Kiki. Se ei ole vielä sisäsiisti. Viikonloppuna piti parit lirit siivota taas lattialta. Viimeisin osui yhdelle matolle. Lisäksi me "painitaan" taas pihalla. Syystä y tai z pikkukoiruus vetää välillä ihan kilarit. Sitten se roikkuu mun käsissä niin, että mun käsivarret alkavat olla ihan mustelmilla. Aina tietysti näitä kohtauksia seuraa puhuttelu- & rauhoittelutuokio. Mikä joskus toimii ja toisinaan penikka jatkaa kiukutteluaan senkin jälkeen kun päästän sen irti "rauhoittavasta otteestani" - jos näin käy niin otan kiukuttelevan kakaran syliini ja kannan kotiin tai hieman matkaa eteenpäin.
Mulla muka on semmoinen olotila, että tässä jokin aikaa sitten oltaisiin muka päästy eroon näistä ihme kiukuttelutempauksista. Mutta viime viikolla niitä oli kyllä taas useita. En tiedä pitäisikö koiraa aktivoida enemmän vai vähemmän. Kiukkupuuskat iskevät liki aina kuitenkin ulkoillessa.
Lisäksi blogiinkin lisättäköön tieto, että pari kertaa olen yllättänyt Kikin seisomasta takapihan terassin pöydällä. Kumpaisellakaan kerralla en kerennyt nostamaan sitä alas pöydältä. Eka kerralla pentu myös kaatoi pöydän ja yhden tuolin tullessaan sieltä alas - toisella kerralla tätä kaaosta ei enää onneksi tapahtunut. Pöytä on kuitenkin hieman turhan korkea kiipeilytelineeksi pikkukoiralle - ja turhan hutera mille tahansa koiralle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti