Kiki ekaa kertaa lampaita paimentamassa

Niin. Luulen, että sitä on vain aloitettava. Tämä paimennuspostaus jos joskus aion saada edes osan ajatuksista "paperille". Ihan mahtava viikonloppu siis. Se tuli ehkä jo selväksi? :-D

Sekavassa järjestyksessä mieleen viikonlopusta tulleita seikkoja. Kaikkea en edelleenkään ole saanut työstettyä mielessäni, liekkö saan koskaan, joten sitä parempaa asioiden jäsentelyä taitaa olla turha odotella. Onneksi paimenkouluttajakin sanoi, että hälläkin on mennyt vuosia asioiden pureskelussa ja joiltakin osin pureskelu on edelleen kesken. Se lohduttaa tällaista noviisia melko paljon :-)

Viikonlopun ennakkonäkymät olivat mainiot. Superia, että mahduttiin kurssille jonka paikat täyttyivät alle tunnissa - joskus silloin maaliskuussa. Mitään ennakko-odotuksia ei ollut, paineita siis siitä osataanko me tms. Kun ei osattu, etukäteen. Tai sitä ei voinut tietää. Koira ekaa kertaa paimentamassa, enkä itsekään ole käynyt kuin muutamia kertoja Merrin/Nemin kanssa kokeilemassa lammas,vuohi- ja poropaimennusta - joten ihan puhtain mielin siis matkaan.

Jos koiralla ei olisi mielenkiintoa lampaiden (tai minkään) paimentamiseen, niin sitten sillä ei olisi. Toki koira voi syttyä paimentamiseen myöhemminkin, että hanskoja ei tarvitse välttämättä heittää tiskiin vaikka heti koira ei alkaisi toimimaan vaan tekisi jotain ihan muuta.

Tekihän Kikikin muuta. Myös. Mutta kuulemma se oli ihan ok, koiran keino purkaa painetta - olla hetki pois tilanteesta - Kiki teki sen sitten syömällä lampaan kakkaa. Ylläri. Aivojen nollaus tapahtui paskan avulla :-D Koirat nollaavat tilannetta eri lailla, näin meillä.

Reissuun lähdettiin perjantaina kun Kirsi ja Särmä tulivat meitä hakemaan. Ajeltiin Juoksenkiin, jossa pidettiin majapaikkaa.

Laitan tähän pari Kikin face päivitystä viikonlopulta ja jatkan turinaa myöhemmin.

edit. Johan aikaa hurahti ... josko nyt (19.9) muistelisin paimennusviikonloppua hieman.

Koirat pääsivät viikonlopun aikana neljä kertaa lampaille. Lauantaina tehtiin kaksi paimennussessiota aitauksessa ja sunnuntaina yksi aidassa ja kerran sen ulkopuolella.

Kiki tuli heti ensimmäisellä kerralla innolla ja uteliaana paikalle, nuuski ja kurkki karsinaan (tai mikä lie pienempi alue parin laitumen välissä) ja kumpaankin likellä olleeseen aitaukseen. Kaikki kiinnosti ja koira oli innoissaan ja reippaan oloisena. Koiraa pidettiin hihnassa (paitsi su vikassa se oli liinassa) paimennuksien ajan - tai jossain kohdin kokeiltiin että olisi ollut irtikin, mutta jumittui johonkin kakkaläjälle ...

Havaintoja paimennussessioista (minun tai kouluttajan)

• itse olin pihalla kuin lumiukko
• Kiki kesti tosi hyvin sauvan käytön, siis aluksi koiralle piti opettaa ettei päin laumaa saa rynniä - ja opetus tapahtui heittämällä sauva lauman ja koiran väliin. Nokkelana tyttönä Kiki oppi kyllä mitä sillä tarkoitettiin. 
• Itselle sauvan käyttö oli hankalaa, siis niin kuin kumpi käsi? ja miten sillä sauvalla huidotaan? Sunnuntaina sauvailu sujui jo hieman paremmin
• Kikin piti pysyä yllättävänkin kaukana laumasta, muutoin lauma jyräsi minut - siis kun kuljin lampaiden edellä ja Kiki siellä takana (tätä jarru juttua kerrottiin koiralle aina välillä)
• Kiki on kuulemma itsenäinen (no oonpa kuullut sen ennenkin :-)), sille ei ollut mikään ongelma olla lauman takana kun itse olin edessä
• Kiki havaitsee kaiken, mutta pystyy silti samalla tekemään asioita (paimentaessa ainakin) - kouluttajan kommentti (joku muu taisi sanoa, että hän luuli koiraansa vilkkaaksi, kunnes näki Kikin ...)
• Koirat -kuulemma- purkavat painetta eri tavoin. Harva ensikertalainen on koko ajan lampaiden luona. Kikin tapa paineen purkuun oli käydä välillä popsimassa lampaan kakkaa (la ja su välisenä yönä käytin koiraa kolme kertaa kakalla - hienosti koira kävi mut aina herättämässä "että nyt tarttis mennä taas", eikä herättänyt turhaan ... )
• sunnuntain vika paimennus tehtiin niin, että Kiki ja yks kokenut koira kuljettivat lammaskatraan aitauksesta tietä pitkin metsään, siellä metsätietä järven rantaan, jossa tauko ja sieltä taas takaisin. Tuolla retkellä jo näkyi viikonlopun väsymys, eli ihan niin reipas Kiki ei enää ollut. Toisaalta oli hauska kyllä seurata sen reaktioita, esim sen ilme kun se huomasi lampaiden syövän sieniä - ja lampaan ilmeen "tää on mun sieni, et tule mun ruoka-apajille" :-D
  Tällä retkellä Kiki myös otti vähän ahdistusta kun sitä toista koiraa komennettiin sillä paimensauvalla (heitettiin sauva maahan koiran likellä), vaikka ed päivänä Kiki kesti ihan hyvin itselleen tehtynä saman. Johtopäätös, kun koiralla on virtaa se sietää enemmän asioita kuin väsyneenä. 
• Edelliseen liittyen, pihalla kuului jotain kolinoita (lapset heittelivät palloa metallikatolle) ja mä mietin miten Kiki reagoi. No ei mitenkään. Ei haitannut se eikä muutkaan erilaiset maatilan äänet sitä yhtään. 
• Sunnuntain retkellä sekä mennessä että tullessa lampaat luikahtivat johonkin katokseen, mutta Kiki kävi hienosti hakemassa ne sieltä. Sekä ihan lopuksi se kuljetti (yksinään) toisesta aidasta muutaman lampaan toiseen aitaukseen, ja ihan hyvin tiesi mitä sen pitää tehdä :-) 
• Jotain kuljetuksia ja käännöksiä tehtiin niissä harjoituksissa. 
• Oli kiva kuulla, että Kikissä on potkua paimentamiseen. Itsellä kun ei ollut tosiaan mitään ennakko-odotuksia. Saajomannussa oli ennenkin käynyt ruotsinlapinkoiria, joten oli mukava että kouluttaja tiesi miten ne eroavat käytökseltään suomalaisista lappalaisista. 
• Koirassa olisi kuulemma potentiaalia, että kannattaisi jatkaa harjoituksia/harrastusta. Mutta missä ja milloin? 

© Kirsi Maansaari