Minireissu Helsinkiin

 Käytiin juna+hotellireissulla Helsingissä pe-ma. 

Taran kanssa junassa olo jo huomattavasti helpompaa kuin vuos sitten (kun se oli junassa ekan kerran).

Yövyttiin Scandic Hakaniemessä

Lähellä Helsingin kaupungin talvipuutarhaa / Kaupungin puutarhaa

Helsingin uimastadion ja olympiastadionin välissä

Urheilulehto -nimisessä puistossa

Missä lie (Hesperianpuiston ja Töölönlahden kesäpuiston hujakoilla)

Kallion kirkolla

Esplanadilla

Tähtitorninvuorella

Meripuistossa

Merisatamanrannassa

Kaivopuistossa

Paluumatkalla

Vuoden vaihtuminen

 Meidän perinteeksi jo muodostunut tapa olla vuoden vaihtuessa poiskottoo suuntautui tällä kertaa Vaasaan. Alunperin meidän piti majoittua kaupungin keskustassa, mutta sieltä kun oltiin varattu hotellihuone niin ko hotellista ilmoitettiin, että he laittavat hotellin kiinni osaksi tuosta ajasta - eli vaihtoehtona olla kaupungissa/hotellissa vähemmän aikaa kuin alunperin oli suunniteltu tai vaihtaa majoitus toiseen saman ketjun hotelliin Vaasassa. Päädyttiin jälkimmäiseen ratkaisuun ja niinpä ollaan oltu Vaskiluodossa 27.12 lähtien - pois täältä lähdetään huomenna (2.1.). 

Hotelli osoittautui sijaintinsa puolesta lopulta luultavasti paremmaksi kuin se kaupunkihotelli olisi ollut. Täällä ei ole juurikaan asutusta (tällä Vaskiluodon saarella siis), joten täällä ei taidettu juurikaan ampua raketteja ja heitellä pommeja. Toki kaupunki ei ole kaukana ja sieltä kuului (ja näkyi, jos katsoi ikkunasta) ilotulituksia, mutta helpotti kun niitä ei ollut ihan tässä likellä. Koirien ulkoilutus sujui paremmin kuin yleensä kun ei ollut vaaraa, että ihan vieressä ammuttaisiin räjähteitä (kuten kävi viime vuonna Luleåssa kun osuttiin Taran kanssa huonoon paikkaan jollain uudenvuoden aattoa edeltävänä päivänä). 

Hieman pelkäsin sitä, että ampuuko jotkut hotellivieraat hotellin pihassa raketteja, mutta eipä niin sitten käynyt - paljon ainakaan. Sakkia täällä oli kyllä ihan hulluna, viiden aikoihin kun käytin koirat (erikseen) lenkillä niin aulassa oli ihan pipona väkeä jonottamassa vastaanottotiskille ... (en muista missään lukuisista hotelleista missä ollaan käyty ikinä nähneeni sellaista ryysistä  hotellin aulassa). 

Taran viiden lenkillä kuului vaimeata pommitusta jonkun aikaa jostain kauempaa. Tara vilkaisi minua hieman kummissaan ja epävarmana, mutta ei onneksi ressaantunut sen enempää ja pystyi käymään tarpeillaan. Tara kun oli jostain syystä pihdannut kakkaamista koko päivänä; ei tehnyt läjiä sen kummemmin aamu- kuin päivälenkilläkään. Onneksi nämä asiat hoituivat tuolla lenkillä. Kikiä käytin vain pienellä pissatuskävelyllä, tuolloin ei onneksi paukkunut yhtään ja koira olisi halunnut pitempään nauttia lumihangessa kiehnäilystä ja hajujen nuuskuttelusta. 

Hotellihuoneessa ilta ja yö sujui yllättävänkin hyvin. Verhot pidettiin kiinni ja tv auki ja lisäksi kuunneltiin läppäriltä musiikkia. Tai katsottiin suoratoistoja läppäreiltä, mutta kuitenkin niin, että jonkinlaista meteliä pidettiin yllä jotta ulkoa tulevat pamahdusäänet hieman olisi vaimentuneet. Kiki nukkui aika paljon sängyssä tyynyllä ja jonkin verran makoili laukkutelineen alla (mikä on sen mielestä kiva paikka, on nytkin siellä nukkumassa). Jossain vaiheessa iltaa Tara oli hieman levoton, mutta ei mitenkään pahasti - jos en tarkkailisi asiaa (koirien pelkotiloja uutenavuotena) niin en välttämättä olisi huomannut edes koko asiaa. Levottomuus ilmeni siis "selittämisellä" ja läheisyyden haulla eli koira ei mennyt nyhjöttämään mihinkään itsekseen tms. 

Yöllä odotin johonkin kahen kieppeille ja käytin koirat silloin (taas erikseen etteivät provosoi toista tai jos jotain ääntä kuuluu niin ei toinen reagoi enemmän kuin muuten reagoisi kun seuraa kaverin käytöstä) ulkona pissalla. Molempien pissareissu sujui hyvin, asiat tuli tehtyä ja häiriöääniä ei kuulunut mistään. 

Vaskiluodon/Vaasan eduksi on sanottava vielä sekin, että täällä ei ole juurikaan kuulunut paukuttelua ennen uutta vuotta. Jotain varmasti joo, koska koirat ovat hieman ilmentäneet muutamaan otteeseen huoneessa, että ovat kuulleet jotain jostain, mutta ei niin, että siitä olisi koitunut ongelmia ulkoiluun tai suuria pelkotilaoloja. Yks ilta kun me tultiin kaupungilta syömästä niin nähtiin ilotulituksia ammuttavan Hietasaaresta eli kyllä täällä on ammuttu ennen oikeaa päivääkin raketteja ... Koirat eivät olleet tuolla reissulla mukana, sitä en tietty tiedä miten reagoivat noihin tulituksiin kun olivat kahdestaan hotellihuoneessa, mutta kun tultiin takaisin niin eivät olleet mitenkään erityisen paniikissa tms mitään normaalista poikkeavaa käytöstä ei näkynyt ja iltaulkoilu sujui ihan normaalisti.

*** 

Lisään tähän vielä linkin Ylellä olleeseen uutiseen Jyväskylän erittäin viisaasta päätöksestä vähentää rakettien ampumista keskusta alueella. Toivottavasti suunta olisi tämä muuallakin Suomessa (tai maailmalla; toki luin Instasta eilen, että Australiassa yksityisillä ei ole lupa ampua raketteja eli jossain ollaan fiksumpia tässäkin asiassa).

Jyväskylästä voi tulla ensi vuonna edelläkävijä Suomessa ja lähes ilotulitukseton kaupunki

Pori KV 2024 ja pystykorva näyttely

 Heinäkuun lopussa ajelin tosiaan Taran kanssa kahdestaan Poriin, Eetu ja Kiki viettivät sen ajan kahdestaan mökillä. 

Vaikka koiralla oli massava karvanlähtö menossa, niin sillä oli vielä aluvillaa jäljellä, joten saatiin erinomaiset tulokset kummastakin näyttelystä. 

Tara menomatkalla Oravaisissa. 

47 cm. Puhtaan musta. Keskikokoa hieman kookkaampi. Oikeat mittasuhteet. Hieman kevyt oikealinjainen pää. Tiivis runko. Hyvät kulmaukset. Turkki ei parhaimmillaan. Oikea-asuntoineen häntä. Hyvä liike ja luonne.
Tuomari: Sakari Poti
VAL ERI1 SA PN1 CACIB VSP
Pori KV 27.07.2024

Erinomainen tyyppi, hyvät mittasuhteet. Hyvä pään malli. Oikea purenta. Hyvät korvat. Riittävä runko. Kevyehkö raajaluusto. Hieman kapea edestä. Melko tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä ylälinja ja hännäkiinnitys. Liikkuu pitkällä vetävällä askeleella sivusta, hieman kapeasti takaa. Hyvä karvanlaatu, ei aivan parhaimmillaan tänään. Iloinen esiintyjä.
Tuomari: Anneli Pukkila
VAL ERI1 SA PN1 ROP
Pori tukinäyttely/pystykorvanäyttely 28.07.2024

Kiki huolet

 Reissun päällä kävi niin, että vaikka mitään megapitkiä lenkkejä ei tehtykään, niin kulkemiset kaikkinensa olivat Kikille turhan rankkoja ja se rupesi ontumaan (satunnaisesti eli ei jatkuvasti), mistä seurasi se, että lyhennettiin entisestään lenkkejä ja/tai Taraa käytettiin erikseen pidemmillä kävelyillä (ja Eetu kävi sen kanssa juoksemassa). 

Ennen matkaa oltiin huomattu Kikin oikeassa kyljessä löllyvä patti ja päätettiin, että jos se ei siitä mihinkään häviä matkan aikana niin käytetään Kiki eläinlääkärissä, jossa ell saa tarkistaa mistä on kyse. Matkan aikana kun ontumaongelma ilmeni niin varasin sitten Kikille ell ajan - ts muutettiin jo varattu hoitaja-aika (madotus + Librela) sellaiseksi missä tavattiin myös eläinlääkäri (Tiina). 

Matkan jälkeen keskiviikkona (kotiuduttiin maanantaina) koirat söivät ensin hoitajan antamina matolääkkeet, vein Taran autoon ja sitten Kiki pääsi Tiinan tarkastettavaksi. Kikille laitettiin kuonokoppa (kuten viime aikoina muillakin Librela käynneillä) ja se sai ensin Librelan ja sitten Tiina tutki sen patin ottaen siitä ohutneulanäytteen, minkä kävi tutkimassa mikroskoopilla. Patti osoittautui onneksi rasvapatiksi eli jos se ei siitä muutu suuremmaksi tai ala muuten häiritsemään koiraa niin sille ei tarvitse tehdä mitään. 

Ontumiseen otettiin ensiavuksi Loxicom tulehduskipulääkettä mitä annoin Kikille neljän päivän kuurin ja sen jälkeen sitä pitää/voi antaa tarvittaessa - ennemmin matalalla kynnyksellä kuin odottaa, että asiat olisi huonosti (eli jos vaikka tiedetään, että on rankempia juttuja tiedossa niin voisin antaa koiralle kipulääkekuurin). Juteltiin, että mennään nyt tuolla kompolla, ja jos säännöllinen hieronta, Librela ja toisinaan annettava tulehduskipulääke ei riitä pitämään Kikin elämänlaatu hyvänä niin ruvetaan sitten antamaan koiralle "jytympiä" lääkkeitä. 

Viime maanantaina koirilla oli hieronta-aika ja olihan se Kiki selvästi hoidon tarpeessa. Ihan erilailla taas reagoi hoitoihin kuin muutamalla edellisellä kerralla jolloin oli ollut paremmassa/hyvässä kunnossa. Erityisesti selkä/takaosa oli jumissa ja vas etujalka (eli se operoitu) ja taisipa muutamista muistakin kohdista koiraa löytyä huollettavaa. 

Olin ajatellut, että Tarakin olisi ollut jumissa, mutta ilmeisesti siinä ei kuitenkaan ollut mitään erityistä huolen aihetta. Mikä tietysti on vain hyvä asia. Taralle riitti käsittelyyn puolisen tuntia (kun Kikiin meni tunti) - mikä näkyi sitten lopussa hintalapussakin eli Vakkuri ottaa hinnan ajanmukaan ja jos ei mene koko varattua aikaa niin maksukin pienenee. 

Seuraava hieronta koirilla on 6. kesäkuuta. Seuraavaa Liberlaa en vielä varannut - kun jäi sille ajatukselle, että jos fyssarilla käynti ja tulehduskipulääke tuovat helpotusta koiran elämään niin sitten ei tarvitse miettiä vielä niitä toisia lääkkeitä eikä sitä myöten tarvita ell aikaa seuraavalla Librela kerralla. 

Mun pitäisi varata Kikille myös aika hammashuoltoon - ajattelin myös käyttää Taran hampaiden puhdistuksessa ... 

Kevätreissun hotellit koirien kannalta

 Muistelenpa hieman reissusta hotelleita koirien näkökulmasta, ts tietty itseni koirien lenkityksiä yms ajatellen. 

