Kiki ekaa kertaa mätsärissä

Koko kesän oon seuraillut milloin on ollut mätsäreitä missäkin päin Oulua. Tänään töissä emmin, että jaksaisinko käydä vain kotona kääntymässä ja lähteä sitten mätsäröimään Kikin kanssa. Mutta koska  Se Pentunäyttely uhkaavasti lähestyy niin totesin, että parempi kait se on mennä harjoittelemaan. Mätsäri pidettiin Maikkulassa erään eläintarvikeliikkeen pihassa. Töitten jälkeen en ehtinyt muuta kuin heittämään Kikin M&M -reppuun pinkin remmin, kakkapusseja, pennun päivän 2. aterian (jonka se normaalisti syö klo 16-17 paikkeilla, mutta jonka syöntiin ei ollut nyt kotona aikaa),  pilkkoa jokusen namin ja tarkistettua, että lompakosta löytyy tasaraha. Sitten vain pentu pihalle pissalle (ja kakalle) ja autoilemaan kohti Maikkulaa. Aina oudompiin paikkoihin mennessä minua arveluttaa se, että minne saan auton parkkiin. Olin toki käynyt kyseisessä eläintarvikekaupassa, mutta sillä tiesinkin, että mitenkään runsaasti siellä ei ole parkkipaikkoja. Tuurilla sitten löysin kuitenkin ihan hyvän paikan autolle, joten siitä ei tarvinnut huolta kantaa.

Ilmoittautuminen oli alkanut jo 16.30 ja olin paikalla ehkä 17.30 jolloin olisi pitänyt alkaa jo Lapsi & koira -kilpailu sekä junior handler. Varsinaisten kehien piti alkaa kuudelta, johon asti oli aikaa ilmoittautua. Jono oli melkoinen (aika rönsyilevä / leveä) - ja pitkän aikaa tuntui ettei se etene ollenkaan. Jonosta käytiin kyllä tarkistamassa rokotukset, mutta muutoin toiminta oli hidasta ja mietin, että jos näin on yleensäkin niin mätsäri ei ehkä ole mun juttu ... (kun kärsivällisyys meinasi loppua jo siinä odotellessa). Fiksumpaa olisi ollut muodostaa useampi jono eri luokkiin (pienet pennut, isot pennut, isot aikuiset, pienet aikuiset) ilmoittautuville. Tämä välähdys tuli järjestäjiltä siinä vaiheessa kun vihdoinkin olin päässyt ilmopöydän luo. No eipä siinä, maksoin kuus egeä (olin kilttinä tyttönä varannut tasarahan) ja kerroin mihin luokkaan olemme tulossa (isot pennut), kerroin koiran rodun, kutsumanimen ja oman nimeni. Vastaanotin numerolapun (313) ja se sitten siitä.

Seuraavaksi menin autolle, avasin peräluukun, laitoin taskuun niitä pilkkomiani nameja, kaivoin Kikin pentuhihnan repusta, otin ruokarasian kassista ja otin Kikin pois autohäkistä. Annoin sille ruuan ja menin sitten käyttämään sitä kävelyllä - peläten samalla, että pentu kiskaisee niin, että remmi katkeaa. Kyllä, meillä olisi olemassa myös varsinaisia näyttelyhihnoja, mutta tuntui, että en sellaista sille vielä pue kun en tiedä pyristelisikö se siitä karkuun tai vastaavasti kuristuisiko se siihen ... Pinkkihihna on kuitenkin sievempi kuin se nahkaremmi millä normaalisti Kikiä taluttelen.
Kiki kävi pissalla ja kakalla (keräsin, onneksi alueelle oli laitettu jätesäkkejä jonne pussin pystyi viemään) ja sen jälkeen hengattiin alueella. Ensin Kikiä hieman arvelutti, sitten se näki tutun ihmisen shelttipennun kanssa ja halusi sitä tervehtimään (ko pentua ei oltu ennen nähty, mutta pentukurssin jäljiltä Kikin mielestä sheltit ovat kivoja). Sitten siirryttiin eteenpäin ja hengailtiin enimmäkseen keskenämme. Muutamia tuttuja kasvoja mätsärissä näkyi, mutta suurin osa oli ihan outoja. Kiki olisi halunnut keskimäärin kaikkien luo - se myös ilmaisi halunsa välillä melko äänekkäästi. Enimmäkseen muut eivät vaikuttaneet siltä, että ne haluaisivat tutustua äänekkääseen pentuuni. Jos leegailin / temputin Kikiä niin se oli hiljaa, mutten voinut muutamaa tuntia sille namejakaan syöttää ...

Lopulta pitkällisen odotuksen jälkeen oli meidän vuoro mennä kehään. Isot pennut arvosteli Sanna Perätalo (Kennel Funbull's). Kikin pariksi kehään tuli joku melkoisen iso koira, joka saattoi olla leonbergi. Kikillä oli pienempi numero, mutta tuomari halusi, että leonbergi menee edellä ja Kiki perässä - mikä oli varsin hyvä juttu, koska kuljimme varmasti hitaammin.

Mitkä näyttelyreenit? Ei me semmosia olla tehty :D Mätsäri oli siis harjoitus. Jossa kyllä huomasi, että harjoitella pitää ;) koska se kehässä liikkuminen ei ollut mikään piis of nakki. Tehtiin ensin pari kierrosta yhdessä sen leon kanssa. Tämä taisi mennä välillä ihan jotenkin ... ei hirveän huonosti. Tosin en oikein tiennyt mikä olisi paras taktiikka (ettei pentu riehuisi muttei toisaalta askeltaisi vierelläni hyvässä kontaktissakaan). Juokseminen ei tod onnistu, ennemmin järkevätahtista kävelyä - mutta näinpä se on kyllä ollut ihan aikuisilla koirillanikin näytelmäkehässä (juokseminen onnistuisi niillä toki, mutta liikkeet eivät ole hyvät silloin).

Seisominen meni kivasti. Kehuin koiraa ja namitin ja se oli ihan tohkeissaan siinä kun osasi ja tiesi mitä tehdä. Kun tuomari tuli katsomaan hampaat niin pidin vähän koirasta kiinni ja näin ollen hampaiden katsominen sujui ihan hyvin. Lisäksi tuomari hieman kopeloi koiraa ja siinä Kiki seisoi ihan ok:sti eli se meni tosi kivasti. Lisäksi meidän piti liikkua kulmasta kulmaan ja olikohan kierros ympäri. Se meni jo paremmin kuin aiempi liikkuminen. Kiki sai tästä kehästä pinkin kakkapussin ja se kilpakumppani sinisen kakkapussin.

Sitten kehuin pentua kovasti ja annoin sille pari namia ja menimme pois kehästä. Mentiin autolle ja annoin koiralle hieman vettä ja käytiin pikkuisella kävelyllä. Sitten vaan odoteltiin jatkokehää. Ensin kaikki sinisen saaneet meni kehään ja sitten me pinkilliset. Ei oltu numerojärjestyksessä vaan ihan missä järkässä vaan. Mä menin Kikin kanssa perälle. Joku ääliö oli kaatanut kehään
(isolle alueelle) hirveän määrän nameja. Kikiä tietysti kiinnosti ne enemmän kuin mun taskusta löytyvät namit ("noita saan aina, mitäs kivaa täällä olisi"). Kehässä oli paljon koiria, joukkoliikunta otettiin kolmessa erässä; viis koiraa aina kerrallaan. Ensimmäinen kierros meni vielä ihan kohtuullisesti eikä meitä kätelty heti pois, joten jouduttiin jolkottelemaan vielä lisää. Kiki alkoi väsymään eikä sitä napannut enää yhtään, mistä seurasi hihnan puremista, hihnassa roikkumista, hihnaan sotkeutumista, mun puremista jne mikä ei luonnollisestikaan onnistunut kovinkaan hyvin kun samalla olisi muiden mukana liikkua eteenpäin. Lopulta Kiki sotkeentui hihnaansa eikä mulla ollut älyä alkaa sitä heti setvimään (tosin mitä luultavimmin pentu olisi saanut siitä kilarit), kaikki tämä touhu oli viimeinen niitti sille, että tuomari tuli ja kätteli meidät ulos kehästä (onneksi ... johan siellä oli pyöritty). Tässä ziljardi koiraa kehässä jutussakin seisominen meni ihan nätisti sitten kun sain koiran olemaan niin ettei se kiinnittänyt huomiota siihen herkkumereen mikä siinä asfaltilla oli.

Lopuksi Kiki pääsi vielä hieman painimaan mudityttö-Auran kanssa, mikä oli varmaan Kikistimen mielestä illan paras juttu :) Sitten annoin Kikille lisää vettä, vaihdoin sille normiremmin ja käytin sitä kävelyllä ennen kuin lähdettiin kotiin.

Kotona pentu sai iltaruokansa ja kävi lyhyellä kävelyllä, jossa oli ihan sippi (pissasi pari kertaa) ja päädyin lopulta kantamaan sen loppumatkan ja sisälle asti koska pentu esitti "mää oon näääin väsynyt, enkä jaksa enää yhtään mitään" -shownsa. Sisällä se silppusi pari pahvilaatikkoa, väsykäkätti hetken ja simahti sitten.