Tokokoiralla rintaranka jumissa

Varasin jokin aika sitten Nemille hieronnan Vesipedon tiloissa hierovalta Suvilta. Aattelin sitten samaan syssyyn aloittaa talven uintikaudenkin. Ensin siis Nemi polski altaassa, sitten käytin sitä pihalla pissalla ja kuivasin pari tuntia ennen kuin Neppula pääsi Suvin käsittelyyn.

Uimisessa jatkettiin keväällä hyväksi havaittua konstia, eli Nemi hyppää (tarviten siihen hieman henkistä rohkaisua eli Maissi tukee/auttaa pikkasen ja Nemi polskahtaa) altaaseen sieltä päädystä ja ui rampille. Tulee pois altaasta, saa minulta namin, hinkkaa itseään/uimaliiviään allasosaston seiniin ja juoksee haukkuen takaisin Maissin luo "tätä lisää kiitos, tää on kivaa!" :)

Hieronta kun aloitettiin, ts Suvi aloitti, niin jopa minä huomasin, että Nemi oli vino. Siinä kun se seisoi meidän välissä. Enpä sitä sitten kotona ollut osannut katsoa. Oikealta puolen löytyi työstettävää - tokoilun seuraamuksia luultavasti. 

Tämmöisiä juttuja Suvi joutui hoitamaan:

- rintarangan alkuosa

- rintarangan 13-lannerangan 1-2-3 nikamat

- lannerangan 7 - si-nivel

Ennen polskimista käytin Nemin Vesipedon eteisessä puntarilla, koiruus painaa 15,5 kg. 

Rintaranka

Viime viikon torstaina käytin Nemin hieronnassa Suvilla Vesipedossa. 

 Koira oli suora alkutarkastelussa, mutta varsinaisessa käsittelyssä löytyi sitten hierojalle puuhaa...  kolmesta kohtaa koiraa. Rintaranka mm oli juntturassa. Samoin kun koiruus oli hieman kyhnyttänyt itseään kyljestä niin se osa teetti töitä. Niin sitä vaan pitäisi lukea noita koirien eleitä, ts jos usiamman kerran kiinnittä johonkin asiaan huomiota niin jostain se koira silloin luultavasti oireilee. Koira raasu oli sitten koittanut itse itseään "hieroa/hoitaa" siinä mitä ilmeisestikään onnistumatta. 

Mutta jospa se nyt taas tovin olisi vähemmän jumissa. 

Jotain pitäisi kait sanoa

Maanantain agireeneistä?

Ratareeni. Mikko koutsasi. Nemille rimat 45 cm:ssä. 

Jossain välissä, mikäköhän päivä se lienee ollut, kun rupesin maalailemaan piruja seinille. Nuoleeko tuo koira normaalia enemmän tassujaan, varsinkin oikeeta etujalkaansa. Ronklasin koiraa. Mitään en siellä huomannut / koirasta löytänyt. Leikeltiin hieman niitä tassukarvoja jos sillä vaik on siellä joku takku/paakku/muu epämiellyttävyys. Koira oli viikonlopun jäljiltä vaisu, väsynyt ja nukkui kovasti. Mieleen hiipi mörkö, entä jos se onkin kipeä? 

Pe-aamusta la-iltaan koira oli hoitolassa. Sunnuntaina käytiin Siikajoelle viemässä se Merrin kivilyhty, Nemi matkusti Karin pakussa takaosassa häkissä. Mutta siis päivä oli aika lepposa. Niin kait viime viikko muutenkin? 

Miks jotain ois vialla. Sen tassun nuolemisen lisäksi. Nokun mä rupesin kattomaan, että liikkuuko se koira epäpuhtaasti välillä. Ja joo kyllä, näin se teki. Jossain kohtaa, muutaman kerran. Ja sitten oli taas niin kuin aina ennenkin (eli liikkeet ihan puhtaat, sen mitä mun silmä osaa sitä eroittaa). 

Näillä kysymysmerkeillä varustettuna menin sitten ma-iltana aksareeneihin. Näin härkäsiä. Ja mietin koko ajan, että kuinka tyhmä ihminen voi olla ... Eikä se siellä hallissa osoittanut mitään liikkumishankaluuden merkkejä, muutoin kuin sillon kun mä en ohjannut kunnolla kun kyttäsin että tekeeks se nyt sitä vai tätä. Muut eivät huomanneet (tai ainakaan sanoneet) mitään epänormaalia. 

Mutta sen vaan sanon, että on hivenen hankala keskittyä aksaamiseen kun on jo maalannut pirut seinille. Olihan mulla toukokuun lopussakin koira joka ontui. Ja kaikki tietää mitä sitten tapahtui. 

***

No niin. Eilen Nemi veti jo aamulla marssilaisen kanssa matot rullalle. Ja liikkuu muutenkin / muuallakin ihan buenosti. Ei pötköttele sen enempää kuin normaalistikaan jne. Tänäiltana mennään pikku uimapyrähdykselle ja hieronnankin koiralle jo varasin. Ehkä se tästä taas ... 

***

Ainiin joo. Ne agireenit. Ne meni sillain normaalisti. Jotain hyvää. Jotain huonoa. Ja sitten paranneltiin ja meni hivenen paremmin.