Näitä nyt vaan riittää. Pala ja päivä kerrallaan muistelen vuoden takaisia asioita.
Jaoin tämän vuoden takaisen kirjoituksen tänään facessa. Tähystys oli vielä edessä päin. Luun katkaisusta yms ei ollut tietoakaan vielä. Musertavana uutisena oli ettei Kikistä tulekaan aksakoiraa. Tulevaisuus oli mystisen harson takana. Mikä tahansa harrastaminen tuntui saavuttamattomalta asialta, ja toisaalta ne lajit mihin väläyteltiin ehkä mahdollisuutta jos koira kuntoutuu leikkauksesta eivät lohduttaneet pätkääkään.
Ei ole kauaakaan kun luin Nivelrikko -ryhmästä jostain harrastajasta, jonka aksaura oli päättynyt koiran ei-hyvään terveyteen. Kyseinen kirjoittaja harmitteli, että kun hän tykkää agista ja koira tykkää agista ja ettei todellakaan nappaa Ne Muut Harrastukset, joita heillekin tyrkytettiin. Että kun on muitakin lajeja. Enpä voisi sanoa ettenkö ymmärtäisi häntä kutakuinkin täydellisesti. Koirasta nyt voin tapaamattakin sanoa, että aika outo koira olisi jos ei millekään muulle lajille lämpenisi kuin agille (jos ihminenkin jostain muusta lajista innostuu). Siinä kohdin ne hyvää tarkoittavat lausahdukset nyt vaan eivät auta (jotkut tuntuivat jopa vtuiluilta vaikkei niiden sanoja sitä toiv. niin tarkoittanutkaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti