Erilainen uusvuos

 

Ilotulituskuvausharjoitus, Rovaniemi, Kemijoen rannalla 31.12.2020

Normaalina vuosina herkkis-Kikille vuodenvaihteen seutu on ollut jännittävää aikaa, kun se on alkanut pitämään ulkoilua arveluttavana puuhana jo muutama päivä ennen uuttavuotta. Raketteja kun joku jossain on ampunut heti kun ne ovat tulleet myyntiin. Sitten on ollut uudenvuodenaatto ja vaikka kuinka olen yrittänyt ajoittaa viimeisen lenkin (iltapäivällä, alkuillasta, siis viittä ennen tai viiden aikoihin) niin ettei raketteja ammuttaisi, niin yleensä olen onnistunut tavoitteessani surkeasti. Jos olen ulkoiluttanut koiran ns paukkeiden jälkeen (esim kahdelta tai kolmelta yöllä) niin edelleen jossain on paukkunut eli lenkkeily on ollut ihan turhaa siihen aikaan. 

Myös seuraavana aamuna koira on yleensä ollut haluton ulkoilemaan, koska taivas saattaa tippua niskaan - joinain vuosina näin on käynytkin, joko ihan niin, että raketteja on ammuttu tai sitten sen takia, että on ollut suojasäitä ja katoilta on valunut lumia alas [normisti ei aiheuta päällejäävää ahdistusta, mutta jos koira on jo valmiiksi kääk-olotilassa niin kaikki jännittävät jutut pahentavat pelkotilaa]. Tätä -mitä tahansa pelottavaa voi tapahtua lenkeillä- on saattanut jatkua uudenvuoden jälkeen muutaman päivän ajan ennen kuin koira on normalisoitunut. 

Koira jota pelottaa ei tee tarpeitaan vaan pyrkii pakoon tilanteesta - koira jota pelottaa ei myöskään syö, eli sitä on turha yrittää syöttää onnelliseksi (sisällä tai ulkona). 

Tänä vuonna luin kyllä facesta kavereiden päivityksiä siitä, että raketteja paukkui jo ennen uuttavuotta (ja sen jälkeen), mutta jollain onnenkantamoisella onnistuttiin ulkoilemaan siten ettei Kiki joutunut säikkymään. Muutama päivä ennen uudenvuodenaattoa ajeltiin Rovaniemelle lomailemaan, ja sama tuuri jatkui myös siellä - jopa niin, että aattoulkoilut ehdittiin tekemään ennen ainuttakaan paukahdusta. 

Rakettien viuhuessa taivaalla Kiki oli kyllä levoton ja haki meistä turvaa - tai välillä pötkötteli jossain itsekseen - muttei ollut niin pelokas kuin se joskus on ollut. Jossain välissä se intaantui leikkimään puruluulla ja kerjäämään (ja syömään) muikkuja.

Aamulenkillä Kiki oli ihan normaali itsensä ja nautti pakkasesta, lumesta ja lumisateesta 💛💛