Harrastushamsteri

Tänä vuonna olen osallistunut Kikin kanssa

• bh-kurssille
• tokokursseille
• hakukurssille
• jälkikurssille
• lammaspaimennuksen viikonloppukurssille 
• koiratanssikurssille
• rallytokokurssille

Lisäksi ollaan reenattu noseworkkia, käyty näyttelyissä ja Kiki on käynyt Eetun kanssa juoksulenkeillä. (Kikin harrastusrepertuaariin kuuluu toki vielä agilityn alkeet lapsuusajoilta.)

Näistä lajeista bh/pk-tottis jäi puolitiehen Kikin hallipelkoilun takia. Aika näyttää jatketaanko vastaavanlaisten reenien parissa joskus tulevaisuudessa. Tokoa on tehty jonninverran vaihtelevasti kokoajan, mutta siihen on myös vaikuttanut nuo pelkojutut (ns isot liikkeet ovat edelleen pannassa kun en tiedä miten koira niihin suhtautuisi). 

Hakua tuli reenattua tänävuonna valitettavan vähän. Syitä on monia joita en nyt lähde erittelemään. Tykättäisiin lajista kyllä, Kiki erityisesti rakastaa hakuhommia. Toivottavasti ens vuosi on parempi sen lajin osalta. 

Jälkiä on tallattu kurssin jälkeenkin. Ehdottomasti Kikille mieluinen laji, joka pidetään mukana "ohjelmistossa" :-)

Paimentamassa on käyty kerran tuon viikonloppu kurssin jälkeen. Toiveissa on satunnaisesti pystyä jatkamaan tämänkin lajin parissa. Kiki tykkäsi hommasta ihan pipona :-)

Koiratanssikurssistakin tykättiin, Kiki on temppukoira. Itsellä ei riitä mielikuvitus a)keksiä opeteltavia temppuja b)kehitellä miten temppuja kannattaisi opettaa, joten kurssi oli tosi kiva ja hyvä. Mahdollisesti jollain tasolla jatketaan lajin parissa. Vääränlaiset biisit eivät saa "kahta vasentajalkaani" liikkumaan mihinkään suuntaan, joten lajin taiteellisuus saa esiintymiskammoisen jähmettymään ;-D 

Ja nyt ollaan sitten rallytokokurssilla (*silmienpyörittelyhymiö*). Vasta yksi reenikerta takana, joten mitään suurta syväanalyysia sen kummemmin lajista kuin jatkostamme lajin parissa en osaa vielä sanoa. Muuta kuin se, että kaikesta erilaisesta reenistä mitä pikkukoiran kanssa on jo ehditty tekemään niin on selvästi hyötyä tässä lajissa. 

***

Lappalaiskoira -ruotsinlapinkoira ainakin - on kyllä monipuolinen harrastuskaveri, jonka kanssa voi tehdä vaikka mitä. Ihan kaikkeen Kiki on lähtenyt innolla mukaan (pl satunnaiset pelkojutut, mutta niidenkin osalta syyllinen ei ole ollut se laji); jos minua kiinnostaa niin koiraakin kiinnostaa. Plus jotkut hommat ovat minusta huolimatta (en toki ole ollut norsunnaamanurinpäin missään reeneissä) koiran mielestä sikakivoja; erityismaininnan tässä saa paimennus, haku ja jälki. 

Jos olisi kovia kisatavoitteita niin ... ainahan sitä sanotaan, että helpommallakin voisi päästä. Siis jonkun muun yksilön / rodun kanssa. Kaikkien (rotujen/yksilöiden) kanssa sitä silti töitä pitää tehdä jos on jotain tavoitteita. Minullakin on tavoitteita ja jopa jonkinlainen suunnitelmakin siihen ;-) 

Mutta jos käy niin ettei päästä ihan sinne ... niin nautitaan silti matkasta sillä kyllähän mä sain just sitä mitä tilasin: mainion itseni aktivoijan, jonka kanssa voin risteillä koiraharrastusten parissa 💖

