Ajelin keskiviikkona Ouluun ja vein työläppärin yliopiston it-tukeen (kone ei herännyt henkiin, joten sain lainaläppärin tilalle), samalla reissulla vein kotiin yhden pikkumaton minkä Tara oli saanut sotkettua mahataudissaan. En jaksanut ajella samana päivänä takaisin, joten seuraavana päivänä ruotsiutuessani toin kuivan ja puhtaan maton mukanani. Sillä välin Ruotsissa Tara oli ollut ihan okei, sai hieman vähemmän ruokaa ja muutaman purutabletin (mahaansa tasapainottamaan), joten kun tulin takaisin Ruotsin kotiin niin iskettiin matot takaisin lattialle (ne oli siis kakkaepisodiyönä rullattu pois käytöstä).
Torstai-iltana myöhään, olikohan jopa puolilta öin, koira tuli sanomaan, että pihalle vois mennä. En kerennyt kuin aloittaa ulkovaatteiden pukemisen kun Tara otti ja kakkasi. Matolle. Pisimmälle ja vankimmalle. Ei siis puhettakaan, että sitä voisi pestä kotipesukoneessa tai muutenkaan kotona (varsinkaan täällä missä on kylppärissä suihkukaappi). Sillä välin kun yritin enimmät kakat puhdistaa matolta Tara kävi sanomassa Eetulle, että ... jotain (E nukkui eikä huomannut sanomisia, toisaalta vaikka olisikin huomannut niin ei olisi kyllä ehtinyt tehdä asialle mitään), ja kävi sitten tekemässä seuraavan tortun - tällä kertaa onneksi lattialle.
Siivosin lattian, kääräsin kakkamaton pois käytöstä ja menin käyttämään Taraa lenkillä. Pihalle tuli vielä pieni kikkare. Sen jälkeen yö oli ihan rauhallinen ja aamulenkillä ei kakkoja Taran toimesta näkynyt.
Perjantaina annoin koirille osan puurostani ja laitoin niiden ruuan sekaan Tehobaktia (jota olin tuonut mukanani Kiimingistä) ja ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että tuo oli käänne parempaan Taran mahaepisodissa. Tehobaktia koira on saanut ruokansa mukana myös tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti