sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kahdenlaisia puita

Jahkasin kokon viikonlopun, että pitäisi mennä koirien kanssa käymään hallilla. Vakaa aikomus oli käydä molempien kanssa erikseen, että saisin Kikin kanssa tehtyä pentukurssin läksyjä ja Nemin kanssa laatuaikaa kaksistaan. No, kuten arvata saattaan, enpä mä sinne hallille tullut lähteneeksi. Oli silti ihan oivallinen viikonloppu ja koettiin ihan kivoja hetkiä. 

Ensimmäisen kerran käytiin tällä kokoonpanolla Kaistiksen metsässä. Siellä missä oli kivat polut silloin kun tänne muutettiin ja sitten metsää hakattiin ja tuli hakkuuaukio joka on nyt kasvanut aikalailla umpeen. Siellä entisellä hakkuuaukiolla kuitenkin käytiin, käveltiin siis sinne teitä pitkin koirat hihnoissa ja kun metsään päästiin niin päästettiin koirat irti. Olin pilkkonut taskuuni jotain Hauhaun liuskanameja, joista koirat olivat hyvinkin kiinnostuneita vielä keittiössä niitä pilkkoessani, mutta kun metsässä oltiin niin Kikistä oli siistimpää tohottaa irti kuin tulla nameja syömään. Koirat siis juoksivat ees taas mun ja Eetun väliä (ihan omatoimisesti, välillä toki myös kutsuttuina). Tai menivät ne välillä vähän matkaa muille reiteille eli pois siltä heinittyneeltä traktorireitiltä millä me kuljettiin, mutta pysyivät kumpainenkin kokoajan 10-20 metrin säteellä jommasta kummasta meistä. Kikin luoksetulo ei siis ole erinomaisella mallilla. Mikä toki sinällään ei ole yllättävää kun tuon ikäisestä kakarasta on kyse. Ei se onneksi minnekään karannut eli laumavietti -tai mikä lie- piti sen matkassa mukana. Enihau, tuli se muutaman kerran niin luokse että sitä pystyi palkkailemaan ja sitten kun haluttiin pistää ne kiinni niin tuli luokse eli ei sinällään mitään hätää. 

Aiemmin ennen metsään menoa menin koirien kanssa takapihalle varustautuneena reenikamppeilla. Ensin tein Nemille muutaman noutoreenin niin että Kiki joutui kateellisena katsomaan meidän toimintaa. Sitten vein Nemin sisälle ja heitin Kikille puisen noutokapulan (ohjatun version eli sen kevyemmän) ja se ryntäsi innolla sen luo ja kuljetteli sitä hetken - ensin meni pois päin minusta ja sitten tuli mua kohti. Kiljasin jonku kehun siinä ja vapautin pennun karvanarulelulle. Sitten leikittiin ihan pölijänä. Kiki oli ihan intona. Tämä toistettiin 3-4 kertaa, pentu ryntäsi joka kerta innolla kapulalle ja nosti sen ja kuljetti sitä mua kohti eri mittaisia matkoja; vapautin sen palkalle / lelulle melko pian kun en halunnut vaatia liikoja tai että koira kyllästyy kapulaan/tehtävään.

Lisäksi reenittiin sitä seisomisjuttua (etupalkalla), hyvin ministi voin irrottaa koirasta otteen ilman että se karkaisi palkalle. Huojutuksista yms ei vielä puhettakaan. Lisäksi tehtiin fokusointi reenejä, myös niin, että pyöräytin koiran ympäri (siis ohjasin hihnalla sen tekemään 360 asteen ympyrän) ja sillä pysyi mielenkiinto palkkaan/kohteeseen edelleen.

Ei kommentteja: