meiän koirille. Rollossa on ryhmänäyttely, paikalla koko vitosryhmä ja pari jotain muuta ryhmää. Ruotsinlapinkoiria Tuula Savolaisen kehään on ilmoittautunut kolme, joten odotan mielenkiinnolla kuka se kolmas mahtaakaan olla

Tiistai aksa, 25.05.


Olihan ne tiistaiaamuna agireenitkin, joista en ole tainnut kertoa vielä mitään. Koutsina Mari.

Alku hankala. Ei meinannut onnistua. Ois ollu hyppy-suoraputki. suoran putken vieressä oli kuitenkin myös pituus, joten koira meni ennemmin sinne. kolmosesteenä hyppy putken vieressä/päädyssä ja yritin sen takaa ohjata koiraa. ei oikein toiminu (ku se hyppy oli suorana pituuden jälkeen).

Mari neuvoi mua olemaan hypyn toisella puolen, jolloin sujui paremmin. Kroppa alkuun päin ja siitä päällejuoksuna vai puolvalssina jatko..

Sitten taas pätkissä osioita kun en ehtiny mihinkään.

Pujotteluun meno UPEA!

Sitten rupesi rullaamaan ja koira liisi eellä ja a ja keinu menivät hienosti. Ei tietoakaan kontaktiongelmista... puuh ja pääh.

Hierottavana


Koirat saivat eilen kokovartalohieronnat. Merri oli ensin vuorossa ja ei hötkähtänyt kuin kerran pois patjaltansa. Koirilla oli samat jumit kuin aiemminkin eli Merrin takapää oli hieman jumissa ja Nemillä taasen selkä hieman kovana, mutta ilmeisesti hieronnalla molempien jumahtaneet paikat pehmenivät paremmiksi.

Nemihän nyt on aina ollut sellainen lötköpönäätti, joten se ei pistänyt rentoudellaan niin merkille, mutta Merristä huomasi kyllä että se nautti käsittelystä 

Kiitoksia hierojalle kotikäynnistä, palataanpa taas asiaan!





Samana päivänä ennen hierontaa koirat olivat kirmanneet täyttä laukkaa koirapuistossa ja tokoilleet ruotsalaisseurassa Kuivasjärven kentällä. Loppupäivä hieronnan jälkeen menikin hieman iisimmästi.

Varma kesän merkki?


On se, kun koirista löytyy punkki tai useampikin. Merristä on poistettu jo pari kappaletta noita ällötyksiä ja apteekista haettu Exspot-paketti on hyödykkäästi kotona pöydällä... ehkä ne litkut joskus päätyy vielä koiriinkin

tiistai 25. toukokuuta 2010

Irrotellaan


Nemi vietti omaa speciaaliaksapäiväänsä sunnuntaina. Kisajärkkä oli 3-1-2, joten saavuimme Haukkikselle vasta kun ykkösten jälkimmäinen rata oli alkamassa. Ykkösten hyppärin ja kakkosten molemmat radat tuomaroi Minna Jokisaari.



Me käytiin liitelemässä siis vain yks rata, hyppäri. Kun oli tovi aikaa meidän suoritukseen ja odottelin vuoroamme muutamien metrien päässä kentästä niin käskin koiran paikalleen, tein muutamia paikallaoloreenauksia (hytkyjä, ohjaushässäköintejä jne) ja Nemi pysyi paikallaan. Palkkasin sen pari kertaa ja sitten vaan mietin rataa jne. Nemi oli ihan rauhassa tuossa paikallansa. Mutta annas olla, kun vapautin sen käskyn alta ja siirryin lähemmäs kenttää katsomaan kun kaksi luokkanousijaa meni meitä ennen radalle, Nemi tempoi hihnassa ja huusi kannustushuutoja eellä aksaajille (tai sitten jotain törkeyksiä että "pois mun radalta"). Että intoa radalle lähtöön ainakin oli. Lähdössä se kyllä sitten taas pysyi paikallaan, vaikka haukkuikin.

Nemin tulos radalta oli hylkäys, kun kartturi ei ollut ajoissa tilanteen tasalla. Mutta hylsy ei paljoa mieltä paina sillä Nemi rallatteli ihanan irtonaisesti ja sillä oli hyvä zemppi päällä



 


Pari Minna Väänäsen ottamaa kuvaa yllä. Kiitos taas Minnalle kuvaamisesta!

Rataprofiili löytyy tuomarin kotisivuilta.

Videopätkä Nemin suorituksesta.

Analyysiä tarkemmin suorituksestamme:

Vaikka kolmos esteenä ollut putki oli lyhyt, tai ehkä just sen takia, mun ois pitänyt sanoa koiralle jotain kääntymisen merkiksi jo paljon aiemmin. Tai ylipäänsä sanoa. Nythän hylkäys tuli siitä kun koira irtosi putken jälkeen edessä olleelle hypylle. Ja hyvä kun irtosi, niinhän se kuuluikin tehdä kun mä vieä uunotin jotain ihan muuta.

Kepakoista en tiiä miten mun ois pitäny ne ohjata, tuossa tilanteessa. Joten tuli sitä pyörimistä. Tai no..

siis alunalkaenkaan radalle en oikein tiennyt miten ohjaisin pujo-kohdan ja toinen murheenkryyni oli pujottelun jälkeen kun oli pari putkea joiden välissä olisi pitänyt suorittaa yks hyppy.. että mietin miten saan koiran tekeen sen hypyn eikä niitä kahta putkea peräkanaa.. Hylsyn jälkeenhän tuolla ei ollut enää väliä joten annoin koiran kaahata putkesta toiseen

Kisatilanteessa mun mielestä pujottelusta eteenpäin homma meni tosi sujuvasti. Ja vaik se ei siihen nauhalle tallentunutkaan niin Nemi meni puhtaasti maaliin asti siitä pituudelta etiäpäin.

Takaahyppyyn olin suunnitellut, että oisin mennyt sen hypyn toiselta puolen enkä ois tehny tuollaista pyöritystä vaan mulla oli joku muu suunnitelma siihen. Mutta kohtuullisen sujuvahan tuo noinkin oli kun juoksin alta pois..

Tuollaisesta rallattelijasta mä tykkään! aina se ei oo tätä, mutta tuolla oli ja ...

Ruotsalaisvaihdos?


Kävisköhän mun käteen tällainen?

 

Kuva: Sari Eskelinen. Kuvassa Kompiaisen Aivan Ihana

maanantai 24. toukokuuta 2010

Merrin oma agility-humppapäivä


Merrin aksapäivään kuuluu


  • Haukkuminen Haukkiksella

  • Lenkkeily

  • Palloleikit

  • Namien syönti

  • 1-? agikisaradalla esteiden suorittamista ja huutamista ohjaajalle kun se ei taaskaan osaa mitään.. "hypi ite jos tiiät kerta paremmin" "en mee tuota estettä kun et sinäkään liiku - miksi minä liikkusin yksinäni" "älä karkaa mihinkään, en minä sillon hypi näitä esteitä tästä välistä jos et oota mua"

  • AgiMakkara

Pari Eskelisen Sarin (Kiitos!) ottamaa kuvaa Merristä lauantailta:



Kivaa oli. Vaikkei kovin sujuvasti mennytkään. Homman kun ottaa aktivoinnin ja yhdessä humputtelun kannalta niin ei häiritte pätkääkään vaikka jutut ei ois niin justiinsa. Se oli sellainen spesiaali päivä "Merri-muorin" kanssa kaksistaan kisoissa.

Kisat tuomaroi Anders Virtanen, jonka radoilla en olekaan ollut piiitkään aikaan.



A-rata meni ihan hyvin pujotteluun asti, jonka jälk en ehtinytkään tekemään persjättöä niin kuin olin suunnittelut. Josta seurasi aivan ihme kiemuroita. Jotenkin taiteilin koiran suorittamaan ne esteet vaikka ohjaussuunnitelmat meni ihan sekaisin. Koira kuitenkin suoriutui kaikista radalla olevista esteistä virheittä ja tehtiin puhdas rata yliajalla. Siihen nähden millaista mongerrusta meno oli niin kahdeksan sekunttia ei todellakaan ole paljon

B-radalla taasen ohjasin yhen hypyn huolimattomasti, koira tuli siitä ohi, en korjannut vaan lähetin koiran putkeen. Mutta kun hetken päästä se taas ohitti jonkun hypyn niin sitten otinkin jo uusiksi. Kannustin koiraa esteille ja kohta tultiinkin jo maaliin.

Jommalla kummalla radalla Merri hyvin merrimäisesti kiihtyi menostamme niin, että yritti iskeytyä mun lahkeeseen kiinni - vanha kunnon Merri. Kiellolla se siitä tokeni ja meni esteelle nilkkani sijasta.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kesän kisat


Aikeena on ollut pidemmän aikaa suunnata kesällä Agirotuun. Nyt viime aikojen kuumuudessa kärvisteltyäni olen tullut siihen johtopäätökseen, että osallistun Agirodussa vain sunnuntain geimeihin. Siis jos ja kun saadaan se joukkue kasaan niin siellä rallataan. Ja ehkä siihen etukäteen kerrottuun rataan, mikä sen nimi olikaan? Josta siis on ASB:ssä piirros viikkoa tms ennen tapahtumaa. Eikös sekin ole sunnuntaina?

Tuli tässä joku päivä aksatessa elävästi mieleen muutaman vuoden takainen Agirotu Janakkalassa. Kun aamulla tutustui rataan niin vasta iltapäivällä pääsi kisaamaan. Kisaajia oli ziljardi. Kuuma kuin mikä. Ei telttaa tms minne paeta. Kierrettiin vaan sitä yhtä taloa, eli leiriä siirrettiin sen mukaan missä oli varjoisaa.. Ei ollu herkkua se. Ja kaikki oli ihan läkähtyneitä pitkästä päivästä. Ei siinä tilassa riitä keltään energiaa aksaamiselle.

Varsinkaan kun tähän "kauhu-skenaarioon" lisätään ohjaaja jonka jalat ei kestä ja koira (Nemi siis) joka on niin pikkanen että sillä menee ns voimat eikä jaksa sitten tehä täysillä töitä heti perään uuestaan ja uuestaan kovin montaa rupeamaa.

Joten agirodussa panostetaan sunnuntaihin. Se on ny päätettynnä. Muut kisat kesän aikana kattellaan miten tehdään. Mutta ainakin Nemille agikisastartteja vain 1pvä/vkonloppu.

Ei mehuja


Helteet senkuns jatkuu ja se jos mikä vaikuttaa mustaturkkiseen koiraan - Nemi varmaan kiroaa meitä, jos hoksii, kun sen turkki vaan kasvaa ja kasvaa steriloinnin jälkeen. Saas nähdä kuinka muhku turkki sille tulee; ei varmaan paljon naurata näillä helteillä.

Eilen kävin Nemin kanssa korvaavuus-aksuissa, jokka veti Mikko. Nemi oli aika hyytyneen oloinen, vaikka sai hyppiä tosi matalia eli rimat oli 35cm:ssä. Ei koiruus irronnut esteille niin kuin oon tottunut, joten jotkut "tietty mää ohjaan näin" jutut sain heittää saman tien romukoppaan. Noh, sinällään tuo paikka onnistui muutenkin, koira meni esteet ihan jees jouduin vaan itte liikkumaan enemmän

Mua taas itteäni hyydytti kaksi asiaa, mitkä varmasti antoivat osansa reenimisellemme. Se vähemmän haittaava seikka oli se hiuslenkin unhottuminen kotiin; ahdistavaa kun hiukset heiluu missä sattuu!   Ja toinen seikka oli se, että oloni oli aika huono ke-illasta lähtien (satunnaista palelua, mahakipua (nyt kun on perjantai klo 15.02 niin en ole uskaltanut syödä mitään reiluun vuorokauteen... ennen nukkumaanmenoa join vähän vettä.samoin nyt päivällä..), päänsärkyä). Ihan viime hetkiin asti mietin, että perunko reeneihin tulon vai en. Mutta kun puol tuntia ennen reeneihin lähtöä olo oli melkein siedettävä niin päätin lähteä. Aksaamaan mennään vaikka pää kainalossa!

Laiskajooseppi lainaa itseään Naamiksesta reenien kulusta:

"Loppu irtoaminen LOISTAVA kyl rlapko helteessäkin ruuan takia pinkoo :)"

"Plussaa pujo, pöytä ja kontaktit :) Eivät täydellisiä (tassuja piti siirtää pari kertaa) mut virheettömiä eikä kontakteilta läpijuoksuja"

Radalla oli siis kaikki kontaktit. Mikko ystävällisesti kiikutti Nemin namikippoa ympäriinsä. Keinun ja aan koira teki vauhdilla ja tassut oli oikiaoppisessa asennossa. Puomilla jäi ylemmäksi ja ohjailin (pannasta pitäen) sitä paikoilleen.

Radan alkuun pähkäilin ensin yhtä ohjauskuviota. Sitten aattelin, että putkeen nähden (neljäs este) se oli ihan hullua.. joten päädyin ehkä hieman perinteisempään ohjaukseen. Joka ei toiminut meillä sitten pätkän vertaa. Koira lensi kakkosen jälkeen ainakin viis metriä etiäpäin kun oli korvaton eikä kuunnellut mun jarrausjuttuja yhtään.

Mikko sitten ehdotti toista tapaa, joka oli just ja melkeen se mitä aluksi ittekin olin aatellu. Se toimikin paljon paremmin meille. Varsinkin sitten kun muistin ennakoida koiralle käskyjä jo kun se oli putkessa jotta sain koiran kääntymään putken jälkeen tiukemmin pituudelle. Muutoinhan koiralla oli kiire palkalle, joten jos en ollu topakkana niin koira ois mieluusti jättänyt pituuden ja aan suorittamatta...

Muilla esteillä se ei yrittänyt karkailla palkalle.

Hyvät treenit ne oli, kaikesta huolimatta

Päivin tokovalmennus, osa3


Keskiviikkoiltapäivänä oli Merrin toksu-reenit, tällä kertaa oltiin ulkokentällä (sillä taaimmaisella). Kuten viime aikoina muutenkin, niin sää oli hyvin aurinkoinen ja kuuma (n.+25). Huolimatta hillittömästä helteestä niin Merri oli hyvinkin energisellä tuulella ja tokotteli reippaasti menemään.

Olin -kuten ed.kerralla oli sovittu- ennen tunnin varsinaista alkua kentällä ja Päivi katsoi Merrin kaukot. Viime kerralla kun ruvettiin reenimään niitä takapalkan avulla.

Päivikin totesi, että kun on kyseessä noinkin ahne koira, niin parempi vaan laittaa kansi siihen rasian päälle...

Noh, mutta noottia sain. Eikun siis neuvoa. Että pitää oottaa tovi ennen kuin vapautan koiran palkalle. Tai vaikka palata koiran viereen tms. Koska jo tällä reenimäärällä näki, että koira oli oppinut kääntymään heti suorituksen tehtyään venkula-asentoon valmiina ryntäämään namirasialle.

Se asia oli ihan ok, että otan vaan 1-2 siirtymiä.

Varsinaisen tunnin alkuun tehtiin 2 paikallaoloa. Ensin istuen. Taisin olla ainut joka marssi kontin taakse piiloon. Tämä meni hyvin - Merri pysyi paikallaan ja oikiassa asennossa

Sitten otettiin pari askelta eteenpäin ja paikallaolo maaten. Nyt taisikin mennä koko joukko (lähes) piiloilemaan. Yksi koira oli levoton, nousi käpyttelemään, ja vilkaisin samalla (kun ohjaajansa meni palauttamaan sen takaisin) itsekin koiria - ja siellähän Merri istua törötti. Paikallaan toki tosi terävänä, mutta että istui

Seuraavaksi reenittiin noutoa. Näytettiin vuoron perään Päiville missä mennään. Öö, mitä tästä sanoisi. Periaatteessa ok. Mutta hiottavaa riittää:

a)mun kapulan heitossa (heittääkkö ala vai ylä kautta?)

b)koiran vauhdissa (vaikka laukallahan se osan matkaa meni? - noh ahneen koiran kanssa voisi käyttää ruokaa paremmin motivoimaan vauhtia)

c)loppuasennossa, lisempää luovutustreeniä, perusasentoa, noudon vika vaihdetta

Tuota viimeistä vaihetta reenittiinkin sitten porukalla ihan erikseen. Eri asennoista pyydettiin koira tuomaan kapula. Samalla pyrittiin parempaan loppuasentoon. Ja harkattiin sitä miten koiralta otetaan kapula. Eli mun pitää pikkaisen kyykistyä kun otan Merriltä kapulan. Ja koska Merrin ote kapulasta ei ole hirmu tiukka niin sen suhteen saa olla varpaillaan jottei koira tipauta kapulaa omia aikojaan.

Viimeiseksi reenattiin tunnistusnoutoa. Jota olen kuvitellut joskus reenaavani totuttamalla koiraa lattialistanpätkään (ei se tietty sellainen ole ollut vaikka siltä näyttääkin) sanomalla "oma" (ja koira on ottanut mun kädestä sen "kapulan"). Mutta mitä ilmeisestikään koira ei muistanut sitä ts ollut sitä sisäistänyt.

Saatiin käyttää AD:n tunnistuskapuloita. Ja meillä homma lähti siis ihan nollasta, koska mitään kätkemisiä en ole ikinä tuolle tehnyt. Ensin katsottiin millaisella otteella koira ottaa sen kapulan (tikun, puukipaleen, ..mikä sen nimi on??) ja sitten aloitettiin varsinainen harjoittelu.



 Koira pistettin istumaan niin että se ei olisi nähnyt mitä itse puuhaa. Noh Merri istui kyllä kroppa kenttää kohti, mutta vääntyili samalla niin että nokka oli kuitenkin mua/metsää kohti.. että tuota joo. Mutta vissiin se ei näin ekassa harjoitteessa haitannut. Vein siis sen puuesineen kentän reunustalle missä oli kuivuneita lehtiä ja piiloitin sen lehtien alle. Palasin koiran luo ja sanoin "oma" osoittaen samalla sinne päin. Merri ei tajunnut mistä on kyse.. ja sanoin "hae". Jolloin se lähtikin nuuskuttamaan halutulle alueelle. Selvästi teki nenällänsä töitä ja kotvan päästä löysi ja toi puuesineen. Tämä toistettiin muutamia kertoja. Jollakin kerralla Merri selvästi hieman yritti kysyä minulta josko se voisi tuoda jonkun muun esineen metsänlaidasta. Palkkasin koiran heittämällä sille pallon ja sitten vielä nakilla. Päivi näki Merrin innon pallon kanssa touhuamiseen ja ehotti josko piilottaisin sitä palloa näin alkuun - josta seurasikin se, että koira etsi ja toi piiloitetun esineen vieläkin paremmin kuin sen puukappaleen

Tarkoitus olisi saada koiralle seukki välivaiheena sellainen, että samalla suunnalla olisi muita puukappaleita joita ei kuuluisi hakea (esim näkyvissä) ja sitten hieman taaempana se "oma" haettava kapistus. Jos nyt ihan oikein ymmärsin. Mutta siis ensin tuo listakappaleen hakeminen ja sitten siihen häiriötekijöitä seuraksi...

(ehkei mun nyt kannatakaan siivota ihan kaikkia lehtiä pihalta roskikseen )

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Pujo kulmia


Merrin lenkityksen ja reenailun jälkeen käytin Nemin "ollaan vaan kaksistaan" lenkillä Kiimingin kaduilla ja sitten tallustimme loppujen nakkikikkaroiden kanssa takapihalle.

Tein ihan vanhaa perustreeniä. Eli palkka namikipolle loppuun. Koira hihnassa. Pujoon....ja nakki suuhun ja uusiksi. Molemmilta puolilta 5-6 kertaa.



Tiiä tuota saako tuosta kuvastakaan tolkkua. Mutta siis kun itse olin pujottelun oikealla puolella niin koira yritti mennä 2-välistä sisään useamman kerran. Eli kun kuljetutin sen hihnalla aika läheltä pujoa ja sanoin "kierrä" niin koiralla oli kyllä himoa palkalle, mutta ei ihan muistia siitä että ne kaikki kepakot pitäisi kiertää. Eli siinä piti vähän siirtyä kauemmaksi esteestä jotta koira hahmotti sen paremmin ja meni oikein sisään. Lopussa ei ollut ongelmaa missään vaiheessa.

Toiselta puolen tehdessä tätä samaa ongelmaa ei ollut.

Lopuksi tein vielä pujon kertaalleen niin että koria oli irti ja lähestyminen esteelle tuli muutamien metrien päästä suorassa linjassa. Siitä sitten palkaksi loput namit ja kovasti kehuja

TokoAgi


Kauan kauan sitten kävin Merrin kanssa tokoagi -reeneissä, eilen illalla takapihallamme Merri muisteli menneitä ja yhdisti taas nämä kaksi kivaa lajia

Aattelin, että takapihan nurtsi olisi jo sen verran kuivunut, että siellä voisi "telmuta" koirien kanssa. Joten pystytin pujottelukepit (6kpl) nurmikolle. Tein Merrille pujon pari kertaa namipalkalla ja sitten siirryin itseasiaan. Siis tarkoitus oli Merrin kanssa enimmäkseen reenata toksu-juttuja.

Otettiinpa siinä sitten noutoa. Siis sekä koko liikkeenä että malttia hakukäskyn odotukseen eli kun olin heittänyt kapulan niin peruutinkin askeleen tai pari ja käskin koiran sivulleni. Tosi hyvin Merri oli tässä kuulolla eikä karkaillut (kuin kerran).

Noh, eka kerran kun heitin kapulan. (ja annoin luvan noutaa) Niin koirapa ryntäsikin pujotteluun ! eipä siinä kannattanut koiraa poiskaan käskeä esteeltä, joten se teki pujon ja noudon yhdistettynä Takaisin tuli kuitenkin suoraan ilman kepakkokiertelyä.

Muutama kerta noutoreeneistä oli suorastaan loistava (suoraan sivulle ilman n*toistoja sivulle tulosta). Josta syystä kehuinkin koiraa kassillisen enemmän kuin muista tapauksista.

Lopuksi teimme vielä kaukoreeniä. Palkka taakse. Merri on tässä niin helposti yli-innokas hytkyjä. Joten olen tehnyt vain 1-2 vaihdosta ja sitten vapauttanut palkalle. Ja siis istu/maahan juttuja tehdään vaan.. En kyllä tiiä millon koiralla olisi malttia reenatessa olla hytkyilemättä. Mutta ehkä maltti on valttia

(ja tää nyt ei tietty ollut ainut kerta kun ollaan toksutettu viime aikoina, mutta kaikkia en jaksa/muista naputella tänne diaryyn "ylös")

Aamuagit


Eilen oli Nemin viikko-reenit. Koutsauksesta vastasi Mari. Ennen kuin harkat alkoivat niin ehdin humputella tovin Merrin kanssa kentällä (pujottelua, rengasta, puomia ja aata).

Nemin kanssa ei tehty ihan niin pitkästi rataa kuin mitä muut tekivät. Nestorin rata päättyi "eteen" -suoraan. Eli palkka sinne vikan hypyn taakse. Mikä oli varsin hyvä juttu, sillä siinä oli pussia yms missä varmasti oisin jäänyt jälkeen ja koira ei välttämättä olisi irronnut eteenpäin vaan olisi saattanut jäähä pyörimään ja mua oottelemaan. Ehkä. Noh, mutta näin nyt jok tap ja tuo oli hyvä juttu jotta saatiin sitä irtaantumista ja eteenmenoa taas tehdyksi. Kun ehkä Nemi on siin mennyt hieman takapakkia ts en ole muistanut sitäKIN harjoituttaa kun oon reenimässä käynynnä.








Eli perus-irto-reeniäkin läksyihin - ja noissa pitäisi olla koiralle AINA palkka.

Reenin ajan rimat oli Nemille samoissa korkeuksissa kuin muillakin eli 60cm. Tämä ei ollut nyt mikään ongelma kun koiruus ei ollu väsyny. Viikonloppuna kun ei ollu mitään koiramaisia menoja. Mitä nyt sunnuntaina kävin pikkaisen aksailemassa, kontakteja vaan. Ja koiruus oli hyvin etenevällä ja lennokkaalla tuulella. Ei esteille meno ongelmia.

Kontakteista Nemin rataosuudella olivat a ja puomi. Tehtiin ne niin, että annoin Marille palkan ja hän pisti sen sitten paikalleen kun koira oli suorittamassa estettä / esteen lopussa. Eipä tullut koira läpi ny esteistä, mutta asentoa piti hieman muokata. Siis siirtää niitä tassuja. Välillä ne kyllä osuivat ihan kohilleenkin - aalla siis ainakin.







Kontakteista oli sellaista juttua, että pitäisi harjoitella niitä niin että mukana olisi lisähenkilö sekä häiriönä että palkkaajana. Eli kun Nemi vähän saattaapi vilkuilla sitä extra-henkilöä (koutsia, miksei muitakin, vaikka tuomaria) niin koira tottuisi siihen, että kun tuo tuossa on / jolkottelee niin sepä saattaa tuoda palkankin (kun teen tän jutun oikeen priimasti)

Muuta erityistä en niistä reeneistä enää muistakkaan.. mutta eiköhän siinä ollu oleellisimmat.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Kesä-halli


Kävin eilen tekemässä Nemin kanssa kontaktisulkeisia. Eli ensin puomia yksistään irtonaisena 6 kertaa; kolmesti molemmilta puolilta. Juoksin ohitte puomista. Viis kertaa kuuesta Nemi pisti suoraan tassut maahan ja sillä yhellä kerralla korjas itte ilman erillistä huomauttelua. Aluksi tein niin, että pidin koiraa pannasta kiinni ja pidin kauempana ja hoin sille "puomi, puomi, puomi" niin että se oli ihan intopiukeena syöksymässä esteelle. Vauhti oli siis hyvä ja tein erinäisiä hytkähtelyjä ja sanallista hölinää ja koira kesti sen ihan hyvin. Lisäksi tein pari kertaa puomin ilman loppukäskyä eli kirraata ja ihan hyvin koira teki sillonkin. Eipä ollu loppuosio esteesta, pysäys tms, riippuvainen siitä millon mä auon suutani.

Sitten pidin vähän taukoa ja otin aan 2 kertaa hihnan kanssa. Pistin palkan loppuun (puomilla vein palkan vasta sitten namilautaselle kun koira oli pysännyt loppuasentoon). Hyvin meni. Kesti mun liikkeet ja pulinat. Sitten taas hieman taukoa ja loppuun vielä a 2 kertaa irti.

Se oli Nemin sunnuntai reenailu.

Merrin kanssa reenasin takaaleikkauksia palkalla, eteenmenoa palkalla, pirkotusta, aata, kääntöä renkaalla ja jotain hulipali-rataa.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Satoi ja paistoi


Viitaten aiempaan kirjoitukseeni "tietää mitä tehdä kun ajelee hallille/kentälle satoi tai paistoi", niin tänään on sekä satanut että paistanut aurinko ja välillä jopa molempia yhtäaikaa  Ihmeellinen toukokuu, kun pahimmillaan tänään mittari on näyttänyt +28 astetta! Ei ole (ruotsin)lapinkoiran keli tämä, ei totta totisesti.

Noh, kävin kuitenkin koirien kanssa Martinniemessä. Lenkki -> lyhyt reeni molempien kanssa -> lenkki ja kotiin.

Nemin kanssa tein puolikkaat kepit vinoilla kulmilla/lähestymisillä palkka lopussa - kummatki puolet kerran. Yks eteenmeno harkka, rimat 35 cm (putki ja pari hyppyä) - siinäkin palkka lopussa. Keinua hihnan kanssa niin että otettiin vähän vauhtia kauempaa. Lisäksi suurinpiirtein tusinan verran puomin alastulokontakteja, hihnan kanssa ja loppupalkalla. Siis ensin tein puolisen tusinaa, sitten keinua ja sitten Nemi ootille ja Merrin reenit ja sitten vielä vähän puomia (ja nuo pikkuset pujo+eteen reenit).

Nemi teki hyvin nuita kontakteja 9/10 kerrasta pisti tassut just niin kuin halusin ja pysyi kunnes vapautin. Tosin välillä ei lähtenyt "saa" käskyllä vaan vasta kun sanoin "saa.. mennä".

Merrin kanssa lähtöreeniä, siis paikallaan pysymistä kun viimeksi varasti molemmat lähdöt kisoissa. Eteenmenoa, takahyppelyä, välistävetoa ja puolikkaita keppejä niin että joko olin koko ajan maalissa tai lähdössä. Namikuppi ootti pujon päässä. Hyvä vauhti oli koiralla olinpa minä kummassa paikassa tahansa

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Seinäjoella


Olipa kiva, että Seinäjoella oli ollut pari paparazzia



Kuva: Taija Linna





Kuva: Kati Kuuttila.

Lisää Katin kuvia Nemistä.

On se jännä, että Nemillä pysyy 98% rimat paikoillaan, vaikka ei se kyllä kauhiasti ilmavaraa jätä ittensä ja rimojen väliin...

Tiistai reenien kannalta


..sanainen arkku ei tunnu nyt oikein avautuvan. Ehkä oon niin masentunut siitä, että miten tässä nyt näin kävi etten jaksa ees mitään ihmeitä naputellakaan näppiksellä. Mikä riipoo? No ne kontaktit riipoo, plus se, että pitääkö sitä oikeesti hankkia bc jotta olisi koira joka jaksaa toistoja, reenejä, ja kisoja. Vai jaksaako oikeesti mikään koira - vai onko N vain sellainen, jotta se kestää palautua kauemmin kuin mitä M (tai joku muu koira Y)?

Ja toisaalta olenko minäkään oikeesti niin aktiivinen, että tarttisin koiran joka jaksaa, jaksaa, jaksaa, jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jaksaa?

Mutta siis niistä tiistaiaamun reeneistä porisen joskus. Kun sille päälle satun.



Eipä niistä reeneistä kyllä kauhiasti ole kerrottavaa. Yritettiin tehdä 23 esteen mittaista aika mujusmaista rataa, mutta Nemi oli niin väsähtäneellä tuulella että räävittiin rata kertaalleen läpi ja tehtiin sen jälkeen vain puomin alastulokontakti-sulkeisia.

Siittä radasta ny ehkä sen verran, että puomin kontakti oli ihan hyvä. Keinun teki ensin ihan ok, mutta sitten kun rupesin häiriköimään niin tuli pois ja aan juoksi suoraan läpi. Toistolla taisi pysähtyä.

Pujossa ennakoin seukki estettä ja koira tuli pois kesken, melkeen lopus, niin kuin taisi tulla ryhmän muutki koirat jollakin kierroksella.

Niin. Ne kontaktit on nyt persiillään. Ja sekös harmittaa. Lievästi ilmaistuna. Olen antanut koiran tulla liian monta kertaa läpi ilman seuraamuksia. Tyhmä, tyhmä, tyhmä, ... *X minä. Joten koira sitten -kuulemma- luulee, että se on radan/kisan yhteydessä ihan normi tila että läpi tullaan.

Ja sitten on tehty virhe siinä, että ei ole huomautettu / korjattu koiran paikkaa/asentoa siinä kontaktilla. Kun ne tassut eivät ole aina osuneet maahan. Että nyt siinä sitten on se vika, tai osasyy siihen, että Nemi ei tiedä mikä se oikia paikka on...

Jos pistän palkan, teen remmillä tms muutoin vain yhtä estettä tyyppisesti niin koira -sentäs- tekee esteen hyvin. Saadaan tehdä paljon kesän aikana kontaktiharjoitteita jotta saataisiin palautettua ne sille tasolle millä ne joskus olivat...

Merrin agitavoitteenahan oli nostaa se kakkosiin - sain minä nyt sitten Neminkin ainakin edes sinne, jos en sitten muualle saakkaan.



Ja oikeesti mä en tietenkään ole näin tylsä ja tosikko. Mutta tympäsee silti. Onneksi reenaaminen on kivaa, ja onpahan jotain mitä työstää - ja tietää mitä tehdä kun ajelee hallille/kentälle satoi tai paistoi

KASn kisat, sunnuntai


Tapahtuihan siellä sunnuntaina muutakin kuin, että Nemi nousi kakkosiin. Ehkei niin hyvää tms mutta Pateniemessä olin kuitenkin koirien kanssa koko päivän. Merrikin pääsi lopulta radalle.

Odotan jotain inspiraation tynkää, jotta voisin raapustaa sen päivän muut kuulumiset...

Märkivä sotku


Olipa kerran koira, jolla oli karvat klimpissä. Niitä sitten kampailtuani havaitsin, että ihohan se siellä alla märkii ja pikkaisen punoittaa...

Tää ex-klimppi nyk-läntti on siis Nemillä selässä, vasemmalla puolen kohtuu takana. Mutta niin, että koira yltää sitä kyhnyttämään hampaillaan.

Niin ja läntti oli siis sellainen vähän sormenpäätä suurempi alue.

tiistai 11. toukokuuta 2010

0-bileet & kevään ensimmäiset ulkoreenit




Kesäkauden reeniryhmästä 3/4 teki 0-tuloksen edellisviikonlopun KAS:n kisoissa, jonka kunniaksi pidettiin "pikku-piknikki" reenien lomassa



Ulkoreeneissä on kiva tehdä jäähyttely & lämppärilenkit sulassa sovussa irti humpaten (ihmisetki on irti, heh).



Nemikin tahtoo tomaattia ja kurkkua... (lisäksi kuvassa Kaisu, Mari, Eeva & Monty)



Kyllä sitä välillä reenattiinkin. Kuvassa Mari & Maissi.