Jotain juttuja

 Onhan tässä talven aikana ehtinyt muutamat agitreenit olla (muuta kuin ne yhdet joista olen jotain kirjoittanut). On treenattu sekä Okk:n hallissa että AnskuNi -treenitilassa. On tehty esteen ohituksia (mennäkkö putkeen tai hypylle vai eikö mennä), yritetty opetella tekemään takaakiertopersjättöä (japanilainenko se lienee?). Vähän muisteltu kontakteja, puomia lähinnä. Tehty kepeille erilaisia ohjauksia (niin että ohjurit ovat olleet apuna). Keppijutuissa Tara on aika hyvä, tosin tarvitsee yleensä vähintään loppuosioon ne ohjurit. Allekirjoittanut ei edelleenkään osaa valssata ja muutenkin rataa tehdessä ohjaukset ovat erejä kuin oli tarkoitus - miten se voikin olla niin vaikeaa? Noh, joskus onnistunkin, mutta takkusta myös on. 

Tara on hyppinyt enimmäkseen vielä 35 cm rimoja, mutta joitain kertoja kun ollaan käyty omatoimitreenimässä niin oon hyppelyttänyt sitä myös 40 cm rimoja. 

Itsekseen on tehty aksassa pujottelujuttuja, putkeen irtoamisia, hyppytekniikkaa, paikallaoloja, tiettyjen ohjausten vahvistamisia, hypylle irtoamista - näitä nyt ainakin. 

Kun Tara joulukuun kieppeillä kaljuuntui (=tiputti turkkinsa) ja kovimmilla pakkasilla pidin sille jonkun verran bot-takkia ulkoillessa, niin nyt kun helmikuu alkaa olla loppumaisillaan niin koira on kasvattanut itselleen taas aluvilla. Tara on jo useamman viikon merkkaillut lenkeillä ts pissannut enemmän kuin yleensä, joten kuvittelisin sen juoksevan jossain vaiheessa - edellinen juoksu oli elokuussa. 

Jossain vaiheessa mietin, että oltaisiin aloitettu aksassa kisaaminen Okk:n maaliskuun kisoista, mutta nyt kun kisoihin olisi enään kuukausi aikaa niin en olekaan niin varma tästä aiheesta. Noissa kisoissa on vain yksi hyppyrata, mutta sillä nyt ei ehkä ole väliä, kisoissa on kuitenkin ruotsalainen tuomari ja ilmeisesti ulkomaalaisten tuomareiden suhteen on jotain säätöä jos/kun kisaa ekan kerran (kisakirjanvahvistamisessa/mittaamisessa), niin voi olla etten jaksa säätöä vaan siirrän kisauran aloitusta eteenpäin. Ei muuten ole lisenssiäkään vielä ostettuna. 

Kikin talvi on ollut vaihteleva, paukkupakkasilla se arkailee ulkoilua, etenkin iltaisin kotoa poistumista ja olen sitä useana iltana kantanut taloyhtiön pihan poikki tielle - tämä siksi, koska muuten se paniikissa kusee heti kun kotoa lähdetään. Vähemmän kiva jos kertaisia läikkiä on lumessa kotioven ulkopuolella saati sitten yleisellä piha-alueella. Sitten taas toisenlaisilla ilmoilla koira on ollut välillä kovinkin energinen ja käynyt mielelään Eetun kanssa juoksulenkeillä, tai touhottanut lumessa milloin mitäkin juttuja - toisinaan myös kulkenut erityisen hitaas kun on pitänyt nuuskuttaa jos jonkinlaiset viestit tien pientareilta. Hallilla käydessä se on ollut melkoisen touhukkaalla tuulella lähes joka kerta. Yhdellä reissulla reenattiin myös hieman noseworkia mikä oli kyllä pikkuprinsessan mieleen. 

Toki siis Tarakin on välillä päässyt Eetun kanssa juoksemaan. Tara on vauhdikkaampi menijä juostessa kuin Kiki - myös sellainen, joka ei halua nuuskutella juostessa, käy tarpeillaan ja sitten etenee. Molemmat koirat käyttäytyvät juoksulenkeillä koirakohtaamisissa paremmin kuin kävelylenkeillä, ilmeisesti juostessa ovat "töissä" eivätkä ehdi alkaa säätämään mitään. 

Sinksundet

 Reilu viikko on nyt asuttu Sinksundetissa Luleåssa. Eilen saatiin asuntoon wifi (kuuluu siis asunnon vuokraan), kun vuokraisäntä toi tarvittavan laitteen (router). 

Asutaan noin sadan neliön omakotitalossa jonkun vesistön rannalla, asunto oli kalustamaton, joten parit ensimmäiset päivät kierreltiin kaupoissa ostelemassa kaikenlaista tarpeellista. Toki jotain tuotiin kotoakin (koirien perustarvikkeet, jotain keittiöön, omat vaatteet jne). Ostoslistalla oli silti iso määrä kaikkea: vuodesohva,  työpöytä, työtuoli, mikroaaltouuni, vedenkeitin, leivänpaahdin, kahvipannu, siivousvälineitä, astioita, ruokaa, ... 

Kaikkihan lähti Eetun ajatuksesta, että joskus voisi tulla hieman pidempäänkin tutkijavaihtoon Ruotsiin. Eetuhan oli täällä kuukauden yhtenä talvena joitain vuosia sitten. Yhteistyötä Luleån Teknillisen Yliopiston (LTU) kanssa on tehty (Oulun yliopiston metallurgian tutkimusryhmä) jo vuosia, tai vuosikymmeniä. Eetu sai työnsä sille mallille, että irtiotto Oulun lipastolla työskentelystä olisi mahdollista ja byrokratiset (vaihtoon liittyvät) asiat saatiin järjestettyä. 

Syksyllä aloitettiin asunnon etsiminen Luleåsta. Alunperin oli ajatuksena vuokrata kämppä joltain isommalta vuokranvälitysfirmalta (esim Rikshem). Jonotettiin useita asuntoja, mutta syystä taikka toisesta ei yksikään tärpännyt. Tammikuussa laajennettiin hakua yksityisten tarjoamiin asuntoihin, aika harva oli sellainen mihin lemmikit olivat sallittuja  - löytyi paljon asuntoja joita vuokrataan vain yrityksille. Helmikuun alussa saatiin viestiä, että 6.2 voitaisiin tulla katsomaan erästä omakotitaloa (vuokraajaan oltiin toki oltu yhteyksissä muutamaan otteeseen tuota ennen). Viides helmikuuta pakattiin tavarat kyytiin ja ajeltiin Luulajaan, josta oltiin varattu Scandicista pariksi yöksi huone. Sunnuntai-iltapäivänä käytiin tutustumassa omakotitaloon Sinksundetissa; onni oli myötä ja saatiin suullinen sopimus tehtyä, että vuokrataan ko talo kuudeksi kuukaudeksi. Maanantaina varattiin hotellista vielä yksi yö ja iltapäivällä käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimus ja saamassa avaimet taloon. Tiistaina kirjauduttiin ulos hotellista ja purettiin takakontista matkalaukut yms tavarat vuokrataloon. 

Googlesta oltiin hieman tutustuttu lähialueeseen etukäteen, mutta lähialueella on jopa paremmat lenkkimaastot kuin mitä Googlemaps antoi ymmärtää. Lähelle on rakennettu melko (osin myös rakenteilla) uusi omakotitaloalue jossa risteilee katuja ja pyöräteitä monenlaisiin lenkkivaihtoehtoihin. Jos haluaa hieman pidemmälle lenkille voi lähteä täysin toiseen suuntaan vesistön yli (kohti yliopistoa tai keskustaa). Jonkun matkan päässä on pururata-alue, mikä toki nyt on latuja täynnä eli ei käytössä koiralenkkeihin - siihen tutustutaan varmaan tarkemmin myöhemmin keväällä. Tosin on siellä ilmeisesti jokin väylä mikä on tarkoitettu kävelijöille, pitää käydä tutustumassa siihen jossain vaiheessa. 

Koirat ovat sopeutuneet hyvin uuteen arkeen ja uusiin lenkkireitteihin. Taran kanssa kävin viime viikonloppuna ns liinalenkillä eli kävelin likeisen asuinalueen läpi ja saavuin metsän laitaan mistä lähti moottorikelkkareittejä eri suuntiin. Hirmu pitkällä ei käyty kun metsät ovat outoja ... mennee hetken ennen kuin hahmottaa miten metsässä polut risteilevät. Eetu on käynyt koirien kanssa jonkun verran juoksulenkeillä (enimmäkseen Kiki kanssa). Täällä on selvästi mäkisemmät maastot kuin Oulussa, joten kunto kohenee varmaan kaikilla. 

Eläintarvikeliikkeestä käytiin ostamassa koirille 12 kilon ruokasäkki ja Biltemasta laatikko minne ruokasäkki kaadettiin. Alku päiville oli toki pakattu kotoa ruokaa matkaan, mutta ajatuksena se, että helompi kun Luulajan kodissa on koirille ruokaa kerralla kunnolla eikä sitä tarvitse jatkuvasti olla ostamassa saatikka raahaamassa Kiimingistä. Koska asunnossa on tilaa runsaasti, niin on myös kaappitilaa, joten keittiöstä varasin yhden hyllyn koirien kupeille ja nameille; namit ostettiin myös täältä eikä kannettu niitä kotoa. Koirat "tarvitsevat" iltakeksit ja aamutikut myös Ruotsinarjessa 😊

Ennen tänne tuloa käytin koirat kaksi kertaa nauttimassa ekinokokkimatolääkettä Sunissa eli koirat ovat 28 vuorokauden matolääkityksellä matkustelun suhteen. Enimmäkseen passiin tarvittavat madotukset tehdään varmaan Suomessa kun välillä pitää käydä Oulussa hakemassa posteja ja hoitamassa muita askareita. 

Ajohaukku

 Taralla on huono tapa haukkua paljon lenkeillä. Saattaa kiskoa menemään ja huutaa samalla. Selvästi se tekee myös ns ajohaukkua eli kuvittelee että meidän pitää ajaa jotain takaa, ottaa joku kiinni. Tai mistä lie milloinkin kehittää näitä tilojaan. En saa sitä (useinkaan) käskemällä hiljenemään (eli en osaa opettaa hiljaisuutta, kun käyttämäni palkkio ei ole koiralle sellainen mitä se haluaisi oikeasti ko tilanteissa joten sanat ovat vain helinää koiralle). Olen sitten ruvennut tekemään Taralle ulkona sellaista, että se ei pääse eteenpäin jos se mölyää. Lujassa tuntuu äänenkäyttö olevan tai koira ei aina ymmärrä oikein syy yhteyttä. Ja haukkuahan se jaksaa. Toki sitten hommaa vaikeuttaa myös se, että koira haukkuu kärsimättömyyttään "mitä me tässä jahkataan" ilmenee esim jos Kiki jää jotain nuuskuttamaan ja ollaan paikoillaan. Toisaalta myös on hyvin vaikea tehdä tätä Taran hiljaiseksi saattamiskoulutusta silloin kun Kikikin on lenkillä. Esim tänä aamuna kun sain vihdoinkin (joitain kertoja lenkin puolivälissä) Taran hiljaiseksi ja pystyttiin jatkamaan matkaa niin Kiki sitten päätti että just nyt olisi ihan paras bissness tien laidassa ja jumitti siihen ... ja tätä sitten jatkettiin jonkun aikaa ennen kuin sain molemmat koirat etenemään hiljaa. 

Tähän samaan syssyyn voisin toki sanoa sen, että koirat venyttävät pinnaani myös sillä tavoin lenkeillä että Kiki käy välillä haastamassa Taraa josta Tara joko innostuu että leikitään vain. Tai Taralla palaa pinna ja se hyökkää Kikin päälle. Joskus Tara myös muuten vain syöksähtää Kikiin, törmäten siis. Jos Kiki ei ole varautunut niin eihän se hyvä juttu ole. Näistä seuraa sitten jonkinlaista kurinpalautusta. Ei mitään muilutusta tietenkään vaan enemmän kontrollointia siitä että minkä mittaisessa hihnassa koirat kävelevät ja pääsevätkö kuinka vapaasti nuohuamaan tienreunoja. Välillä pitää myös vaihdella sitä, että kumpi koira saa enemmän vapauksia ympäristön nuuskutteluun. Tässäkin on toki pelisääntönsä eli mihin tahansa ei voi poukkoilla vaikka olisi se "vapaampi" koira (tästä on tältä päivältä esimerkki kun Kiki tällaisessa tilanteessa pariinkin kertaan keksi että tien toisella puolella olisi mahtavampaa olla nuuskuttamassa. Mutta kun ei, ei niin voi tehdä ... (paitsi Kikin mielestä voi)). 

Havaintoja Tarasta

 Uusi kategori/tunniste: Taran touhut

Ollaan aloitettu rauhoittumisharjoitukset ja jos pentu sattuu olemaan malttamattomalla tuulella niin se kyllä parkuu ja lujaa. Hieman rimpuileekin, mutta enemmän availee äänijänteitään. Kiljuessa ja riekkuessa ei tietenkään pääse vapauteen. 

Toisaalta toisinaan Tara hakeutuu myös itse syliin tai viereen. Viereen varsinkin kun on unien aika. 

Univieritoimintaa se tykkää harrastaa myös Kikin lähellä (mistä Kiki ei aina ole kovinkaan tohkeissaan). 

Taran nenä toimii, ainakin sen verran, että se tietää kyllä tasan tarkkaan missä ruokasäkkejä säilytetään. Tara myös ilmoittaa kun sillä on nälkä. Toisenlaista ääntelyä on sitten taas väsyneenä, kun ei malttas mennä nukkumaan, mutta pakko kun unettaa ... 

... jatkuu myöhemmin

Googlediagnoosi

 Luulen, että mulla on vasemmassa jalassa "plantaarifaskiitti eli kantakalvojänteen rappeuma". Ensin luulin ettei se tuo voi olla, kun ensin hoksasin kipua jalkaterän sisäsyrjällä. Että kun tuossa plantaarifaskiitissa kivun kerrotaan olevan kantapäässä. Mutta ensinnäkin tarkempi googlettelu viisastutti minua sen verran, että yksi oire on tuo sisäsyrjä särky ja toisekseen havaitsin, että kantapää on arasteleva aamuisin kun nousen ylös ja otan ensiaskeleet. Ja nyt ollaan jo siinä vaiheessa oirehdintaa, että kantapää on välillä kipeä myös kävellessä. 

Kampurajaln hyvinä puolina on sitten taas se, että siinä koivessa jalkapohjan kalvot ovat niin löysät ettei samaa ongelmaa ole oikeassa jalassa. 

Internetin ihmeellisestä maailmasta olen lukenut ettei ko vaivaan ole mitään yksiselitteistä parannuskeinoa. Eipä tietenkään. Ja kun tuon oik. jalan takia olen kuluneen vuoden aikana asioinut terveydenhoitopalveluissa (päätymättä mihinkään ns lopputulokseen) niin enpä nyt tiedä jaksanko tästä asiasta mennä valittamaan mitään kellekään. 

Erilainen joulukuu

 Normaalisti meidän joulunpyhät ovat menneet niin, että ollaan käyty sukuloimassa sekä minun että mieheni (Eetu) vanhempien luona. Kummassakin paikassa ollaan oltu vuodesta riippuen 1-2 yötä. Tänä vuonna tähän tulee poikkeus, koska Eetu kaatui viikko sitten lenkillä sillä seuraamuksella, että vasen käsi meni poikki. Eipä kannata muiden nurkkiin mennä nyt olemaan. 

Useita päiviä oli siis liukkaat kelit, Kikin ulkoilutus lenkit kuljin nastakengillä - jotka eivät mitkään maailmanparhaat piikkikengät ole - ja tätä myöten Kiki sai melkoisen lyhyitä ja hitaita ulkoilutuksia. Kuten sata kertaan sanottu, niin nastakengissäni ei ole korotusta joten en voi niitä pitää kauaa jaloissa, koska siitä seuraa itselleni lonkka- ja selkäkipuja (jalkakivuista puhumattakaan). 

Nyt kelit ovat jo hivenen talvisemmat, joten olen ulkoillut myös normitalvikengillä. Varovasti tassutellen toki, mutta hieman pidempiä lenkkejä tehden. Kikillä olisi hulluna virtaa, tosin se tekee lähes aina viimeiset sadat metrit ennen kotiin tuloa se harrastaa viivytystaktiikkoja ettei tarttis mennä vielä kotiin/sisälle. 

Joitain viime aikojen lenkkejä olen käyttänyt koiraa lenkillä flexissä. Flexiä käytin aika paljon Nemin kanssa, jos olin koiran kanssa kahdestaan ulkona. Aiemmin Kiki on (mun kanssa) flexiin suhtautunut välillä raivostuttavasti pitäen sitä esim vieheenä eli pelannut sillä - ja kaikki flexiä käyttäneet tietävät ettei ole kovinkaan kiva jos se naru sotkeentuu, yhtään mihinkään. Eli flexi ei ole mikään peliväline. Nyttemmin siis jo koiruus käyttäytyy sen kanssa paremmin, toki esim kiehnäystuokioiden yhteydessä yleensä joudun oikomaan narun koiran tassujen ympäriltä (mistä pikkukoira ei tykkää). Muutoin Kiki on meidän koirista paras selvittämään hihnan tassujensa välistä tai kiertämään katutolpat, puut jne ilman erillistä käskyttämistä. 

Tänään sitten käytin Kikin Sunissa kynsien leikkuussa. Kerta se on ensimmäinen, kun koiraa eläinlääkärissä tässä asiassa käytin. Mutta koska Eetun toinen käsi ei ole käyttökunnossa ja itse en ole koskaan koiran kynsiä leikannut niin näin tällä kertaa. Harkitsin kyllä josko olisin kysynyt jotain kaveria jelppimään, mutta koin helpommaksi Sunissa käyttämisen. Toimenpiteen teki hoitaja ja se maksoi 15 euroa - eli ei siis paha hinta silloin tällöin tehtäväksi/maksettavaksi. (ja minen leiko koirien kynsiä käsien tärinän takia)

Kikin namitestit - makuraati vol.7

 Viimeksi Kiki testaili Lammastankoja ja Kanakiekkoja, jotka ovat osoittautuneet oivalliksi isompipalkka -nameiksi. Eli teen nosetreeneissä niin, että kun laitan koiran häkkiin tehtäväsession (vaihdellen 1-2 etsintää kerralla) jälkeen odottamaan seuraavaa etsintää niin annan sille sinne häkkiin rasian missä on se ns bonusnami. Koiran olen tietysti palkannut myös alueella löydön jälkeen (joskus leluleikillä, yleensä nameilla). 

Reilu viikko sitten ostin M&M:stä tällaiset makkarapötkylät, joista lohi/kala version pilkoin rasiaan ja käytin palkkana perjantain tokoyksärillä ja loput syötin Kikille lauantain lappalaistreeneissä. Tuote takertui jonkunverran kääreeseensä eli ei ollut pilkottavuudeltaan parasta mahdollista namiainesta. Kääreestä rappaamani osiot laitoin pakasterasiaan ns isommaksi palkaksi eli nekin tuli kyllä käytettyä. Laadultaan tuo (ainakin tämä kalaversio) oli kädet tahmaavaa eli tätä ei voi käyttää palkkana sellaisessa paikassa missä ei voi pestä käsiä (KAS:n halli oli hyväpaikka testata, mutta OKK:n hallissa tuota ei kannata käyttää). 

Mitä sitten taas maistuvuuteen tulee, niin kyllä, todellakin kelpasi eli sen kannalta: jatkoon!

Arkirutiineihin kuuluu, että annan koiralle purutikun esim iltaisin just ennen nukkumaanmenoa. Taannoin ostin tuollaisia BF -tikkuja kun olivat edullisisempia kuin jonkun muun valmistajan tikut. Näistä ei tainnut tulla hittituote tässä asunnossa. Tuon kanapäällisen koira kyllä söi ihan mielellään, mutta varsinainen tikku sitten jäikin (toistaiseksi ainakin) syömättä. 

Myös puolukkakana -nameja ostin Kikin makusteltavaksi reilu viikko sitten; eivät vaikuta suursuosikeilta, mutta kyllä koira ne silti syö. Kokonsa puolesta käyvät hyvin esim pahvirasiapiilotusnameiksi tai muutoin kotona annettaviksi nameiksi (milloin mistäkin syystä), treeni/pihanameiksi ovat turhan suuria (ja kovia eli ei ole helppo murtaa niitä osiksi). 

Puolen vuoden kulut

 

Tammikuussa suurimmat kuluerät olivat Nemin lopetus ja Okk:n ainaisjäsenmaksu. Helmikuussa olen kuluttanut rahaa koiranruokaan, koirahoitolaan ja treeneihin. Maaliskuussa eniten maksoi Kikin sterilointi. Huhtikuussa on käyty eläinlääkärissä ja fyssarilla. Toukokuussa isoimmat menoerät olivat koirakurssi ja fyssarikäynti. Tämä alkaa toistaan itseään, mutta kesäkuussakin suurin kuluerä oli koiranhuolto (fyssari). Samoin kuin heinäkuussa. Elokuussa kuluihin tuli taas hieman monimuotoisuutta lisää, kun maksoin myös koiratreeneistä, koirahoitolasta ja koiranruuasta (fyssarin lisäksi). 

Joka kuukausi olen myös kantanut mahdottoman määrän erilaisia koiranamuja ja -puruluita kotiin. Niistäkin olen tietoa kerännyt, että pitäisi tietää mistä kaupasta kannattaisi mitäkin herkkusia ostaa ... 

Ihan kiva kotikoira harrastusbonuksilla

Tähän kirjoitukseen on kaksi teemaa, toinen on ns harrastuskoira -teema ja toinen on kivakotikoira -teema.

Ensinnäkin se, että olen pitkin kevättä ja kesää usein ajatellut sitä kuinka kiva koira Kiki on. Se (kaikesta huolimatta, tässä kirjoituksessa en aio rypeä niissä mahdollisesti negatiivisissa jutuissa) on monissa asioissa helppo koira, helppo joissain arkijutuissa joissa Merrin tai Nemin kanssa piti vääntää. Tai ei välttämättä vääntää, mutta joihin tottui, että ne menevät tietyllä tavalla - se oli osa niiden kanssa eloa. Esimerkkinä vaikkapa lenkkeily, se on lepposampaa Kikin kanssa kuin on aiempien koirien kanssa ollut, koska Kiki osaa paremmin suhtautua muihin tiellä liikkujiin. Tottakait se välillä kiinnostuu toisista (äänellä tai ilman), mutta palautuu niistä tilanteista nopeasti tai saattaa olla hiljaisen kiinnostunut tms.

Muutenkin se on kovin kiva koira. Koira parhaassa iässä, eli aikuinen, joka osaa meidän perheen tavat.

Sitten jos tullaan tuohon harraste-teemaan, niin alkutalvestahan mulla oli niitä kisatavoitteita mitkä korona sitten söi. Kesän alussa kun kisat taas mahdollistettiin, niin mun tavoitteellisuus ja motivaatio, kisahinku tai mikä vaan oli jo kuollut tai haalistunut. Tässä sitten kun olen pitkin kesää seurannut puolikorvalla kavereiden kisatarinoita ja tuloskimaroita niin ne ovat kuulostaneet kuin toisessa maailmassa olevilta jutuilta. Olen jotenkin irrottanut itseni siitä, eikä se haittaa.

Tämä ei ole mikään naula kisa-arkkuun kirjoitus, varsinkin kun nosework-kisoihin olen Kikin ilmoittanut ;-) Vähällä -viimeaikaisella- treenillä mennään ihmettelemään sinne toimiiko Kikin nokka (kun kisat satutaan järjestämään näillä leveyspiireillä). Mutten aio mitenkään väkisten herätellä kisavarpaitani, kattellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan harrastesaralla ja muutenkin koira-arjessa :-)

Päivä nro 13

Tämä on viimeinen osa Kikin sterkkatoipumispäiväkirjasta :-)

Ensi yöksi ajateltiin vielä koiralle laittaa kauluri, mutta sitten se on täyttänyt tehtävänsä tältä erää, sitä kun oli ohje pitää 10-14 vuorokautta ja leikkauksesta tulee huomenna kuluneeksi kaksi viikkoa. Pikkuhiljaa palataan siis normiarkeen, tai lähinnä tähän korona-arkeen mitä nyt on ollut ... Tosiaan pitää vaan kehitellä Kikille aivojumppa-aktiviteettejä ettei se hypi seinille. Sisällä ei juuri hypikään, mutta ulkona ilmentää kaikenlaista roskakäytöstä kun ei ole päässyt aikoihin oikein tekemään mitään.

Eilen tosiaan satoi lunta. Aamulla käytiin kiertämässä ns Mansikkamaanlenkki.

Takapihalle kun koiran päästää, niin samalta näyttää kuin lenkeilläkin :-D

Perjantai

Piti mennä salille, enpä mennyt. Sen sijaan katsoin kolme Wallanderia :-D

Nyt on sitten kaikki Wallanderit katsottu, enpä niitä niin ala enää luettelemaan, kaikki ne olen katsonut mitkä tuolla Wikipedian sivulla kerrotaan.

Harjailin hieman Kikiä alkupäivästä. Wallanderin katsomisten jälkeen tein hieman etätöitä. Se nyt sentään oli hyödykästä :-)

Olin myös suunnitellut salin lisäksi, että olisin mennyt tänään räpsimään jotain kuvia. Katsoin ikkunasta ulos ja totesin "njääh, ehtii kait sitä myöhemminkin" eli se siitä räpsintäinspiraatiosta. Toiseen kameraan (a55) pitäisi käydä ostamassa uus(ia) akku(ja), mutta en sitä ole vieläkään saanut aikaiseksi - liike mikä niitä myy sijaitsee toisella puolen kaupunkia ja on tietysti auki tyyliin kymmenestä neljään tai jotain. Muuten tilaisin netistä akun, mutta haluan kysyä myyjältä ts olla varma että ostan tuotteen mikä sopii just mun kameraan.


ps. Sunista oli tullut viesti, että Nemi olisi haettavissa - ts Nemin tuhkat - luin vaan viestin liian myöhään joten Nemi joutuu olemaan ell-asemalla viikonlopun.

Roolijako

Kuka teidän laumassa hoitaa minkäkin (koiriin/eläimiin) liittyvän asian?

Koiranhankinta mietittiin yhdessä, rotuvalinta tehtiin yhdessä. Mistä pentu, eli miltä kasvattajalta, mistä yhdistelmästä jne niin sen "työn" olen tehnyt pääasiassa minä - toki asioista on keskusteltu kotona/yhdessä. Pentuja on käyty katsomassa yhdessä.

Arki ja perusrutiinit

Arkena Eetu käyttää koirat aamulla lenkillä. Jos minulla on etätyöpäivä niin pääsääntöisesti minä lenkitän koirat (mahdollisesti myös treenaillaan jotain ennen kuin alan tekeen töitä). Muutoin koiralenkit menevät varmaan aika tasan, joitain lenkkejä käytetään yhdessä (esim viikonloppuisin), arkena iltalekit käytän yleensä minä (toki poikkeuksiakin on). Minä pesen koirien tassut (silloin kun on tarvis, kurakeliajat), minä pesen koirat silloin kun siihen on tarvetta (kerran pari vuodessa jossei jotain muuta erityistä tarvetta lisäpesulle). Minä ruokin koirat (pl ne kerrat kun en ole kotona) ja harjaan koirat, mutta sitä vastoin Eetu leikkaa koirien kynnet (sitä en ole tehnyt ikinä itse - en tohdi kun kädet tärisevät, ja käsien tärinä lisääntyy jos olen epävarma/jännitän).

Harrastukset

Minä treenailen koirien kanssa ja kisaan (jos kisaan). Näyttelyissä Eetu esittää koirat, jos on mukana. Minä menen kehään vain jos on pakko/tarvis (tyyliin pn-kehä). Minä keskityn näyttelyissä stressaamiseen/jännittämiseen ;-) (ja koirien kampailuun, pissatukseen jne) Näyttelyilmot yms hoitaa allekirjoittanut. Juoksulenkeille Kiki pääsee Eetun kanssa.

Huolto

Minä käytän koirat rokotuksilla yms eläinlääkärikäynneillä. Jos on isompia juttuja niin sitten molemmat ovat mukana. Minä käytän koirat hieronnoissa jne.

Joku otsikko (ilman mielikuvitusta)

1. Nemin yöruokaan/iltapalaan on alettu laittamaan myös virtsankarkailulääkettä. Ihan siis tuossa muutama päivä sitten aloitin tämän tavan. On näet löytynyt muutamia lätäköitä (esim sohvalta, grr) yön jälkeen asunnosta ja vahva oletus on, että Nemi on niiden takana ollut. Alunperin siinä lääkkeen ohjeessa siis oli, että kolme kertaa päivässä, mutta on annettu kahtena - kun koira on saanut kaks kertaa päivässä ruuan - ja se on toiminut ihan hyvin niin. Nythän Nemi on saanut ko lääkettä jo ... viis ja puol vuotta. 
2. Tänään tuli mieleen asia (joka tuskin pitää paikkansa, mutta ...), että koirat voisivat hieman tasapainottaa tuota kuulemistaan. Että kun Nemi ei enää kuule kunnolla ja Kiki kuulee vähän turhankin hyvin; aina sen perusteella että se ilmoittaa siitä, että kuulee jotain. Mutta jos se ilmoittaakin siksi, kun Nemi ei kuule? 
3. Aamulenkillä Nemi yritti komentaa Kikiä liikkumaan nopeammin. Siis paluumatkalla kun asiat oli jo hoidettu ja olivat matkalla kotiin. Nemillähän on kiire. Koska ruoka. Nemi on hauska, kun se välillä laittaa vilkun päälle, ohittaa vaik Kikin ja sitten turbovaihde päälle - yrittää välillä myös laukata ja närkästyy kun taluttaja ei kiihdytä vauhtia. Niin Kiki oli jäänyt jotain nuuskimaan niin Nemi oli mennyt komentamaan sitä, että "lopeta heti, nyt on kiire syömään". 
4. Toisinaan teetän jonkun tehtävän koirilla ennen kuin annan niille ruuan. Viime aikoina on sitten ollut niin, että kun olen vapauttanut koirat syömään niin Nemi on istunut paikoillaan kupin edessä siinä missä Kiki on jo ollut syömässä omaa ruokaansa. Joten vähitellen olen alkanut oppimaan, että Nemi tarvitsee suullisenkäskyn lisäksi käsimerkin.
   Tänään sitten käskin koirat sivulle. Siis laitoin ensin Nemin ruokakupin lattialle, sitten käskin koiran sivulle. Koira istui paikallaan eikä liikahtanut mihinkään. Kiki tuli mun sivulle, siihen Nemin ja mun väliin ... Siinä ne sitten istua napotti vierekkäin - toinen tottelevaisena ja toinen ... huonokuuloisena ("miks en saa jo syödä") 💗

Blondi kuntosalilla

Rehvakkaan reippaasti ajelin koirien aamureenin jälkeen kuntosalille. Menin ovesta sisälle, riisuin kengät eteiseen (ihmettelin kymmeniä autoja parkkipaikalla, mutta onnekseni ne olivat suurimmaksi osaksi jumppaajia, joten kuntosalin puolella ei olisi suurta ruuhkaa). Menin pukuhuoneeseen, riisuin takkini ja avasin kassini. Miksi se tuntui kosteammalta kuin yleensä?

Joop, vesipullosta 2/3 oli jossain muualla kuin silloin kun lähdin kotoa. Toisinsanoen saleiluvaatteet sen verran märät, että en kiskonut niitä päälleni. Sen sijaan heitin takin niskaan, eteisessä kengät takaisin jalkaan ja liukenin paikalta. Jospa kuntoilun sijasta söisinkin suklaata ja katsoisin tv:stä Greyn anatomiaa :-D
Ostettiin joitain viikkoja sitten uusi tv ja tultiin nykyaikaan, eli tv yhdistyy langattomaan verkkoon ja päästään Canalin verkkotarjontaankin käsiksi, joten tv-sarjoja voi nykyisin ahmia myös sitä kautta 💖

Hyötykoira

Koirien takapihalla käyttäminen on nykyisin välillä hankalaa; varsinkin iltapissalla kun
a)on hämärää eikä näe joka kolkkaan ja nurkkaan pihalla
b)kello voi olla vaikka mitä niin ei kehtaa kauhian kovasti karjua

Karjua mitä? No Nemiä takaisin sisälle. Voi olla ettei se ole kaukanakaan, mutta se ei vaan kuule/hoksaa/välitä, että sitä yritän kutsua takaisin sisälle.

Eilen sitten eka kerran välähti ja pyysin Kikiä hakemaan Nemin, ja Kikihän teki työtä käskettyä :-)

Kiki 06.12 (sony a55)

Nemi 07.12 (sony a900)

Reititin

Meidän "adsl modern router" otti ja lakkasi eilen toimimasta. Ennen kuin saan ostettua uuden ja sen toimintakuntoon niin blogi ei ehkä päivity kovinkaan aktiivisesti (kun töissä työaikana ei viitsi pitkiä tarinoita naputella ;-))

Näitä päiviä

...enhän minä ehdi niin paljon tänne blogiin juttuja kirjoittamaan kuin olin ajatellut, esim tuosta Nemin pyllytoipuilusta.

Kertoilen silti pari juttua.

Sunnuntainakin Eetu ja Kiki kävivät juoksemassa, noin seitsemän kilometriä - ennen tanssitreenejä.

Eräänä kertana huomasin lattialla (keittiössä) palasen lääkettä, siis mitä Nemin olisi pitänyt syödä ruokakupistaan ... Sen jälkeen olen sekoittanut huolellisemmin lötköruuan normiruuan ja lääkkeiden kanssa yhdeksi mössöksi. Plus tiirannut että ainakin kuppi on syöty tyhjäksi. Vaikka voihan se koira silti muljauttaa ne tabletin palaset pois suustaan vaikka kupin näennäisesti nuolisikin puhtaaksi... Ne antibiootit eivät mene pienemmäksi (ainakaan haarukalla murskaamalla), siis ne saa neljäsosiksi, muttei sitä pienemmiksi. Nemin pitää syödä 1 ja 1/4 tablettia kaks kertaa päivässä sitä antibioottia, rimadylejä se söi puoltoista tablettia pari kertaa päivässä, mutta se kipulääkkeen syönti loppui jo. Antibioottia on jäljellä vielä useampi tabletti (melkein kaks "levyllistä").

Viime päivät ovat olleet sen verran märät/sotkuiset (plussan puolella oltu useampi päivä, jotain +5), joten pyllysuihkutukset tulee tehtyä kätevästi lenkkien jälkeen tassupesun yhteydessä.

