Y ö k (käys)

Vain toinen koiraihminen tietää kuinka nopeasti sitä voi pompata sängystä ylös kun kuulee koiran yökkivän. Vaikka uni olisi kuinka syvä niin, niin sitä vain herää sukkelaan kun kuulee koiran oksentavan. Tätä sitten tapahtui viime yönä monesti. Kiki puklaili jotain lillua lähinnä, ekoissa ehkä oli jotain pieniä sattumia ja viimeinen näytti tältä:

Kyllä, nykyajan someihminen kuvaa myös koirien puklut 😄😄😏😆 Valitettavasti kaikkein "hienoimmasta" ei ole kuvaa. Nemi nimittäin oksensi luun, sellaisen nahkarulla -tyyppisen. Se oli jotain (about, en mitannut) seitsemän senttiä pitkä. Luu oksussa oli myös vähän verta 😨

Tapaus luu johtui koirien luukiistasta eilen. Pitkästä aikaa kun Nemikin oli innostunut syömään jotain lelukopasta löytynyttä puruluuta, mikä Kikin mielestä oli epäreilua. Noh, Kiki pidettiin poiss Nemin herkkupileistä - tai yritettiin pitää - mutta jossain välissä Kiki meni kyttäilemään Nemin puuhia ... Juuri kun olin menossa puuttumaan tilanteeseen (koirat ilmeisesti vain murrasivat toisilleen) niin Nemi meni juomaan vettä ja kun pääsin paikalle (missä sitä luuta oli syöty), niin luuta ei näkynyt missään. Oletin sitten, että se oli ollut jo niin pieni, niin hyvin syöty, että koira oli saanut sen pureskeltua kokonaan. Nooh... syötypä hyvinkin, mutta ihan ei tullut mieleen, että Nemi olisi niin ahne ja pässi, että se sen kokoisen luun menisi nielemään. Vähänpä minä koirista mitään tiedän. Aikanaan Merrin kasvattaja kertoi kun pentua oltiin ottamassa, että sellaiseia "söpöjä" kenkäpuruluita tai solmupuruluita ei kannata ruotsinlapinkoiralle antaa, kun ovat niin ahneita. Mutta tämä oli kyllä "kaiken huippu" luusyömingeissä.

Kolmeen otteeseen siivosin yöllä oksuja lattialta (ja matolta, tietysti ...).