perjantai 28. heinäkuuta 2006

Uusia kisoja



Huomenna hilipastaan pitkästä aikaa
näyttelyyn Nemskun kanssa eli huristellaan Ruukin ryhmänäyttelyyn.
Tällä kertaa Tuula Pratt'n kehään (uusi tuomari tuttavuus mulle). Nemi
on näyttelyn ainut ruotsinlapinkoira.

Ensi viikolla
piipahdan Merrin kanssa Torniossa Torkk:n ilta(agi)kisoissa, tuomarina
taisi olla Jarmo Jämsä. Mukava päästä pitkästä aikaa Jarmon radalle
(taisin olla viimeksi hänen tuomaroimalla agiradalla viime joulukuussa
Seinäjoella, 2-luokassa).

Ilmoitin Merrin Okk:n elokuun agilitykisoihin, kaikkiin neljään starttiin. Sekä samalla itseni 1-luokkiin ratahenkilöksi.

Kaahailua (agi)



Sammalojan kenttä, Kiiminki

Torstai-illan belgi-treenit wanna-be belggareiden kanssa :)


Aloitin Nemin kanssa "pentu"-ryhmässä. Nemi oli kaahailu tuulella ja
itse olin ihan pihalla "mikä ihmeen puolivalssi?", joten harjoitus meni
ihan harakoille :D Nemi teki kaarroksia "kaikki ihailee mua tyyliin".

Lopuksi otin Nemin kanssa pari kertaa a:ta, minkä se suoritti ihan
nätisti jääden alasmenokontaktille istumaan :) (eli sama käytäntö kuin
viikko, kaks takasi)

Merriä olin pitänyt Nemin harkkojen ajan
boksissa, mistä se kuikuili tapahtumia. Joillekin muille koirille
kolisuteltiin, josta minä tai koira otettiin stressiä. Koitin kuitenkin
olla reippaana (=ylireippaana?) läksiessäni Merrin kanssa radalle.
Merri ei meinannut pysyä lähdössä paikallaan, mikä ei sinällään ole
mitään uutta - eihän se pysy kisoissakaan, mutta viime aikoina on kyllä
treeneissä yleensä pysynyt...

Aluksi oli tarkoitus jättää
koira paikalleen ja ottaa se vastaan kahden esteen takaa (hyppy ja
muuri, ei suorassa linjassa mutta kun koiran asetti oikein lähtöön niin
koiralle ns suoralinja) ja lähettää sitten putkeen. Mutta ... päädyin
kuitenkin menemään hypyn ja muurin välimaille ja leikkaamaan/työntämään
koiran putkeen (sujui ihan hyvin). Seuraavaksi olanyliotto putken
jälkeen ja koira hypyn kautta puomille. Puomin jälkeen valssi ja pari
hyppyä, pujo ja rengas.
Puomilla palkkasin koiran kädestä
(valssia tehdessäni), pujottelussa yritin töpö-juosta samalla, kait se
koiran menoa hieman nopeutti.

Seuraavilla kerroilla (ensin
rata samoin päin ja lopuksi lopusta alkuun) laitoin puomin alaosaan
namin. Ekalla kerralla nami piti osoittaa Merrille (Merri tuli kyllä
tosi hyvin alas asti, joten edelleenkään en ole ehkä ihan täysin
innostunut tästä nami-ajatuksesta, mutta... kattellaan), ja toisella
kerralla meni hetkunen ennen kuin sain Merrin jatkamaan matkaa.. se kun
tuntui kuvittelevan olevansa makkarajäljellä (tms) ja alkoi
nuuskuttamaan maata puomin ympäristöstä nameja etsien...


Viimeisessä rataharjoituksessa nopeutin hieman tahtia pujottelussa,
jolloin Merri tuli kesken pujon pois. Otettiin rata uusiksi (pujo oli
tuolloin siis toinen este radalla), jolloin sain Merrin tekemään pujon
kunnolla - ja kohtuu vauhdillakin. :)

Merri ei haukkunut
oikeastaan ollenkaan (käsittääkseni ei ollenkaan, mutta voi olla että
se jossain välissä hieman äännähti - pujossa ei ainakaan) suoritustemme
aikana - vuoroaan odottaessaan kylläkin :)
edit: eikä sille tarvinnut edes kolisutella vaan se pysyi silti ihan hiljaa.. :)

torstai 27. heinäkuuta 2006

Ilta-klikkailut



Aamupäivän agiharkoista oli jäänyt
pussin pohjalle jonkin verran makkaranpaloja, joten päätin naksutella
koirille hieman. Hakiessani naksun & makkarat keittiöstä niin
koirat eivät meinanneet turkeissaan pysyä. Kahdelle koiralle
naksuttelua on kyllä sinällään aika hankalaa, joten ehkäpä tuo on juuri
se syy miksi emme ole päässyt naksuilussa juurikaan puusta pitkälle.
Naksuttelu ei siis ole meillä (ainakaan vielä) osana treenejä, vaan se
on vain ylimääräinen "temppuilumuoto".
Naksuttelumme toimii niin,
että koirat tarjoavat jotain "liikettä" ja minä palkkaan niitä
satunnaisesti jostakin tekemisestä. Jos tarjoavat jotain uutta niin
kehun suullisestikin (tai kehun enemmän suullisesti). Joskus tuo sitten
saa koiran tekemään tuon asian uudestaankin..
Eilen yritin
naksutella Nemille seisomista ja kauemmaksi menoa, Nemi tarjoili paljon
istumista ja maahanmenoa.. Kerran Nemi peruutti eli meni hienosti
kauemmaksi, ja sai siitä naksun ja makkaranpalan. Merri on
naksu-leikissä juuttunut aikalailla tuohon peruutteluun, pitäisi
varmaan kannustaa sitä muuhunkin temppuiluun.
Yhtäkaikki, koirat olivat innokkaita tekemään "naksutemppuja" :)

Kuvausta ja irtaantumista



Keskiviikko, aamupäivä, Kiikon kenttä.


Tallustelin keskiviikkona kymmenen hujakoilla koirien kanssa Kiikon
kentälle, missä Pirkko & Nucca jo meitä odottelevat (ja
treenasivat). Harjoittelin molempien koirien kanssa irtaantumista,
pujottelua ja Nemin kanssa rengastakin. Lisäksi Pirkko otti koirista agiliitokuvia ja poseerauskuvia (osa1 & osa2).


Irtaantumista harjoittelimme hyppyjen ja pallon avulla. Itselleni
tuntui olevan vaikeaa ajoittaa oikeat sanat ja pallon heitto.. Joten
uusintaotoksia vaadittiin.. Hyppy, Eteen-hyppy, Eteen, Eteen-eteen,
Hyppy-eteen jne. Ilokseni Merri oli oikeinkin innokkaalla tuulella, sen
naama oikein loisti :) eikä siinä näkynyt merkkiäkään mistään
väistelyistä yms mitä se esitti maanantain treeneissä :) Huolimatta
omista toilailuistani hyppy-harjoituksissa niin Merri ei ruvennut
komentamaan mua, eikä muutenkaan juurikaan haukkunut (vaikka syytä
välillä ehkä olisi ollutkin ;)).
Myös Nemin kanssa saatiin muutamia onnistuneita hyppyharjoituksia tehtyä :)


Pujottelu ei sujunut Nemin kanssa hirveän hyvin, se lopetti pujottelun
aina siihen yhteen väliin. Vaikka omasta mielestäni ohjasin sitä ihan
kunnolla.. lopulta pujo meni ihan kivasti. Joten en jankannut sitä
enempää sen kanssa.

Merrin kanssa otin pujottelua eri
kulmista, niin että käskytin sen vain pujotteluun ja sitten juoksin sen
rinnalla. Ensin töpö-juoksua ja sitten hieman oikeanpaakin juoksua.
Välillä palkaten pallolla ja välillä namilla. Merrillä alkoi olla jo
ihan kivasti vauhtia tuossa. Muutaman kerran pystyin jopa menemään
hieman koiran edellä.. :o
Otin pujon Merrin kanssa myös hieman
vinossa olleen hypyn kautta, ja mokasin. Eli Merri meni oikeaan väliin
eli haki oikean välin tosi hienosti, mutta mä lopetin sen kesken kun
luulin ensin sen tehneen väärin. Sitten kun yritin uudestaan niin Merri
meni tietysti väärään väliin (väärän puoleiseen pujotteluun, ei siis
kakkosväliin). Tuota mun mokaa piti sitten jankata jonkin aikaa ennen
kuin sain Merrin menemään oikeaan väliin (piti ohjata se sisään).


Rengasta otettiin Nemille niin, että Pirkko oli toisella puolella
pallon kanssa ja minä käskytin. Eli laitoin Nemin istumaan renkaan
taakse ja siirryin renkaan sivulle. Näytin kädellä (koiran puoleisella)
ja sanoin "Rrengas", jolloin Nemi hyppäs kun P näytti & heitti
pallon. Toisella kerralla otettiin niin, että minä jatkoin matkaa
etiäpäin, jolloin Nemi ei heti kääntynyt taakse päin mun suuntaan vaan
meidän molempien kulku jatkui (toki Nemi tuli mun luo, mutta eipähän
törmätty renkaaseen..)

Makkarajälkiä



Tiistai-ilta (25.7.), koti tienoo.


Innostuin tiistai-iltana tekemään molemmille koirille kaksi jälkeä.
Merrille tein peltojäljet ja Nemille nurmikkojäljet tuohon lähelle
"ei-kenenkään-maalle". Merrin jäljet kävin talsimassa ensin.
Kummallekaan jälkiä tallustellessa ei tuullut yhtään, joten tuulen
suuntauksia ei voinut ottaa ollenkaan huomioon - Merrin ajaessa jälkeä
oli jo jonkinlaista tuulta mutta en tarkemmin ajatellut mihin päin
tuuli pyöriskeli - eli ei kovinkaan voimakkaasti mihinkään tiettyyn
suuntaan. Merrin jälki kerkesi vanhettua vain sen aikaa kun tallustelin
Nemin jälkipaikalle ja tein sen jäljet. Eli eivät olleet hirmu vanhoja
nämä jäljet.

Kun Nemin jäljet(kin) oli tehty niin kävelin
kotiin ja hain Merrin. Taluttelin Merrin tavis-hihnassa pellolle ja
vasta pellolla vaihdoin sille liinan. Merri oli kovin tohkeissaan, eli
kiskoi kovasti. Ei kylläkään haukkunut yhtään, mutta ei meinannut
malttaa tulla sivulle vaan oli nenä pitkälle menossa kohti
aloituspaalua. Eli tiesi kyllä tasan tarkkaan miksi olimme pellolla ;)


Ensimmäinen jälki oli ensin suora (ehkä 15 askelta) ja kaartui sitten
hieman oikealle. Merri ajoi jäljen tarkasti ja innokkaasti, kaarrekin
sujui ihan hyvin. Joitakin makkaroita jäi välistä, joten päästin Merrin
lopuksi takajäljelle syömään ne loput makkarat.

Toinen
jälki oli pelkästään suoraa. Siinä Merri oli jo malttamattomampi, loppu
kiinnosti enemmän kuin väli. Toki siinäkin nenä oli kohtuu hyvin
maassa. Lopuksi annoin Merrin nuuskuttaa aluetta ja etsiä kaikki
pellolle kylvämäni makkarat.

Vein Merrin kotiin ja vaihdoin
Nemin tilalle. Nemi oli ihan innoissaan kun läksimme ulos. Käytin sitä
ensin pienellä kävelyllä (koitti lähteä pellon suuntaan, mutta lähdin
vastakkaiseen suuntaan). Kakalla koira ei malttanut käydä, joten
palailin hetken kuluttua takaisin päin ja vein Nemin jälki-paikkaan.
Nemikään ei oikein malttanut tulla sivulle, kun käskin sen istumaan
niin istui hetken ja hötkysi sitten ylös ja olisi kiskonut
alkupaalulle. Koitin hieman rauhoitella sitä (sekään ei kylläkään
haukkunut), pienen rauhassa olo harjoittelun jälkeen annoin Nemille
"Jälki" -käskyn ja se lähti innokkaasti nuuskimaan jälkeä. Tuolla
ensimmäisellä jäljellä nenätyöskentely oli oikeinkin hyvää, joku
makkara jäi välistä. Mutta Nemi eteni oikein innokkaasti, kuitenkin
jälkeä haistellen loppuun asti.
Toiselle jäljelle olin laittanut makkaranpaloja hieman harvempaan, mutta ihan kivasti Nemi siltikin jäljesti.


Lopuksi annoin Nemin vielä tarkistaa alueen "makkaravapaaksi".
Mielenkiinnolla huomasin, että se käytti kulussaan samoja
reittivalintoja kuin itse olin tehnyt siirtyessäni ekalta jäljeltä
toiselle (kiertäen joitain "romuja").

Molempien koirien
kohdalla jälkiä voisi varmastikin pidentää, ja harventaa makkaroita.
Tai laittaa niitä epämääräisen satunnaisesti - välillä tiheään, välillä
vasemman ja välillä oikean jalanjäljen kohdalle. Merrille lisää
kaarroksia, ja ehkä Nemillekin jo pientä loivaa käännöstä.



tiistai 25. heinäkuuta 2006

Juokse!



Ma 24.7. Agiharkat, Sammalojan kenttä (Kiiminki)

Hyppy-pujotreenit. Lyhyitä harjoituksia, joissa pääasiassa oli pujottelu sekä erilaiset ohjauskuviot.


Treenasin siis pääasiassa Merrin kanssa. Merri pysyi jopa enimmäkseen
hiljaa - ilman, että sitä tarvitsi kolisutella. Tosin kolinapurkki oli
esillä ja sitä käytettiin muihin koiriin, joten olettaisin tuon
vaientaneen myös Merrin.
Hieman Merri oli välillä vaikeena, ei
pysynyt paikallaan, ei tullut aina kutsuttaessa luokse [mun mielestä
just tuo lähdöstä karkailu (lähti mun perään) yms johtui ainakin
osittain paineistuksesta - M luulee, että kaikki kolisuttelu kohdistuu
siihen, vaikka nyt mä en ees kiinnittänyt Merriin mitään huomiota
(ettei se vaan luulis, että mä säälittelen sitä) silloin kun muille
nakeltiin tölkkiä. Ja tuolloinhan M sitä paitsi oli häkissä.. ]
No,
onneksi tyystin toimintakyvyttömäksi Merri ei tuosta mene. Sitä pitäisi
vaan muistaa reipastuttaa hieman ennen kuin menee treenailemaan, josko
sillä sais siltä sen paineistuksen pois.
Muutamalla
harjoituskerralla Merri luiskahti parin esteen jälkeen oudolle puolelle
mua, kunnes tajusin, että mulla oli tippunut pallo taskusta ja Merri
tietty lähti sen perään. Yhdellä kertaa tuo tuli kyllä melkein
onnistuneesti palkaksi hyvin tehdystä suorituksesta (valssi). :)

Hyppyosuudet
menivät enimmäkseen hyvin, olanyliottokin on alkanut onnistumaan
entistä paremmin. Yhden valssin kanssa piti hieman "taistella" koska
tein sen liian laajasti kun se olisi pitänyt tehdä pienessä tilassa
lähes paikallaan kahden hypyn välissä. Pienen jankkauksen jälkeen se
onneksi onnistui.

Pujottelussa pistivät minut juoksemaan
Merrin rinnalla, jolloin Merri kiristi hieman tahtiaan. Eli pujo-vauhti
nopeutui. Tuo juoksu oli sellaista epämääräistä töpötys-juoksua, mutta
mikäs siinä kun Merriin se pisti eloa.. :)

Lopuksi
harjoittelin vielä Nemin kanssa. Alun hypyltä pujoon tuntui aika
mahdottomalta. Pujottelun kanssa tuli jankkausta. Lopuksi sain Nemin
kanssa onnistumaan pujottelun jälkeisen pätkän: pari hyppyä,
olanyliotto, hyppy -takaatakaa-hyppy, valssi ja hyppy. Siihen palkkaus
ja lopetus :)

Jiihaa!





Nemi löysi Kaskisista samalla
aaltopituudella olevan kaverin (rlkn Mimmi, oikeasti Mimmi asuu
Pudasjärvellä) - ikäeroa kaveruksilla on noin kymmenen kuukautta..
Välillä plikat kävivät virkistäytymässä vedessä ja sitten taas menoksi.
Kuvan nappasi Häkkisen Leila (kiitos!) :)



maanantai 24. heinäkuuta 2006

Kokoontumisajo kuvia





Rlkn-Mimmi ottaa ensiaskeleita peltojäljen ihmeelliseen maailmaan :)

Tuo ja muita kuvia

Peltojäljen alkeet



Olipa antoisa ja rattoisa viikonvaihde Kaskisin kauniissa maisemissa. Kiitoksia
kovasti kouluttajana toimineelle Yvonne Hautaviidalle ja
kokoontumisajojen emännälle (Markkasen Merille) sekä tietysti kaikille
mukana olleille. :)

Olo on vielä hieman pölmistynyt
viikonlopun jäljiltä, joten tähän alkuun jotain opittua teoriaa
(satunnaisessa järjestyksessä) ja myöhemmin juttua
käytännönharjoituksista ja yleisestä oleskelusta.

Pk-peltojälki
  • aloitus; 3-5 15 askeleen suoria jälkiä, kolmannella koira ehkä tajuaa mistä on kyse
  • ei riehumista jäljellä - koira ja ohjaaja rauhallisia
  • ohjaaja hiljaa - aluksi käsky koiralle
  • yhtä tärkeitä: alku, jälki & loppu
  • ei lopussa suurpalkkiota, ehkä pari namia enemmän
  • ekat jäljet aina myötätuuleen
  • merkkaa jälki kunnolla (alkuun ja loppuun kepit/paalut), että tiedät missä jälki on
  • opi lukemaan koiraa  - varo koiran paniikkijäljestystä eli älä pilaa koiran halua tehdä itse
  • jäljen
    voi tehdä itse  - välillä olisi hyvä kuitenkin saada vieraan
    tekemä jälki, ja jonkun katsomaan harjoittelua, jotta saisi
    kommentteja..
  • makkaraa jäljelle, askeleelle (ei väliä mihin kohtaa askellusta)
  • aluksi 3-4 jälkeä viikossa
  • makkaroita vähennetään vasta kun koira osaa jäljestää, mutta aina jonkun verran makkaraa (paitsi kisoissa)

Salme Mujusen mietteijä pk-jäljestä (ei liity muuta kuin aiheen puolesta rlk-viikonloppuun).

perjantai 21. heinäkuuta 2006

Ruotsinlapinkoirien kokoontumisajot Kaskisissa



Lauantaina ja sunnuntaina Merri ja Nemi tulevat perehtymään peltojälkeen Kaskisen suunnalla. Tavaten samalla rotutovereitaan. Tuosta reissusta tarinaa ja kuvia luvassa myöhemmin. :)

Säntäilijät



Torstai, belgi-agiliitelyt, Sammaloja (Kiiminki).


Molempien koirien kanssa treeneissä. Merri odotti autossa aluksi. Ensin
otin Nemin kanssa pujoa puolikkailla kepeillä (meni ihan kivasti) ja
sitten rengasta. Ekalla kerralla Nemi tuli renkaan alapuolelta, mutta
muutamalla uusinnalla onnistui jo hyppelemään oikeasta välistä.

Sitten otimme ratapätkää missä oli kolme aitaa suorassa linjassa,
mutkaputki, ja taas kolme aitaa suorassa linjassa. Tässä olisi pitänyt
tehdä takaaleikkauksia eli mennä rataa ristiin rastiin puolelta
toiselle. Mutta tuo oli kyllä ihan liian vaikea meille. En osannut
ohjata Nemiä ollenkaan ja Nemi hermostui. (en ole osannut moista ikinä
Merrinkään kanssa, saati nyt Nemin..). Nemiä tuntui kovasti
kiinnostavan toisella puolen kenttää käynnissä ollut puomi-treeni,
joten se yritti rynniä sinne aina sopivin välein. Samoin se eteni
suoraviivaisesti kaikki hypyt kun ihan pienten treeneistä oli jäänyt
hyppysuoran päähän kuppi (ja Nemi varmaan muisteli, kun viime
treeneissä sille oli siellä makkaraa tarjolla). Lopulta sain
harjoituksen edes joten kuten menemään....
Merrin kanssa treenimme
ratapätkää Klagin edellisviikonlopun kisoista. Aluksi se meni muuten
hyvin, mutta viimeisenä ollut pujo ei sujunut ts Merri änkesi väärään
väliin. Kuulemma ohjasin sen esteelle huonosti. Kun otin lopuksi radan
uudestaan niin Merri piti viedä jokaiselle esteelle perille asti tai
muuten se jätti hommat kesken..
(ei kovin hyvät treenit meidän osalta, vaikka jotkut osiot menivät molempien koirien kanssa ihan ok:sti)


Epikset Pirkon ja Nucan kunniaksi



Tiistai, agi-epikset, Haukkukeidas (Oulu).

Osallistuin Okk:n järkkäämiin hyväntekeväisyys agiliitelyihin (tuotot
menivät lyhentämättöminä Pirkon ja Nucan Hollannin matkaan) ensin
talkoolaisena ja lopuksi kilpailijana. Koirista oli tällä kertaa mukana
vain Merri.
Starttasin vain 2-3 luokan radalla. Onneksi sain
Niinan (kiitos! :)) rämäyttelemään tölkkiä, joten tuli tuotakin
testattua kisatilanteessa. Merri olikin suurimman osan suorituksesta
hiljaa. Jopa pujo meni ilman haukun haukkua :)
Taiteilin radalle
useita olanyliottoja.. joten oli varsin kokeileva suoritus. Merri tuli
aika huonosti alas okserilta.. joka varmastikin oli täysin mun
ohjausmoka.
Kisoissa laskettiin poikkeuksellisesti minit, midit
& maxit samaan kastiin eikä palkittu kokoluokittain erikseen
(möllit, ykköset ja 2-3:set), joten Merri tuli 2-3:ssa kolmanneksi -
joten saatiin pitkästä aikaa pokaali kotihyllyyn pölyttymään.

Hipi hiljaa



Maanantai, Merrin agiharkat, Kiiminki.

Nemi oli mukana ja Taina/Pirkko rämäytti tölkillä Nemin hiljaiseksi
juuri kun olin menossa Merrin kanssa treenailemaan. Tiedä sitten
johtuiko siitä vai mistä, mutta Merri ei haukkunut kertaaakaan koko
ko. päivän treenien aikana. Harjoitukset sujuivat muutenkin ihan
kivasti, käännökset olivat tiukkoja (kuten Merrillä yleensä) ja
olanyliototkin toimivat kohtuudella.

Lopuksi treenasin
vielä Nemin kanssa.. senkin treenit menivät yllättävän kivasti. Hieman
mua kyllä epäilytti ottaa Nemin kanssa samaa harkkaa kuin muidenkin,
ts. osaa siitä radasta. Siinä kun oli mutkaputki puomin alla. Ensin 2
aitaa suorassa linjassa, sitten putki ja 2 aitaa 180 asteessa eli
vierekkäin (takaa-takaa) ja taas hyppy ja puomille.. Hetken kesti, että
sain Nemin menemään sinne puomille eikä putkeen, mutta lopulta meni
aika hienosti. :)

perjantai 14. heinäkuuta 2006

Aalla istuja (Belgi-treenit Kiikon kentällä)



Käytiin likkojen kanssa
agiliitelemässä tällä kertaa Kiikon kentällä. Belggareiden ryhmässä.
Koska keli oli pilvinen ja sateinen niin ajoin auton kentän laidalle ja
jätin Merrin autossa olevaan häkkiin siksi aikaa kun reenailin Nemin
kanssa. Reenit menivätkin sopivasti niin, että ensin oli nuoriso-harkat
kuudesta seitsemään ja sen jälkeen "vanhus"-treenit.
Nemin kanssa
treenailin aluksi eteen menemistä (kouluttaja vartioi namikuppia eli
nakkia lopussa). Ensin kahdella hypyllä ja sitten kolmella.
Hyppykorkeutena oli medien korkein kohta. Vinkiksi sain, että käskyksi
riittää "Eteen!" ilman erillisiä hyppykäskyjä, samaten kuin että
ennemmin pari varmaa ja vakaata käskyä kuin nopeaa (epäselvää)
kimotusta (*nolo*). Olin kuitenkin varsin iloinen, että homma toimi
kolmellakin hypyllä tosi kivasti.
Sitten treenailtiin pujottelua
kuudella kepillä. Toinen puoli sujui ihan hyvin, ilman käden tukkimista
väliin. Toisella puolella olin itse epävarmempi ja kävelin hitaammin
jolloin epävarmuus heijastui heti koiraankin. Mutta kun tein
reippaammin niin Nemikin toimi ihan kivasti. Eikä tarvinnut sorkkia
kättä keppien sekaan sekoittamaan koiraa.
Sitten reenailin
itsekseni rengasta. Otin remmin koiralta pois ja istutin sen renkaan
toiselle puolelle mennen itse toiselle puolelle ja sanoin käskyn ja
koira hyppäsi renkaan läpi mun ja nakkinamin luo. Yritin kerran ohjata
myös sivulta, mutta se ei vielä tuntunut toimivan eli Nemi meni renkaan
vierestä.. joten palasin treenimaan samalla lailla kuin aiemminkin
kiertäen itse renkaan välillä vasemmalta ja välillä oikealta puolelta.

Seuraavaksi siirryin a-esteelle. Aluksi ajattelin, että kokeilenpa nyt
tätäkin tässä "väliajalla". Nemi kiipesi innokkaasti aalle, ja kun
alaspäin tultaessa sanoin sille "Stop!" niin sehän otti ja pysähtyi
kontaktille. Hivutin sitä hieman alemmaksi ja sanoin sitten "Paikka!"
ja annoin namusia. Käskin edelleen pysyä paikallaan ja siirryin parin
metrin päähän esteestä. Kehuin koko ajan ja kävin välillä palkkaamassa.
Pari kertaa siirryin kauemmaksi esteestä ja Nemi istui koko ajan
paikoillaan. Lopulta vapautin koiran ja heitin sille vinkupallon jonka
perään Nemi lähtikin aika iloisesti.
Toistin saman a-harjoituksen pari-kolme kertaa. Joka kerta koira toimi yhtä loistavasti :)

Lopuksi treenailin Nemin kanssa vielä eteen-lähettämistä. Aluksi
suoralla putkella ja hypyllä. Sitten hypyllä - putkella - hypyllä.
Molemmat sujuivat hyvin. Sitten hyppy - hyppy - putki - hyppy, edelleen
meni loistavasti. Tosin vinkiksi sain, että sanon ihan turhaan putki
sanan. Pari "Eteen - Eteen!" -käskyä riittää. Lopuksi otettiin vielä
nuo kaikki (mietin, että kannattaako ottaa kun ihmettelin miten Nemi
nyt toimi noin loistavasti, että entä jos meneekin mönkään..), eli
hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy ja Nemi jäi taas istumaan paikalleen ekan
hypyn taakse, mä siirryin omalle "juoksulinjalle". Näytin
koiranpuoleisella kädellä eteenpäin ja sanoin Eteen! otin muutamia
askelia ja sanoin uudestaan Eteen! Ja koira pinkoi (vilkuilematta
sivulle tai taakseen) kohti nakkia. :)
Heittelin sille vielä
vinkulelua ja riekuin sen kanssa hieman ja sitten läksimme
jäähdytyslenkille. Hyvät treenit oli - kiitos :)

Vaihdoin
koiria, eli laitoin Nemin autoon ja otin Merrin tilalle. Merrin ryhmä
treenaili Virtasen radalta puomin jälkeistä pätkää. Merrille
kolisutettiin haukuista. Lopulta Merri alkoi arastelemaan ja
väistelemään mua ja haistelemaan maata. Haistelusta komensin sitä lisää
ja tartuin välillä kiinnikin.. Lopulta piti ottaa pallo avuksi ja Merri
reipastui hieman.
Harkkakuviot menivät ihan kivasti.

Tarinaa agirodusta



Kävimme agility-sukulais-lomamatkalla
Janakkalan & Lohtajan suunnalla viime viikonlopun tietämillä.
Janakkalan suunnalla agiliitelyt eivät menneet mitenkään mairittelevan
hyvin:
*Lauantain ekarata (tuom.Risse Koponen).
Rataantutustuminen 7.30. Oltiin kisapaikalla hieman ennen seitsemää ja
kipitin heti kun vain kerkesin ilmoittautumisjonoon. Jonot (ohjaajan
aakkosten mukaan, eli 3-5 jonoa) olivat pitkät ja tuntui ettei jono
etenekään juuri yhtään. Jossain välissä joku talkoolainen tuli
sanomaan, että antakaapa tietä niille joiden rataantutustuminen alkaa
7.30, että ehtivät sinne (koski medi3:ia ja jotain toista luokkaa). No,
tottahan toki siellä oli jotain tyypillisiä koiraihmisiä mun edellä n
kappaletta jotka sanoivat "me ollaan jonotettu täällä vaikka kuinka
kauan, mitä ette ole tulleet aikaisemmin. ei varmasti anneta meidän
paikkoja jonossa teille" Niin, ilmoittautuminen taisi alkaa
seitsemältä, joten ihan sama miten aikaisin olisin paikalla ollut.. tai
oishan sitä voinut varata itselleen paikan jonosta tietty jo aiemmin..

Alkoi siis pultti nousemaan ja hermostuttamaan, että ehdinkö
rataantutustumiseen ollenkaan. Onneksi oli muitakin samassa
tilanteessa, joten kerkesin juosta "leirillemme" (eli sinne missä
häkki, koirat, tavarat & Eetu olivat) viemään Merrin paperit ja
sitten juoksemaan radan luo ennen kuin rt alkoi. Luonnollisesti olin
ensimmäisessä rt-joukkiossa. Osa rt:sta meni omalta kohaltani hieman
hukkaan, ensin ajatukset olivat vielä tuossa "melkein myöhästyin"
-jutussa ja sitten koitin mahtua niiden noin neljänkymmenen muun
rataantutustujan joukkoon.. Onneksi Merri ei ollut kuitenkaan ihan
ensimmäinen (ja toisaalta ei siellä häntäpäässäkään niistä 125
koirakosta) radalle lähtijä. Joten kerkesin tankata rataa ja
ohjauskuvioita päähäni vielä rataantutustumisen jälkeenkin.
Rata
alkoi kolmella hypyllä joiden jälkeen oli a, jolle ei vielä mentykään,
vaan putkeen a:n puoleisesta päädystä. Tuossa sain vedettyä Merrin ihan
hyvin. Ja 4-6 seuraavaakin estettä menivät ihan hyvin. Sitten olisi
ollut pari hyppyä kentän poikki kohti pujottelua.. mutta kuvittelin
tuon kohdan liian helpoksi. Ja kun Merri tuli putkelta niin odotin sitä
jo hieman kauempana ja aloin ns. vedättämään sitä niille hypyille. No,
Merri tuli vauhdilla -suorinta tietä- mun luo, hypäten ohimennen
pituuden yli (poikki). Joten hylkyhän se sieltä napsahti. Menimme
kuitenkin radan loppuun asti, ja loppu koukerot sujuivat ihan kivasti.
Eli omaa tyhmyyttäni lukuunottamatta ihan kiva rata.
*Lauantain tokarata (tuom. Pertti Siimes).
Toista rataa saatiinkin odottaa kauan. Melko pian ekan radan jälkeen
kerättiin kamppeet kentän reunalta ja etsittiin varjoisampi
leiripaikka. Hellettä kun piisasi, asteita oli lähempänä
kolmiakymmentä. Onneksi löysimme hyvän varjoisan paikan kirjaston
takaa, jossa oli sopivan rauhallista viettää kesäpäivää. Koirat olivat
välillä häkissä ja välillä telmivät nurmikolla. Välillä käytiin
katselemassa muiden ratasuorituksia, mutta kovin pitkää aikaa kuumalla
kentälle ei jaksanut olla.
Rataantutustuminen alkoi 17.15, tällä
kertaa en ollut ensimmäisten joukossa tutustumassa. Radalla oli pari
kinkkistä kohtaa ja radan perukoilla mielenkiintoinen hyppy kuvio,
jossa tulikin aika paljon hylkyjä. Tiesin kyllä, että jos vain ohjaan
Merrin tarkasti niin meille tuo kohta ei tule aiheuttamaan ongelmaa.

Medi3:ssa oli liki sata (97) kilpailijaa, ja Merri oli viimeisten 20
starttaajan joukossa. Oman vuoron odotteleminen oli tuskaisaa puuhaa.
Hain Merrin hieman liian aikaisten häkistä, mutta toisaalta koska
"leiriimme" oli hieman matkaa niin en viitsinyt jättää koiraa sinne
viime tippaan asti. Ja pitihän koiraa hieman verrytellä ja käyttää
pissallakin. No, noita pissa-verryttely-lenkkejä kerkesin tekemään aika
monta, kerkesimme myös istua kentän laidalla katsellen muiden
suorituksia ja kerkesin tankkaamaan rataa ja ohjauskuvioita päähäni.

