Paranemispäiväkirja, osa 6

 Tiistai 7.7. ja keskiviikko 8.7.

Ei seikkaperäisiä päiväselostuksia enää. 

Ei pidetä Taralla kauluria enää, edes yöllä. Todettiin näet, että kun päivälläkin se on ollut ilman eikä juurikaan ole ollut mahastaan kiinnostunut - tai jos on ollut ja on kielletty sitä härppimästä sitä niin on heti totellut. Toki tarkistellaan mahan kuntoa aamuisin ja silloin tällöin muutenkin ja jos siinä näkyisi jotain huolestuttavaa niin sitten joutuisi koira takaisin kaulurin käyttäjäksi. 

Ehkä jos uudestaan tulee Taralle tai jollekin meidän tulevalle koiralle tarve suojata koira niin hankin sen paljon kehutun suojapuvun enkä pakota koiria ahdistumaan kaulureihin. Toisaalta koirat ovat niin erilaisia, Kiki joskus aikoinaan auraili lunta kaulurilla ja muutenkin mennä melskasi sen kanssa ympäriinsä. 

Taralla on ihan jäätävä karvanlähtö, kuten olen jo kertonutkin. Karvaa pöllyä edelleen ja jostain löytyy aluvillaa vielä irtoavaksi. Ei mitään käryä, että irtoaako nyt karva ponnekkaammin kun on sterkattu vai onko se ihan normi turkin tiputus. 

Lenkit ovat viime päivinä suuntautuneet kylälle; metsään ei viitsi mennä ettei varvut raavi mahaa ja hiekkaiset polut sotke koiraa. Kylällä on käyty lyhyitä reittivaihtoehtoja vähitellen tehden pidennyksiä. 

Ainiin, en antanut lääkettä enää eilen aamulla. 

Kuvailen melko tiheästi Taran massua. Haava näyttää siistiltä. Samalla tulee seurantaa siitä, että kuinka nopeasti mahaan kasvaa karvat takaisin. 

Ke-iltana Tara sai iltapissatuksella riekkumiskohtauksen, juoksi ympyrää ja puri remmiä ihan raivopäänä. Alkaa olla patoutunutta energiaa koiralla. 

 

Paranemispäiväkirja, osa 5

 Sunnuntai 5.7. ja maanantai 6.7. 

Eilen aamulla käytin Taran lenkillä kylän suunnalla, käveltiin Huitsipubille asti ja takaisin mökille (itselle lähinnä muistiin minkä mittaisia lenkkejä on missäkin vaiheessa tehty). Koira kävi kakalla ja pissasi muutaman kerran. Lenkissä ei mitään ihmeellistä ollut.

Tästä tuli mieleen, että joku näistä lyhyistä kävelyistä tässä sterkkatoipumisen aikana nähtiin jopa yks toinen koiranulkoiluttaja - se ohitti meidän mökiltä tulotien just kun me tultiin sitä mökkitietä tuohon päätielle ts pois omalta piha-alueelta. Siitä on kaksi vaihtoehtoa, lähteä metsään päin tai lähteä kylille. Koska hyttysreitti ei kiinnostanut eli metsäsuunta niin lähdettiin sen japaninpystykorvan perään. Toivoin heidän etenevän vauhdikkaasti ettei vain saada niitä kiinni, hieman hissuttelinkin meidän vauhtia ja onneksi siinä onnistuin, kun en halunnut, että Tara alkaa mitään nykimään ja nytkimään toipilaana. Koska siistiä! kun joku toinen koira. 
Tästä voi päätellä siis sen seikan, että mökkipaikkakunnalla näkyy todella harvoin toisia koiria kun on koiraa käyttämässä lenkillä. Joskus kuuluu haukkua jostain, mutta koiranlenkittäjät ovat harvassa. 

Taran sterkkatoipumiselle tuo on tosi hyvä seikka. 

Päivällä käytiin ajelemassa eri paikoissa. Ensin käytiin tsekkaamassa Tuneli, josta todettiin ettei tarvitse mennä sinne uudestaan. Oltiin luultu, että sieltä / siellä olisi voinut tehdä jonkun luontopolku -lenkin, muttei siellä näkynyt mitään sellaista. Sitten ajettiin Varessäikkään, jossa käveltiin hieman (Tara kävi pissalla) ja sitten käytiin kahvilla siellä olevassa kahvilassa - oltiin terassilla. Varessäikässä oli muitakin kahvittelijoita ja muita kiertelijöitä. Myös muita koirallisia oli paikalla. Hieman virikkeitä normi tylsyyteen siis Taralle tuolla käynnistä. Ennen mökille paluuta käytiin vielä kirjastolla, josta käytin Taran vajaan kilometrin mittaisella lenkillä (kävi kakalla ja pissaili). 

Iltaruuan Tara sai normaalisti viiden jälkeen. Illalla ei tapahtunut mitään ihmeitä. Ulkoiltiin pari kertaa lyhyesti, jälkimmäisellä kerralla Tara sai pienen hepulin poikasen (patoutunutta energiaa alkaisi olla). 

Aamuyöllä Tara haukahti pari kertaa joskus viiden aikaan. Pisti vielä maate kuitenkin. Mutta kuuden aikaan nousi ylös ja rupesi piippailemaan niin, että en saanut enää unta. Nousin sitten ylös ja vapautin koiran kauluristaan ja käytin sen lenkillä - tällä kertaa käveltiin Paavolantietä Pitkätien risteykseen asti - ja siitä takaisin mökille. Tara kävi kakalla ja pissaili muutaman kerran. Sinällään hyvä, että nousin ylös aiemmin kuin olin suunnitellut, koska tänään täällä(kin) sataa vettä mutta ei satanut vielä tuohon aikaan aamusta. Välillä sataa, tietysti, mutta helpompi huolehtia ettei maha (leikkausarpi) rapaannu jos on kuivat kelit. 

Tänäaamuna (samoin kuin eilen) annoin vielä kipulääkettä. Kotiutusohjeessa lukee sen osalta, että "1 1/4 tablettia kerran päivässä 5-7 päivän ajan" eli jos siltä vaikuttaa niin huomenna voi vielä antaa lääkettä. 

Paranemispäiväkirja, osa 4

 Lauantai neljäs heinäkuuta. 

Edellisyönä Taralla kesti hetken ennen kuin alistui kohtaloonsa, kaulurin kanssa eli siinä mielessä yö oli huonompi kuin edeltäjänsä, muttei todellakaan niin huono kuin ensimmäinen. 

Aamulla koiralta kauluri pois, perusaamutoimet ja lenkille. Tällä kertaa käveltiin lähimetsälle, jossa pikkupyrähdys (eli pieni polkureitti) ja takaisin mökille. Tara kakkas pari kertaa ja pissas useita kertoja. 

Mökillä Taralle aamuruoka ja heti perään aamulääke. Sitten puruluu (rouhetikku tällä kertaa). 

Hieman hengailua ts ei mitään oleellista. 

Sitten otettiin Taralta liimaside pois haavan päältä. Sen olisi voinut poistaa jo aiemmin jos olisi alkanut repsottamaan tms. Haava näytti siistiltä. 

 

Iltapäivällä käytin koiran lenkillä ja kampasin siltä samalla irtokarvoja, joita tuntuu riittävän ja riittävän. 

Viiden kieppeillä Tara sai iltaruuan. 

Ainiin, pitkin päivää on jyrissyt - iltapäivälenkin aikaankin ukkosti muttei alkanut onneksi satamaan. Tara ei ollut juuri moksiskaan siitä jyrinästä. 

Iltaseiskan aikaan käytin Taran pikkukävelyllä (pissas pari kertaa). 

Paranemispäiväkirja, osa 3

 Viime yö meni jo selvästi paremmin kuin edeltäjänsä. Tara pisti nopeammin pötköttämään kaulurin kanssa eikä hyörinyt yöllä, tai ainakaan ihmiset eivät heränneet sen yöpuuhiin. Aamulla koiralla oli edelleen kauluri. 

Ylösnousemisen (ehheh) jälkeen vapautin Taran kaulurista, laitoin ruuan turpoamaan ja vein koiran lenkille. Aamukävelyllä Tara kakkasi kolme kertaa, tuotokset eivät onneksi olleet mitään löröpaskoja. Olettaisin eilen syömänsä (tai jotain pieniä osasia jäi tuhottaavksi tällekin päivälle, mutta suurimman osan söi eilen) luun olleen syypää monikakkailuun. 

Palattuamme takaisin mökille annoin Taralle puolikkaan mahalääkkeen, ruokansa ja kipulääkkeen(/t). Sen jälkeen vielä aamurutiinien mukainen purutikku ja aamutoimet olivat siinä. 

Tara seuraili meidän aamupalan teot ja syönnit ja vetäytyi sitten tuvan nurkkaan nukkumaan. Ei tapahtunut mitään merkittävää kerrottavaa muutamaan tuntiin. 

Sanottakoon tähän väliin, että Tara on kyllä kiltti ja tottelevainen, ainakin mitä tulee aiheeseen. Siis jos se yrittääkään tutkailla mahaa/haavaa tai jotain siltä seudulta ja sitä kieltää niin se lopettaa eikä yritä heti kohta uudestaan. Siis ihan muutamia kertoja on pitänyt änähtää sille aiheesta. Toki tässä ollaan vasta kolmannessa päivässä menossa ... Mutta toistaiseksi on voinut hyvin olla niin, että päiväsaikaan ei ole tarvinnut pitää sillä sitä kauluria. 

Kahdentoista tienoilla lähettiin käymään kirjastolla. Nostettiin koira autoon, ajettiin kirjaston pihalle. Nostettiin koira autosta, Eetu meni kirjastoon ja minä menin käyttämään Taran pienellä kävelyllä. Tultuani takaisin autolle nostin Taran takapenkille ja menin käymään kirjastossa. Sitten ajettiin takaisin mökille ja nostettiin koira autosta ja mentiin sisälle mökkiin.

Sitten taas pötköttelyä ja muuta hengailua. Kunnes neljän aikaan käytin koiran kävelyllä, käveltiin metsänreunalle ja takaisin. Kovin kuuma ilma ulkona, Taraa häiritsi muutamat ötökät (ehkä paarmat), jotka surras sen ympärillä jossain vaiheessa. Tällä ha edellisellä lenkillä koira ei kakannut, mutta pissasi muutamia kertoja. 

Tultuamme takaisin sisälle annoin koiralle iltaruuan. 

Illalla ei tapahtunut mitään erityistä. Hengailua mökissä, koiralla ei ollut kauluria. Joskus 22 tienoilla käytiin vielä pikkukävelyllä ja Tara kävi pissalla, oli tosi paljon hyttysiä. 

Mökissä koiralle kauluri ja untenmaille. 

Paranemispäiväkirja, osa2

 Kauluri pysyi yön koiran päässä, kun se oltiin nauhan avulla saatu osittain kiinnitettyä pantaan. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin Tara antoi periksi ja alkoi makaamaan ja sitten nukkumaankin - kauan tarkoittaa jotain aamuyön tunteja (ehkä neljä tms). Koira käveli ees-taas sängyn viertä ja välillä piipitti. 

Aamulenkki käytiin kylällä, ei kävellen, vaan vietiin samalla kierrätysroskat kierrätyspisteelle, joten nostettiin koira autoon ja ajettiin kierrätyslaatikoille. Siellä auto parkkiin, roskat roskiksiin, nostettiin Tara autosta (ei ymmärrä miksi ei voi itse hypätä pois autosta) ja käytiin kiertämässä pari korttelia - koira teki tarpeensa normaalisti. Vingahti yhdessä kohdin ja säikähdin, että mitä ihmettä - mutta se näki vain oravan ja oli siitä niin tohkeissaan, että tuo ääni pääsi suusta #lol 

Aamuruuan söi normaalisti, ruuan mukana mahankunnossapito lääke. Syömisen jälkeen annoin sille päivän kipulääkeannoksen eli 1 ja 1/4 tablettia Rimadylia. Tämän jälkeen annoin sille ison HHC puruluun mitä se alkoi innolla syömään. 

Muuten ei tainnut tapahtua päivän aikana oikein mitään ihmeellistä. Mökissä sisällä koira saa olla päiväs (ts ihmisten valveillaoloaikana) ilman kauluria, jompi kumpi meistä pitää kokoajan silmällä koiraa. Ei nyt tuijota sitä jatkuvasti, mutta vilkaisee välillä kuitenkin. Tara makoilee paljon, nukkuu ainakin osan ajasta. Joissain tilanteissa se normaaliin tapaansa seurailee mitä puuhataan, esim ruuanlaiton yhteydessä on kaverina. 

Käytiin muutamia kertoja päivän ja illan aikana lyhyillä kävelyillä.  Mökiltä ulkoillessa hyvin harvoin näkyy toisia koiria, joten eipähän tule kiskomisia ja riekkumsia niiden takia. Osaa Tara nätistikin ohittaa muita koiria toki, mutta välttyy nyt silti tosi hyvin ylimääräisiltä riekkumisilta. Onneksi ei ole Taran  inhokkieläimiä eli kissojakaan näkynyt muutamaan päivään. 

Nukkumaan mennessä kauluri  takaisin kaulaan. 

Paranemispäiväkirja, osa1

 Asioita Taran steriloinnin jälkeen, eka osassa juttuja eiliseltä ja tältä päivältä. 

Sunista ajettiin mökille - ajoaika noin tunti. Laitettiin koiralle kauluri, koska ei pystytty sataprosenttisesti vahtimaan sitä takapenkille. Koira nostettiin tietysti autoon ja autosta pois. Kun tultiin mökille kävelytin koiraa pihalla hieman, mutta se ei käynyt pissalla. Tultiin sisälle, laitoin fleeceviltin lattialle ja sainkin Taran siihen hetkeksi pötköttelemään. 

Kunnes nousi ylös ja olla möllötti vaan seisten apaattisesti vinkuen. Teki jonkun villivarsa liikkeen - ja tadaa kauluri oli lattialla. Laitettiin kauluri takaisin, koira vinkui ja seisoi - ja "heitti" kaulurin pois. Seuraavalla kerralla laitettiin kauluri tiukemmin kiinni (tiukin vaihtoehto). 

Menin istumaan lattialle, Tara peruutti mun syliin ja laittoi siinä maate. Kauluri kaulassa. Eetu toi mulle siihen läppärin niin pystyin samalla tekemään vähän töitä (mitä en ollut päivällä pystynyt tekemään). Läppäri oli siis matalalla pöytätasolla. Hieman epäergonominen asento ja jalat puutuivat, mutta koiralla oli parempi (kuin aiemmin). 

Käytin Taran iltapissalla. Tai yritin käyttää. Käveltiin pitkin poikin mökkitonttia. Hirveästi hyttysiä. Tara ei käynyt pissalla. Tultiin sisälle. 

Parissa eri välissä illan aikana annoin Taralle ensin lusikallisen ja sitten kaksi lusikallista (ruokalusikallisia) ruokaa (sen omia turvotettuja nappuloita). 

Ulkoillessa koiralla ei (luonnollisestikaan) ole kauluria. Kikillä joskus saattoi ollakin hetkittäin eli ei se mahdottomuus ole, riippuu koirasta ja tilanteesta. 

Myöhemmin illalla mentiin nukkumaan. Tai yritettiin mennä (itseasiassa Eetu katsoi melko myöhään jalkapalloa, mutta itse menin petiin jo aiemmin). Tara vinkui ja seisoi kauluri päässä sängyn vieressä. Silittelin koiraa ja yritin saada sen rauhoittumaan - jossain vaiheessa se pistikin maate ja lepäsi siinä tovin. 

Kunnes sitten taas nousi ylös, nojasi sänkyyn - tepasteli ees taas sängyn vieressä. Rapsuttelin/silittelin koiraa. Jossain vaiheessa koira kyllästyi ja heitti taas kaulurin pois (läppäsee jotenkin tassulla ja riekkuu jollain tavalla ja peruuttaa pois kaulurista, vai heittääkö se sen pois en oikein osaa kuvailla miten se tapahtuu - kun tapahtumaan alkaa niin homma käy todella nopeasti).

Koska kauluri pois, niin käytin koiran pihalla. Ei pissannut. Tultiin takaisin sisälle. Koiralle kauluri takaisin. Koira rauhoittui maate *jee*. Menee noin kymmenen minuuttia, Tara nousee ylös ja heittää taas kaulurin pois. 

Totean, että koska en voi kuitenkaan nukkua, kun pitää vahtia koiraa joka pääsee noin vain eroon kaulurista, niin sama antaa koiran levätä ja olla ilman kauluria. Vaihdettiin huonetta, annettiin Eetun nukkua, mä katsoin läppäriltä tv-sarjaa (Viaplaylta Ghost) ja Tara nukkui rauhallisesti. 

Aamuyöstä käytiin pienellä kävelyllä, Tara kävi pissalla. 

Kahdeksan aikaan seuraava ulkoilu. Tara pissasi ja kakkasi. Lenkin jälkeen annoin sille aamuruuan, jossa oli mahalääke ja ruuan jälkeen Rimadylin. 

Päivällä Tara nukkui (ilman kauluria) paljon. Käytin sitä välillä muutamia kertoja lyhyillä kävelyillä; niillä se pissasi kerran tai pari. 

Olikohan puol viiden aikoihin, kun Tara sai iltaruokansa - sen se söi halukkaasti. 

Kuuden jälkeen käytiin taas hieman kävelemässä; Tara pissasi pari kertaa. 

Testattiin kauluria niin, että laitettiin koiran panta osittain kiinni kauluriin, ainakaan tuolloin koira ei saanut kauluria pois itseltään (ei edes yrittänyt), mutta ei kyllä ollut kovin sinutkaan kaulurin kanssa vaan näytti kokoajan lähinnä tältä:

**

Klo 22 (noin) käytiin iltalenkillä, Tara pissas kerran ja kävi kakalla (kaksi melko pientä kakkaa; pienempiä kuin sillä yleensä). Hieman oli kiinnostunut linnuista ja haukahti pari kertaa (merkki siitä, että alkaa normalisoitua vähitellen), kerran oli aikoissa tehdä ns kettuhypyn pientareelle. 

Yllättävä ripuli

 Taralla meni perjantaina maha sekaisin jostakin. Ehkä aamuisista (Sunissa nautituista) matolääkkeistä, ehkä jostain muusta. 

Joka tapauksessa käytin sitä pe-la -yönä neljä kertaa ulkona ja joka kerta se kakki enemmän ja vähemmän löysää tuotetta. Toisen ulkoilun jälkeen annoin sille mahanparannuslääkkeen (jos muistan niin katson tähän jossain vaiheessa lääkkeen nimen, apteekista ostettu ilman reseptiä) - tai puolikkaan sellaisen, mutta niin äkkiä se ei auttanut, että oltaisiin vältytty parilta seuraavalta kakkareissulta. 

La aamuna en antanut koiralle normiruokaa. Aamupäivällä tein sille riisi-kaura "soosia" jota annoin päivällä hieman, soosin mukana annoin toisen puolen siitä mahalääkkeestä. Iltaruuan mukana oli soosia ja muutama nappula. Koira ei voinut enää pahoin ts ripuloinut muttei kakkinutkaan koko päivänä. 

Sunnuntaiaamuna Tara sai lisää soosia ja hieman enemmän nappuloita kuin edellisenä iltana. Ulkoiltiin normaalisti. Vasta myöhäisiltalenkillä Tara kävi kakalla. Iltaruoka oli jo normaali (ei soosia). 

Lauantaina Tara oli melko väsynyt, ihmekös tuo.

Sunnuntaina olisi ollut viimeinen päivä ilmoittautua KAS:n ens viikonlopun agikisoihin, joihin olin suunnitellut meneväni. Koska kakkaa ei näkynyt eikä kuulunut, niin päätin jättää kisat väliin. Jos ripulitauti olisi ollut jotain muuta. Toki siis vikan myöhäislenkin jälkeen (jolloin koira kakkas) olisi ollut reilu tunti vielä aikaa ilmoittautua kisoihin, mutta annoin suosiolla olla. 
Tuleehan niitä kisoja myöhemminkin. 

Tästä ripulihommasta johtuen ei menty sunnuntaina koiratanssitreeneihin. 

Vaihteeksi koirametsässä

 Torstaiaamuna vietettiin tunti koirametsässä. 

Koirametsässä elokuun puolivälissä

 Käytiin kymmenen päivää sitten koirametsässä (Oulun koirametsä nro 1). 

Metsälenkit mökillä

 Kevätreissulta kotiutumisen jälkeen ei pitkään kotona viihdytty vaan tultiin kakkosasunnolle eli mökille Siikajoelle. Välillä ollaan toki kotona käyty, pikaisesti tai ollen muutamia päiviä. Tämä toukokuu sujuu näin mökkiaskareita ja etätöitä tehden. Koirat saavat olla paljon ulkona, pihanaruissa toki - koska piha ei ole aidattu ja mökki ei ole missään korvessa vaikka maaseudulla ollaankin. Tosin korvessa olisi sitten luonnoneläimiä vielä enemmän ja Taraa nekin kiinnostaa turhan paljon. 

Enivei, tästä ei tarvitse kovinkaan pitkästi asfalttitietä kävellä, että pääsee metsään, jossa on lukuisia polkuja kuljettavaksi. Useimmiten meidän lenkit suuntautuvatkin sinne, mikä on oivallista molemmille koirille, mutta etenkin Kikille jonka nivelet tykkäävät ennemmin pehmeästä kuin kovasta maastosta. 

Tässä muutama kuva mitä otin eilen metsässä. 

Kiki huolet

 Reissun päällä kävi niin, että vaikka mitään megapitkiä lenkkejä ei tehtykään, niin kulkemiset kaikkinensa olivat Kikille turhan rankkoja ja se rupesi ontumaan (satunnaisesti eli ei jatkuvasti), mistä seurasi se, että lyhennettiin entisestään lenkkejä ja/tai Taraa käytettiin erikseen pidemmillä kävelyillä (ja Eetu kävi sen kanssa juoksemassa). 

Ennen matkaa oltiin huomattu Kikin oikeassa kyljessä löllyvä patti ja päätettiin, että jos se ei siitä mihinkään häviä matkan aikana niin käytetään Kiki eläinlääkärissä, jossa ell saa tarkistaa mistä on kyse. Matkan aikana kun ontumaongelma ilmeni niin varasin sitten Kikille ell ajan - ts muutettiin jo varattu hoitaja-aika (madotus + Librela) sellaiseksi missä tavattiin myös eläinlääkäri (Tiina). 

Matkan jälkeen keskiviikkona (kotiuduttiin maanantaina) koirat söivät ensin hoitajan antamina matolääkkeet, vein Taran autoon ja sitten Kiki pääsi Tiinan tarkastettavaksi. Kikille laitettiin kuonokoppa (kuten viime aikoina muillakin Librela käynneillä) ja se sai ensin Librelan ja sitten Tiina tutki sen patin ottaen siitä ohutneulanäytteen, minkä kävi tutkimassa mikroskoopilla. Patti osoittautui onneksi rasvapatiksi eli jos se ei siitä muutu suuremmaksi tai ala muuten häiritsemään koiraa niin sille ei tarvitse tehdä mitään. 

Ontumiseen otettiin ensiavuksi Loxicom tulehduskipulääkettä mitä annoin Kikille neljän päivän kuurin ja sen jälkeen sitä pitää/voi antaa tarvittaessa - ennemmin matalalla kynnyksellä kuin odottaa, että asiat olisi huonosti (eli jos vaikka tiedetään, että on rankempia juttuja tiedossa niin voisin antaa koiralle kipulääkekuurin). Juteltiin, että mennään nyt tuolla kompolla, ja jos säännöllinen hieronta, Librela ja toisinaan annettava tulehduskipulääke ei riitä pitämään Kikin elämänlaatu hyvänä niin ruvetaan sitten antamaan koiralle "jytympiä" lääkkeitä. 

Viime maanantaina koirilla oli hieronta-aika ja olihan se Kiki selvästi hoidon tarpeessa. Ihan erilailla taas reagoi hoitoihin kuin muutamalla edellisellä kerralla jolloin oli ollut paremmassa/hyvässä kunnossa. Erityisesti selkä/takaosa oli jumissa ja vas etujalka (eli se operoitu) ja taisipa muutamista muistakin kohdista koiraa löytyä huollettavaa. 

Olin ajatellut, että Tarakin olisi ollut jumissa, mutta ilmeisesti siinä ei kuitenkaan ollut mitään erityistä huolen aihetta. Mikä tietysti on vain hyvä asia. Taralle riitti käsittelyyn puolisen tuntia (kun Kikiin meni tunti) - mikä näkyi sitten lopussa hintalapussakin eli Vakkuri ottaa hinnan ajanmukaan ja jos ei mene koko varattua aikaa niin maksukin pienenee. 

Seuraava hieronta koirilla on 6. kesäkuuta. Seuraavaa Liberlaa en vielä varannut - kun jäi sille ajatukselle, että jos fyssarilla käynti ja tulehduskipulääke tuovat helpotusta koiran elämään niin sitten ei tarvitse miettiä vielä niitä toisia lääkkeitä eikä sitä myöten tarvita ell aikaa seuraavalla Librela kerralla. 

Mun pitäisi varata Kikille myös aika hammashuoltoon - ajattelin myös käyttää Taran hampaiden puhdistuksessa ... 

Kevätreissun hotellit koirien kannalta

 Muistelenpa hieman reissusta hotelleita koirien näkökulmasta, ts tietty itseni koirien lenkityksiä yms ajatellen. 

Luleå

Ensin yövyttiin Luleåssa. Tuttu hotelli aiemmilta reissuilta. Huone sijaitsi samalla käytävällä kuin aiemmin, ensimmäisessä kerroksessa melko lähellä respaa ja sitä myöten ulko-ovea. Jonkin verran kuului ääniä huoneeseen. Hotellissa on pyöröovet mitkä ovat huonot koirien kannalta, etenkin jos pitää yksin taluttaa kahta (saati usempaa, itsellä toki kokemusta vain kahdesta) koiraa. Pyöröoven vieressä on normiovi, josta ei kuitenkaan pääse kulkemaan aina. Sisältä pääsee siitä kyllä ulos, mutta ulkoa sisään vain ennen klo 22 ja ulkoa sisälle vain kun on hotellin avainkortti. Ulkoilumaastot Luleåssa on ihan hyvät, ainakin kun tuntee paikat. 

Örnsköldsvik

Seuraava yö oltiin Ö-vikissä. Tienvarsi hotelli minne on helppo osata. Ulkoparkkipaikka missä oli hyvin tilaa autolle. Huone oli alakerrassa pitkähkön käytävän loppupuolella. Samaan aikaan hotellissa oli useita koiria, ja ilmeisesti kaikki sijoitettuna samalle käytävälle, mistä seurasi se, että haukahduksia kuului huoneesta jos toisesta välillä ja ulos/sisään mennessä piti välillä vuorotella, että kuka milloinkin liikkuu melko kapealla (ts normi toki hotelleiksi, mutta koiraohituksissa turhan kapea) käytävällä. Talvisohjoaikaan lenkitysreittejä hieman vähemmän kuin kesällä (kun pururadat yms eivät olleet käytettävissä). Yhden yön pysähdykseen kuitenkin ihan ok. 

Upplands-Väsby

Seuraavaksi oltiin kolme yötä U-Väsbyssä. En muista monennessako kerroksessa yövyttiin, mutta niin kuitenkin, että hissillä sinne kuljettiin. Hissi oli melko pieni ja jostain syystä itselle tuotti hankaluuksia saada hissi välillä toimimaan, kyseessä oli siis se versio hisseistä missä pitää käyttää ovikortti ensin lukijassa ja painaa sitten vasta kerrosnappia. Meinasi ahdistaa siis kun useampaan kertaan hissi ei vaan lähtenyt mihinkään ja hetken epäilin, että hajosiko hissi ... mutta ovet avautuivat kyllä (avausnappia painamalla). Koirat ovat meillä onneksi kokeneita hissimatkustajia, tosin jos on kovin pieni hissi niin välillä pitää hieman enemmän kehoittaa niitä menemään hissiin ns perälle asti, että hissin ovet pääsevät menemään kiinni (tämä etenkin silloin kun on matkalaukut mukana - tai hississä  muitakin matkustajia). 

Hotellin ovet olivat mallia liukuovet, niistä koirat ovat jo oppineet, että kunhan vaan kävelee lasia päin, niin se kyllä aukeaa. Joissain hotelleissa (paikoissa) tosin vaatii myös ihmisen lähestymisen ovia kohti eli ovet eivät niin hyvin huomioi koirankokoisen hahmon lähestymistä. 

Ulkoilumaastot sinällään U-Väsbyssä ovat hyvät, lumet olivat jo sulaneet kun oltiin siellä eli pururadalle/metsäpoluille pääsi ja lisäksi löytyi pyörätiereittejä. Taran kanssa ongelmaksi muodostui se, että tuolla oli todella paljon jäniksiä ja koirahan meni niistä ihan sekopäiseksi ... (mikä ei sinällään ole hotellin vika). 

Kalmar 

Seuraavat kolme yötä oltiin Kalmarissa. Tämä oli matala tienvarsihotelli, jossa riitti käytäviä. Majoituttiin ensimmäisessä kerroksessa, mutta matka ulko-ovelle ja respaan oli pitkä eli piti kulkea käytäviä ties kuinka pitkästi ennen kuin oltiin omassa huoneessa / ulkona. Sinällään on siis kätevää jos hotellin kokolattiamattokäytävillä pitää kulkea jonkin verran lenkin jälkeen; ainakin osa katupölystä ja hiekasta koirien tassuista jää sinne käytävämatolle eikä kantaudu huoneeseen asti puhdistettavaksi koirapyyhkeeseen (saattaa jopa välttää tassupesun). Tara oppii yleensä todella nopeasti reitit hotellin käytävillä, että jos hissejä niin mihin suuntaan käännytään mistäkin ja montako käännöstä ja kulmaa ennen omaa huonetta - se oppii nämä reitit huomattavasti nopeammin kuin mitä itse opin 😀 Kiki taas toisinaan on hotelleissa käytäväahdistuja eikä olisi menossa oikein mihinkään tai jumittaa vähän joka oven taakse (tai jos ei jumita niin nuuskii niitä muuten vaan kiinnostuneena). 

Taran mielestä Kalmarissa olisi pitänyt kulkea nopeammin ne pitkät käytäväosuudet. Ulko-ovet olivat mallia liukuovi ja tottelivat koiria ihan hyvin. Lenkkimaastot muutoin ihan ok:t mitä nyt jäniksiä (paremminkin ehkä kaniineja) oli sielläkin paljon ja ne maastot siis välillä sen verran kuraiset, että esim puistoihin yms ei ollut asiaa. 

Lund

Lundissa oli myös pyöröovet, mutta onneksi niiden vieressä myös normaaliovi (josta pääsi sisään sitten kun oli avainkortti - ulos pääsi ilman korttiakin). Siellä asuttiin n:ssä kerroksessa (en muista monennessako) ja kuljettiin hissillä respakerroksesta. Hissejä oli kaksi, toinen oli hieman isompi ja jostain syystä vähemmän ruuhkainen ja se sijaitsi hyvin lähellä hotellihuonettamme - toista jos käytti niin piti kulkea hieman enemmän hotellin käytävillä (mutta saipahan puhdistettua tassuja hieman käytävämattoon :)). 

