Semmonen torstai

Ensin meni Kikin rallytreenin p*lleen (koira huusi ja haisteli). Sitten kun tulin kotiin niin Nemi oli pissannut eteisen matolle. Käytin Nemin lenkillä ja Kiki pääsi syömään, mutta Nemiä ei lenkkeily kiinnostanut, pissas kerran max kaks ja yritti reiluun puoliväliin asti lenkkiä kääntyä koko ajan takaisin kotiin. Kun tajusi lenkin kääntyneen kotiin päin käveli naru (flexi) suorana määrätietoisesti eteenpäin (eikä kakkinut tai tehnyt mitään lenkkiasioita). Kotona Nemi ei omaksi harmikseen saanut kuitenkaan ruokaa (koska oli syönyt jo iltaruokansa ennen kuin lähdin Kikin kanssa reeneihin).

Kikin käytöksen muuttamiseen pitää laatia sotasuunnitelmia. Mitään sellaista ns liian rajua (mitä se ikinä olisikaan) en halua edes yrittää mikä mahdollisesti laukaisisi pelkotilat takaisin päälle. Mutta näinkään ei voi jatkua koska koira uunottaa mua tällä hetkellä kuusnolla. Mun ongelmahan on se, että mä ajattelen liikaa muita - vaikka ei se tämänhetkinen tilannekaan voi hyvä olla toisten kannalta. Eli mun pitäisi päättää joku selkeä linja ja pysyä siinä eikä miettiä mitä muut siitä ajattelee ja sitä että prosessin aikana Kiki käyttäytyy enemmän tai vähemmän sikamaisesti kun ollaan matkalla kohti maalia.

Ainiin. Osa Kiki p*lystä saattoi johtua tänään siitä, että sillä oli kakkahätä. Käytin sen pikkukävelyllä kyllä ennen reenejä, mutta hyvin pian reenien jälkeen (loppuverkan aikana) pikkukoira meni kakalle.

Mummotarkki

Varasin Nemille ajan mummotarkkiin eläinlääkäriasema Sunista (joka avautuu ensi viikolla). Koska koiran pitää paastota kymmenisen tuntia (10-12) ennen tarkastusta (verinäytteet) niin halusin aamuajan ja ainoa mikä passasi löytyi perjantailta (9.8).

Nemillä oli alkukesästä jotain anaaliongelmia, jotka kait menivät ohi (pyllyänsä oon suihkutellut toisinaan). Mutta että takamus olisi hyvä silti tarkistaa. Nemin ruuansulatus ei ole enää sama kuin se oli joskus, eli kakkelit eivät enää ole niin kiinteitä kuin joskus ja kakan väri on useammin vaalea kuin oli joskus (toisinaan myös löysähköä tavaraa vanhus tulostaa). Joskus jätökset sotkevat housukarvat, jonka jälkeen pylly pitää pestä - josta Nemi ei tykkää (edelleen jotain ongelmaa anaalien seudulla? mitä ei anna mun tutkia, jos nyt siitä mitään ymmärtäisinkään). Jätökset sain vähän kiinteämmäksi sillä, että lisäsin koirien ruokavalioon tuossa jokin aika sitten taas lihaa (raakalihapullia).  Tulostustuototanto- ja tuotokset nyt ei välttis ole mikään viittaus mihinkään sairauteen vaan vaan ikääntymiseen liittyvää aineenvaihdunnan muutosta. Mutta tosiaan vaikuttanee ainakin niihin anaalijuttuihin (tyhjentymiseen ja pyllyn seudun ylimääräiseen käsittelyyn/pesuun).

Alunperin halusin ko lekuri ajan Nemille siksi, koska tarvitaan lisää virtsankarkailulääkettä, lääkeresepti siis. Nyt olemassa oleva lääke kestänee vielä jokusen viikon (elokuun loppuun tms), mutta reseptissä ei ole enää käyttöaikaa (tai purnukoita tai sekä että). Ja koska tarvitaan se resepti ja siihen eläinlääkärissä käynti niin sama sitten samalla tehdä jonkinmoinen ikääntyneen koiran yleistarkastus.

Joku otsikko (ilman mielikuvitusta)

1. Nemin yöruokaan/iltapalaan on alettu laittamaan myös virtsankarkailulääkettä. Ihan siis tuossa muutama päivä sitten aloitin tämän tavan. On näet löytynyt muutamia lätäköitä (esim sohvalta, grr) yön jälkeen asunnosta ja vahva oletus on, että Nemi on niiden takana ollut. Alunperin siinä lääkkeen ohjeessa siis oli, että kolme kertaa päivässä, mutta on annettu kahtena - kun koira on saanut kaks kertaa päivässä ruuan - ja se on toiminut ihan hyvin niin. Nythän Nemi on saanut ko lääkettä jo ... viis ja puol vuotta. 
2. Tänään tuli mieleen asia (joka tuskin pitää paikkansa, mutta ...), että koirat voisivat hieman tasapainottaa tuota kuulemistaan. Että kun Nemi ei enää kuule kunnolla ja Kiki kuulee vähän turhankin hyvin; aina sen perusteella että se ilmoittaa siitä, että kuulee jotain. Mutta jos se ilmoittaakin siksi, kun Nemi ei kuule? 
3. Aamulenkillä Nemi yritti komentaa Kikiä liikkumaan nopeammin. Siis paluumatkalla kun asiat oli jo hoidettu ja olivat matkalla kotiin. Nemillähän on kiire. Koska ruoka. Nemi on hauska, kun se välillä laittaa vilkun päälle, ohittaa vaik Kikin ja sitten turbovaihde päälle - yrittää välillä myös laukata ja närkästyy kun taluttaja ei kiihdytä vauhtia. Niin Kiki oli jäänyt jotain nuuskimaan niin Nemi oli mennyt komentamaan sitä, että "lopeta heti, nyt on kiire syömään". 
4. Toisinaan teetän jonkun tehtävän koirilla ennen kuin annan niille ruuan. Viime aikoina on sitten ollut niin, että kun olen vapauttanut koirat syömään niin Nemi on istunut paikoillaan kupin edessä siinä missä Kiki on jo ollut syömässä omaa ruokaansa. Joten vähitellen olen alkanut oppimaan, että Nemi tarvitsee suullisenkäskyn lisäksi käsimerkin.
   Tänään sitten käskin koirat sivulle. Siis laitoin ensin Nemin ruokakupin lattialle, sitten käskin koiran sivulle. Koira istui paikallaan eikä liikahtanut mihinkään. Kiki tuli mun sivulle, siihen Nemin ja mun väliin ... Siinä ne sitten istua napotti vierekkäin - toinen tottelevaisena ja toinen ... huonokuuloisena ("miks en saa jo syödä") 💗

Todistus

Hankin tänään Nemille uuden todistuksen siihen, että se saa osallistua näyttelyihin / kilpailuihin vaikka se syö virtsankarkailulääkettä.

Lääke

Toissapäivänä kävin ostamassa Nemille uuden purkin virtsankarkailulääkettä. Sen jälkeen kun oman kylän apteekki vaihtoi sijaintia siellä on ollut/on sitä varastossa kokoajan eli enää ei tarvitse ensin käydä tilaamassa ja myöhemmin hakemassa ko purkki :-)

Hieman aiheeseen liittyen, että koirien toinen nivelvalmiste loppui jokin aika sitten. Pitäisi varmaan mennä ostamaan uus purnukka - ensin mietin pitäisikö vaihteluksi ostaa jotain muuta, mutta nivelaineviidakko on niin sekava etten ehkä taida jaksaa perehtyä siihen.

Huhtikuun alku

Kotona ei edelleenkään netti toimi. Viikonloppuna tuntui silti, että silti haluaisin kirjailla jotain ylös, joten piti tehdä järjestely- & raivausoperaatio, jotta löysin tämän:

Tulipahan järjesteltyä pinoon kertyneitä koiralappusia kansioihin (ja heiteltyä tarpeettomia roskikseen).

Jos kiinnostaa yrittää ottaa harakanvarpaistani selkoa niin klikkaa kuvaa niin näet sen hitusen isompana.

Puhelimesta pari videota viime päiviltä:

Samoin jotain puhelinkuvia:

Kuvassa Kikillä on yks hanskaraasu minkä se löysi tieltä eräänä päivänä. Sitä on sitten raahattu ympäri pitäjää viime päivät. Ihan parasta ... :D

Päivä nro 133

Mainio päivän aloitus. Sain pestä Nemin housukarvat ja siivota pari yrjöä lattialta.

No koirat on kuitenkin lenkitettykin ja syötetty (eilen illalla loppui se poro) ja viety hoitolaan.

edit. 18:54

Töiden jälkeen noukin tietysti koirat pois koirahoitolasta. Ajelin apteekin pihaan ja kävin tilaamassa Nemille uutta lääkettä (voidaan hakea se parin päivän päästä). Sitten käytin Nemin lenkillä, kylän keskustassa siis. Nemi merkkaili ja kävi kakalla. Koska oli tosi liukasta niin päätin etten lenkitä Kikiä sillä suunnalla vaan ajelin kotiin. Vein Nemin sisälle ja käytin Kikin lyhyellä kävelyllä (pissas ja kakkas, ei riehunut - pahasti ainakaan). Tultiin sisälle ja ruokin (puolen minsan paikkis ennen ruokalupaa) koirat. Sitten rapsuttelin koiria, Nemi sai päivittäisen hellyysannoksensa (tai ainakin yhden osasen siitä 😍), Kikin kanssa hieman leikin, mutta sillä meni överiksi joten homma päätyi rauhoitustuokioon; Kiki köllähti lattialle ja sitä rapsuttelin siinä jonku aikaa samalla kun kattelin telkkaria. Jonku ajan päästä olisi tarkoitus pakata reenireppu ja ajella Taskilaan Kikin nosereeneihin. 

Päivä nro 63 (9 viikkoa tähystysleikkauksesta)

Ainakaan vielä ei ole vastattu Hundspasta, joten ei tietoa vesikävelläänkö huomenna vai ei. Laitoin eilen illalla Ouluvet'iin kyselyä, että mikä käytäntö siellä on. Eli että voiko juoksuinen narttu tulla vesiterapiaan (oli siellä sillä nimellä). Tietääkseni Oulussa ei ole muita paikkoja tuohon kuntoilumuotoon koirille. Sieltäkään ei siis ole vielä vastattu.

Tänään käväisin apteekissa, piti tilata Nemille lisää virtsankarkailulääkettä; sen voi hakea huomenna. Tosi hyvä kyllä kun saatiin syksyllä tuosta lääkkeestä resepti niin ei ihan joka kerta tarvitse ajella eläinlääkäriasemalle tämän asian takia.

Mitä muuta tähän aamuun?

No, Kiki herätti meidät joskus puol kuuden tietämillä. Se siis vaan alkoi yhtäkkiä haukkumaan. Ensin kuului jotain kolinaa ja sitten koiran mölinää. Joko se törmäsi pimeässä häkin oveen joka kolisi ja säikähti sitä tai sitten ulkona meni aura-auto tms joka mölisi ja johon Kiki reagoi. Rasittava koira, se on sisällä ihan älyttömän ääniherkkä. Eikä yöaikaan olisi kauhean soveliasta saada mitään tuollaisia äänijännekohtauksia. Ei mitään käsitystä miten niihin voisi puuttua ts puuttua voi sitten kun se ölisee, mutta miten ne voisi estää? Koska sille nyt ei vaan voi mitään, että maailmasta lähtee silloin tällöin ääniä mitä ei voi mitenkään ennakoida. Ulkona koira ei tosiaan häiriinny esmes jostain ohimenevästä aura-autosta, moposta, peräkärrystä tms. 

Tuosta tunteroinen vielä nukuttiin, tosin itse en enää saanut oikein unta, mutta koirat tietysti saivat ...

Sitten koirille aamuruoka. Plus Nutrolinia. Olen ottanut tavaksi antaa niille aamuruualla Nutrolinia ja iltaruualla sitä toista nivellitkua (Trikem Hyaluronia). Eilen illalla kun laitoin ruuan sulamaan/turpoamaan niin piti taas avata uus pussi Musheja. Olisikohan pakkasessa vielä kolme täyttä pussia niitä. Kohta joko päättyy tämä raakaruokakokeilu tai pitää mennä ostamaan noita lisää. Jos ostan lisää niin tuskin niitä energiapullia ostelen, eiköhän nuo koirat ole ihan tarpeeksi energisiä ilmankin energiasapuskan syöttämistä 😁

Kikiä käytin normaalin pikkupäiväkotilenkin. Koira kakkas kahdessa osassa (koira ei siis mennyt kahtia) ja pissaili muutaman kerran. Eetu käytti Nemiä normiaamulenkin ja koira teki tarpeensa. Aamupuuron jälkeen heitin Eetun töihin; Kiki kävi pissalla ennen autoon menoa ja pissalla ja kakalla takaisin kotiin tullessa. Nemi myös pissasi ennen kuin tultiin takaisin sisälle. 

Jonkun ajan päästä lähdemme ajelemaan Juurussuolle (osteopaatille).

edit.
14:39

Noniin. Niinhän siinä kävi, että ei me mihinkään vesikuntoiluun huomenna mennä, kun ei sinne saa mennä juoksuisten koirien kanssa. Mä olen kyllä ihan täysin unohtanut millaista on kun omistaa steriloimattoman nartun ...

Siinä missä mä yleensä uusiin paikkoihin mennessä seikkailin ties missä enkä juuri koskaan osu ensimmäisellä yrittämällä oikeaan osoitteeseen, niin tällä kertaa mun ei tarvinnut tulostella monia karttoja ja kirjoitella ajo-ohjeita. Kun siis osteopaatille oltiin menossa. Se nimittäin sijaitsee Merrin synnyinkodin naapurissa - tai itseasiassa kun koiran otin autosta niin katselin samalla LittleHoneys -kennelin takapihalle. Tai en mä enää tiedä asuuko ko talossa enää Merrin kasvattaja (tai hänen lähisukulaisensa). Aika nostalgista 💗

Samalla reissulla kävin vihdoinkin viemässä sen yhden ennen joulua ostamani kengän korotettavaksi.

edit. 11.1.17 klo 11:34

Hmm. Eilen.

Iltalenkin, ensimmäisen sellaisen, jälkeen kävi noin. Nuo ovat siis ne mun varatalvikengät, jotka kaivoin komerosta käyttöön kun ne aiemmin käyttämäni rumilukset hajosivat. Ihmettelin kun kanta/jalka oli jopa normaalia korkeammalla ja yritin ottaa pohjasta lunta irti (mulla sitä siis joskus tarttuu kengänpohjaan, nimenomaan oikean jalan kengän pohjaan), kun  tajusin, että lumi onkin kengän sisällä. Ts koron sisällä. Se sitten vissiin noistakin kengistä? Tuo vasen on viksallaan (oon siitä kertonutkin aiemmin jossain postauksissa), siitä on joskus pohjaa jotenkin irronnut ja korjautin sen suutarilla vuos tai pari sitten. Onneksi kaapista löytyi vielä yhdet varavara-talvikengät ... 

Mitenkäs eiliset ulkoilut koirien osalta menivätkään?

Ennen osteopaatteiluun menoa käytin koirat tienvarressa pissalla. Siis ennen kuin lähdettiin ajelemaan. Sitten Juurussuolla oli hyvin aikaa niin käytin Kikin kävelyllä; pissaili muutaman kerran ja kävi kakalla. Osteopaatteilun jälkeen käytin Kikin vain pissalla ja nostin sitten autoon. Kotona taas kuljetin koirat erikseen sisälle, molemmat saivat käydä pissalla ennen sisälle menoa. Sisällä oltiin reilu tunti ja sitten taas koirat erikseen autoon ja ajeltiin mutkan kautta (käväsin kaverilla) hakemaan Eetu töistä. Kun Eetu oli kotiutunut niin Nemi ja Eetu lähtivät reilun seitsemän kilometrin juoksulenkille (en enää muista kakkasiko Nemi sillä lenkillä). Mä annoin Kikille iltaruuan ja käytin sen kävelyllä (ei mitään muistikuvia enää siitä, että kuinka monta kertaa se pissasi ja kävikö kakalla). 

Myöhemmin illalla käytin koirat vielä erikseen lenkillä. Ensin Kikin, joka kakkasi ja sillä lenkillä tosiaan noille kengille kävi niin kuin kävi. Sitten Nemin. 

Lenkkien jälkeen Nemi sai "älä oksenna aamulla" -nappulansa ja Kikin kanssa reenattiin lepoa, istumista ja maahanmenoa. Lisäksi joka kävelyllä Kikin kanssa tulee tosiaan reenittyä seuraamista, oikeenpuolen seuraamista, liikkeestä pysähtymistä. Eilenköhän se oli kuten vaikeutettiin hommaa sillä, että en palkannutkaan pysähdyttäessä vaan otin uudelleen liikkeelle lähdön ja kun oli kunnon kontakti niin kehuin kovasti ja palkkasin koiran sitten siitä :-)

Siitä osteopaatteilusta? No ensinnäkin, sain kyllä loppuun kuulla, että mitkä asiat erityisesti oli koirassa pielessä. Mutta muistanko niitä enää, en tietenkään :-) Oli silti todella mielenkiintoista seurata koiraa ja sen reaktioita käsittelyyn. Hoitaja ei paljoa puhua pukahtanut hoitamisen aikana. Toki siis alussa kyseli kaikenlaista ja välillä antoi ohjeita miten koiran pitäisi olla jne. 

Joko Kiki alkaa tottumaan tällaisiin erilaisiin hoitotoimenpiteisiin tai sitten tuo osteopaatin käsittely oli sen kannalta erilaisempaa kuin aiemmat koska se oli mielestäni yllättävänkin rauhallinen. Toki siis sen hengityksestä huomasi hyvin selkeästi mitkä paikat olivat pahimpia ja miten homma alkoi helpottomaan. Mutta vaikka se hengittelikin kiivaasti niin se ei kuitenkaan pyrkinyt pakoon tilanteesta. Varattiin parin viikon päähän uus aika.

edit. 12.1.17
 klo 14:06

Puhelimesta pari kuvaa:

Kiki Juurussuolla

Alkusyksy

Niin. Jonkun aikaa on nyt sitten menty pennun kanssa niin, että en käytä sitä aamuyöllä korttelikävelyllä kakalla. Työaamuina herätys on kuitenkin kuuden kieppeillä niin tuntuu turhauttavalta nousta lenkittämään Kikiä joskus siinä viiden aikaan. Eikä pentu sitä ole sinällään vaatinutkaan. Mutta. Nemi on alkanut herättämään minut yöllä - yleensä jo jopa aiemmin kuin mitä nuo Kikin aiemmat yölliset seikkailut olivat. Jotenka ainakin muutamana viime yönä olen joskus kolmen kieppeillä käyttänyt molemmat koirat takapihalla, jossa ne ovat käyneet pissalla ja tulleet sitten ihan tyytyväisinä nukkumaan. En osaa sanoa oliko sillä merkitystä tähän asiaan, että Nemin virtsanpidätyslääke oli tossa jokin aikaa sitten loppu enkä heti saanut aikaiseksi että olisin ajellut Evidensia Oulunporttiin ostamaan uutta purnukkaa (nyt se on kyllä haettu). 

Käärin pennun pumpuliin

ja pistän sen pumpulin hyttysverkon sisään ettei pentu jahtaisi öttiäisiä / hyönteisiä ja pomppisi ilmaan ja tulisi miten vaan hassusti alas. Miten tuommoista villivarsaa voi hillitä, jotain voi tietysti yrittää tehdä, mutta jos sen pistäisi pumpuliin niin se söisi sen pumpulin ja se pumpuli mikä jäisi syömättä niin sen perässä se juoksisi ja pomppisi. 

Mistä moinen höttöpäivitys? No siitä, kun Kiki on alkanut ontumaan toisinaan. Eniten silloin kun se on vasta herännyt tai muuten lepäillyt ja siitä lähtenyt liikenteeseen. Joskus myös tuossa pihalla pikapissatuksilla käydessä olen huomannut sen ontuvan. Se ei ole lenkkassut selvästi jotain tiettyä jalkaa. 

Koska tälle viikkoa piti jok tap varata aika rokotuksille niin ajattelin, että samalla sitten kysyn tuosta ontumisesta, että mitähän se voisi olla ts haluan että eläinlääkäri tutkii koiran kun itse en osaa sitä sillälailla katsoa/tutkia, että mikä voisi olla pielessä ja kuinka huolissaan pitää siitä olla. Google ei ollut kovinkaan hyvä apuri asian pähkäilyssä. 

Tutkittaessa kipu löytyi lonkankoukistajista. Viikoksi lääkekuuri, toivottavasti auttaa. 

Puntari näytti Kikille 6,2 kg painoa. 

Kiki on saanut nyt siis toisen penturokotuksensa, samalla ostin sille lemmikkieläinpassin. Niin ja ostin myös Nemille lisää virtsankarkailulääkettä.

Showlink

Lähetin Nemin poikkeusluvan Showlinkille, vastauskin sieltä jo tuli (ts kuittaus). Eli jos ja kun ilmoittaudumme sellaisiin näytelmiin missä Showlink ottaa ilmot niin ei tarvitse joka kerta lähetellä lupaa erikseen vaan tieto/tiedosto on jo heillä Nemin tiedoissa. 

JeiJee eli sillä välin tai oikeastaan jo aiemmin

Kävin tänään hakemassa postit. Postista. Siis läjän niitä posteja joita meille oli lähetetty sinä aikana kun olimme matkoilla (Japanissa, 2 viikkoa - Nemi tokikaan ei ollut reissussa mukana). Postilaatikossa minua odotti sekä eläinlääkärin lähettämä "todistus Propalin lääkityksestä" että Kennelliiton "Hyväksytty poikkeuslupa osallistua koiratapahtumiin" :)

Eli kun kävin viemässä hakemuspaperit eläinlääkäriasemalle just ennen matkalle lähtöä niin päätös (eläinlääkäri siis ystävällisesti toimitti hakemuslomakkeen eteenpäin Kennelliittoon ilman että lomakkeen olisi tarvinnut kiertää minun kauttani ts odotella paluutamme matkalta) oli tullut (tai olisi tullut) postilaatikkoomme useita päiviä ennen kuin edes saavuimme takaisin. Tarvitsen siis sekä sen ell:n todistuksen että sen hyväksytyn poikkeusluvan. Vielä pitää selvittää miten hommat käytännössä menee eli kelle heiluttelen lupalappuja ja missä vaiheessa (kisa/näyttelypaikalla vai etukäteen ilmoittautumisen yhteydessä vai vain kysyttäessä). 

Mutta siis jos jatkossakin lääkitys toimii Nemillä niin hyvin kuin tähänkin asti niin sen pissoja lattialta ei tarvitse siivota jatkossa (pentu hoitanee sen puolen että ei tarvi kokonaan olla ilman sitä "iloa" ;)) jos haluan Nemin kanssa käydä jossain kisoissa/kokeissa/näyttelyissä :)

Kalenterin täyttöä

Ajattelin tempaista ja ilmoitella Nemiä vähän näyttelyihin. Mitään ei ole vielä kuulunut poikkeuslupa asiasta, mutta jospa me se jossain välissä saataisiin. Ja koska a)näyttelyihin pitää ilmoittautua todella hyvissä ajoin ja b)pitkää road trippiä ei tälle kesää ole suunnitelmissa, niin mikä jottei. Varsinkin kun veteraanin näytelmäilmojen ei pitäisi olla hirmu kalliitta (ts niin kalliita kuin muissa luokissa näyttäytyvillä koirilla).


