Tiistai-ilta (25.7.), koti tienoo.
Innostuin tiistai-iltana tekemään molemmille koirille kaksi jälkeä.
Merrille tein peltojäljet ja Nemille nurmikkojäljet tuohon lähelle
"ei-kenenkään-maalle". Merrin jäljet kävin talsimassa ensin.
Kummallekaan jälkiä tallustellessa ei tuullut yhtään, joten tuulen
suuntauksia ei voinut ottaa ollenkaan huomioon - Merrin ajaessa jälkeä
oli jo jonkinlaista tuulta mutta en tarkemmin ajatellut mihin päin
tuuli pyöriskeli - eli ei kovinkaan voimakkaasti mihinkään tiettyyn
suuntaan. Merrin jälki kerkesi vanhettua vain sen aikaa kun tallustelin
Nemin jälkipaikalle ja tein sen jäljet. Eli eivät olleet hirmu vanhoja
nämä jäljet.
Kun Nemin jäljet(kin) oli tehty niin kävelin
kotiin ja hain Merrin. Taluttelin Merrin tavis-hihnassa pellolle ja
vasta pellolla vaihdoin sille liinan. Merri oli kovin tohkeissaan, eli
kiskoi kovasti. Ei kylläkään haukkunut yhtään, mutta ei meinannut
malttaa tulla sivulle vaan oli nenä pitkälle menossa kohti
aloituspaalua. Eli tiesi kyllä tasan tarkkaan miksi olimme pellolla ;)
Ensimmäinen jälki oli ensin suora (ehkä 15 askelta) ja kaartui sitten
hieman oikealle. Merri ajoi jäljen tarkasti ja innokkaasti, kaarrekin
sujui ihan hyvin. Joitakin makkaroita jäi välistä, joten päästin Merrin
lopuksi takajäljelle syömään ne loput makkarat.
Toinen
jälki oli pelkästään suoraa. Siinä Merri oli jo malttamattomampi, loppu
kiinnosti enemmän kuin väli. Toki siinäkin nenä oli kohtuu hyvin
maassa. Lopuksi annoin Merrin nuuskuttaa aluetta ja etsiä kaikki
pellolle kylvämäni makkarat.
Vein Merrin kotiin ja vaihdoin
Nemin tilalle. Nemi oli ihan innoissaan kun läksimme ulos. Käytin sitä
ensin pienellä kävelyllä (koitti lähteä pellon suuntaan, mutta lähdin
vastakkaiseen suuntaan). Kakalla koira ei malttanut käydä, joten
palailin hetken kuluttua takaisin päin ja vein Nemin jälki-paikkaan.
Nemikään ei oikein malttanut tulla sivulle, kun käskin sen istumaan
niin istui hetken ja hötkysi sitten ylös ja olisi kiskonut
alkupaalulle. Koitin hieman rauhoitella sitä (sekään ei kylläkään
haukkunut), pienen rauhassa olo harjoittelun jälkeen annoin Nemille
"Jälki" -käskyn ja se lähti innokkaasti nuuskimaan jälkeä. Tuolla
ensimmäisellä jäljellä nenätyöskentely oli oikeinkin hyvää, joku
makkara jäi välistä. Mutta Nemi eteni oikein innokkaasti, kuitenkin
jälkeä haistellen loppuun asti.
Toiselle jäljelle olin laittanut makkaranpaloja hieman harvempaan, mutta ihan kivasti Nemi siltikin jäljesti.
Lopuksi annoin Nemin vielä tarkistaa alueen "makkaravapaaksi".
Mielenkiinnolla huomasin, että se käytti kulussaan samoja
reittivalintoja kuin itse olin tehnyt siirtyessäni ekalta jäljeltä
toiselle (kiertäen joitain "romuja").
Molempien koirien
kohdalla jälkiä voisi varmastikin pidentää, ja harventaa makkaroita.
Tai laittaa niitä epämääräisen satunnaisesti - välillä tiheään, välillä
vasemman ja välillä oikean jalanjäljen kohdalle. Merrille lisää
kaarroksia, ja ehkä Nemillekin jo pientä loivaa käännöstä.
