Laulava sohvakoira

Nemillä pyyhkii kuulemma hyvin. Hyvin on sopeutunut eloon kasvattajan luona. Omaan nemimäiseen tapaansa juttelee paljon (laulamalla). Nukkuu sohvalla, omassa kopassaan tai Cattlinin viekussa. Ilmeisesti Nemi saa nukkua yönsä Cattlinin & Matsin makkarissa (enpä tiedä mitä muut koirat siitä tykkää).

Nemi on ollut viime aikoina leikkisä lauman uroksia kohtaan,. Pikkuhiljaa alkaa näyttämään siltä, että h-hetki lähestyy. Kenties astutus tapahtuu jo ihan lähipäivinä. (tai jopa tänään)

Jännää!!!

Agilityä, paljon agilityä

Viikonloppuna on kisat. Omat sellaiset. Siis Virpiniemessä. Menen vain kisaamaan. Merrin kanssa. Omituista. Ei tuo Merri osuus, vaan, että naatiskelen vain kisaamisesta enkä ole toimitsijana. Joskus näinkin. Riekutaan Merrin kanssa viikonloppuna neljän radan verran. Kisat tuomaroi haukiputaalainen Jarmo Jämsä.

Ensi viikolla Merrille on luvassa lisää agiliitoa. Ensin maanantaina harkat Virpassa (a la Jarmo), sitten tiistaina harkat Annalankankaalla (a la Mari). Ja sitten sunnuntaina kolme virallista kisaa Seinäjoella, yhden radan tuomaroi Salme Mujunen ja kaksi rataa Vesa Sivonen.

Sitä seuraavalla viikolla taisi olla vielä harkat normaaliin tyyliin... ja sitten onkin joulu ja joulutauko.



edit. Jotain tästä puuttui, tuntuikin niin vähäiseltä tuo agin määrä. Viikko Seinäjoen kisoista on Mika Moilasen agilitykoulutus. Eli agiharkkaa sekä la että su.

Yksi koira

Johan on outoa, kun taloudessa on vain yksi koira. Merriä ei tunnu hidastavan / häiritsevän vaikka kaveri onkin ulkomailla. Se täytyy kyllä sanoa, että yhden koiran lenkittäminen on huomattavasti helpompaa (ainakin talvi-töpö-keleillä) kuin kahden. Merriä ei välillä edes "huomaa". 
Saapa nähdä paljonko Merri lihoaa tänä aikana kun Nemi ei ole jakamassa kaikkea.. (noh, en minä niitä nyt alvariinsa syötä )

Rallattelua ala Merri

Tiistaina Haukiputaan halli näytti jotakuinkin tältä (miksen piirtele pohjia silloin kun ovat tuoreemmassa muistissa ):

Muut teki jossain tuolla 9-11 esteiden kohdilla pakkovalsseja, eli niillä ne estejärjestyksetkin olivat erit. Meidän teemana oli rallattelu ja persjätöt. Persjättöjä tein 5-6:lla, 11-12:lla sekä uutena juttuna esteiden 15 ja 16 jälkeen. Eli ensin takaahyppy ja sitten persjättö. Pelottava keksintö, mutta se toimi!

Ensin radasta tehtiin siis kaksi omavalintaista viiden esteen pätkää. Jotka mulla olivat 3-7 ja 13-18. Ja sitten tehtiin koko rata.

Ai niin, kerrankin tein valssin ajoissa. Siis kohdassa 3-4.

Sillä silmällä

Tässä matkan varrella kun on puhuttu Nemin pennuista. Tai siis siitä, että sillä voisi pennut teettää. On samalla etsitty sitä Nemille sopivaa sulhoa. Tästäkin blogista löytyy pari ehdokasta, jotka syystä tai toisesta on sitten kuitenkin hyljätty.

Lopullinen Nemin kavaljeeri (jos Nemi sitä alkaa) tulee olemaan norjalaisuros Mosco's Jaro. Jaro on Norjan ja Ruotsin muotovalio.

Ainakin sunnuntaina vaikutti siltä, että Jarolle olisi Nemin seura kelvannut...

..mutta se sai tyytyä vielä ihailemaan Nemiä aidantakaa, jotta Nemi ehtisi ensin tottumaan talon tavoille ja kotiutumaan ennen kuin alkaa lirkuttelemaan Jaron kanssa.

Jaro on

• A-lonkkainen
• sillä on terveet silmät (niin normi tarkissa kuin pra-testissäkin)
• se on MH-testattu; testissä se sai pienimmän laukauksista ja toiseksi pienimmän aktiivisuudesta. 

Nemin ollessa aktiivinen koira, oli hienoa kun sille löytyi terve, rodunomaisen ulkonäen omaava sulho joka on mukava luontoinen ja hivenen rauhallisempi tapaus

Päivä Gottrörassa

Lauantain ja sunnuntain välisen yön vietimme asuntovaunussa Cattlinin & Matsin pihassa. Viimeinen yö (pitkään aikaan) niin että Nemi nukkui vieressäni ja aamulla tuli lipsutellen toivottamaan hyvät huomenet.

Sunnuntaipäivä oli oikein nätti, lunta tipsutteli edelleen taivaalta muttei ollenkaan samanlaisella myräkällä kuin edellisenä päivänä.

Eetu käytti Nemiä aamulenkillä Gottröran-raitilla.


Sunnuntaipäivä meni nopeasti. Viimeisiä "ohjeita" Nemistä antaessa. Koiran lainasopimuksesta puhuttaessa & sen allekirjoitukseen. Kaikenlaiseen jutusteluun. Pientä väliohjelmaa aiheutti eräs ruotsalaispariskunta käydessään vierailulla rlk-pentu Korpikartanon Akan kanssa.



Nemi pääsikin leikkimään yhdessä suomalaissyntyisen rlkn-Akan ja ruotsalaissyntyisen suomenlapinkoira Kuben kanssa.



Lopulta kaikki asiat oli puhuttu ja oli aika lähteä. Tuntui melkoisen pahalta jättää Nemi sinne. Vaikka tietenkään en olisi jättänyt jos en luottaisi ja tietäisi että kyllä se Nemi siellä pärjää. Eikä haikaile meidän perään. Enemmän me haikailemme ja odotamme näkevämme meidän pienen ilopillerin.

---

Gottrörasta lähdön jälkeen käväisimme syömässä ja ajoimme Tukholmaan Viking Linen terminaaliin. Laivaa sai odotella jonnin aikaa (ajoissa kun paikalla oltiin), mutta tulihan se sieltä ja saatiin ajettua laivaan ja päästiin hyttiin. Sitten "ulos" syömään, kerrankin olisi voinut "rellestää" kun ilman koiria oltiin liikkeellä muttei todellakaan innostanut tai jaksanut. Syönnin jälkeen "pakolliset" ostokset kaupasta ja hyttiin nukkumaan.
Yöllä joskus yhden tienoilla herättiin siihen kun laiva pikkaisen keikkui. Oli näet just se myrsky yö...  Laiva pääsi kuitenkin turvallisesti Turkuun asti. Sieltä ajettiin kotio, käyden välillä Porissa kahvilla ja Raahesta napattiin Merri kyytiin. Kotona taidettiin olla alkuillasta.

Paluumuuttaja

Tai ehkei ihan muuttaja. Takaisin se se meidän adhd-prinsessa

vielä halutaan.

Nemin juoksu tosiaan havaittiin tiistaina 18.11. Ja kun juoksu oli todennettu niin rupesimme miettimään miten veisimme koiran kasvattajan luo. Pian selvisi ettei edessä olevalle viikonlopulle enää menomatkaksi ollut laivahyttejä saatavissa. Joten ainut vaihtoehto oli kiertää maareittejä aina alas Tukholman pohjoispuolelle asti (Norrtäljen kuntaan taitaa tuo Gottröra kuulua).

Kysyimme Eetun vanhemmilta hoitopaikan Merrille, jottei sen tarvitsisi lähteä tuolle rankalle matkalle. Joka koostui lähinnä vain matkustamisesta, autossa ja laivassa. Hoitopaikka onneksi järjestyi. Joten ajoimme perjantai-iltana töitten jälkeen Siikajoelle ja jätimme Merrin sinne hoitoon. Lauantaiaamuna kaikki oli pakattuna ja aloitimme pitkän ajomatkan.

Torniossa Nemi sai jättää viimeiset merkkinsä suomalaiskoirille, pitkään aikaan. Sää oli koko matkan talvinen, Skellefteåssa taisi olla kylmintä; noin 15 astetta pakkasta. Nemiä jopa hitusen paleli kun käytimme sitä tuolla lenkillä - raasulla kun ei juurikaan ole aluvillaa.. kun kaikki karvat ovat vain tippuneet ja tippuneet.

Nemi oli hieman levoton matkan aikana - myöhemmin vasta tajusin, että se taisi vain reagoida omaan levottomuuteeni. Vaikka en levottomuutta tiedostanut, niin olihan se olo hieman epätavallinen - siinä sitä vain oltiin retkellä viemässä "meidän pikkusta" yli tuhannen kilometrin päähän moneksi kuukaudeksi..

Gävlen tienoilla rupesi lunta tupruttamaan. Ja yhtäkkiä moottoritie, jolla olisi saanut ajaa sataakahtakymppiä oli lumipeltoa, autot ajelivat ehkä just ja just puolta sallitusta ajonopeudesta. Onneksi tuota ei kestänyt hirveän kauaa, sade kyllä jatkui, mutta aurauskalusto oli ihan hyvin liikenteessä.

Kilometrejä meiltä kasvattajalle tuli hieman yli 1100. Perillä olimme 21.30. Eli matka kesti 15 tuntia.
Nukkumaan ei tietysti menty heti, vaan vaihdettiin ensin kuulumisia yms - nukkumaan mentiin sitten kun silmät eivät enää pysyneet auki.

Supermonojen uusinta

Sain viime viikolla Kiimingin tk.sta postia. Eli uuden lähetteen/lappusen Kenkätohtorille. Tällä kertaa eri firmaan kuin aiemmin, en näet ollut laatuun oikein tyytyväinen. Toivottavasti nyt tulee parempaa jälkeä. McLarenit ovat näet taas jo rikki (pohja repeilee) vaikka niitä joskus touko-kesäkuun tienoilla paikkailtiin. Uudet lenkkarit pitää pistää ainakin tilaukseen, jotta pääsee kaahottamaan agikentille 

Siivu päivitetty

Laiska blogin päivittäjä ei vielä ole saanut tänne mitään viikonlopun reissusta. Kenties huomenna... Nemin pentusivu päivittyi kuitennii hieman:
http://www.ruotsinlapinkoirat.com/Nemin_Pennut.html

Pentuilmo

Svensk Lapphundklubbenin sivuilla oleva pentuilmoitus:

Valpstatus:  Planerad kull
Efter	Leverans
SUCH NUCH Moscos Jaro HD: A Ögon: Ua PRCD: A - Frisk	v.15, 2009
Undan	Inavelsgrad
FINUCH SUCH Herding Instinct´s Divan Nemi HD: A Ögon: Ua 2007 PRCD: B - Anlagsbärare	2.5 %
Övrig information * Nemi har börjat att löpa* Nemi är uppfödd av mig men bor i Finland hos sin matte och husse. Jag har fått förmånen att låna denna underbara tik för att få ta en kull på henne under mitt kennelnamn. Nemi är en charmig och glad tik som är mycket aktiv och arbetsglad. Hon älskar när det går undan och har nu påbörjat en framgångsrik agilitykarriär. Än så länge har hon en "Uppflyttningspinne" i hoppklass,Hon blev då 2:a av 17 hundar. Ett superresultat när man som Nemi bara är 44 cm och tävlar i large. Har har även andra felfria resultat Hade hon tävlat i Sverige hade hon varit uppflyttad till 2:an, men Finland har annorlunda regler. Hon har 2:a pris i lydnadsklass I. 1:a priset kommer nog snart! Hon är mentalbeskriven i Sverige med 1:a på skottet och har även gjort det finska mentaltestet med godkänt resultat. I utställningsringen har hon trots sina unga år redan hunnit bli champion i både Finland och Sverige. Hon har blivit BIR och BIM ett flertal ggr och behöver nu bara åka lite utomlands för att få sina utländska Cacib innan hon även kan addera sitt INTUCH till sitt namn. Fyra av sex i Nemis kull är mentalbeskrivna samtliga med godkänt skott (1-2) Nemi har ett flertal duktiga arbetshundar och på andra sätt högt meriterade hundar i sin släkt. För att nämna några: Morbror: INTUCH NORDUCH NORDUV-02 EUW-06 AUSBDSG04 MEEUW04 LPI Herding Instinct´s Adjak som inte bara är vacker utan även lydnadsvinnare, Moster, NORDUV02 NORDUCH Herding Instinct´s Adja, syster LPI Herding Instinct´s Dearvva, syster EUW06 SUCH NUCH NORDV07 FINUCH NORDUCH Herding Instinct´s Dynamiska Daima, morfar LP SLCH SUCH Renvallarens Birk. Halvsyster Herding Instinct´s Beaivi, uppflyttad till lägre spår, moster Herding Instinct´s Ajtti Mevitt godkänt anlagstest i viltspår och duktig agilityhund, halvsyster AUSTCH Herding Instinct´s Beana, halvbror SUCH FINUCH Herding Instinct´s Boazu Busig. Nemi skall paras med SUCH NUCH Moscos Jaro. En hane som vi har förmånen att få låna från Norge under hösten 2008. Jaro är en grov, välpälsad hane med vackra rörelser. Han är aktiv, tycker om att spåra och är väldigt stabil och orädd. Han är mentalbeskriven med 1:a på skottet. Han kommer från en familj med många arbetshundar (Ena systern- Jippi, är uppflyttad till högre klass spår och lydnadsklass II. Andra systern- Jaska är SUCH och uppflyttad till lydnadsklass II, modern SUCH Anthrazit´s Onni är uppflyttad till lydnad klass III samt lägre klass spår.) så vi är helt övertygade om att valparna liksom sina föräldrar kommer bli arbetsmyror! Då våra hundar är aktiva och arbetsglada söker vi hem som kan ta till vara på deras kapacitet. Ingen av valparna kommer utveckla PRCD-PRA då fadern är fritestad och modern är anlagsbärare. Innan leverans kommer alla valparna att gentestas. Läs på vår hemsida www.herdinginstincts.se under valpar samt i vår valpblogg om våra planerade kombinationer.

24.11.08

Päivi veti treenin.

Prasta

Tilastollista pohdintaa ruotsinlapinkoirien pra-tilanteesta.

Rupesin katsomaan noita Suomessa asuvia, testattuja (tai vanhempien tulosten perusteella selvinä olevia), koiria. Eikä se tilanne nyt mikään järkyttävän paha ole. Ainut vain, että koiria saisi olla määrällisesti paljon enemmän. Testattuja ja testaamattomia.

Sairaat

(s.vuosi)

98 Little Honeys Cuovga

99 Renlundens Garro

04 Care Bears Sun Rise

04 Care Bears Sun Shine

Kantajat

01 Cahppes Peski

01 Little Honeys Darfi

02 Care Bears Star Bright

04 Care Bears Star Gate

04 Care Bears Star Glow

05 Herding Instinct's Divan Nemi

05 Lappbergets Cahppadas

07 Care Bears Sun Fennica

07 Care Bears Sun Franco

08 Korpikartanon Abba

08 Korpikartanon Adjaksson

08 Lappbergets E-Flisa

Terveet

03 Fridamors A-Fröya

05 Lorendale Caila

06 Sidmarkens Cilla

07 Care Bears Sun Felicia

07 Lahukan Akka

07 Lahukan Alfdis

07 Lahukan Asfrid

07 Lahukan Audunn

08 Lappbergets Fálli

---

Maailmanlaajuisesti (eli sisältää liki kaikki noista aiemmin listaamistanikin) pra-testattuja ruotsinlapinkoiria on yhteensä 334, joista sairaita on 77, kantajia 158 ja terveitä 85 kpl.

Ruotsissa jalostukseen ei saa käyttää sairaita yksilöitä, Suomessa ainakin vielä jokin aika sitten ruotsinlapinkoirille sallittiin sairas-terve -yhdistelmät. Ainut vain, että tällä hetkellä Suomessa ei ole ainuttakaan tervettä rlk-urosta (nimenomaan pra:sta puhuttaessa).

Sijaisuus

Koska Nemi otti ja aloitti juoksunsa niin Merri oli eilen Nemin sijasta Active-harkoissa. Ja kylläpä koira olikin innoissaan kun pääsi ko halliin! Niin monen monta kertaa se on vain odottanut autossa Nemin harkatessa ja lenkkeillyt Annalankankaan maastoissa. Mutta nyt Mersukin pääsi tositoimiin.

Tällä kertaa treenin teemana oli poispäinkäännöt. Jotka välillä sujuivat meiltä ihan hyvin, mutta jos ja kun piti vetää koiraa paljon toiseen suuntaan niin M jäi pyörimään/haukkumaan mun eteen eli jumi ihan totaalisesti. Näitä pitää kuivatreeniä Merrille paljon lisää jotta saan sen helpommin kääntymään.

Yhdessä kohtaa rataa ois pitänyt tehdä valssi ja sitten jatkoon se poispäinkääntö.. tein vaistomaisesti persjätön - joka sopikin meille siihen kohtaan paremmin. Tein sen paljon sujuvammin kuin sen valssin.

Lopuksi tehtiin rataa missä oli kolme aitaa vieretysten. Samoin kuin viikko sitten. Ja ensin siinä pitikin tehdä samat kuin viimeksi. Mitkä Merrinkin kanssa sujuivat ihan hyvin. Kun tultiin takaisin päin kyseisiä hyppelyitä niin oli vähän mietinnässä mitä kummaa mä nyt teen. Siis kun Merri toimii ihan eri tavoin kuin Nemi. Noh, sille riittikin sitten tutumpi ohjaustapa eli sellainen mihin olen tottunut ja meni ihan kivasti. Mutta sellainen ohjaus mikä Nemin kanssa ei tulisi kysymykseenkään.

Nyt sitten keskityn muutaman seuraavan kuukauden ajan käyttämään kaiken agilityintoni Merrin kanssa touhuilemisiin. Nemi palaa agilitykuvioihin vasta joskus keväällä.

Juoksu ja Ruotsiin

No nyt rupesi tapahtumaan. Nemin juoksu on alkanut. Juoksu alkoi joko maanantai-iltana, ma-ti yönä tai varhain tiistaiaamuna. Verta paperilla (tarkistettaessa) näin siis tiistaina 18.11.

Varasin tänään laivamatkan, tosin menomatkalle ei ollut hyttejä/lippuja saatavilla, joten ajamme Haaparannan kautta lauantaina Gottröraan. (Merrin viemme perjantai-iltana Raaheen viikonlopuksi)

Punaista-reittiä menomatka ja sinistä tietä paluu. Eli sunnuntai-iltana ajamme Tukholmassa laivaan ja tulemme Turun kautta takaisin. (paitsi ei me kyllä taideta tampereen kautta ajaa.. miksiköhän guugle-mäppi edes ehdottaa sellaista? eiköhän sitä ajella ihan perinteisesti 8-tietä eli rannikkoa myötäillen tuo kotimatka)

Häiriötokoa

Nemin agilityharjoitusten ohessa treenailin koiran kanssa pikkuisen myös tokojuttuja. Lähinnä pikkupätkiä seuruuta ja liikkeestä maahanmenoja. Nemillä oli ihan loistava kontakti - nyt se oli just sellainen ihana super-keskittyvä tokoilija mihin olen sen kanssa tottunut (eikä sellainen törttöilijä mikä nähtiin lauantaina Torniossa). 

Irtoaahan se

Maanantai-iltana Nemin treeneissä Jukka käytti hyödykseen Päivin laatimaa ratapohjaa (piirros tulossa kenties myöhemmin), ja harkassa sai totta totisesti juosta.

Rata alkoi muistaakseni kuudella hypyllä ja sitten se putki toisessa päässä hallia. Hypyt olivat kahden sarjoissa, siis kaksi aina samassa linjassa, niin että neljä ensimmäistä muodostivat jonkinlaisen suoran - olematta kuitenkaan suora. Joten en tuossa kohtaa osannut ajatella miten olisin saanut ohjattua Nemiä muuta kuin lähtemällä itse liikkeelle about kakkosen kohdalta. Eli enempää etumatkaa en saanut hankittua. Ensimmäisellä kerralla 2 esteelle työntö/näyttö jäi puolihuolimattomaksi, joten Nemi ei hypännyt sitä. Mutta voi pyhäsylvi - kuinka koiruus lensi sinne toiseen päähän hallia. Se todellakin i-r-t-o-s-i-! Minä jäin kauas taakse kun koira oli jo kaukana. Kutsuin koiran takaisin ja otin alusta uusiksi niin että ohjasin paremmin 2-hyppylekin. Putken kohdalla kuitenkin koira meni väärästä päästä sisään, koska käskytys oli myöhässä kuin mikä.

Putkelle menoa otettiin parin edellisen hypyn takaa. Niin että leikkasin kahden hypyn välissä. Ekalla kerralla rima tippui kun tässä-käsky tuli tiukasti hypyn päällä. Toisella (tai kolmannella) kerralla meni jo ihan kivasti.
Sitten ois pitänyt jatkaa a:n alle putkeen, mutta Nemi koitti mennä a:lle. Pari yritystä ja sain koiran sinne putkeen. Sitten hyppy ja takaisin aiempaan putkeen ja tällä kertaa tuolta a:lle. Aalla loistava pysähdys, just oikein, ja vapautus palkalle.
Siitä sitten hypyn kautta pujotteluun, jonne irtosi ihan hyvin. Pujottelun jälkeen muutama hyppy ja käännös (joka olisi saanut tulla aiemminkin, mutta ihan hyvin Nemi kuitenkin kääntyi sitten kun käänsin sitä - eli oma vikani kun en ollut ajoissa liikkeellä). Muutama hyppy, rengas ja maalihypyt.

