Viikon paras päivä on edelleen maanantai

 Ainakin jos Kikiltä kysytään. Sillä muutama päivä sitten ollaan saatu sähköposti missä on varmistuksena Kikille nosework-valmennusryhmäpaikka Koirakoulu Kismasta. Kiki treenailee maanantaisin 13.9 lähtien klo 16-17 2-luokkalaisten ryhmässä. Ei tokikaan olla kisattu kuin kerran, mutta kun viime vuosi meni 1-luokkalaisten tasoryhmässä niin otetaan vähän haasteita reeneihin mukaan luokkakorotuksen myötä. 

Noset 03.05

 Tämän viikon maanantain nosetreeneissä tehtiin kaikki neljäosiota. Plus omatoimisesti yksi "laatikkotreeni" sisällä sekä lopuksi yläkerrassa yksi etsintä. 

Pihalla tehtiin ensin putkeen (sai palkata koiran yhden alueen etsinnön jälkeen) ulkoetsintä (eka kuva) ja sitten laatikkoetsintä. Pitkästä aikaa ulkona noseilua, mutta alkaa olla sen verran kokeneet nenänkäyttäjät etteivät ne häiriintyneet aiheesta (kuten joskus on käynyt kun aksas on vaik siirtynyt ulkokentille pitkän talvihallikauden jälkeen - tai kuten hiehoille käy kun pääsee ekan kerran kesälaitumelle). 

Kiki teki ulkoalueen niin, että kun lähdin liikkeelle ulko-oven likeltä niin koira eteni vauhdilla alueen toiseen päähän, jossa teki täyskäännöksen, kulki vähän matkaa takaisin päin saapuen hajupilveen. Tarkensi ja ilmaisi löydön. Aikaa meni 0,30. 

Laatikot menivät vähän samaan tyyliin. Ehdin ajatella, että ei nyt oikeen tullut harrastettua mitään etsintäsuunnitelmia tai muuta viisasta, kun Kiki jo kertoi mulle, että tää ois nyt tässä (anna palkka). 
Aika 0,16

Tauko. Tai tässä välissä taisin käydä tekemässä sen sisälaatikkojutskan. 

Sitten ulkona vielä ajoneuvoetsintä. Tässä meni aikaa siks kun Kiki kyllä melko pian pääsi hajupilveen, mutta toope ohjaaja ei tajunnut, että koira pyrkii toiselle puolelle. Että jos vaikka kiertäis peräkärryn niin koira pääsis nuuskuttaan sinne minne haluaisi. Haju oli siis peräkärryssä, mutta eri puolella kuin mistä etsintä aloitettiin. Koira siis eka nuuskutti auton toiselta puolen ja sitten juuttu peräkärryn kulmille. Hyppäsi myös peräkärryä vasten mistä saatiin virhepiste. 
Aika 1,30 + 1vp

Lopuksi oli vielä sisällä se sisäetsintä. Siis tähän "kokeenomaiseen" liittyen. Siinäkin Kiki oli melkein alussa jo pyörimässä hajupilvessä, muttei saanut tarkennettua oikeaan paikaan. Temppuili / kiipeili noiden portaiden alla olevien puujuttujen päällä, jotka hieman heiluivat ja koira ehkä vähän sai "nenilleen" etsinnässä. Mentiin sitten käymään muualla etsintäalueella rohkaisukierros, tai otettiin vauhtia tai mitä lie. Koira siis teki hommia sielläkin muttei samalla intensiteetillä. Palattiin takaisin sinne varsinaiseen nuuskutusnurkkaan ja sitten Kiki jo löysikin hajulähteen.
Aika 2,21

 

Viimeinen reeni oli tosiaan tuolla yläkerrassa. Siitä ei ole kuvia. Kiki nuuskutti pitkään taaimmaista huonetta. Vissiin se yritti mulle kertoa, että ei täällä mitään ole, mutta enhän mä tajunnut. Tai tajusin, mutta aikalailla viiveellä. Kun johdatin koiran sinne toiseen huoneeseen (koira oli tuolla vapaana) niin eipä siinä hirviä kauaa kestänyt kun se löydön teki. Itse olisin voinut aiemmin liikahdella muualle niin ei oltas niin pitkäksi aikaa jumitettu samoihin kohtiin (kun ei löytöä kerta tullut). 

Koira oli -taas kerran- taitava, ihmisellä on vielä paljon opittavaa ... 

Kevättreenejä ja kesäsuunnitelmia

 Viime viikon torstaina Kikin rallyreenit menivät tosi kivasti. Kikillä oli ratareenissä ns hyvä meininki. Toki radalla jotain mokia tuli, esim Kiki karkasi hypylle kun mentiin sen ohi toistamiseen ja ihan lopussa se päätyi tekemään seuraamista oikealla puolella. Mutta superiloinen olin sen työmoodista tuolla radalla / noissa reeneissä. 

Toinen rata ts yritys tehtiin vain ehkä about puoleen väliin. Ihan tarkoituksella siis lopetin keskeltä kun halusin tehdä vain osan radasta ja palkata koiran kesken hyvän meiningin. Ihan niin hyvä boogie ei ollut kuin ekalla kierroksella. 

Eilen nosetreenit sujuivat myös kivasti. Yleensähän Kiki kyllä tykkää kaikissa nosetuksissa olla, mutta se millä itsensiteetillä se milloinkin tekee hommia vaihtelee. Tässä talven aikana olen tehnyt sille jonkinverran etsintäsuunnitelman kautta etsintää - eikä niin, että Kiki voisi mennä minne sattuu miten nenä vie. Tämä tuntuu pitkällä tähtäimellä auttaneen sekä sellaiseen turhanpäiväiseen maton haisteluun (ja ajankulumiseen siihen), että myös siihen, että itse olisin paremmin kartalla siitä, että mitkä kohdat alueesta on jo tutkittu. 

Eilen siis tuli nopeita alueita, annoin Kikille vähän enemmän taas vapauksia valita miten alueella edetään eikä se onneksi jäänyt tekemään roskanuuskutusta vaan teki töitä. 

Katselin kalenterista aikatauluja miten tässä keväällä reenejä vielä on ja merkkailin niitä tuohon oikealle kalenteriin. Jonkun verran on reissuja tässä keväälläkin joten ei päästä harjoituksiin. Kesäksi jätän nyt Kikin Kisma rallyt ja nosetukset tauolle. Tai ehkä jatketaan taas elokuussa, en ole vielä päättänyt sitä asiaa suuntaan tai toiseen. Syksyksi sitten viimeistään olisi tarkoitus hankkia Kikille jokin säännöllinen viikkoharrastus. 

Koiratanssia kuvittelin meidän harrastavan kesällä. Mutta ilmeisesti on vain jotain lyhytkursseja tulossa. Ensimmäinen on tuossa touko-kesäkuun taitteessa, sinne laitoin hakemuksen menemään, myöhemmin kuulunee mahduttiinko mukaan. Rallya olisi tarkoitus harrastaa Airan kesäryhmässä satunnaisesti siten miten päästään harjoituksiin - näissä pääajatuksena on meiningin ylläpito eli mielentila. 

Lisäksi huomasin Lappalaiskoirien harrastus fb -ryhmässä innostusta eri lajien etätreenailuun ja ilmoitin itseni / Kikin mukaan sekä jälki- että nosework -ryhmiin :-)

Kiki nosereeneissä helmikuussa 2021

Tässä pätkä eilisistä reeneistä. Yläkerrassa ja takahuoneessa Kiki saa etsiä ilman hihnaa ja jotenkin se on aina silloin paremmin iskussa. Tässä pätkässä ei kuitenkaan päästä maaliin asti, mutta näkyy touhukasta etsimistä kuitenkin. Itse filmasin niin video on mitä on (eli tärisee). 

Noin niin kuin muuten tultiin (ei ollut eka kerta) siihen tulokseen, että pitäisi enemmän järjestyksellisesti johdattaa koira etsimään eikä antaa sen vaan huitoa pitkin aluetta sillain miten ja mihin sen nenä milloinkin vie. Että vaikka veisin (löydön/piilon) kannalta koiraa välillä väärään suuntaan niin tietäisinpähän ainakin että kaikki alueella olevat paikat on etsitty ja sitten voisin koirasta lukea, että mihin kannattaa juuttua ja mihin ei. Kikillä on näet ollut hieman ongelmana jäädä snufuttelemaan mattoa ja/tai jotain muuta kohdetta ns turhanpäiten. Kuluttaa aikaa, kunnes sitten yhtäkkiä bongaa / ilmaisee löydön. 

Tehtiin siis kolme sisäetsintä harjoitusta eilen alakerrassa, ensimmäinen meni haahuiluksi ja seuraavissa olin järjestelmällisempi ja sujuikin sitten paremmin. Lisäksi itsekseen sai käydä yläkerrassa tekemässä etsinnän (yksi haju, kaksi huonetta) ja lopuksi tehtiin vielä ilmaisureeni seinustalta - ei tiedetty montako piiloa siinä oli, katsottiin miten koira reagoi. Siitä Kiki löysi kaikki hajut; olisi saanut kävellä sen bongailuseinän kahteen kertaan, mutta Kiki löysi kaikki jo ns menomatkalla. 

Tammikuun noseiluja

 

Tammikuussa nosetreenit ovat sujuneet ihan kivasti. Paitsi viime maanantain treeneissä oli muutama kummallisuus. Laatikkoetsintään Kiki käytti yli kolme minuuttia, se "imuroi" laatikoiden välistä herkkupalasia (joita joiltain muilta reenaajilta oli matolle tippunut) - periaatteessa haisteli myös laatikoita, mutta koska keskittyi myös ruuan metsästämiseen niin ajatus ei täysin ollut kyllä asiassa. Sitten kun lopulta osui oikean laatikon kohdalle niin ilmaisi sen. 

Noilta kuvissa olevilta alueilta toinen haju löytyi nopeasti ja toiseen Kiki käytti hieman yli minuutin, mutta se sujui siis kuitenkin ihan töitä tehden. Viimeisenä käytiin yläkerrassa tekemässä yksi etsintäalue ja siellä Kiki nuuskutteli viisi minuuttia, alkoi olla jo kärsimättömän kiukkuinenkin kun pyöri hajupilvessä mutta aina kun oli ns kohdalla niin pyörähti 180 astetta eikä näin ollen osunut kohteeseen. Tuo alue piti sitten lopettaa siihen, että palkkasin sen sinne hajupilveen, jotta muutkin ehtivät reenimään ko alueen ennen tunnin päättymistä. 

Viikko 48 - huikee viikko

 Maanantai

Sain postia Apuvälinekeskuksesta, eli maksusitoumuksen uusiin välikausikenkiin. Pitäisi soittaa sinne ja varata aika, niin kenkien hankinta/saaminen etenisi. 

Iltapäivällä kävin Kikin kanssa Kempeleessä nosetreeneissä ja koira oli ihan liekeissä. Treenit sujuivat siis tosi hyvin ja meillä molemmilla oli kivaa :-)

Keskiviikko

Käytiin Kikin kanssa Vakkurilla. Kaima hoiti ensin minun jalat ja sitten Kikin (muutakin kuin jalat). Kiki ei ollut pahasti jumissa, mutta jotain hoidettavaa siinä kyllä oli - taisi olla samat ongelmapaika kuin edelliselläkin kerralla. Kysyin koiran pulskuustasosta, että miltä vaikuttaa  - vaikka koiraa tulee paijailtua joka päivä niin silti sitä voi "sokeutua" omaan kykyyn arvioida koiran läskikerroksia. Noh, ei ollut yhtään pulska pikkukoira kaiman mielestä. Että karvaa tuo vaan on - ja sitä totisesti koirassa nyt on. 

Perjantai

Iltapäivällä käytiin KAS:n hallilla niissä ensimmäisissä tokoyksäreissä, joista aiemmin mainitsin. Reenit oli tosi kivat ja Kiki oli ihan huikeen hieno toksuttaja. Palaan asiaan kun saan kunnon bloggausinspiraation. 

