Kävin viime viikonloppuna talkoilemassa Okk:n agikisoissa ja tienasin näin oikeuden ostaa kevättalveksi omatoimitreenioikeuden Kamu-areenalle. Talkoopisteitä kertyi viikonlopulta 20 mikä on enemmän kuin omatoimitreenioikeuteen tarvitaan, mutta voinpahan sitten harkita, että hakisinko kevääksi johonkin lajiin myös treenipaikkaa.
Mehän osallistuttiin Taran kanssa talvella Okk:lla pelilajikoulutukseen.
Joista näköjään en ole kertonut täällä mitään. Ummikkona pääsin vähän peleistä kartalle ja oli kivaa ja koukuttavaa niin ilmotin Taran gameskisoihin kesäkuulle. Kävipä sitten kuitenkin niin, että Tara sai eläinlääkäristä (se hammashuolto) Rimadyl kuurin ja estyi osallistumasta peleihin.
Olinpa sitten talkoilemassa eilen ja toissapäivänä ko kisoissa, rakentelemassa ratoja ja ratahenkilönä.
***
Kurkistus niihin pelitreeneihin eli nämä ovat toistaiseksi ainoat kerrat kun on Gamblers- ja Snookers-ratoja tehty / harjoiteltu.
Oli jossain vaiheessa aikomus tehdä viikko kerrallaan postaus, mutta koska tammikuu on jo kohta ohi niin ...
Mitä on tehty alkuvuonna?
Lisäilen kuvia/videoita ja treeniselosteita tähän myöhemmin
Vuoden vaihde oltiin tosiaan Vaasassa, josta ajeltiin Raahen kautta takaisin kotiin toinen tammikuuta. Raahessa stopattiin siis anopin luona.
Kolmas tammikuuta käytin Kikin Librelapiikillä Sunissa ja kävin joulutauon jälkeen ekan kerran kuntosalilla.
Viides helmikuuta ei käyty vuoden ensimmäisissä koiratanssitreeneissä, koska vein koirat koirahoitolaan (Willahilla) muutamaksi päiväksi kun käytiin Tampereella katsomassa Taru Sormusten Herrasta teatterissa.
8.1. tultiin takaisin kotiin ja haettiin koirat hoitolasta.
9.1. Kävin salilla ja Taralla oli vuoden ensimmäiset ohjatut agitreenit.
10.1. Käytiin illalla Haukkiksella lappalaiskoirien hallivuorolla.
11.1. Kävin salilla.
12.11 Käytiin koiratanssitreeneissä.
13.1. Illalla lehtitoimikunnan Teams-palaveri.
14.1. Koirat kävivät Vakkurilla. Ilmoitin Taran keväterkkariin.
Ajeltiin lauantaina viides lokakuuta Jyväskylään ja majoituttiin Laajavuoren Scandiciin. Illalla osallistuin yhdistyksen syyskokoukseen, kun olin luvannut ottaa Lapinkoiralehteen kuvia kokouksessa (oli hämärää, kuvasin manuskaputkella, kuvat on mitä on). Kun oli aika äänestää hallitukseen uudet jäsenet erovuoroisten tilalle (ja varajäsenet), niin joku sanoi, että olisi hyvä jos hallituksessa olisi kaikkien rotujen edustus. Meni tovi ja rlk-ihmisiä ei ehdotettu / ilmoittautunut, liekkö ollut edes koko kokouksessa keitäin muita kuin minä. Sitten yks tuttu kysyi, että saako se ehdottaa mua .. Ei sitten ollut aikaa miettiä asiaa loppuun asti joten sanoin että jookait.
Niinhän siinä sitten kävi, että päädyin vuodeksi rotuyhdistyksen hallitukseen. Vain yhdeksi vuodeksi kun äänet eivät riittäneet kolmeen vuoteen (vuoden paikkoja oli siksi tarjolla kun muutama henkilö erosi hallituksesta kesken kauden), mutta toisaalta niitä ei ollut myöskään vähiten eli minusta ei tullut varajäsenkään.
Sunnuntaina kävin Taran kanssa Killerin raviradalla, jossa järjestettiin syyserikoisnäyttely. Sielläkin otin hieman kuvia. Taralle sain esittäjän kasvattajien perheestä. Kiitos esittäjälle! On kyllä onni kun Tara osaa esiintyä monien esittäjien kanssa 😊😍
Tara sai erinomaisen, mihin olen tosi tyytyväinen tuolla turkilla.
Ruotsinlapinkoirat arvosteli Satu Ylä-Mononen
Arvostelu: Vahva narttu, joka tänään karvattomassa kunnossa. Hyvä ilmeinen nartun pää. Hyvä kaula ja ylälinja vahva luusto. Kapea eturinta. Vahva runko. Voisi liikkua hieman pidemmällä askeleella. Tuloillaan oleva karva.
Aiempina vuosina olen muutamia kertoja käynyt hierojalla. Siis minä itse. Hieroja nimi oli Suvi, hän ei kuitenkaan ollut se sama Suvi joka on koiriani hieronut 😊 Sittemmin Suvilta oli vaikea saada enää aikoja (tai lähinnä kait aikataulumme eivät käyneet yksiin) ja tällä hetkellä ko hierontapaikka on suljettuna.
Jossain vaiheessa sitten totesin, että jotain tarttis tehdä ja vaikka kaikenlaisia parantajia (hieroja, fyssari, osteopaatti) on pitkin Oulun seutua vaikka kuinka niin varasin ajan itselleni kuitenkin Kaisalta. Tällä kertaa siltä samalta missä Kikiä käytän.
Viimeksi kävin kaimalla 16.9 - sitä oli edeltänyt useita päiviä, että jalkaa oli särkenyt (sitä ns hiljaista kipua). Jalkaa jomottaa joskus päivällä, joskus yöllä - tai ylipäänsä mihin aikaan vuorokaudesta vaan - mutta jos särky iskee yöllä niin sitten en saa nukuttua. Olen kokeillut siihen niin niitä apteekista saatavia jobilaatteja (mitä lie voiteita siis) kuin särkylääkettäkin ja niistä ei kyllä ole mitään hyötyä.
Kaiman hoito oikeasti auttoi. Viikon verran jalkoja ei särkenyt yhtään. Ah mikä onni ja autuus.
Nyt oikean jalan jalkapöytä on "muusina" viikonlopun nosework-urakan jäljiltä. Kisasin Kikin kanssa lauantaina ja la-iltana sekä sunnuntaina aamuvarhaisesta alkuiltapäivään asti olin talkoilemassa. Liikaa jalkojen päällä oloa välillä epätasaisessa maastossa teki tehtävänsä. Onneksi tiedän, että kyllä se koipi tuosta taas vertyy. Eilen illalla jalkaterä oli jonkun verran turvoksissa, vähän on pitänyt nilkuttaa, mutta kyllä tämä tästä taas iloksi (tai ainakin normiksi) muuttuu.
Heinä-elokuun taitteessa kävin perinteisellä Porin näyttelyreissulla. Tällä kertaa talkoilin portilla (välillä etuportilla ja välillä takaportilla), jossa hommana oli laskea (naksutin) näyttelyyn menijät ja sieltä pois tulijat, jotta pysyttiin suurinpiirtein kartalla siitä paljonko näyttelypaikalla oli ihmisiä. Lisäksi räpsin kuvia ja Kiki kävi lauantaina kehässä.
Ruotsinlapinkoirat (eli Kikin) arvosteli suomenlapinkoiria kasvattava Saara Sampakoski, jolta Kiki sai kivan arvostelun:
"Ihannekoko, tyypiltään erinomainen, oikeat mittasuhteet. Erinomainen pää ja ilme, erinomainen runko ja rakenne, erinomaiset kulmaukset, erinomainen raajaluusto. Erinomainen häntä, Erinomainen sivuliike, hieman ahdas takaa. Miellyttävä luonne."
Val eri1 sa pn1 cacib rop
Kikiä kysyttiin sunnuntaille nosework-kokeeseen nollakoiraksi. Mutta pienen mietinnän jälkeen kieltäydyin kunniasta. Olisihan se ollut hyvä kokeenomainen treeni. Mutta. Siellä koepaikalla ainakin tänään kuului laukauksia, joten en usko että hyväkään treeni olisi sen arvoista (mitä paukkeelle altistuminen saattaisi aiheuttaa päiväkausiksi).
Kävin siis tänäiltana ihmettelemässä tulevia talkoilutehtäviäni. Huomispäivä menee siis nosework-koetalkoissa. En ole ennen käynyt virallissa nose-kokeissa, joten tutustumpa siihen touhuun ensin talkoilun kautta. Ehkä joskus mennään Kikin kanssa kokeisiin (tai sitten ei).
Olikohan to vai pe kun aamulla jouduin pesemään mattoa kun jompi kumpi koirista oli pissinyt pitkälle eteismatolle; onneksi maton toiseen päätyyn joten sen pystyi pesemään kylppärin lattialla eikä mattoa tarvinnut kiikuttaa pesulaan.
Lauantai-iltapäivänä / illalla molemmat koirat oksensivat, Nemi kerran ja Kiki useamman kerran - tottakait myös yksi matto sotkeutui (pienempi, joten sen sain pestyä pyykkikoneella). La-illan iltalenkillä Kiki kakki trööt-läjän ja sotki housukarvansa; josta seurasi pyllypesu lenkin päätteeksi.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Kiki herätti meidät pariin otteeseen, ensin joskus kolmen-neljän kieppeillä ja uudestaan pari tuntia myöhemmin. Molemmilla kerroilla käytin sen ulkona, sontaa tuli löysänä ja koira päätyi pihalta suoraan kylppäriin.
Allekirjoittanut vietti päivän agilitykilpailuissa talkoilemassa, sillä välin Eetu käytti koirat aamulenkillä jolloin Kiki kakki heti alkumatkasta kaksi löröä, päivälenkillä eikä iltalenkillä pikkukoiralla ei enää ollut kakkoshätä. Aamulla Kiki ei saanut mitään ruokaa, samoin kuin ei päivälläkään. Alkuillasta annoin sille vähän raejuustoa, maitohappobakteerijauhetta (tehobaktia, muistaakseni) ja kaurapuurovelliä, kun tämä ei aiheuttanut äkkisyöksyä ulos niin koira sai kauravelliä vielä kymmenen aikaan illalla ennen viimeistä iltalenkkiä.
Agikisatalkoilu oli about niin rankkaa kuin muistelen sen olleen silloinkin kun sitä enemmän harrastin. Olen tässä muistellut, että voipi olla, että lakkasin talkoilemasta noin kymmenen vuotta sitten. Merrin ja Marin SM-joukkueratastartista tulee tulevana kesänä kymmenen vuotta ja luulenpa, että kun noihin aikoihin vaihdoin Okk:lta Activelle niin hieman tätä ennen olin todennut, että mun jalat eivät kestä talkoilupäiviä. Nyt eivät hajonneet pelkästään jalat, vaan myös kädet koska nykypäivänä käytössä olevat putkien painot ovat suoraan ... h%/&¤%stä.
Tänään kisasivat ykköset, joista täytyy kyllä sanoa, että kukaan ei ollut niin hazardiohjaaja/koirakko kuin jotkut (kröhöm) olivat silloin vuonna nappikauppa kun itse harrastin lajia. Loppupäivästä radalle pääsivät minikolmoset (pienet ja vielä pienemmät). Pikkupikkukoirat eivät saaneet putkia liikkumaan eivätkä edes rimat tippuneet, joten ratahenkilöillä ei ollut juuri muuta puuhaa kuin olla tärkeän näköisinä päivystämässä ympäri rataa.
Otinpa sitten aikani kuluksi muutaman videon:
Lisäksi muutama kännyräpsy kuva, koska jos agikisoissa on niin siellä kuuluu ottaa kuvia, ei kait siellä muuten mitään järkeä ole olla (järkkäriä oli kyllä ikävä, ja kaiholla katselin jotain joka räpsi jollain megaputkella kuvia aidan toisella puolella).
ps. tienasin nelisen talkoopistettä, kukaan ei taida tietää (tai ainakaan kerro etukäteen), että montako pistettä tarvitaan reeniryhmäpaikkaan ...