La 3.11

Toipilaskertomusta (teksti päivittyy vähitellen kun on jotain päivitettävää)

Eilen Nemi pisti nukkumaan about heti kun päästiin kotiin. Nukkui jokusen tunnin ja tuli sitten vaatimaan ruokaa. Iltaruokahan oli koiralta jäänyt väliin. Kiki sai iltaruokansa kun tultiin kotiin, Nemi ei korvaansakaan lotkauttanut tuolloin - eli oli tod väsynyt. Hieman myöhemmin käytin koirat lenkillä, Kikin ensin hieman pidemmällä ja sitten Nemin lyhyemmällä. Nemi ei käynyt kakalla, pissasi kerran ja halusi sitten takaisin sisälle. Sisälle päästyään oli vaatimassa iltanameja <3

Nemi herätti Eetun joskus seitsemän kahdeksan välillä, kahdeksan maissa noustiin ylös ja käytettiin koirat lenkillä - vesisateessa. Nemikin kävi kakalla (olin hieman sitä pohtinut, että mahtaako tarpeiden teko onnistua / sattua), tuotosta en nähnyt kun koira kävi ojan pohjalla.

Lenkin jälkeen pesin koirien tassut ja suihkutin hieman Nemin takapäätä. Pyyhekuivauksessa Nemi murmutti mikä saattoi johtua myös siitä, että sillä oli nälkä eikä se olisi malttanut odottaa niinkin typerän asian hidastaessa sen syömään pääsyä kuin kuivauksen. Ensin Nemi sai "karkkeina" kipulääkeannoksensa, sitten kuppiin laitettiin palasina tarvittava määrä antibioottia ja sekaan hieman pedigreelötköruokaa. Tämän erikoisherkun annoin koiralle ensin ja kun se oli sen syönyt niin sai normiruokansa. Kaikki tarvittavat tabut tuli siis syötyä ilman ongelmia :-)

Päivällä Eetu ja Kiki juoksivat Jääliin (n.7km), käytin Nemin takapihalla pissalla ja annoin sille puurokulhon nuoltavaksi ja läksin käymään kaupassa (plus hakemassa juoksijat Jäälistä kotiin). Olinpa sitten erehtynyt jättämään makkarin oven auki, joten siellä se Nemi sängyn päällä pötkötteli kun tultiin kotiin. Eipä sillä etteikö se saisi sinne normisti mennä, mutta en tiedä oliko se kuinka kipeä sängylle hyppimään. Ilmeisesti ei sitten kovin kipeä.

Illalla käytin koirat erikseen lenkeillä.

Ruokajuttuja

Tällä viikolla ostettiin taas uus ruokasäkki. Onkohan se sitten 12 kg. Koirillehan syötän noin desin nappuloita per ateria + muutaman pakastelihapyörykän. Lihaa eivät saa ihan joka aterialla (paljon riippuu siitä olenko muistanut ottaa lihat ajoissa pakkasesta koirien kuppeihin sulamaan, ja toki onko lihaa pakkasessa).

Lihat ovat joko Mustin & Mirrin Maukas -merkkisiä tai muualla (kuin M&M:ssä) myytävää Mushia. Ei kovinkaan kauaa sitten havaitsin, että Mushia saa (ainakin Halpahallista) 4,99 € pussi kun vastaava kilon pussi Maukasta maksaa 6,99 €. Eli Mush on halvempaa, en tosin ole laskenut pyöryköiden määrää (Mushit ovat isompia kuin Maukkaat).

Tosiaan kun koirat saavat ruuan seassa lihaa niin nappuloita on edelleen se about desi (lihattomina päivinä ehkä reilu desi) ja Maukkaan pullia 2-4, Mushia 1-2. Että ostaako jatkossa kumpaa merkkiä vai edelleen vaihdellen?

Nemihän on jo pidempään saanut ennen nukkumaan menoa vielä ehkä noin desin verran nappuloita. Viimeisimpien kuukausien aikana siitä on tullut tosi vaativa yönamien saamisen suhteen. Samalla Kikikin saa muutaman nappulan, Kiki tosin saa ne tempputuokion yhteydessä.

Höperö ja petaaja

Nemi ilmentää lisää höperöjä piirteitä. Ei se aina enää niin kuule. Joskus ei oikein tiedä, että eikö se oikeasti kuule vai onko kuulo vain erityisen valikoiva.

Kikistä on jo pitänyt jonkun aikaa (viime viikolla) sanoa, että sen juoksun jälkeinen olotila on nyt menossa jonkunlaisessa valeraskauskäyttäytymisessä koska se on aloitti viime viikolla petauspuuhat. Muutaman kerran olen yöllä herännyt siihen kun Kiki yrittää kovasti laittaa lattiamattoa järjestykseen, raapiminen ja ropina vaan käy.

Enkä tiedä liittyykö koiran vaihteleva suhtautuminen ruokaan siihen valeraskauteen vai johonkin muuhun. Tänään esim kävi katsomassa aamuruokaansa, että tämmöistä, kävi muualla ja palasi lopulta syömään hitaahkosti ruokaansa. No, tänään koirat saivat vain nappuloita eivätkö myös lihaa, että voihan se olla siihenkin liittyvää.