Kiki toista kertaa paimentamassa

Me päästiin toisenkin kerran lampaita ihmettelemään, reilu viikko sitten täällä Kiimingissä. Tunnin verran reenattiin, pieni tauko oli välissä. Kahdesti haettiin lampolasta läjä lampaita reenattavaksi. Kun vietiin ja haettiin lampaat niin Kiki oli hihnassa, muulloin se oli irti. Kikillä oli hurjan hauskaa. Ei syönyt kakkaa niin paljon kuin Pellossa. Välillä jäi ihmettelemään joillekin hajuille, mutta tuli mukaan kun käskettiin/kutsuttiin. Välillä juoksi onnessaan viereiseen aitaukseen, mutta osasi kyllä hakeutua oikealle portille ts sinne mistä pääsi takas samaan aitaukseen missä me oltiin. Jossain kohdin kun itsetunto kasvoi niin hieman innostui pyörittämään laumaa ts pyörimään lauman ympärillä. Ja se oli jännä havainto itselleni, että vaikka välillä Kiki näytti mun silmään siltä, että se vaan hengailee, niin annas olla jos joku lammas erkaantui laumasta niin Kiki "heräsi" kyllä heti pyöräyttämään ts hakemaan sen takaisin muiden lampaiden joukkoon.

(c) Sanni R.

Kouluttajan kommentteja oli muun muassa "Se on selvästi syttynyt jo" "Sitä voi alkaa jo kouluttamaan" "Lampaat eivät pelkää sitä kun se osaa pitää päänsä matalalla" (se hyöty siitä mikä mun silmään näyttää nuuskuttelulta).

Edelleen oli samaa kuin Pellossa eli Kiki puski helposti lampaat mun jalkoihin. Mä olin huonompi liikkumaan lampaiden joukossa ts edellä kuin Pellossa. Olin koko ajan ihan myöhässä / väärässä paikassa. Käytiin ts tehtiin paimennusta niissä kahdessa vierekkäisessä aidassa ja välillä sitten lampaat ajettiin pieneen aitaukseen/karsinaan, jonne Kiki (enkä minä) ei mennyt. Sen jälkeen koira piti rauhoittaa ja tehtiin hieman paikallaoloharjoituksia - piti katsoa millä etäisyydell olla aitauksesta, jos oltiin liian likellä niin Kiki haukku lampaille eikä malttanut rauhottua paikalleen.

(c) Sanni R. 

On se kyllä hirveen mielenkiintoista hommaa tuo paimentaminen. Ja Kikin mielestä ihan älyttömän kivaa, ihana katsoa kun koira nauttii ja ainakin jollain tasolla tietää mitä tehdä. Paljonhan se vaatisi opettelua itseltä ja koiralle opettamista että se olisi luontevaa ja oikeamman näköistä.
Mennään kyllä uudestaankin jos uusia tilaisuuksia tulee.

Kiki ekaa kertaa lampaita paimentamassa

Niin. Luulen, että sitä on vain aloitettava. Tämä paimennuspostaus jos joskus aion saada edes osan ajatuksista "paperille". Ihan mahtava viikonloppu siis. Se tuli ehkä jo selväksi? :-D

Sekavassa järjestyksessä mieleen viikonlopusta tulleita seikkoja. Kaikkea en edelleenkään ole saanut työstettyä mielessäni, liekkö saan koskaan, joten sitä parempaa asioiden jäsentelyä taitaa olla turha odotella. Onneksi paimenkouluttajakin sanoi, että hälläkin on mennyt vuosia asioiden pureskelussa ja joiltakin osin pureskelu on edelleen kesken. Se lohduttaa tällaista noviisia melko paljon :-)

Viikonlopun ennakkonäkymät olivat mainiot. Superia, että mahduttiin kurssille jonka paikat täyttyivät alle tunnissa - joskus silloin maaliskuussa. Mitään ennakko-odotuksia ei ollut, paineita siis siitä osataanko me tms. Kun ei osattu, etukäteen. Tai sitä ei voinut tietää. Koira ekaa kertaa paimentamassa, enkä itsekään ole käynyt kuin muutamia kertoja Merrin/Nemin kanssa kokeilemassa lammas,vuohi- ja poropaimennusta - joten ihan puhtain mielin siis matkaan.

Jos koiralla ei olisi mielenkiintoa lampaiden (tai minkään) paimentamiseen, niin sitten sillä ei olisi. Toki koira voi syttyä paimentamiseen myöhemminkin, että hanskoja ei tarvitse välttämättä heittää tiskiin vaikka heti koira ei alkaisi toimimaan vaan tekisi jotain ihan muuta.

Tekihän Kikikin muuta. Myös. Mutta kuulemma se oli ihan ok, koiran keino purkaa painetta - olla hetki pois tilanteesta - Kiki teki sen sitten syömällä lampaan kakkaa. Ylläri. Aivojen nollaus tapahtui paskan avulla :-D Koirat nollaavat tilannetta eri lailla, näin meillä.

Reissuun lähdettiin perjantaina kun Kirsi ja Särmä tulivat meitä hakemaan. Ajeltiin Juoksenkiin, jossa pidettiin majapaikkaa.

Laitan tähän pari Kikin face päivitystä viikonlopulta ja jatkan turinaa myöhemmin.

edit. Johan aikaa hurahti ... josko nyt (19.9) muistelisin paimennusviikonloppua hieman.

Koirat pääsivät viikonlopun aikana neljä kertaa lampaille. Lauantaina tehtiin kaksi paimennussessiota aitauksessa ja sunnuntaina yksi aidassa ja kerran sen ulkopuolella.

Kiki tuli heti ensimmäisellä kerralla innolla ja uteliaana paikalle, nuuski ja kurkki karsinaan (tai mikä lie pienempi alue parin laitumen välissä) ja kumpaankin likellä olleeseen aitaukseen. Kaikki kiinnosti ja koira oli innoissaan ja reippaan oloisena. Koiraa pidettiin hihnassa (paitsi su vikassa se oli liinassa) paimennuksien ajan - tai jossain kohdin kokeiltiin että olisi ollut irtikin, mutta jumittui johonkin kakkaläjälle ...

Havaintoja paimennussessioista (minun tai kouluttajan)

• itse olin pihalla kuin lumiukko
• Kiki kesti tosi hyvin sauvan käytön, siis aluksi koiralle piti opettaa ettei päin laumaa saa rynniä - ja opetus tapahtui heittämällä sauva lauman ja koiran väliin. Nokkelana tyttönä Kiki oppi kyllä mitä sillä tarkoitettiin. 
• Itselle sauvan käyttö oli hankalaa, siis niin kuin kumpi käsi? ja miten sillä sauvalla huidotaan? Sunnuntaina sauvailu sujui jo hieman paremmin
• Kikin piti pysyä yllättävänkin kaukana laumasta, muutoin lauma jyräsi minut - siis kun kuljin lampaiden edellä ja Kiki siellä takana (tätä jarru juttua kerrottiin koiralle aina välillä)
• Kiki on kuulemma itsenäinen (no oonpa kuullut sen ennenkin :-)), sille ei ollut mikään ongelma olla lauman takana kun itse olin edessä
• Kiki havaitsee kaiken, mutta pystyy silti samalla tekemään asioita (paimentaessa ainakin) - kouluttajan kommentti (joku muu taisi sanoa, että hän luuli koiraansa vilkkaaksi, kunnes näki Kikin ...)
• Koirat -kuulemma- purkavat painetta eri tavoin. Harva ensikertalainen on koko ajan lampaiden luona. Kikin tapa paineen purkuun oli käydä välillä popsimassa lampaan kakkaa (la ja su välisenä yönä käytin koiraa kolme kertaa kakalla - hienosti koira kävi mut aina herättämässä "että nyt tarttis mennä taas", eikä herättänyt turhaan ... )
• sunnuntain vika paimennus tehtiin niin, että Kiki ja yks kokenut koira kuljettivat lammaskatraan aitauksesta tietä pitkin metsään, siellä metsätietä järven rantaan, jossa tauko ja sieltä taas takaisin. Tuolla retkellä jo näkyi viikonlopun väsymys, eli ihan niin reipas Kiki ei enää ollut. Toisaalta oli hauska kyllä seurata sen reaktioita, esim sen ilme kun se huomasi lampaiden syövän sieniä - ja lampaan ilmeen "tää on mun sieni, et tule mun ruoka-apajille" :-D
  Tällä retkellä Kiki myös otti vähän ahdistusta kun sitä toista koiraa komennettiin sillä paimensauvalla (heitettiin sauva maahan koiran likellä), vaikka ed päivänä Kiki kesti ihan hyvin itselleen tehtynä saman. Johtopäätös, kun koiralla on virtaa se sietää enemmän asioita kuin väsyneenä. 
• Edelliseen liittyen, pihalla kuului jotain kolinoita (lapset heittelivät palloa metallikatolle) ja mä mietin miten Kiki reagoi. No ei mitenkään. Ei haitannut se eikä muutkaan erilaiset maatilan äänet sitä yhtään. 
• Sunnuntain retkellä sekä mennessä että tullessa lampaat luikahtivat johonkin katokseen, mutta Kiki kävi hienosti hakemassa ne sieltä. Sekä ihan lopuksi se kuljetti (yksinään) toisesta aidasta muutaman lampaan toiseen aitaukseen, ja ihan hyvin tiesi mitä sen pitää tehdä :-) 
• Jotain kuljetuksia ja käännöksiä tehtiin niissä harjoituksissa. 
• Oli kiva kuulla, että Kikissä on potkua paimentamiseen. Itsellä kun ei ollut tosiaan mitään ennakko-odotuksia. Saajomannussa oli ennenkin käynyt ruotsinlapinkoiria, joten oli mukava että kouluttaja tiesi miten ne eroavat käytökseltään suomalaisista lappalaisista. 
• Koirassa olisi kuulemma potentiaalia, että kannattaisi jatkaa harjoituksia/harrastusta. Mutta missä ja milloin? 

© Kirsi Maansaari

Juoksenki, Pello

Olin viikonlopun Kikin kanssa Juoksengissa ja Pellossa. Lampaita paimentelemassa. Siitä juttua joskus kun inspiroidun. Kivaa oli ja Kikiltä löytyi paimennusvaistoja.

Paimentyttö(kö kenties)

Jännää. Perjantaina lähdetään Kikin kanssa reissuun. Mennään viikonlopuksi Pelloon (Saajomannuun) Oulun lappalaiskoirien paimennusviikonloppua viettämään. Minä en ole koskaan käynyt ko paikassa ja Kikille ainoa kokemus lampaista on niiden ihmettely aidan takaa

Kesälomareissulla 2017 Edamissa, Hollannissa.

...näitä ne katteli (tuossa ylemmässä tilannekuvassa).

Mitään eläimiä se ei ole päässyt vielä paimentamaan, lampaan kakkaa se varmaan on jossain maistanut ennenkin ...

Paimentamaan?

Ilmoitin Kikin loppukesälle Pelloon paimennusoppiin 👍

Oulun lappalaiskoirat järjestävät paimennusviikonlopun Saajomannussa Pellossa; näin ilmon ja onneksi ilmoittauduin heti - koska kurssi täyttyi alle tunnissa :-o

Lehtikuvissa

Muutama viikko sitten sain puhelun. Erääseen uuteen koiralehteen kaivattiin ruotsinlapinkoiran kuvia... mikäpä siinä, tietysti halusin osallistua eli lähettää kuvasia josko jotkut niistä kelpaisivat lehteen. Hienoa, että ottivat myös ruotsinlapinkoiran mukaan kyseiseen julkaisuun. :)

Oltiin pari päivää poissa kottoo, ja sillä välin postilaatikkoon oli saapunut tällainen lehti:

Josta löytyy kaikkien lappalaiskoirien esittelyt. Jokaisesta taitaa olla aukiama niin myös ruotsinlapinkoirasta: 

Tekstinä vasemmalla suomeksi yhdistyksen sivulta löytyvä teksti rlk:sta ja oikealla sama englanniksi. Kuvissa Merri kolmesti ja Nemi yhdesti :)

M89 ja N112 + M90 ja N113

Jotta mun numerointi jatkuu ja kantaa niin ylös merkattakoon että se rlk-lammaspaimennus oli Merrin harjoitus nro 89 ja Nemin harjoitus nro112 tälle vuotta.

Ja lauantain jälkireenit olivat Nemin nro 113 ja Merrin 90.

Rlk-tapaaminen eli Kokoontumisajot - lampailu

Meillä oli viime sunnuntaina ruotsinlapinkoirien Kokoontumisajot. Tällä kertaa mun ei tarvinnut ajaa kauas koska tapaaminen oli Huttukylässä, Kiimingissä. Kävimme Koirakoulu Vietissä lampaita paimentamassa. Paikalla oli yhteensä seitsemän ruotsinlapinkoiraa, erittäin hyvä otanta suomalaisista ruotsinlapinkoirista siis. 

Paimennukseen osallistuivat: Helle, Sande, Fenni, Sonny, Friidu, Nemi ja Merri. 

Merri aloitti. Oli erittäin innokas, mutta ensimmäisessä harkassa selvästi väsähti kuitenkin. Toimi kumminkin ihan kivasti. Toiseen  harkkaan mennessä oli kerännyt uutta intoa ja kun se harjoitus oli pienempi niin meno ei hyytynyt missään vaiheessa. Haettiin lampaat karsinasta ja Merrihän meni päristen sinne lampaiden sekaan sanoen niille reippaasti, että tulkaa ulos sieltä! Tuo harkka meni muutenkin siltä tosi hyvin :)

Nemi taas yllätti mut täysin. Se ei ollu ollenkaan niin villinä saalisvietillä menossa kohti lampaita kuin oletin. Ja kun päästin sen irti liinasta niin edelleen oli kuulolla ja toimi hienosti. Ai, ai kun tykkäsin <3 Toisessa reenissä yks osuus - piti ohjata lampaat yksien törppöjen välistä, menemättä ite niitten välistä - ei meinannu sujua, saatiin pyörittää lampaita aitauksessa jonku aikaa ennen kuin se toimi. Mutta muutoin se sujui hyvin. Nemi mm pysyi paikallaolossa kun lampaat oli likellä kun mä menin muutamien metrien päähän koirasta :)

mun räpsimiä kuvia löytyy tuolta: http://ruotsinlapparit.kuvat.fi/kuvat/Rlk-lammaspaimenet/

Matkalla maineeseen

 Kävimme viime torstaina Ranualla. Koirilla oli tivolipäivä kun pääsivät isoon poroaitaukseen paimentamaan poroja. Siel oli vielä tää yks porotokka jota ei oltu päästetty vapauteen (pääsivät päivän päätteeksi pois aiasta). Merri jaksoi ja jaksoi ja oli tosi hyvä hommassansa, Nemillä meinasi mennä hieman jahtauksen puolelle eikä se jaksanut haukkuakkaan tarvittavaa määrää, miettikääpä sitä! 

Se miks me tuol ylipäätänsä oltiin olikin jo melkoinen Juttu. Jenkeistä Suomeen & Ruotsiin tuli Animal Planet 101 Dogs:n kuvausryhmä tekemään juttua ruotsinlapinkoirista. Ja he halusivat filmata ruotsinlapikkaita paimentamassa poroja. Korpikartanon kennelin kasvattaja Anna-Mari sitten järkkäili tapahtuman ja tuli koirinensa myös paikalle... 

Ranualla

 



Me (ts Eetu) lähinnä videoitiin suorituksia (ei kaikkia), kamera oli matkassa rekvisiittana. Pari kohtalaista tallennetta sain kuitenkin aikaan (zuumatahan en uskalla kun tärinätassujen takia sitten kuvat ei ainakaan onnistuisi, tämänkään vertaa) 

Veikkaisin kuvassa olevan rlku-Sonny & paimennettava porotokka.

Ranualla porojen seassa

 Viikonloppuna oli Ranualla Korpikartanon rlk-kennelin Anna-Marin järkkäämä ruotsinlapinkoirien poropaimennustapahtuma. Me kävimme poroaidassa lauantaina. 

Nemillä & Merrillä oli ihan sairaan kivaa!!! Kiitos Anna-Mari 

Lauantain muut koirat olivat Akka (Korpikartanon Akka, asustelee Ruotsissa aika likellä Nemin synnyinkotia - joten aika innokasta sakkia kun ajoivat n 1200km yhteensuuntaan poroja paimentamaan!), Mimmi (Sidmarkens Cilla), Friidu (Lappbergets Gálgu) ja Sonny (Korpikartanon Adjaksson). Akka ja Sonny ovat Mimmin lapsia. Friidulla ja Nemillä on sama isä. Ja Mimmin isoisä on sama kuin Merrin isä. Sunnuntaina oli käynyt paimentelemassa porosia myös Abba (Korpikartanon Abba, eli Akan ja Sonnyn sisko). 

Koirat kävivät 2 kertaa aidassa. Välissä oli ruokatauko, jotta koiruuet ja porot saivat levätä. Merrillä parempi paimenkiekka oli se ensimmäinen, se jopa totteli mua eli tuli välillä kesken paimennuksensa luokse. Aita missä oltiin ei ollut älyttömän suuri, ja siinä oli kova alusta eli ei siis upottavaa hankea. Kuulemma koirat olisivat luultavasti toimineet paremmin jos aita ois ollu isompi ja jos ois ollu hieman hankea johon ne oisivat uponneet (ois hiastanut hieman menoa). Ruokatauon jälkeisessä paimennuksessa Merrin aivot olivat enemmän narikassa kuin aiemmin ja se kaahotti enemmän menemään. Merri myös sai erään poron "raivoihinsa" kun yhessä välissä otti turhan lähituntumaa poroon ---> josta seurasi se, että se pärski suustaan poron karvoja  Meiän pikku-Merriliini 

Mutta vaikka poro tuosta suivaantuikin (aiheesta tietty), niin eipä mennyt Merriltä jauhot suuhun! Toki se piti paremman välimatkan poroihin tuon jälkeen, mutta ei lakannut tekemästä hommia. Mitä nyt siinä vaiheessa kun muutenkin oltaisiin oltu lopettelemassa Merrin osalta harjoitusta niin koiruus pisti maate, että "oottakaa, mää levähän hetkeksi" - kaikkensa antanut Merri poropaimen, kohta 10v 

Mitäpä sitten teki Nemi? Koiruus joka näki poroja (kunnolla) viimeksi pari vuotta sitten Pellossa eikä todellakaan kuunnellut mua eikä saanut Porokoirakerhon järkkäämässä kokeessa ko testiä läpi. Noh, eka annos poroilua meni aikalailla kaahotuksen puolella - porotilan omistajalla Juha Kuukasjärvellä oli hyvä konsti avuksi hullun korvattoman koiran avuksi. Eli kun koiruus ei tullut ohjaajan (Eetu ekalla kerralla, tokalla kerralla minä) luokse, niin Juha heitti koiruutta räminätölkillä. Ne pari aivojyvästä Nemin päässä risteilivät hieman ja koiran kiihko poroihin sai pienen särön - ts koira palautui takaisin kuuluvuusalueelle ja tuli paremmin kutsuttaessa luokse. 

Tauon jälkeen mä seisoin hullun-Nemin kanssa poroaidan keskellä ja toivoin, ettei pelottavat porot juokse mun yli. Tietty mä en koko aikaa keskellä toljottanu kun hengailin koiran mukana ja koitin olla välillä enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Koskapa porot alkoivat olla jo vähän kypsänä ja kun Merri oli kettuunnuttanut sitä yhtä poroa niin porot (tai joku niistä) päättivät antaa Nemille opetuksen. Juha totesikin jo ennen kuin hain Nemin autosta aitaan, että "kait koirallasi on hyvät jalat" Vähän olin kuutamolla ja kyselin että tohinko koiraa aitaan hakiakkaan jos porot aikovat tehdä "mamman mussukasta" muussia  Noh, sinne sitä tuli koiruus kuitenkin vietyä "surman suuhun".

Tuossa vaiheessa aidassa taisi olla 2-3 poroa. Jossain kohtaa kun Nemi ravasi porojen perässä niin joku poro kääntykin sitä kohti ja ns pisti hanttiin "älä sinä inise siellä" ja näissä "poro antaa koiralle opetuksen tilanteissa" kysyttiin niitä koiran jalkoja. Poroaidassa olevalla koiralla pitää olla hyvät jalat, jotta se voi väistää kun poro tulee kohti ettei jää tallotuksi. Nemin jalat tuli siis käytännössä testatuksi ja hyviksi havaituksi! Mutta kylläpä ohjastajalla olikin jännää, niin teki mieli mennä pelastamaan Nemiliini pahojen porojen kynsistä. Onneksi poroisäntä tiesi tilanteen minua paremmin "yksikään koira ei ole vielä kuollut poroja paimentaessaan" *puuh* Jossain kohtaa kun poro vallan äkäseksi heittäytyi niin taisin hieman omiani puolustella, vaikka enimmäkseen koiruus sai selvitä yksinään. Ja hyvin se selvisikin. 