edit. Ainiin. Ja sellaistakin kalenterin täyttöä. Että tulevana viikonloppuna ajellaan katsomaan pentuja. Muutaman viikon päästä käydään Helsingissä, joten Nemin pitää olla koirahoitolassa muutama päivä. Viikon 16 lopulla pentu sitten muuttaa meille :)

Vireillä

Loppusyksystä olin innoissani Kennelliiton tiedottamasta poikkeusluvasta virtsankarkailusta kärsiville nartuille. Odottelin ja surffailin mutta taunona en löytänyt lomaketta millä hakea poikkeuslupaa. Olin yhteydessä eläinlääkäriasemaan (jolla yleensä käymme), mutta he kehoittivat olemaan yhteydessä K-liittoon. Lopulta kun aikaa vieri niin sain tehtyä asialle jotain ja minulle vastattiin sukkelaan ja näinpä ollen minulla oli jo lomake odottamassa täyttämistä. Sitten tuli talvikiireet, Nemin oireilu jaloistaan - eli vaikka kävimme eläinlääkärissä niin päällimmäisenä asiana ei ollut kisaluvan saaminen vaan koiran kuntoitus. Sitten allekirjoittanut matkusteli sinne sun tänne eikä asia taaskaan edennyt. Nyt olemme kuitenkin siinä pisteessä, että lomake on täytetty (sekä minun että eläinlääkärin toimesta) ja lähetetty Kennelliittoon. Aika näyttää kauanko menee ennen kuin kuulen aiheesta seuraavan kerran jotain. Kun kuulen niin kirjoittelen siitä sitten lisää tännekin. Että onko meillä jo sitten se poikkeuslupa vai ei, ja pitääkö vielä jotain asiantiimoilta tehdä. 

Toimesta tuumaan

Kävin eilen ostamassa Nemille uuden purkin virtsankarkailulääkettä. Samalla kysäisin ell-asemalta josko siellä olisi jotain tietoa siitä erikoislupa-asiasta. Ei ollut, mutta lupasivat selvitellä asiaa. Tänään oli jo yksi sähköposti aiheeseen liittyen tullut :)

Poikkeuslupa-asiasta infoa

"Virtsankarkailusta kärsivien koirien kohdalla eläinlääkäri täyttää vain poikkeuslupa-anomuksen ja lupa käsitellään Kennelliitossa. Näitä koiria ei siirretä EJ-rekisteriin, koska ne ovat jo steriloituja ja sitä kautta automaattisesti pois jalostuksesta.

Poikkeuslupa-anomuskaavake tulee Kennelliiton sivuille tässä lähiaikoina ja eläinlääkäri voi täyttää sen etukäteen joulukuun aikana. Tammikuussa aloitamme anomusten käsittelyn."

Vastattiin mulle Kennelliitosta, kun olin sinne asiaan liittyen yhteyksissä. 

Voiko tämä totta ollakaan

No ohhoh minkä uutisen bongasin fb:stä.

"Uusia poikkeuslupia siklosporiinilla ja fenyylipropanoliamiinilla lääkityille koirille.

Kennelliiton hallitus päätti kokouksessaan 8.10.2015 että antidopingohjeeseen tehdään lisäys, jolla sallitaan ehdollisesti virallisiin koiratapahtumiin osallistuville koirille siklosporiinin käyttö silmäsairauksien (pannus, krooninen pinnallinen keratiitti ja kuivasilmäisyys) ja immunologisten ihosairauksien (atopia, SA I sebaceous adenitis ja perianaalifistuloosi/ anaalifurunkuloosi) lääkityksessä sekä fenyylipropanoliamiinin käyttö virtsankarkailun estoon steriloiduille nartuille. Uudet poikkeusluvat tulevat voimaan 1.1.2016 alkaen. Hakulomakepohjat julkaistaan mahdollisimman pian.

Edellytykset poikkeusluvalle fenyylipropanoliamiinin osalta
Eläinlääkäri täyttää poikkeuslupahakemukseen tarvittavat tiedot koiran terveydentilasta ja lääkityksestä. Koiran on oltava eläinlääkärin arvion perusteella oireeton ja esteetön osallistumaan koiratapahtumiin. Koiratapahtumiin osallistuessa edellisestä eläinlääkärin kontrollista saa olla korkeintaan 12 kk, todistus kontrollikäynnistä oltava mukana koiratapahtumaan osallistuttaessa.
Em. lääkeaineilla on jatkossakin voimassa varoajat ellei koiralle ole haettu poikkeuslupaa.

Poikkeusluvista tulee merkintä jalostustietojärjestelmään."

Lähde: Kennelliitto

Tämä on nyt vähän semmoinen "en usko ennen kuin näen" -tyyppinen juttu, joten en vielä täytä ens vuoden kalenteria kaikenmaailman kokeilla ja näyttelyillä...

Koska lätäkkö

No ni. Lääkkeettömyysaika loppui sitten su-iltana kun kotiuduttiin erkkarireissusta. Eipä sitä loppupeleissä onneksi tarvinnut luututa kusilattiaa kun sen yhden tapauksen jälkeen (jollon meni petivaatteetkin pesuun). Mutta lätäkköaikakautena käytin Nemiä pissalla aamuyöllä, aluksi heräsin itse jossain vaiheessa aamuyötä ja käytin sen takapihalla. Muutaman kerran koira herätti mut käyttämään itseään ulkona. Ja Lahden reissulla pistin varuiksi kellon herättämään niin, että lähdin koiran kanssa pienelle yökyöpelikävelylle en keskellä yötä vaan loppuyöstä. Jotta ei olisi tarvinnut siivota lätäkköjä. Voihan se olla ettei se näistä varotoimenpiteistä huolimatta olisi sotkenut. Tai jos olisi ollut oikeen pahana ja sotkeakseen niin olisi pissinyt alleen huolimatta siitä kuinka usein oisin sen kanssa rampannut pihalla... Näillä toimin kuitenkin säästyttiin melko vähiltä pissivahingoilta. Mutta summa summaarum on kuitenkin se, että ihan alvariinsa kaikenmaailman juttuihin en viitsi Nemiä ilmoitella. Ja mitkään viime hetken tärskyt eivät onnistu kun douppinghommeli vaatii sen 14 vrk lääkkeettömyyttä ennen the koitosta (/koetta/kisaa/näyttelyä/whatever). 

Ei se turhaa oo

Se siirapin laitto koiran ruokaan. Nyt kun sitä sitten ei laiteta niin... aamuvarhain alkoi siivoamisurakka kun Nemi oli kussut yöllä nukkuessaan alleen ja sen jälkeen teputtanut pitkin makkaria. Kaiken tietysti kruunasi se, että se myös hyppäsi sänkyyn. Eli petivaatteet pesuun, lattian luuttuaminen jne. Se kaikki on mun turhamaisuuden hintaa kun oon halunnu ilmottaa sen näyttelyyn (erkkari). Fakking doupping sääntö. 

Tässä oon sitten koittanut miettiä, että kuinka paljon tartten koe- ja näyttelykäyntejä ja osaanko reeniä esim tokoa jos ei ole ajatustakaan siitä, että tähtäimenä olisi kokeissa käynti. Toisaalta oon niin treeniorientoitunut, että eiköhän me reenausta jatketa olipa ne koekäynnit realistisia tai ei.

Heh. Onhan tässä toki semmonen juttu, että tänävuonna en ole käynyt vielä kertaakaan tokokokeessa. Ja silti on reenattu. Että ehkei tämä nyt niin maatamullistavaa uutta ollutkaan, tympäs vaan kun mietti, että se ei olisi edes tavoitteena se kokeissa käyminen. Mutta näyttelyt kyllä pitää edelleen miettiä tarkkaan, että mikä on minkäkin arvosta.

Kohti erkkaria

eli toisinsanoen lääkkeettömyys on taas alkanut ja matot pitäisi kerätä pois lattioilta.