Lundin hotellin lähellä oli ihan hyvin pyörätiereittejä vähän joka suuntaan, ja joitain nurmikkoalueita niiden lähettyvillä. Olikohan puoltoista kilometriä lähimpään puistoon. Täälläkin jonkin verran pupujusseja Taran riemuksi. Molemmat koirat tykkäsivät syödä nurmikolta jänöjen jätöksiä.

Arvika

Hotellihuone 1-kerroksessa, mutta niin, että huoneeseen piti mennä nousevaa käytävää ja sitten oli ovi käytävälle. Meidän huone oli melko lähellä sitä ovea. Arvikan Scandic sijaitsee kaupungin keskustassa. Pieni kaupunki ja lyhyet etäisyydet niin löytyy hyvin erilaisia ja erimittaisia lenkkivaihtoehtoja. Muutama eri puisto alle kilometrin päässä hotellista. 

Hamar

Hamarissa oli melko iso aula alakerrassa (missä respa) ja sen läpi piti kulkea, että pääsi hisseille. Iltaisin siellä oli jonkun verran sakkia drinksuilla ja muuten vaan hengailemassa. Yövyttiin kolmannessa tai neljännessä kerroksessa. Hotellissa ihan ok:t liukuovet. Ihan hotellin toisella puolella on pieni puisto missä pystyi käyttämään koirat iltapissalla. Keskustan lähellä, rannassa, hieman isompi puisto - sinne oli matkaa kilometri tai alle hotellilta. 

Trondheim

Korkea hotelli Muutaman kilometrin päässä keskustasta, vieressä jalkapallo-areena ja jalkapallokenttiä. Me asuttiin 2-kerroksessa. Huoneeseen pääsi sekä portaita, että hissillä (hotellissa taisi olla neljä hissiä) - jos menin Taran kanssa lenkille menin yleensä portaita, mutta Kikin kanssa hissillä. Yliopisto, jonne matkaa puolisen kilometriä (?), lähellä melko iso puisto. Muuten peruslähiölenkkeilyä. 

Östersund

Parhaat päivänsä nähnyt 2-kerroksinen hotelli, kaupungin ns kakkoshotelli (ts täällä on toinenkin Scandic,  jonka oletan olevan parempi). Meidän huone 1-kerroksessa, melko pitkän käytävän loppuosiossa. Hyvä puoli se, että ulko-ovia on respan edessä olevan pääoven (liukuovi) lisäksi ainakin kaksi sen pitkän huonekäytävän varrella. Huoneavaimella pääsee sisälle ko ovista (ulos normaalisti kahvasta vääntämällä). 
Koirien lenkitykseen lähiöitä, pyöräteitä ja jotain metsäpolkujakin. Ainakin lyhyen tutustumisen perusteella. Taran riemuksi myös jonkinverran kauriita. Kiki innostui melkein enemmän ajamaan oravan puuhun kuin mitä niistä kauriista (kauriksista?). 

Skellefteå 

Hotellissa liukuovet (ja takaparkkipaikalle normaaliovi, mutta sitä kautta en mennyt lenkeille). Hissillä siirtyminen ala/respakerroksesta huoneeseen. Yövyttiin toisessa kerroksessa, melko lähellä hissejä. Joen rantaan ei ole pitkä matka, siellä hyviä sorapolkuja joissa lenkittää koirat - toki myös ihan lähiökaduillakin saa perusasiat tehtyä jos ei ehdi/halua pidemmälle lenkille lähteä. 

Talviloma Ruotsin malliin

 Käytiin muutama päivä oleskelemassa Skellefteåssa ja Luleåssa. Koska on käytetty säännöllisesti koiria nauttimassa ekinokokkilääkettä niin koirat olivat tällä reissulla mukana. 

Reissun vuoksi jäi yhdet agitreenit ja yhdet ohjatutsalitreenit väliin. 

Jotain juttuja

 Onhan tässä talven aikana ehtinyt muutamat agitreenit olla (muuta kuin ne yhdet joista olen jotain kirjoittanut). On treenattu sekä Okk:n hallissa että AnskuNi -treenitilassa. On tehty esteen ohituksia (mennäkkö putkeen tai hypylle vai eikö mennä), yritetty opetella tekemään takaakiertopersjättöä (japanilainenko se lienee?). Vähän muisteltu kontakteja, puomia lähinnä. Tehty kepeille erilaisia ohjauksia (niin että ohjurit ovat olleet apuna). Keppijutuissa Tara on aika hyvä, tosin tarvitsee yleensä vähintään loppuosioon ne ohjurit. Allekirjoittanut ei edelleenkään osaa valssata ja muutenkin rataa tehdessä ohjaukset ovat erejä kuin oli tarkoitus - miten se voikin olla niin vaikeaa? Noh, joskus onnistunkin, mutta takkusta myös on. 

Tara on hyppinyt enimmäkseen vielä 35 cm rimoja, mutta joitain kertoja kun ollaan käyty omatoimitreenimässä niin oon hyppelyttänyt sitä myös 40 cm rimoja. 

Itsekseen on tehty aksassa pujottelujuttuja, putkeen irtoamisia, hyppytekniikkaa, paikallaoloja, tiettyjen ohjausten vahvistamisia, hypylle irtoamista - näitä nyt ainakin. 

Kun Tara joulukuun kieppeillä kaljuuntui (=tiputti turkkinsa) ja kovimmilla pakkasilla pidin sille jonkun verran bot-takkia ulkoillessa, niin nyt kun helmikuu alkaa olla loppumaisillaan niin koira on kasvattanut itselleen taas aluvilla. Tara on jo useamman viikon merkkaillut lenkeillä ts pissannut enemmän kuin yleensä, joten kuvittelisin sen juoksevan jossain vaiheessa - edellinen juoksu oli elokuussa. 

Jossain vaiheessa mietin, että oltaisiin aloitettu aksassa kisaaminen Okk:n maaliskuun kisoista, mutta nyt kun kisoihin olisi enään kuukausi aikaa niin en olekaan niin varma tästä aiheesta. Noissa kisoissa on vain yksi hyppyrata, mutta sillä nyt ei ehkä ole väliä, kisoissa on kuitenkin ruotsalainen tuomari ja ilmeisesti ulkomaalaisten tuomareiden suhteen on jotain säätöä jos/kun kisaa ekan kerran (kisakirjanvahvistamisessa/mittaamisessa), niin voi olla etten jaksa säätöä vaan siirrän kisauran aloitusta eteenpäin. Ei muuten ole lisenssiäkään vielä ostettuna. 

Kikin talvi on ollut vaihteleva, paukkupakkasilla se arkailee ulkoilua, etenkin iltaisin kotoa poistumista ja olen sitä useana iltana kantanut taloyhtiön pihan poikki tielle - tämä siksi, koska muuten se paniikissa kusee heti kun kotoa lähdetään. Vähemmän kiva jos kertaisia läikkiä on lumessa kotioven ulkopuolella saati sitten yleisellä piha-alueella. Sitten taas toisenlaisilla ilmoilla koira on ollut välillä kovinkin energinen ja käynyt mielelään Eetun kanssa juoksulenkeillä, tai touhottanut lumessa milloin mitäkin juttuja - toisinaan myös kulkenut erityisen hitaas kun on pitänyt nuuskuttaa jos jonkinlaiset viestit tien pientareilta. Hallilla käydessä se on ollut melkoisen touhukkaalla tuulella lähes joka kerta. Yhdellä reissulla reenattiin myös hieman noseworkia mikä oli kyllä pikkuprinsessan mieleen. 

Toki siis Tarakin on välillä päässyt Eetun kanssa juoksemaan. Tara on vauhdikkaampi menijä juostessa kuin Kiki - myös sellainen, joka ei halua nuuskutella juostessa, käy tarpeillaan ja sitten etenee. Molemmat koirat käyttäytyvät juoksulenkeillä koirakohtaamisissa paremmin kuin kävelylenkeillä, ilmeisesti juostessa ovat "töissä" eivätkä ehdi alkaa säätämään mitään. 

Syksyn eka naps

 Käytin  koirat äsken lenkillä. Ensin Taran (pissas lenkillä, nuuskutteli huurteista maata, ei mitään ihmeitä), ketään ei näkynyt missään, että siinä mielessä rauhallinen lenkki. 

Sitten Kikin. Kun päästiin taloyhtiön parkkiksen /  autokatoksen läpi tielle niin naapurikadun taloyhtiön piharakennus sanoi "naps" ja Kikin koko olemus läsähti asentoon paniikki. Sain sen kiskottua muutaman metrin katua eteenpäin ja se onneksi kävi pissalla. Palattiin sitten kotiin päin. Koira ravisteli itsensä kun päästiin autokatokselle ja uudestaan vielä vähän lähempänä kotia. Mutta ei puhettakaan, että koirasta olisi ollut oikealle lenkille. Toivottavasti sillä ei ollut kakkahätä (ei ois pelkoisena mennyt kakalle vaikka oisin sitä kuinka pakottanut lenkille). 

Liikkuva lokakuu - päivä nro 14

 Eilinen. Ilmeisesti haasteen viimeinen päivä

• Koirien aamulenkillä en ollut mukana
• Päivälenkki 30min (Raahe)
• Iltapv pikapissatus 15 min (Kiiminki)
• Iltalenkki 30min (Kiiminki)

Liikkuva lokakuu - päivän nro 13

•  Aamulenkki 1h
• Päivällä oloilua mökin pihalla 
• Iltapäivä / alkuiltalenkki 1h Raahessa
• Myöhäisiltalenkit Tara 30 min, Kiki 15 min

Liikkuva lokakuu - päivä nro 12

 Eilen ei ollut kovinkaan liikunnallinen päivä

• Aamulenkki 30 min
• Päivälenkki 30 min
• Iltapv takapihailu
• Alkuilta pikapissatus 15 min
• Myöhäisilta 15 min Tara + 15 min Kiki 

Liikkuva lokakuu - päivä nro 11

•  Aamulenkki 45 min
• Takapihailua
• Iltalenkki 1h
• Myöhäisiltalenkit Tara 20 min Kiki 10 min

Liikkuva lokakuu - päivä nro 10

•  Aamulenkki 45 min
• Päivälenkki 30 min
• Alkuilta takapihailua
• Illalla sali/pilates 1h 
• Iltalenkki 30min
• Pikapissatus 15 min