Tuon jälkeen koiralla oli aivot paremmin toiminnassa. Eli ei mennyt liian lähelle poroja ja homma oli jo enemmän paimentamista. Hetken päästä lisättiin aitaan poroja, joita oli nyt 5 kipaletta. Ja Nemi kovapäinen koiruus alkoi jo unohtamaan hetki sitten saaneensa opetukset... ja oli lähestymässä taas sitä kaahotuslinjaa. Jossain kohtaa oli veikeä tilanne kun Nemi ja poro olivat ns nenät vastakkain. Nemi pisti poron jurrikalle hanttiin - väisti toki lopulta (jotain järkeä senkin päästä löytyy). 

Veikeitä havaintoja tuli kyllä aidassa tehtyä. Mm:

- haukussa on ideaa, siis koirat kyllä tietävät millon kuuluu haukkua poroja paimennettaessa

- ihan mahtava se palo mikä koirilla on hommaan. Nää on nyt niitä oikeita töitä! Moottoria kyllä löytyi. Tietenkään ne eivät olleet täydellisiä paimenia. Mutta intoa ja yritystä ei ainakaan puuttunut.

- Nuo (M+N) eivät ole mitään nyssyköitä

- Oli myös hienoa katsoa kun koirat hakivat "eksyneet lampaat" takaisin ruotuun

- Tauon jälkeen Sonnyllä oli tosi hyvä syttyminen hommaan. Aamupäivän paimennuksessa se oli vielä "aikalailla pihalla", mutta ruuan jälkeen teki ihan mahtavasti hommia. Ja oli päivän koirista ainut joka älysi pitää hyvän etäisyyden tokkaan eikä hajottanut sitä kun sai sen kasaan 

Ja mä rakastuin mun koiriin vielä enemmän kuin aiemmin. Jos se siis on mahdollista. Jos mulla hetkittäin onkin ollut mietinnässä ottaisinko joskus jonkun muun rotuisen koiran kuin ruotsinlapinkoiran niin lauantain ajatus ainakin oli että "En!". Nuohan on ihan mahtavia otuksia! Tietysti meillä on ollut ihan mieletön tsäkäkin, koska meillä on ihan mahtavat rlk-yksilöt.   

Pieni paimenkoira

tai "Näin kivaa mulla oli"

Kuvat Kaisa Hurme. Kiitos!

Nemi vailla korvia

Vietin sunnuntain Nemin kanssa Pellossa, Porokoirakerhon vuosittaisessa paimennustapahtumassa. Perjantaina ja sunnuntaina oli kokeita koirille jotka eivät ole vielä testattu ja lauantaina kilpailu niille, jotka ovat aiempina vuosina läpäisseet paimentestin/kokeen tai ovat oikeita työkoiria (poropaimennuksen parissa).

Arpaonni tosiaan suosi Nemiä ja se pääsi mukaan sunnuntain kokeeseen. Nemillä oli ihan sikaKivaa! Valitettavasti se ei vain kuunnellut mua alkuunkaan, eli ei saatu hyväksyttyä tulosta (ei toisaalta varsinaista hylkäystäkään vaan koe keskeytettiin tottelemattomuuden vuoksi). Koira olisi siis pitänyt saada pois ajosta pari kertaa, Nemi oli niin viettiensä vallassa ettei tod kuullut tahi varmaan nähnytkään mua.

Eli Nemi oli kiinnostunut poroista, juoksi niiden perässä. Aika kiihkeenä.

Muutoin "pelipaikalla" Nemi käyttäytyi tosi nätisti - hengailtiin pihalla koko päivä (Nemi oli aidassa numerolla 20)

Poroille

Juuri saamani (tai juuri lukemani, viesti on lähetetty jo lauantaina) tiedon mukaan Nemi on yksi niistä lappalaiskoirista, jotka koettavat suoriutua poropaimennustestistä Pellossa sunnuntaina kahdeksas maaliskuuta.

Poroja kuljetetaan aitauksesta toiseen, porttien välillä koira pysäytetään / otetaan haltuun ja lopulta koirat kuljetetaan pienimpään aitaukseen eli kirnuun.
Koirasta arvioidaan erilaisia seikkoja mm haukun laatua.

Merri suoritti vastaavan testin maaliskuussa 2005 Narkauksessa.

Lisätietoja poropaimennuskokeista löytyy Porokoirakerhon sivuilta.