Kiki ekaa kertaa mätsärissä

Koko kesän oon seuraillut milloin on ollut mätsäreitä missäkin päin Oulua. Tänään töissä emmin, että jaksaisinko käydä vain kotona kääntymässä ja lähteä sitten mätsäröimään Kikin kanssa. Mutta koska  Se Pentunäyttely uhkaavasti lähestyy niin totesin, että parempi kait se on mennä harjoittelemaan. Mätsäri pidettiin Maikkulassa erään eläintarvikeliikkeen pihassa. Töitten jälkeen en ehtinyt muuta kuin heittämään Kikin M&M -reppuun pinkin remmin, kakkapusseja, pennun päivän 2. aterian (jonka se normaalisti syö klo 16-17 paikkeilla, mutta jonka syöntiin ei ollut nyt kotona aikaa),  pilkkoa jokusen namin ja tarkistettua, että lompakosta löytyy tasaraha. Sitten vain pentu pihalle pissalle (ja kakalle) ja autoilemaan kohti Maikkulaa. Aina oudompiin paikkoihin mennessä minua arveluttaa se, että minne saan auton parkkiin. Olin toki käynyt kyseisessä eläintarvikekaupassa, mutta sillä tiesinkin, että mitenkään runsaasti siellä ei ole parkkipaikkoja. Tuurilla sitten löysin kuitenkin ihan hyvän paikan autolle, joten siitä ei tarvinnut huolta kantaa.

Ilmoittautuminen oli alkanut jo 16.30 ja olin paikalla ehkä 17.30 jolloin olisi pitänyt alkaa jo Lapsi & koira -kilpailu sekä junior handler. Varsinaisten kehien piti alkaa kuudelta, johon asti oli aikaa ilmoittautua. Jono oli melkoinen (aika rönsyilevä / leveä) - ja pitkän aikaa tuntui ettei se etene ollenkaan. Jonosta käytiin kyllä tarkistamassa rokotukset, mutta muutoin toiminta oli hidasta ja mietin, että jos näin on yleensäkin niin mätsäri ei ehkä ole mun juttu ... (kun kärsivällisyys meinasi loppua jo siinä odotellessa). Fiksumpaa olisi ollut muodostaa useampi jono eri luokkiin (pienet pennut, isot pennut, isot aikuiset, pienet aikuiset) ilmoittautuville. Tämä välähdys tuli järjestäjiltä siinä vaiheessa kun vihdoinkin olin päässyt ilmopöydän luo. No eipä siinä, maksoin kuus egeä (olin kilttinä tyttönä varannut tasarahan) ja kerroin mihin luokkaan olemme tulossa (isot pennut), kerroin koiran rodun, kutsumanimen ja oman nimeni. Vastaanotin numerolapun (313) ja se sitten siitä.

Seuraavaksi menin autolle, avasin peräluukun, laitoin taskuun niitä pilkkomiani nameja, kaivoin Kikin pentuhihnan repusta, otin ruokarasian kassista ja otin Kikin pois autohäkistä. Annoin sille ruuan ja menin sitten käyttämään sitä kävelyllä - peläten samalla, että pentu kiskaisee niin, että remmi katkeaa. Kyllä, meillä olisi olemassa myös varsinaisia näyttelyhihnoja, mutta tuntui, että en sellaista sille vielä pue kun en tiedä pyristelisikö se siitä karkuun tai vastaavasti kuristuisiko se siihen ... Pinkkihihna on kuitenkin sievempi kuin se nahkaremmi millä normaalisti Kikiä taluttelen.
Kiki kävi pissalla ja kakalla (keräsin, onneksi alueelle oli laitettu jätesäkkejä jonne pussin pystyi viemään) ja sen jälkeen hengattiin alueella. Ensin Kikiä hieman arvelutti, sitten se näki tutun ihmisen shelttipennun kanssa ja halusi sitä tervehtimään (ko pentua ei oltu ennen nähty, mutta pentukurssin jäljiltä Kikin mielestä sheltit ovat kivoja). Sitten siirryttiin eteenpäin ja hengailtiin enimmäkseen keskenämme. Muutamia tuttuja kasvoja mätsärissä näkyi, mutta suurin osa oli ihan outoja. Kiki olisi halunnut keskimäärin kaikkien luo - se myös ilmaisi halunsa välillä melko äänekkäästi. Enimmäkseen muut eivät vaikuttaneet siltä, että ne haluaisivat tutustua äänekkääseen pentuuni. Jos leegailin / temputin Kikiä niin se oli hiljaa, mutten voinut muutamaa tuntia sille namejakaan syöttää ...

Lopulta pitkällisen odotuksen jälkeen oli meidän vuoro mennä kehään. Isot pennut arvosteli Sanna Perätalo (Kennel Funbull's). Kikin pariksi kehään tuli joku melkoisen iso koira, joka saattoi olla leonbergi. Kikillä oli pienempi numero, mutta tuomari halusi, että leonbergi menee edellä ja Kiki perässä - mikä oli varsin hyvä juttu, koska kuljimme varmasti hitaammin.

Mitkä näyttelyreenit? Ei me semmosia olla tehty :D Mätsäri oli siis harjoitus. Jossa kyllä huomasi, että harjoitella pitää ;) koska se kehässä liikkuminen ei ollut mikään piis of nakki. Tehtiin ensin pari kierrosta yhdessä sen leon kanssa. Tämä taisi mennä välillä ihan jotenkin ... ei hirveän huonosti. Tosin en oikein tiennyt mikä olisi paras taktiikka (ettei pentu riehuisi muttei toisaalta askeltaisi vierelläni hyvässä kontaktissakaan). Juokseminen ei tod onnistu, ennemmin järkevätahtista kävelyä - mutta näinpä se on kyllä ollut ihan aikuisilla koirillanikin näytelmäkehässä (juokseminen onnistuisi niillä toki, mutta liikkeet eivät ole hyvät silloin).

Seisominen meni kivasti. Kehuin koiraa ja namitin ja se oli ihan tohkeissaan siinä kun osasi ja tiesi mitä tehdä. Kun tuomari tuli katsomaan hampaat niin pidin vähän koirasta kiinni ja näin ollen hampaiden katsominen sujui ihan hyvin. Lisäksi tuomari hieman kopeloi koiraa ja siinä Kiki seisoi ihan ok:sti eli se meni tosi kivasti. Lisäksi meidän piti liikkua kulmasta kulmaan ja olikohan kierros ympäri. Se meni jo paremmin kuin aiempi liikkuminen. Kiki sai tästä kehästä pinkin kakkapussin ja se kilpakumppani sinisen kakkapussin.

Sitten kehuin pentua kovasti ja annoin sille pari namia ja menimme pois kehästä. Mentiin autolle ja annoin koiralle hieman vettä ja käytiin pikkuisella kävelyllä. Sitten vaan odoteltiin jatkokehää. Ensin kaikki sinisen saaneet meni kehään ja sitten me pinkilliset. Ei oltu numerojärjestyksessä vaan ihan missä järkässä vaan. Mä menin Kikin kanssa perälle. Joku ääliö oli kaatanut kehään
(isolle alueelle) hirveän määrän nameja. Kikiä tietysti kiinnosti ne enemmän kuin mun taskusta löytyvät namit ("noita saan aina, mitäs kivaa täällä olisi"). Kehässä oli paljon koiria, joukkoliikunta otettiin kolmessa erässä; viis koiraa aina kerrallaan. Ensimmäinen kierros meni vielä ihan kohtuullisesti eikä meitä kätelty heti pois, joten jouduttiin jolkottelemaan vielä lisää. Kiki alkoi väsymään eikä sitä napannut enää yhtään, mistä seurasi hihnan puremista, hihnassa roikkumista, hihnaan sotkeutumista, mun puremista jne mikä ei luonnollisestikaan onnistunut kovinkaan hyvin kun samalla olisi muiden mukana liikkua eteenpäin. Lopulta Kiki sotkeentui hihnaansa eikä mulla ollut älyä alkaa sitä heti setvimään (tosin mitä luultavimmin pentu olisi saanut siitä kilarit), kaikki tämä touhu oli viimeinen niitti sille, että tuomari tuli ja kätteli meidät ulos kehästä (onneksi ... johan siellä oli pyöritty). Tässä ziljardi koiraa kehässä jutussakin seisominen meni ihan nätisti sitten kun sain koiran olemaan niin ettei se kiinnittänyt huomiota siihen herkkumereen mikä siinä asfaltilla oli.

Lopuksi Kiki pääsi vielä hieman painimaan mudityttö-Auran kanssa, mikä oli varmaan Kikistimen mielestä illan paras juttu :) Sitten annoin Kikille lisää vettä, vaihdoin sille normiremmin ja käytin sitä kävelyllä ennen kuin lähdettiin kotiin.

Kotona pentu sai iltaruokansa ja kävi lyhyellä kävelyllä, jossa oli ihan sippi (pissasi pari kertaa) ja päädyin lopulta kantamaan sen loppumatkan ja sisälle asti koska pentu esitti "mää oon näääin väsynyt, enkä jaksa enää yhtään mitään" -shownsa. Sisällä se silppusi pari pahvilaatikkoa, väsykäkätti hetken ja simahti sitten. 

h22+23/16

Muutaman päivän sisällä olen harjaillut taas hieman koiria. Monikossa siis eli Kikikin on päässyt kampailun makuun nyt jo oikeasti eikä vain pelkkää kampaamiseen totuttamista. Nemin harjaus on kyllä pidempi jatkumo enkä tiedä milloin saan sen kokonaan valmiiksi --- niin ettei "alkupiste" jo näytä siltä että pitäisi harjata kun viimeisen silauksen saan tehdyksi loppuun asti. Kiki tuntui jopa melkein tykkäävän siitä että sitä harjattiin, tai sitten se vain oli "mustasukkainen" kun harjasin ensin Nemiä (hyöri siinä ympärillä) ja tykkäsi saamastaan huomiosta. No, ainakaan se ei vastustanut tällä erää kampaamista mikä oli erityisen positiivinen juttu ;)

Öö, ainiin, mittasin Kikin eilen. Kyllä se edelleen menee sen 40 sentin alle eli ei tarvinnut mittakeppiä nostaa ylemmäs. Olisiko nyt Kikin säkä jotain 39,5 cm (tjsp), painoa oli tullut pikkuisen lisää eli pentu painaa noin yhdeksän kiloa. Ikäähän pennulla on kuus kuukautta ja yks viikko päälle. 

Pentukurssi, yhdestoista kerta

(Agilityyn valmistava kurssi  - periaatteessa Kikin toinen reenipompsi, mutta numeroin tuota nyt toistaiseksi otsikkotasolla aina vain eteenpäin ...)

Tunnelmat eilen, mitä päivitin (puhelimella) faceen kun kotiuduin. 

Tänään on ollut töissä niin kiirus ettei ole ehtinyt ees blogia päivittelemään. Tähän siis täydennystä ensi viikolla kun olen taas töissä (tai kotona jos tietsikka-asiassa tapahtuu edistystä).


edit.

Tuolla kerralla piti reeniä ainakin poispäinkäännöstä siivekkeen avulla ja se ei mennyt yhtään hyvin. Laatikkoreeni alkoi jo toimimaan. Sitten piti rauhoitella koiraa ja sehän ei onnistunut yhtään, siis tehdä semmonen "käy siihen" -harjoitus mikä on meillä harjoittelun irvileuka. Mari sitten teki sen Kikille mun puolesta eikä se silläkään mennyt suitsaitsukkelaan kun Kiki on ihan omaa luokkaansa.

Muuta näistä reeneistä en enää muistakaan. (15.09.16)

Ruokakupilla

oon teettänyt Kikille viimeaikoina sekä pentukurssin seisomaharjoituksia että paikallaoloistumisharjoituksia. Molemmat harjoitteet etenevät kyllä ts edistystä tapahtuu mutta ihan millihitusissa liikutaan. Ei vielä puhettakaan sellaisista väliintulon paikalleen jättämisistä (tyyliin agiradalle lähtö tms). Mutta itseppä tiedän kehitystä tapahtuvan kuitenkin :)

Ufotreeniä tehtiin kans eilen. Illalla. Kiki oli nälkäinen eli kiukkunen eli komensi paljon. Meni säätämiseksi kun komentavaa pentua ei kannattaisi palkata, vaikka tekee oikeinkin. Tympeetä sellainen. No sain onneksi sitä välillä palkattuakin kun tuli hiljaisia onnistumisiakin. Eli takajalat liikkuvat inasen. Etutassut toki pentu pistää heti siihen ufolle.

Sitten tehtiin jotain istu-maahan-seiso -harjoituksia molempien koirien kanssa. Tosin niin, että Kiki ei mennyt maahan kun ei kerta sellaista käskyä osaa. Nemille tein omalla yksityisellä iltalenkillään myös hieman kakeja ja seuraamisreenejä. Kikille kans seuraamisreenejä sillon kun oon ollut sen kanssa kaksistaan lenkkeilemässä (tosin se on melkoinen taiteenlaji, että se ei sitten kilahda ja iske hampaitaan kiinni mun ranteeseen - ei se enää pure pure, mutta ote on sellainen, että mun vasen ranne/käsivarsi on mustelmilla). 

Alkusyksy

Niin. Jonkun aikaa on nyt sitten menty pennun kanssa niin, että en käytä sitä aamuyöllä korttelikävelyllä kakalla. Työaamuina herätys on kuitenkin kuuden kieppeillä niin tuntuu turhauttavalta nousta lenkittämään Kikiä joskus siinä viiden aikaan. Eikä pentu sitä ole sinällään vaatinutkaan. Mutta. Nemi on alkanut herättämään minut yöllä - yleensä jo jopa aiemmin kuin mitä nuo Kikin aiemmat yölliset seikkailut olivat. Jotenka ainakin muutamana viime yönä olen joskus kolmen kieppeillä käyttänyt molemmat koirat takapihalla, jossa ne ovat käyneet pissalla ja tulleet sitten ihan tyytyväisinä nukkumaan. En osaa sanoa oliko sillä merkitystä tähän asiaan, että Nemin virtsanpidätyslääke oli tossa jokin aikaa sitten loppu enkä heti saanut aikaiseksi että olisin ajellut Evidensia Oulunporttiin ostamaan uutta purnukkaa (nyt se on kyllä haettu). 

Vaiheita

Tämä on jäljellä läppäristäni (ensimmäisestä omasta tietokoneestani). 

Läppäri tosiaan kuoli. Kaveri otti siitä kovalevyn irti josko siitä saisi tiedostot talteen, liitettiin kovo työkoneeseeni ja resurssienhallinta olisi halunnut formatoida tuon kovon. Ei siis hyvältä näytä tiedostojen pelastaminen (ei luovutettu silti ihan vielä asian suhteen). 

No miten tämä koirablogiini liittyy. No siten, että kun kotona ei ole konetta niin päivitystahti blogiin on mitä on. 

Oi oi jännää (pentunäyttelyn aikkis)

Lähde. 

Että aamulla varhain sitten Siikajoelle/Ruukkiin ja ompahan homma sitten äkkiä ohitse ...

Vko 34, omatoimireenit

Noniin. Vihdoinkin sain aikaiseksi ja kävin koirien kanssa hallilla. Eilen aamulla siis. Nemi pääsi humputtamaan matalilla esteillä aksaa, tosin pääosassa oli leikkiminen. Mukana oli jemmassa oleva vinkupaprika (Nemin lempilelut on siis hyvässä tallessa ettei Kiki omi/hajota niitä). Ja voi pienen vanhan koiran riemua <3 <3 

Kiki huusi katkerana portaisiin sidottuna kun me rallattiin Nemin kans isolla puolella - ja vähän pienelläkin. Lisäksi käytin Nemin tasapainolaudalla - myöhemmin myös Kikin ja tein havainnon: Kikillä on paremmat syvät/whatever lihakset kuin Nemillä :o (tai se muuten vaan "viihtyy" parammin siinä laudalla kuin Nemi)

Ennen reenausta käytiin tietty kävelyllä, käveltiin sinne yhteen metsikköön (käytin Nemiä siellä viime talvena lenkillä; oli ilmeisen mieluinen paikka kuin sieltä löytyi talvella kaurispeuraminkälie eläimen jälkiä joita Nemi nuuskutti into piukeena), Nemi olisi halunnut paljon pidemmälle metsikköön ja Kiki keksi, että Joo! puolukat ovat hyviä - kumma paikka tuo metsä kun siellä on ruokaa tyrkyllä, voiko sieltä edes poistua?

Takaisin hallille päin kävellessä Kiki sai sitten taas vaihteeksi oikein kunnon kiukkupuuskia. Siinäpä sitten istuin haukiputaalaisen teollisuusalueen asfalttitiellä rauhoittelemassa/komentamassa pientä penturiiviötä samalla kun Nemi yritti osallistua rauhoittelemalla sekä minua että Kikiä sekoittaen vaan lisää koko pakkaa. Samaa säätöä oli luvassa lisää sitten myös "jäähy"lenkillä joka jäi lyhyemmäksi kuin lämppäily kun totesin pennun olevan jo sen verran väsynyt, että parempi vaan nostaa se autoon ja ajella kotiin. 

Enivei. Hallilla tasapainoilut ja Nemin leikin lisäksi Kiki pääsi leikkimään. Nostin yhden hyppyesteen keskelle pikkupuolen kenttää ja pistin riman kaikkein alimpaan pidikkeeseen. Tehtiin siivekkeen kiertoja ja hypyn tarjoamisia joissa yritin ennakkona lähteä liikkeelle, mutta huonohon vielä niissä olen kun en ole yhtään tottunut semmoseen, että koira vois suorittaa esteen jos itse jo liikun muualle päin. Enihau, Kiki oli ihan super <3 leikittiin sitten pölijänä joka reenin/yrityksen (joka onnistui joka kerta) vinkupatukkalelulla. 

Yritykseni ottaa kuvia lelulla leikkivästä pennusta eivät oikein onnistuneet kuitenkaan ... toisaalta sillon kun oikeasti palkkailin koiraa eli leikin sen kanssa niin ei siihen oikein voinut kameraa tunkea eli valokuvaus yritykset olivat sitten jälkitunnelmista mitkä eivät tietenkään vastaa sitä kiihkeä todellisuutta. 

Kiki yritti myös tarjoilla jotain muuta puuhaa, huomasin sivusilmällä kun se kävi jossain tasoilla tassuttelemassa. 

Kotona naksuttelin sille vielä muutaman kapulan noston. Havaitsin tosin, että kannattaisi käyttää jotain muuta kuin oikeaa puista kapulaa koska hiemanhan sitä koiralasta turhan paljon kiinnostaa se miten hyvin sen hampaat pureutuisivat siihen puuesineeseen. Jostain koiratavarakasasta pitäisikin löytyä muovinen noutokapula (jonka ostin joskus Merrille...) mitä ainakin voisi käyttää tähän tarkoitukseen. Varmasti kaikenlaista muutakin voin opettaa Kikin nostamaan naksutteluperiaatteella :)

Ainiin. Myös Nemi "pääsi" reenimään noutoa iltapäivällä kotona takapihalla ... 