Luleå

Ensin yövyttiin Luleåssa. Tuttu hotelli aiemmilta reissuilta. Huone sijaitsi samalla käytävällä kuin aiemmin, ensimmäisessä kerroksessa melko lähellä respaa ja sitä myöten ulko-ovea. Jonkin verran kuului ääniä huoneeseen. Hotellissa on pyöröovet mitkä ovat huonot koirien kannalta, etenkin jos pitää yksin taluttaa kahta (saati usempaa, itsellä toki kokemusta vain kahdesta) koiraa. Pyöröoven vieressä on normiovi, josta ei kuitenkaan pääse kulkemaan aina. Sisältä pääsee siitä kyllä ulos, mutta ulkoa sisään vain ennen klo 22 ja ulkoa sisälle vain kun on hotellin avainkortti. Ulkoilumaastot Luleåssa on ihan hyvät, ainakin kun tuntee paikat. 

Örnsköldsvik

Seuraava yö oltiin Ö-vikissä. Tienvarsi hotelli minne on helppo osata. Ulkoparkkipaikka missä oli hyvin tilaa autolle. Huone oli alakerrassa pitkähkön käytävän loppupuolella. Samaan aikaan hotellissa oli useita koiria, ja ilmeisesti kaikki sijoitettuna samalle käytävälle, mistä seurasi se, että haukahduksia kuului huoneesta jos toisesta välillä ja ulos/sisään mennessä piti välillä vuorotella, että kuka milloinkin liikkuu melko kapealla (ts normi toki hotelleiksi, mutta koiraohituksissa turhan kapea) käytävällä. Talvisohjoaikaan lenkitysreittejä hieman vähemmän kuin kesällä (kun pururadat yms eivät olleet käytettävissä). Yhden yön pysähdykseen kuitenkin ihan ok. 

Upplands-Väsby

Seuraavaksi oltiin kolme yötä U-Väsbyssä. En muista monennessako kerroksessa yövyttiin, mutta niin kuitenkin, että hissillä sinne kuljettiin. Hissi oli melko pieni ja jostain syystä itselle tuotti hankaluuksia saada hissi välillä toimimaan, kyseessä oli siis se versio hisseistä missä pitää käyttää ovikortti ensin lukijassa ja painaa sitten vasta kerrosnappia. Meinasi ahdistaa siis kun useampaan kertaan hissi ei vaan lähtenyt mihinkään ja hetken epäilin, että hajosiko hissi ... mutta ovet avautuivat kyllä (avausnappia painamalla). Koirat ovat meillä onneksi kokeneita hissimatkustajia, tosin jos on kovin pieni hissi niin välillä pitää hieman enemmän kehoittaa niitä menemään hissiin ns perälle asti, että hissin ovet pääsevät menemään kiinni (tämä etenkin silloin kun on matkalaukut mukana - tai hississä  muitakin matkustajia). 

Hotellin ovet olivat mallia liukuovet, niistä koirat ovat jo oppineet, että kunhan vaan kävelee lasia päin, niin se kyllä aukeaa. Joissain hotelleissa (paikoissa) tosin vaatii myös ihmisen lähestymisen ovia kohti eli ovet eivät niin hyvin huomioi koirankokoisen hahmon lähestymistä. 

Ulkoilumaastot sinällään U-Väsbyssä ovat hyvät, lumet olivat jo sulaneet kun oltiin siellä eli pururadalle/metsäpoluille pääsi ja lisäksi löytyi pyörätiereittejä. Taran kanssa ongelmaksi muodostui se, että tuolla oli todella paljon jäniksiä ja koirahan meni niistä ihan sekopäiseksi ... (mikä ei sinällään ole hotellin vika). 

Kalmar 

Seuraavat kolme yötä oltiin Kalmarissa. Tämä oli matala tienvarsihotelli, jossa riitti käytäviä. Majoituttiin ensimmäisessä kerroksessa, mutta matka ulko-ovelle ja respaan oli pitkä eli piti kulkea käytäviä ties kuinka pitkästi ennen kuin oltiin omassa huoneessa / ulkona. Sinällään on siis kätevää jos hotellin kokolattiamattokäytävillä pitää kulkea jonkin verran lenkin jälkeen; ainakin osa katupölystä ja hiekasta koirien tassuista jää sinne käytävämatolle eikä kantaudu huoneeseen asti puhdistettavaksi koirapyyhkeeseen (saattaa jopa välttää tassupesun). Tara oppii yleensä todella nopeasti reitit hotellin käytävillä, että jos hissejä niin mihin suuntaan käännytään mistäkin ja montako käännöstä ja kulmaa ennen omaa huonetta - se oppii nämä reitit huomattavasti nopeammin kuin mitä itse opin 😀 Kiki taas toisinaan on hotelleissa käytäväahdistuja eikä olisi menossa oikein mihinkään tai jumittaa vähän joka oven taakse (tai jos ei jumita niin nuuskii niitä muuten vaan kiinnostuneena). 

Taran mielestä Kalmarissa olisi pitänyt kulkea nopeammin ne pitkät käytäväosuudet. Ulko-ovet olivat mallia liukuovi ja tottelivat koiria ihan hyvin. Lenkkimaastot muutoin ihan ok:t mitä nyt jäniksiä (paremminkin ehkä kaniineja) oli sielläkin paljon ja ne maastot siis välillä sen verran kuraiset, että esim puistoihin yms ei ollut asiaa. 

Lund

Lundissa oli myös pyöröovet, mutta onneksi niiden vieressä myös normaaliovi (josta pääsi sisään sitten kun oli avainkortti - ulos pääsi ilman korttiakin). Siellä asuttiin n:ssä kerroksessa (en muista monennessako) ja kuljettiin hissillä respakerroksesta. Hissejä oli kaksi, toinen oli hieman isompi ja jostain syystä vähemmän ruuhkainen ja se sijaitsi hyvin lähellä hotellihuonettamme - toista jos käytti niin piti kulkea hieman enemmän hotellin käytävillä (mutta saipahan puhdistettua tassuja hieman käytävämattoon :)). 

Lundin hotellin lähellä oli ihan hyvin pyörätiereittejä vähän joka suuntaan, ja joitain nurmikkoalueita niiden lähettyvillä. Olikohan puoltoista kilometriä lähimpään puistoon. Täälläkin jonkin verran pupujusseja Taran riemuksi. Molemmat koirat tykkäsivät syödä nurmikolta jänöjen jätöksiä.

Arvika

Hotellihuone 1-kerroksessa, mutta niin, että huoneeseen piti mennä nousevaa käytävää ja sitten oli ovi käytävälle. Meidän huone oli melko lähellä sitä ovea. Arvikan Scandic sijaitsee kaupungin keskustassa. Pieni kaupunki ja lyhyet etäisyydet niin löytyy hyvin erilaisia ja erimittaisia lenkkivaihtoehtoja. Muutama eri puisto alle kilometrin päässä hotellista. 

Hamar

Hamarissa oli melko iso aula alakerrassa (missä respa) ja sen läpi piti kulkea, että pääsi hisseille. Iltaisin siellä oli jonkun verran sakkia drinksuilla ja muuten vaan hengailemassa. Yövyttiin kolmannessa tai neljännessä kerroksessa. Hotellissa ihan ok:t liukuovet. Ihan hotellin toisella puolella on pieni puisto missä pystyi käyttämään koirat iltapissalla. Keskustan lähellä, rannassa, hieman isompi puisto - sinne oli matkaa kilometri tai alle hotellilta. 

Trondheim

Korkea hotelli Muutaman kilometrin päässä keskustasta, vieressä jalkapallo-areena ja jalkapallokenttiä. Me asuttiin 2-kerroksessa. Huoneeseen pääsi sekä portaita, että hissillä (hotellissa taisi olla neljä hissiä) - jos menin Taran kanssa lenkille menin yleensä portaita, mutta Kikin kanssa hissillä. Yliopisto, jonne matkaa puolisen kilometriä (?), lähellä melko iso puisto. Muuten peruslähiölenkkeilyä. 

Östersund

Parhaat päivänsä nähnyt 2-kerroksinen hotelli, kaupungin ns kakkoshotelli (ts täällä on toinenkin Scandic,  jonka oletan olevan parempi). Meidän huone 1-kerroksessa, melko pitkän käytävän loppuosiossa. Hyvä puoli se, että ulko-ovia on respan edessä olevan pääoven (liukuovi) lisäksi ainakin kaksi sen pitkän huonekäytävän varrella. Huoneavaimella pääsee sisälle ko ovista (ulos normaalisti kahvasta vääntämällä). 
Koirien lenkitykseen lähiöitä, pyöräteitä ja jotain metsäpolkujakin. Ainakin lyhyen tutustumisen perusteella. Taran riemuksi myös jonkinverran kauriita. Kiki innostui melkein enemmän ajamaan oravan puuhun kuin mitä niistä kauriista (kauriksista?). 

