keskiviikko 3. elokuuta 2016

PeKo for Dummies

"Vanhoja juttuja viiksekkäitä"
Linkit tässä jutussa luultavasti eivät toimi.

PeKo for Dummies
Valmiina matkaan
Intro
Mitä siitä seuraa, kun innokas koira ja blondi päätyvät Pelastuskoiraharrastuksen pariin? Blondi, joka ei ole ikinä osannut suunnistaa, ja koira, jonka haukku irtoaa kyllä hyvin muutoin, mutta irtoaako se silloin kun pitäisi? Entä voiko koirasta, joka suhtautuu hieman epäilevästi outoihin ihmisiin (kuten näyttelyiden tuomarit) tulla etsintä-koiraa? Onko lajista mitään tietämättömillä mitään mahdollisuuksia ujuttautua harrastukseen mukaan?

Alkuun

Nämä ja monet muutkin kysymykset mielessä pääsin kokeilemaan lajia ensimmäistä kertaa ruotsinlapinkoirien kohdatessa Vaasassa 19.9.2004. Markkasen Meri [Länsirannikon Pelastuskoirat ry:n puheenjohtaja] kertoi seikkaperäisesti lajista monia juttuja ja vastaili kysymyksiin, joten ennakkokäsitykset- ja luulot aiheesta ropisivat urakalla. Vaikka "luento" olikin kattava, niin mitään Pelastuskoiragurua minusta ei tuon yhden päivän perusteella todellakaan tullut.
Oli kuitenkin mielenkiintoista kuulla aiheesta ja nähdä sekä oma että vieraita koiria käytännön töissä. Toki muiden (varsinkin Merin) koirien harjoitukset olivat jo hitusen pidemmälle edenneitä kuin mitä Merrin. Merri sai löytää yhden kadonneen ja seurata yksiä -hyvin tampattuja- jälkiä makkarakupille.
Itsellä asiat ja termit pyörivät päässä: ilmaisu, etsintä, haku, jälki, maalimies, sunnuntai-kävely, vapepa, peha, jne. Mutta päällimmäisenä oli kuitenkin huomio siitä, kuin kivaa koiralla näytti olevan ja kuinka hyvin se onnistui, vaikka itse oli ihan pyörällä päästään ;) Niinpä jäi kipinä "lajia" kohtaan kytemään.

Vaasan jälkeen

Puhkuessani vielä intoa Vaasan mukavista kokemuksista otin heti kotiin palattuani yhteyttä sellaisiin oululaisiin, joiden tiesin/oletin harrastavan PeKoa. Kyselin, että onko heillä mitään käsitystä missä, milloin ja kenen kanssa voitaisiin harjoitella lisää tätä mielenkiintoiselta tuntuvaa lajia, josta emme juurikaan "mitään" tiedä. Blondi mikä blondi, vaikka Meri olikin seikkaperäisesti selostanut asioita, niin kuka niitä nyt kovin kauaa muistaa? Varsinkaan jos asiat eivät ole vielä sisäistäytyneet. ;)

Harjoituksia

Omat epämääräiset treenailut
  • Vaasan jälkeen ja ennen Pikkaralaa
    Samalla kun olimme lenkillä läheisessä metsässä niin kävin tekemässä Merrille jäljen. Eetu piti Merriä remmissä ja minä kävelin näkymättömiin, tallasin Merrille jäljen, jätin namit (kipossa) jäljen päähän ja loikin pois paikalta. Palasin takaisin Merrin & Eetun luo ja lähdin jäljelle. Merri oli tosi innokkaana, itse en vaan meinannut löytää jäljen alkua kun olin merkannut sen puisella pyykkipojalla... Merri ajoi vauhdilla jäljen ja sai namit. Päästin Merrin irti ja se jatkoi matkaansa samaa reittiä kuin mitä minäkin olin ko. kohdasta poistunut jälkeä tehdessäni. Mahtoikohan jälki olla liian tuore?
  • 24.10. Kaista-Aho
    Otin lenkille mukaan pyykkipoikia (tällä kertaa olin älynnyt teipata niihin muovipussin palaset näkyvyyttä tuomaan) ja namuja suljetussa laatikossa. Lenkin alussa tapasimme naapurin koiran, joten päädyimme lenkille samaa matkaa. Metsään tullessamme päästimme koirat irti, ja ne -Merri varsinkin- päästelivät lujaa yli mättäiden. Hetken kävelyn jälkeen otimme koirat kiinni ja minä lähdin tekemään jäljen. Kiersin muut kiinni ja jatkoimme matkaa. Kotvan päästä päästettiin koirat taas irti ja ne jatkoivat riekkumistaan. Käveltiin ehkä vartti ja sitten takaisin.
    Hieman ennen kuin päästiin jäljen alun luo, otin Merrin kiinni. Merriä ei tuntunut pätkääkään kiinnostavan koko jälki. Koitin sitä siinä usuttaa yms houkutella, kunnei se ollut siitä yhtään kiinnostunut vaan haikaili koirakaverinsa perään ja järsi jotain keppiä. Kulin sen kanssa sitten hetken oletettua jälkeä pitkin (oli jo aika pimeää), mutta kun kiinnostusta ei ilmennyt, niin päästin sen irti. Ajattelin, että käyn edes ne pyykkipojat keräämässä pois. Merri kääntyi jäljeltä oikealle päin ja kuvittelin sen lähtevän muualle haahuilemaan. Mutta ilmeisesti se ottikin ilmavainun, koska loikki sinne namikupille. Mä tulin perässä, kehuin koiraa ja annoin sille ne namit.


Onnekseni [Kiitos!] pääsin kokeilemaan lajia erääseen oululaisporukkaan eli "Jäläkiviisaisiin". Kerron tässä sivulla vain Merrin osuudesta treeneihin, vaikka toki itse opin paljon muiden tekemisistä...
  • Ti 28.9.2004 - Pikkarala
     Merri pääsi kokeilemaan hakua niin, että Merri oli kanssani ulkona (taluttimessa) ja näki kun haettava meni metsään (ei tosin nähnyt minne sinne). Päästin Merrin irti ja kiisi "kadonneen" luo. Haukkui löytäessään maalimiehen.
    Toinen harjoitus oli muuten samanlainen, mutta nyt odotettiin hieman pidemmän aikaa, ja kuljin hieman kauemmaksi läheistä tietä. Ja sitten menin metsään, Merri haahuili hetken ympäriinsä ennen kuin lähti varsinaisesti etsimään, ja löysi etsimänsä. Kuulemma haki maalimiehet jäljen/jälkivainun avulla.
    Kolmanneksi harjoiteltiin makkararinkiä ts. kerrottuani Merrin olevan hieman varautunut muita ihmisiä kohtaan, niin otettiin sille hieman makkararinkiä. Mikä sujuikin ihan hyvin, Merri taisi tykätä kun sai kipittää ihmiseltä ihmiselle erilaisia nameja syöden ;)
  • Ti 5.10.2004 - Jääli/Kiiminki
    Tällä kertaa harjoiteltiin Merrin kanssa reagointia (tosin en kyllä tiedä miten reakoi, tai jotain, että oliko se nyt sitten sellainen vai ei). Metikköön meni kaksi maalimiestä, varustettuna antamillani lihapullilla (sekä jollain omilla namusillaan).
    Jahka maalimiehet olivat paikoillaan, mä otin Merrin pois autosta. Merrihän ihan puhkui intoa, kun oli joutunut olemaan pari tuntia autossa metsässä muiden suorittaessa omia juttujaan.
    Kuljin hetken matkaa niin, että Merri oli remmissä, mutta päästin sen sitten irti. Hetken verran se kulki "omia polkujaan" mutta sitten lähti... kohti maalimiestä. Mä odottelin paikoillani hiljaa. Merri sai maalimieheltä namia (ei haukkunu) ja kehuja. Selvästi Merri ois halunnut lähteä maalimiehen luota pois, joten oltiin sovittu jo etukäteen, että maalimies kuljettaa koiran takaisin meidän muiden luo. Onneksi oli sitä namia, että Merri malttoi kulkea mukana. Hiemanhan tuota piti kuljettaa/käskyttää namien avulla.
    Jahka Merri oli palautunut mun luo, niin kuljettiin hetki etiäpäin, kunnes se taas lähti sinkoamaan, ja löysi toisenkin maalimiehen. Jonka kanssa sama, namien syönti kuljetus harjoitus :) Mitä nyt Merri yritti komentaamaalimiestä, joka ei syöttänytkään nameja tarpeeksi nopeassa tahdissa ;)
  • 12.10.2004 - Kiekon maja
    Tällä kertaa treeneissä oli vähän vähemmän porukkaa paikalla, ja Merri pääsi heti ensimmäisenä harjoittelemaan (koska vielä edes hitusen tuuli, entisenä oululaisena & raahelaisena tuntuu kummalta että Oulussa ei tuule, mutta näin se kuulemma monesti iltasin noissa metsissä on). Jo ajomatkalla kohti metsäisää kokoontumispaikkaa Merri piti kovaa vinkukonserttia takapenkillä, se kun jo tiesi, että kohta tapahtuu jotain erityisen kivaa. :)
    Merrille tehtiin sellainen sunnuntai-kävely harjoitus. Metsään meni kaksi maalimiestä, toinen oli tarkoitus hakea ilmavainun avulla ja toinen ilmeisesti jälkeä pitkin. Jahka maalimiehet olivat piiloissaan, niin mä otin Merrin pois autosta.
    Merri haisteli innokkaana maata, ja selvästi olisi ollut lähdössä seuraamaan maalimiesten jalanjälkiä. He kun olivat lähteneet piiloihinsa kyseistä reittiä (metsätie) pitkin. Odottelin kuitenkin hetken ennen kuin päästin Merrin irti remmistään, samalla kävellen erästä toista metsätietä pitkin.
    Eikä mennyt kuin hetki, kun Merri lähti kiitämään hirmuista vauhtia pitkin metsää. Meinasin huutaa sen jo takaisin, kun peljästyin, että näkikö se hirven tai jäniksen. Mutta ei, koira saikin ilmavainun ja kirmasi maalimiehen luo. Maalimies syötteli jäisiä (raakoja) lihapullia ja jutteli mukavia. Näin parivaljakko tuli metsästä meidän (minä & "ratamestari") luo.
    Merri oli ihan tohkeissaan, pomppi ihmisten luo, ja välillä taas metikköön. Merkkaili mättäitä ja tohotti ees ja taas. Kuljettiin hetken matkaa, Merri oli sen oloisena, että haistoi jotain, mutta haju ei ilmeisesti ollut tarpeeksi voimakas kunnei seurannut sitä enempää. Kun Merri rupesi etenemään enemmänkin tyylillä "jee, ollaan mettälenkillä kivalla porukalla" ja kun olimme jo ohittaneet maalimiehen, kiersimme "kadonneen" hieman kauempaa ja kuljimme vastakkaisella puolella kuin aiemmin. Eipä aikaakaan, kun Merri sai vainun. En ole ihan varma oliko kyseessä ilmavainu vai löysikö se jälen. Joka tapauksessa maalimies löytyi ja Merri sai namia.
    Jahka Merri & maalimies olivat palautuneet meidän luokse Merri oli entistä tohkeimmillaan saamastaan huomiosta. Ja lähti hetken päästä takajäljelle, kiitäen nenä maassa pitkin metsää. Kun oli jo aika kaukana kutsuin luokse ja annoin namin, lähinnä siitä syystä että tuli luokse. Vielä toistamiseen koiruus kerkesi jälkeä (taka sellainen ilmeisesti edelleen) seurata ennen kuin laitoin sen takas autoon. Tämän kertainen treeni oli takana.
    Seuraavalla kerralla (millon se nyt sitten onkaan) kannattaisi varmaan yrittää treenata sitä, että Merri ei ottaisi niin läheistä kontaktia maalimiehiin. Ei ole varmaankaan tarkoitus että etsijä-koira seisoo "kadonneen" päällä lipsuttaen sen naamaa ;)
  • 19.10.2004 - Haukipudas/Alakylä
    Periaatteessa tehtiin saman kertainen harjoitus kuin viimeksikin. Kaksi maalimiestä piiloihin ja minä kävelen Merrin kanssa erästä mettätietä pitkin. Maalimiesten kanssa sovittiin, että eivät mene maate tms miten Merri ei pääse lipsuttelemaan heitä ;)
    Oli jo melkoisen pimeää, kuljin Merrin kanssa tietä pitkin, kunnes Merri paineli oikealle pusikkoon. Itse kuvittelin molempien maalimiesten menneen tuonne "oikealle". Pian alkoi kuulumaan epävarmaa haukkua vasemmalta ja mua kehoitettiin menemään Merrin turvaksi. Siellähän se näkyi toinen maalimies seisovan parin metrin päässä Merristä. Kun mä tulin Merrin kohdalle niin sekin uskaltautui maalimiehen luo ja huomasi ettei mistään möröstä ollutkaan kyse, ja sai naminsa.
    Merri palasi maalimiehen kanssa mun luo tielle ja lähdettiin kulkemaan takaisin päin autolle. Merri ei saanut vainua toisesta maalimiehestä, joten lähdin kulkemaan metsän/pusikon reunaa pitkin. Merri ampaisi matkaan, mutta olikin löytänyt takajäljen jotain pitkin meni autoille. Huusin Merrin takaisin ja taas mentiin syvemmälle pusikkoon, loppujen lopuksi Merri löysi kadonneen maalimiehen niin, että oltiin jo melko lähellä maalimiestä.
    Luultavasti piilot olivat vielä liian vaikeita Merrille. Tai oli liian pimeää sille. Tai vaikeat piilot yhdistettynä pimeyteen eivät toimineet hyvin. Eli löysi mörön... Aluksi oli kuulemma kulkenut jälkiä pitkin, ja mennyt ihan tokana löytyneen maalimiehen vierestä, ilmeisesti kuitenkaan haistamatta tätä.

Totuuksia PeKosta


PeKo lappalaiskoiria

Tiedän myös muitakin lappalaiskoiria, jotka harrastavat PeKoa, he eivät vain ole netissä. Tai en vain tiedä missä siellä he sijaitsevat. Jos tiedät jonkun PeKo-lappalaisen, joka listaltani puuttuu, niin ilmoittele!
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)