(tarina jatkuu..)


torstai 13. heinäkuuta 2006

Kivat kotikisat



Eilen kisasin Merrin kanssa Okk:n
iltakisoissa Haukkukeitaalla. Radan tuomaroi Anders Virtanen. Olipa
mukava päästä taas Andersin kisaradoille, olinkohan ollutkaan niillä
kuin viimeksi ykkösissä?! Sekä ykkösten että kakkosten radat näyttivät
todella mukavilta ja sopivan haastavilta, linja jatkui myös kolmosissa.
Joten pääsimme agiliitelemään kivan tuntuiselle radalle :)

Kisapaikalle
tulimme jo silloin kun ykkösluokkalaiset aloittivat
rataantutustumisensa. Vein Merrin häkkinsä kanssa "leiripaikalle" ja
katselin ykkösten rt:n ja minien & midien suoritukset. Sitten hain
Merrin häkistä ja läksin sen kanssa lenkille. Pellolla oli ruuhkaisaa,
joten läksimme hiekkatietä pururadan suuntaan ja sieltä suoraan metsään
(Tahkokankaalle päin). Muistelin, tietäväni miten polkureitti menee.
Eli kun kulkee aikansa sitä polkua niin päätyy kohtaan mikä ylittää
pururadan, sitten hetken metsässä kulkua ja päätyy Haukkiksen
takapelloille. Näinhän reitti loppujen lopuksi menikin, mutta olikin
paljon pitempi kuin olin muistellut. Pistinpä sitten metsässä välillä
juoksuksikin - toisaalta siksikin, että kokeilin miten Merri suhtautuu
mun juoksemiseen (aluksi oli kiinnostunut, mutta sitten ei enää
välittänyt vaan touhusi omiaan). Mutta tuolla juoksulla rikoin sitten
nilkkani... tai ehkä rasitus oli jo liikaa kun aiemmin päivällä olin
käynyt parin kilometrin lenkilläkin.. Joka tapauksessa mietin miten
meidän käy kisaradalla, mutta siellä en antanut kivun häiritä
suoritusta (häiriöt tulivat ihan jostain muualta- niistä lisää
alempana). Mutta Merri sai siis pitkästä aikaa kunnon lenkin ja
verryttelyn ennen rataa. :)

Merri oli taas haukkua
paukuttavalla tuulella, lähdössä aloitti jo armottoman huutamisen.
Meinasi karata lähdöstä, mutta käskin sen uudelleen istumaan jolloin
oli aika lähellä ensimmäistä hyppyä. Ohjauskuviot ja suunnitelmat
toimivat ja menivät kuten olin ajatellutkin. Pujottelussa tuntui kuin
koira olisi ollut tulossa koko ajan sieltä ulos, joten olin sotkemassa
pujoa kädellä ohjaten - josta seurasi se että koira rupesi hyppimään ja
haukkumaan kättäni. Eli pujo oltaisiin voitu hoitaa paremminkin..
Muutoin (siis räksytystä ja pujoa lukuunottamatta) sangen sujuva rata.
Tulos 4,45 ja sijoitus viides.


maanantai 3. heinäkuuta 2006

Agia, agia



Tänään pääsi molemmat koirat
agitreeneihin mukaan. Otin Pirkon laatimaa hyppy, putki -kuviota myös
Nemin kanssa ja Nemi oli oikeinkin työskentelevällä tuulella joten
hypyt (ei maxikorkeuksia) sujuivat oikeinkin hyvin, samoin putkeen
syöksähtelyt.

Kiitos Pirkolle treeneistä ja kommenteista :)

Uusi kisapaikka ja tuomari



Kävimme tutulla kisajengillä (Merri,
Nucca, Pirkko & allekirjoittanut) korkkaamassa uusi
agilitykisa-areena eli Vöyrin kisoissa. Tuomarikin oli minulle uusi
tuttavuus eli Ritva Herrala. Päivä oli todella helteinen ja olo oli
kuin paistetulla tiskirätillä kun saavuomme Vöyrille neljän paikkeilla
iltapäivällä. Onneksi maxit kisasivat ensin joten oli hyvin aikaa
huokaista ja käyttää koirat kakalla.

Kisapaikka oli
paikallisessa koulukeskuksessa, valitettavasti kentälle oli ilmeisesti
vasta tuotu uutta soraa, joten maa oli ikävän pehmeä ja ainakin minulle
hankala juosta (paikoitellen). Eka radalla jaksoin vielä jonkin verran
pinnistellä ja juosta, mutta toinen rata meni jo löysemmin. Ehkäpä
juuri tuosta johtuen toka radalla menikin about viisi sekuntia kauemmin
aikaa. Eli a-radan tulos 1,81 ja b-rada 6,?.
Kisaajia moelmmissa starteissa oli jotain viitisentoista, ekalla
radalla taidettiin sijoittua viidensiksi ja toisella ehkä
seitsemänsiksi. Ei ratavirheitä kummallakaan radalla, Merri eteni ihan
kohtuu sujuvasti. Joten ihan tyytyväinen olen hellekisojen tuloksiin.

Ja saatiinpahan syödä Merrin kanssa agility-wowwelia :)