tiistai 31. lokakuuta 2017

Tiistai






Kävin ostamassa koirille putkiluut M&M:stä aamupäivällä. Koirat järsivät niitä aikansa tyytyväisinä, toinen eteisessä ja toinen olkkarissa. Jossain välissä Nemi halusi vaihtaa luita, tai kurkata olisiko Kikin luu parempaa. Hampaiden näyttöä ja haukkumistahan siitä seurasi. Hetken annoin sitten koirien syödä vielä luitansa, valvovan silmän alla ja sitten otin luut pois ettei niistä tullut turhaa pärinää ja riitaa.

Tuo toisteks alin kuva on kaukaa otettu ja siten eika köhnö, mutta piti äkkiä napata kuva kun Kiki on keksinyt uuden makuupaikan ... Tai tuossa se on muutaman kerran ollut vastaanottamassa ovesta/ulkoa tulijaa.

Tänään on ollut pirtsakka talvi (ts syksy) päivä, aamulla oli miinus neljätoista, päivemmällä ehkä miinus kymmenen tai niillä main. Kylmältä tuntuu (kun ei tällaisiin keleihin ole vielä tottunut).

ks 9/17

Normitiistaiaamu. Tai normi ja normi ;-) mutta siis heitin Eetun lipastolle, ajoin Kimmokkeen pihaan, lenkitin Nemin ja sen jälkeen Kikin. Sitten menin salille - jossa oli jo tutuksi tulleet vakiokävijät (ti ja to aamuina siellä on aikalailla sama jengi punttijumppailemassa).

Kerrottakoon että sillä 9kg:n tankopuntilla sain tehtyä 2*10 toistoa kun viimeksi (kun tein sitä) tein vain kerran tuon kympin sarjan. Lisäksi otin siihen yhteen laitteeseen (johon itse vaihdan painot, en onnistunut googlettamaan että minkä niminen vekotin se on) nyt 2*10 kg (siis yks 10kg per puoli) kun aiemmin oon niihin laittanut 7,5 kg per puoli.

Loppuun verkkailua juoksumatolla.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Talvicross

Eetu kävi juoksemassa ensin Kikin kanssa seitsemän kilometriä ja sitten Nemin kanssa hieman yli kaks km.

Ulkona on talvisen näköistä, hieman lunta ja jokunen aste pakkasta.

Kun ei ole kokeita (kisakoiraa)

Olen yrittänyt viime aikoina pohdiskella, että olenko sinut sen asian kanssa, että minulla ei ole (eikä ihan lähikuukausina tule olemaankaan) ns kisakoiraa. Että olenko minä sen kanssa sinut vai en. Rassaako se minua kuinka paljon (ilmeisesti rassaa kun kerta sitä mietin).

Koskaanhan en ole ollut kunnianhimoinen - ainakaan siten miten se ehkä varsinaisesti ymmärretään. En osaa tavoitella kärkisijoja, en osaa taistella paremmuudesta muiden kanssa. Jos olisi halunnut pärjätä esim aksassa niin olisi pitänyt kyetä oikeasti haluamaan ykköspallille. Ei sinne pelkällä halulla toki pääse kukaan ;-) mutta jos olisi halu menestyä niin luultavasti yrittäisi hieman enemmän.

Agilityssä kilpailin paljon, kymmeniä startteja vuodessa, silloin kun minulla oli siihen soveltuva(t) koira(t). Rakastin monia asioita agilitykilpailemisessa. Kilpailin paljon vaikkei tavoitteena ollutkaan valionarvot tai arvokilpailut.

Sanon mitä sanon, mutta yksi nosen viehätys on siinä, että lajissa on mahdollisuus mennä kokeisiin. Kokeet ovat virallisia, olematta virallisia. Eli Jalostuskoiranettiin tuloksia ei saa kun se ei ole Kennelliiton alaista toimintaa.

Keskeneräisellä koiralla ei tod kannata mennä kokeisiin. Todella pitkä matka pitää vielä kulkea, että Kiki olisi valmis esim tokokokeisiin - jos ollaan hirmu ahkeria niin ehkä vuoden päästä alokasluokkaa voisi harkita? Sekin tuntuu kyllä aika utopistiselta ajatukselta ;-)

Muita koelajeja me ei sitten harrastetakaan. Rallytokosta sanotaan, että se on "matalan kynnyksen laji" - ko sanontaa en käsitä alkuunkaan. Minulle sen lajin kynnys on korkeampi kuin kiinanmuuri. Eikä me siinä päästäisi sitä paitsi koekentille yhtään sen sukkelammin - se olisi uusi laji minulle, joten opeteltavaa olisi sekä koiralla että ohjaajalla todella paljon.


Ehkä mä ilmoittelen Kikiä (/koiria) vaan kohta kovasti näyttelyhin ja tyydytän kisanälkääni sillä? :-D Tosin niissä pärjääminen on ihan arpapeliä; tykkääkö tuomari just tänään meidän karvakorvasta vai ei?

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Suru-uutinen

Aamulla naamakirjasta löytyi pysäyttävä uutinen. Eräs koiraharrastaja on kuollut. Ko henkilö koulutti minua (ja Merriä ja Nemiä) aikoinaan - ja noista ajoista on monia mukavia muistoja.
Merri kävi hänen mukanaan Tromssan näyttelyssä (joskus vuonna nappikauppa)... nappaamassa Norjan sertin :-)

Osanotot ko henkilön läheisille (jos joku jostain syystä blogiini sattuu eksymään) :-( <3

ks 8/17

Aamusella lenkitettiin Eetun kanssa yhdessä koirat, jotka olivat tohkeissaan kun täälläkin on jo lunta. Olisiko jotain noin kymmenen senttiä maassa tuota lunta nyt (ja koko ajan tulee lisää). Koko viikon oli kuivat ja mahtavat ulkoilukelit, perjantaista asti onkin sitten ollut märkää (satanut vuoroin vettä ja räntää - viime yöstä tähän hetkeen asti taivaalta on tullut lunta tai räntää). 

Lenkkeilyn jälkeen kuivasin koirien tassut ja annoin niille aamuruuat ja sen jälkeen läksin katsomaan kuinka ruuhkainen Kimmokkeen kuntosali on su-aamuisin. Olihan siellä porukkaa, mutta aikalailla ne jutut sain tehtyä kuin mitä halusinkin. Paitsi etten mahtunut/päässyt juoksumatolle verkkailemaan.

Ainiin, näin tuttujakin siellä salilla ;-) 

lauantai 28. lokakuuta 2017

Muisteluita

Näitä nyt vaan riittää. Pala ja päivä kerrallaan muistelen vuoden takaisia asioita.

Jaoin tämän vuoden takaisen kirjoituksen tänään facessa. Tähystys oli vielä edessä päin. Luun katkaisusta yms ei ollut tietoakaan vielä. Musertavana uutisena oli ettei Kikistä tulekaan aksakoiraa. Tulevaisuus oli mystisen harson takana. Mikä tahansa harrastaminen tuntui saavuttamattomalta asialta, ja toisaalta ne lajit mihin väläyteltiin ehkä mahdollisuutta jos koira kuntoutuu leikkauksesta eivät lohduttaneet pätkääkään.

Ei ole kauaakaan kun luin Nivelrikko -ryhmästä jostain harrastajasta, jonka aksaura oli päättynyt koiran ei-hyvään terveyteen. Kyseinen kirjoittaja harmitteli, että kun hän tykkää agista ja koira tykkää agista ja ettei todellakaan nappaa Ne Muut Harrastukset, joita heillekin tyrkytettiin. Että kun on muitakin lajeja. Enpä voisi sanoa ettenkö ymmärtäisi häntä kutakuinkin täydellisesti. Koirasta nyt voin tapaamattakin sanoa, että aika outo koira olisi jos ei millekään muulle lajille lämpenisi kuin agille (jos ihminenkin jostain muusta lajista innostuu). Siinä kohdin ne hyvää tarkoittavat lausahdukset nyt vaan eivät auta (jotkut tuntuivat jopa vtuiluilta vaikkei niiden sanoja sitä toiv. niin tarkoittanutkaan).

Monta juttua

Sekalainen seurakunta päänupista jonosta raapusteita blogiin. Nämä voisi tietysti kirjoittaa / lisätä aiempiin bloggauksiin, mutta ... näin tällä kertaa. Teen väliotsikoita, jotta edes vähän pysyisi jokin roti tässä raapustuksessa.

Nosework

Niin. Ne epikset missä käytiin muutama viikko sitten. Siellä oli sisällä tosiaan kolme etsintäaluetta: saviset kukkaruukut (viistoista ruukkua?), pahvilaatikot ja sitten sellainen etsintäaluenurkkaus. Ulkona oli sitten yksi etsintäalue eli ajoneuvoetsintä.

Ne kukkapurkit ja pahvilaatikot menivät ihan höpöksi. Pahvilaatikoissa oli myös muutamassa häiriöhajuja (toisessa joku puukipale ja toisessa hanska). Kiki kyllä oli kiinnostunut purkeista / laatikoista mutta sanoin väärien kohdalla "löytö". Jomman kumman etsinnän aikana Kiki otti häiriötä kun joku tuli halliin just silloin. Eli siellä oli siis yleisöäkin (ei koiria, sentäs). Varmaan ihan hyvä treeni, että on häiriötä, mutta huomasin häiriintyvän itsekin (onneksi oli kyseessä laji missä koira tekee eli mun hässäköinnin ei pitäisi vaikuttaa koiraan - vaikka lukee kait se mun käytöstäkin). No, eipä ne ei-löydöt tuon häiriön piikkiin voi mitenkään silti mennä ;-)

Sitten se varsinainen etsintä alue, johon ei liittynyt purnukoita. Tai oli siellä lattialla jotain esineitä joilla Kiki pystyi tarjoilemaan taas sirkushuveja yleisölle. Koira teki hienosti töitä kokoajan mutta meillä loppui aika kesken. Haju olikin sitten hieman korkeammalla. Kiki oli itseasiassa haukkunut just siinä kohdin, mutta luulin sen muuten vain olevan turhautunut.

Ulkoetsinnässä Kiki oli kiinnostunut peräkärrystä. Kierrettiin se, koira haisteli jotain kohtia enemmän ja joitain vähemmän. Löysi kuitenkin oikean kohdan ts minä älysin sanoa oikeassa kohdin "löytö".


Seuraavat nosetreenit noista epiksistä menivät ihan huippuhyvin. Niistä olen varmaan jo jotain raapustanut blogiin. Tämän viikon maanantain treeneissä kaikki etsintätehtävät sujuivat kans hienosti - tottakait siinä oli myös sitä temppukäytöstä ja ekassa myös hieman haukkumista mutta kun haukku loppu niin koira teki hienosti hommia. Yhtä aluetta Katja joutui meille hieman rajaamaan pienemmäksi kun Kiki alkoi hieman turhautumaan. Rajauksen jälkeen piilo löytyi hyvin. Yks harkka oli taas semmonen "ilmassa oleva" pallero, senkin Kiki löysi jälleen hienosti.

Keskiviikkoaamuna käytiin Kempeleessä ns omatoimitreenimässä erään koulun pihalla. Ulkona esiintyi enemmän taas haukkumista ts Kiki häiriintyi monesta seikasta, Kempeleen halliin se on jo enemmän tottunut - tai tottunut siihen tiettyyn treeniporukkaan ja suljetussa tilassa helpompi keskittyä tekemiseen. Mutta siis selviityi se silti kaikista harjoituksista ihan hyvin. Homma aloitettiin sillä, että jokainen teki yhden treenin. Mä käytin hajupiiloksi pientä läpinäkyvää muovikoteloa joita saatiin muutama Katjalta eräissä treeneissä jokin viikko takaperin. Sinne putkiloon on hyvä piilottaa puolikas topsypuikko. Mulla vain sattui harmillinen moka kun tein sitä piiloa, eli eiköhän tippa tippunut muuallekin siitä hajupullon pipetistä kuin mitä siihen topsypuikkoon. Mutta minne? No homma selvisi sitten hyvin kirkkaasti silloin kun muut koirat olivat treenimässä kyseistä aluetta. Että noloa ja ärsyttävää (tämän takia en tehnyt ainuttakaan piiloa kesäisissä Martsan treeneissä - ja tämän takia en meinannut alkaa harrastamaan koko lajia).

Jokainen koira kävi ns nollakoirana tekemässä sen oman alueen ensin. Sitten tehtiin järjestyksessä yks alue kerrallaan. Se joka oli laittanut piilon ko alueelle niin kertoi minkäkokoiselta alueelta etsitään jne. Ensin oli pahvilaatikot (pizzalaatikoita). Hetken toikkaroinnin jälkeen Kiki päätyi oikealle laatikolle. Ainiin, koska otin kuvia niin tiesin aina koiran kanssa alueelle tullessani jo, että missä se haju oli (koira ei tokikaan tiennyt).

Pari seuraavaa aluetta Kiki löysi ihan hienosti. Viimeiseltä alueelta oli hajutäppä häipynyt jossain välissä, eli sitä ei käynyt tekemässä kuin yks tai kaks koiraa. Siitä en enää ottanut kuviakaan sitten (akku loppu kamerasta plus mun sormet alko olla jo aika kylmät). Sellainen jännä yksityiskohta, että kun Katja kävi hakemassa meidän alueelta sen muoviputkilon pois ja laittoi sen puuaidan päälle, mulle talteen otettavaksi siitä ohimennen. Just kun olin katselemassa, että missä se on, niin Kiki bongas sen mulle. Käytännönhyötytreeni oli se siis :-)


Toko

Tiistain tokot. Tehtiin ruutua. Ensimmäistä kertaa. Kosketusalustan avulla. Kiki syöksyi sinne vauhdilla (muutamien metrien päästä, oisko jotain 5-7 m ollu ?), ja kun kosketti alustaan niin kehuin ja koira ryntäs takaisin mun luo palkattavaksi eli leluun kiinni. Mutta että koiran pitäisi pysähtyä siihen alustalle. Että miten se tuolle elohiirelle opetetaan. No joku napakka käsky ja palkan heitto. Namista koira kiihtyi liikaa joten lelun heittoa. Piti hieman treeniä ts ottaa toistoja jotta muistin sekä heittää lelun oikea-aikaisesti oikealla tavalla ja sanoa sen käskyn ;-) Käskynä "sei". Tässä vaiheessa kosketusalusta oli otettu pois sieltä ruudusta. Turhaa ruutua sotkea vielä asiaan. (ainiin joo, jollain ruutulähetyksellä Kiki kiersi niitä ruututolppia ... ) Kiki tarjosi hienosti kyllä sitä alustalle menoa, ja kun mut saatiin tekemään asiat järkevällä tavalla niin koirakin teki jopa sen stopin. Eli hyvä treeni.

Ainiin. Mietin myös sitä kosketusalusta sanaa, että a)tunnistaako koira sitä b)onko se vähän kumma (pitäisikö se vaihtaa ja pitääkö sitä sanaa käyttää sitten ruudun käskysanana?). Sanahan on furette. (se on japania [koskea (jap.) furete *käsky/kehoitus -muoto].

Liikkeestä maahanmenoa kerrattiin. Kikillä edelleen hyvä maihinmeno. Siihen alettiin tekemään kestoa. Käytäntö osoitti, että kun mun käsi meni/menee taskuun niin koira liikkuu. Tätä piti veivata hetki, jotta saatiin koira uskomaan, että sen kannattaa pysyä maassa jotta se saa palkan. Kyllä siinä sitten onnistuneitakin toistoja saatiin aikaiseksi. Että sinällään hieno homma, että saatiin asia hieman etenemäänkin, mutta on ne vain pieniä hitusia ne meidän etenemiset (hituset tuntuivat minusta silti isoilta asioilta :-D).

Tehtiin myös paikkamakuuta. Taas Kikille namimunaetupalkka. Kun koira rauhassa niin vapautus palkalle. En voinut juur liikkua enkä kovinkaan kauas mennä koirasta. Tämä asia edistyy hitaaaaaasti.

Luoksetulotreenissä superjännittävyyttä kun mun piti jättää Kiki istumaan yksinään ilman hihnassa roikkumista. Joo, no ei tod siksi aikaa että oltaisiin luoksari tehty. Vaan siis ihan vain niin, että koira istui ja mä siirryin sen eteen seisomaan ja siitä takaisin koiran sivulle. Ja se kesti sen - jee! Sitten kun tehtiin se varsinainen luoksari ja otin koiralta hihnan pois ja Katja piti koiraa, niin kun olin kävellyt hallin toiseen päähän ja kutsuin koiraa niin se tuli vauhdilla! ja huusi jotain samalla (ehkä suurinpiirtein "älä jätä mua, mä tuleeeeeeeeeeeeeeeeeen!")

Itsekseen reenittiin etuistumista (se noudon esitreeni), takapalkkailua (ihan hiton vaikeeta), pertsaa, ryömimistä, rauhoittumista ja ehkä jotain muutakin mitä en nyt muista.


Sali

Aiheesta omakunnonkohotus kerrottakoon, että olen yhdistellyt aiempia saliohjelmiani. Ts ottanut molemmista jotain mitä olen näinä muutamana kertana tehnyt kun olen tänä syksynä siellä käynyt. Toissakerralla otin siihen jalkojenojennus laitteeseen mukaan sen väliohjelman eli 5kg painon kanssa tehdyt kyykyt (tuo on sellainen sarjasydeemi eli näitä vuoronperään ...). Plus uusina oon kokonaan käynteihini ottanut mukaan kolme uutta jalkojen kidutuslaitetta (yks niistä saattaapi olla nimeltään jalkaprässi). Lähes joka käynnin jälkeen seuraavana päivänä on ollut joku osa kropasta kipeä, yleensä eri paikka kuin aiemmilla kerroilla. Tällä kertaa on ollut kyljet hellänä, en tiedä mitä mä kyljilläni olen tehnyt :-D (viimeks kyl tein ekaa kertaa, tälle syksyä, punttitangon nostoa (istualteen tehtävä liike) - mutta en mä tiedä miten se kylkiin liittyy).


perjantai 27. lokakuuta 2017

Älä usko nettikirjoituksiin

Älä usko lauluihin [nettikirjoituksiin], ne tekee susta haaveilijan
Ne voi saada sut kaivelemaan asioita,
Joilta mielesi koittaa sua suojella
Niil on taipumus sotkee kaikki ajatukset ja jättää kaaokseen

Meistä jokainen on polku jonnekin
Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää
Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois

Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa
- Apulanta -

Vuoden takaiset asiat, murheet ja mietinnöt ovat pinnalla - ajatuksissani siis.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin luen verkosta paljon kasvuhäiriötarinoita - haen kokemuksia, vertaistukea ja silmäni ovat vuoden aikana avautuneet muutenkin huomaamaan kuinka paljon oikeasti on koiria, joilla on ties minkälaisia terveydellisiä ongelmia. Aiemmin kun ei ole ollut omaa kosketuspintaa aiheeseen niin asioista ei ole tarvinnut ottaa selvää eikä katse ole kiinnittynyt muiden kokemuksiin ja niihin tarinoihin. Merrin kanssa sitä pääsi kyllä ihan uskomattoman vähällä, Nemillä on jotain murhetta ollut (suurinpana se muutaman vuoden takainen pattileikkaus).

Mutta. Vaikka kysytte asioita, haette vertaistukea ja kommentteja, niin älkää nyt hyvät ihmiset isoissa asioissa pohjatko päätöksiänne keskusteluryhmien (fb-ryhmät, mitkä tahansa verkkokeskustelut- ja kirjoitukset) "asiantuntijoihin". Välillä ihan hirvittää kun lukee joitain kommenttiketjuja. Ne muut eivät oikeasti siellä tablettiensa ja läppäreiden takana tiedä sitä tilannetta mikä Teillä on. Ne eivät tunne koiraasi eikä näe sen oireita, ne eivät elä elämäänne. 

Toki sama pätee livenäkin tavattuihin ihmisiin, kaikkien juttuja ei kannata ottaa yhtä vakavasti tai ainakaan antaa niiden vaikuttaa liikaa omiin valintoihin ja päätöksiin. 

Syyslomaviikko (torstai - sis. ks 7/17 )

Eilen aamulla käytin koirat aamulenkillä Kimmokkeen pururadalla ja sen jälkeen kuntosalilla (en käyttänyt koiria salilla vaan ne odottivat autossa).

Päivällä koirat etsivät namuja takapihalta ja kävivät pikkukävelyllä.

Illalla Kiki pääsi juoksulenkille Eetun kanssa ja Nemi purudalle kävelylenkille. Kävelytin Kikiä hieman juoksulenkkinsä jälkeen loppuverkaksi. Myöhemmin illalalla käytin molempia vielä lyhkäsellä kävelylenkillä (erikseen).

torstai 26. lokakuuta 2017

Syyslomaviikko (keskiviikko - sis. h_n 30/17 ja h_k 41/17)

Eilen aamulla ajelin koirien kanssa Kempeleeseen, oltiin muutaman nose-tutun kanssa sovittu yhteisistä treeneistä erään koulun pihalla. Syysloma kun on niin ei ole oppilaita kouluissa nyt ... Jokainen teki yhden piilon, eräällä oli pizzalaatikoita mukana, joten saatiin yksi laatikkoetsintäkin.

Kempeleessä olin hyvissä ajoin, joten lenkitin ensin koirat ja sitten vasta noseilun pariin. Mulla oli myös kamera mukana, joten otin muista muutamia räpsyjä.

Koirakoulu Kisman Katja koiransa kanssa.

Muuta huomionarvoista eiliseltä: käytin koiria erikseen metsälenkeillä iltapäivällä ja illalla molemmat pääsivät (joutuivat) harjattaviksi.

Kikin noseilusta jotain turinaa varmaan joskus ...

tiistai 24. lokakuuta 2017

Syyslomaviikko (tiistai)

Aamulla koirat pääsivät Eetun kanssa lenkille.

Tänään olisi pitänyt olla mun salipäivä... mutta ohjelmassa olikin hammaslääkärijuttuja (mulle siis, lähti eilen pala/paikka hampaasta). Hampailun johdosta koirat pääsivät tekemään päivälenkkinsä normaalista poikkeaviin maisemiin eli Haukiputaalle.



Illalla ajellaan taas Kempeleeseen, Kikin tokotreeneihin.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Syyslomaviikko (maanantai)

Aamulla heitettyäni Eetun töihin ajelin Virpiniemeen jossa lenkitin koirat.


Päivällä ollaan oltu paljon takapihalla, haravoin hieman ja heittelin koirille nameja pitkin pihaa - myös lehtikasoihin ...

Jeep, kaikenmoisilla hetkillä sitä sattuu kuvan ottamaan :D

Tyypit suostu istumaan hetken, yhtäaikaa, paikoillaan. Kiki tuijottaa namia mun kädessä ... ;)

edit.

Illalla ajelin koirien kanssa Kempeleeseen. Käytin koirat lenkillä ja jätin Nemin autoon ja menin Kikin kanssa noseilemaan. Viime viikon tyyliin Kiki oli melkoisen näppärä nosettaja. Nosework on kyllä siitä mukava harraste koiran kanssa, että on hienoa kun koira tietää mitä se tekee. Itse ei tarvi sössiä koiran tekemistä ts kauheasti puuttua siihen. Toki mulla on opettelussa edelleen koiran lukeminen eli että tunnistan koirasta milloin se on tehnyt löydön (jos en itse tiedä missä haju on). Nyt tehtiin yks sellainen harjoitus missä en tiennyt missä se haju oli. Yhdessä kohtaa Kiki pikkaisen turhautui, joten kouluttaja kertoi miten voitiin pienentää hakualuetta - se tuottikin tuloksen ja sen jälkeen Kiki löysi etsittävän hajun. Yks reeni oli nyttenkin sellainen "roikkuvat pallot" -tyyppinen (kuten viime viikolla). Tälläkin kertaa Kiki selvitti sen hienosti :-)

Viikko 42, treenit

Maanantain noseiluissa Kiki oli ihan huikeen hyvä <3

Ensin se haukkui jonku verran ekassa tehtävässä ja mietin, että tuleeko tästä nyt yhtään mitään. Lopulta alkuhösötyksen jälkeen koira alkoi tehdä töitä ja hajukin löytyi. Sitä ennen oli toki tehty temppu jos toinenkin ja kiipeilty siellä sun täällä.

Toisessa harjoituksessa koira käveli suoraan hajulle muttei osoittanut merkkejä löydöstä eli jatkoi vaan matkaa ja nuuskutteli siellä täällä kunnes palasi takaisin hajulle jääden siihen ts "ilmoittaen" löydöstä jolloin palkkasin koiran.

Kolmaskin oli melko nopea löytö. Neljäs oli ainoa jota en tiennyt missä se sijaitsee, kyseessä oli keittiössä ollut hajupiilo eli en nähnyt kun muut koirat tekivät löydön. Kiki meni siellä heti oikealle neliölle mutta koska haju oli nurkassa yhden tason alla niin (oli siis ehkä hieman alle metrin korkeudessa se hajupiilo). Pikkuisen piti koiraa avittaa, jonka avulla se teki hienon löydön.

Koska oltiin oltu niin sukkelia. Siis koko ryhmä, niin saatiin vielä yks ylimääräinen tehtävä. Katja laittoin sählypalloja ja teesihviläpalloja yms kummallisuuksia ikkunoiden eteen roikkumaan. Eli pallerot olivat ilmassa metrin (?) korkeudella. Kiki haisteli hienosti siitä edestä ja sitten kuljettiin ikkunariviä ees taas. Mun olisi tehnyt mieli vihjaista Kikille mihin suuntaan sen pitäisi haistella (eli ylöspäin ts epäilin kovasti ettei se hoksaa niitä ilmassa leijuvia palloja). Mutta eikämitä, kun en vihjannut mitään niin Kiki tajus itte. Vähänkö siistiä. Nousi kahelle tassulle ikkunaa/seinää vasten just oikiassa kohdassa ja haisteli palloa.

Ennen ma-treenejä mulla oli suuria vaikeuksia laittaa Kikille juoksuhousut jalkaan. Niistä irtoaa yks hihna sellaisesta soljesta tosi helposti, siihen kun yhdistetään ei-paikalaan pysyvä koira, mun epävarmuus housujen pukemisesta ja mun tärisevät kädet niin ei ole helppo homma. N:nen yrityksen jälkeen sain lopulta housut jalkaan ja laitoin koiran autoon odottamaan treenejä, onneksi se ei ollut ujuttautunut niistä ulos kun hain koiran autosta treenimään.

Tiistain tokoihin otin sitten ihan suosiolla Nemin. Varsinkin kun Kiki oli ed viikon tokoreeneissä ihan hirviö. Nemin kanssa olikin kiva tokotella, semmosta mummotoksutusta. Nemillä oli toosi kivaa, paitsi sillon kun pistin sen noutamaan ;-)

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Periksiantaja

Jossain vaiheessa, ei mitenkään älyttömän kauankaan sitten, valta on vaihtunut. Siis se joka määrää -ei kaapin- vaan luunsyöjän paikan. Ts sen kuka niitä lattialla olevia luita syö. Nemi ei enää heti luovuta jos se on päättänyt jotain luuta syödä. Todella pitkään sitä kestikin, että pikkukoira sai Nemiltä kaiken anteeksi ts että vanhus antoi todella monissa asioissa Kikille periksi. Nyt Kiki makoilee sohvalla ja Nemi syö lattialla jotain puruluuta - eikä tämä ole nykyisin enää harvinainen tilanne tässä taloudessa.

edit. kirjataanpa vielä samaan kirjoitukseen "ylös" muutamia juttuja.

Ensinnäkin Kikin nyt meneillään olevaan juoksuun liittyen, että sillä oli kuin olikin takapää/alapää niin turvoksissa tässä jossain välissä että se näkyi ulospäin ts takaapäin kun koira käveli ts taakse. No enivei, enää se ei näy. En ole perehtynyt narttujen juoksuihin niin paljoa että osaisin sanoa missä vaiheessa juoksua nyt ollaan menossa - kun en tarkalleen osaa sanoa sitä alkamisajankohtaa. Muuta kuin, että Porissa ei vielä ainakaan lakanoihin tullut mitään veritippoja. Samoin kuin ei ennen ti-illan treenejä (heti erkkarin jälkeen) paperitestissäni takapäästä tullut mitään - tai sitten pyyhkäisin koiran pyllyä väärällä hetkellä (mistä näistä tietää).
Tällä viikolla Nemi on ollut herisemässä, ts haluamassa, eli Nemi on astunut Kikiä useampaankin kertaan. Tosin tylynä tyyppinä olen yleensä keskeyttänyt moiset "tyttöjen leikit" kun ei se nyt kauheen terveeltä näytä kun Nemi norsuaa Kikin päällä ... Kiki on siis toki liehakoinut Nemiä eli on ollut ihan "menossa mukana".
Tosin eipä niitä leikkejä ole enää tänään näkynyt, ja oliko lie eilenkään. Eli tärpit lienevät ohi? Jos siitä ylipäätänsäkään oli kysymys.

Housuja en ole Kikillä kotona tässä juoksussa pitänyt. Tai olikohan ne sillä yhtenä yönä? Ihan satunnaisia tippoja lukuunottamatta sotkua lattialla -tai muualla- ei juurikaan ole näkynyt. Jos Kiki ei ole pitänyt itse huolta siisteydestään niin sitten Nemi on tullut ja siivonnut sotkut.

Ainiin. Kiki on oppinut, tai tehnyt sitä muutaman kerran, potkimaan takajaloillaan. Siis lenkillä tarpeiden teon jälkeen. En tosin ole nähnyt sen tekevän sitä kuin ehkä kolme kertaa eli mistään varsinaisesta tavasta ei vielä ole kyse.

Hmm. Mitähän muita pikkujuttuja? No ainakin se, että ei kovinkaan kauaa aikaa sitten lenkillä tein havainnon, että Nemi edelleen opettaa Kikille asioita. Siis selvästi oli sellainen "nämä jutut pitää nuuskia" -opetustuokio menossa :-)

Viimeks ostettiin koirille lammas-riisin sijasta jotain kanaruokaa (jossa on vehnää, en tiedä onko tämä vehnä tässä nyt kynnyskysymys vai ei), mutta josta olen huomannut ettei se sovi meidän koirille. Tottakait ne syövät sitä, mutta kakat ovat löysempiä ja isompia ja Nemi piereskelee jonkin verran. Jos pakkasessa olisi tilaa, tai kun siellä taas joskus on tilaa, niin pitää ostaa koirille taas myös raakaruokaa (niitä jotain pyöryköitä). Plus että seuraava säkki saa luvan olla taas tuttua lammas-riisiä.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Pikkujuttuja

Viime aikoina oon reeniny Kikin kanssa pertsaa ja sitä maltti-istumista (noutoon liittyvä juttu) plus aloittanut takapalkkareenin (just niin hankalaa kuin oletinkin sen olevan). Lisäksi on tehty seuruuta ja perusjumppia.

Plus muutama nose-treeni. Tänään noseilin koirien kanssa välihuoneessa, testasin uusia pikkusia muovi"törppöjä" mitä saatiin viime treeneissä Katjalta. Hienosti Kikin nenä kyllä toimi (Nemi ei edelleenkään tunnu kotona sisällä tajuavan mitä sen pitäisi tehdä).

h_n 29/17 ja h_k 40/17

Tänään kampasin molempia likkoja, etenkin niiden takussa olevia kaulureita joiden seasta löytyy irtovillaa (sitä siis yritin saada pois).

perjantai 20. lokakuuta 2017

Kiki ja fasaani



Eiliseltä. Kikiä otti päähän kun fasaani ei totellut sitä ja lähtenyt kaiteelta kiitämään

Räpsyi

Lisää Kiki & Särmä -kuvia.

Tänään on se päivä

... kun alkoi/alkaa syksyn kurjat kelit. Eli maa oli aamulla tälle syksyä ensi kertaa valkoinen. Toivottavasti talven liukkauksista ei aiheudu Kikille (tai Nemille - minulle nyt aiheutuu ihan varmasti) ylimääräistä hankaluutta, kipua tms.

torstai 19. lokakuuta 2017

ks 5/17 ja ks 6/17

No ni, viime viikon lusmailun jälkeen oon tällä viikolla käynyt salilla sekä ti-aamuna että tänään. Molempina kertoina käytin ensin koirat siin pururadalla lenkillä (eli alkulämpäksi ylä/alamäki kävelyä).

maanantai 16. lokakuuta 2017

Leikkitreffit

Sunnuntaina Kiki pääsi leikkimään suomenlapinkoira-pennun kanssa. Kikillä ja Särmällä näytti olevan varsin hauskaa :-) Toivottavasti otetaan vielä (monesti) uusiksi.






Nose-epikset

Osallistuin Kikin kanssa lauantaina nosework-epiksiin. Varsin opettavainen kokemus oli se. Ihan kivaa oli ja Kiki teki hienosti hommia vaikkei tehtykään kuin yks löytö neljästä. Lisää juttua aiheesta toiv. myöhemmin, tässä kuitenkin Marjatta Savolaisen ottamia hienoja kuvia epiksistä - kiitos kuvista!












Rento perjantai

Perjantaiaamuna käytin tytöt Suvin hierottavina Oulunsalossa. Kiki nautti silmät kiinni laserhoidosta. Kikillä oli tyyppivikansa eli selkä jumissa, muutamia lukkoja ja ja mitäköhän muuta? Sitä normisettiä kuitenkin miten se leikattu kyynär siihen sen menoon vaikuttaa (lihasepätasapaino jne). 

Nemillä oli toinen puoli enempi jumissa kuin toinen. Vaik ei olla niin paljoa sen kanssa enää reenitty, mutta jostakin sekin koira juminsa hankkii. Noh, onhan se törmäillyt Kikin kanssa yms ja varmaan liukastellut parketilla joten ei kait tuo ihme ole. Noin yleisesti ottaen Nemi kuitenkin kuulemma on tosi hyvässä kunnossa ja sille riittää harvempi hoidattaminen kuin mitä Kikille. 

Seuraavaksi on Kikin fyssari marraskuun kahdeskymmenes päivä ja joulua ennen (14.12) on molemmille koirille taas hieronta Suvilla. 

h_n 28/17 ja h_k 39/17

Lauantaina kampailin Kikiä pikkuisen ja Nemiä paljon.

torstai 12. lokakuuta 2017

Tyttöjen tanssi





Että semmosta. Kiki leikki "tyttöjen tanssia" yhden yli-innokkaan (juoksuisen) shih tzun kanssa viikonloppuna Porissa. Se shih tzu oli se joka vonkas ja Kiki näytti siltä, että se vaan tykkää kun joku alkaa sitä (nuo pienet itämaiset karvakoirat eivät normaalisti kun käydään Porissa välitä Kikistä yhtään eli eivät tod ole yleensä kavereita).

Ainakaan toistaiseksi mun ei ole tarvinnut kulkea luututen koiran perässä, koska siivouspartiota johtaa Nemi (jos Kiki ei ole itse pitänyt siisteydestä huolta).

Tokot viikolla 41

Voi halvattu sentäs. Kiki oli tiistain tokoissa ihan mahdoton. Yhtäaikaa ihan järkyttävästi virtaa kun aivoja ei vissiin tarvinnut viikonloppuna käyttää ja samalla myös reissusta väsynyt. Sen keskittymiskyky oli ihan olemattoman tasolla. Käytiin jäähyllä aika monta kertaa (häkkeilemässä) plus pidettiin rauhottelutuokioita kentällä. Siis ei tehty yhtään mitään kun oltiin vaan.

Paikkamakuussa käytin palkkana nyt namimunaa, suljettu esine missä sisällä se palkkanami. Ihan superlyhyitä juttuja / paikkiksia pystyttiin ottamaan. Palkka pois edestä jos ääntelyä, palkalle pääsy kun oli hiljaa ja paikallaan joitain sekuntteja. Turha opettaa sille, että venkuilulla / huutelulla pääsee kivaa lopputulokseen (=palkalle).

Tehtiin hyppy kertaalleen Katjan kanssa. Siis mä tein siinäkin malttiharjoituksen. En tod mennyt hypyn toiselle puolelle, vaan heitin sinne lelun ja odotin niin kauan, että koira oli rauhottunut siihen mun viereen  - istumaan - ja vasta sitten vapautin sen lelulle (hypyn kautta).

Itsekseen tehtiin hyppyä, pertsailua, asennonpysymispaikkiksia (etupalkkailua istu/maahan/seiso), liikkeestä maahanmenoa, kosketusalustaa ... ja ehkä jotain muutakin?

Lisäksi tehtiin noutoa. Valvotusti. Katja katsoi kun Kiki nosteli kapulaa ja otti sen mun kädestä. Kysyipä sitten, että ottaako se sitä istuessaan. No ei olla reenattu. Yritettiin sitten. Ei pysty ei kykene, koira siis. Nousee heti seisomaan, tai menee maahan ja kapula unohtuu, että mitä tässä nyt oikein halutaan. Tai nousee seisomaan ja ottaa sitten sen kapulan. Päädyttiin reenimään sitten sitä, että se pysyisi istumassa hetken vaikka nami on nenän edessä. Tässä se ei ehkä nyt sitten pakittanut siitä namista? Härvelsi muuten vaan sataa asiaa. Että jos koira pystyisi istumaan mun edessä niin se ehkä vois sitten ajatella sitä kapulan ottamistakin ja päästä sitten palkalle = saada namin ...

tiistai 10. lokakuuta 2017

Tokot viikolla 40

Viime viikon tokotuksissa Kikin kanssa treenailtiin liikkeestä maahanmenoa, törpön kiertoa, luoksetuloa ja paikkamakuuta. Itseksemme teimme myös ufolla pyörimistä, pertsaa ja seuraamista.

Liikkeestä makuussa sama homma kuin seuruussa eli Kiki väistää namikättä. Eikä seuruu viel oo sillä mallilla että siihen kantsis mitään maihinmenoja tehdä. Eli homma on se, että mä peruutan ja ohjaan / käsken koiran maihin. Kun ohjaava käsi on eri kuin palkkakäsi niin koira toimii hyvin. Ja kuulemma Kikin maihinmeno on tosi hyvä :-) Sen käden voi siitä aika nopsastikin häivyttää pois.

Pertsoja tein peilin edessä. Kiki alkoi jo hyvin kestämään siinä oloa. Ts homma tuntui hieman edistyvän. Seuraamistä tehtiin hitusen ja kait sekin vähän paremmin meni kuin aiemmin.

Paikkiksessa tuli todettua, että kannellinen etupalkka-alusta olisi tarpeen ... eli Kiki kertaalleen ryösti palkan, vaikka mä olin siinä lähellä - hidas mikä hidas .

Luoksarin Kiki teki hyvin. Ts tuli vauhdilla. En tietty ottanu mitään loppupertsailun vaatimista kun se ei sitä viel osaa erikseenkään.

Törpön kiertoa en reenaillu ennen kuin se tehtiin Katjan silmien alla. Että herran haltuun vaan, muistaakohan koira koko juttua. Pitihän se koirakin päästää irti, jotta se voisi kiertää sen törpön. Onko sillä hajuakaan mitä sen haluan tehdä. Merkkaako käsky -sana sille yhtään mitään. Karkaako koira muiden koirien luo - tai jonnekin ihan muualle. No, eka kerralla koira kiersi törpön ja juoksi Katjan luo / kiertämään Katjan. Seuraavalla kerralla en ottanut askelta kohti törppöä (niin kuin olin tehny ekalla kerralla) vaan vain päästin koiran ts annoin sille luvan mennä. Ja sehän meni. Kiersi lujaa ja melko kaukaa ja tuli vauhdilla lelupalkkaan kiinni. Kikistä -ja minusta kun kerta sujui ja koiralla oli kivaa- illan kohokohta. Jihuu! Jotain mitä koira osasi, missä sai juosta ja lopuksi leikkiä lelulla.

h_k 36-38/17

Kikiä karstailtiin hieman lauantaina päivällä, samoin sunnuntaina aamupäivällä ennen näyttelyä. Näyttelyn jälkeen Kiki joutuikin sitten tehofööniin ja harjaukseen; irtokarvat vaan pöllysivät Porin taivaalle :-)

h_n 25-27/17

Sunnuntai-aamuna harjasin hieman Nemiä. Sunnuntaina näyttelyn jälkeen Nemiä hieman kampailtiin ja saksittiin sen karvoja (toiv syksyn rämeet eivät niin tarttuisi koiraan lenkeillä). Lisäksi oon kampaillut tänään hieman vanhaa rouvaa.

Eilen

Meni about koko päivä autoillessa. Kotona olin puol kasilta - jos olisi haluttu mennä treeneihin olisi pitänyt lähteä kahdeksalta kohti Kempelettä. Kontidionaalista voinee päätellä, että jätin nosettelut eilen väliin.

Raahen talviryhmis

Tammikuisen Raahe -ryhmiksen tuomari jne tiedot on julkaistu. Rlk:t arvostelee Markku Kipinä, ihan kiva, että sellainen tuomari jonka kehässä Kiki ei ole ennen käynyt :-)

maanantai 9. lokakuuta 2017

Harjavallan erkkari

Likkojen palkinnot - Poriin jätin kahdentoista kilon koiranruokapussukan. 

Kiki, tuo kumma pikkukoira nappasi järkyttävässä -ensimmäisessä- karvanlähdössään kahdeksannen sertinsä. Tämä oli meidän tämän vuoden viimeinen näyttelyreissu, noiden sertien lisäksi Kikillä on tältä vuodelta kolme cacibbia, yksi varaserti ja yksi "silee" eri. Käsittämättömän hieno näyttelyvuosi <3

Ei sen näin pitänyt mennä, mutta menipä silti. En valita - ihmettelen vain :-)

Ruotsinlapinkoirat arvosteli Leni Finne, joka sai arvosteltavakseen jopa kymmenen ruotsinlapikasta:
kaksi pentua, kaksi urosta, yhden junioriluokan nartun, yhden nuortenluokan nartun (=Kiki), kolme valioluokan narttua ja yhden veteraaninartun (=Nemin).


Perjantaina Kiki Kalajoen Hiekkasärkillä. Karvanlähtötursut loistavat auringossa ... 


Nemi Kalajoella perjantaina menomatkalla Harjavaltaan. 
Ennen kehää Kikistä otettiin karstalla isoimmat irtokarvatursakkeet pois, kunnon harjausta ei tod voinut tehdä jottei koira ihan vallan kaljuuntuisi ;-) Koira föönattiin ja harjattiin kunnolla näyttelyn jälkeen eli karvoja jäi paljon Poriin ...

Tällaista Leni saneli Kikistä ja Nemistä:

Oikeat mittasuhteet. Riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Miellyttävä ilme. Hyvät tummat silmät. Oikea asentoiset korvat. Hyvä ylälinja. Niukahko eturinta. Oikea mallinen rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Oikea askelpituus.
Suhtautuminen tuomariin: käsiteltävissä.
NUO ERI1 SA PN4 SERT

Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Kauniit silmät. Erinom. ilme. Hyvät korvat. Hieman lyhyt kaula. Sopiva eturinta & rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman pehmeä, melko runsas, karva. Erinom. askelpituus. Vispaa hieman edestä.
Suhtautuminen tuomariin: käsiteltävissä.
VET ERI1 SA PN3 ROP-VET BIS3-VET


Sannille kiitos koirien esittämisestä (majoituksesta ja kaikesta muusta <3 :))

lauantai 7. lokakuuta 2017

Treenit jatkuvat

Kiki sai postia. Nosetusta on tiedossa ma-iltaisin myös viikoilla 45-51. Samoin tokotreenit jatkuvat tiistai-iltaisin samoilla viikoilla. Sellainen muutos kuitenkin tulossa, että molemmat treenit ovat klo 21-22. (nyt toinen ollut tuntia aiemmin) Ihan hyvä niin muistanpa mihinkä aikaan harkat ovat kun alkavat molempina iltoina samaan aikaan :-)

torstai 5. lokakuuta 2017

Koirain kyynärät tieteellisesti

Nivelrikkoryhmästä (fb:sta) bongattua:

IEWG

International Elbow Working Group


Hollantilainen savujuustopiirakka

Mitä tänään syötäisiin? Kaapissa on hollantilaista savujuustoa. Siitäpä siis piirakka.


Pohja:

  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 dl vettä
  • ½ dl öljyä
  • ½ tl leivinjauhetta
  • ripaus tai pari suolaa

Täyte

  • Jauhelihaa paistettuna
  • Tomaattisosetta
  • Chilikastiketta
  • "Mustapekkaa" eli pippurijuusto (1/4 pkt oli jääkaapissa)
  • soijapapuja
  • unkarilaista makkaraa pilkottuna
  • ananas paloja (pienensin niitä lisää)
  • + mausteita

Päälle

  • hollantilaista savujuustoa kuutioituna
  • pari kananmunaa
  • 1 prk kermaviiliä

Uuni kahteensataan asteeseen ... 


Pohja-ainekset sekoittelin puuhaarukalla, voitelin vuoan, pyörittelin taikinaa hetken käsissäni ja taputtelin vuokaan. Paistoin hetken soijapapuja joihin lisäsin chilikastiketta, paistoin jauhelihan johon lisäsin tomaattimurskaa ja lopun pippurijuuston. Sitten sekoitin nämä ainekset toisiinsa. Laitoin mössön piirakkavuokaan. Pilkoin päälle hieman unkarilaista (lidl) makkaraa ja siihen seuraksi hieman ananasta. Laitoin kulhoon kermaviilin ja kananmunat, sekoitin ja lisäsin hieman mausteita. Pilkoin juustoa ja ripottelin palat piirakan päälle. Sen jälkeen pistin sen kermaviilikananmuna soseen koko komeuden päälle ja pukkasin piirakan uuniin.


Juusto ei sitten sulanut (ainakaan niin että olisi levinnyt) ... olisi vissiin pitäny raastaa se?

edit. Piirakka syöty. Oli muuten hyvää - vaikka itse sanonkin :-) Ei haitannut yhtään vaikkei juustoa oltu raastettu. 

Pihaleikit

Nemi juoksutti pitkästä aikaa Kikiä takapihalla





ks 4/17

Alkuun ensin lämmittelynä koirien aamulenkit pururadalla eli ylämäki- alamäkikävelyä. Ensin käytin Kikin ja sitten Nemin.

Lenkkien jälkeen kävin reilun tunnin huhkimassa kuntosalilla. Nyt kokeilin yhtä jalkalaitettakin mitä en ollut ennen käyttänyt (olin vain vakoillut miten muut toimivat sillä); se oli ihan kiva eli osasin käyttää ja pystyin lisäämään ja lisäämään vastusta (kg määrää) kun näköjään sitä jaloilla jaksaa työntää aika isojakin kilomääriä (viiskyt jotain oli sitten isoimmillaan). Se makuullaan tehtävä jalkojen kidutuslaite oli edelleen kiduttava - tein yhden sarjan 23 kg:lla, pari muuta oli sillä alemmalla olisiko se 18 kg.

Muutoin (sitä uutta laitetta lukuunottamatta) aikalailla sama laitekierros kuin tiistainakin. Tiistain jälkeen on muuten vattalihakset (läskien alla) olleet hellänä; sekä yskiminen että nauraminen (plus n muuta asiaa) on tod tuntunut.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Kikin karvatursot ...





Otin tämän kännyvideon koska en jaksanut hakea sisältä oikeaa kameraa ja halusin kuvan(tai videon) tuosta kummallisesta karvatöyhtöstä mikä näkyy koiran takaosassa/reidessä :D


Kiki pyöri hyrränä Nemin ympärillä, aneli, mateli ja käskytti, josko mummo ois leikkinyt sen kanssa - mutta ei niin ei ...

Kolmannet maanantainoset

Eilisissä noseiluissa tehtiin kolme etsintää. Eilissä treeneissä mä en tiennyt missä piilot olivat.

Ensimmäinen ulkona. Kiki oli revetä innosta ja tarjoili mulle maalipurkkien päällä etu- ja takajalka seisontaa ja ties mitä sirkustemppuja.

h_n 24/17

Kampailin hieman Nemiä tänään.

ks 3/17

Etätyöpäivän touhut.


Koirien aamulenkin jälkeen kävin kuntosalilla. Oli siellä taas puolen tusinaa tyyppiä, mutta käytännössä ihan rauhassa, omaan tahtiin, sai kiertää just siinä järjestyksessä kun halusi ne lihastenrääkkäyslaitteet (jotka halusin tehdä). Tai jumppasalin puolella oli jokin ryhmä, ja just kun olin lähdössä pois niin kuntosalille tuli jokin ryntäys (siellä alkoi ohjattu vuoro kymmeneltä).

Kikillä olisi nyt ilmeisesti ihan hirveästi virtaa ... Ylläri. Jahka olen tehnyt hieman töitä niin pitänee kehitellä koirille jotain aivojumppaa :-)
(ensin kuitenkin itselle "aamupuuro" koska en ole syönyt tänään vielä mitään)


maanantai 2. lokakuuta 2017

Ei homekoira vaan ...


Menin tänään Kikin kanssa treeneihin. Kassissa minua odotti haiseva yllätys: homeliivi. Laiska koirankouluttaja kun treeniromppeet homehtuvat kassiin :D

Jatkoselvitys

siis tälle

Akuutissa (eli siis Evidensia, Eläinsairaala Oulussa) näyttäisi olevan tällaisia pakettitarjouksia:

Sydänkuuntelu
72 €
Polvitarkastus
72 €
Silmätarkastus
80 €
Silmä- ja polvitarkastus
106 €
Silmätarkastus sekä sydänkuuntelu
106 €
Silmä- ja polvitarkastus sekä sydänkuuntelu
136 €










Joten pitää miettiä sitä Nemin tarkkia vielä ... ts vaikka sen polvitarkastustulos on mennyt "vanhaksi" aikoja sitten niin eipä sille tarvinne polvi- & sydäntarkastusta enää tehdä. Kikille noista nyt varmaan olisi sama ottaa tuo viimeinen vaihtoehto niin tulisi kolme asiaa tutkitettua kerralla. Pitää sitten miettiä niitä luustokuvia vielä, että milloin ja missä/kellä.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Parit ti-tokot

Ekoista Kikin Kempele-tokoista taisin aloittaa kertomaan jotain, mutta homma hyytyi / jäi kesken. Joten jatketaanpa nyt kaksien treenien jälkeen. 

Harkoissa on treenitty:
-seuraamista
-vadilla/tasapainotyynyllä pyörimistä
-perusasentoa
-rauhoittumista
-hyppyä
-luoksetuloa
-kosketusalustaa

Huomioita. Rauhoittuminen edistyy vaikkei supertasolla ole edelleenkään. Mutta tipuaskelin parempaan suuntaan on silti kokoajan menty. 

Toisen kerran jälkeen ts kesken toista treeniä tajusin mikä viiraa mun ja Kikin seuraamisessa: luopuminen. Me ollaan tehty ihan älyttömästi namista luopumisharjoituksia, sillä se on ollut tosi hyvä tapa saada koira peruuttamaan. Peruuttaminenhan on hyvää kroppa jumppaa. Eli Kiki on kohta vuoden peruuttanut muutaman askeleen lähes joka ilta iltajumpan aikaan. Että mietipä siinä sitten, että on pikkuisen vahvana se, että koira haluaa luopua mun kädessä olevasta namista (saadakseen sen). Eikä näin ollen tule ns imutukseen eikä namin avulla reiteen kiinni. Että joopa joo... ihmettele siinä sitten kun koira "pakenee" luotani mitä enemmän sitä siihen haluan. Tein sitten viime treeneissä puolikkaalla nakilla miniminiaskel-imutusta. Pointtina ei edes ollut se seuraaminen vaan se, että koira pysyisi jalassani kiinni ja söisi sitä namia. 
Tämä nyt on hivenen hankalaa - ja outoa on se, että lenkeillä Kiki tarjoilee nättiä seuraamista (olen yrittänyt vahvistaa siihen myös seuraamis-sanaa, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä, koska treeneissä koiralla kilahtaa ts se ei tod muista ikinä mitään tuollaista tehneenkään).

Paikkistreeneissä käytän Kikille etupalkkaa, jota se tuijottaa intensiivisesti. Pystyn poistumaan koiran luota vasta reilun metrin päähän - tai enempää en ole vielä edes yrittänyt itseasiassa. Koska Kiki ei osaa perusasentoa (muuta kuin autettuna eikä silloinkaan vielä aina) niin en ole paikkistreenin yhteydessä teettänyt pertsailuja. Toki se istumasta on käsketty maate, mutta istuminen ei ole vielä ollut oikea pertsa. 

Hyppyä tein muutaman kerran lähinnä paikkistreeninä. Heitin lelun (btw treeneissä ei saa käyttää vinkulelua ettei muut innostu toisten leluista, onneks meil on myös narullinen karvalelu (ilman vinkua) ;)) matalarimaisen hypyn yli. Odotin, että koira odottaa maltilla hypyn takana ja vapautin palkalle, jolloin koira hyppäsi myös hypyn yli. 

Vatitreenihän on Kikin mieleen kyllä. Siinä pyörittiin jos mihinkin suuntaan. 

Luoksetulossa nössöilin ja Kikil oli naru perässään. Katjan piti pitää koiraa, kun ei se paikallaan pysyis ... mun luokse se kyl tuli vauhdilla. 

Se kosketusalusta sitten taas. Treeni kiihdyttää koiraa. Sitähän tehtiin pentutreeneissä ns asennetreeninä. Asennetta Kikiltä kyllä löytyy. Tosin Kikin mielestä on kivempaa nostella sitä kosketusalustaa kuin koskea siihen tassuilla ... Jepujee, pitäisi mennä kosketusalusta kauppaan ja se kauppa ei ole mattokauppa ;-)

Iltapuhe

(puuha siis :D )

Aloitin tänään opettamaan Kikille yhtä uutta temppua. Saatiin se jo ihan kivalle alulle. Nemi uunotti mukana ts kait se yritti kans, mutta ei sen hoksottimet toimineet ihan niin hyvin kuin Kikin (reppana). Noh, jotain vähän sinne päin  tein sitten Nemillekin ettei se olisi jäänyt ihan paitsioon.

Tokat maanantainoset

Kiki pääsi viime maanantaina omalle nosevuorolleen treenimään. Hain koiran halliin treenimään siinä vaiheessa kun meidän vuoro oli harkata. Eli kun Katja oli ensin selittänyt mitä tehdään ja kun muutama koirakko oli jo suoriutunut tehtävistään. Ensin tehtiin siis kaksi harjoitusta peräkanaa. Ensin laatikkotehtävä (muovisia koreja ylösalaisin) ja sitten hallin nurkasta pieni etsintäalue. Kun tulin koiran kanssa halliin niin se oli -yllätys yllätys- ihan hiljaa. Nuuskutti sitä pikkueteistä. Edellisellä parilla menikin hieman pidempään kuin olin olettanut, joten ooteltiin siellä pikkueteisen puolella ettei menty häiriköimään hallin puolelle (vaikka ne harjoitukset tehtiinkin ihan toisessa päässä hallia).

Laatikkojutun Kiki selvitti nopeasti. Nurkkatehtävässä se oli kiinnostunut jostain lastenkeinuhevosesta -jossa piilo ei siis ollut- ja jostain muistakin jutuista ennen kuin haki oikealta alueelta.

Kaksi seuraavaa harjoitusta tehtiin yksi treeni kerrallaan. Eräs aiempi koira oli hypännyt siinä tehtävässä pöydälle ... Kikikin näytti hetken siltä, että suunnittelee pöydälle menoa. Koska tiesin että piilo ei ole siellä niin en antanut sille mahdollisuutta mennä sinne (en tiedä olisiko päässytkään,

--- kääk ajatus katkesi totaalisesti - toiv. jatkuu pian.

Veikeetä

Syyskuu oli yllättävänkin kiva kuukausi. Siis sään puolesta. Ei satanut mitenkään kauheasti ja mun pelkäämät jääkaudet eivät -tietty- vielä alkaneet. Koiria on saanut silti tassupestä liki joka lenkin jälkeen, tai ainakin siltä on tuntunut. Viime aikoina onkin ollut varsin veikeetä pestä Kikin tassuja (ja mahakarvoja) kun karvaa irtoaa irtoaa ja irtoaa, vaikka kuinka koittaisin olla niin ettei koko turkki lähde kerralta pikkukoiran niskasta ...