Toisena harkkana otettiin vielä a:n alu-putki, hyppy, putki, a, hyppy ja lopetus kepeille. Tuossa kohtaa pujottelua ennen ollutta aitaa siirrettiin hieman, ja kun itse kiersin siivekettä niin vein kropallani koiraa keskemmälle kenttää jolloin se meni pujottelustakin ohitse. Mutta kun leikkasin takana esteiden vasemmalle puolelle niin vedin koiraakin siihen suuntaan ja pujoon meno onnistui huomattavasti paremmin.

Kivat fiilikset jäi näistä treeneistä

17.11.08

Maanantain harkan oli laatinut Päivi, joten ainakaan vielä mulla ei ole ratapiirrosta tähän laitettavaksi (liitän sen tekstin perään kenties myöhemmin). Treenin teemana oli kuitenkin putkelle työntö - hyppyjen jälkeen sai olla käskytyksen kanssa tarkkana jotta koira meni oikeasta päästä putkea sisään ja toisaalta myös siinä ettei rimat tippuneet. Hyppyjen kohdalla ei saanut nyt leikata tai tehdä muita ohjauskuvioita kun kerta työntöä treenattiin...  Monet totesivatkin, että oikeassa tilanteessa olisivat tuossa kohtaa käyttäneet jotain muuta ohjaustapaa esim sitä leikkausta.

Lisäksi yhtenä harkan hankaluuspaikkana oli a:n alta mennyt putki, tosin harvalla koirakolla loppujen lopuksi oli tuossa kohtaa ongelmia

Pakkovalssi

Eri koira ja eri jutut. Mun aivot meni ihan lukkoon maanantaina kun Jarmo sanoi, että aloituksessa (3 hyppyä ja putki, ennen kolmattahyppyä) pitäisi tehdä pakkovalssi. Herran jestas sentään, niitähän oon tehnyt vain Nemin kanssa. Vaikka toisaalta mun tavis-valssit on aikamoisia pakkovalsseja  Asiaa monta kertaa pähkättyäni sain kuitenkin väänettyä sen valssin siihen. Ja uusinnassa en jäänyt enää niin paikalleenkaan (ts jähmettynyt) sen jälkeen joten päästiin vähän etiäpäinkin. Jarmon ehdotus pakkovalssin jälkeisestä jaakotuksesta sai leukani tippumaan .. een mää nyt Merrin kanssa sellaisia  (en kyllä toiminnassa/vauhdista osaisi niitä Neminkään kanssa).

Sinällään positiivista, että sen pakkovalssin ansiosta 3 hypyn takaahyppyily onnistui hienosti eikä koira edes vilkaissut lähellä ollutta putken päätä ja meni oikiasta reiästä putkeen sisään silloin kun piti. Loppurata (hyppyjä, pujo ja puomi) meni hienosti

Toisessa harjoituksessa oli välistä vetoa, putkea, puomia, puomin jälkeen putki kummasti puomin alla ja kauimmaiseen päähän koiran kuljetus (ensin otin kamalalla kaarteella). Sitten muutama hyppy ja putkeen kauimmaisesta päästä. Mä kuvittelin saavani Merrin ovelasti kiertämään putken ja suikattua sitten sinne putkeen. Mutta sehän ampas heti sinne putkeen, hypyn jälkeen, väärästä päästä. Joten piti muuttaa hyppyjen ohjaussuunnitelmaa ja tehdä poispäinkääntönä putkeen meno, joka toimi sitten lopulta ihan hyvin.

Nyt palkkailin Mersua tennispallolla. Mistä se oli ihan kohtuu innoissaan. Tai välillä tosi innoissaan ja välillä ei hokannut kun heitin pallon heti "maaliin" tullessa.

Pico joulut

Lauantai-iltana tokomaratoonin jälkeen istuin iltaa (mm erilaisia agilityn ohjaustapoja puiden) activedoggilaisten kanssa pikkujouluissa Haukiputaalla. Kiitoksia kaikille mukavasta illasta!

  

Metsä-sunnuntai

Sunnuntaina koirat viettivät muutoin ansaittua lepopäivää, mitä nyt aamulla kävivät Eetun kanssa humppailemassa metsässä ja päivällä pallo-leikin molempien kanssa yksikseen/erikseen pihalla. Pallottelun ohessa otin nopeita istu/maahan/seiso käskytyksiä (satunnainen käsky ja nopeasta toiminnasta pallo lensi). Koirat tuntuivat nauttivan sekä metsässä juoksentelusta että pallon kanssa leikkimisestä.

Avo2 :)

Niin, sinne Tornion tokokoe-retkellehän starttasin la-aamulla 9 kieppehillä kotoa. En oikein tiennyt, että kauanko talvinopeuksilla ajo-aikaa pitäisi varata. Varsinkin kun uudella autolla en tohdi ohitella jos tiellä on yhtään lunta (Colt lähtee "heittelemään" herkemmin kuin Carisma). Köröttelin siis nätissä jonossa kohti Torkk:n hallia.

Kerkesin hyvin ilmoittautumaan ja lenkittämään koiria. Olin antanut niille aamulla aamuruuan kun ajattelin niiden olevan kiukkusia jos joutuvat päivällä kehään ilman syömisiä. Hetken tepasteltuamme Nemi onneksi kakkasikin, mutta Merri ei. Sen sijaan koirat kiskoivat innoissaan koska löysivät jänisten jätöksiä hallin likeltä

Sitten pistin Nemin takas auton peräosioon, vaihdoin Merrille tokopannan&-hihnan, otin noutokapulan kainaloon ja menin odottamaan avoimen luokan aloitusta. Merri kilpaili numerolla 15 ja oli toisen ryhmän ensimmäinen koira. Paikallamakuussa laitapaikka siis (ovelta päin vasen puoli eli verkkoseinä).

Tuomarina siis Allan Aula.

Paikalla
makuu 8
- Otin koiran liian varhain perusasentoon. Jossa Merri kyllä oli ihan sitkeesti, mutta just ennen käskytyksen alkua sen olotila herpaantui. Toisin sanoen tarvi toisen käskyn ennen kuin meni maahan. Piiloon marssiessa en vilkuillut koiraa, vaikka hieman mieli tekikin. Piilossa ollessa jutustelimme Paulan kanssa hieman hermostuneina. Ja hermostuneisuus sen kun lisääntyi kun liikkuri pyysi meidät takaisin. Siellähän ne ruotsalaiset pystykorvat istuivat sievästi vierekkäin. Minun onnekseni Allu kertoi (samoin kuin myöhemmin liikkuri ja pari muutakin), että Merri oli noussut istumaan vasta ajan täytyttyä - eli kun olimme tulossa pois piilosta. Toisin sanoen Allulla oli mulle hyviä uutisia vaikka mä jo pelkäsin pahinta.
Seuraaminen vapaana 8
- Mitä tähän nyt sanoisi? Tyypillistä Merrin seuruuta. Ote herpaantuu jossain vaiheessa.
Liikkeestä maahanmeno 7
- Nopeasti maahan, mutta mitä ihmettä, koira ei kestänyt sitä että mä menen sen taakse/ohi... kuten avossa ko liike kuuluu tehdä. Ei se ikinä treeneissä tuossa kohtaa nouse ylös... blaach.
Luoksetulo 5
- Ei tainnut edes aikoa pysähtyä. Jotain kait mää teen erilailla kokeessa kuin treenatessa. Toisaalta eihän se treeneissäkään aina pysähdy. Tätä pitää miettiä, että mikä tähän lopulta on se paras tapa toimia - ja muistaa kanssa se sitten jännittyneessä olotilassakin.
Liikkeestä seisominen 7
- Hip hei, se pysähtyi/seisastui! Ei toki kestänyt siellä takana käymistä, sen nyt tiesinkin. Mutta tämä oli positiivinen yllätys
Noutaminen 8
- Peijooni, karkasi kapulalle. Mutta vasta sitten kun kapula oli jo maassa/pysähtynyt. Toi reippaasti luo. Otinkohan kapulan samalla hetkellä kun liikkuri sanoi "käsky". Eli loppukaan ei tod priimaa. En muista mihin Merri tuli sen kapulansa kanssa (eteen vai sivulle). jännitys tekee muistamisen kanssa näköjään kepposet
Kaukokäskyt 9
- Tää on ihunaa , siis että Merri tekee kokeessa kaukot tosi hyvin. Napakasti ja pomppimatta/liikkumatta. Ainut virhe tuli siitä, kun palasin koiran vierelle ja sanoin "sivulle" niin se pysyi maassa (mikä sikäli mikäli on positiivinen seikka, että se ei ennakoinut perusasentoa mun palattua sen viekkuun). Vasta kun tajusin sanoa "istu" niin koira pomppasi heti ylös.
Hyppy 10
- Mitä tähän nyt sanoisi? Meni just niin kuin piti
Yhteensä 155pistettä eli 2.tulos. Ja täytyypi sanoa, että olen tosi tyytyväinen tuohon enkä jaksa jossitella (kovin paljoa) sitä että se oli vain viien pisteen päässä yköstuloksesta. Merrin kanssa on nykyään jotenkin kiva tokotella kun se vaikuttaa innostuneelta  tekemään (eikä ehkä ihan koko ajan ajattele vain sitä nakkia). Tuloksellisestihan mulla sen kanssa ei enää ole suurempia tavoitteita, en osaa kuvitella meitä voivoi luokkaan. Mutta toki kahden nollan jälkeen mieltä hivelee tuo pistemäärä koetuksesta. Täytyy treeniä lisää ja pohtia missä tokotellaan koemaisesti seuraavan kerran.

Kolmosen koira

...siis mitä tokotukseen tulee. Sillä olen Nemin kanssa käynyt tänä vuonna neljässä virallisessa tokokokeessa ja kolmesta se on saanut kolmostuloksen. Joten mitä muutakaan tästä nyt sitten enää voisi päätellä?!?

Koeaikataulu oli evl, voi, avo ja alo. Nemin ollessa koko päivän viimeisenä urakkansa suorittanut koira.

Tornio 15.11.08
T: Allan Aula

Luoksepäästävyys 9
- Meni häntä heiluen parilla askeleella tuomaria kohti.
Paikalla makuu 10

- Täydellistä! Pelotti kyllä vallan kamalasti, varsinkin kun vieressä ollut saksanpaimenkoiranarttu lähti melko pian liikkeen alettua jolkottelemaan ohjaajansa luo. Mutta Nemi vain vilkaisi sitä ja jatkoi tarkkaavaista pötköttelyään. Super-happy olin kun Nemi ei noussut ylös kun tulin sen viereen, mutta nousi kun käskin (tässähän on ollut ongelmia sekä ennakoinnissa että ymmärtämättömyydessä siirtyä/nousta perusasentoon).

Niistä peevelin seuraamisista alkoi alamäki...
Seuraaminen kytkettynä 8

- Paikoitellen tosi hyvää, ja sitten kyllästymistä ja hihnalla kontrollointia. En muista haukkuiko juoksuosuudessa.