Skellefteå 

Hotellissa liukuovet (ja takaparkkipaikalle normaaliovi, mutta sitä kautta en mennyt lenkeille). Hissillä siirtyminen ala/respakerroksesta huoneeseen. Yövyttiin toisessa kerroksessa, melko lähellä hissejä. Joen rantaan ei ole pitkä matka, siellä hyviä sorapolkuja joissa lenkittää koirat - toki myös ihan lähiökaduillakin saa perusasiat tehtyä jos ei ehdi/halua pidemmälle lenkille lähteä. 

Kevätreissu 2/2

 Jönköpingin jälkeen ...

3 yötä Arvikassa

2 yötä Hamarissa

2 yötä Trondheimissa 

2 yötä Östersundissa

1 yö Skellefteåssa 

Matkoilla

 Tänään ajeltiin Ruotsista Norjan puolelle. Tara on nyt ensimmäistä kertaa Norjassa. 

Kuva on tältä päivältä, mutta vielä Ruotsin puolelta. 

Kevätreissu osa 1/2

 Terveisiä tienpäältä ts Jönköpingistä. Kevätreissu on edennyt hieman yli puoliväliin. 

Reissu so far 

1 yö Luleåssa

1 yö Ö-vikissä

3 yötä Uplands-Väsbyssä

3 yötä Kalmarissa

3 yötä Jönköpingissä (ts näistä yksi vielä jäljellä)

Talviloma Ruotsin malliin

 Käytiin muutama päivä oleskelemassa Skellefteåssa ja Luleåssa. Koska on käytetty säännöllisesti koiria nauttimassa ekinokokkilääkettä niin koirat olivat tällä reissulla mukana. 

Reissun vuoksi jäi yhdet agitreenit ja yhdet ohjatutsalitreenit väliin. 

Viikonloppureissu

 Viime viikonloppuna (ts pe-ma) oltiin Vaasassa. Tästä syystä jäi maanantain agitreenit väliin. 

Kiki Vaasassa 

Tammikuun loppupuolella käytiin Islannissa. Koirat lomailivat tuolloin Willahillassa. 

Vuosi 2023

 Jotain poimintoja siitä, mitä tehtiin / tapahtui vuonna 2023. 

***

Tara kävi joitain kertoja koiranäyttelyissä ja sai viimeisen Suomen muotovalioitumiseen tarvitsemansa sertin syksyllä lappalaiskoirien erikoisnäyttelystä Keminmaassa, ruotsinlapinkoirat arvosteli Jari Fors. Jari sijoitti Taran myös paras narttu -luokassa (narttuja esiintyi useita pn luokassa eli jotkut hävisivät Taralle ...). 

Kiki kävi höntsätreenailemssa sitä sun tätä omatoimitreeneissä, mutta ei ollut millään kurssilla / ohjatussa ryhmässä. 

Tara oli vielä kevättalven koiratanssiryhmässä, mutta sen jälkeen ei olla koiratanssia juurikaan harjoiteltu. Agilityä sen sijaan Tara treenasi AnskuNi -ryhmässä koko vuoden. 

Taran kanssa osallistuttiin marraskuussa yksiin epävirallisiin kisoihin, aksassa. 

Kiki kävi kerran hammaslääkärissä, tällä kertaa riitti hampaiden puhdistus eikä yhtään hammasta tarvinnut poistaa. 

Asiaa pitkään pohdittuani päädyin siihen, että Kikille kokeiltiin kesäkuussa Librelapistoksen antamista. Kokeilu osoittautui hyväksi, joten koira on saanut Librelaa neljän viikon välein tuosta lähtien. 

Kesällä ja syksyllä oltiin jonkin verran mökkeilemässä Siikajoella. 

Elokuussa ja lokakuussa oltiin vajaan viikon pätkät Rukalla. 

Koirat olivat muutamaan otteeseen koirahoitolassa, kun me käytiin lomalla ensin Edinburgissa ja myöhemmin Amsterdamissa. Juhannus vietettiin kaupunkilomaillen Turussa (koirat mukana). Elokuussa oltiin yksi viikonloppu Vaasassa (koirat lomailevat koirahoitolassa). 

