Syyserkkari

Ajeltiin lauantaina viides lokakuuta Jyväskylään ja majoituttiin Laajavuoren Scandiciin. Illalla osallistuin yhdistyksen syyskokoukseen, kun olin luvannut ottaa Lapinkoiralehteen kuvia kokouksessa (oli hämärää, kuvasin manuskaputkella, kuvat on mitä on). Kun oli aika äänestää hallitukseen uudet jäsenet erovuoroisten tilalle (ja varajäsenet), niin joku sanoi, että olisi hyvä jos hallituksessa olisi kaikkien rotujen edustus. Meni tovi ja rlk-ihmisiä ei ehdotettu / ilmoittautunut, liekkö ollut edes koko kokouksessa keitäin muita kuin minä. Sitten yks tuttu kysyi, että saako se ehdottaa mua .. Ei sitten ollut aikaa miettiä asiaa loppuun asti joten sanoin että jookait. 

Niinhän siinä sitten kävi, että päädyin vuodeksi rotuyhdistyksen hallitukseen. Vain yhdeksi vuodeksi kun äänet eivät riittäneet kolmeen vuoteen (vuoden paikkoja oli siksi tarjolla kun muutama henkilö erosi hallituksesta kesken kauden), mutta toisaalta niitä ei ollut myöskään vähiten eli minusta ei tullut varajäsenkään. 

Sunnuntaina kävin Taran kanssa Killerin raviradalla, jossa järjestettiin syyserikoisnäyttely. Sielläkin otin hieman kuvia. Taralle sain esittäjän kasvattajien perheestä. Kiitos esittäjälle! On kyllä onni kun Tara osaa esiintyä monien esittäjien kanssa 😊😍

Tara sai erinomaisen, mihin olen tosi tyytyväinen tuolla turkilla.

Ruotsinlapinkoirat arvosteli Satu Ylä-Mononen

Arvostelu: Vahva narttu, joka tänään karvattomassa kunnossa. Hyvä ilmeinen nartun pää. Hyvä kaula ja ylälinja vahva luusto. Kapea eturinta. Vahva runko. Voisi liikkua hieman pidemmällä askeleella. Tuloillaan oleva karva.

VAL ERI 

Tara valioitui

 Viime viikonloppuna oli lappalaiskoirien syyserikoisnäyttely Keminmaassa, jonne ajelin Taran kanssa varhain lähtien sunnuntai aamuna sillä alkoihan ruotsinlapinkoirien kehä jo klo yhdeksän. Sää oli onneksi varsin mainio pilvistä ja puolipilvistä. 

Ruotsinlapinkoirat arvosteli Jari Fors, josta etukäteisajatukseni oli, että hän ei minun koirista tykkää, mutta mennään nyt kuitenkin näkemään muita ruotsinlapinkoiria, Taran kasvattajia ja muita lappalaiskoiraharrastajia (+ räpsimään jotain kuvia). Tuomarilla oli selkeä linja millaisista ruotsinlapinkoirista hän tykkäsi ja sepä olikin sitten niin, että Tara oli sitä linjaa ... Onhan Tara toki tyystin eri näköinen esim Kiki (tai Merri, vähän samannäköinen kuin Nemi). 

Meidän onneksi Taran sisko Yona oli käynyt edellisenä päivänä Tervolan ryhmänäyttelyssä hakemassa viimeisen sertiruusukkeen - sillä siskosten välisissä kamppailuissa Yona edelleen veti pidemmän korren. 

Ruotsinlapinkoirien erkkaritulokset

Itselle hämmennystä aiheutti myös se, että Tara pärjäsi myös parasnarttu kilpailussa, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy niin pn-kehässä oli kahdeksan sa:n saanutta koiraa ... ja silti Tara oli sjoitettujen joukossa. Avo-luokassa Taran esitti sen kasvattaja (Eerika) ja pn-luokassa ja kasvattajaryhmässä olin itse koirani kanssa kehässä. 

Taran arvostelu:

" 2,5v, keskikokoinen, mittasuhteiltaan ja tyypiltään oikea. Kaunis nartun pää, hyvät korvat. Erinomainen kaula. Kauttaaltaan erinomainen runko ja raajat. Hyvä häntä ja turkki. Erittäin kevyt, rodunomainen liike. Luonne oikea." 
AVO ERI1 SA PN4 SERT → FI MVA

Tara kävi yhdistyksen kuvauspisteellä, tässä Henna Haapaniemen ottama kuva:

Kiva oli huomata, että sain koiran ongelmitta kipuamaan korokkeelle ja jopa pysymään seisomispaikallaolossa. Plus, että ei tarvinnut olla hihnassa kiinni ts itse kuvassa. Häntäkin pysyi koiralla kivasti selän päällä. 

Lopuksi vielä muutama itse ottamani kuva Tarasta sunnuntain näyttelypaikalta: 

Ja tässä vielä kuvanen Tarasta sukulaisineen (oma otos)

Näyttelykuvaamisesta ja muusta räpsinnästä

 Kuvaustreffeille en ole tänä vuonna ehtinyt, jotain viestejä parille tyypille laittelin jossain välissä, mutta en tajua mihin aika vaan on kadonnut eli ei ole toteutunut vielä treffailut. Toisaalta ei ole myöskään ollut mitään The ideaa kuvauksille. Onnistuakseen kuvissa pitäisi olla (omasta  näkökulmasta) joku tavoitekuva, jota lähden hakemaan (ts yrittämään). Tavoite on joskus joku paikka missä haluan koirasta kuvan ja joskus joku temppu, minkä koira tekee tms (tai haluan kuvata tietyn rotuista koiraa, tiettyä koirayksilöä jne). 

Nyt kun tuon sanoin, niin tuli mieleen, että onhan tässä vireillä yhteen tiettyyn paikkaan kuvaustreffien sopiminen parin koiraihmisen kanssa, mutta kattellaan milloin toteutuu. 

Lappalaiskoiria kuvasin huhtikuun alussa lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä. Näiden kuvien editoiminen on vieläkin kesken. 

Sata kertaa sanottu, ja sanon taas: otan kuvat sekä arw (raakatiedosto) että jpg, käyn jpg:t läpi ja tuhoan kaikkein paskimmat (myös siis ne raakatiedostoversiot). Sitten alan vähitellen editoimaan kuvia, yleensä ensin joko puolueellisesti kavereiden koiria tai sellaisia kuvia mitkä miellyttävät omaa silmää eniten just sillä hetkellä. Editoin tietysti nimenomaan niitä arw-tiedostoja, käytän editointiin Photoshoppia. Muokkaan yhden kuvan kerrallaan, kuvat ovat kooltaan n.24 tai 41 megaa (raakatiedostona) - riippuen kummalla kameroistani olen kuvannut. Editointiin käytän kannettavaa tietokonetta, sanon tämän siksi, koska toisinaan olen joitain kuvia muokannut myös työpaikalla työpöytäkoneella, ja onhan se ollut selkeästi nopeampi kone (isompi näyttö myös helpottaa) ... ;-) Joskus nysvään joidenkin kuvien kanssa eli poistan kuvasta vaikkapa takana olleen frisbiigolfhässäkän (roskiksen tai minkä milloinkin). Muutaman kerran olen meinannut tehdä videon muokkausprosessistani, kun aikaa kuluu sellaisiin asioihin mitä "taviksilla" ei luultavasti kulu eli esim kun säädän kuvan ominaisuuksia (värimaailma, varjot, valkotasapaino yms yms) niin käsien tärinän takia joskus joutuu säätämään paljonkin, että saan haluamani asetukset kohdalleen. Saati jos tosiaan poistan jotain, niin kohteiden "lassoaminen" ei onnistu noin vain. 

Erkkarissahan oli ihan unelma kuvata. Sinne oli tuotu kuvauskoroke, missä koiria kävi kuvattavana. Paikallaanolevia koiria, kuvaukset pihalla, eihän se ollut kuin räpsiä vaan. Ja räpsinhän minä. Onneksi paikalla oli toinenkin kuvaaja, jonka kuvat ovat olleet aikaa sitten verkossa. 