Lauantai

Lauantaina alkuillasta osallistuttiin Lappalaiskoirien reeneihin, nämä olivat myöskin KAS:n hallilla. Kyseessä oli pienimuotoiset kimppatreenit, oltiin varattu porukalla halli muutamana joulukuisena lauantaina. Mutta voipi olla, että loput reenit siirretään myöhempään ajankohtaan kun tuli tämä koronan leviämisvaihe tänne Pohjois-Pohjanmaalle. Hieman arvelutti mitenkä Kiki reagoi kun halissa treenitään jos jonkinmoista juttua, mutta Kikipä yllätti mut ja oli ihan superhieno, joten saatiin reenattuakin jotain toko/koiratanssijuttusia eikä vain hengattua. 

Sunnuntai

Sunnuntaina käytiin vielä Haukkiksella koiratanssitreeneissä. Hallissa oli harvinaisen tyhjää, viereisellä kentällä ei ollut ketään - perä(3.)kentällä oli pari kolme treenaajaa ja meidän treeneissä oli aluksi neljä koirakkoa mutta niistäkin kaksi lähti pois puolivälissä treenejä. Kikin kans treenasin sekalaisesti htm ja fs temppusia ja lisäksi tehtiin vähän kehäänmeno/mielenhallintreenejä. 

Ja korona tuli taas

 vieden reenit. Tai osan niistä. Eli joulukuussa ei ole koiratanssitreenejä. Toistaiseksi jatketaan (erityisohjein) nosetreenejä Kempeleessä. 

Reenit talvikaudella (ja keväällä) 2021

 Vuoden vaihteen jälkeen nosetusaikataulu muuttuu hieman. Eli treenit ovat edelleen maanantaisin, mutta jatkossa 15.45-16.45 (nyt ollut 15-16). Myös treenikaverit vaihtuvat, mutta ainakin osa oli entuudestaan  tuttuja aiemmilta kursseilta (tai aiemmasta koiraelämästä). 

Treeniajankohdat

4.1. 11.1. 18.1. 25.1. 1.2.

8.2. 15.2. 22.2. 1.3. 15.3.

22.3. 29.3. 12.4. 19.4.

26.4. 3.5. 10.5. 17.5. 24.5.

Lisäksi hankin itselleni tokosta yksäreitä, näistä ensimmäinen on ens viikon perjantaina. Tuon jälkeen tietänen saako tokoharrastus taas nostetta vai kuinka käy... ;-)

Ja tottakait tanssitreenit jatkuvat sunnuntaisin. 

Hieman on harkinnassa josko hankkisin itselleni omatoimitreenioikeuden kevätkaudeksi okk:n hallista ... 

Pari sanaa nosesta

 Olen tässä viime aikoina pohdiskellut tuota Kikin noseharrastusta. Alunperin se oli vaihtelua koiran aktivointiin (jota se toki on edelleenkin), ilman tavoitteita. Helppoa "hömpöttelyä" - koira tehkööt työt ja minä roikun perässä. Mikäs sen helpompaa mennä kerran viikossa treeneihin, antaa koiran nuuskutella onnesta soikeana ja matkustaa töitä tehneen onnellisen koiran kanssa kotiin. 

Kiki etsi niin tarmokkaasti, että työnsi tuon keltaisen laatikon pois hyllystä ... 😅

Nyt kun kuitenkin treenataan säännöllisesti nenähommia ja tehdään kokeenomaisia treenejä, niin mieleen on noussut muutamia asioita mihin voisi panostaa tai mitä voisi kehittää. 

• Laatikkotyöskentely. Ettei Kiki esittäisi mitään tassutemppuja laatikoille. Toivottua ei ole takapääjumppanäytökset eikä sen enempää laatikon kaivaminen tai potkiskelu pitkin lattioita. Tätä on työstetty välillä niin, että Katja on naksauttanut heti kun koira on tehnyt löydön, jolloin minä olen palkannut koiran ennen kuin se on ehtinyt aloittamaan minkäänlaiset ohjelmanumerot laatikoilla. Tarkoittaa sitä, että hihkun koiralle kuinka taitava se on, mutta siirryn palkkaamaan sen muualla kuin kohteessa. 
• Tähän liittyy myös se, että olen opettanut koiraa muutenkin siihen, että palkkaus olisi muulla kuin mistä löytö tehdään. Eli alueen ulkopuolella, opetellen sitä toimintatapaa mikä kokeissakin on fiksua, että nameja ei syötettäisi liian lähellä löytöä. 
• Toki välillä palkkailen koiraa nimenomaan siinä löydön lähellä, nämä ehkä silloin kun haju löytyy hieman erillaisemmasta sijainnista. 

• Isommat etsintäalueet. Järjestelmällisyyttä / suunnitelmallisuutta etsintään. Tähän saakka olen antanut Kikin viedä ja jos koira ei ole about suoraan marssinut hajupilveen ja tehnyt löytöä niin sitten olen kuljetuttanut sitä hieman paikasta toiseen. Mutta pitäisi opettaa koiraa järjestyksellisemmin etsimään alueita. 
• Tässä pitää kuitenkin huomioida muutama seikka. 
• Koiran etsintämotivaatiosta huolehtiminen. Jos johdatan sitä paikasta toiseen päästämättä sitä suoraan löydölle (minkä koira voi tietää, mutta minä en - eli koiran näkökulmasta estän sitä menemästä kohteeseen). Eli joka etsintää ei voi tehdä niin, että minä määräisin missä järjestyksessä paikka tutkitaan. 
• Auttaisiko etsintätavan opettelussa jos minä tietäsin hajun sijainnin? Pitäisikö silloin kierrellä ensin siellä mistä haju ei varmasti löydy? Muuttaisiko se koiralle mitään - minä "kiskoisin" koiraa pois hajupilvistä. Vai onko vaihtelu tässäkin parempi asia, välillä haju löytyisi pian ja välillä pitäisi etsiä järjestyksessä tilaa pidemmästi ennen maaliin pääsyä? 
• Koiran pehmeys. Lyökö se hanskat tiskiin. Miten se reagoi jos/kun nosetustapaa muutetaan? 
• Alkaako koira tarjoamaan valeilmaisuja, jos ohjaan sitä (liikaa) "etsi tästä"

Kikillä saattaa joillain alueilla mennä turhaa aikaa lattian haisteluun. Tähän ehkä voisi auttaa tuo suunnitelmallinen etsintä? 

• Laatikkoetsinnän erottaminen sisäetsinnästä. Koirat -myös Kiki- käyttävät turhaa aikaa ja energiaa kaiken skannaamiseen / nuuskuttamiseen laatikkoetsinnöissä. Voisiko koiralle opettaa, että tietyissä etsinnöissä kuuluu hakea hajua vain lattialla olevista laatikoista (jotka tosin eivät aina ole laatikoita - erottaako koira sen, että onko etsintäalueella n kappaletta kenkiä vai onko siellä matkalaukku, kartioita ja muita satunnaisia esineitä mitä usein on sisäetsintäalueilla)

Kiki ekaa kertaa nosework -kisoissa

 Aika kauan aikaa sitten jo suunnittelin, että kyllä me joskus mennään Kikin kanssa nosekisoihin. Vaikka korona hidasti entisestään ensimmäisiin kisoihin menemistä, niin silti tuntui, että kisat tulivat turhan pian. Tai siis oli vain muutamat treenit alla pitkän treenaamattoman aikakauden jälkeen. Että onko tämä nyt hyvä hetki kisata kun onko nosetustuntuma vielä löytynyt jne. 

Lisäksi hirvitti temppukoiran laatikkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Ajoneuvoilla kun pitää varoa ettei koira hypi autoa vasten tai muutenkaan tärvele toisten autoja plus ajoneuvoetsintää on treenattu huomattavan vähän - itseasiassa viimeksi oli ko osiota harjoiteltu toukokuussa Avarianin nosekurssilla. 

Onneksi Kikillä on koko syksylle tiedossa nosetreenejä kun ilmoittauduttiin tosiaan Kismalle 1-luokan valmennusryhmään. Nytpä sitten ollaan ihan oikeutetusti ko ryhmäläisiä kun se ykkösluokka on vihdoinkin korkattu. 

