Loppiaisrallyt

 Ilmoitin Taran lappalaiskoirien rallytreeneihin, jotka pidetään Kisman hallilla 6.1.2024. Kouluttajan Salla Kaartinen. 

Omatoimitreenit kesäkuussa

 Sain vihdoinkin editoitua muutamat treenivideot viime hallikäynniltä. 

Taran kanssa mahtava oivallus, siitä, että se lelu mihin koiraa siedätän - siis pelailemaan ilman, että kierrokset ovat ihan ääriasennossa- ei tartte olla mikään The Mahtilelu. 

Kiki muistutti mua siitä, että miten se haluaa itseään palkattavan. Kartion kierto on semmosta "helppoa hömppää" Kikin kanssa mitä tulee silloin tällöin hallilla harrastettua. 

Sitten tehtiin Kikin kanssa sitä sun tätä

Ja Taran kanssa vaikka mitä. Lopussa on paikkishötkyilyä ... sillä häröilyllä on siis ihan tarkoituksensa. 

Omatoimitreenit toukokuussa

 Latailin Youtubeen jotain treenivideoita viime viikolta. Selittelen treenejä / videoita ehkä myöhemmin. 

Taran halliin tulo, mattoilua & jumppailua

Kikin rallytokoilut

 Kuten sanottu, ostin Kikille irtotunnin rallytokotreeneihin. Harjoituksissa tehtiin ratareeniä, ensin aloluokan rata ja sitten avoluokan rata. Ensin toki aina tutustuttiin rataan -sai kysellä kouluttajalta jos oli epäselvyyksiä - ja sai hieman lämppäillä koiran kanssa ennen ratasuoritusta. Pyysin kouluttajaa videoimaan meidän radat (tai toisen videoi sitten yks treenitovereista, kiitos). 

Kiki oli paljon parempi kuin oletin. Se on ollut vähän vaisu eri tilanteissa pitkin talvea / kevättä eikä paljoakaan olla reenailtu (ees höpötemppuja). Itse olin enemmän ruosteessa rallylajitreeniin kuin koira. 

Agikurssi loppui

 Jäi sitten kirjoittamatta seikkaperäisesti Taran agikurssin lopuista treeneistä. 

Lopuilla kerroilla harjoiteltiin hyppysiivekkeen avulla valssia, persjättöä ja viimeisellä kerralla myös leikkausta. Leikkaus oli ehkä hivenen hankalaa, koska siivekkeen likelle laitettiin namikippo/palkka ja Tara ei tuntunut oikein tajuavan ettei palkalle saa karata eikä toisaalta myöskään ole tarkoitus kiertää siivekettä samalla tavoin kuin edelliset kerrat tehtiin. 

Kiertämään pentu oppi kyllä tuolla kurssilla (tai siis jo aiemmin opittu vahvistui kovasti), saatiin tehtyä etäisyyttä kiertämiseen. Tara kiertää vahvemmin vastapäivään, teki toki välillä myös toiseen suuntaan kierrot, mutta jos itse sai valita niin kiersi vastapäivään. 

Sitten tehtiin myös palkalle fokusointia ja jotain liikehäiriöjuttua, mikä ei oikein toiminut meillä kun koiran paikallaolo ei ole kovinkaan hyvä. Tehtiin sitten paikallaolotreenejä ja ne ehkä hitusen kehittyivät kurssin aikana. Putkella tehtiin myös jonain kertana jotain kuuntelutreeniä eli välillä sai mennä putkeen ja välillä piti putken lähellä tullakin ohjaajan matkaan. Tara tuli kyllä ihan hyvin mun luo eikä mennyt putkeen, mutta oli ehkä pennulle hämmentävä treeni (vaikka kait sillä joku tarkoitus oli, luultavasti hyväkin), koska seuraavalla kerralla se putki ei enää kiinnostanutkaan niin innolla. 

Kolmas kerta aksaan valmistavalla kurssilla

 Viime viikon tiistain agilityn alkeiskurssilla Tara meni ekan kerran putkesta läpi. Ihan ihan ensimmäinen kerta ei mennyt koiranuorukaiselta kuin vetta vaan, vaan kyllähän se koiraa jänskätti se putki. Annika piti koiraa ja minä olin kutsumassa Taraa suoran putken toisessa päässä. Miksi namien luo ei voinut vain tulla, miksi piti mennä jonkun luolan läpi? Pari kertaa Tara oli vähän sitä mieltä, että pitääkää putkenne, mutta sitten se oivalsi, että oikeestaan se putki on ihan kiva juttu ja viimeisellä kerralla karkasi putkeen 😁 (ja sai karkaamisestaan palkkion). 

Lisäksi harjoiteltiin pupuasentoa (ei oikein onnistunut meiltä), kumartamista (liittyi jotenkin keinun tekemiseen), nenä kosketusta purkin kanteen, palkalle hetsausta ts etupalkkatreeniä (kysyin voiko käyttää vinkulelua, oli ok - Tara pystyi hienosti leikkimään hallissa ja sille lelupalkka oli tuossa harjoituksessa hyvä). Tehtiin myös peruuttamista, tuolla se tehtiin niin, että ohjaaja istui selkä seinää vasten ja piti nameja/palkkaa lähellä vartaloa, sitten vain odotettiin, että koira alkoi tarjoamaan edes pikkuriikkistä peruutusta. Ja alkoihan Tara 😊 eli ainakin alkuopetukseen tuo näytti Taralle toimivalta tavalta saada se peruuttamaan. Pitäisi varmaan joku käskysana ottaa siihen vähitellen ja testailla missä vaiheessa muissakin yhteyksissä koira osaisi toiminnon (eli että mun ei tarvi aina istua lattialla jotta koira peruuttaa). 

Toinen kerta aksaan valmistavalla kurssilla

 Viikko sitten agilityyn valmistavalla kurssilla Tara opetteli venyttelemään, kertasi käsikosketusta. 

Lisäksi jatkettiin siivekkeen kiertoharjoituksia, tehtiin kosketusalusta -treeniä ja jalkojen väliin tulemista. 

Raahasin kameran reeneihin niin sain vähän videopätkiä harjoituksista. 

Vaihtelevia treenejä

 Kiki mietityttää. Sen kanssa treenaaminen, ja muutenkin. Että kuinka kipeä se mahtaa olla, paljonko vaivaa kipeä suu/hampaat ja onko jotain muuta vialla. Koheneeko fiilis/olemus kun hampaat saadaan kuntoon? Hieman sellaista olotilaa on nyt itsellä, että saattaa olla, että pitää jotain lääkitystä kokeilla Kikille tässä myöhemmin - kun hampaat on hoidettu (niiden poiston aikaan koira tietysti saa kipulääkettä). En manaile mitään, mutta suhtaudun asiaan niin, että jos jotain on niin tietysti yritetään lääkitä koiraa jos sillä sitä voitaisiin auttaa. En tarkalleen osaa sanoa milloin muutos tapahtui, mutta Kiki ei enää hypi sohvalle / sänkyyn jne. 

Tänään esim Kiki oli tosi tohkeissaan nosetreeneissä ja reenit menivät muutoin ihan kivasti, mutta kun kahdella etsintäalueella oli paikat missä olisi pitänyt nousta ylemmäs (toisella penkille ja toisella seinää vasten) niin Kiki ei tehnyt niin. Seinä-paikassa sanoin löytö, vaikka Kiki ei tarpeeksi ylös osoittanutkaan löytöä ja toisessa paikassa nostin koiran penkille josta se jatkoi nuuskutteluaan ja teki sitten löydön. 

Kiki tykkää nukkua osan yöstä mun tyynyllä, joten aamuyöstä nostan sen sänkyyn, jossa se ryntää kiireenvilkkaa tyynyjen sekaan ja valtaa sieltä itselleen mieluisen paikan. Illalla kun mennään nukkumaan Kiki ei ole haluamassa sänkyyn vaan menee nukkumaan koirapedille mikä on makkarissa. 

Eilisissä koiratanssitreeneissä kun ohjelmassa oli kisanomainen treeni niin Kiki ei oikein innostunut. Tai itsellä ei ollut superhyvä suunnitelmakaan, että osittain menee kyllä omaan piikkiinkin. Mutta koira kehässä lähinnä haisteli ja haukkui. Yritin sitten saada siihen jotain kontaktia (ts juoksentelin jotta koira ottaisi muhun kontaktia eikä niin että väkisten houkuttelisin koiran huomaaman mut - aiemmin tuo on toiminut Kikille ihan hyvin, mutta eilen Kiki ei tod ollut tanssitreeni -tuulella). 

Tara oli mukana reeneissä joten se kävi tekemässä pari kehäänmeno -treeniä, mutta siitä kyl totesin, että pitkä on tie tehdä koirasta kisakoira ts totuttaa se tyhjään kenttään, tuomareihin, viereisen kentän häiriöihin ja ties mihin kaikkeen. Palkattomuudesta yms puhumattakaan. Ekalla kiekalla Tara enimmäkseen haisteli maata ja pälyili. Toisella kiekalla kävin lähinnä tekemässä kontaktiharjoituksia ja vähän jotain seuraattamisia eri puolilla kehää ja muutamia temppuja niin että palkkailin paljon koiraa ja se "kehässä käynti" sujuikin huomattavasti paremmin. Eipä pidä kuvitella pennun selviävän vielä turhan haastavista treeneistä. 

Kohta loppuu nosetkin

 Vielä kolme kertaa jäljellä Kikin nosereenejä tälle vuotta. Tämän viikon maanantaina Kikillä oli parempi meno nenähommissa kuin parilla sitä edellisellä kerralla. Ens talvelle en ole hakenut sille ryhmäpaikkaa. Pidetään hetken aikaa taukoa ohjatuista harjoituksista. Säästyypä ne rahat vaikkapa niihin hammaslääkärilaskuihin. 

Agilityyn valmistava alkeiskurssi, ensimmäinen treeni

 Tiistai-iltana Tara tosiaan aloitti aksan alkeet Tiian koirakoulussa Annikan ryhmässä. Ryhmässä on Taran lisäksi villakoira (kääpiö?), suomenlapinkoira ja joku vinttikoira (en ole satavarma rodusta). Ilmeisesti siinä pitäisi olla myös sheltti, mutta se ei ollut tällä kertaa paikalla. 

Tuolla kurssilla ei ole tarkoituskaan tehdä kaikkia mahdollisia aksaesteitä, itseasiassa ilmeisesti tehdään vain juttuja siivekkeillä ja putkilla. Mikä on ihan ok minulle, en haluaisikaan viedä Taraa vielä kontaktiesteille yms eikä pentua tarvitse vielä (pitkään aikaan) hyppyyttää varsinaisesti vaikka kotona onkin melkoinen pomppijainen. 

Ensimmäisellä tunnilla tehtiin vatireeniä. Se että koira teputtaa etujaloilla vadin päällä on Taralle jo tuttua puuhaa, mutta uutena meille tuli vatiin meno. Jossain vaiheessa koiran pitäisi koota itsensä niin, että sen kaikki tassut olisivat vadissa. Nyt Tara laittoi kyllä etutassut vatiin, mutta siitä käveleminen ja takajalkojen vatiin laittaminen olikin jo haastavampaa. Muutama takajalkavateilu saatiin kuitenkin aikaiseksi. Nyt käytettiin pesuvatia, mutta koiran koko määrittää sen minkä kokoinen vati millekin koiralle on hyvä (tarpeeksi vaativa, muttei liian vaikea). 

Sitten tehtiin siivekkeen kiertoa. Niin että oltiin ihan lähellä siivekettä. Tarjoamisen kautta koiran olisi pitänyt lähteä sitä tekemään. Tara teki kyllä joitain kertoja, mutta vain toiseen suuntaan. En saanut koiraa oikein ymmärtämään jutun juonta. Vaikka sen kanssa on tehtyä kartion kiertämisiä mitkä ovat alkaneet sujumaan ihan hyvin jo. Selvästi Tara ei ole vielä yleistänyt kiertämistä - eli laiska ohjaaja ei ole tehnyt erilaisilla asioilla ja esineillä kiertoreeniä - ei voi vaatia pennulta kun yleistämistä ei ole tehty. 

Lopuksi tehtiin vielä käsikosketusta. Tara oli ihan kuutamolla. Tarjoili kaikkea muuta, kuten sitä maihinmenoa mitä on helppo tarjoilla kaikkeen ja tassun antamista. Mutta kun pitäisi koskea kuonolla käteen, niin ei voi ymmärtää ... 

Tokotreenit 17.11

 Koska niin paljon kaikkea on syksyn aikana ehtinyt tapahtumaan Taran harrastusrintamalla niin aloitetaan reenijutut helposta ja kerron tuoreimmassa muistissa olevia ensin. Eilen illalla Taralla oli tokotreeni Kempeleessä Kisman hallilla. Ryhmässä treenaa yksi hiljainen malinois ja neljä muuta koiraa (sis. Taran), jotka ovat kaikki omallalaillaan äänekkäitä / reaktiivisia. Olen yrittänyt pitää jonkinlaisen oman tilan / reviirin kun reenaillaan asioita jotta Tara ei provosoituisi muitten jutuista tai provoilisi muille - aina tämä ei kuitenkaan onnistu. Toisaalta vaikka tiedän että joillain muilla koirilla keittää joskus yli kun leikin Taran kanssa (palkkailen sitä lelulla) niin teen sitä silti toisinaan, en tosin vinkuleluilla koska (jotain ymmärrystä minulta kuitenkin löytyy). Haluan ylläpitää Tarassa myös sitä lelupalkkausintoa mitä sillä on ollut. 

Eli eiliseen. Treenailtiin Katjan ohjaamina ruutua ja ylempien luokkien kaukokäskyjä. Nuo voi-evl kakevaihdokset tulivat eilen ekaa kertaa ohjelmistoon. Niissä Tara oli melkoisen hieno, tehtiin siis ihan vain kaukojumppaa eli liikerataa seiso-maahan-seiso ja istu-seiso-istu, näistä jälkimmäinen eli istumiseen liittyvä sarja oli vaikeampi. Taralle on tarkoitus opettaa takajalka-kaukot (hox vaan, muistappa tämä jatkossa). 

Ruutureenissä muisteltiin ensin alustalle menoa. Siinä käskysanana on "matto", mikä meni ihan kivasti. Mutta kun alusta vietiin ruutuun (ekaa kertaa) niin Tara tarjoili kartion kiertoja ja kun ne eivät kelvanneet niin alkoi nuuskuttamaan lattiaa. Otettiin sitten ensin tosi läheltä alustaa muutamia reenejä ja sitten siirryttiin hieman kauemmas ja saatiin sieltä välillä onnistumisia. Tara poistuu herkästi alustalta eli mun pitää alkaa opettamaan sille siihen pysähdystä. Nyt sanoin -kun testattiin- "seiso" mutta en ole varma onko se fiksu käsky tuohon kohtaan? Pitääkö erilaiset seisomiset erotella eri yhteyksissä (ja lajeissa) eri käskyiksi? 

Tunnaria käytiin tekemässä itsekseen. Tehdään sitä siis yhden tunnarin piilotusleikkinä. Kätkin ruutunauhan sekaan kapulan ja tein jopa pienen paikkisreenin siinä ensin ennen kuin päästin koiran etsimään (käskyllä "oma") hienosti koira muisti mitä ollaan tekemässä vaikka joutui välillä miettimään muuta (paikallaan pysymistä). Tara etsii hyvin tunnistusnoutokapulan ja nostaa sen ja tuo sen sitten mulle - tai jos rehellisiä ollaan niin se lopputuonti on ehkä vähän sellainen "mun aarre, nakertelisin tätä nyt" eli nappaan kapulan koiralta ja palkkailen sen (kehuen kovasti tietty kanssa). 

Lisäksi reenailin itsekseni sen kanssa erilaisia malttiharjoituksia, pertsaa ja vähän koiratanssihöntsäilyjä. 

Kasauma

 Ajatuksia ja tarinoita pitäisi kertoa Tarasta. Sen murrosiän touhuista ja koulutaipaleesta. Ryhmätreeneistä ja kotiharkoista. Mitä pidempään vetkuttelen kirjoittamista sen enemmän juttuja kasautuu ja sen työläämmältä kaikki tuntuu. Joskus teksti tuntuu syntyvän kuin itsestään, sellaista hetkeä olen sitten odotellut. 

Kikin hammassäätö sekoittaa ajatukset enkä saa järkeviä treenitarinoita kirjoitettua. 

Ennen kuin tämä hammasseikkailu alkoi niin ollaan käyty Haukkiksella joitain kertoja omatoimitreenimässä ja kotona sekä lenkeillä on tehty reenisiä. Ryhmätreenien lisäksi. 

Koiratanssia Taralla on jäljellä yksi kerta. Tokoissa on käyty silloin kun on päästy ja ne jatkuvat joululle asti. 

Metsäretkillä on käyty yllättävänkin paljon, sekä hihnahihnalenkeillä että liinalenkeillä. Tara on myös käynyt juoksemassa pari kertaa Eetun kanssa (lyhyehköjä matkoja), ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä että siitä tulee ihan kelpo juoksulenkkikaveri Eetulle. 

Lumipyry lokakuussa

 Tänään on tullut taivaalta lunta aamusta iltaan. Mikäs siinä, koirat tykkää ja maisemakin oli kiva hetken aikaa (nyt sataa vettä). Ainut vaan, että saadaan autoon talvirenkaat vasta huomenna alle, joten jätin sitten ihan suosiolla Taran tokot väliin (myin ne kaverille). Viime viikon tokoihin en mennyt orastavan kurkkukivun takia (ne treenit annoin yhdelle toiselle kaverille). 

Eilen kävin koirien kanssa Haukkiksella treenimässä. Kaveri lapinkoirineen oli varannut yhden kentän tunniksi, joten mentiin samalle vuorolle (toki mulla on myös omatoimitreenioikeus sinne). Kikin kanssa treenailin ensin kontaktijuttuja (Kiki nuuskutti aika paljon lattiaa, mutta "virkos" se siitä sitten kiinnostumaan mustakin), lisäksi Kiki teki muikkupalkalla jotan seuraamispätkiä ja muita temppusia. 

Tara treenasi ensin aika paljon vilttiketjuilua kun meinasi mennä vähän kiihkeäksi kun paikalla oli pari suomenlapinkoiranpentua joiden kanssa se on leikkinyt Alakylän lapinkoiratreeneissä. Saatiin hyviä häiriöharjoituksia ts vilttitreenit rupesivat sujumaan alun sählingin jälkeen ihan hyvin. 

Lisäksi tein Taran kanssa perusasento kontakti/luopustreeniä, vatitreeniä ja kaukoja. Leikittiin lelulla ja Tara söi nakkeja. 

Sopimukset itseni kanssa ja niiden sopimusten purkaminen

 Viisi vuotta sitten kun Kikin agilityura loppui ennen kuin oli kunnolla ehtinyt alkaakaan niin vannoin etten ikinä enää harrasta agia. Syynä sille lähinnä oli luopumisen tuska ja kaikki se tunneskaala mitä kävin läpi silloin kun Kikin kyynärpeikko paljastui. En myöskään halunnut enää minkään (koira)harrastuksen olevan jotenkin niin ylivuotavan tärkeää kuin aksa joskus oli. 

Tuon kokemuksen jälkeen olen (entistäkin enemmän) hyppinyt lajista lajiin, tehnyt koirien kanssa milloin mitäkin fiiliksen mukaan ja tarkoitushakuisesti pyrkinyt siihen ettei mikään laji kiilu yksinään himotuimman harrastuksen kukkulalla.

Joskus ehkä myös ajattelin ettei nykyisen kaltainen hömppätreenailija ole "kunnon koiraharrastaja" (joo, hönöt ovat ihmisen ajatukset joskus olleet). Se "himo kisaaja" tai "tavoitteellinen harrastaja",  joka joskus olin, on kadonnut jonnekin. 

Kun ruvettiin uutta koiraa hommaamaan niin Eetu sanoi, että siitähän voisi tulla mulle uusi agilitykoira. Siinä vaiheessa -ja pitkään sen jälkeenkin- kielsin jyrkästi moiset puheet; ei tule, kun aksaa en enää aio harrastaa enkä näin ollen agilitykoiriakaan tarvitse. Hieman ennen kuin Tara kävi niissä välikuvissa niin rupesin miettimään, että jos kuitenkin testattaisiin Taran kanssa, että tykkäiskö se aksasta? En halunnut ajatella asiaa enemmän ennen kuin välikuvissa oli käyty, mutta kun sieltä tuli vihreää valoa harrastuksen suhteen, niin ... huomasin vilkuilevani alkeisagilitykurssitarjontaa Oulun seudulla. 

Pitkän jaarituksen lopputulemana Tara aloittaa *Sportdogcenterissä Annika Haikosen opastuksella tutustumisen aksaan 😎 Kurssi alkaa 16.11 
Tässä on sellaista historian havinaa, että (jos en nyt ihan väärin muista) niin Annika on kouluttanut myös minua ja Merriä joskus Okk:lla 2000-luvun alkupuolella (eli agilityurani alkutaipaleella) 😉

Sen jälkeen kun olen lopettanut agilityn harrastamisen niin säkäluokat ovat lisääntyneet kolmesta viiteen (en ehtinyt pikkumaksien tai pikkuminien kelkkaan). Säännöissä ei myöskään ollut oivia tai pavoja (tai mitä ovatkaan) eikä koirat saaneet hyppiä kisaluokista toiseen. Myöskään nykyisen kaltaista koirien mittauskäytäntöä ei ollut (josta en siitäkään ole tarkemmin perillä, toki koirat mitattiin ennen kisaamista ja tulos merkittiin kisakirjaan aiemminkin). 
Ilmeisesti radat ovat muuttuneet erilaisemmiksi ja ne ohjaukset mitkä olivat kymmenen vuotta sitten pinnalla ovat jo historian havinaa ja nykyaksa on ihan toisenlaista ... 

Että aika ummikkona ja puhtaalta pöydältä (tietämättömänä mistään) voin telinejumpan Taran kanssa aloittaa 😊

*Avarian Sportdogs vaihtoi nimensä vähän aikaa sitten Sportdogcenteriksi, koulutustila sijaitsee Kempeleessä. 

edit. Jep, sitäkin mietin, että tuleeko liikaa treenejä pennulle viikossa. Koiratanssikurssi ja tämä aksan alkeet menevät hieman lomittain eli koiratanssia viimeinen kerta on 21.11 - eli vain tuolla yhdellä viikolla Taralla on kolmet ryhmätreenit. 

Aloryhmän pari ekaa kertaa

 Tara aloitti viime viikolla tokoilut Kisman valmennusryhmässä (hui), ryhmä on alo-tasoinen, mikä siis on huomattavasti tasokkaampi kuin missä me Taran kanssa ollaan. Onneksi voidaan tehdä asioita omalla tasollamme (eli aloittaa monet jutut alusta). Muut kurssilaiset ovat käyneet vähintääkin tokon alkeiskurssin ennen ryhmään tuloa. Toki siellä muitakin nuoria koiria on, liekkö jopa kaikki alle vuoden ikäisiä? Eli siinä mielessä ollaan ehkä kuitenkin oikeassa paikassa?

Tara 21.09.21

Viime viikolla harjoiteltiin (liikkeestä)maahanmenoa ja kiertämistä sekä tehtiin lopuksi luoksetulot. Omatoimisesti treenailin tasapainotyynyllä eli ns vatitreeniä ja perusasentoa. 

Ja vilttireeniä. Se viltteily on iso osa joka treeniä syksyn aikana (tai hamaan tulevaisuuteen asti). 

Maihinmeno harjoituksista muistiin se, että jos aiemmin oli niin, että palkka eri käteen kuin mikä on ohjaava käsi, niin nyt paremminkin niin, että ei palkkaa käteen ennen kuin koira on suorittanut tehtävän. Taraa selvästi häiritsee jos mulla on palkka kädessä. Se ei tarvitse sitä namia tehdäkseen tehtävän. Itseasiassa tekee sen paremmin jos ruoka (tai lelu) ei häiritse sen ajatuksia. Itse vain en tunnu tätä muistavan tai tajuavan (että onnistuminen ei ole sen parempi jos nyrkissä on nakkikikkare). 

Kiertämistä Tara ei tuntunut tajuavan. Katja vinkkasi että kannattaisi kokeilla siivekkeellä tms muulla isommalla kuin kartio, koska kartiota Tara lähinnä meni tökkimään ja käsiohjaukseen (tai tarjoamiseen) ei tosiaan lähtenyt. Tein tästä kiertämishommasta oman postauksensa. 

Tänään aiheena oli seuraaminen ja kaukokäskyt. Lisäksi tehtiin paikallaoloja ja lopuksi luoksetulot. 

Seuraamisesta huomiona, että Tara helposti lähtee poikittamaan. Siinä tosi tärkeänä on palkkaus ja siis sen suunta. Palkka reiden vierestä ja kättä kääntämällä niin, että koira ei lähde kääntymään väärään suuntaan. Lisäksi opetteluun sivulla olo niin, että palkka on kädessä mutta koira ei saa härppiä sitä (hyppiä siihen tai muutenkaan härveltää). Ihan mini kielto riittää huomauttamaan koiralle, että mikä käytös ei ole toivottavaa. Hyvin koira jo rupesi hoksaamaan mitä siltä halutaan. Tosin tässä oli (ja on) vaarana, että koira luopuu namista hieman liikaa eli väistää tilanteesta pois. Näin teki siis muutaman kerran. 
Olen siis tehnyt Tarallekin seuraamista kontaktin / tarjoamisen kautta ja nyt naksutellut sille sitä oikeaa seuraamispaikkaa. Opetteluohjelmaan lisäksi tuo namin mukana olo ja siitä luopuminen samalla. En tiedä vielä, että otanko lisäosaksi askelten ottamista siihen "nami kädessä, koira luopuu siitä" -harjoitukseen. 

Ylipäänsä luopumistreenit olisivat Taralle tosi hyödyllisiä. Näistä oli puhetta jo pentukurssilla. Aloittelin tänään sitten etupalkkatreenauksen. Eli siis herkku avoimeen kuppiin ja koiran pitää olla ryntäämättä kupille ilman lupaa. Istuminen on tuossa tilanteessa hankalaa (siis koiran istuminen, heh). Helpommin onnistui luopuminen kun koira makasi maassa. Hyvä, että edes siinä tehtävässä onnistui. Toki olin hyvin lähellä koiraa -ja kuppia- eli aloitetaan pienestä, luonnollisesti. Hieman tuli dejavuuta jostain aiemman koiran treenistä siinä, että kun koira tuijottaa namia niin se ei kykene vaihtamaan suorittamaansa tehtävää (eli koira vain makaa, ei voi tehdä m-i (tai Kikin tapauksessa pidä kapulaa ja istu sen kanssa)). 

Aloiteltiin myös kake-treenit. Katja kertoili ylipäänsä kaukojen tekemisestä, kisasuorituksesta ja etu- ja takajalkakakeista. Nyt lähinnä on tarkoituksena opettaa koiralle maahan-istu-maahan vaihtoja. Näistä pari huomiota Taran osalta: nami taskussa kun käsken koiraa ja kehua tai jotain jutustelua sen aikaa kun kaivan namin taskusta. Ei siis vahingossakaan palkkausta siitä kun koira nousee istumisesta ja tulee palkalle mun luo. Eli muista että ei pitkää etäisyyttä koiraan ja jos se nousee / liikkuu niin ei palkkausta. Istumista ylipäänsä pitää vahvistaa, maahanmeno on vahvempi tällä hetkellä. 

Paikallaoloa Tara ei osaa vielä yhtään. Istumispaikallaolossa vahvistin sitä palkasta luopumista. Makuussa aloin opettamaan sitä, että koira kestäisi mun seisomisen kun se makaa. Ei ole väliä mikä mun rintamasuunta on (versus koira). Pienistä jutuista lähdetään siedättämään asiaa. Joskus myöhemmin sitten liitän tähän perusasennon ja siitä maahanmenon. 

Vatireenissä Tara on viime aikoina edistynyt ihan hurjasti. Takajalat liikkuvat oma-aloitteisesti vadilla. Hieman paremmin oikealle kuin vasemmalle, mutta toistakin suuntaa siis tekee. 
 Välihuomiona, että metsälenkeillä kun olen yrittänyt opetuttaa sitä hyppimään kiville yms niin se niille tarjoilee ns vatireeniä 😀

Luoksetulot sujuvat ihan kivasti. Katja pitää koiraa, joka kirmaa vauhdikkaasti mun luo.

(siinä kait ne oleellisimmat parista ekasta reenikerrasta, jos tulee muuta mieleen niin täydentelen sitten...)

Harrastuspentukurssi

 Tämä raapustus nyt ei tunnu syntyvän millään, eikait se ole kuin aloitettava ja täydennettävä sitten jossain vaiheessa. 

Tara kävi siis Kismalla neljän kerran harrastuksiin tähtääville koirakoille olevan pentukurssin. Ryhmässä oli mukana mukava rotukirjo eli Taran lisäksi bordercollie, kultainennoutaja, belgianpaimenkoira ja saksanpaimenkoira - spk oli nuorin ja bc vanhin. 

Kurssilla Katja kertoi yleistä koirien koulutuksesta ja niistä liikkeistä mihin opetettiin alkeita niin erilaisia koulutustapoja sekä siitä mihin pyritään, millainen ko liike on sitten joskus kun se on ns valmis. 

Harjoitellut asiat olivat: katsekontakti, luopuminen, maahanmeno (osin myös seuraamisen yhteydessä), luoksetulo, sivulle tulo, seuraaminen, takapäätreeni eli ns vatitreeni ja nouto. (jos unohdin jotain niin palaan asiaan, jos muistuu mieleen) 

Ensimmäiselle treenikerralle olin ottanut Taralle luun mukaan kun ajattelin, että se viihtyisi paremmin ei-reeniajalla sen kanssa häkissä ja saisin sille siitä pikkuhiljaa opetettua fiksun häkkikäytöksen treeneissä. Mutta jo heti ekoissa treeneissä tulin toisiin ajatuksiin ja kolmissa seuraavissa treeneissä isoin harjoiteltavin asia oli taukokäyttäytyminen. 
Ikinä kellekään koiralle en ole opettanut ns vilttitreeniä tai taukomattoa tai miksi kukakin sitä kutsuu. Olen näet aina suhtautunut siihen varauksellisesti tai kummastellut miten siitä saa opetettua sellaisen, että koira on oikeasti siinä rennosti eikä kuin viritetty jousi. Mielestäni sen ei siis pidä olla ns käskyn alla oleva paikkamakuu mikä vain sattuu olemaan jonkun valinnaisen kankaan päällä. Syteen tai saveen, jotain vilttikäytöstreeniä olen nyt sitten säätänyt Taran kanssa jokusen viikon - sekä tuolla pentukurssilla että Okk:n hallilla ja Alakylän lappalaistreeneissä (+ tietty kotona). Taralla on jo jokin ajatus pyyhkeellä olemisesta, mutta en ole edes kuvitellut vielä voivani siirtyä viltiltä/pyyhkeeltä itse kauemmaksi. Hiljaa hyvää tulee, tai sitten ei. Hyvin Tara (ei toki kokoajan) pystyy viltillä (helpompi muka sanoa sitä viltiksi vaikka itse käytänkin siinä pyyhettä) luopumaan esim toisten koirakkojen reenailut tuijottelusta yms. 
Tälle käytökselle on (tulossa) käsky "tauko" - jota olen sanonut koiralle myös silloin kun se satunnaisesti oma-aloitteisesti menee tauolle (myös siis ilman tuota vilttiä saattaa tarjota "taukoa" eli menee maihin mun jalkojen juurelle). 

Sopivien kurssien metsästys

 Sen lisäksi, että tahdoin saada pentukoiralle paikan koiratanssikurssilta niin toiveena oli päästä jonnekin opiskelemaan tokoa. Vaikkei ole tulevaisuudesta tietoa, että tullaanko Taraa näkemään tokokokeissa ikinä niin jotenkin koen, että kaikkien (mun) koirien pitää opiskella jonkun verran tokojuttuja. Niistä kun on iloa ihan arkeenkin (ainakin joistakin) niistä taidoista mitä perusliikkeissä tarvitaan. 

Oulun seudulla on jos jonkinalista koirayhdistystä ja yksityistä koirakoulua, mutta yllättävän vaikeaa silti löytää sopivaa paikkaa, kouluttajaa ja ajankohtaa (ja vapaina olevia kurssipaikkoja). 

Tokoa päästään syksyksi, onneksemme, harrastamaan Koirakoulu Kismalla. Nämä toksut alkavat syyskuun puolivälissä. 

Tulevia kursseja, ja muuta elämää, silmällä pitäen olisi pikkuhiljaa aika keksiä käskyjä joihinkin liikkeisiin/temppuihin. Jotkut lienevät niitä samoja mitä muillakin koirilla olen käyttänyt. Mutta esim paikallaolo yritti olla Kikillä "pysy", mikä osoittautui huonoksi käskyksi koska sitä tulee sanottua liikaa normipuheessa arkena. Jotenkin miellän "paikka" -sanan melkein yhtä ongelmalliseksi. Tai sitten pitäisi olla niin aikaansaapa, että opettaisi koiralle erikseen arki-käskyt ja harrastus-käskyt. 

Tähän mennessä Taralla on hallussa vain

• Tara (huomionkiinnittäminen, osin myös luoksetulo/luopuminen)
• Tule (luoksetulo)
• Jätä (tiputa se mitä otit suuhusi, luopuminen mistä milloinkin)
• (istu - hieman harmaalla alueella tämän osaaminen vielä)
• Wau - palkkasana namille
• Jess - palkkasana lelulle

Se on tehnyt myös (ilman käskyjä)

• sivulle tulo harjoituksia
• kontaktikävelyä, ei vielä tarkan kriteerin seuraamispaikkaa, vaikka olen pyrkinyt palkkaamaan oikeasta paikasta
• kontaktia (edessä, ei sivulla kun sivuasento ei ole vielä varmalla pohjalla)
• vatireeniä
• käsikosketusta (tökkää kuonolla käteen)
• seisomista
• maahan menoa
• tassun antamista
• lelu fokusointia 
• "läpi" treenin alkeita (ihan hakusessa vielä, eli koira ei ole oivaltanut itse mitä pitäisi tehdä)

Taran touhut (viikko 24/21)

 Tällä viikolla Tarasta tuli oikea (pikku) pystykorva, koska jossain vaiheessa viikkoa pennun korvat ovat nousseet pystyyn. 

Olikohan viime viikolla (vai jopa jo sitä edellisellä) kun se keksi, että vinkuleluja voi vinguttaa. Onneksi se ei vielä kuitenkaan ole sellainen virtuoosi vinkulelujen soittelija kuin mitä Kiki oli pentuna (joka saattoi helposti vinguttaa vinkulelua kymmenenkin minuuttia putkeen). 

Sekoilin rokotusvarausten kanssa, kun ensin varasin Taralle rokotuksen niin, että pentu on täyttänyt 3kk ja sitten luin jostain ,että se ajankohta onkin 12 viikkoa, mikä heittää ajallisesti toisistaan yllättävänkin paljon. Näinpä ollen Tara pääsee ensi rokotuksille jo muutama päivä ennen kuin täyttää 12 viikkoa (mikä on siis juhannusviikonloppu jolloin luonnollisesti eläinlääkärit(kin)tekevät jotain muuta kuin rokottavat koiria). Tähän liittyen Tara sai tällä viikolla matolääkkeen. Juhannussunnuntaina lähdetään reissuun, siks rokotus ei ole seuraavalla viikolla. 

Maanantai aamuna Tara kävi ensimmästä kertaa Koitelissa. 

Maanantaina kävin noseilemassa Kikin kanssa yliopiston lähellä, Tara hengasi mukana. Sen jälkeen kävin Taran kanssa tutustumassa Taavin Tassut -kauppaan ja sen jälkeen käytiin shoppailemassa the reenilelu Avarian  Sportsdogsista. Tara tapasi myös Tiian ja tutustui jälleen yhteen koirahalliin. 

Tiistaista ei muistikuvia (lol), ei varmaan tehty mitään erityistä. 

Keskiviikkona Tara oli mukana Kikin huoltoreissulla. 

Tara ja eläinfysioterapeutti Kaisa Vakkuri

Keskiviikkona Tara kävi myös Kaakkurin Mustissa & Mirrissä - taas shoppailtiin herkkuja - jossa koiruus joutui myös puntarille; painoa on kertynyt jo(pa) 4,7 kg. 

Puntaroinnin jälkeen ajettiin Kempeleeseen missä Tara tapasi ensi kertaa Koirakoulu Kisman Katjan ja pääsi säätämään treenitavaroiden kanssa 😎

Torstaina kävin Taran kanssa lähimetsässä, jossa se ei juurikaan irronnut kantapäiltäni. Metsässä oli tziljardi hyttystä eikä kumpikaan meistä piitannut niiden seurasta. 

Perjantaina kävelin koirien kanssa Abc:n edestä jolloin Tara sai ihmetellä kauppaan menijöitä ja sieltä tulijoita. Kävelytin koirat ihan ovien edestä jolloin Tara käveli rautaritilän päältä (ei ongelma, eikä tainnut olla eka ritilä mistä marssi). 
Tara tutkii mielellään kaivonkansia ja vastaavia eikä sillä siis ole ongelmaa kävellä niiden päältä tai vierestä (tähän kiinnitän huomiota siksi, kun Nemi väisti niitä, välillä hyvinkin kaukaa). 

Eilen kävin Taran kanssa Raksilassa. Ajettiin markettien parkkipaikalle josta käveltiin linja-autoasemalle, asematunnelin läpi juna-aseman puolelle. Käytiin asemalaiturilla hengailemassa (ei näkynyt junia) ja sitten vielä piipahdettiin linja-autoaseman laiturilla ennen kuin mentiin takaisin autolle. Tara oli tosi reippaana ja kontaktihaluisena. 

Kuluvalla viikolla on reenailtu leluleikkejä, vatireeniä, noudon alkeita, kuonokosketusta, istumista (odottaminen, istahdus ennen ruuan saantia ja ovista kulkemista), tassun antamista, seisomista, rauhoittumista, jätä -käskyä, luoksetuloa, ja ehkä jotain muutakin?
Ainakin kontaktikävelyn/seuraamisen alkeita eli naksuttelin pennulle seuruupaikkaa/kontaktia seuruussa.  

Tara on syönyt paljon puruluita, tuhonnut pahvilaatikoita, leikkinyt Kikin kanssa, tehnyt pihalla puutarhatöitä, matkustanut autossa, käynyt kävelylenkeillä, kiinnostunut autoista ja linnuista. Muita haukkuavia koiria se ehkä vähän säikkyy (mikä on ehkä outoa siihen nähden kuinka äänekäs otus se itse on). 

Mittasin Taran pari päivää sitten, korkeuden siis, ja jos ei pahasti pieleen mennyt niin koiran säkä on (tai oli silloin) 29cm. 

edit. ma 21.06.21 

Sunnuntaina kävin koirien kanssa Alakylässä, jossa tallasin eka Kikille jäljen, sitten tein Taralle pikkujäljen. Sitten Tara ajoi jälkensä ja touhusi hetken metsässä, hiekkakuopilla. Sitten Kiki ajoi jälkensä, tassutteli hetken metsässä ja hiekkakuopilla (kävi kahlailemassa vedessä) ja lopuksi otin vielä koirista kuvia (ensin Tarasta ja sitten Kikistä). 

Taran ekan jäljen loppuosa (video). 

Tara hiekkakuopilla (video)

Tara 11 viikkoa

Taran touhut (viikko 23/21)

 Tämä olisi niin pitänyt aloittaa jo viime viikolla niin muistaisin kertoa kaiken oleellisen. Jotain poimintoja kuitenkin siitä mitä Taran elämässä tapahtui viikolla 23. 

Maanantaina kävin Taran kanssa kahdestaan kaupungilla ja johan meillä olikin kunnon kaupungin haltuun ottaminen. Aloitettiin tepastelu Torirannasta ja sieltä käveltiin Rotuaarille. Rotuaarilla joku jolla joskus on ollut suomenlapinkoiria jäi toviksi rupattelemaan, rapsuttelemaan ja kuvaamaan Taraa. 

Tara oli hyvin reipas kaupungissa ja tutkaili paikkoja eikä arkaillut erilaisia alustoja (esim meni kauppojen ovien likelle eli nousi kiviportaille, käveli rautaritilöillä jne). 

Tara Rotuaarin esiintymislavaa tutkimassa

Rotuaarilta jatkettiin kauppakeskus Valkeaan, jonka kesäkadun (=alakerta) läpi käveltiin ja hetkeksi jäätiin ihmettelemään (ts mä räpsin koirasta kuvia). 

Tara Valkeassa

Ostoskeskuksessa käynnin jälkeen mentiin hengailemaan hetkeksi kaupungintalon kulmille, josta käveltiin Madetojan puiston kautta takaisin autolle (loppumatkasta kannoin väsyneen pennun autolle). 

Torirannasta ei suinkaan ajettu suoraan kotiin, vaan käytiin tutustumassa sekä Joutsensillan Mustiin & Mirriin että Dogstoppiin. Lisäksi piipahdettiin Dogstopin naapurissa Sunissa varaamassa ensimmäinen rokotusaika, samalla Tara kävi puntarilla (painoi joko 3,8 kg tai 3,9 kg). 

Tiistaina kävin koirien kanssa Haukkukeitaalla, Kiki kävi herkuttelemassa hallissa ja sen jälkeen Tara teki ensivisiitin sinne. Taran kanssa leikin hallissa hetken aikaa, enemmän se kummasteli hallia ja oltiin vaan ja ihmeteltiin. Tuo hallivierailu oli melko lyhyt. 

Keskiviikkona oli ollut tarkoitus mennä tekemään Kikin kanssa häiriötreeniä Okk:n halliin parin kaverin kanssa, mutta Tara puklaili useampaan otteeseen aamulla joten ajattelin että parempi olla menemättä sen kanssa minnekään. Tara jättikin aamupalan syömättä eli koiralla oli oikeasti paha olo. Iltaan mennessä se oli jo tokeentunut ja ruoka maistui entiseen malliin. 

Torstaina Tara "osallistui" mun työpalavereihin ja muutenkin (etä)töiden tekoon. 

Perjantaina Tara pääsi sitten ensimmäisen kerran Kisman hallille kun hioin siellä sitä Kikin tanssiesitystä. Koirille otin puruluut mukaan niin olivat molemmat häkeissä kun hahmottelin ja opettelin koreota. Taralle tuli siis hallissa häkkiharjoitusta ja pääsi se pari kertaa reenailemaankin, ensin tehtiin jotain minitemppusia (luopumista, istumista, kontaktia) niin ja toki luoksetuloja. Toisella kertaa tehtiin pikkuisen vatitreeniä:

Lauantaina Kikin ollessa tanssikisoissa Tara muunmuassa pelasi ensimmäisen kerran älypeliä:

Sunnuntaina Tara pääsi ensimmäistä kertaa äänestämään (kunnallisvaalit) 

Tara kuikuilee äänestyskoululle päin

Äänestelyjen jälkeen käveltiin kaupalle vaalipäivänpullaostoksille, eli koirat odottelivat (Eetun kanssa) kaupan edustalla. Sieltä käveltiin (ex-)kunnantalon pihalle missä oli peräkärrykirpputori missä pyöriminen oli mitä oivallisinta sosaalistamistreeniä pennulle. 

Viime viikolla esittelin Taralle noutokapulan, jolla tehtiin alkutreenejä. Lisäksi jatkettiin luoksetuloharjoituksia, seisomista, maahanmenoa ja istumista ja otettiin ohjelmistoon myös käsikosketus (kuonolla käteen). Ollaan myös opeteltu leikkimistä ja olen alkanut työstämään lelupalkkasanaa (Jes! kuten Kikillä). Hieman on myös reenailtu "jätä / irti" -asioita (irti on voimakkaampi käsky ja sopii vähän eri juttuihin kuin toi jätä). 

Tara on alkanut oppimaan, että joissain tilanteissa kannattaa ottaa kontaktia koska siitä saattaa saada herkkuja. 

Lisäksi Tara tietysti leikki paljon Kikin kanssa, pureskeli luvattuja ja luvattomia asioita jne :)

Ihan mahdotonhan tuo pentu on ruuan perään ja koittaa komentaa myös meidän syömisiä, mitä se ei tietenkään saa, mutta kuvittelee että kaikki ruoka mitä talossa on kuuluu sille. 

Noset 03.05

 Tämän viikon maanantain nosetreeneissä tehtiin kaikki neljäosiota. Plus omatoimisesti yksi "laatikkotreeni" sisällä sekä lopuksi yläkerrassa yksi etsintä. 

Pihalla tehtiin ensin putkeen (sai palkata koiran yhden alueen etsinnön jälkeen) ulkoetsintä (eka kuva) ja sitten laatikkoetsintä. Pitkästä aikaa ulkona noseilua, mutta alkaa olla sen verran kokeneet nenänkäyttäjät etteivät ne häiriintyneet aiheesta (kuten joskus on käynyt kun aksas on vaik siirtynyt ulkokentille pitkän talvihallikauden jälkeen - tai kuten hiehoille käy kun pääsee ekan kerran kesälaitumelle). 

Kiki teki ulkoalueen niin, että kun lähdin liikkeelle ulko-oven likeltä niin koira eteni vauhdilla alueen toiseen päähän, jossa teki täyskäännöksen, kulki vähän matkaa takaisin päin saapuen hajupilveen. Tarkensi ja ilmaisi löydön. Aikaa meni 0,30. 

Laatikot menivät vähän samaan tyyliin. Ehdin ajatella, että ei nyt oikeen tullut harrastettua mitään etsintäsuunnitelmia tai muuta viisasta, kun Kiki jo kertoi mulle, että tää ois nyt tässä (anna palkka). 
Aika 0,16

Tauko. Tai tässä välissä taisin käydä tekemässä sen sisälaatikkojutskan. 

Sitten ulkona vielä ajoneuvoetsintä. Tässä meni aikaa siks kun Kiki kyllä melko pian pääsi hajupilveen, mutta toope ohjaaja ei tajunnut, että koira pyrkii toiselle puolelle. Että jos vaikka kiertäis peräkärryn niin koira pääsis nuuskuttaan sinne minne haluaisi. Haju oli siis peräkärryssä, mutta eri puolella kuin mistä etsintä aloitettiin. Koira siis eka nuuskutti auton toiselta puolen ja sitten juuttu peräkärryn kulmille. Hyppäsi myös peräkärryä vasten mistä saatiin virhepiste. 
Aika 1,30 + 1vp

Lopuksi oli vielä sisällä se sisäetsintä. Siis tähän "kokeenomaiseen" liittyen. Siinäkin Kiki oli melkein alussa jo pyörimässä hajupilvessä, muttei saanut tarkennettua oikeaan paikaan. Temppuili / kiipeili noiden portaiden alla olevien puujuttujen päällä, jotka hieman heiluivat ja koira ehkä vähän sai "nenilleen" etsinnässä. Mentiin sitten käymään muualla etsintäalueella rohkaisukierros, tai otettiin vauhtia tai mitä lie. Koira siis teki hommia sielläkin muttei samalla intensiteetillä. Palattiin takaisin sinne varsinaiseen nuuskutusnurkkaan ja sitten Kiki jo löysikin hajulähteen.
Aika 2,21

 

Viimeinen reeni oli tosiaan tuolla yläkerrassa. Siitä ei ole kuvia. Kiki nuuskutti pitkään taaimmaista huonetta. Vissiin se yritti mulle kertoa, että ei täällä mitään ole, mutta enhän mä tajunnut. Tai tajusin, mutta aikalailla viiveellä. Kun johdatin koiran sinne toiseen huoneeseen (koira oli tuolla vapaana) niin eipä siinä hirviä kauaa kestänyt kun se löydön teki. Itse olisin voinut aiemmin liikahdella muualle niin ei oltas niin pitkäksi aikaa jumitettu samoihin kohtiin (kun ei löytöä kerta tullut). 

Koira oli -taas kerran- taitava, ihmisellä on vielä paljon opittavaa ...