Kampaushetki 9/22

 Harjailin tänään Kikiä. 

Yksäreitä onko heitä

 Yritin (tai yritän) hommata Taralle yksärireenejä. Oulusta siis. Ajatus oli ajella silloin tällöin Oulun seudulle ja muunmuassa käydä Taran kanssa reenimässä, saada ehkä läksyjä ja reenailla niitä kotosalla ja ottaa uus yksäri sitten n:n ajanpäästä taas. Pariin kouluttajaan (eri aiheista) olen ollut yhteydessä, tällä hetkellä homma on sillä mallilla että pallo on heillä. Eli tyhjän päällä ollaan. 

Joka päivä treenipäivä

 Paitsi että kovinkaan ahkeraa reenausta ei ole viime aikoina ollut. Mutta koirien ruokinnan aikaan about joka toinen kerta tulee kuitenkin tehtyä edes jotain malttireenintapaista. Eilen otin päivällä demovideon siitä missä nyt ollaan menossa tuon epämääräisen paikkistreenin suhteen. Jossain vaiheessa rupesin tekemään jotain häiriötä, pientä liikettä (päädyin rutinoitumaan siihen, että teen aamulla minimaalisen aamujumpan / venyttelyn johon koirat eivät saa reagoida). Eräällä kerralla hoksasin, että kun olin avaamassa suutani antaakseni koirille luvan mennä syömään niin ne reagoivat heti siihen suun avaamiseen; tästä seurasi tietysti se, että auon älykkäästi suutani (äänettömästi tai jotain puhuen) eikä koirat siitäkään saa vapautua. 

Maaliskuun huoltopäivä

 Käytiin viikonloppuna Oulussa. Lauantaina ajeltiin Kiiminkiin ja maanantaille olin varannut koirille hieronta-ajat kaimalle sekä madotukset Sunista. 

© Kaisa Vakkuri

Kiki hoidettiin ensin ja sitten Tara, yllä kuva Kikin vuorolta. Kikissä oli aika paljon hoidettavaa, esim selässä ja vasemmassa kyynärässä. Taralla oli rintaranka jonnin verran jumissa. 

Matolääkkeet molemmat söivät hyvin, kumpikin saivat ne nyt niiden erikoisnamien sisällä (joita Piiu käytti edellisellä kerrallakin). Tara kävi puntarillakin, painoi hitusen alle kolmetoista kiloa. 

Neitikoira

 Kun helmikuun alussa muutettiin Luulajaan, niin naapurissa asuja kysyi, että onko meidän koirat juoksussa. Heillä kun on pari uroskoiraa. Sanottiin, että Kiki on leikattu eikä juoksuile, mutta että Tara varmaan tekee kohta ensimmäisen juoksunsa. Onhan tuo ruvennut pissimään enemmän lenkeillä eli merkkailemaan ja koirat ovat hieman haistelleet toistensa takapäätä ja jotain "tyttöjen välistä ystävyyttä" -leikkejäkin ovat leikkineet. Muutaman kerran olen tehnyt Taralle paperitestin, mutta mitään ei ole paperiin tullut. Yhtään veritippaa en ole nähnyt missään tänä aikana kun ollaan täällä asuttu. Että olenko niin puusilmä etten hoksaa mitään ja siivoavatko koirat niin hyvin juoksutiputtelut ettei mulla ole haisuakaan Taran juoksusta. Tai sen alkamisesta (tai loppumisesta). Eipä koira ole vielä myöskään näyttänyt kiimaiselta (joskus sen näkee kauas). 

Aiemmat koirat meillä ovat tehneet ekan juoksunsa noin yhdeksän kuukauden iässä. Tara täytti jokin aika sitten 11kk. 

Kampaushetki 8/22

 Viime viikolla harjasin Kikiä ihan kunnolla. Ts pitkään ja hartaasti. Loppuviikosta hieman siistittiin Kikin tassukarvoja, siis saksilla, jospa ei niin tarttuisi lumi ja myöhemmin rapa niihin tassukarvoihin. 

Taran mahan jatko-osa

 Ajelin keskiviikkona Ouluun ja vein työläppärin yliopiston it-tukeen (kone ei herännyt henkiin, joten sain lainaläppärin tilalle), samalla reissulla vein kotiin yhden pikkumaton minkä Tara oli saanut sotkettua mahataudissaan. En jaksanut ajella samana päivänä takaisin, joten seuraavana päivänä ruotsiutuessani toin kuivan ja puhtaan maton mukanani. Sillä välin Ruotsissa Tara oli ollut ihan okei, sai hieman vähemmän ruokaa ja muutaman purutabletin (mahaansa tasapainottamaan), joten kun tulin takaisin Ruotsin kotiin niin iskettiin matot takaisin lattialle (ne oli siis kakkaepisodiyönä rullattu pois käytöstä).

Torstai-iltana myöhään, olikohan jopa puolilta öin, koira tuli sanomaan, että pihalle vois mennä. En kerennyt kuin aloittaa ulkovaatteiden pukemisen kun Tara otti ja kakkasi. Matolle. Pisimmälle ja vankimmalle. Ei siis puhettakaan, että sitä voisi pestä kotipesukoneessa tai muutenkaan kotona (varsinkaan täällä missä on kylppärissä suihkukaappi). Sillä välin kun yritin enimmät kakat puhdistaa matolta Tara kävi sanomassa Eetulle, että ... jotain (E nukkui eikä huomannut sanomisia, toisaalta vaikka olisikin huomannut niin ei olisi kyllä ehtinyt tehdä asialle mitään), ja kävi sitten tekemässä seuraavan tortun - tällä kertaa onneksi lattialle. 

Siivosin lattian, kääräsin kakkamaton pois käytöstä ja menin käyttämään Taraa lenkillä. Pihalle tuli vielä pieni kikkare. Sen jälkeen yö oli ihan rauhallinen ja aamulenkillä ei kakkoja Taran toimesta näkynyt. 

Perjantaina annoin koirille osan puurostani ja laitoin niiden ruuan sekaan Tehobaktia (jota olin tuonut mukanani Kiimingistä) ja ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että tuo oli käänne parempaan Taran mahaepisodissa. Tehobaktia koira on saanut ruokansa mukana myös tänään. 

Vastoinkäymisiä

 Lähinnä -onneksi- ei koirarintamalla, vaan siten että mun (työ)läppäri otti ja hajosi. Siitä meni siis kovalevy tilttiin ja menetin sitä myöten kaikki tiedostot ko koneelta. Tuo kannettava oli huomattavasti nopeampi kuin mun oma kone (ja itseasiassa se oli jo toinen mun työläppäri, joten oma läppäri oli lojunut pölyttymässä hyllyssä jo iät ja ajat), joten käytin sitä myös omiin juttuihin mukaanlukien kuvien editoinnit. Summa summarum menetin sitten isohkon kasan omia kuva- ja videotiedostoja. Monet vuoden vaihteessa ottamistani kuvista odottivat "joutoaikaa sitten kun ollaan Ruotsissa niin ehdin editoida ne". Noh, enpä sitten editoinut kun kuvat hävisivät. Samoin kuin monenlaisia treenivideoita mitä olin ottanut koirista odottivat sitä että olisin hieman editoinut niitä niin niistä oli tarkoitus raapustaa jos jonkunlaista blogikirjoitusta. 

Myös alkuajan kuvat (ja videot) mitä täällä Luleåssa olin ottanut katosivat sen silijän tien. 

Kotiläppärin hiiri, jonka patteri oli päättänyt purkautua sinä aikana kun oli poissa käytöstä ... 

Mahansekoittajat

 Tara sekoitti mahansa jostain. Toissayönä käytin sitä parin tunnin välein pihalla ja ulkoilujen jälkeen pesin sen takapuolen. Eilen koiruus joutui paastoamaan ja vasta illalla sai hieman ruokaa. Yö meni ihan hyvin, joten aamulla annoin koiralle ruuan normaalisti; siitä sitten seurasi yksi sotkeentunut matto ja hieman muuta lattiasotkua. Tällä kertaa koira ei varottanut yhtään ts pyytänyt ulos vaan meni suoriksi matolle tarpeilleen. 

Muutamia maitohappobakteeritabletteja Tara on saanut, en osaa sanoa oisko massu vieläkin huonommassa kunnossa ilman niitä. Enkä osaa sanoa mistä vatsa noin huonoksi meni. Kiki ei -onneksi- ole oireillut.