Kisat pidettiin Oulunsalon peränurkassa eli Koppanan leirikeskuksessa missä en ollut aiemmin käynyt. Onneksi sentään Salonpäässä (mikä on sillä suunnalla) olen joitain kertoja käynyt niin hakutreeneissä, koiria kuvaamassa kuin Kikiä lenkittämässäkin joten vain loppumatka Koppanalle oli outoa seutua. Koska kaupungin leirikeskus niin perille asti oli viitat, joten edes minä en voinut eksyä. 

Lauantain keli oli kostea, välillä satoi vähän vettä ja välillä paljon. Joitain kuiviakin hetkiä taisi aamupäivän aikana olla. Kisapaikalla olin ensimmäisten kisaajien joukossa ja sain hyvin auton puiden väliin parkkiin (oli siellä myös parkkiinohjaus, mutta auton sain hyvälle paikalle ajoissa kun olin paikalla). Kävin Kikin kanssa ilmoittautumassa, viemässä kisakirjan (jonka olin ostanut jo etukäteen eräissä treeneissä jolloin Katja myös katsoi Kikin sirun ja varmensi kisakirjan - nosework-hajutestiä varten hankittu kisakirja kun ei enää kelpaa kun laji siirtyi Kennelliiton alaisuuteen) ja koiralta tarkistettiin siru. Sain samalla kisanumeron, arvonta ei ollut suotuisa ts jouduttiin odottelemaan kisaamaan pääsyä pitkään kokelaina nro 17. 

Vein Kikin autoon ja kävin kuuntelemassa kokeen avauksen (onko nämä kokeita vai kisoja vai onko sen ees väliä) ja tuomarin puhuttelun. Sen jälkeen käytiin tutustumassa sisäetsintäalueisiin. Ensin tehtiin sisäetsintä ja sitten heti sen perään laatikkoetsintä. Välissä oli siirtymäreittinä käytävänpätkä missä sai palkata koiran (toki koiran saisi palkata muutaman metrin päässä löydöstä, mutta olen opetellut ennemmin sen tavan että siirrytään vähän matkan päähän - eipähän tipu herkkuja muille häiriöksi ja kyllä se suullinen kehu löydön kohdalla on myös mitä oivallisin palkka koiralle).

Tuon jälkeen menin käyttämään koiraa lämppälenkillä. Jonkun matkaa tietä käveltyämme kuului laukauksia. Ammuntaa kuuluikin sitten epätasaisen säännöllisesti pitkin päivää. Kikin olemus muuttui ja koko loppupäivän se ei enää halunnut lenkkeillä siellä missä se oli sitä ammuntaa kuullut. Hyvin vahvasti se kyllä järkeili pienessä päässään että juuri se kyseinen kohta / alue ko metsää on se missä pauke käy. Joten joka kerta kun käytin Kikiä kävelyllä lauantaina Koppanassa niin koira kieltäytyi menemästä metsätietä pidemmälle ts sinne missä "paukkuu" (on joskus paukkunut, saattaa paukkua). 

Onneksi koira keräsi kierroksia muista koirista ja siitä, että se näki, että ne pääsivät tekemään jotain kivaa. Pitkään koira sai toki odotella autossa että ei se pihalle päässyt vasta kuin sitten kun muutama koira oli vuorossaan ennen meitä. Mutta siitä pihalla olosta ja ihmisten odottelusta, koirien tulosta ja menosta koira kuitenkin aisti, että jotain Tosi Kivaa koealueella kuitenkin tapahtuu. Että joko me mentäisiin sinne? 

Sitten koitti meidän vuoro mennä odottamaan vuoroamme eli Kiki pääsi etsimään lähtöhajua. No eihän sitä ne lähtöhajutörpöt (yhdessä haju) kiinnostanut. Nuuskutti kyllä sen, missä ne oli, muttei reagoinut hajuun vaan nuuskutti menemään maata ja muuta ko seuduilla. Että todella lupaavaa. 

Sitten pitikin mennä jo sisälle. Ensimmäisenä se sisäetsintäalue siis huoneessa missä yksi nurkka huoneesta oli maalarinteipillä rajattu niin, että tuomari ja ajanottaja/sihteeri seisoivat ja se ei kuulunut koealueeseen. Huoneessa oli kerrossänkyjä, joista oli sanottu, että ei haittaa jos koira hyppää sängyille, mutta että haju ei ole siellä (haluttiin välttää tarpeetonta sängyillä pomppimista). Ihan millin tarkasti en enää muista kaikkia tapahtumien kulkua, mutta pääpiirteissään etsintä meni niin, että Kiki suunnisti heti alkuun sille alueelle missä haju oli. Tietenkään en siinä vaiheessa tiennyt asiaa, mutta koira pääsi heti hajupilveen muttei tarkentanut löytöään eikä kertonut mulle mitään. En nyt muista kummassa järjestyksessä tämä meni, mutta muistaakseni se kävi vähän nuuskuttamassa jossain ja sitten hyppäsi vastakkaiselle sängylle (siitä hajualueesta vastakkaiselle) ja meinasi vallan unohtaa, että töissäkin ollaan. Komensin sen sitten alas sieltä ettei aikaa käytetä unipuuhiin (tai muihin petitouhuihin) - koira onneksi totteli mukisematta ja melko pian tuon jälkeen tehtiin löytö. Eli koira sukelsi takaisin hajupilveen ja kertoi mulle löytäneensä eucan ja minä puolestani nostin tassuni ylös ja kerroin tuomarille "Löytö!" joka kuittasi sen oikeaksi. Kehuin koiraa ja tallustin sinne käytävään palkkaamaan koiraa. 

Sisäetsinnän aika 0:41,39 (maksimiajan ollessa 2:30).

Palkkarasioissa oli mukana friteerattuja muikkuja, ko herkut löytyäivät sattumalta kesälomareissulla. Ts se oli yllätys kuinka paljon Kiki kesällä tykkäsi kalakukosta, niin kokeiltiinpa ostaa sille sitten muikkuja ja voi pojat kuinka pikkukoira niistä tykkäsikään. 

Mutta asiaan. Käytävää jatkettiin sitten toiseen huoneeseen missä oli laatikkoetsintäalue. Ainiin molempien sisäetsintäalueiden aluksi en tehnyt pelkästään sitä, että rauhoitin koiran lähtöporteille. Eli ei singottu suoraan kehään vaan koiran piti ensin istua ja odottaa rauhassa lupaa lähteä töihin vaan rauhoitin myös itseni, eli syvä huokaus / puhallus ja sitten vasta koealueelle (jonkinlainen jännityksen purku, mikä saattoi ehkä jopa toimia). 

Laatikoilla Kiki meni ensin töihin, siis haisteli jotain huoneen laidalla - siis jotain ihan muuta kuin laatikoita. Sitten se palautui takaisin laatikkojen pariin, ihan joka laatikkoa se ei tainnut käydä nuuskuttamassa kun oikea jo löytyi. Minä vain en ollut ihan kartalla ensimmäisestä Kikin pikkuvinkistä, että tässä tämä nyt olisi, joten Kiki ehti koskea tassulla laatikkoon - onneksi merkkasin löydön ts ilmoitin löydön joten Kiki ei ehtinyt alkaa rappaamaan, tanssimaan tai muutenkaan tärvelemään laatikoita. Ei saatu tuosta virhettä kun Kiki ei tuhonnut mitään, ykkösissä on vielä sallittua koskea laatikoihin (jos ikinä noustaan kakkosiin niin paljon ennen sitä pitäisi sieventää Kikin laatikkokäyttäytmistä, mutta se on toinen romaaninsa sitten se ja pitkä opetusprosessi). 

Löytö oli siis oikea. Aika 0:19.13 (maksimiaika 1:00). 

Eka puolisko takana. Molemmista löydöt. Jee. Sitten oli tauko ja seuraaviin alueisiin tutustuminen. Ensin suoritettiin ulkoetsintä ja sitten ajoneuvoetsintä. Maalasin piruja seinille miettimällä, että entä jos koira alkaa kaivaa maata, koealue kun oli hiekkaisessa mäntymetsämaastossa - Koppanarakennuksen kyljessä. Virheitähän siitä olisi tullut jos koira olisi tehnyt kaivauksia tai kiehnännyt hiekalla tai jotain. Pelkäsin myös käy jos paukkuu silloin kun me ollaan suoritusvuorossa, hyytyykö koira. Tärvelläänkö me jonkun autot - niitä oli kaksi peräkanaa ajoneuvoetsinnässä. Entäpä onko Kikillä turnauskestävyyttä? Joskus kun on käyty epiksissä niin se ei ole jaksanut työskennellä koko päivää, kaikkine odotushetkineen koepäivät venyvät ja koettelevat koiran kisakestävyyttä.  Eli edes epiksissä ei olla saatu löytöjä kaikilta alueilta. 

Ulkoetsinnässä Kiki oli loistava. Minä en niinkään. Kiki käveli lähdöstä päästyään about suoraan hajulle, ilmoittikin siitä minulle, mutta en uskonut sitä. Tyhmä kun olin. Mutta ajattelin, että koira tekee valeilmaisun, koska piilo oli niin ilmeinen ts sellainen mihin itsekin olen kotona koiralle piiloja tehnyt. Että omalla ajatuksella en ainakaan ohjaa koiraa olettamaan mitään. Tai jotain muuta tyhmää. Johdatin Kikin tutkimaan muuta koealuetta. Ja tutkihan se, vaikka vähän oli sen oloinen että kettuakos tässä kun tuo akka ei palkannut mua oikeasta asiasta. Tärveltiin siinä sitten aikaa kun etsitytin koiralla kokoalueen. Jossain vaiheessa mullakin lamppu syttyi, että ei saakutti, koirahan teki heti alkuun löydön, että olisi vain pitänyt uskoa sitä. Johdatin koiran takaisin sinne missä se niin selvästi ilmaisi löytäneensä hajun ja onneksi se näytti taas siltä että tässä se nyt olisi jolloin sain suuni auki ja kerrottua tuomarille, että "Löytö". Onneksi koira jaksoi puurtaa hommia vaikka ohjaaja kämmäilikin. 

Aika 1:38,87 (maksimiaika 2:30)

Edellisen etsinnän mun kämmäily sitten hieman kostautui ajoneuvoetsinnässä. Eli Kiki oli vähän sen oloinen, että sillä olisi jo parempiakin bisneksiä. Johdatin sen töihin ensimmäiselle autolle, mikä kierrettiin kokonaan ja sitten siirryttiin toiselle autolle, sain kokoajan pidettyä koiran hyvin ettei se yrittänytkään hyppiä autoa päin ja suht rauhallisesti edettiin. Vähän taidettiin välillä harhautua pois autolta joten välillä piti ohjata/käskeä koiraa takaisin hommiin. Koiralla olisi ollut kiire eteenpäin ja mä väärä-älyisesti luulin sen tahtovan jonnekin pois. Myöhemmin tietysti vasta tajusin, että koira olisi tahtonut ohittaa sen ekan auton, koska siinä mitään hajua ollut vaan siinä toisessa autossa. Haju löytyi siis toisen auton keulasta mikä oli siis vastakkainen pääty siitä mistä etsintäalue alkoi. Kiki nuuskutti niin selvästi sitä auton keulaa että uskalsin ilmoittaa löydöstä ja oikeinhan se meni. 

SuperKiki sai ajoneuvoilta etsintäajaksi 1:24,16 (maksimiajan ollessa 2:30). 

TaDaAAA! Siinäpä se sitten oli, Kikin ekat nosekokeet ja heti kilpailukirjaan ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos. 

Kikin sijoitus oli 8/20 Kikin ollessa hitain niistä jotka tekivät virheettömän tuloksen. 

ps. ei siis paukkunut silloin kun Kikin vuoro oli tehdä ulkona olleet etsinnät. Tai jos paukkuikin niin me ei huomattu / häiriinnytty niistä. Tosin kun kävin lopuksi ottamassa Kikistä kuvan niin koira taas oli varsin epäluuloisen oloinen.