Hoopers innostuksissani varasin Taralle paikan Activelta muutaman viikko sitten, kun siellä oli yhtenä sunnuntaina ison kentän ratatreenit. Myöhemmin samana päivänä siellä oli myös ison kentän aksatreenejä - niihin ei siis osallistuttu.
Viimeksi olin käynyt Activella missään treeneissä Kikin kanssa eli aikaa noista harjoituksista ko hallissa oli kulunut aika tarkalleen kymmenen vuotta.
Se, että Taralla on ollut huono paikallaolo aksassa - mikä on lähtenyt parantumaan hoopers-treenien avulla - näytti päätään kovastikin myös tuolla harjoitellessa. Taralle uusi halli, uusi kouluttaja, oudot treenikaverit ja mulla varmaan jotain perhosia vatsassa, oli oikein oivallinen testi siitä, että jännässä tilanteessa koiran paikallaolo ei edelleenkään ole hyvä. Vastaa ehkä "vieraiden hallien" kisajännitystä - tai kisajännitystä ylipäätään erilaisin häiriöin.
Ei siis puhettakaan, että oltaisiin voitu tehdä mitään muuta kuin hyvin lyhyitä muutaman esteen pätkiä. Toki pitkiä suorituksiin ei muutenkaan ole meillä vielä tässä lajissa valmiuksia, mutta tuo hoopersissa erittäin oleellinen osa suoritusta eli paikallaolo kun ei toiminut niin ...
Kesäkurssin viimeiset aksatreenit olivat tänään. Tehtiin tästä radasta ensin sinisiä ympyröitä ja toisella kierroksella punasia ympyröitä. Sinisiin tutustuin.
Paikallaoloihin häiriöitä. Tara karkaa, kun teen jonkun ohjauksen tapauksen lähdössä. Esim puolenvaihto, valssi tai mitä ikinä. Varsinainen paikallaolo on parantunut esim hoopers-tyyli, mutta aksan monet liikehäiriöt ovat vielä liikaa eli tarvitsee paljon lisää treeniä. Treeniä myös palkasta luopumisesta.
Palkan suunta. Ikuisuusongelma ilmeisesti itselläni. Mahdollisimman paljon palkkausta pois minusta.
Älä itse ole linjalla vaan palkkaa koiran linjalle.
Tuosta ratapiirroksesta tehtiin aluksi noita pinkkiä neliöitä eli aloitus renkaalta ja toisena mustia neliöitä.
Ulkona hyttyset ja muut pörriäiset häiritsevät treenausta. Sekä mua että koiraa. Tilaa olisi tehdä vaikka mitä, mutta ei sitten saada aikaiseksi. Tai minä en saa, koira voisi tehdä pikkujuttuja silloin ja tällöin ilman että asiasta tehdään numero (viritellään kuvausteline jne).
Tässä kuitenkin taas vähän pertsoja ja hoopersjuttuja.
Linkki tänne muistiin niin ei tarvitse kaivaa Youtuben uumenista tuota uudestaan.
Mun noin puoltoista vuotta sitten videoima Käärijän keikka on tänään päätetty estää osittain näkymästä Joutubessa. Koska itse tykkään kuunnella sitä aina välillä niin talletan linkin tähän. Voi toki olla, että lakkaa tuokin toimimasta sitten jossain vaiheessa.
Ja siis omalta koneelta suoraan en voi tuota kuunnella siksi, kun olen ajat sitten siirtänyt kyseisen tiedoston jollekin irtokovalevylle enkä jaksa kaivella että missä se on silloin kun joskus haluaisin sitä kuunnella (osittain tai kokonaan).
Edellisyönä Taralla kesti hetken ennen kuin alistui kohtaloonsa, kaulurin kanssa eli siinä mielessä yö oli huonompi kuin edeltäjänsä, muttei todellakaan niin huono kuin ensimmäinen.
Aamulla koiralta kauluri pois, perusaamutoimet ja lenkille. Tällä kertaa käveltiin lähimetsälle, jossa pikkupyrähdys (eli pieni polkureitti) ja takaisin mökille. Tara kakkas pari kertaa ja pissas useita kertoja.
Mökillä Taralle aamuruoka ja heti perään aamulääke. Sitten puruluu (rouhetikku tällä kertaa).
Hieman hengailua ts ei mitään oleellista.
Sitten otettiin Taralta liimaside pois haavan päältä. Sen olisi voinut poistaa jo aiemmin jos olisi alkanut repsottamaan tms. Haava näytti siistiltä.
Iltapäivällä käytin koiran lenkillä ja kampasin siltä samalla irtokarvoja, joita tuntuu riittävän ja riittävän.
Viiden kieppeillä Tara sai iltaruuan.
Ainiin, pitkin päivää on jyrissyt - iltapäivälenkin aikaankin ukkosti muttei alkanut onneksi satamaan. Tara ei ollut juuri moksiskaan siitä jyrinästä.
Iltaseiskan aikaan käytin Taran pikkukävelyllä (pissas pari kertaa).
Viime yö meni jo selvästi paremmin kuin edeltäjänsä. Tara pisti nopeammin pötköttämään kaulurin kanssa eikä hyörinyt yöllä, tai ainakaan ihmiset eivät heränneet sen yöpuuhiin. Aamulla koiralla oli edelleen kauluri.
Ylösnousemisen (ehheh) jälkeen vapautin Taran kaulurista, laitoin ruuan turpoamaan ja vein koiran lenkille. Aamukävelyllä Tara kakkasi kolme kertaa, tuotokset eivät onneksi olleet mitään löröpaskoja. Olettaisin eilen syömänsä (tai jotain pieniä osasia jäi tuhottaavksi tällekin päivälle, mutta suurimman osan söi eilen) luun olleen syypää monikakkailuun.
Palattuamme takaisin mökille annoin Taralle puolikkaan mahalääkkeen, ruokansa ja kipulääkkeen(/t). Sen jälkeen vielä aamurutiinien mukainen purutikku ja aamutoimet olivat siinä.
Tara seuraili meidän aamupalan teot ja syönnit ja vetäytyi sitten tuvan nurkkaan nukkumaan. Ei tapahtunut mitään merkittävää kerrottavaa muutamaan tuntiin.
Sanottakoon tähän väliin, että Tara on kyllä kiltti ja tottelevainen, ainakin mitä tulee aiheeseen. Siis jos se yrittääkään tutkailla mahaa/haavaa tai jotain siltä seudulta ja sitä kieltää niin se lopettaa eikä yritä heti kohta uudestaan. Siis ihan muutamia kertoja on pitänyt änähtää sille aiheesta. Toki tässä ollaan vasta kolmannessa päivässä menossa ... Mutta toistaiseksi on voinut hyvin olla niin, että päiväsaikaan ei ole tarvinnut pitää sillä sitä kauluria.
Kahdentoista tienoilla lähettiin käymään kirjastolla. Nostettiin koira autoon, ajettiin kirjaston pihalle. Nostettiin koira autosta, Eetu meni kirjastoon ja minä menin käyttämään Taran pienellä kävelyllä. Tultuani takaisin autolle nostin Taran takapenkille ja menin käymään kirjastossa. Sitten ajettiin takaisin mökille ja nostettiin koira autosta ja mentiin sisälle mökkiin.
Sitten taas pötköttelyä ja muuta hengailua. Kunnes neljän aikaan käytin koiran kävelyllä, käveltiin metsänreunalle ja takaisin. Kovin kuuma ilma ulkona, Taraa häiritsi muutamat ötökät (ehkä paarmat), jotka surras sen ympärillä jossain vaiheessa. Tällä ha edellisellä lenkillä koira ei kakannut, mutta pissasi muutamia kertoja.
Tultuamme takaisin sisälle annoin koiralle iltaruuan.
Illalla ei tapahtunut mitään erityistä. Hengailua mökissä, koiralla ei ollut kauluria. Joskus 22 tienoilla käytiin vielä pikkukävelyllä ja Tara kävi pissalla, oli tosi paljon hyttysiä.
Kauluri pysyi yön koiran päässä, kun se oltiin nauhan avulla saatu osittain kiinnitettyä pantaan. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin Tara antoi periksi ja alkoi makaamaan ja sitten nukkumaankin - kauan tarkoittaa jotain aamuyön tunteja (ehkä neljä tms). Koira käveli ees-taas sängyn viertä ja välillä piipitti.
Aamulenkki käytiin kylällä, ei kävellen, vaan vietiin samalla kierrätysroskat kierrätyspisteelle, joten nostettiin koira autoon ja ajettiin kierrätyslaatikoille. Siellä auto parkkiin, roskat roskiksiin, nostettiin Tara autosta (ei ymmärrä miksi ei voi itse hypätä pois autosta) ja käytiin kiertämässä pari korttelia - koira teki tarpeensa normaalisti. Vingahti yhdessä kohdin ja säikähdin, että mitä ihmettä - mutta se näki vain oravan ja oli siitä niin tohkeissaan, että tuo ääni pääsi suusta #lol
Aamuruuan söi normaalisti, ruuan mukana mahankunnossapito lääke. Syömisen jälkeen annoin sille päivän kipulääkeannoksen eli 1 ja 1/4 tablettia Rimadylia. Tämän jälkeen annoin sille ison HHC puruluun mitä se alkoi innolla syömään.
Muuten ei tainnut tapahtua päivän aikana oikein mitään ihmeellistä. Mökissä sisällä koira saa olla päiväs (ts ihmisten valveillaoloaikana) ilman kauluria, jompi kumpi meistä pitää kokoajan silmällä koiraa. Ei nyt tuijota sitä jatkuvasti, mutta vilkaisee välillä kuitenkin. Tara makoilee paljon, nukkuu ainakin osan ajasta. Joissain tilanteissa se normaaliin tapaansa seurailee mitä puuhataan, esim ruuanlaiton yhteydessä on kaverina.
Käytiin muutamia kertoja päivän ja illan aikana lyhyillä kävelyillä. Mökiltä ulkoillessa hyvin harvoin näkyy toisia koiria, joten eipähän tule kiskomisia ja riekkumsia niiden takia. Osaa Tara nätistikin ohittaa muita koiria toki, mutta välttyy nyt silti tosi hyvin ylimääräisiltä riekkumisilta. Onneksi ei ole Taran inhokkieläimiä eli kissojakaan näkynyt muutamaan päivään.
Asioita Taran steriloinnin jälkeen, eka osassa juttuja eiliseltä ja tältä päivältä.
Sunista ajettiin mökille - ajoaika noin tunti. Laitettiin koiralle kauluri, koska ei pystytty sataprosenttisesti vahtimaan sitä takapenkille. Koira nostettiin tietysti autoon ja autosta pois. Kun tultiin mökille kävelytin koiraa pihalla hieman, mutta se ei käynyt pissalla. Tultiin sisälle, laitoin fleeceviltin lattialle ja sainkin Taran siihen hetkeksi pötköttelemään.
Kunnes nousi ylös ja olla möllötti vaan seisten apaattisesti vinkuen. Teki jonkun villivarsa liikkeen - ja tadaa kauluri oli lattialla. Laitettiin kauluri takaisin, koira vinkui ja seisoi - ja "heitti" kaulurin pois. Seuraavalla kerralla laitettiin kauluri tiukemmin kiinni (tiukin vaihtoehto).
Menin istumaan lattialle, Tara peruutti mun syliin ja laittoi siinä maate. Kauluri kaulassa. Eetu toi mulle siihen läppärin niin pystyin samalla tekemään vähän töitä (mitä en ollut päivällä pystynyt tekemään). Läppäri oli siis matalalla pöytätasolla. Hieman epäergonominen asento ja jalat puutuivat, mutta koiralla oli parempi (kuin aiemmin).
Käytin Taran iltapissalla. Tai yritin käyttää. Käveltiin pitkin poikin mökkitonttia. Hirveästi hyttysiä. Tara ei käynyt pissalla. Tultiin sisälle.
Parissa eri välissä illan aikana annoin Taralle ensin lusikallisen ja sitten kaksi lusikallista (ruokalusikallisia) ruokaa (sen omia turvotettuja nappuloita).
Ulkoillessa koiralla ei (luonnollisestikaan) ole kauluria. Kikillä joskus saattoi ollakin hetkittäin eli ei se mahdottomuus ole, riippuu koirasta ja tilanteesta.
Myöhemmin illalla mentiin nukkumaan. Tai yritettiin mennä (itseasiassa Eetu katsoi melko myöhään jalkapalloa, mutta itse menin petiin jo aiemmin). Tara vinkui ja seisoi kauluri päässä sängyn vieressä. Silittelin koiraa ja yritin saada sen rauhoittumaan - jossain vaiheessa se pistikin maate ja lepäsi siinä tovin.
Kunnes sitten taas nousi ylös, nojasi sänkyyn - tepasteli ees taas sängyn vieressä. Rapsuttelin/silittelin koiraa. Jossain vaiheessa koira kyllästyi ja heitti taas kaulurin pois (läppäsee jotenkin tassulla ja riekkuu jollain tavalla ja peruuttaa pois kaulurista, vai heittääkö se sen pois en oikein osaa kuvailla miten se tapahtuu - kun tapahtumaan alkaa niin homma käy todella nopeasti).
Koska kauluri pois, niin käytin koiran pihalla. Ei pissannut. Tultiin takaisin sisälle. Koiralle kauluri takaisin. Koira rauhoittui maate *jee*. Menee noin kymmenen minuuttia, Tara nousee ylös ja heittää taas kaulurin pois.
Totean, että koska en voi kuitenkaan nukkua, kun pitää vahtia koiraa joka pääsee noin vain eroon kaulurista, niin sama antaa koiran levätä ja olla ilman kauluria. Vaihdettiin huonetta, annettiin Eetun nukkua, mä katsoin läppäriltä tv-sarjaa (Viaplaylta Ghost) ja Tara nukkui rauhallisesti.
Aamuyöstä käytiin pienellä kävelyllä, Tara kävi pissalla.
Kahdeksan aikaan seuraava ulkoilu. Tara pissasi ja kakkasi. Lenkin jälkeen annoin sille aamuruuan, jossa oli mahalääke ja ruuan jälkeen Rimadylin.
Päivällä Tara nukkui (ilman kauluria) paljon. Käytin sitä välillä muutamia kertoja lyhyillä kävelyillä; niillä se pissasi kerran tai pari.
Olikohan puol viiden aikoihin, kun Tara sai iltaruokansa - sen se söi halukkaasti.
Kuuden jälkeen käytiin taas hieman kävelemässä; Tara pissasi pari kertaa.
Testattiin kauluria niin, että laitettiin koiran panta osittain kiinni kauluriin, ainakaan tuolloin koira ei saanut kauluria pois itseltään (ei edes yrittänyt), mutta ei kyllä ollut kovin sinutkaan kaulurin kanssa vaan näytti kokoajan lähinnä tältä:
**
Klo 22 (noin) käytiin iltalenkillä, Tara pissas kerran ja kävi kakalla (kaksi melko pientä kakkaa; pienempiä kuin sillä yleensä). Hieman oli kiinnostunut linnuista ja haukahti pari kertaa (merkki siitä, että alkaa normalisoitua vähitellen), kerran oli aikoissa tehdä ns kettuhypyn pientareelle.
Viikolla 23 ei ollut ohjattuja aksatreenejä. Sen viikon alussa oltiin Helsingissä, Tara oli mukana reissussa eli treeneihin ei oltaisi päästy kuitenkaan (Okk:lla oli aksakisoja siksi ei ollut treenejä).
Kuudennettoistat treenit olivat siis yhdeksäs kesäkuuta.