Harjoiteltiin istumista, ts sitä, että pystyn nappaamaan koirasta kuvan kun se istuu ... taiteenlajinsa se on sekin ;)

Kiki 6 kk

ja ei, yhtään en taas liioittele näiden kuvien kanssa. Kiki täytti eilen puol vuotta ja nää kaikki kuvat on räpsästy eilen. Seisomakuvat ei oikeen onnistunut; tai ne missä pentu seisoi paremmin oli vielä epätarkempia kuin tuo. Pihalla auringonpaisteinen ja varjoinen osa olivat todella selkeät, joten kuvaaminen oli siltäkin osin haasteellista - enkä kauheesti voinut vaikuttaa siihen missä Kiki milloinkin sattui olemaan ;)

*huokaus

Kikin jalat oireilevat taas. Liike on epäpuhdasta. Ei vielä niin pahaa ontumista kuin alkukesästä, mutta peitsausta ja muuta ihme töpötystä kuitenkin. Mä luulen, sen johtuvan siitä, että se pomppii ihan ihmeellisellä tyylillä esim sängystä tai sohvalta alas. Sohvalta se ei edes hyppää sohvan alimmalta kohdalta eli istuintyynyiltä - ehei vaan sen pitää poistua aina käsinojien kautta eli ehkä 10cm korkeemmalta kuin mitä ne istuintyynyt olisivat. Takapihan pöydällä se ei onneksi ole kekkaloinut (ja sieltä hyppinyt alaskaan) pariin päivään. 

Pentukurssi, kymmenes kerta

Viime viikon torstai. Öö... mitäköhän me sillon reenattiin?

Ainakin semmosta, että Mari piti koiraa ja ite piti heittää lelu eteenpäin ja sitten sinne sai lähettää koiran. Tässä oli kyllä joku juju ... joo, koiran piti ensin tulla ohjaukseen ja siitä se sitten päästettiin sinne palkalle. Mä tein vahingossa valssin vaikka ei ois pitänyt (hups). Suoraan pyöriminen onkin liian helppoa ;) ts elämä ilman pyörimistä kun "tehdään agia" ;)

Sitten myös semmonen versio, missä se lelu heitettiin ...

Mainio kuva - eikö totta?
Sininen pallo = Mari joka pitää koiraa,
punainen pallo = minä
vihreä pallo = palkka / lelu

Tuossa tehtävässä siis koira vapautettiin ja se piti saada "kalasteltua" ohjaukseen ja sitten vapautettiin palkalle. Koiralla piti silti olla himo ja fokus palkalle mihin sillä oli toki suora näköyhteys alkupisteestä. Tämä meni meillä ihan hienosti :)

...tarina jatkuu joskus. kuinkas muutenkaan.

edit. kääk. tänäiltana on uudet reenit taas/jo ja pitäisi ehkä muistella loppuun tämä, että mitä me viikko sitten tehtiin.

Ainakin vadin päällä tassuttelua. Yhteistuumin Marin kanssa todettiin, että se ostamani kuppi on kuitenkin liian pieni. Reenin hallilla ufon päällä (ts Kiki oli ufolla) ko harjoitetta ja saan kuulemma kotonakin reenata ufolla - kunhan en reeni liian paljoa koska tasapainotyynyllä tasapainoilu on kuitenkin rankempaa koiralle kuin jossain tasaisella alustalla seikkailu. 

Sitten meille neuvottiin jatkotehtävä siihen laatikkoleikkiin. Me jatkettiin lähinnä siitä missä ollaan menossa eli ihan perusreeniä vielä kun ei se vielä ole mikään satanakkia juttu meille kuitenkaan. Ei tosiaankaan. 

Sitten tehtiin ilman estettä poispäin käännöstä (apua, nyt iski kyllä paha oikosulku, onkohan se ohjaus sylkkäri vai ppk?) ensin joka meni kohtuullisen hyvin. Sitten siihen otettiin este mukaan kaveriksi. Mutta Kikipä lähti vähän turhan itsenäisesti kiertämään sitä siivekettä eli mun piti muistaa ohjata koira ensin siivekkeestä ohi ja vasta sitten päästää se sinne kun olin saanut sen koiran käännettyä kädelläni. 

Enivei, Kiki oli varsin hauska koko tunnin ajan, koska se irtosi ties mistä asti kiertämään siivekettä. Vaikka se este oli siirretty jo syrjään niin se bongasi sen siivekkeen sieltä seinän vierestä ja kävi sitä välillä kiertämässä. Hommaa ei tietenkään vähentänyt sellainen seikka, että se oli minustakin aika metkaa että se niin himoitsi sinne kiertelemään ... :o :)

Enpä nyt muista sitten että tehtiinkö me jotain muuta? 

Kokoontumisajojen kuvia

by Merete G.

Kiki ja Kikin hassunkurinen perhe <3

Katsaus

Kiki. Se ei ole vielä sisäsiisti. Viikonloppuna piti parit lirit siivota taas lattialta. Viimeisin osui yhdelle matolle. Lisäksi me "painitaan" taas pihalla. Syystä y tai z pikkukoiruus vetää välillä ihan kilarit. Sitten se roikkuu mun käsissä niin, että mun käsivarret alkavat olla ihan mustelmilla. Aina tietysti näitä kohtauksia seuraa puhuttelu- & rauhoittelutuokio. Mikä joskus toimii ja toisinaan penikka jatkaa kiukutteluaan senkin jälkeen kun päästän sen irti "rauhoittavasta otteestani" - jos näin käy niin otan kiukuttelevan kakaran syliini ja kannan kotiin  tai hieman matkaa eteenpäin. 

Mulla muka on semmoinen olotila, että tässä jokin aikaa sitten oltaisiin muka päästy eroon näistä ihme kiukuttelutempauksista. Mutta viime viikolla niitä oli kyllä taas useita. En tiedä pitäisikö koiraa aktivoida enemmän vai vähemmän. Kiukkupuuskat iskevät liki aina kuitenkin ulkoillessa. 

Lisäksi blogiinkin lisättäköön tieto, että pari kertaa olen yllättänyt Kikin seisomasta takapihan terassin pöydällä. Kumpaisellakaan kerralla en kerennyt nostamaan sitä alas pöydältä. Eka kerralla pentu myös kaatoi pöydän ja yhden tuolin tullessaan sieltä alas - toisella kerralla tätä kaaosta ei enää onneksi tapahtunut. Pöytä on kuitenkin hieman turhan korkea kiipeilytelineeksi pikkukoiralle - ja turhan hutera mille tahansa koiralle. 

h21/16

Harjailin Nemiä hieman eilen. Ja Kikiä pikkasen eilen ja vähän enemmän jonain muuna päivänä viime viikolla.

Kikin neljäs kerta fyssarilla

Tiistaiaamuna käytin tosiaan koirat FysiOtuksessa. Kuten olin oinastellutkin niin Nemi oli jumissa. Mutta myös Kikillä oli jumeja, etenkin siellä reisissa mistä se alkukesästäkin oli jumeutunut. On se vaan onni, että Oulun seudulta löytyy useampikin ammattitaitoinen koiranhoitaja, jotta näitä koirien huoltoaikoja on saatavissa - että ei se koiran huollattaminen ainakaan siitä jää kiinni etteikö koirille saisi aikaa ... 

Pentukurssi, yhdeksäs kerta

Tähän on tultu, epätoivoiset ajat tarkoittavat epätoivoisia tekoja

Koska kotikone tosiaan hajosi niin olen joutunut takaisin menneisyyteen. Kyllä muuten näppiksellä naputtaminen on niin paljon helpompaa ja nopeampaa kuin nuo perinteisemmät menetelmät ;o

Kohta puol vuotta

Vajaan viikon päästä Kikindi täyttää puol vuotta. Punnitsin penikan eilen, siinä se paino on about kahdeksassa kilossa. Mittakepin asetin neljäänkymmeneen senttiin ja hyvin mahtui Kiki sinne alle ja sormikin mahtui vielä koiran sä'än ja ja mittakepin reunan alle. Eli oisko se korkeus sitten jotain 38-39 cm. 

Sukukokous

Meillä oli siis viime viikonloppuna ruotsinlapinkoirien kokoontumisajot Joutsassa. Jutusteltiin mukavia ja reenattiin noseworkkia, esine-etsintää ja jäljestystä. Niistä reeneistä kertoilen joskus myöhemmin lisää. 

Kikin & minut kyytiin nappasi Kikin isä Pörri omistajansa kanssa. Mukavassa seurassa matka sujui kivasti tullen ja mennen. Kiki matkusti takapenkillä häkissä ja nukkui sekä meno- että paluumatkalla suurimman osan ajasta. 

Täytyy kyllä sanoa, että on Kikillä hienot vanhemmat - vahvistui vain ajatus siitä, että oon mä hyvää yhdistelmään päätynyt <3 Pörri on kyllä omilla tassuillaan oleva nuori mies. Kiki oli ihan tohkeissaan kun pääsi isin kanssa reissuun, otti heti Pörrin kuulumaan omaan laumaansa. Tosin Pörriä välillä kiinnosti ehkä pikkusen enemmän aikuisten tyttökoirien hajut ja touhut kuin mitä lapsen kaitseminen ;) 

Sani-äippä ei enää jaksanut rakkari-Kikin hönöilyä, mutta sen tekemisiä oli kyllä kiva seurata kun se on niin yritteliäs ja taitava ja selvästi tykkää reenailla yhdessä Merjan kanssa :)

Yritettiin välillä ottaa perhepotretteja, jotkut onnistuivat paremmin kuin toiset. Tämä jotenkin kuvastaa hyvin menoa. Sani oli tottelevaisesti joko istumassa tai maassa ihan miten Merja sitä käski. Pörri istui ensin, mutta meni maate kun muutkin koirat oli käsketty maate (ja siis kun omistajansa sen maahan käski). Kikiä ja Epeä ei voinut laittaa vierekkäin, koska ne olisivat alkaneet välittömästi painimaan tai muuten nuhuamaan. Kiki ei enää tule oikein äitinsä kanssa toimeen. Kiki ei osaa mennä maahan (käskystä ainakaan). Muutenkin Kiki on aika levoton sielu ;) joten piti pistää se kauemmaksi muusta perheestä - varsinainen suvun mustalammas ;D 

Kuvassa siis Kiki vasemmalla eristettynä muusta perheestä jottei se häiriköi liikaa. No Kikilläpä on jotkut omat pissnekset ihan eri suunnassa. Pörri istuu seuraavana, Epe on syystä taikka toisesta makoilemassa ja Sani istuu oikeassa laidassa. 

Suutarinlapset ...

Mun tietokone (nyt oon töissä) hajosi. Joten tämä blogi ei päivity ollenkaan niin usein kuin haluaisin. En ole joka päivä töissä ja vaikka olisinkin niin en luonnollisestikaan voi blogata ihan joka välissä ;) Oletettavasti aika paljon kaikenlaista -lähinnä kuva- materiaalia katosi sen läppärin kuoleman myötä. Milloin lie olen ottanut varmuuskopioita irtokovolle ... Mahdollisesti suurijoukko Kikikuvia (ja muita kuvia) on mennyttä kauraa. Samoin omille verkkosivuille aikomani päivitykset ja ties mitä muuta. Ja mä oikeesti tiesin, että se rakkine ei elä enää kauan, mutta kun aina piti siirtää varmuuskopioiden ottoa myöhemmäksi, kun ehtiihän sitä. 

Marsupilami

Käytiin eilen paikallisella kirppiksellä. Pehmoleluhyllyssä tuli vastaan Marsupilami (luin joskus niitä sarjiksia missä se seikkailee), oli ihan pakko ostaa se koirille. Ts Kiki sen kanssa enemmän taitaa leikkiä. 

Tulipa eilen mieleen sellainen seikka, että Kiki on tottunut saamaan päivän kolmannen ateriansa 20.30-21.20 (mieluummin aiemmin kuin myöhemmin) ja ne pentureenit on jatkossa klo 20-21. Tänään koirat saivat sitten "iltaruokansa" varmaan kuuden kieppeillä kun käytettiin ne töitten jälkeen ensin kunnon lenkillä ja saivat sitten vasta ruokansa. Että jos saisi siirrettyä Kikin iltaruoka-aikaa hieman myöhemmäksi. Voip olla, että huominen menee vielä kiukutellessa (vaikka reeneissä se toki saakin nameja, mutta onko se tarpeeksi hiiiirrrmu nälkäiselle pennulle).

Joopa joo

Iltalenkin jälkeisten unien jälkeen (ei mun unien vaan pennun unien) ajattelin reenata Kikin kanssa laatikkojuttuja kun ne eivät kovinkaan hyvin eilen menneet ryhmäreeneissä. No, eipä mennyt nytkään. Kikiä tympäs kun yritin vaatia muutakin kuin etutassujen laittoa laatikon päälle. Ja mua rupesi tympimään kun pentu hyökkäili mun "kimppuun" lukuisia kertoja ja sain pitää sille saarnatuokioita tämän tästä. Että joo, <sarkasmi alkaa> "koiran reenaus on iloista puuhaa". </sarkasmi päättyy>

Rehellisyys maan perii. Tartteeks kaikkee aina kertoa. Koen, että tarttee. Sitäkin enemmän sitä sitten nauttii kun asiat rullaavat onnistumisesta toiseen. 

Saatiin me sentäs ihan hyvä seisomisreeni (pentureenien tyyliin) tehtyä, en tosin mitään jalkojen nosteluja tai huojutuksia tehnyt. Tosin iltapäivälenkin jälkeen kun olin pessyt koirien tassut ja kun kuivasin Kikin tassuja niin tuli mieleen, että siinä kyllä tuli tassujen nostelua reenittyä - ilman mitään etu (tai muutakaan) palkkaa. 

Ainiin. Oli tullut ilmo siitä Kikin ruokasäkistä joten hain sen tänään töitten jälkeen. Samoin käytiin ostamassa uus metallihäkki (otan sen mukaan viikonloppun ruotsinlapinkoirien kokoontumisajoihin Kikille).

Kikin ekat näyttelyt

Ilmoitin Kikin just Siikajoen Pentunäyttelyyn ja molemmat likat Tornioon Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn. Pentunäyttely on syyskuussa ja erkkari lokakuussa.

Varasin

koirille hieronta/fyssariajan ens viikolle. Koska musta tuntuu, että Nemi olisi sen tarpeessa. Eikä se Kikillekään varmaan huonoa tee.

Pentukurssi, kahdeksas kerta

Tänään Kikin reenailut taas jatkuivat, Martinniemen kentällä. Aloitimme kertaustunnilla, mikä tulikin tarpeeseen. Huomasi kyllä, että alkukesä meni Kikin reenailun kannalta ihan plörinäksi sen ontumisen takia. Silloin kun pikkukoira oireili niin ei juurikaan tullut reenattua, varsinkaan silloin kun ontuilu (ja mahalöröily) oli pahimmillaan.

Ainakin nämä jutut katsottiin / tehtiin maanantain tunnilla:

Siivekkeen kierto, sivusta. Mitä kauempaa sen parempi. Havainto: Kiki on innokas mutta toispuoleinen. Eli kiertää ennemmin vasemman kautta (ainakin sillä kerralla), teki se onneksi muutaman toiseltakin puolelta. Harjotus meinasi jäädä päälle ts yritti tarjota toimintoa myöhemmin uudestaan, oli vissiin kehut / palkkaus kohillaan.

Hypylle irtoaminen niin, että koira irtoaa ja itse voi lähteä jo toiseen suuntaan tekemään valssia. Tätä en oikeen tajunnut. Mari puhui että ei saa pistää koiraa menemään rimaa päin vaan edelleen tähtäys on sinne siivekkeelle, mutta kuitenkin piti ottaa siitä riman edestä ts suorempaa linjaa kohti hyppy ns normaalisti. En osaa selittää. Mutta kun ite olin hieman pihalla niin eipä se ehkä koiraparkakaan voinut niin irtoilla. Hyppyähän alkukesästä tehtiin fokusointiharjoitteena ei niinkään tarjoamishommana (tai sitten tein sillonkin pieleen). No enivei, saatiin me jotain onnistumisia aikaan.

No sitten se laatikkohommeli. Kikiä kiinnosti muiden tekemiset, palkkaukset yms kun saivat onnistumisia paremmin aikaan kuin me niin meni vähän säätelyksi. Joskus kesällähän sain Kikin hoksaamaan  varsinaisen takajalat -korokkeella jutun, mutta nyt se ei sitten sitä muistanut. Tarjoaa sitkeästi etujalkoja, voi hieman pyöriä siinä laatikolla mutta ei tee kakskakkosia.

Etupalkkaseisominen. Ihan pientä irrotusta koirasta pystyin tekemään. Mikä siis on oikeasti edistystä :) Mun täytyy vaan muistaa, etten vertaile ittiäni / Kikiä muihin vaan me edistytään meidän tahtiamme :) (pätee vähän kaikkeen) En tehnyt huojutuksia enkä jalkojen nostelua. Saati asentojen vaihtoja. En ole edelleenkään saanut Kikiä menemään käskystä maahan ts ei olla mitenkään edistytty maahanmenon harjoittelussa. Tämä sinällään on Kikille tosi hyvä keskittymisharjoite - mitä ollaan nyt tehty jonku verran kotonakin (ruokakupilla jne).

Palkalle irtoaminen. Lelu (tai muu palkka) niin kauas kun uskalsi ja koira Marille ja ite sivummas ja sitten vapautus ja oma liike eteenpäin. Aivan kuin suoralla olisi hyppyjä mutta joita nyt ei ole. Tarkoitus että koira menee palkkaa kohti eikä ohjaavaa ihmistä. Luulin ensin Kikistä liikoja eli laitoin palkan pikkasen turhan kauas. Käytin karvavinkulelua. Kun siirsin palkan metrin, kaks, lähemmäs niin meni mun mielestä ihan kivasti. Hieman Kiki siinä Marin luona vilkuili ympärilleen (ennen vapautusta) joten kuulemma fokusointi ei ole vielä täydellisen hienolla mallilla kun koiralla pitäs olla hinku eteenpäin/palkalle heti kun pannasta otetaan kiinni.

Etujalkojen väliin tulo ja siinä pysyminen kun ihminen siirtyy sivuun. Ensin laitettiin eteen palkka (laitoin lelun, piti vaihtaa ruokaan koska Kiki oli liian intona siinä kohtaa lelulle/palkalle) ja sitten piti tehdä se väliin tulo. No me ollaan jumittu siihen että heittelen palkan taakse, sitten Kiki tulee kyllä ihan hienosti mun jalkojen väliin. Mutta eihän se siinä pysy. Sitä pitäisi siis jatkossa naksutella ja palkkailla että voi siirtyä siitä sitten ite johonkin suuntaan.
Vaikka koko kesä on tehty lenkeillä jne pieniä istumis/paikkisreenejä tämän tästä niin tuo mitä tuossa pitäisi tehdä / vaaditaan on valovuosien päässä siitä edistymisestä mitä Kikin istumismalttamisessa on tapahtunut kesän aikana ;o Se on edistynyt. Mutta ei se nyt noin maltikas ole.


Eenpä nyt muista, että tehtiinkö me muuta?

Jo tämän viikon torstaina  on seuraavat treenit. Siitä eteenpäin harjoitukset ovat siis torstaisin klo 20 Activen hallissa "Ukkiksella". Torstain reenit ovat periaatteessa uutta reenipompsia (oon tosin maksanut niistä pari ekaa kertaa jo alkukesästä, kun nämä kurssit menivät hieman limittäin). Viralliselta nimeltään kurssi on "Agilityyn valmistava kurssi", josta kerrotaan muun muassa, että "Kurssi on tarkoitettu koirille, jotka ovat suorittaneet Active Dog:n pentukurssin ja haluavat aloittaa agilityharrastuksen." Lähde: Active Dog. Tuolla torstaisin olevalla kurssilla reeniryhmä onkin melkein kokonaan uusi, vain yksi toinen koirakko kesän kurssilta siirtyy torstaille samaan kellon aikaan kuin me.

Temputin

vaihteeksi enimmäkseen Nemiä pihalla kun keksin, että voisin Morrriin kirjoittaa yhden jutun johon tarvin kuvamateriaalia ... ;)

Kuvassa kuitenkin Kiki, Nemi esiintyy siellä Morrrin jutussa.

Kahdenlaisia puita

Jahkasin kokon viikonlopun, että pitäisi mennä koirien kanssa käymään hallilla. Vakaa aikomus oli käydä molempien kanssa erikseen, että saisin Kikin kanssa tehtyä pentukurssin läksyjä ja Nemin kanssa laatuaikaa kaksistaan. No, kuten arvata saattaan, enpä mä sinne hallille tullut lähteneeksi. Oli silti ihan oivallinen viikonloppu ja koettiin ihan kivoja hetkiä. 

Ensimmäisen kerran käytiin tällä kokoonpanolla Kaistiksen metsässä. Siellä missä oli kivat polut silloin kun tänne muutettiin ja sitten metsää hakattiin ja tuli hakkuuaukio joka on nyt kasvanut aikalailla umpeen. Siellä entisellä hakkuuaukiolla kuitenkin käytiin, käveltiin siis sinne teitä pitkin koirat hihnoissa ja kun metsään päästiin niin päästettiin koirat irti. Olin pilkkonut taskuuni jotain Hauhaun liuskanameja, joista koirat olivat hyvinkin kiinnostuneita vielä keittiössä niitä pilkkoessani, mutta kun metsässä oltiin niin Kikistä oli siistimpää tohottaa irti kuin tulla nameja syömään. Koirat siis juoksivat ees taas mun ja Eetun väliä (ihan omatoimisesti, välillä toki myös kutsuttuina). Tai menivät ne välillä vähän matkaa muille reiteille eli pois siltä heinittyneeltä traktorireitiltä millä me kuljettiin, mutta pysyivät kumpainenkin kokoajan 10-20 metrin säteellä jommasta kummasta meistä. Kikin luoksetulo ei siis ole erinomaisella mallilla. Mikä toki sinällään ei ole yllättävää kun tuon ikäisestä kakarasta on kyse. Ei se onneksi minnekään karannut eli laumavietti -tai mikä lie- piti sen matkassa mukana. Enihau, tuli se muutaman kerran niin luokse että sitä pystyi palkkailemaan ja sitten kun haluttiin pistää ne kiinni niin tuli luokse eli ei sinällään mitään hätää. 

Aiemmin ennen metsään menoa menin koirien kanssa takapihalle varustautuneena reenikamppeilla. Ensin tein Nemille muutaman noutoreenin niin että Kiki joutui kateellisena katsomaan meidän toimintaa. Sitten vein Nemin sisälle ja heitin Kikille puisen noutokapulan (ohjatun version eli sen kevyemmän) ja se ryntäsi innolla sen luo ja kuljetteli sitä hetken - ensin meni pois päin minusta ja sitten tuli mua kohti. Kiljasin jonku kehun siinä ja vapautin pennun karvanarulelulle. Sitten leikittiin ihan pölijänä. Kiki oli ihan intona. Tämä toistettiin 3-4 kertaa, pentu ryntäsi joka kerta innolla kapulalle ja nosti sen ja kuljetti sitä mua kohti eri mittaisia matkoja; vapautin sen palkalle / lelulle melko pian kun en halunnut vaatia liikoja tai että koira kyllästyy kapulaan/tehtävään.

Lisäksi reenittiin sitä seisomisjuttua (etupalkalla), hyvin ministi voin irrottaa koirasta otteen ilman että se karkaisi palkalle. Huojutuksista yms ei vielä puhettakaan. Lisäksi tehtiin fokusointi reenejä, myös niin, että pyöräytin koiran ympäri (siis ohjasin hihnalla sen tekemään 360 asteen ympyrän) ja sillä pysyi mielenkiinto palkkaan/kohteeseen edelleen.

Mustavalkoisuutta pässi, mustavalkoisuutta

Note to yourself: älä salli pennun syödä mitään ulkona (paitsi nameja palkkana, itse annosteltuna) lenkillä tieltä/maasta. Sen hauskan pihlajanmarjaepisodin myötä Kiki on keksinyt, että maasta voi syödä kaikkea. Taas. Johan se ihan pikkupikkupentu vaiheen jälkeen tovin olikin niin ettei tunkenut kaikkea suuhunsa. (hohhoijaa, hyvä Kaisa, hyvä ...)

Muuta kertomisen arvoista. 

Eilen Kiki herätti mut siinä kolmen-neljän kieppeillä. Heräsi ilmeisesti kun ulkoa kuului meteliä. Mitä lie pilettäjiä oli pihalla / tiellä. Yritin patistaa pennun takaisin nukkumaan, mutta eipä se onnistunut kovinkaan hyvällä menestyksellä. Ja kun pentu on herännyt niin sitä pissattaa. Ei siis muuta kuin koiran kanssa pihalle; onneksi ei satanut vettä. Ihan heti sitä ei silti kakattanut vaikka pissahätä olikin, joten kierrettiin pikkupäiväkotilenkki. 

Sitten Kiki antoi armollisesti meidän nukkua pari tuntia ennen kuin oli niin NÄLKÄ että oli pakko päästä syömään = nukkuminen loppui siihen. 

Kiimingissä oli eilen ryhmänäyttely, jonne missasin Nemin ilmoittamisen (tajusin kun kalliimpi ilmo oli jo menossa enkä tod alkanut siitä maksamaan 45 e kun sitä ennen vetskuilmo olisi ollut 0+toim.kulut). Hieman pohdin jos oisin Kikin kanssa mennyt turisteilemaan. Mutta lopulta päädytiin vain käymään kävelyllä koko porukalla niin, että käveltiin kirjaston parkkiksen vierestä eli nähtiin näyttelytohinaa muttei menty kehiä katsomaan. Käytiin samalla reissulla myös kylän keskutassa ja istustiin torilla syömässä jäätelöä. Koirat saivat jädeistä jämät. 

Eilen koirat olivat myös about kolme varttia keskenään kotona kun me käytiin asioilla. Olivat hiljaa kun lähdettiin ja hiljaa kun saavuttiin kotiin :) Ei jätetty niille mitään erityissyötävää (joskus oon Nemille jättänyt jonku puruluun tms) jottei niistä vain tulisi mitään kinastelua. 

Tänäaamuna Kiki antoi meidän nukkua jopa seiskaan ennen kuin halusi aamuyö ulkoilulleen. Tai yritti se herättää mua neljän aikaan, mutta komensin sen pois ja se jopa meni takaisin nukkumaan. Seiskalta kävi siis pikkukävelyllä (tarpeillaan) ja sitten antoi meidän nukkua tunnin-pari ennen kuin piti päästä aamupalalle ja seuraavalle lenkille.

Happamia sanoi kettu

pihlajanmarjoista. Mutta Kikipä on ihastunut kun ulkoillessa maasta löytyy marjaterttuja ... Jotenkin mulla on tunne, että tämä on tapahtunut ennenkin. Eli siis nuori lappalaiskoiramme on hoksannut, että pihalta löytyy sellaistakin syötävää - ja vaikka kuinka paljon. Yritin Kikille sanoa, että söisi ennemmin vaikka mustikoita, mutta sen ilme kertoi, että siinä kohtaa ei ollut mustikoita tarjolla (oikeassahan se oli ;D ). 

Kikin ruoka on vähissä, joten tilasin sille uuden säkin M&M:stä. Vielä ei ole saapumisilmoitusta kuulunut. Oletan (ja toivon) ilmon tulevan tekstiviestinä (olisi ehkä pitänyt tarkemmin tutkia ne tilausohjeet ...), no enihau, nyt Kiki on syönyt puoliksi omia nappuloitaan ja puoliksi Nemin nappuloita aterioilla (Nemi syö Nutron lammas-riisiä, ihan jotain perusaikuistenpöperöä). 

Reenasin päivällä koirien kanssa jotain pientä. Eli käsikosketusta, peruutusta, ympärimenoa (itsensä, molemmat suunnat), yritin Kikille sitä maahanmenoa muttei siitä taaskaan mitään tullut. En muista tehtiinkö siinä pikkureenisessiossa muuta. 

Lisäksi pihalla oon tänään reeninyt Kikin kanssa ainakin seuraamista, seuraamisesta pysähtymistä (istumista), istumisen kestoa / paikallaoloa, seisomista (näytelmäseisomista - pennulla oli häntä selän päällä!). 

Nemin kanssa oon reeniny kiertoa, jääviä ja seuraamista.

Noin viisi kiloa

...on eroa koiriemme painoissa. Punnitsin neidit tänään (sillä epämääräisellä sylitysmenetelmällä), Kiki painoi 8 kg ja Nemi 13 kg (tosin Nemin punnitseminen oli hankalampaa, koska karvakasa oli tietysti kookkaampi ja yritin kurkkia alas puntarille että mihin kohtaa se viisari asettuukaan). 

Reenailin kontaktien alkeita äskön hieman Kikin kanssa takapihalla. Ensin yritin palkata sitä juustonameilla, mutta meno oli vähän laimeaa. Sitten otin karvanarulelun esille ja a vot kun pikkukoiraan tuli yritystä ja innostusta. En tiedä milloin lakkaan hämmästelemästä sen lelupalkkainnostusta, tai sitä että lelut voivat ohittaa namit (okei ehkä lihapullat tai muut supernamit menisivät lelujen ohi? en tiedä, en ole testannut). 

Aamulenkillä käytettiin koiria "uimassa" joella, taitaa olla Kikikin pikkuhiljaa syttynyt vedessä läträilyyn :o

Kokin kaveri

Tein ruokaa, koirat olivat tavalliseen tapaansa "hyvin avuliaina" kanssani keittiössä ;)
Annoin molemmille koirille porkkanapalat, joten ei ne turhaan keittiössä häärineet ...

Kokosin jossain välissä reenilaatikkoon (jolla pitäisi reenata eikä säilyttää siinä tavaroita ;)) jotain juttuja, että josko saisin reenattua jotain läksyjä Kikin kanssa. Laatikko on vaeltanut huoneesta toiseen ja vihdoin päivällä menin sen (ja pennun) kanssa takapihalle (kuvasta puuttuu naksutin). 

Ehdittiin reenata kupin päälle nousuja, kunnes vesisade yllätti meidät ja piti tulla takaisin sisälle. Pikku pirskahtelu ei olisi vielä haitannut mitään, mutta kaatosateesta oli jo oikeesti harmia. Kiki tarjosi ensin yhden jalan laittoa kupin päälle, hauskasti piti samalla toista etutassuaan ilmassa. Sitten se tarjoili myös tosi pitkien matkojen peruutusta (ei ikinä varsinaisissa peruutusreeneissä peruuta niin pitkästi) ja lopulta pisti molemmat etutassunsa kulhon päälle. Olisin siitä seuraavaksi vaatinut takajalkojen liikuttelua, mutta se vesisade ...
Tässä reenissä palkkailin pentua nameilla. Laatikon päälle menoon ja/tai kosketusalustaan (joka myös on tossa laatikossa, myös kuvassa) ajattelin käyttää myös lelupalkkausta.

h20/16

Harjailin tänään Nemiä takapihalla. Sillä on karvanlähtö, mikä tosin ei näy päällepäin, mutta kun kampaa alkaa liikuttamaan koirassa ts tutkii koiraa tarkemmin niin karvaa lähtee tukuittain eri paikoista koiraa.

24/16

Kävin tänään juoksemassa. Pururadalla 3,5 km eli normiin kolmoseen tein yhden lisämutkan. Välillä sateli pikkasen vettä asteita taisi olla parinkymmenen pinnassa (ehkä hieman alle). Eetu lenkitti sillä välin koiria kun mä hölkkäilin (E juoksi mua ennen).

Neuvonpito

Niin, ei me ihan reenaamattomia olla oltu. Eniten on reenattu kesällä -kun pentureenit ovat olleet tauolla- luopumista, kontaktikävelyä/seuraamista, istumista, odottamista/paikallaoloa, fokusointia, väliin tulemista ja peruuttamista. 

Tänään piti pitää taas hieman neuvonpitoa autokatoksella iltalenkiltä palatessa. Kikillä nousi kierrokset / väsy alkoi painamaan tai ei vain riittänyt kärsivällisyys pikkuisella reenituokiollamme ja se alkoi puremaan mua käsivarsista vaihteeksi "ihan kunnolla". Jotain tolkkuahan siihen hommaan piti ottaa. Rauhoitutin sitten pennun istumaan eteeni (molempien meidän katseet samaan suuntaan eli Kiki oli mun välissä kun olin kyykyssä), ei tarttenut ees pitkään "taistella" että se siihen rauhottu, hieman pisti ensin hanttiin. Tulipa mieleen, että näitä "tehdään jotain ja sitten rauhotutaan" reenejä pitäisi tehdä enemmänkin - ja joskus ehkä yleistää ne eri paikkoihinkin. 

Tämä vaan ittelleni "ylös" jotta muistan, että tässä ikävaiheessa oli sitten tämmöstäkin säätöä ;)

Sinällään kyllä Kiki on kehittynyt parin kk:n aikana tosi paljon. Ihan joka hetki ei tarvi hengittää samaan tahtiin sen kanssa ts elämä ei ihan pelkästään pyöri sen ympärillä, jo pelkästään siksi että joka hetki se ei joko halua ulos pissalle tai pissaa lattialle niin että sitä pitäisi olla siivoamassa. Tänään se tosin on -toistaiseksi- pissannut kertaalleen lattialle (ei mitään merkkejä ollut ilmassa ulospyytämisestä sitä ennen).

Kiki ja Kikin toverit Porissa

Kaikki kuvat © Sami Uoti. Kiitos! :)