tiistai 27. lokakuuta 2015

Hahaa (pizzanouto)

Aamuruualla annoin kapulan koiran suuhun ja en kerenny ees keittiöön kun koira kuljetti sitä jo mulle.

Iltaruualla koira protestoi, tarjosi perusasentoja, venkuroi aikansa, mutta nosti lopulta kapulan (taisi haukkua sitä ennen hetken) ja toi mulle.

Äsken kun  tarjolla oli iltapalapizzanreunoja niin koira edelleen tarjosi kovasti perusasentoja, mutta ei haukkunut ja luovutti vastustamisvänkäämisensä yllättävänkin pian ja nosti kapulan lattialta ja pyyläsi itsensä mun viekkuun :)

Johan

Nyt jommatti. Mun oikean jalan pikkuvarvas ja se varpaanseutu / jalkaterän ulkosyrjä on ottanut jostain itteensä ja on kipeä :/

maanantai 26. lokakuuta 2015

"Mitä musta jää"

Kuuntelen paljon musiikkia. Syystä taikka toisesta tämäniltaisella lenkillä alkoi soimaan päässä tämmöinen biisi:

"Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää."
-tik tak -

Niinpä niin. Musta jää on täällä taas.

Kehveli

Eilen oli Nemin viikkoharjauksen vuoro, en kyllä mitään monen tunnin operaatiota jaksanut tehdä. Pientä takkujen selvittelyä kuitenkin tehtiin.

Nemi sai aamupala ohjelmistoonsa taas noutokapulan. Tämä juttu ei ollut tässä. Ei ollut aikaa tehdä mitään ihmejuttuja. Maasta koira ei suostunut kapulaa ottamaan - tarjosi kovasti perusasentoa yms (ilman kapulaa). Tein sitten sen reenin mitä on joskus tehty kun on kuljetusta harjoteltu eli käskin koiran istumaan pikkasen keittiön oviaukkoa kaummeksi ja annoin sille kapulan suuhun. Sitten menin itse keittiöön ja käskin koiran kuljettaa kapulan mun luo/sivulle. Sen se teki mutisematta ja moitteetta. Pitänee iltaruuan yhteydessä (kun on aikaa vaatia ja säätää) tehdä sitä kapulan lattialta nostoa (sisällä kotona kapulaa ei viitti heittää) yhdistettynä luovutukseen. Nytkin kun ensin yritin sitä niin Nemi kävi kyllä tökkimässä kuonollaan kapulaa mutta ei ollut aiettakaan ottaa sitä suuhunsa (naksuttelureeneissä mitä on pari kertaa tehty viime viikolla oon kuitenkin vaatinut että se ottaa sen kapulan suuhunsa eikä vain härpi sitä. eli tuolla tavalla ei ole aikoihin saanut mitään palkkiontynkää).


edit 18.49

Nousihan se kapula. Mutta ei se helppoa tuntunut olevan. Taas tarjottiin perusasentoja. Kaikenlaisia sijaistoimintoja ja ties mitä säätämistä. Sitten vihanen haukahdus, kapulan nosto lattialta ja about metrin kuljetus mun sivulle. Siitä kehut, kapula pois koiralta ja syömään päästö.

Taistelu jatkuu seuraavan ruokailun yhteydessä ;)

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Vko 43, ohjatut reenit (2/2)

Huoh.

Mitähän me voitaisiin alkaa harrastamaan? Se, että mulla on "vanha" koira ei muuta miksikään mun koirafilosofiaa. Siis sitä, että koiraa pitää aktivoida muutenkin kuin ulkoilemalla sen kanssa. Ts sitä en lue koiran aktivoinniksi vaan jokapäiväiseksi normielämäksi. 

Koiranäyttelyt toki aktivoivat jollain tavalla koiraa - tai väsyttävät ainakin kaikkine oheistoimintoineen. Mutta vaikka kiihdyttäisinkin näyttelyissä käyntiä niin eivät ne aktivoivasta koiraharrasteesta kävisi.

Paimennus? Ei olisi niin jatkuvaa toimintoa, jotta koiraa usein aktivoivaksi toiminnaksi voisi kutsua. Hankala sitä paitsi ehkä järjestää itseään mihinkään paimennustoimintaan mukaan. 

Agilityyn Nemi on liian vanha. Mummoagikin on vähän niin ja näin. 

Koiratanssiin minä en taivu. 

Pelastuskoirailua kokeiltiin jo. Oli kivaa, mutta lähdin pois joukoista vuosia sitten. En osaisi enää palata takaisin (jos edes huolittaisiin). 

Pk-haku tuntuu väärältä pelastuskoirailuvuosien/oppien/tottumusten jälkeen. Eikä olisi mitään porukkaakaan siihen. 

Jälki / pk-jälki / mejä. En osaa. En tiedä missä treenaisin. Olen liian laiska. 

Rallytoko. Njaa?!? Pitäisi mennä kursseille. Noseworkin kanssa sama homma. 


Käytiin eilen tokottamassa, nää oli niitä korvaavuusreenejä aiemmin peruttujen tilalle.

Ryhmässä tehtiin lomittain seuraamista (hidas, nopea, normaali) jossa pyörittiin toisten ympäri ja mentiin toisia vasten. Sitten otettiin paikalloloja ja kutsuttiin joitain koiria luokse kun toiset istuivat paikallaan. Tässä reenissä (kaikkine osioineen) Nemi oli ihan loistava. 

Sitten tehtiin merkin kiertoa. Missä se edelleen loisti. Sitten piti lähettää koira ruutuun. Sen kierron jälkeen. Jenni oli vienyt ruutumaton ruutuun ilman että Nemi näki sitä. Nemi irtosi merkille. Menin lähemmäksi ruutua tsempaten koiraa kohti ruutua. Nemi yritti edelleen irrota merkille. Käskin sen sieltä pois. Menin lähemmäs ruutua. Jätin koiran istumaan ja kävin ruudussa. Nemi yritti edelleen irrota merkille. Kutsuin koiran luokseni ja jätin paikalleen. Kävin ruudussa, nostin ruutumattoa, laitoin sen takas ruutuun ja  taputtelin vielä sitä mattoa. Palasin koiran luo ja käskin sen ruutuun - jee, se meni sinne! ja seisoi hienosti mattonsa päällä. 

Sitten  tehtiin hyppynoutoa. Sitä ennen, kun muut harkkasivat hyppyä niin kävin tekemässä Nemille yhden ruutuun lähetyksen. Nyt se meni sinne ihan hyvin. Itsekseni tein myös kapulan nostelureeniä, ihan kivasti meni taas sekin. Paljon palkkaa ja pelkkää nostelua siis.

Se hyppynouto... heitin kapulan, koira hyppäsi esteen yli, meni kapulalle. Huusi sille. Seilasi hetken ees taas - melko kauan. Lopulta meni takaisin kapulalle, otti sen, oli tuomassa mutta tiputti sen just ennen hyppyä, hyppäsi ja kolautti jalkansa hypyn lautoihin (ei se kyl kovin korkeella ollu, mutta koira ei varmaan miettiny paljoo sitä hyppäämistä). Otettiin uusiksi. Nemi huusi vielä enemmän. Vähemmän yritystä noutamiseen. Sijaistoimintona lattian haistelua. Jenni otti kapulan ja piti Nemiä esteen toisella puolen niin että mun piti houkutella ja kannustaa Nemiä toisel puolel jotta Nemillä ei olisi muuta mahdollisuutta kuin ottaa se kapula ja tuoda mulle. Ei se touhu hyvältä vaikuttanut vaan epätoivoiselta. Jotain kait me lopulta saatiin tehtyä ...
Aika loppui ja koira kusetti meitä kuusnolla. Joskus se on tehnyt hyppynoudon ihan hienosti. 


Otin reenitovereista pari räpsyä:






ja Nemistä tietty kans


Mitä mietin

Mitä mietin, kun katselen Nemin flexin kahvassa olevaa pussia, ainut "kakkapussi" mikä on mukana? Mietin, että on pienempi paha etten voi kerätä Nemin jätöksiä kuin se, että Nemi tai joku muu satuttaa tassunsa. Mitä mietin kyykkiessäni alikulussa poimimassa lapinkultapullonpalasia? Mitä mietin, kun yritän komentaa Nemin pysymään lähellä tassuttelematta ruskeisiin lasinpalasiin? Mitä miettii se mies, joka meidän ohi kävellessään huutelee "älä hauku mulle" kun Nemi haukkuu sille, mitä se mies miettii kun tulee lähemmäksi katsomaan mitä teemme? Kerron kerääväni lasinsiruja. Miksi se ei usko vaan sen pitää nähdä omin silmin. Mies haisee alkoholilta. En voi tietää onko kyseessä pullon rikkoja vai joku muu. Tekisi mieli sanoa jotain vähemmän nättiä mutta jatkan sirujen keräämistä. Siirtelen Nemiä jotta se ei olisi miehen tiellä eikä vahingossakaan osuisi rikotun pullon jämiin. Mies jatkaa matkaansa. Nemi on jo aikaa sitten vaiennut. Saan loput löytämäni sirut kerättyä ja jatkamme matkaa. 

Joka puolella on roskia. Mitä likempänä olen Abc-liikenneasemaa sitä enemmän näen roskia. Mitä mietin, kun kannan mukanani kakkapussia jossa on ruskeaa lasia, ja samaan aikaan kaikkialla näkyy kaikenlaisia roskia? Mietin, että pienempi paha se on, että Nemi astuu Tuplasuklaankäärön päälle kuin lasinsiruun. Mietin, että kuka ihme täällä oikein sotkee? Mietin, että ehkä linnut levittävät jotain roskia, mutta tuskin kaikista roskista voi eläimiä syyttää. Vien lasinyyttini Abc:n oven vieressä olevaan roskikseen ja jatkan lenkkiä. Vettä sataa niin kuin koko lenkin ajan on satanut. Nemi ei käy kakalla, joten enpä turhaan tuhlannut kakkapussia lasinsirujen keräilyyn. 

Sitä mietin.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Vko 43, ohjatut reenit (1/2)

Ke-iltana oli ohjatut toksut. En ehkä ihan niin paljoa ottanut häiriötä niistä muutamista tyypeistä kuin aiemmin. Mutta ahisti silti hitusen.

Itekseni tein ruutua (lyhyeltä matkalta, palkka ruudussa), noutokapulan nostonaksutusta (Nemi oli innokas. paljon palkkaa. oli kivaa), kaukoja (ei tuntunut oikein toimivan nyt - rupesi epäilyttämään, että ehkä se hierojan meille kutsuminen ei ollut pöllömpi idea), jäävien asentoja (meni arvailuksi aika paljon).

Ohjatusti tehtiin sivuaskelia. Tajusin tehneeni (vuosia?) vasemmalle menon väärin. Tätä jankattiin sitten Jennin kanssa. En tullut hullua hurskaammaksi. Teoriassa ymmärsin kyllä miten Jenni tansahteli menemään, mutta mun jalat eivät taipuneet siihen. En tosiaankaan tiedä miten saisin sen alemman jalan pysymään siellä alemmalla tasolla koko ajan. Mietin, että onko tää nyt niitä juttuja missä mun pitää töpöttää väliaskelia jonnekin (mikä tässä kohtaa on väärä tapa kun jalkojen pitäisi koko ajan mennä kontrolloidusti tietyllä linjalla/tasolla) hakien samalla tasapainoa. Vai onko tuo vain harjoituksen puutetta, että se sujuisi kyllä jos reenaisin tarpeeksi? En todellakaan tiedä. Keskiviikon jälkeen oon kyllä yrittänyt tuota muutaman kerran (Nemi on saanut hyvästä mukana olosta palkkaa, mutta tuskin on oppinut mitään fiksua siinä samalla), mutta en mitenkään mairittelevan hyvällä menestyksellä.

Lisäksi tehtiin kiertojutskaa. Ekaa kertaa otin tähän mukaan sen "kato" -jutun. (Jennillä "katon" tilalla on "missä") Kato:a oon reenannu kotona jokusen kuukauden ruokakupin avulla. Kattohan se. koira siis. Siitä ei saanut päästää koiraa vielä kiertämään kun eka sen piti ottaa muhun kontakti. Yleisenä juttuna oli ollut, että kiertoreeniin otettaisiin joku häiriä mukaan. Esim lelu tai nami jonnekin mihin ei kuitenkaan olisi saanut mennä.  Nemille ei onnekseni otettu mitään ylimääräistä härää tohon mukaan. Jälkimmäisen namialustan laitoin mun taakse. Se tuli kans uutena juttuna tähän. Nemi kiersi hienosti, ekalla kerralla äkäs jonku äänen joka ei ollu haukkuminen kuitenkaan. Tehtiin pari muutakin kertaa. mun piti hieman ohjata sitä sille toiselle namille niin että tajusi mennä mun vasemman käden puolelta sinne namille. Kuulemma pitäisi matkaa pidentää tähän reeniin jatkossa.

Ennen paikallaoloreeniä tehtiin käsky-harjoitetta. Siis maahan-sivulle-maahan jne. Nemi oli tosi jähmeä tässä, ihan kuutamolla (korvat lomalla).
Lopuksi tehtiin paikallaoloa. Koirat lomittain (ks kuva. Kuvasta kiitos Marjatta S.:lle :)). Nemille istuminen. Istuhan se. Ja kesti takana käymisen.

© Marjatta Savolainen

© Kaisa



Vko 43, omatoimireenit

Tiistaiaamuna kävin tosiaan Martsasa. Lenkillä, reenimässä ja lenkillä. Kun oltiin saatu reenittyä mitä haluttiin hallille tuli muitakin, mutta sitä ennen saatiin humpata koko hallissa ihan keskenämme. Koska se nouto on ruvennut kaivelemaan kun on mennyt alamäkeä kun ei olla tehty sitä kunnolla aikoihin niin otin sen heti ohjelmistoon. Nemi räkytti, käskin sen olemaan hiljaa ja odottamaan paikallaan ennen kuin sai juosta kapulalle. Odotti kyllä ja meni sitten ihan innolla kapulan luo, mutta ei ottanut sitä suuhunsa. Vaan huusi sille. Palasi puoli väliin mun luo. En sanonu koiralle mitään. Koira huusi. Ja palasi kapulalle, katto kapulaa, räkytti, ei ottanut kapulaa ja juoksi takaisin mun luo. Katteli ympärilleen. Tarjosi peruuttamista. En sanonu mitään. Koira meni kapulalle. Katto sitä. Huusi. Ei ottanut kapulaa. Katteli ympärilleen ja huomasi agiesteet. Siinä oli hyppyjä sikin sokin (jokin rata, esteisiin ei ollut lupa koskea - siis mulla, rataa ei saanut hajottaa). Nemi kävi tarjoamassa yhden hypyn - siis hyppäämässä sen. Kattoa mua "oisko tää se juttu mitä haluat". En sanonu mitään. Nemi teki kuviota niillä hypyillä (kolme neljä hyppyä, ei suorassa linjassa). Mua nauratti, mutta en voinut kuin hymyillä koska en voinut palkata Nemiä siitäkään - niin mahtavan oma-aloitteinen kuin se olikin (!). Lopulta koira meni kapulalle, otti sen suuhunsa ja toi mulle. Loppuasento ei ehkä ollut ihan kympin arvonen, mutta siitä viis. Se koira yritti, tarjosi kaikenlaisia juttuja ja lopulta suoritti halutun tehtävän kun muilla jutuilla ei päässyt molempia tyydyttävään lopputulokseen eli kehuun, leikkiin ja nameihin. 

Siistii oli se. 

Lisäksi me toksattiin kiertämistä. Nyt mulla oli pienempi alunen kiertohässäkän taakse (ei pilttipurkin kansi mutta vastaava systeemi). Kiertäminen toimi ihan kivasti :)
(enkä enää muista että tokotettiinko me muuta)

Verhon toisella puolen käytiin matalilla esteillä vähän aksailemassa. Yritin jotain ohjauskuvioita tehdä. Yhden kun sain tehtyä niin Nemi lensi jo vaikka minne kun kuvittelin ohjaavani sitä jonnekin muualle. Todella harmi että se tarjoamisagi keksittiin sille eläkkeen kynnyksellä ... Mutta mummoagikin on ihan kivaa hupia, ja Nemi todellakin tarjoaa niitä esteitä! :)

Syyshuolto

Elppi kävi tänään hieromassa Nemin. Koira oli paremmassa kunnossa kuin viime hierontakerrolla (mikä oli elokuussa). Mutta toki siitä hoidettavaa löytyi. Laseria piti tällä kertaa käyttää vasempaan etujalkaan ja takapäähän. Kyljistä löytyi myös pikkujumeja.

Pähkinänsärkijä

Pähkinä pureskeltu (ei kirjaimellisesti - koska oon niille allerginen :D ).

Ongelma ratkesi lopulta kun asiaa olin aikani pyöritellyt. Toivottavasti tämän asian tiimoilta uusia ei ilmene :)

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Pähkinä

Milloin kaikesta tuli niin vaikeaa? 
Olisi helpompaa, ehkä, itselleni, jos voisin työstää sekavat ajatukset sanoiksi. Mutta sekään ei taida olla varsinaisesti kunnollisesti vielä mahdollista. Tai julkisesti. Niinpä jatkan sekavaakin sekavampaa nupin sisäistä prosessointia. Tämä raapustus vain ylös kirjattakoon, että myöhemmin voin (toivottavasti) naureskellen muistella tätä syksyä, että kuinka tein pienestä kärpäsestä dinosauruksen joka öisin tömisteli ikkunan takana eikä meinannut antaa nukkumisrauhaa.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Belegejä pellolla








Tänään aamupäivällä Haukiputaalla (ennen räpsysessiota kävin Nemin kanssa Martsasa harkkailemassa, siitä selostusta tulossa myöhemmin (ehkä huomenna)).

maanantai 19. lokakuuta 2015

Vko 42 - lappalaistokot

Perjantaina kävin Taskilassa toksuttamassa lappalaisten vuorolla. 

Nouto oli ihan yhtä huonolla tolalla kuin keskiviikkonakin. Äänekkään protestin päätteeksi Nemi toi mulle kapulan (sitä ennen yks innokkaampi noutaja oli käynyt koskemassa kapulaan, mutta omistajansa sai hyvin käskytettyä koiran pois Nemin kapulasta). Tarttis tosiaan varmaan tehdä aiheelle nouto taas jotain?!

Tehtiin myös seuraamista, jääviä (Jennin neuvolla istumista, toimi yhä), kaukoja, ruutumattoa, hyppyä ja ... tadaa, se mistä olen iloisin niin tehtiin myös kiertoa (sillä uudella tavalla) ja Nemi ei haukkua pihahtanut kertaakaan (!), vaikka häiriötä tottatotisesti lappalaistokossa oli. Ja kun muuten Nemikin oli kyllä äänekäs tokottaja, mutta kiertotehtävässä se oli hiiren hiljaa <3 

Ainiin kiertojutun jälkeen toisteksparasta reenissä oli se, että mä en ressannu. Tai häiriintyny toisista. Oli rennompi meno kuin ke-harkoissa.

Hakemus lähetetty

Uusista tokotunneista siis. Seuraava reenikausi olisi 11.11.2015-4.2.2016, nähtäväksi jää löytyykö meille sopivalta kellonajalta ryhmäpaikkaa. Sitä seuraavan reenipompsin jätänkin luultavasti väliin kun ollaan maaliskuussa matkoilla parisen viikkoa.

Parturoitupihakoira

Pari viikkoa sitten erkkarissa
Tänään takapihalla
Huomannet eron? Arki on helpompaa ilman noita pehmeitä & pitkiä säärikarvoja... :)

Kirjaviisautta

Hieman ennen kuin Merri muutti meille niin aloin hankkimaan tietoa koirista ja niiden kouluttamisesta kirjoja lukemalla. Osa kirjoista piti ostaa myös omaan kirjahyllyyn. Luin paljon koirakirjallisuutta myös Merrin parina ensimmäisenä elinvuotena. Harrastus kirjakauppojen (/divareiden etc) koirakirjakokoelmien tutkimisesta jäi pysyvästi. Ja yhä edelleen ostelen silloin tällöin uusia opuksia hyllyyni. Ei varsinaisesti luettaviksi, mutta toinen keräilyn kohde on eri kieliset koirarotukirjat, niitäkin on kertynyt jo melkoinen joukkio. Enää en voi sanoa lukeneeni kannesta kanteen kaikkia näitä kirjoja... 



Hierontaa pukkaa

Varasin Nemille tälle viikkoa hieronnan. Pitäisi itsellekin varmaan varata semmoinen jossain välissä... :)

Marina

Luin kirjan, eilen sain luettua siis loppuun. Hieman nuortenkirjamaisen opuksen nimeltä "Marina", jonka on kirjoittanut Carlos Ruiz Zafón. Tunnetumpi Carloksen kirja on "Tuulen varjo", jonka lukemisesta on jo usiampi vuosi .Tarkalleen en Tuulen varjon tapahtumia enää muista, mutta mieleen on piintynyt kuitenkin ajatus siitä, että ko kirja oli erityisen hyvä. Ja kyllähän tuo Marinakin tempaisi mukaansa. Suosittelen.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

43/15

Käytiin pururadalla... oli outoa miettiä mitä pistäisi päälle, kun pihalla on kymmenen astetta lämmintä. Kaverit ovat nostelleet fb:ssä vuoden takaisia kuvia joissa maisemat ovat valkoiset. No, en tod valita - kiva kun kelit on semmoset ettei tartte liukastella eikä hiihtäjät ole vielä vallanneet pururataa :) 
Päädyin pitkähihaiseen juoksupaitaan ja pitkiin housuihin. Olen siis tässä kuussa enimmäkseen juossut juoksu t-paidassa + takissa (ja pitkissä housuissa). Jossain parin km kohdalla alkoi tuntumaan ne pitkät hihat liioitelluilta... eli lämmin tuli. 
Nemi ja mä juostiin se sama 5,8 km (Eetu oli toki mukana tuon lenkin mutta jatkoi siitä sitten vielä jokusen km lisää). Kun päästiin autolle takaisin niin juotiin hieman (mä vichyä ja Nemi vettä). Nemi siis hyppäsi autoon juomaan. Hengähdettiin hetki ja lähdettiin sitten pikkaselle jälkiverkkakävelylle. Nemi kävi käskystä kakalla kävelyn aikana :)

Ihan voin tyytyväinen olla, kun tällä viikolla sain käytyä jopa kolme kertaa juoksemassa :)

lauantai 17. lokakuuta 2015

yli kaks vuotta se otti

...että sain kirjoitettua tuonne ylös noihin sivulehtisiin "muistoissa Merri" pelkän "Merri" sijasta ...

ikävöin sitä koiraa aina vaan <3 

Vko 42 - ohjatut tokot

Pitkästä aikaa (?) ohjatuissa toksuissa. Tai kun Jenni kysyi, että "olitteko te viimeksi" niin olin ihan, että "täh - kait me nyt oltiin". Mutta eipä oltukaan kun viime reenit olivat olleet sillon kun me oltiin Lahdessa ... Hups. (eikä kukkaan ostanu mun reenejä niin olin autuaasti unohtanut niiden olemassaolon)

En voi ilmeisesti sille mitään, että en pysty tuossa ryhmässä reenimään rennosti. Jotenka en tehnyt niin paljoa asioita kuin ehkä yleensä tokoreeneissä. Muttei me nyt ihan toimettomia silti oltu. Tehtiin esim yks metallikapulan pito - maasta se ei noussut joten tarjosin sen Nemille ja otti se sen onneksi suuhun vaikka superällö olikin. Lisäksi tehtiin yks nouto, lyhyeltä matkalta. Nemi haukku ihan hulluna ja kun en luovuttanut / helpottanut niin toi lopulta kapulan mulle. Selkeesti tarvitaan lisää noutoreeniä - johan kapulat ovat olleet turhan pitkään käyttämättöminä kun on jauhettu muita juttuja. Lisäksi naksuttelin Nemille yhden törpön kosketusta tassulla, tehtiin hieman kaukoja ja hieman seuruuta.

Tehtiin myös ruutua. Sitäkään en tehnyt pitkältä matkalta. Ei taidettu tehdä kuin yks toisto, mutta ihan hyvin N hakeutu ruutumatolle. Pitäs saksia se alunen pienemmäksi jo...
Lisäksi tehtiin kiertoreeniä. Pilttipurkki (ts sen kansi) on vielä ostamatta. Mutta itse reeni meni tosi hyvin <3

Ohjatusti harkattiin liikkeestä istumista. Kun tein sitä itekseni ennen kuin Jenni ehti meidän luo niin Nemi kyllä ruhtinaallisesti arpoi minkä asennon millonkin. Vain tosi vahvalla avulla teki istumisen. Sitten kun oli meidän vuoro tehdä valvojan katseen alla niin sittenkään ei oikeen homma pelittänyt. Jenniltä saatiin hyvempi avustus vinkki jolla Nemin istuminen oli tosi säpäkkä. Nyt sitten reenin sillä tavoin jonku aikaa ja toivottavasti joskus pystyn poistamaan vahvisteavun...

Lopuksi otettiin vielä hyppyä niin että kumpikaan meistä (minä ja koira) ei oltu suoralla linjalla hypyn kanssa. Hypyn taakse vein namin parilla ekalla kerralla ja kuljin siis hypyn kautta. Nemi oli ihan loistava :) Teki ton myös ilman sitä odottavaa palkkaa :)

perjantai 16. lokakuuta 2015

Aamulla Heinäpäässä - päivällä harjaamossa ja illalla Raksilassa

Eli joo. Käytiin aamulenkillä Heinäpään rinnepoluilla ja tovi sitten harjasin Nemin takkuja / irtokarvoja poikke.

Illalla lenkkeiltiin Raksilassa eli kierrettiin melkeen koko kaupunginosa.

42/15

Jahka Eetu oli eilen tullut japanintunnilta niin käytiin pururadalla juoksemassa 5,8 km. Oli jo sen verran myöhä (20 jälk) että frispiigolffaajia ei näkynyt lainkaan. Pari muuta koiran ulkoiluttajaa siellä oli liikenteessä.

Voiko tämä totta ollakaan

No ohhoh minkä uutisen bongasin fb:stä.

"Uusia poikkeuslupia siklosporiinilla ja fenyylipropanoliamiinilla lääkityille koirille.



Kennelliiton hallitus päätti kokouksessaan 8.10.2015 että antidopingohjeeseen tehdään lisäys, jolla sallitaan ehdollisesti virallisiin koiratapahtumiin osallistuville koirille siklosporiinin käyttö silmäsairauksien (pannus, krooninen pinnallinen keratiitti ja kuivasilmäisyys) ja immunologisten ihosairauksien (atopia, SA I sebaceous adenitis ja perianaalifistuloosi/ anaalifurunkuloosi) lääkityksessä sekä fenyylipropanoliamiinin käyttö virtsankarkailun estoon steriloiduille nartuille. Uudet poikkeusluvat tulevat voimaan 1.1.2016 alkaen. Hakulomakepohjat julkaistaan mahdollisimman pian.

Edellytykset poikkeusluvalle fenyylipropanoliamiinin osalta
Eläinlääkäri täyttää poikkeuslupahakemukseen tarvittavat tiedot koiran terveydentilasta ja lääkityksestä. Koiran on oltava eläinlääkärin arvion perusteella oireeton ja esteetön osallistumaan koiratapahtumiin. Koiratapahtumiin osallistuessa edellisestä eläinlääkärin kontrollista saa olla korkeintaan 12 kk, todistus kontrollikäynnistä oltava mukana koiratapahtumaan osallistuttaessa.
Em. lääkeaineilla on jatkossakin voimassa varoajat ellei koiralle ole haettu poikkeuslupaa.
Poikkeusluvista tulee merkintä jalostustietojärjestelmään."
Lähde: Kennelliitto

Tämä on nyt vähän semmoinen "en usko ennen kuin näen" -tyyppinen juttu, joten en vielä täytä ens vuoden kalenteria kaikenmaailman kokeilla ja näyttelyillä...

torstai 15. lokakuuta 2015

Hyvä tietää


Onko sillä merkitystä Paula Perustreenarille? Jonkun kumman häntäveron myötä ainakin maksut (kisa/koe) noussee.  Löytyykö koekalenterit ens vuoden alusta PK-liiton sivujen/lehden alta? Muuttuukohan kokeisiin ilmoittautumiskäytännöt jotenkin?

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Nastaa?

Kauhun sekaisin tuntein odotan tulevaa liukastelukautta. Hetken verran pyörittelin mielessäni ajatusta nastakengistä joiden nimiin "kaikki" vannovat. Mutta kun. En usko, että niihin saisi korotusta. Ja kun ei saisi korotusta niin se tietäisi väistämättä selkävaivoja - ja kunnon selkävaivat eivät ole herkkuja. Joten voin vain haihatella ajatusta sellaisista superkengistä (jotka eivät tekisi minua autuaaksi täysin, koska liukkauden kelien ongelma liikkumisessani ei ole pelkkä liukkaus vaan ongelma lähtee syvemmältä eli korvien välistä (henkiseltä puolelta siis)). 
Jotain sitä silti pitäisi keksiä, niiden kauheiden kuminauhaviritelmien tilalle jotkut muut siirrettävät "nastat" auttamaan pahimpiin jäätikkökeleihin. Tai jotain. Kenkäkaupassakin pitäisi ehkä käydä - talvikenkätilanteeni ei taida olla mitenkään erinomainen? Voi tuska. 

41/15

Taas tämä stoori alkaa samalla tavoin kuin monesti ennenkin eli:

Käytiin eilen juoksemassa, töitten jälkeen, Kimmokkeen pururadalla. Ei tuntunut kauhian pahalta, joten juostiin jopa 7,1 km. Nemi juoksi ihan superhyvin - selvästi edellä mutta kiskomatta <3 

tiistai 13. lokakuuta 2015

Aina siel on joku muukin

Vaihteluksi kävin Nemin kanssa eilen töitten jälkeen Koitelissa kävelyllä. En ollut niin reipas, että olisin kotoa kävellyt Koiteliin vaan ajoin autolla sinne ja sitten siellä tehtiin lenkki. Käytiin nyt sen yhden saaren ihan peränurkassa asti (yleensä en mene sinne, koska siinä on kohta mistä monesti ei pääse jatkamaan matkaa kun on niin kosteaa (jokivesi/sadevesi/mikälievesi) on sen verran isona järvenä "polulla" että eteneminen on mahdotonta. 

Koiteli on siitä kumma paikka, että sama millon sinne menee niin siellä joitain muitakin. Nytkin oli usiammalla notskilla porukkaa, lapsiperheitä muuten vaan ihmettelemässä luontoa ja muutama yksinäinen tallustelija. 

Nyt Nemi ei kauhiasti edes yrittänyt mennä jokeen, ilmeisesti kelit jo sen verran kylmät ettei ole tarvetta vilvoitteluun. Kosken kuohuja sen toki piti hieman kommentoida. 


Nemi joutui taas valokuvamalliksi, kun testailin hieman... 

Keliveli

Tilastoja tietoomme: eilen oli ensimmäinen semmoinen aamu tälle syksyä, että asfaltti oli pikkusen liukas. Onhan sitä pakkasia jo ollut - jopa kymmentä astetta - mutta nuo miinusasteet ovat olleet kuivilla keleillä joten ei ole ollut liukkaudesta tietoakaan. 

maanantai 12. lokakuuta 2015

Parturissa

Harjasin eilen irtoaluvillaa pois Nemin reisistä / jaloista. Ja leikattiin Nemin jalkakarvoja (tassut siistimmiksi ja etujalkojen pitkät hamppuuntuvat kaikki pikkuheinät, oksat, kuusenhavut jne keräävät karvat vegs). Jo parin ulkoilukerran jälkimainingeissa voinen sanoa, että kannatti. On helpompaa - vähemmän hiekkaa ja paljon vähemmän lehtiä yms luonnonroskia. Karvat on sitäpaitsi koirassa ehtymätön luonnonvara, eli kyllä ne säärikarvat (ja muut karvat) takaisin kasvavat... 

40/15

Käytiin eilen alkupäivästä juoksemassa se sama tuttu 5,8 km Kimmokkeen pururadalla. Keskivauhti oli kauden nopein (siis mulla / meidän yhteislaumajuoksuna).

lauantai 10. lokakuuta 2015

39/15

Käytiin eilen töitten jälkeen juoksemassa pururadalla tuttu 5,8 km reitti.

torstai 8. lokakuuta 2015

Fanfaareja

Vihdoinkin.
Sain editoitua loputkin agilityn sm-kilpailuissa kesäkuussa ottamistani kuvista.

Räpsyt löytyvät tuolta: http://ruotsinlapparit.kuvat.fi/kuvat/Agility/Agility+SM+2015/

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Hyvä päätös

Oli se kun aikanaan maksoin itseni Lappalaiskoirat ry:n ainaisjäseneksi. Se on hyödyttänyt jo. Vaikka kerralla kirpasikin maksaa kymmenen kertainen jäsenmaksu. Äsken maksoin Porokoirakerhon jäsenmaksun ja ihan hetken aikaa arvoin ainaisjäsenyyden ja vuosijäsenyyden välillä. Mutta en mä nyt sitten kumminkaan (tämäkin homma olisi kannattanut tehdä sillon aikanaan kun ko puljuun liityin). Okk:llekin tämä olisi pitänyt tehdä heti kun Merrin kanssa ensireenit siellä aloitin (ei tarttis maksaa enää mitään). Miksi sitä aina onkin niin pihi / köyhä ettei ole heittää muutamaa satasta jäsenmaksuihin sinne ja tänne? Eipä tarttisi niitä juttuja enää jatkossa maksella :D 

tiistai 6. lokakuuta 2015

Aamulla oli pakkasta

ja äsken harjasin Nemiä selkävääränä. Ei tarvi irtovilloja turkin seasta säästellä kun näytelmiä ei ole tiedossa (/ilmotettuna koiraa semmosiin). Turkkia sille toki jäi, joten pihalla se aivan varmasti tarkenee aivan mainiosti jatkossakin.

Koska lätäkkö

No ni. Lääkkeettömyysaika loppui sitten su-iltana kun kotiuduttiin erkkarireissusta. Eipä sitä loppupeleissä onneksi tarvinnut luututa kusilattiaa kun sen yhden tapauksen jälkeen (jollon meni petivaatteetkin pesuun). Mutta lätäkköaikakautena käytin Nemiä pissalla aamuyöllä, aluksi heräsin itse jossain vaiheessa aamuyötä ja käytin sen takapihalla. Muutaman kerran koira herätti mut käyttämään itseään ulkona. Ja Lahden reissulla pistin varuiksi kellon herättämään niin, että lähdin koiran kanssa pienelle yökyöpelikävelylle en keskellä yötä vaan loppuyöstä. Jotta ei olisi tarvinnut siivota lätäkköjä. Voihan se olla ettei se näistä varotoimenpiteistä huolimatta olisi sotkenut. Tai jos olisi ollut oikeen pahana ja sotkeakseen niin olisi pissinyt alleen huolimatta siitä kuinka usein oisin sen kanssa rampannut pihalla... Näillä toimin kuitenkin säästyttiin melko vähiltä pissivahingoilta. Mutta summa summaarum on kuitenkin se, että ihan alvariinsa kaikenmaailman juttuihin en viitsi Nemiä ilmoitella. Ja mitkään viime hetken tärskyt eivät onnistu kun douppinghommeli vaatii sen 14 vrk lääkkeettömyyttä ennen the koitosta (/koetta/kisaa/näyttelyä/whatever). 

38/15

Käytiin eilen töitten jälkeen Kimmokkeen pururadalla juoksemassa 5,8 km. Keli alkoi olla jo hieman vilipakka (vain muutama aste "lämmintä"). Pipo päässä ja hanskat kädessä sai viipottaa menemään. Nemi tuntui olevan tohkeissaan ja olisi ravannut nopiampaa kuin mitä mun rahkeet antoivat myöten. Mulla tuntui hieman jaloissa lauantain supermäkijuoksut Salpausselältä. Toisaalta taas varsinkin se Kiimingin pururadan eka mäki mikä hyydyttää aina ei tuntunut nyt läheskään niin pahalta kuin aiemmin ;)
Illalla huomasin kehitelleeni vasemman jalan varpaaseen vesirakon :/ 

maanantai 5. lokakuuta 2015

Lahti, syyserikoisnäyttely 2015

Nemi pyörähti eilen Lappalaiskoirat ry:n syysnäyttelyssä Lahdessa Harri Lehkosen kehässä tuloksin:

VET ERI1 SA PN3 ROP-VET BIS3-VET


Reenejä

Kuinkahan moneen paikkaan nämä pitäisi kirjoittaa muistiin, jotta en unhota niitä? Korvaustreenit aiemmin peruuntuneiden tilalle:

la 24.10 klo 16
ke 4.11 klo 18
pe 6.11 klo 20

Se ei oo okei

Juuh, mä oon kuulkaasta taas pohtinut.

Rupesin sellaista seikkaa miettimään, että se, että pennun vanhemmat olisivat silmäpeilattuja, niin eihän se todellakaan ole takuu siitä, että pennulle ei koskaan tulisi mitään silmäsairautta. Terveystakuuta ei voi antaa.


Esim.
Nemin isän terveystulokset
2008-11-04 Skk-Stamtavlegranskad PRA-prcd DNA-testad anlagsb. B
2005-01-20 Arvill Anna öga ua
2003-01-21 Örebro Smådjursklinik HD grad A
Nemin emän terveystulokset
2006-03-03 Optigen PRA-prcd, DNA-testad sjuk C
2006-02-07 Garmer Lennart ögon uppföljning
2003-12-18 Åkervall Thomas öga ua
2002-09-18 Årstakliniken ED ua (0)
2002-09-18 Årstakliniken HD grad A

Eli ennen kuin Nemi on pistetty aluille niin sen vanhemmat on silmäpeilattu terveiksi ja silti Nemillä on nyt kaihiepäily (25.4.2015 silmätutkimus Kortikaalinen katarakta : epäilyttävä). 

Mutta. Jos mä tinkisin / tingin tästä periaatteesta, että se ei haittaisi vaikka pennun vanhempia ei olisi silmäpeilattu niin se ikään kuin tarkoittaisi, että asia olisi minusta okei. Ja kun se ei ole. Kaikki ruotsinlapinkoirat pitäisi mielestäni ainakin kerran (mieluusti useammastikin) käyttää silmäpeilauksessa/silmätarkissa. Varsinkin ne koirat, joita käytetään jalostukseen - mutta se kotisesse myös. 

37/15

Lauantaina käytiin Lahdessa juoksemassa. Käveltiin ensin hotellilta jonkun matkaa ennen kuin alettiin juoksemaan. Sitten juostiin jotain reittiä Salpausselälle ja siellä jonkinmoinen lenkura ja takaisin hotellille. Sää oli kaunis syyssää eli aurinkoista ja asteita sen verran, että t-paidalla tarkeni ihan hyvin. Täytyy kyllä sanoa, että Salpausselän mäet ovat hieman eri kaliiberia kuin mitä Kimmokkeen mäet ja täytyy olla aikalailla ruista reisissä niillä, jotka kilpaa hiihtävät / juoksevat niitä mäkiä ylös alas :)

Meille kertyi matkaa hieman yli kuusi kilometriä (olisiko tarkalleen ollut 6,2 km). Nemi jaksoi ihan hyvin - itse meinasin joissain mäissä hieman hyytyä ;) 

torstai 1. lokakuuta 2015

Takuuvarmaa

Ennen oli takuuvarmaa, että koiralla alkoi juoksu jos sen ilmoitti agikisoihin (meillä kävi usiampien juhannuskisojen kanssa niin, muun muassa). Sama takuu toimii myös koirankarvojen ja näyttelyiden suhteen.

Nim. harjasinko koiraa - arvaa lähtikö aluvillaa (kysyn vain kuinka paljon)

HiiHiiHiironen

Iltalenkillä lampsittiin pitkin Hiirosta. Ensin pururadalla ja sitten älynväläykseni jälkeen myös jollain niistä monista metsässä olevista poluista. No tämä polku minkä valitsin oli kostea, kapea, juurakkoinen ja kivinen. Plus siinä oli ojia joita piti ylitellä (hakea sopivaa ylityspaikkaa) ja kaiken tämän metsäilyn kruunasi se, että Nemi popsi paskan - näytti ihmisen kakalta se... (yök kertaa monta). Ja koska asettelin jalkojani siellä liukaspolulla niin viimeistään nyt mulla on jalat kipeänä. Oikee tassu siks, että oon kävellyt epätasasella alustalla mikä ei vaan oo hyväks mulle. Ja molemmat jalat koko matkaltaan varmaan ihan vaan siks kun oon rasittanu niitä koko päivän aikana melkosta paljon - ts enemmän ku normipäivänä yleensä.














Vko 40, omatoimitreeni

Joo. Käytiin siis aamulla hallilla. Harkattiin ruutua, zetaa ja tolpan kiertoa. 

Lähettäessäni koiraa ruutuun se teki priima suorituksia puomia - vauhdilla koko este ja semmosia loppukontakteja mistä vanha agiharrastaja voi sisäisesti röyhistellä rintakarvojaan. Mutta kun tokottaa ois pitänyt... 

Sitten se tarjosi merkkiä ja lopulta itte älys mennä sinne ruutuun. Toinen ruutu meni jo paremmin. Tais se koira silti aamun aikana usiammin ku kerran juosta sen puomin... 

Tein myös zeta harjotuksen ihan törpöillä. Istu - seiso - maahan. Istumista vahvistin vartaloavulla, ehkä turhaa ehkä ei. Seisomisessa käytin etupalkkaa jollon koira kesti kaikenlaista liikettä. Vikan osuuden eli maihinmenon se ensin seisoi, kun otin sen pätkän uusiksi niin meni maihinkin ja kesti tietty liikkumiseni. 

Lopuksi tehtiin vielä sitä eilistä merkinkiertoreeniä ja se meni superhyvin <3 :)

Taas oli menossa mukana lihapullakikkareet ja siili. Tuntuivat olevan Nemin mieleen.

Vko 40, ohjattu toko

Eilen oli ohjatut tokot Martsasa. Taisi olla kaikki ryhmään kuuluvat paikalla - tai ainakin meitä oli siellä kuus. Aika paljon energiaa meni Nemin rauhottelemiseen, se kun ottaa pulttia eräästä ryhmässä olevasta koirasta. Onneksi saatiin kuitenkin jotain tehtyäkin. 

Aloitettiin paikallaololla. Kaikki teki istumisen. Piti piiloilla. Piiloilin. Jenni häiriköi - yritti lähettää Nemin putkeen, Nemi ei (ihme kyllä) lähtenyt. Kävin palkkaamassa :) Kesti takana kääntymisen (kun palasin koiran luo pois piilosta).

Jennin valvovan silmän alla tehtiin hyppyä. Sekä avo että umpihypyllä. Pareittain. Muuten meni todella hyvin - mutta jossain vaiheessa Nemi otti häiriöt siitä eräästä koirasta. Jenni jopa kehui yhtä meidän perusasentoa (oho!). 

Toinen mitä tehtiin valvotusti oli kierto. Nemi näytti ensin räyköttävän kierron. Jenni ehotti kahen namintehtävää. Siis namilautanen törpön taakse ja toinen sitten kolmisen metriä lähetyspaikasta sivuun. Eli syötyään namin törpön takana koira sai juosta seuraavalle namialustalle. Ja se tehtiin kahesti (?) ja Nemi oli hiljaa!!! 

Itekseni tein ufoa, ruutualustaa, noutokapulan ottoa ja sivulle tuontia, sivuaskeleita, peruutusta, istu-maahan-seiso vaihteluita. Ainaskii...

Lisää raitteja

Tältä aamua Martsasta

























Tässä oli ikään kuin kaks eri reittiä. Hieman dokumentointia eli kuvaamista häiritsi ulkoiset seikat. Eli vastaantulleet koirat (tehtiin nättejä ohituksia :)) ja pyörätiellä ollut auto (työmiehiä ihmettelemässä erästä risteystä).

36/15

Tilastollisena seikkana kerrattakoon vielä, että tosiaan juostiin Nemin kanssa pururadalla aamupäivällä 1 km.

Jos nyt teen näääääiin paljon, niin saanks sitten vaan olla?

Kaikkihetimulletännenyt ja sitten ei mitään. Tuli mieleen aika, jollon soitin viulua eli abaut satakakskyt vuotta sitten :D Opettaja sanoi, että viulua pitäisi soittaa kotona niin ja niin monta minuuttia. Merkkasin kotiläksyvihkooni samalle päivälle koko viikon soittokerrat (enkä ees huijannu vaan veljeni kauhuksi vingutin sitä viulua niin kauan) - vaikka oikeesti minuuttimäärät olisi pitänyt jakaa monelle päivälle :)

Niin. Aamuvarhain kävin mutkan lipastolla, ajoin Martsaan, lenkitin Nemin, reenasin Nemin, lenkitin Nemin, ajoin Kiiminkiin, kävin kaupassa, ajoin kuntosalille, reenasin itteni, hain Nemin autosta, juoksin sen kanssa kilometrin, ajoin kotiin, tein palarin, ... Joko nyt hetkeksi riittää? 

Bling. Mutta. Kävin siis kuntosalilla. Jee. Se juoksumatto on muuten tylsä vekotin, kipitin siinä alkuun ja loppuun vähän ja sitten hokasin tosiaan lopuksi lähtä pihalle kipittään, mikä on niin paljon kivempaa.