Ilmoittauduin just talkoilijaksi agilitykilpailuihin okk:lle.
Jotta minulla olisi paremmat mahdollisuudet harrastaa Kikin kanssa koiratanssia tulevaisuudessa.
Mihin tämä maailma on menossa - kysynpähän vaan?!?! 😄😄
Eipä silti, niiltä ajoilta joskus "sata vuotta sitten" kun vielä talkoilin aksakisoissa on kyllä ihan hyviä muistoja - mutta paljon on kyllä vettä virrannut Kiiminkijoessa sen jälkeen ...
Aika monta kertaa olen näiden välivuosien aikana harkinnut talkoilua, milloin mistäkin syystä. Koska Kiki nyt kuitenkin kesti tänä vuonna hallissa kursseilut ihmeenkin hyvin, niin yritetään ottaa siedätystä ja riskiä jatkossakin (vaikka koskaan ei tiedä mitä tapahtuu).
Perjantaina ajelin Kikin kanssa -Nemi jäi Eetun kanssa kotiin- Poriin ja tänään tultiin takaisin kotiin. Kiki osallistui lauantaina Porin kansainväliseen koiranäyttelyyn, lisäksi se oli sunnuntaina turisti/toimistokoirana ja leikki viikonloppuna koiraystäviensä kanssa. Allekirjoittanut viihtyi lauantaina vaihtelevasti helteisellä raviradalla paeten kuumuutta (+31) välillä ilmastoituun toimistoon, talkoili jos jotain hommia löytyi, räpsin kuvia sieltä sun täältä, seurustelin vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Sunnuntaina sää oli jo armollisempi ja ulkona tuli oltua lauantaita enemmän (edelleen vaihtelevasti kuvia räpsien, hengaillen muuten vain ja talkoillen).
Ennustukseni ei pitänyt Kikin osalta lainkaan paikkansa. Ruotsinlapinkoirat arvostellut Riitta Lahtovaara ei pitänyt aluvillan puutetta ratkaisevana tekijänä kun hän vallan ihastui pikkukoiraa. Niin se Kiki jaksaa yllättää (minut) kerta toisensa jälkeen missikisoissa ...
Otin muutaman räpsyn kauempaa kun Sanni oli Kikin kanssa kehässä ("katselin afgaaneja" eli siis pysyttelin poissa Kikin näköpiiristä ;-)).
"Erinomaista tyyppiä oleva, säteilevan feminiininen mittasuhteiltaan oikea narttu. Hienosti ? pää. Kaunis ilme. Hyvät korvat. Kaunis ilme. Riittävä runko. Riittävästi kulmautuneet raajat. Oikea karvanlaatu, mutta turkki ei parhaimmillaan. Kevyet tehokkaat liikkeet. Luonne ok."
Koirat kävivät kehässä, lisäksi Nemi kävi haukkumassa konekarhua ja minä olen töissä näyttelyssä (talkoilin jo eilen järjestellen kehälaatikoita, laskien ruusukkeita ja luututen viime vuoden pölyjä pois kehälaatikoista).
Kiki JUN ERI1 SA PN1 SERT CACIB ROP
Nemi VET ERI1 SA PN2 ROP-VET
Sitten oli se varsinainen kaikkienrotujen kansainvälinen näyttely johon tietysti Nemi osallistui kanssa. Sen kehän minkä Nemi aloitti esiintymisellään tuomaroi Matti Palojärvi.
"Keskikokonen mittasuhteiltaan oikea. Hyvä pää ja korvat, samoin runko. Riittävä raajaluusto ja kulmaukset. Raajat hyvä asentoiset. Oikea turkinlaatu. Hyvä häntä. Kevyt liike. Miellyttävä luonne.
Suhtautuminen tuomariin: käsiteltävissä"
Nemi VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET
Ei käyty isoissa kehissä pyörimässä, kun oli toimistossa puuhaa silloin(kin).