Seuraaminen taluttimetta 5

- Voiko ihmistä enää enempää hävettää? Toisaalta, jos niistä hyvistä pätkistä voisi palastella tuloksen niin olisi ollut ysin tai kympin seuruuta. Mutta.. neiti liihotti pitkin hallia, haukkui ja nuuskutti. Meinasin jo keskeyttää koko homman kun otti niin pattiin. Sitten käskin, aika jämäkästi, koiran vierelleni ja otin omaan tahtiin seuruuta uusiksi - liikkurin sitten taas jatkaessa käskytystä. Juoksu seuruu alkoi hyvin, olisi tehnyt mieli palkata koiraa (siis jos ois treenatessa tehnyt noin oisin palkannut ennen kuin oli myöhäistä), mutta toki liikkuri venytti sen pätkän sen verta pitkäksi että koiralla meni hermo ja se alkoi huutamaan. Pisteet olivat täysin pikkujoululahja.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0

- Mua otti ihan totaalisesti pattiin Nemin aiemman käytöksen takia. Siltikään, vaikka koitin olla topakka koira ei lähtenyt nättiin seuraamiseen vaan koitti taas sooloilla. Joten mä pistin sen maahan - valtavalla avulla (sanallinen käsky, kädellä näyttö ja vartaloapu), koska mä halusin että se koira tekee sen jutun. Vaikka sitten valtavasti avustettuna. Ja tekihän se. Ja pysyi maassa kunnes palasin takaisin sen vierelle. Allu ei vaan pisteitä jostain syystä tästä meille antanut ;)

Luoksetulo 8

- Nemin bravuuri. Ja kissan villat. Allu seisoi vähän vinosti mun takana. Nemi juoksi ensin Allun luo ja vasta sitten mun luo... *ou mai gaad*

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0

- Kuinkahan tää nyt menikään? Taisi olla niin, että Nemi olisi taas tehnyt ennemmin omiaan kun käskin sen liikkeelle joten otin liikkeelle lähdön uusiksi (tai jotain vähän hämäränpeitossa se alku). Kun käskin sen seisomaan niin annoin myös pienen avun (paljon lievemmän kuin makuussa), pysähdyin hieman / käsimerkin tms. Koira seisoi ja pysyi kun tulin takaisin. Ei kuitenkaan pisteitä.

Hyppy 0
- Nemi hyppäsi kun käskin. Ja irtosikin tosi kauas. Mun agikoira. Esteen takana seisomisesta ei puhettakaan.

Kokonaisvaikutus 8
- Allun mielestä Nemi ei ole vielä valmis kokeisiin, vaikka toisaalta intoa tekemiseen välillä löytyykin.

Ehkä me siis venttaillaan -sopivasti pentuloman pakottaessa- ainakin puolvuotta, jollei enemmänkin ennen kuin yritetään metsästää sitä yköstulosta taas. Ja toki allekirjoittaneen pitää katsoa peiliin ja treenata kakaran kanssa enemmän. Häiriön alla ja muutenkin.

Pisteitä yhteensä 107p. eli se kolomostulos.

Grosso

Käytiin puoltoista viikkoa sitten katsomassa siskon ja miehensä uutta bokkelivaavia. Olihan se suloinen. Paitsi Nemin mielestä. Nemi ei voinut ymmärtää moista otusta.

Merri keskittyi lähinnä nuuskuttamaan nurkkia ja kerjäämään ruokaa. Grosso tassutteli uteliaana Merrin perässä ja Nemi keskittyi näyttämään hurmaavalta (haahaa).

Sen verta vikkelä Grosso oli liikkeistään ettei tämän parempaa kuvaa saatu aikaiseksi (noh ehkei vain yritetty tarpeeksi), mutta olettaisin tapaavamme ko pikku-herran jatkossa vielä moneen kertaan.

Koira tajuu, mutta ohjaaja ei

(blogipäivitys-maratonin vimppa kirjoitus, tältä päivää)



Pööh, koitin surffailla muitten blogeja, jos oisin voinut varastaa ratapiirroksen joltakin... Muttei sitä tietty mistään löydy. Tai minen löydä. Tylsää.


Koira otettiin vastaan 2 hypyllä, selkä esteelle päin. Tiukka käännös ja matkaan (ekalla kerralla koira kääntyi niin hyvin että jäin vain ällistelemään sitä ja tipuin kelkasta.. jolloin yritin juksata josta seurasi että koira ei irronnutkaan putkeen). Toisella kerralla muuten hyvä, mutta tein valssin putken jälkeen kun ois pitänyt tehdä persjättö ja kaadoin pituuden kepit törmäillessäni... Sitten en kääntänyt koiraa tarpeeksi ajoissa (persjättö siks ett itse olisi paremmissa asemissa putkeen nähden) joten se hyppäsi sen edessä näkyvän hypyn (joka taisi olla suoremmassa linjassa kuin tuossa kuvasessa). Putkeen piti mennä "väärästä päästä" eli kauempaa sisään. Kolmen vierekkäin olevan hypyn kanssa kikkailtiin eli tehtiin se slalomina/ässänä ja ensin sylkkäri. Joka toimi kohtuullisen hyvin. Yllättäin. Ja sieltä vielä pöydälle.

Seuraavaksi tehtiin poispäinkääntöä. Harkka alkoi puomin ali putkelta. Minä olin hieman pihalla kuivaharkkatreenissä...  Joten ekalla kerralla teinkin sitten sylkkärit poispäinkääntöjen sijasta. Mutta tämän kertainen sylkkäri oli kuulemma kaunis! Kun tein sen rennosti ilman liikoja ajatteluita. Sitten sain Marilta hyvät neuvot poispäinkääntöihin, ja avot!, sekin toimi. Ja oli kuulemma sujuvampi kuin se sylkkäri-sydeemi.
Nemi on kyllä taitava! Se se vaan osaa tehdä vaikka ohjaaja tuntisikin itsensä tumpeloksi

Lisäksi harkkasin hyvällä menestyksellä pujottelua (kiertelin lähiesteitä eikä se häirinnyt koiraa) ja puomia. Puomilla tosin koira oli kokonaan kontaktilla (eikä tassut maassa). Toisaalta otin vaikeutta kaartelemalla pitkin hallia.

Sata lasissa

Tässä mun piirrustuksessa nuo esteet ei oikein asetu aloilleen.. eli jotain on pielessä. Vitoselta kutoselle oli tiukempi meno ja varmaan tuo pujottelu oli kauempana putkesta ja ja ties vaikka mitä, mutta piirros antakoon vähän suuntaa siitä mitä tehtiin.

Ensimmäinen omituisuus, Nemi ei mennyt putkeen. Tai meni se kun hetsasin sitä niin oikeen intosyöksu mutta kun ensin jätin sen ykkösen taakse ja menin lähemmäs kakosta niin koira tulikin suoraan mun tykö. Hetsaus kerran jälkeen meni kyllä putkeenkin.

Tuo 2-este piti tehdä niin, että oli itse aidan vasemmalla puolen (siis 1putken puolel) selkä alkuun päin ja heittää koira oikeenpuoleisella kädellä hypyn yli niin, että sen liike jatkuu 3-hypylle päin. Ajatuksena tuntui omituiselta, mutta Nemi toimi silti ihan hyvin. Tosin ekalla kerralla ei hypännyt kolmosta koska... kas kas, allekirjoittanut siirsi 2-hypyn jälkeen ohjaavan käden kiinni vartaloonsa (ts laski alas). Ja mitä tekee koira? Tulee välittömästi mun luo, kun kerta "kutsuin" sitä... ja joku vielä kehtaa ihmetellä miksi koira ei hypännyt kolmosta
Toisella otolla älysin (Jukan kertoessa mulle kuinka Nemi lukee hyvin mun liikkeitä.. eli itse en älynnyt mitään ) jättää ohjaavan käden päälle joten hyvinhän se sen kolmosen haki, vaikka itse olin vielä lähempänä kakosta.
Putkeen koira ampui hyvin ja tuli satanen lasissa vitoselle. Josta aiheutui seuraava ongelma. Kun en saanut sitä käännettyä putkeen sutjakkaasti. Koira teki laajan kaarroksen esteiden keskelle tai puikahti aina mun taakse ohi putken suun. Meni kyllä putkeen kun käskin, mutta ei alkuunkaan sujuvasti. Kokeilin erilaisia tapoja. Ei auttanut vaikka sanoin koiralle jotain sen ollessa putkessa, eli että saisin sen tietämään menosuunnan paremmin jatkoon tms (en enää lähtenyt alusta asti vaan ed putkelta) Se mikä toimi oli se, että menin lähelle 5 hyppyä ottamaan koiran putkelta vastaan (siis 2 putken puolelle aitaa - aiemmin olin ollut sillä puolen vitosta jonne koira hyppää) ja hypyn jälkeen käänsin sen tiukasti ( taisi olla hieman haltuunottoa ennenkin hyppyä) putkelle ja sieltä käsky pujoon. Pujossa ei ollut ongelmaa.

Lisäksi harkkasin a:ta yksittäisenä. Pystyin hyvin liikkumaan esteen ohitse juoksehtevilla askelluksilla. Nemi hienosti pysyi kontaktilla, etutassut maassa

Onnistunut pujo

Maanantai-agimaratonin aloitus, Merrin treenit.



Rata alkoi about ylläolevan mukaisesti.

Ensin otettiin tuota numerorataa. Koska neljäs este oli tuo putki puomin alla, niin halusin ottaa pujottelun niin, että olisin ko esteen vasemmalla puolella (kulkusuunnasta katsottuna). Joten menin vastaanottamaan koiraa 2 hypyn taakse, ensimmäinen ja kenties toinenkin kerta epäonnistui. Koira meni kyllä hyvin pujon ekaan väliin, mutta kääntyi sitten mua kohti kun olin huonosti sijoittunut. Jarmon neuvosta otettuani vaarin liikuin itse fiksummin ja koirakin meni sutjakkaasti pujotteluun.

Sitten oli hyppelyitä, toinen putki ja rata päättyi puomille. Hyppelyissä en ajatellut tarpeeksi minne vartalonäyttää joten Merri pongahti vaikka minne... eli tällä kertaa se oli irtoavammalla tuulella kuin viikko sitten. Saatiin nekin hyppelyt kuitenkin sujumaan, jollain lailla.

Toisessa harjoitteessa tehtiin kirjainratana. Taas menin vastaanottamaan pujottelun kohille. Nyt olin jo jotain oppinut edellisestä harkasta (arvakkaa muuten pelottiko tällainen aloitus ja ohjaustapa! ) joten nyt tuo meni kuulemma tosi hyvin! Merri ei tehnyt ylimääräisiä kurveja pujahtaessaan kepeille!

Sen jälkeen taas hyppelyitä ja loppuun sama putki ja puomi kuin ekassakin harkassa. Tässä hyppelykohdassa mä arvoin omaa vauhtiani taas pieleen. Joten leikkaukset ei todellakaan toiminut kun kiilasin koiran päälle.. ja se alta pois. Vaihdoin leikkauksen eri kohtaan, jolloin se meni paljon paremmin mutta jatkoa varten olisi pitänyt olla plakkarissa joku parempikin suunnitelma.

Riehututin koiraa narupallolla ennen vuoroamme. Koira oli siitä hyvinkin innoissaan. Mutta kun koitin palkata samalla pallolla treenin jälkeen niin koiraa ei kiinnostanut yhtään! Ens kerralla sitten tennispalloilua.