Tara oli ekaa kertaa mukana lapplaiskoirien valmennusringissä (rallytokoryhmässä), osallistuen kolmeen leiriviikonloppuun (3/4) - Jyväskylässä, Rovaniemellä ja Seinäjoella. 

Keväällä ja kesällä kävin muutaman kerran juoksemassa (oik jalka ei tahtonut kestää sitä, joten lopetin juoksemisen). Syksyllä kävin pari kuntosalikurssia. 

Uusvuos Luleåssa

 Jatkettiin meidän muutama vuosi sitten hyväksi havaittua tapaa ja vietettiin koirien kanssa uusvuos hotellissa. Aiemmin jo olen havainnut, että Kikille ei jää kotiseuduille pelkotiloja päälle kun se ei joudu siellä säikkymään uudenvuoden aikaan ilotulitteiden takia. Tänä vuonna onnistuttiin myös sillä tavoin, että kotiseudulla ei pamahdellut ennen kuin lähdettiin reissuun. 

Mutta eipä mitä, heti reissupäivän ekalla lenkillä kuului jotain rakettienräiskettä joltain suunnalta. Kiki oli aluksi hieman vaisu, mutta  kun räiske ei jatkunut pitkään niin koira tokeentui ja loppu lenkki sujui ihan kivasti. Käytiin tutkimassa vähän uutta lenkkimaastoa (missä ei oltu ennen kävelty) Mjölkuddenin suunnalla. 

Yhdellä iltalenkillä sitten käytin koirat erikseen ulkona. Kikin kanssa kiersin likeisen lammen ja sen lenkki sujui ihan mukavasti. Mutta Taran kanssa menin sitten eri suuntaan ja se olikin virhe, koska siellä oli kauhea pommitus ja rakettien ammunta käynnissä. Tara säikähti ihan kunnolla ja pyrki karkuun ja vauhdilla hotellille. Kakarakoira oli vielä hotellihuoneessakin peloissaan, läähätteli järkyttyneenä. Onneks mulla oli yks täytesämpylä vielä päivän eväistä syömättä niin söin sitten sitä ja pyysin Kikinkin siihen likelle kerjäämään. Kun tuli kerjäyskilpailua ruuasta niin Taran mieliala piristyi. 

Seuraavana aamuna Eetu kävi molempien koirien kanssa juoksemassa. Yks koira kerrallaan. Ei ollut enään Tara moksiskaan eli thank god sille ei jäänyt mitään traumoja siitä paukeulkoilusta. 

Eilen käytiin perusaamulenkki ja päivällä sitten puolentoista tunnin kävely yliopiston suuntaan. Eetu kävi siellä kaupassa samalla, odottelin koirien kanssa kaupan edustalla. Paluumatkalla hotellille nähtiin kaksi hirveä. Hirvieläimiä ei olla aiemmin näiden koirien kanssa nähtykään. Kovasti olisi koiria kiinnostanut lähteä sinne suuntaan missä hirvet käyskenteli - olisikohan ollut muutama sata metriä pyörätieltä hirvien luo - olivat yhden puiston (lumisen sellaisen) laitamilla puiden seassa.

Iltapäivällä, viiden-kuuden tienoilla käytettiin koirat pissalla. Sen jälkeen seuraavan kerran pääsivät ulos vasta tänäaamuna hieman ennen seitsemää. Päätin, että lähden koirien kanssa ulos jos ne herättävät aamuyöllä, mutta eivät herätelleet. Ja kun päästiin aamulla ulos, niin oltiin kuljettu likeistä pyörätietä jonkun matkaa ennen kuin kumpikaan meni pissalle. Että ihan hyvin pystyivät pidättämään illan ja yön. Tavaksi ei tarvitse ottaa, mutta uutena vuotena menee näin aikuisilla koirilla. 

Ja se itse uudenvuodenaatto sujui tosi kivasti. Tässä Luleån scandicissa meidän huone on melko lähellä respaa, ensimmäisessä kerroksessa - ikkuna toki on ulos, mutta huone on u:n mallisessa syvennyksessä niin, että kaukana näkyy se aiemmin mainittu pyörätie ja sen takana joku autokauppa tms eli ei asutusta. Eilen illalla/yöllä kuului kyllä rakettien ammuntaa puolenyön tietämillä, mutta aika hillitysti kuitenkin. Verhoja kun raotti niin jonkun verran näkyi taivaalla raketteja. Kiki oli tosi rauhassa oikeastaan koko illan, Tara haukahteli muutaman kerran, mutta saattoi johtua olla ihan vaan hotellissaoloon liittyvää vahtimista. 

Kertaus ekinokokkilääkityksestä

 Suunnitelmissa matkustella koirien kanssa taas ens vuoden puolella ja rupesin kertailemaan, että miten ne madotussäännöt taas menivätkään. Tarkoitus pitää siis talvi-kevät koirilla voimassa ns 28 vrk:n madotussääntö. 

Jos matkustelu on säännöllistä, voidaan soveltaa myös niin sanottua 28 vuorokauden sääntöä. Tällöin koira lääkitään Suomessa eläinlääkärissä kaksi kertaa ennen matkan aloittamista minimissään 1 vuorokauden (24 tuntia) ja maksimissaan 28 vuorokauden välein toisistaan. Kun koira on saanut molemmat lääkkeet saa se toisesta lääkkeestä lähtien matkustaa vapaasti kaikissa EU-maissa, Norjassa ja Sveitsissä yhteensä 28 vuorokauden ajan. Jos matkustelua kestää kauemmin, voidaan lääkitystä ylläpitää niin kauan kuin on tarpeen lääkitsemällä koira aina maksimissaan 28 vuorokauden välein missä tahansa EU-maassa, Norjassa tai Sveitsissä. Kun matkustelu on jossakin vaiheessa päättynyt ja on palattu pidemmäksi aikaa Suomeen, lääkitsee eläinlääkäri Suomessa koiran vielä kerran, jotta 28 vuorokauden lääkityssykli saadaan päätettyä. 
Lähde: Ruokavirasto 

Tässä se lähteessä tieto mitä lähdin etsimään on tuo, että mikä sääntö on siihen millä aikavälillä kaksi ensimmäistä madotusta pitää tehdä. Vastaus on 24h - 28 vrk. Aika pitkä aikaväli siis, hyvin on pelivaraa säätää tätä hommaa. Yritän kehitellä siis jonkinlaisen fiksuhkon aikataulutuksen madotuksille ja haluaisin edes osittain niin, että Kiki saisi Librelansa samalla kertaa kun joutuu  menemään eläinlääkäriasemalle syömään lääkkeitä (kun se kerta ahdistuu niissä paikoissa niin olisi hyvä jos voisi yhdistää näitä ...). 

Elokuinen Ruka

 Tultiin vajaaksi viikoksi Rukalle. Ohjelmassa enimmäkseen kuntoilua koirien kanssa, syömistä ja rentoutumista majapaikassa. 

Turku juhannus

 Oltiin Turussa edellinen viikonloppu eli juhannus. Ollaan useampaan kertaan mietitty, että siellä voitaisiin käydä ns kaupunkilomalla, joten mentiinpä sitten jussiksi sinne. Alkuviikosta tuntui, että oliko tämäkään nyt hyvä päätös varata sieltä majoitusta. Mutta onneksi mentiin, oli varsin mukavaa. Kiva kun kaupunki ei ollut superruuhkainen kun suuntaus ehkä enemmän oli ollut kaupungista pois kuin sinne keskikesän juhlaa viettämään. 

Ulkoiltiin paljon, käytiin parina iltana hotellin ravintolassa syömässä (koirat odottivat huoneessa silloin). Oltiin katseltu oisko varattu pöytää jostain muualta, mutta kaikki paikat mitä katsottiin olivat kiinni ko ajankohtana. Onneksi hotellin ravintola oli auki, ja sieltä sai ihan ok syötävää. 

Aamuisin Eetu kävi juoksemassa Taran kanssa ja mä käytin Kikin kävelyllä. Päivällä käytiin jokin yhteiskävely (koirille vettä mukana repussa) ja illalla mä käytin koirat. Oudoissa paikoissa on kiva tutkia eri paikkoja kävellen, mukavaa vaihtelua normilenkkeihin. 

Kotiin ei ajettu 8-tietä (niin kuin menomatka) vaan tultiin Tampereen (ja J-kylän) kautta koska päätettiin piipahtaa Isojärven kansallispuistossa. Käytiin k-puistossa kolmen kilometrin luontopolku (tosin sporttracker mittasi matkaksi jotain neljä ja puoli kilometriä).