Muokkailin eilen kolme kuvaa:

Ruotsinlapinkoira

Suomenlapinkoira

Lapinporokoira

Toinen isompi kuvaussessio oli valmennusringin eka leiri, jossa otin tolkuttoman määrän kuvia - enimmäkseen tokosta. Tuolla havannoin, että mun objektiiveista ehdottomasti paras hallikuvaukseen on Samyangin 85mm, siitäkin huolimatta, että se on automaatiton eikä kukaan järjelläkäyvä räpsijä ota sellaisella ns toimintakuvia ;-) (mulla oli mukana myös 70-200 2.8) 

Koska kuvienmuokkausprosessini on niin hidas, niin pitänee muistaa käyttää järkeä ens kerralla kun yhdistyksen tapahtumiin kysellään kuvaajia. Vaikka (!) hieman innostuin, kun tajusin kuinka lähellä seuraava erkkari on. Onneksi voin mennä sinne kameran kanssa ihan muutenvaankin eikä välttämättä minään toimikuntalaisena :-)

Kevät erkkari

 Huhtikuun alussa ajelin Taran kanssa Jyväskylään, jossa majoituimme Laajavuoren Scandicissa. Oltiin lauantai-iltana hotellilla, käytiin kävelyllä ja lojuttiin hotellihuoneessa. Sunnuntaiaamuna ajeltiin Peurankaan (Laukaa) lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn. Sain parkkeerattua likelle toimistoa, koska ohjelmassa(ni) oli lehtitoimikunnan ständillä valokuvausta rlk-kehän jälkeen. Raahasin autolta Taran häkin kehän lähelle, laitoin Taran hetkeksi häkkiin. Taran kasvattaja testaili miten koira(ni) toimii hänen kanssaan. Räpsin kuvia ja kasvattaja esitti Taran - kasvattajaluokassa olin itse koiran kanssa. 

Tuomarina ruotsinlapinkoirilla oli Pirjo Aaltonen (en ainakaan muista aiemmin, että meidän koirat olisivat olleet hänen kehässä). 

Tara esiintyi ihan kivasti, koira ei vain ollut tämän tuomarin mieleen. 

"Kevytluustoinen, vielä ilmavassa (?) vaiheessa esiintyvä nuori narttu, jolla selvä sukupuolileima. Hyvät pään mittasuhteet, tyypillinen ilme. Hyvin asettuneet, hieman kookkaat korvat. Kääntää etukäpälät vielä ulospäin, etuosa saa täyttyä. Liikkeessä melko takakorkea, ja taka-askel jää rungon alle. Hyvät etuliikkeet, mutta kinnerahdas takaa. Takaosa tiputtaa palkintosijaa."

NUO EH1

Kasvattajaryhmälle kp sij.2 

Rlk kehän jälkeen Tara pääsi lenkille ja sen jälkeen autoon kun allekirjoittanut meni kuvauspisteelle räpsimään. Kun loppukehät alkoivat niin kuvauspiste laitettiin "kiinni". Sen jälkeen käytin Taran lenkillä ja ajeltiin takaisin Jyväskylään vielä yöksi, maanantaina autoiltiin kotiin. 

Kolmastoista kesäkuuta

 

Noh noh

 Onkait me jotain tehty. Niin kuin ruokailujen yhteydessä paikkis häiriöitä. Joskus toimii paremmin ja joskus huonommin. Mutta parhaimpina kertoina koirat kestävät hyvin liike- ja äänihäiriöt. 

Taran kanssa oon reenaillut lenkkeilytaitoja, niissä on vielä paljon kehitettävää, mutta ilon pilkahduksiakin on näkyvissä. 

Tara myös opettelee valokuvamallinhommia. Tänäaamuna kävin koirien kanssa Gammelstadissa, aluksi Taraa hieman ahisti/häiritsi (ilmaisi sen haukkumalla), mutta pienen paijailuhetken jälkeen sujui jo paremmin. Kakarakoira selvästi tarvitsee paljon kehuja kuvaussessioiden aikana, nameja ja kehuja. 

Mun ihana säihkysilmä 💖

Taran eka erkkari

 Ajeltiin lauantaina räntäsateessa Luleåsta Rovaniemelle, jossa oltiin yksi yö hotelli Pohjanhovissa (vasta perillä minulle valkeni, että lappalaiskoirien kevätkokous oli samassa hotellissa, joten osallistuin sitten siihenkin vaikken ollut sitä alunperin suunnitellut tekeväni). Liityin tänä vuonna takaisin yhdistyksen lehtitoimikuntaan (kysyivät sinne) ja innokkaana kameran ulkoiluttajana tartuin myös "virallisen" kuvaajan pestiin näyttelyn osalta. En onneksi tokikaan ollut ainoa kuvaaja erkkarissa. 

Lauantaiaamuna herättiin sika-aikaisin, jotta ehdittiin hotellin aamiaiselle heti kun se alkoi ja heti syömisen jälkeen ajeltiin näyttelypaikalle lähelle joulupukin majapaikkaa. Näyttelykehät olivat aamulla lumisen jäiset mutta loskautuivat pikkuhiljaa päivän edetessä. Ruotsinlapinkoirat aloittivat kehässä kaksi heti yhdeksältä. Tara ja Kiki majoittuivat erkkarin ajan omissa kangashäkeissään, Eetu vahti ja huolsi koiria kun minä suikkaloin pitkin näyttelyä räpsimässä kuvia. Eetu myös esitti Taran kehässä (sen ajan vahdin Kikiä ettei se murtaudu ulos häkistä), ja hienosti esittikin, koska välillä hyvinkin paljon -ja monenlaisia- juttuja kertova Tara ei puhua pukahtanut. 

Tuomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa saneli arvosteluun Tarasta näin:

"Riittävät mittasuhteet. Hyvä koko. Selvä sukupuolileima. Vielä kevyt rakenteinen. Kaunis ilmeinen pää. Hyvä otsapenger. Hieman leveä asentoiset korvat. Hyvä kaula ja selkä. Luisu lantio. Runko vielä kevyt. Riittävästi kulmautunut. Liikkeissä vielä epäyhtenäisyyttä edessä ja takana. Sivuaskel jää lyhyeksi. Hyvä turkin laatu." 

JUN EH2

Tara pääsi myös mukaan Ataciara kennelin kasvattajaryhmään, jossa edelleen esiintyi kivasti, toki pikku koiraa vähän hämmensi uusi kokemus, koska tällaista tilannetta se ei ollut aiemmin kokenut (eikä harjoitellut). Kasvattajia oli jopa kaksi kappaletta yhtäaikaa kehässä eli koiria sankoin joukoin, joten Taralle roppakaupalla uusia kokemuksia. Ataciara kennel sijoittui ensimmäiseksi ja päivän päätteeksi Tara pääsi vielä isoon kehään sisarusten ja sisarpuoltensa kanssa, mutta siellä se ei enää jaksanut niin hienosti esiintyä (oli äänessä eli esiintyi vähän liikaakin). 

Kasvattajaryhmän arvostelu (sama tuomari):

Kaksi yhdistelmää. Yksi uros ja kolme narttua. Tasapainoinen ryhmä. Hyvät mittasuhteet. Selvät sukupuolileimat. Hyvät karvapeitteet. Liikkuvat rodunomaisesti.

Kehän jälkeen ottamani kuva 

Tosi iloinen olen kyllä siitä miten Tara esiintyi ja millainen sen eka erkkari oli. Henkilökohtaisella kehäesiintymisellä ei saavuttanut mainetta ja kunniaa, mutta sitä tärkeämpänä pidän hyvää kokemusta. Tämä oli Taran ensimmäinen näyttelyesiintyminen junioriluokassa, kehäkokemusta sillä oli entuudestaan ainoastaan pentunäyttelystä missä se oli ainoa rotunsa edustaja.  Ruotsinlapinkoiria oli erkkariin ilmoitettu kahdeksantoista kappaletta, ihan kaikki eivät kehään asti tulleet. Kiva oli tavata vanhoja ja uusia tuttavuuksia sekä heidän ihania koiriaan. Räpsinnän lomassa ehdin vaihtaa hieman jutustelemaankin ihmisten (ja koirien) kanssa. 

Tarasta (tuota ryhmäkuvaa lukuunottamatta) itsellä ei juurikaan kuvia erkkarista ole, onneksi kasvattaja otti tällaisen kivan kuvan sisaruksista. 

Yona ja Tara 💖© Eerika Majalainen

Varauksia

 Ollaan huhtikuun viimeisellä viikolla kotikotona, joten tein hieman varauksia sille ajalle. 

• la 23.4 Taralla yksäri (45 min)
• su 24.4 Lappalaiskoirien valmennusringin leiri, Kempele, kuunteluoppilaaksi (valokuvausta)
• ti 26.4 Kisman hallille omatoimireenimään ja sen jälkeen koirilla fyssariaika Vakkurilta

Pitää katsoa otanko loppuviikolle vielä jotain, vaikka toisen hallivarauksen tms. 

Vastoinkäymisiä

 Lähinnä -onneksi- ei koirarintamalla, vaan siten että mun (työ)läppäri otti ja hajosi. Siitä meni siis kovalevy tilttiin ja menetin sitä myöten kaikki tiedostot ko koneelta. Tuo kannettava oli huomattavasti nopeampi kuin mun oma kone (ja itseasiassa se oli jo toinen mun työläppäri, joten oma läppäri oli lojunut pölyttymässä hyllyssä jo iät ja ajat), joten käytin sitä myös omiin juttuihin mukaanlukien kuvien editoinnit. Summa summarum menetin sitten isohkon kasan omia kuva- ja videotiedostoja. Monet vuoden vaihteessa ottamistani kuvista odottivat "joutoaikaa sitten kun ollaan Ruotsissa niin ehdin editoida ne". Noh, enpä sitten editoinut kun kuvat hävisivät. Samoin kuin monenlaisia treenivideoita mitä olin ottanut koirista odottivat sitä että olisin hieman editoinut niitä niin niistä oli tarkoitus raapustaa jos jonkunlaista blogikirjoitusta. 

Myös alkuajan kuvat (ja videot) mitä täällä Luleåssa olin ottanut katosivat sen silijän tien. 

Kotiläppärin hiiri, jonka patteri oli päättänyt purkautua sinä aikana kun oli poissa käytöstä ... 

Kissanhäntä - valokuvanäyttely

 Kukapa se häntänsä nostaisi ellei kissa itse 😁

Mun ottamia kuvia voi ihailla Sportdogs Centerissä Kempeleessä. Kaikki Areenan (Treenitilasta en tiedä onko siellä kuvia, ja jos niin kenen ottamia) seinillä olevat kuvat eivät ole mun ottamia (sieltä löytyy ainakin myös valokuvaaja Emilia Laakkosen kuvia), mutta äkkiseltään laskin siellä olevan ainakin kuusi mun räpsyä 😎

Melekosta. 

Toki siis tiesin, että kuvia on sinne tulossa (ihan on koirakoulun kanssa yhteistyössä kuvauksia tehty ja painokelpoisia kuvia eteenpäin toimiteltu), mutta olihan se komiaa nähdä ne oikiasti siellä hallin seinillä. En kehannut kuvia kuvistani ottaa kuitenkaan (vielä 😄). Käväisin hallilla tänään kun käytin koirat Tiialla hieronnassa. 

Henkselit

 Aika komiaa. Sportdogscenterin logossa toinen koirakuvista on mun ottama. Ja kyllä kuvan käytöstä on sovittu ko koirakoulun kanssa. 

Putkitilaus

 Tilasin just Rajalasta uuden -ts käytetyn- objektiivin kameroihini. Olin kytännyt (ja kuolannut) sellaista jo vuosia. Tai en ehkä montaa vuotta tätä versiota. Lopulta näet päätin, että koska ei ikinä ole vara automatiikalla varustettuihin ko putkiin niin ehkä sellaisen manuaaliobjektiivin voisi ostaa jos kohdalle osuisi. 

Näitähän ei niin vain kohdalle osu. "Kukaan" ei enää harrasta Sonyn a-mallin kameroita, tai putkia. Tai uutena niitä ei ainakaan ole juuri enää saatavilla. Just pari päivää sitten oli tällainen juttu eräässä valokuvausryhmässä: "The End of A-Mount: Sony Has Finally Discontinued The Last of its DSLRs". 

Joskus aktiivikisakuvausaikoina enemmän valokuvausta harrastaneet kehuivat, että kuinka hyviä kuvia saa (ja kannattaisi sinunkin hankkia) valovoimaisella 85mm putkella. Sittenmmin kun olen suunnannut kuvauksia myös poseerauskuvien puolelle niin myös siinä mallissa kiinteä kasivitonen on suosittu lasi. Sonyt croppikennoiseen on kyllä olemassa 85mm 2.8 ihan kohtuu hintaan (pari kolme sataa euroa), mutta 2.8 on liian pimeä + minulta löytyy jos jonkinlaista 2.8 valovoimalla olevaa putkeloa [Sigma 17-50mm, Sigma 24-70 mm, Sigma 105mm (makromakro putki, ei mulla muuten tällaista olis) ja Sigma 70-200mm]. Alle kakkosen valovoimalla varustetut Sony a-kameroihin sopivat 85mm objektiivit maksavat alkaen 1000 euroa. 

esim. Sonyn sivujen mukaan:
Planar T* 85 mm F1.4 ZA 1700 e.
85 mm F2.8 SAM 300e (tätä ei siis kannata ostaa)

Mihinkään superurheilusuorituksiin tästä uusimmasta putkihankinnastani tuskin on, koska se on täysin manuaalinen, mutta halusin sen silti ja tartuin tilaisuuteen kun kohdalle sattui. Kyseessä on Samyang 85mm f/1.4  :)

ps. tänään piti olla yhdet kuvaustreffit, mutta piti perua ne, kun ulkona sataa räntää (päivänennuste on jotain sadetta eli räntä voi muuttua niin vesi- kuin lumisateeksikin) eli ei oikein oivallinen kuvaussää. 

Kiki 5v.

 Kikillä oli eilen synttärit. Pidin koiralle yksityisbileet Kisman hallissa, jonka olin varannut puoleksitoista tunniksi. Treenailtiin hieman (tokoa enimmäkseen) ja räpsin koirasta kuvia. 

Tammikuun kolmas

 

Saatiinhan me se talvikin vihdoinkin. Mahtavat ulkoilusäät olleet viime päivinä. Yllä kuvia eiliseltä aamulenkiltä. Käytiin reilun 6 km mittainen kävely tuolloin. 

Illalla testailin vihdoinkin jalustan käyttöä valokuvauksessa, pimiäähän kotona on kun ei ole mitään extravalokuvausvaloja. Mitenkään älyn näppärä sitä kameraa ei ole kiinnittää jalustaan, että mihin tahansa en jalustaa raahaisi. Ehkä parempiakin jalustoja on olemassa, tuo saatiin nimittäin kaupantekijäisinä silloin kun eka järkkäri ostettiin (2012). 

Näissä vaihdoin putkea välissä, eka on otettu Sigman 17-50 2.8:lla ja jälkimmäiset Sigman 35 1.8:lla. Kamerana SonyA68. 

Erilainen uusvuos

 

Ilotulituskuvausharjoitus, Rovaniemi, Kemijoen rannalla 31.12.2020

Normaalina vuosina herkkis-Kikille vuodenvaihteen seutu on ollut jännittävää aikaa, kun se on alkanut pitämään ulkoilua arveluttavana puuhana jo muutama päivä ennen uuttavuotta. Raketteja kun joku jossain on ampunut heti kun ne ovat tulleet myyntiin. Sitten on ollut uudenvuodenaatto ja vaikka kuinka olen yrittänyt ajoittaa viimeisen lenkin (iltapäivällä, alkuillasta, siis viittä ennen tai viiden aikoihin) niin ettei raketteja ammuttaisi, niin yleensä olen onnistunut tavoitteessani surkeasti. Jos olen ulkoiluttanut koiran ns paukkeiden jälkeen (esim kahdelta tai kolmelta yöllä) niin edelleen jossain on paukkunut eli lenkkeily on ollut ihan turhaa siihen aikaan. 

Myös seuraavana aamuna koira on yleensä ollut haluton ulkoilemaan, koska taivas saattaa tippua niskaan - joinain vuosina näin on käynytkin, joko ihan niin, että raketteja on ammuttu tai sitten sen takia, että on ollut suojasäitä ja katoilta on valunut lumia alas [normisti ei aiheuta päällejäävää ahdistusta, mutta jos koira on jo valmiiksi kääk-olotilassa niin kaikki jännittävät jutut pahentavat pelkotilaa]. Tätä -mitä tahansa pelottavaa voi tapahtua lenkeillä- on saattanut jatkua uudenvuoden jälkeen muutaman päivän ajan ennen kuin koira on normalisoitunut. 

Koira jota pelottaa ei tee tarpeitaan vaan pyrkii pakoon tilanteesta - koira jota pelottaa ei myöskään syö, eli sitä on turha yrittää syöttää onnelliseksi (sisällä tai ulkona). 

Tänä vuonna luin kyllä facesta kavereiden päivityksiä siitä, että raketteja paukkui jo ennen uuttavuotta (ja sen jälkeen), mutta jollain onnenkantamoisella onnistuttiin ulkoilemaan siten ettei Kiki joutunut säikkymään. Muutama päivä ennen uudenvuodenaattoa ajeltiin Rovaniemelle lomailemaan, ja sama tuuri jatkui myös siellä - jopa niin, että aattoulkoilut ehdittiin tekemään ennen ainuttakaan paukahdusta. 

Rakettien viuhuessa taivaalla Kiki oli kyllä levoton ja haki meistä turvaa - tai välillä pötkötteli jossain itsekseen - muttei ollut niin pelokas kuin se joskus on ollut. Jossain välissä se intaantui leikkimään puruluulla ja kerjäämään (ja syömään) muikkuja.

Aamulenkillä Kiki oli ihan normaali itsensä ja nautti pakkasesta, lumesta ja lumisateesta 💛💛

Marrasmyrsky

 Suurinpiirtein koko viime viikon satoi vettä. Paitsi lauantaina oli hetken aikaa satamatta, loppupäivästä satoi vettä mutta oli pakkasta joten oli jäätävän liukasta kaikkialla ... Sunnuntaiksi sää lämpeni ja jäät lähti, mutta eipä se silti malttanut koko päivää olla satamatta. Maantaina (eli eilen) sitten oli tuo otsikon mukainen marrasmyrsky; satoi ja tuuli sen verran, että meiltä meni illalla sähköt muutamaan otteeseen joksikin aikaa. 

Lauantaina Eetu ja Kiki juoksivat Koiteliin, mä menin sinne autolla ja räpsin muutaman kuvan ennen kuin juoksijat pääsivät perille (nappasin Kikin kyytiin ja Eetu juoksi takaisin kotiin). 

Sunnuntaina kävin räpsimässä kuvia raveissa. Hevosista tai raveista en ymmärrä mitään, aiemmin en ollut raveissa käynyt, mutta kun sain sinne kaveriksi kokeneen ravi-ihmisen niin oli helppo olla radan reunalla räpsimässä, kun toveri kertoi millainen kisa on milloinkin tulossa (mikä matka, mistä lähtö jne). 

Kokeilein ensimmäistä kertaa myös ns pannaus-kuvausta. Kuvat onnistuivat paremmin kuin oletin (ensimmäiseksi yritykseksi, ilman jalustaa tms tukea).