Innostuin tiistai-iltana tekemään molemmille koirille kaksi jälkeä.
Merrille tein peltojäljet ja Nemille nurmikkojäljet tuohon lähelle
"ei-kenenkään-maalle". Merrin jäljet kävin talsimassa ensin.
Kummallekaan jälkiä tallustellessa ei tuullut yhtään, joten tuulen
suuntauksia ei voinut ottaa ollenkaan huomioon - Merrin ajaessa jälkeä
oli jo jonkinlaista tuulta mutta en tarkemmin ajatellut mihin päin
tuuli pyöriskeli - eli ei kovinkaan voimakkaasti mihinkään tiettyyn
suuntaan. Merrin jälki kerkesi vanhettua vain sen aikaa kun tallustelin
Nemin jälkipaikalle ja tein sen jäljet. Eli eivät olleet hirmu vanhoja
nämä jäljet.
Kun Nemin jäljet(kin) oli tehty niin kävelin
kotiin ja hain Merrin. Taluttelin Merrin tavis-hihnassa pellolle ja
vasta pellolla vaihdoin sille liinan. Merri oli kovin tohkeissaan, eli
kiskoi kovasti. Ei kylläkään haukkunut yhtään, mutta ei meinannut
malttaa tulla sivulle vaan oli nenä pitkälle menossa kohti
aloituspaalua. Eli tiesi kyllä tasan tarkkaan miksi olimme pellolla ;)
Ensimmäinen jälki oli ensin suora (ehkä 15 askelta) ja kaartui sitten
hieman oikealle. Merri ajoi jäljen tarkasti ja innokkaasti, kaarrekin
sujui ihan hyvin. Joitakin makkaroita jäi välistä, joten päästin Merrin
lopuksi takajäljelle syömään ne loput makkarat.
Toinen
jälki oli pelkästään suoraa. Siinä Merri oli jo malttamattomampi, loppu
kiinnosti enemmän kuin väli. Toki siinäkin nenä oli kohtuu hyvin
maassa. Lopuksi annoin Merrin nuuskuttaa aluetta ja etsiä kaikki
pellolle kylvämäni makkarat.
Vein Merrin kotiin ja vaihdoin
Nemin tilalle. Nemi oli ihan innoissaan kun läksimme ulos. Käytin sitä
ensin pienellä kävelyllä (koitti lähteä pellon suuntaan, mutta lähdin
vastakkaiseen suuntaan). Kakalla koira ei malttanut käydä, joten
palailin hetken kuluttua takaisin päin ja vein Nemin jälki-paikkaan.
Nemikään ei oikein malttanut tulla sivulle, kun käskin sen istumaan
niin istui hetken ja hötkysi sitten ylös ja olisi kiskonut
alkupaalulle. Koitin hieman rauhoitella sitä (sekään ei kylläkään
haukkunut), pienen rauhassa olo harjoittelun jälkeen annoin Nemille
"Jälki" -käskyn ja se lähti innokkaasti nuuskimaan jälkeä. Tuolla
ensimmäisellä jäljellä nenätyöskentely oli oikeinkin hyvää, joku
makkara jäi välistä. Mutta Nemi eteni oikein innokkaasti, kuitenkin
jälkeä haistellen loppuun asti.
Toiselle jäljelle olin laittanut makkaranpaloja hieman harvempaan, mutta ihan kivasti Nemi siltikin jäljesti.
Lopuksi annoin Nemin vielä tarkistaa alueen "makkaravapaaksi".
Mielenkiinnolla huomasin, että se käytti kulussaan samoja
reittivalintoja kuin itse olin tehnyt siirtyessäni ekalta jäljeltä
toiselle (kiertäen joitain "romuja").
Molempien koirien
kohdalla jälkiä voisi varmastikin pidentää, ja harventaa makkaroita.
Tai laittaa niitä epämääräisen satunnaisesti - välillä tiheään, välillä
vasemman ja välillä oikean jalanjäljen kohdalle. Merrille lisää
kaarroksia, ja ehkä Nemillekin jo pientä loivaa käännöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti