maanantai 20. heinäkuuta 2026

Mökkitreeni 4/26

 Ulkona hyttyset ja muut pörriäiset häiritsevät treenausta. Sekä mua että koiraa. Tilaa olisi tehdä vaikka mitä, mutta ei sitten saada aikaiseksi. Tai minä en saa, koira voisi tehdä pikkujuttuja silloin ja tällöin ilman että asiasta tehdään numero (viritellään kuvausteline jne). 

Tässä kuitenkin taas vähän pertsoja ja hoopersjuttuja. 



Taran kesäharrastus

 


Mökkitreeni 3/26

 Sisälle tultaessa näppärä tehdä välillä jotain jumppia. 

Esim vastakkaisten jalkojen nostelua; tässä riittää kehitettävää eli on Taralle hankala. Tässä käytän etupalkkaa, niin koira seisoo paikallaan hyvin.

Pyyhi-temppu on samalla maltti harjoitus, koska hankala pikkukoiran istua paikallaan ja odottaa milloin saa tassulla huitoa pyyhkeeseen. 


Mökkitreeni 2/26

 Pikkutemppujen kertausta sisällä, ei kuvia eikä videoita näistä. 

Pakki, perusasento, leuka, maahan, istu, twist, tassu


keskiviikko 15. heinäkuuta 2026

Mökkitreeni 1/26

Pientä treenin tynkää mökillä. 2 viikkoa steriloinnista. 


 Pertsan tapaista

Hooper--juttua

Jumppa yhdistettynä aksakontaktiin

Maahan, twist-pyörähdys

Käsikosketuksia sinne sun tänne



Liikaa hyönteisiä. 


perjantai 10. heinäkuuta 2026

Paranemispäiväkirja, osa 7

 Torstai 9.7. - tiistai 14.7. 



Satunnaisia juttuja. 

Hain eilen kotoa jotain treenitavaroita, ajattelin, että voitaisiin vähitellen alkaa tekemään jumppia ja jotain sileiden lajien harjoituksia. 

Siirsin Taran juoksuhousut treenikassista yhteen koiratarvikelaatikoista odottamaan seuraavaa koiraa, joka niitä tarvitsee. 


Mahankuvia tiistailta, kaksi viikkoa leikkauksesta







keskiviikko 8. heinäkuuta 2026

Paranemispäiväkirja, osa 6

 Tiistai 7.7. ja keskiviikko 8.7.

Ei seikkaperäisiä päiväselostuksia enää. 

Ei pidetä Taralla kauluria enää, edes yöllä. Todettiin näet, että kun päivälläkin se on ollut ilman eikä juurikaan ole ollut mahastaan kiinnostunut - tai jos on ollut ja on kielletty sitä härppimästä sitä niin on heti totellut. Toki tarkistellaan mahan kuntoa aamuisin ja silloin tällöin muutenkin ja jos siinä näkyisi jotain huolestuttavaa niin sitten joutuisi koira takaisin kaulurin käyttäjäksi. 

Ehkä jos uudestaan tulee Taralle tai jollekin meidän tulevalle koiralle tarve suojata koira niin hankin sen paljon kehutun suojapuvun enkä pakota koiria ahdistumaan kaulureihin. Toisaalta koirat ovat niin erilaisia, Kiki joskus aikoinaan auraili lunta kaulurilla ja muutenkin mennä melskasi sen kanssa ympäriinsä. 

Taralla on ihan jäätävä karvanlähtö, kuten olen jo kertonutkin. Karvaa pöllyä edelleen ja jostain löytyy aluvillaa vielä irtoavaksi. Ei mitään käryä, että irtoaako nyt karva ponnekkaammin kun on sterkattu vai onko se ihan normi turkin tiputus. 



Lenkit ovat viime päivinä suuntautuneet kylälle; metsään ei viitsi mennä ettei varvut raavi mahaa ja hiekkaiset polut sotke koiraa. Kylällä on käyty lyhyitä reittivaihtoehtoja vähitellen tehden pidennyksiä. 

Ainiin, en antanut lääkettä enää eilen aamulla. 


Kuvailen melko tiheästi Taran massua. Haava näyttää siistiltä. Samalla tulee seurantaa siitä, että kuinka nopeasti mahaan kasvaa karvat takaisin. 

Ke-iltana Tara sai iltapissatuksella riekkumiskohtauksen, juoksi ympyrää ja puri remmiä ihan raivopäänä. Alkaa olla patoutunutta energiaa koiralla. 

 

tiistai 7. heinäkuuta 2026

Estetty osittain

 Linkki tänne muistiin niin ei tarvitse kaivaa Youtuben uumenista tuota uudestaan. 

Mun noin puoltoista vuotta sitten videoima Käärijän keikka on tänään päätetty estää osittain näkymästä Joutubessa. Koska itse tykkään kuunnella sitä aina välillä niin talletan linkin tähän. Voi toki olla, että lakkaa tuokin toimimasta sitten jossain vaiheessa. 

Ja siis omalta koneelta suoraan en voi tuota kuunnella siksi, kun olen ajat sitten siirtänyt kyseisen tiedoston jollekin irtokovalevylle enkä jaksa kaivella että missä se on silloin kun joskus haluaisin sitä kuunnella (osittain tai kokonaan). 



maanantai 6. heinäkuuta 2026

Paranemispäiväkirja, osa 5

 Sunnuntai 5.7. ja maanantai 6.7. 

Eilen aamulla käytin Taran lenkillä kylän suunnalla, käveltiin Huitsipubille asti ja takaisin mökille (itselle lähinnä muistiin minkä mittaisia lenkkejä on missäkin vaiheessa tehty). Koira kävi kakalla ja pissasi muutaman kerran. Lenkissä ei mitään ihmeellistä ollut.

Tästä tuli mieleen, että joku näistä lyhyistä kävelyistä tässä sterkkatoipumisen aikana nähtiin jopa yks toinen koiranulkoiluttaja - se ohitti meidän mökiltä tulotien just kun me tultiin sitä mökkitietä tuohon päätielle ts pois omalta piha-alueelta. Siitä on kaksi vaihtoehtoa, lähteä metsään päin tai lähteä kylille. Koska hyttysreitti ei kiinnostanut eli metsäsuunta niin lähdettiin sen japaninpystykorvan perään. Toivoin heidän etenevän vauhdikkaasti ettei vain saada niitä kiinni, hieman hissuttelinkin meidän vauhtia ja onneksi siinä onnistuin, kun en halunnut, että Tara alkaa mitään nykimään ja nytkimään toipilaana. Koska siistiä! kun joku toinen koira. 
Tästä voi päätellä siis sen seikan, että mökkipaikkakunnalla näkyy todella harvoin toisia koiria kun on koiraa käyttämässä lenkillä. Joskus kuuluu haukkua jostain, mutta koiranlenkittäjät ovat harvassa. 

Taran sterkkatoipumiselle tuo on tosi hyvä seikka. 

Päivällä käytiin ajelemassa eri paikoissa. Ensin käytiin tsekkaamassa Tuneli, josta todettiin ettei tarvitse mennä sinne uudestaan. Oltiin luultu, että sieltä / siellä olisi voinut tehdä jonkun luontopolku -lenkin, muttei siellä näkynyt mitään sellaista. Sitten ajettiin Varessäikkään, jossa käveltiin hieman (Tara kävi pissalla) ja sitten käytiin kahvilla siellä olevassa kahvilassa - oltiin terassilla. Varessäikässä oli muitakin kahvittelijoita ja muita kiertelijöitä. Myös muita koirallisia oli paikalla. Hieman virikkeitä normi tylsyyteen siis Taralle tuolla käynnistä. Ennen mökille paluuta käytiin vielä kirjastolla, josta käytin Taran vajaan kilometrin mittaisella lenkillä (kävi kakalla ja pissaili). 






Iltaruuan Tara sai normaalisti viiden jälkeen. Illalla ei tapahtunut mitään ihmeitä. Ulkoiltiin pari kertaa lyhyesti, jälkimmäisellä kerralla Tara sai pienen hepulin poikasen (patoutunutta energiaa alkaisi olla). 


Aamuyöllä Tara haukahti pari kertaa joskus viiden aikaan. Pisti vielä maate kuitenkin. Mutta kuuden aikaan nousi ylös ja rupesi piippailemaan niin, että en saanut enää unta. Nousin sitten ylös ja vapautin koiran kauluristaan ja käytin sen lenkillä - tällä kertaa käveltiin Paavolantietä Pitkätien risteykseen asti - ja siitä takaisin mökille. Tara kävi kakalla ja pissaili muutaman kerran. Sinällään hyvä, että nousin ylös aiemmin kuin olin suunnitellut, koska tänään täällä(kin) sataa vettä mutta ei satanut vielä tuohon aikaan aamusta. Välillä sataa, tietysti, mutta helpompi huolehtia ettei maha (leikkausarpi) rapaannu jos on kuivat kelit. 




Tänäaamuna (samoin kuin eilen) annoin vielä kipulääkettä. Kotiutusohjeessa lukee sen osalta, että "1 1/4 tablettia kerran päivässä 5-7 päivän ajan" eli jos siltä vaikuttaa niin huomenna voi vielä antaa lääkettä. 

lauantai 4. heinäkuuta 2026

Paranemispäiväkirja, osa 4

 Lauantai neljäs heinäkuuta. 

Edellisyönä Taralla kesti hetken ennen kuin alistui kohtaloonsa, kaulurin kanssa eli siinä mielessä yö oli huonompi kuin edeltäjänsä, muttei todellakaan niin huono kuin ensimmäinen. 

Aamulla koiralta kauluri pois, perusaamutoimet ja lenkille. Tällä kertaa käveltiin lähimetsälle, jossa pikkupyrähdys (eli pieni polkureitti) ja takaisin mökille. Tara kakkas pari kertaa ja pissas useita kertoja. 

Mökillä Taralle aamuruoka ja heti perään aamulääke. Sitten puruluu (rouhetikku tällä kertaa). 

Hieman hengailua ts ei mitään oleellista. 

Sitten otettiin Taralta liimaside pois haavan päältä. Sen olisi voinut poistaa jo aiemmin jos olisi alkanut repsottamaan tms. Haava näytti siistiltä. 

 





Iltapäivällä käytin koiran lenkillä ja kampasin siltä samalla irtokarvoja, joita tuntuu riittävän ja riittävän. 

Viiden kieppeillä Tara sai iltaruuan. 

Ainiin, pitkin päivää on jyrissyt - iltapäivälenkin aikaankin ukkosti muttei alkanut onneksi satamaan. Tara ei ollut juuri moksiskaan siitä jyrinästä. 

Iltaseiskan aikaan käytin Taran pikkukävelyllä (pissas pari kertaa). 





Tv-sarja-ahmatin päivitys

 Katselinpa suoratoistosta pari leffaakin: 

Tuo viime vuoden versio oli oikeasti hyvä. Sen originaalin olen katsonut joskus aikoja sitten. 


Entäpä sitten ne tv-sarjat. Näitä ainakin olen katsonut sitten edellisen aiheeseen liittyvän postauksen

  • Euphoria, löytyi HBO:lta, sain eilen katsottua loppuun ja itseasiassa ahmin sarjan melko sukkelaan
  • Doc, joku kohtuu uus sarja. Sitä olen katsonut ne jaksot mitä löytyi Viaplaylta
  • Lopulta sitten kuitenkin tykkäsin Hawaii Five-O sarjasta ja katsoin kaikki jaksot. 
  • The Good Fight. Tällaista katsoin joskus, tämä bongahti Viaplaylla uudestaan esille, kun siihen on ilmeisesti tullut uusia jaksoja; aloitin niistä yhtä mutten vielä ole katsonut enempää (oli parempaakin katsottavaa silloin)
  • Exit. Norjalainen sarja. 
  • Transplant, vaikutti hyvältä, katsoin kaikki jaksot mitä Viaplaylla oli, mikä tarkoittaa siis 1. kautta. Sitä on tehty enemmänkin, toivottavasti tulevat joskus näkyviin tuonne. 
  • Damages. Paikoin ahdistava, mikä varmaan oli tarkoituskin. 
  • Shooter. Tästä tykkäsin kovastikin. 
  • Battle Creek. Aika mitäänsanomaton. Tätä ei ollut kuin yksi kausi. 
  • The Handmaid's Tale. Viimeinen kausi blaach, muuten tosi hyvä. 
  • Outlander: Blood of My Blood. Katsottu sen verran, kun Viaplaylla oli jaksoja. 
  • Valehtelevat viettelijät (Pretty Little Liars). Aluksi tosi hyvä. Sitten alkoi juoni jankata ja loppu lässähti. 
  • Alert 
  • Revenge. Neljä kautta juonittelua. 
  • The resident. Tästäkin tykkäsin. 
  • Good Doctor. Alku hyvä, loppu ei niinkään. 
  • Good Sam. Katsottaessa taisi olla ihan ok, mutta ei jäänyt mitenkään erityisenä mieleen silti. Ehkäpä sitä siksi ei ole enempää kuin yksi kausi. 
  •  Blue Bloods

Chicago -sarjoista edelleen silloin tällöin tulee jotain uusia jaksoja, joita katselen toisinaan. Tykkään katsoa monta jaksoa putkeen niin yksittäin tulevat jaksot ovat vähän blääch ja ennemmin odotan, että jaksoja olisi enemmän kuin yksi katsomattomissa ennen kuin katson ne. 

Aloitettuja sarjoja

  • The Guardian (melko vanha, vuosilta 2001-2004)
  • Ghost, Viaplaylta. Sarjan katsominen kesken, aloitin sen jokin aika sitten. Piristävää vaihtelua noihin normaaleihin rikos/sairaalasarjoihin mitä enimmäkseen katson. 
  • Hart of Dixie. Hömppää. Aloitettu. Vaikutti aluksi hyvältä, mutta nyt jäänyt kesken. 
  • Big Little Lies - HBO:lta bongasin tuon. Sitä on vain kaksi kautta, joten oletettavasti on nopeasti katsottu

Eipä tarvitse ihmetellä miksi kirjoja tulee nykyään luettua niin vähän ... 😁



    perjantai 3. heinäkuuta 2026

    Paranemispäiväkirja, osa 3

     Viime yö meni jo selvästi paremmin kuin edeltäjänsä. Tara pisti nopeammin pötköttämään kaulurin kanssa eikä hyörinyt yöllä, tai ainakaan ihmiset eivät heränneet sen yöpuuhiin. Aamulla koiralla oli edelleen kauluri. 

    Ylösnousemisen (ehheh) jälkeen vapautin Taran kaulurista, laitoin ruuan turpoamaan ja vein koiran lenkille. Aamukävelyllä Tara kakkasi kolme kertaa, tuotokset eivät onneksi olleet mitään löröpaskoja. Olettaisin eilen syömänsä (tai jotain pieniä osasia jäi tuhottaavksi tällekin päivälle, mutta suurimman osan söi eilen) luun olleen syypää monikakkailuun. 

    Palattuamme takaisin mökille annoin Taralle puolikkaan mahalääkkeen, ruokansa ja kipulääkkeen(/t). Sen jälkeen vielä aamurutiinien mukainen purutikku ja aamutoimet olivat siinä. 



    Tara seuraili meidän aamupalan teot ja syönnit ja vetäytyi sitten tuvan nurkkaan nukkumaan. Ei tapahtunut mitään merkittävää kerrottavaa muutamaan tuntiin. 

    Sanottakoon tähän väliin, että Tara on kyllä kiltti ja tottelevainen, ainakin mitä tulee aiheeseen. Siis jos se yrittääkään tutkailla mahaa/haavaa tai jotain siltä seudulta ja sitä kieltää niin se lopettaa eikä yritä heti kohta uudestaan. Siis ihan muutamia kertoja on pitänyt änähtää sille aiheesta. Toki tässä ollaan vasta kolmannessa päivässä menossa ... Mutta toistaiseksi on voinut hyvin olla niin, että päiväsaikaan ei ole tarvinnut pitää sillä sitä kauluria. 

    Kahdentoista tienoilla lähettiin käymään kirjastolla. Nostettiin koira autoon, ajettiin kirjaston pihalle. Nostettiin koira autosta, Eetu meni kirjastoon ja minä menin käyttämään Taran pienellä kävelyllä. Tultuani takaisin autolle nostin Taran takapenkille ja menin käymään kirjastossa. Sitten ajettiin takaisin mökille ja nostettiin koira autosta ja mentiin sisälle mökkiin.






    Sitten taas pötköttelyä ja muuta hengailua. Kunnes neljän aikaan käytin koiran kävelyllä, käveltiin metsänreunalle ja takaisin. Kovin kuuma ilma ulkona, Taraa häiritsi muutamat ötökät (ehkä paarmat), jotka surras sen ympärillä jossain vaiheessa. Tällä ha edellisellä lenkillä koira ei kakannut, mutta pissasi muutamia kertoja. 

    Tultuamme takaisin sisälle annoin koiralle iltaruuan. 

    Illalla ei tapahtunut mitään erityistä. Hengailua mökissä, koiralla ei ollut kauluria. Joskus 22 tienoilla käytiin vielä pikkukävelyllä ja Tara kävi pissalla, oli tosi paljon hyttysiä. 

    Mökissä koiralle kauluri ja untenmaille. 

    Paranemispäiväkirja, osa2

     Kauluri pysyi yön koiran päässä, kun se oltiin nauhan avulla saatu osittain kiinnitettyä pantaan. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin Tara antoi periksi ja alkoi makaamaan ja sitten nukkumaankin - kauan tarkoittaa jotain aamuyön tunteja (ehkä neljä tms). Koira käveli ees-taas sängyn viertä ja välillä piipitti. 

    Aamulenkki käytiin kylällä, ei kävellen, vaan vietiin samalla kierrätysroskat kierrätyspisteelle, joten nostettiin koira autoon ja ajettiin kierrätyslaatikoille. Siellä auto parkkiin, roskat roskiksiin, nostettiin Tara autosta (ei ymmärrä miksi ei voi itse hypätä pois autosta) ja käytiin kiertämässä pari korttelia - koira teki tarpeensa normaalisti. Vingahti yhdessä kohdin ja säikähdin, että mitä ihmettä - mutta se näki vain oravan ja oli siitä niin tohkeissaan, että tuo ääni pääsi suusta #lol 

    Aamuruuan söi normaalisti, ruuan mukana mahankunnossapito lääke. Syömisen jälkeen annoin sille päivän kipulääkeannoksen eli 1 ja 1/4 tablettia Rimadylia. Tämän jälkeen annoin sille ison HHC puruluun mitä se alkoi innolla syömään. 




    Muuten ei tainnut tapahtua päivän aikana oikein mitään ihmeellistä. Mökissä sisällä koira saa olla päiväs (ts ihmisten valveillaoloaikana) ilman kauluria, jompi kumpi meistä pitää kokoajan silmällä koiraa. Ei nyt tuijota sitä jatkuvasti, mutta vilkaisee välillä kuitenkin. Tara makoilee paljon, nukkuu ainakin osan ajasta. Joissain tilanteissa se normaaliin tapaansa seurailee mitä puuhataan, esim ruuanlaiton yhteydessä on kaverina. 

    Käytiin muutamia kertoja päivän ja illan aikana lyhyillä kävelyillä.  Mökiltä ulkoillessa hyvin harvoin näkyy toisia koiria, joten eipähän tule kiskomisia ja riekkumsia niiden takia. Osaa Tara nätistikin ohittaa muita koiria toki, mutta välttyy nyt silti tosi hyvin ylimääräisiltä riekkumisilta. Onneksi ei ole Taran  inhokkieläimiä eli kissojakaan näkynyt muutamaan päivään. 

    Nukkumaan mennessä kauluri  takaisin kaulaan. 


    keskiviikko 1. heinäkuuta 2026

    Paranemispäiväkirja, osa1

     Asioita Taran steriloinnin jälkeen, eka osassa juttuja eiliseltä ja tältä päivältä. 

    Sunista ajettiin mökille - ajoaika noin tunti. Laitettiin koiralle kauluri, koska ei pystytty sataprosenttisesti vahtimaan sitä takapenkille. Koira nostettiin tietysti autoon ja autosta pois. Kun tultiin mökille kävelytin koiraa pihalla hieman, mutta se ei käynyt pissalla. Tultiin sisälle, laitoin fleeceviltin lattialle ja sainkin Taran siihen hetkeksi pötköttelemään. 





    Kunnes nousi ylös ja olla möllötti vaan seisten apaattisesti vinkuen. Teki jonkun villivarsa liikkeen - ja tadaa kauluri oli lattialla. Laitettiin kauluri takaisin, koira vinkui ja seisoi - ja "heitti" kaulurin pois. Seuraavalla kerralla laitettiin kauluri tiukemmin kiinni (tiukin vaihtoehto). 

    Menin istumaan lattialle, Tara peruutti mun syliin ja laittoi siinä maate. Kauluri kaulassa. Eetu toi mulle siihen läppärin niin pystyin samalla tekemään vähän töitä (mitä en ollut päivällä pystynyt tekemään). Läppäri oli siis matalalla pöytätasolla. Hieman epäergonominen asento ja jalat puutuivat, mutta koiralla oli parempi (kuin aiemmin). 

    Käytin Taran iltapissalla. Tai yritin käyttää. Käveltiin pitkin poikin mökkitonttia. Hirveästi hyttysiä. Tara ei käynyt pissalla. Tultiin sisälle. 

    Parissa eri välissä illan aikana annoin Taralle ensin lusikallisen ja sitten kaksi lusikallista (ruokalusikallisia) ruokaa (sen omia turvotettuja nappuloita). 

    Ulkoillessa koiralla ei (luonnollisestikaan) ole kauluria. Kikillä joskus saattoi ollakin hetkittäin eli ei se mahdottomuus ole, riippuu koirasta ja tilanteesta. 

    Myöhemmin illalla mentiin nukkumaan. Tai yritettiin mennä (itseasiassa Eetu katsoi melko myöhään jalkapalloa, mutta itse menin petiin jo aiemmin). Tara vinkui ja seisoi kauluri päässä sängyn vieressä. Silittelin koiraa ja yritin saada sen rauhoittumaan - jossain vaiheessa se pistikin maate ja lepäsi siinä tovin. 

    Kunnes sitten taas nousi ylös, nojasi sänkyyn - tepasteli ees taas sängyn vieressä. Rapsuttelin/silittelin koiraa. Jossain vaiheessa koira kyllästyi ja heitti taas kaulurin pois (läppäsee jotenkin tassulla ja riekkuu jollain tavalla ja peruuttaa pois kaulurista, vai heittääkö se sen pois en oikein osaa kuvailla miten se tapahtuu - kun tapahtumaan alkaa niin homma käy todella nopeasti).

    Koska kauluri pois, niin käytin koiran pihalla. Ei pissannut. Tultiin takaisin sisälle. Koiralle kauluri takaisin. Koira rauhoittui maate *jee*. Menee noin kymmenen minuuttia, Tara nousee ylös ja heittää taas kaulurin pois. 

    Totean, että koska en voi kuitenkaan nukkua, kun pitää vahtia koiraa joka pääsee noin vain eroon kaulurista, niin sama antaa koiran levätä ja olla ilman kauluria. Vaihdettiin huonetta, annettiin Eetun nukkua, mä katsoin läppäriltä tv-sarjaa (Viaplaylta Ghost) ja Tara nukkui rauhallisesti. 

    Aamuyöstä käytiin pienellä kävelyllä, Tara kävi pissalla. 

    Kahdeksan aikaan seuraava ulkoilu. Tara pissasi ja kakkasi. Lenkin jälkeen annoin sille aamuruuan, jossa oli mahalääke ja ruuan jälkeen Rimadylin. 

    Päivällä Tara nukkui (ilman kauluria) paljon. Käytin sitä välillä muutamia kertoja lyhyillä kävelyillä; niillä se pissasi kerran tai pari. 

    Olikohan puol viiden aikoihin, kun Tara sai iltaruokansa - sen se söi halukkaasti. 

    Kuuden jälkeen käytiin taas hieman kävelemässä; Tara pissasi pari kertaa. 

    Testattiin kauluria niin, että laitettiin koiran panta osittain kiinni kauluriin, ainakaan tuolloin koira ei saanut kauluria pois itseltään (ei edes yrittänyt), mutta ei kyllä ollut kovin sinutkaan kaulurin kanssa vaan näytti kokoajan lähinnä tältä:




    **

    Klo 22 (noin) käytiin iltalenkillä, Tara pissas kerran ja kävi kakalla (kaksi melko pientä kakkaa; pienempiä kuin sillä yleensä). Hieman oli kiinnostunut linnuista ja haukahti pari kertaa (merkki siitä, että alkaa normalisoitua vähitellen), kerran oli aikoissa tehdä ns kettuhypyn pientareelle. 



    Taran sterilointi

     Tara steriloitiin Sunissa 30.06.26 iltapäivällä (aika alkoi klo 13). 

    Viimeisimmät juoksut ja etenkin valeraskaudet olivat (silläkin) jo vaikeat, joten päädyin taas samaan ratkaisuun. Hieman harmittaa toki koiran turkki, sillä Taran karva on ollut ihanteellinen (r)lapinkoiran karva - todella helppohoitoinen. Toivoa sopii ettei karva menisi ihan mahdottomaksi. 

    Aie on pitää jonkinlaista toipumispäiväkirjaa, samaan tyyliin kuin Kikin kanssa tein. 


    "Taralla on poistettu munasarjat ja kohtu. Kohtu oli siisti, mutta oikean kohdun sarven ulkopuolella oli pieni patti, todennaköisesti nestekysta. Tämä lähti pois, kun kohtu poistettiin."


    Patti löydös tukee ajatusta siitä, että kannatti leikkauttaa Tara.

    Muita hyötyjä toki on ettei ole enää juoksusäätöjä (mielialat, juoksuhousut, eri tilanteet missä juoksujen takia pitää jotain säätää, valeraskaudet) eikä tarvitse pelätä kohtutulehdusta (kytätä eri oireita). 

    Sterilointiin liittyen mukaan tuli kauluri ja Rimadyl purkki. Lisäksi ostin mahanhoitolääkettä (Enteromicro Complex) jos tulee ongelmia asian kanssa ja hyttystenestoainetta (Desecto). 

    Käynti maksoi 554,20 e. 

    Niin ja Tara painoi ennen operaatiota ell aseman puntarilla (valjaiden kanssa) 15,9 kg. 

     

    tiistai 30. kesäkuuta 2026

    Taran vauhti aksaradoilla

     Ajattelin tarkastella Tollerista meidän kisavauhteja. Hylkyratoja en tähän merkkaa, kun niistä ei tietenkään ole tilastoja tiedossa mitä vauhtia on menty. Kulloisenkin radan vauhti riippuu toki monista asioista, mutta jospa tästä jotain voisi päätellä - ja en tiedä löytyykö mitään kehityskaarta tai edistymistä. 



    Kas:n hypärillä 27.6.26 tuo tasan ihanneaikaan menevä aika ei ihan pidä paikkansa, kun meidän tulos oli kuitenkin 0,13 - vauhdiksi on silti Tolleriin merkattu tuo sama 3,2 (mikä toki lienee pyöristys). 

    Meidän vauhti vaihtelee siis 2,26-3,7 keskiarvon ollessa 3,069.

    maanantai 29. kesäkuuta 2026

    Karvaa lähtee

     Taralla on karvanlähtö menossa. Viime viikolla kampailin sitä tovin ensin aksatreenien jälkeen Haukkiksella yhdellä nurmikolla, lisäksi harjasin siitä karvoja pois ennen Activen aksakisoja ja Kas:n aksakisojen jälkeen. Nämä kolmien karvanpoistosession tuotokset lensivät ulkoilmaan ts tein ulkona - onneksi vähän tuuleskeli niin karvat lähtivät sukkelaan kuka mihinkin suuntaan. 

    Agitreenit 18/26

     Viimeiset ohjatut aksailut ennen kesätaukoa olivat 23. kesäkuuta. 



    Agitreenit 17/26

    Viikon 25 treenit olivat 16. kesäkuuta.


     

    Tästä pitkästä radasta sai itse päättää mitä pätkiä treenailee ja mistä kohdin rataa aloittaa. 

    Valitsin meille ratapätkät 4-14 ja 15-20 (tai en muista tehtiinkö aalta eteenpäin enää). 






    Agitreenit 16/26

     Viikolla 23 ei ollut ohjattuja aksatreenejä. Sen viikon alussa oltiin Helsingissä, Tara oli mukana reissussa eli treeneihin ei oltaisi päästy kuitenkaan (Okk:lla oli aksakisoja siksi ei ollut treenejä). 

    Kuudennettoistat treenit olivat siis yhdeksäs kesäkuuta. 





    perjantai 5. kesäkuuta 2026

    Omatoimitreenit 8/26

     Hoopersia tänäaamuna hallilla. 

    • Oma taito tehdä hoopers harjoituksia vaatii treeniä 
    • Taran paikallaolo on edistynyt ihan älyttömän  paljon sen jälkeen, kun alettiin treenata hoopersia
    • Jätin äänet, kun näissä koiran palkkaaminen jo paremmalla tolalla kuin mistä olen itseä moittinut
    • eteenmeno ihan huikea; joo etupalkka, mutta Tara suoritti hoopers-esteet matkalla palkalle, pysyi paikallaan, kesti mun etäisyyden ts paikkaolo mainio, ei käynyt mun luona matkalla "eteen" 
    • Nuo videon alkutehtävätkin sujuivat enimmäkseen kivasti
    • Sekoilen palkkasanojen kanssa (ja höpötän kaikkea ihmejuttuja)





    Ps. Hoopers kosketusalusta on mökillä, siksi käytössä eri kuin normisti hoopersissa. 

    Omatoimitreenit 7/26

     Tällä viikolla ke-aamuna aksaa, hallissa oli kisat ma, ti ja ke -iltaisin joten käytössä oli vain yksi iso kenttä jossa valmis rata. Tehtiin siinä sitten muutama harjoitus. 


    Ekassa pätkässä ei näy lähtötilannetta ts koiran paikallaoloa, mutta se toimi hienosti - ainut vaan, että koira syöksyi ekalla kerralla palkalle eikä tehnyt esteitä siitä välistä, paikalla se silti pysyi siihen asti että sai lähteä liikkeelle. 


    Keinulla sanon liian aikaisin "töks" ja koira kääntyy katsomaan mua. Pitäisi testata tarvitseeko se tuossa edes koko sanaa tehtävän oikein suorittamiseksi. 




    Omatoimitreeni 6/26

     Kikin viimeiset omatoimitreenit ... En tosin tuolloin vielä tiennyt näiden olevan viimeiset hallitreenit sille. 






    Omatoimitreenit 5/26

     











    lauantai 30. toukokuuta 2026

    Hoopers-kurssin viimeinen kerta

     ... oli tämän viikon keskiviikkona. 

    Kurssilla Taran paikallaolo meni harppauksia eteenpäin, opittiin lajin alkeet, saatiin kesälle kivoja kotiläksyjä, hieman innostuttiin lajista (eli jatkoa seurannee). 



    Agitreenit 15/26

     Nonni, päästiin ajantasalle. Tämän viikon aksailut eli 26. toukokuuta.

    Ajelin treeneihin mökiltä. Aamulla potkaisin varpaani mökillä yhteen kynnykseen, vasemman jalan pottuvarvas oli niin kipeä etten pystynyt juoksemaan. Vahvistettiin irtoamisia ja ei tehty rataa vaan muutaman esteen pätkiä. Laitan silti ratapiirroksen tähän. 

    Puhelin oli huonoissa asemissa välillä kuvaamassa, joten joitain harjoitteita en saanut "filmille" ollenkaan. 






    Agitreenit 14/26

     Nämä postaukset ovat ehkä vähän hölmöjä, kun näissä lähinnä on aika, ratapiirros ja video, mutta elättelen toiveita, että joskus saisin tämän touhun (päivittelyn) ns ajantasalle ja muistaisin mitä treeneissä tapahtuikin ja mitä neuvoja sain jne jotta voisin niitäkin juttuja kirjata taas ylös. Alkuvuodesta koitin raapustella jotain vihkoon mikä oli treenikassissa, mutta taas kerran se touhu unohtunut, joten aina vaan uudestaan ja uudestaan yritän pitää blogia jollain tasolla pystyssä/treenipäiväkirjana tai edes jonkinlaisena muistovarastona. 

    Aksailut 19. toukokuuta.



    Näissä treeneissä sai tehdä joko gamblers -rataa tai normia. Me tehtiin ensin tavista ja sitten lennosta gamblersia. 




    Agitreenit 13/26

     13. treenit tälle vuotta olivat 12. toukokuuta. 





    Agitreenit 12/26

     21.4. ja 28.4. olleisiin treeneihin ei päästy, kun oltiin silloin reissussa (Ruotsissa). 

    Toukokuun viides päivä (viikolla 19). 









    Alkutreenistä meinasi aivot syltätä ts en ollut oikein läsnä, kun mielessä oli Kikistä luopuminen (mikä oli näistä treeneistä seuraavan päivän iltana). Lopputreeneistä pystyin keskittymään asiaankin eli Taran kanssa aksaamiseen. 

    perjantai 29. toukokuuta 2026

    Muistappa jo tämä

     Koiran treenivideoita editoidessa ihan jatkuvasti näen oman heikkouden siinä, että palkkaan tosi huonosti koiran treenin päätteeksi. Joo se saa kyllä namipallon, namin tai joskus lelun, mutta entäpä sen jälkeen? Alan kuuntelmaan kouluttajan kommentteja, mikä tietty hyvä asia - mutta samaan aikaan Tara tuo mulle lelun tai tulee muuten vaan tykö ja en huomioi sitä mitenkään. Tai huomioin kyllä, mutta jotenkin tosi ylimalkaisesti. 

    Jos vähitellen osaisin jotenkin muuttaa omaa käytöstäni kun kirjoitin tämän tänne ylös/muistiin. 

    perjantai 22. toukokuuta 2026

    Hoopersia, toiseksi viimeinen kerta alkeiskurssilla

     Keskiviikon treeneissä paikalla oli kaksi kolmesta ryhmäläisestä. 

    Treenit taas Kuivasjärvellä. 

    Muistiin itselle että hoop - käskyllä sanotaan kaareva linja ei siis erikseen niitä hoop-välineitä. 

    Tehtiin uutena tynnyrin ulkokierrettä ns poispäin ohjaajasta, siihen käskyksi träp (joka jäi vähälle käytölle kuitenkin aksassa ts yleensä kaikkiin takaakiertoihin käytän "tee" -vihjettä).

    Eli toistaiseksi Taran hoopers vihjeet

    • eteen
    • taa
    • hoop
    • putkeen
    • träp
    • kierrä 










    sunnuntai 17. toukokuuta 2026

    Hoopersin kurssin kolmaskerta

     Kolmaskerta Hoopersia oli Kuivasjärven KAS:n hallilla. Kauhea meteli kun ulkona satoi vettä, tomusta ja hiekkaista sisällä. 

    Selityksiä lisää myöhemmin, mutta tässä video treeneistä. Osa harjoituksista jäi kuvaamatta kun oltiin Taran kanssa kaukana kamerasta tai jätin videolta pois kun meitä ei juurikaan näy. 




    keskiviikko 13. toukokuuta 2026

    Hoopers -kurssin 2 ekaa kertaa

     Hoopers -kurssista on ollut nyt kaksi ensimmäistä kertaa. Ensimmäisellä kerralla Tara oli ainoa koirakko AnskuNi -treenitilassa ja toisella kerralla oli toinenkin koirakko (nuori bordercollie). Siksi oltiin keskenään ekalla kerralla kun en päässyt kurssin aloituskerroille, mitkä olivat oikeasti viime viikolla. 

    Ollaan tehty linjalla pysymisiä kosketusalustan kanssa (ostin uuden, kylppärimatto Halpahallista niin on eri värinen kuin aksan kontakteilla käytetty musta automatto), paikallaoloa ja tutustuttu esteisiin. 

    Vihjesanoja:

    • Kierrä - tiukkakäännös
    • Hoop
    • Putki
    • Eteen
    • Taa (veräjälle) 

    Toiselta treenikerralta videoita:







    Ig tekstejä

     Kiki tuli meille koiranpäivänä 2016 ja kymmenen vuotta myöhemmin samana päivänä varasin sille eutanasian.


    Koiranpäivänä tänä vuonna, kun luin somesta iloisen onnellisia koirapäivityksiä - olin surullinen.

    Nämä kuvat otin Karsltadissa (26.04.) eräällä päivälenkillä, kun kiertelin hotellin lähellä olevassa puistossa Kikin kanssa kahdestaan.

    ***
    Jos mielestäsi minun pitäisi mennä jo eteenpäin - saati jos ajattelet, että "sehän oli vain koira" niin jatka matkaasi (muihin somejuttuihin tai mihin tahansa).







    Joitakin asioita ei vain saa aikaiseksi, ja sitten on liian myöhäistä. Yksi sellainen on, että oli aie treenailla Kikin kanssa vielä noseworkia. Kiki harrasti sitä vuosia ja tykkäsi siitä paljon. Ruotsin reissulla suunnittelin, että kun ollaan kotona niin tehdään oma nosemuisteluharjoitustuokio. Ulos, omalle pihalle. Kun tälle olisi ollut aikaa satoi vettä tai Kiki oli väsynyt (vetäytynyt nukkumaan jonnekin).

    Mutta, koirametsään sain (aikaiseksi) varattua vuoron. Mehän tultiin Ruotsin reissulta maanantaina (ajettiin Umeåsta kotiin). Oltiin tunnin vuorosta noin puolet, siinä ajassa koirat ehtivät olla hippasilla, hengailla nuuskien siellä ja tuolla. Koirametsässä käytiin siis (viime viikon) tiistai-iltana, onneksi käytiin - oli surullista, mutta samalla kiva (ei oikea sana tähän, mutta en tiedä mikä olisi) nähdä koirien vielä leikkivän yhdessä.

    Näiden kuvien ottamista varten Kiki nostettiin tuohon betonitasanteelle (ja siitä alas).

    Viikko sitten oli Kikin viimeinen päivä. Päivällä ei tehty juuri mitään kummempaa. Aamulenkki. Aamupurutikku (tärkeä rutiini). Nukkumista. Takapihalla käynti (Tara olisi halunnut leikkiä, Kiki ei jaksanut). Harjaustuokio, onneksi se, siitä Kiki tuntui nautiskelevan. Alkuillasta käynti Koitelissa. Sitten olikin aika ajella Suniin - Kiki toiveikkaana autossa "Mihinköhän ollaan menossa?"







    perjantai 8. toukokuuta 2026

    Muistokirjoitus Facebookissa

     Eetu kirjoitti fb-seinälleen näin (tänne talteen, kun fb on huono arkisto ja sieltä on vaikea myöhemmin etsiä jotain tiettyä kuvaa tai tekstiä). 

    Joidenkin matkojen ei haluaisi ikinä loppuvan.
    Tämä ajatus oli tänä keväänä päällimmäisenä mielessä jo perinteeksi muodostuneen Ruotsin reissumme aikana, kun viimeistä kertaa ihastelimme Kikin kanssa Höga kustenin hienoja maisemia Skoleskogenissa, kun viimeistä kertaa nyyssimme Kikille vähän pekonia Scandicin aamupalalta (palkkioksi siitä kuinka hienosti ja hiljaa osataan odottaa hotellihuoneessa, kun me olemme syömässä) ja erityisesti kun viimeistä kertaa ajoimme Kikin kanssa pohjoiseen pitkin E-fyrania ja heitimme hyvästejä aivan liian nopeaan tahtiin vaihtuville tutuille paikoille aina Hudiksvallin 'ötökkäleirintäalueen' risteyksestä Sundsvallin ohitustiesillan, Örnsköldsvikin kummallisen kerrostalon, Umeån loputtomilta tuntuvien rondelien, Skellefteån jääkiekkopyhätön ja Vitbergetin tappojuoksuylämäen, Piteån väärin suunniteltujen ohituskaistojen, Luleån tutuksi tulleiden 'kotimaisemien', Tören sataman sekä lopulta Rolfin sahan ohi aina valtakunnan itärajalle saakka. Koskaan ei tuo matka ole tuntunut etenevän noin nopeasti. Liian nopeasti.
    Eilen ja tänään on puolestaan kierrelty hyvästelemässä kotikontujen tuttuja paikkoja - viimeisenä tänä iltana Koitelinkosket, jotka tarjosivat parastaan keväisessä +2-asteisessa räntäsateessa.
    Sydän särkyy katsoessa Kikin toiveikkaisiin silmiin ('Mihin sitten mennään? Onko siellä minulle joku tärkeä tehtävä? Onko siellä muikkuja?') tietäen, että vaikka mieli onkin kirkas ja intoa täynnä, ei tassu kestä enää. Yhtä kamalaa on tietää, etten voi enää auttaa enempää, vaikka Kiki on aina itse ollut omista vaivoistaan huolimatta auttamassa, kun olen nyrjäyttänyt saman vasemman nilkkani kuudetta kertaa, katkaissut käteni juostessani tyhmyyksissäni ilman nastalenkkareita mustalla jäällä tai kun väärä tuomio pilaa Skellefteå AIK:n tai Liverpoolin voittomahdollisuudet.
    Ikävä tulee Kikin äärimmäisen huolellista ja systemaattista tapaa nuuskia kaikki uudet hajut järjestyksessä ja mahdollisimman tarkkaan; Kikin tapaa olla aina ensimmäisenä auttamassa jos jollain on jotain hätää; Kikin tapaa kertoa asioistaan omilla hyvin omintakeisilla ilmeillään ja äänillään; Kikin uskollista kirittäjän ja PT:n roolia juoksuharrastuksen parissa; Kikin tapaa suorittaa annettuja tehtäviä (ja keksiä niitä itse silloin kuin niitä ei anneta) sekä erityisesti Kikin 'Mää itte!' -asennetta, josta pidettiin kiinni aina loppuun asti. Ikävä tulee Kikiä.
    Kiitokset Merja-kasvattajalle aivan ihanasta koirasta!
    Hyvää matkaa, Kiki! Määränpäässä tassuun ei satu enää.
    Vauhtinallen Aika Pakkaus, "Kiki"
    23.2.2016 - 6.5.2026

    Tämä on siis kirjoitettu/julkaistu 6.5. joka pitää mielessä, kun tekstissä viitataan ajankohtiin "tänään ja eilen". 

    torstai 7. toukokuuta 2026

    Kiki 2016-2026

    Kiki Koitelissa 06.05.2026 klo 17.35 - ja reilu kaksi tuntia myöhemmin Kiki poistui tästä maailmasta. 

    Jonain, tai joinain, päivänä kirjoitan asiasta (ja Kikistä ylipäätään) enemmän. Osana surutyötä. Kirjoituksia tulee pätkinä tai pidempänä ryöppynä. Tai sitten ei tule. 

     






    Vesalan "Sellaista kuin sä" -laulusta osia:

    "Kevät tulee aivan aikataulussaan

    Mä voin tanssii toisen kaa
    Vaikkei miltään tunnukaan

    Mutta ei tuu koskaan sellaista kuin sä
    Ikinä
    Ja mun kirjassa loppu on tyhjää
    Minä nään koko maailman
    Rakkautta täynnä
    Vuodet valuu
    Enää en löydä koskaan sellaista kuin sä
    Minä jään
    Valomerkin pimeään

    Jäljellä on enää puoli sydäntä
    Sillä ei tuu koskaan sellaista kuin sä
    Ikinä
    Ja mun kirjassa loppu on tyhjää
    Minä nään koko maailman
    Rakkautta täynnä

    Vuodet valuu
    Enää en löydä koskaan
    Sellaista kuin sä
    Minä jään valomerkin pimeään"

    tiistai 28. huhtikuuta 2026

    Lappalaiskoiratreenit ja koiratanssi

     Näitä kun vuodesta toiseen pähkäilen, niin tämä kevät esim meni nyt heikosti molempien suhteen - perjantaisin ei ehkä ollut niin menoja, mutta en saanut aikaiseksi mennä lappalaiskoirien hallivuorolle ja sunnuntaisin taas monesti oli jotain ohjelmaa, että en päässyt koiratanssitreeneihin (milloin olin oltiin väsyjä kun oltiin oltu kisaamassa, milloin jossain reissussa ja milloin mitäkin). 

    Koiratanssia haluaisin kyllä harrastaa, mutta se etenee lajina hitaasti - siis niin, että olisi mitään valmista (kisamielessä). Mutta pidetään laji mielessä ja tehdään pikkuhiljaa  asioita siihen liittyen, niin ehkä se siitä joskus suttaantuu sellaiseksi mikä näyttääkin koiratanssilta - tai sitten ei - mutta ei mitään paineita sen asian suhteen. 

    Ei myöskään mitään käsitystä yritänkö syksylle saada treenipaikkaa vai en. Kesällähän Okk:lla ei vakituista treeniryhmää olekaan, jotain lyhyt kursseja saattaa olla (en ole perehtynyt, ei olla menossa). 

    Lappalaiskoirien hallivuorot eivät ole hirveän kalliita eli jos ei pääsekään kuin parille kerralle per lukukausi niin ei ole katastrooffi, mutta en tiedä miten sen kanssa oikeasti kannattaisi jatkossa tehdä. Sinällään toki hyvä, että vaikka vuorolle ilmoittautuisikin niin ei vie kenenkään muun paikkaa koska ilmoittautumismäärää ei ole rajattu. 

    Juoksuista

     Taran tämän talven juoksut olivat sille ensimmäiset sellaiset, joissa se yritti astua Kikiä eli että oli selkään hyppimis"tarpeita"/halukkuutta. Aiemmin tätä ilmeni meidän koirista paljonkin esim Merrillä ja Nemillä tai kauan sitten Merri ja Lilli ( = kavereiden espanjanvesikoira joka oli meillä välillä hoidossa tai koirat tapasivat muuten toisiaan) harrastivat myös sitä. 

    Muistiin kirjoitettakoon tuo, että missä vaiheessa ko käytöstä on ollut (eli ei tullut nuorempana, ekoista juoksuista yms). 

    perjantai 24. huhtikuuta 2026

    Agitreenit 11/26

     Tiistaina 14. huhtikuuta. 







    perjantai 17. huhtikuuta 2026

    Hoopers

     Ilmoitin Taran hoopersin alkeiskurssille, kurssilla on viisi kertaa ja koutsina on sama kuin kenen opissa käydään agilityssä (eli Ansku). 

    maanantai 13. huhtikuuta 2026

    Agitreenit 10/26

     Olivat 7. huhtikuuta eli viikolla 15. 

    Sen kerran agitreenivideolta en ole erotellut Taraa, joten tässä näkyy muitakin:





    perjantai 3. huhtikuuta 2026

    Agitreenit 9/26

     Yhdeksännet treenit olivat viikolla 14 eli 31.maaliskuuta. 




    En muista mitä näistä harjoituksista on tehty. 

    Enkä sitten löydä videomateriaalia näistä treeneistä.