Ekoista Kikin Kempele-tokoista taisin aloittaa kertomaan jotain, mutta homma hyytyi / jäi kesken. Joten jatketaanpa nyt kaksien treenien jälkeen.
Harkoissa on treenitty:
-seuraamista
-vadilla/tasapainotyynyllä pyörimistä
-perusasentoa
-rauhoittumista
-hyppyä
-luoksetuloa
-kosketusalustaa
Huomioita. Rauhoittuminen edistyy vaikkei supertasolla ole edelleenkään. Mutta tipuaskelin parempaan suuntaan on silti kokoajan menty.
Toisen kerran jälkeen ts kesken toista treeniä tajusin mikä viiraa mun ja Kikin seuraamisessa: luopuminen. Me ollaan tehty ihan älyttömästi namista luopumisharjoituksia, sillä se on ollut tosi hyvä tapa saada koira peruuttamaan. Peruuttaminenhan on hyvää kroppa jumppaa. Eli Kiki on kohta vuoden peruuttanut muutaman askeleen lähes joka ilta iltajumpan aikaan. Että mietipä siinä sitten, että on pikkuisen vahvana se, että koira haluaa luopua mun kädessä olevasta namista (saadakseen sen). Eikä näin ollen tule ns imutukseen eikä namin avulla reiteen kiinni. Että joopa joo... ihmettele siinä sitten kun koira "pakenee" luotani mitä enemmän sitä siihen haluan. Tein sitten viime treeneissä puolikkaalla nakilla miniminiaskel-imutusta. Pointtina ei edes ollut se seuraaminen vaan se, että koira pysyisi jalassani kiinni ja söisi sitä namia.
Tämä nyt on hivenen hankalaa - ja outoa on se, että lenkeillä Kiki tarjoilee nättiä seuraamista (olen yrittänyt vahvistaa siihen myös seuraamis-sanaa, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä, koska treeneissä koiralla kilahtaa ts se ei tod muista ikinä mitään tuollaista tehneenkään).
Paikkistreeneissä käytän Kikille etupalkkaa, jota se tuijottaa intensiivisesti. Pystyn poistumaan koiran luota vasta reilun metrin päähän - tai enempää en ole vielä edes yrittänyt itseasiassa. Koska Kiki ei osaa perusasentoa (muuta kuin autettuna eikä silloinkaan vielä aina) niin en ole paikkistreenin yhteydessä teettänyt pertsailuja. Toki se istumasta on käsketty maate, mutta istuminen ei ole vielä ollut oikea pertsa.
Hyppyä tein muutaman kerran lähinnä paikkistreeninä. Heitin lelun (btw treeneissä ei saa käyttää vinkulelua ettei muut innostu toisten leluista, onneks meil on myös narullinen karvalelu (ilman vinkua) ;)) matalarimaisen hypyn yli. Odotin, että koira odottaa maltilla hypyn takana ja vapautin palkalle, jolloin koira hyppäsi myös hypyn yli.
Vatitreenihän on Kikin mieleen kyllä. Siinä pyörittiin jos mihinkin suuntaan.
Luoksetulossa nössöilin ja Kikil oli naru perässään. Katjan piti pitää koiraa, kun ei se paikallaan pysyis ... mun luokse se kyl tuli vauhdilla.
Se kosketusalusta sitten taas. Treeni kiihdyttää koiraa. Sitähän tehtiin pentutreeneissä ns asennetreeninä. Asennetta Kikiltä kyllä löytyy. Tosin Kikin mielestä on kivempaa nostella sitä kosketusalustaa kuin koskea siihen tassuilla ... Jepujee, pitäisi mennä kosketusalusta kauppaan ja se kauppa ei ole mattokauppa ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti