Tai ehkei ihan muuttaja. Takaisin se se meidän adhd-prinsessa
vielä halutaan.
Nemin juoksu tosiaan havaittiin tiistaina 18.11. Ja kun juoksu oli todennettu niin rupesimme miettimään miten veisimme koiran kasvattajan luo. Pian selvisi ettei edessä olevalle viikonlopulle enää menomatkaksi ollut laivahyttejä saatavissa. Joten ainut vaihtoehto oli kiertää maareittejä aina alas Tukholman pohjoispuolelle asti (Norrtäljen kuntaan taitaa tuo Gottröra kuulua).
Kysyimme Eetun vanhemmilta hoitopaikan Merrille, jottei sen tarvitsisi lähteä tuolle rankalle matkalle. Joka koostui lähinnä vain matkustamisesta, autossa ja laivassa. Hoitopaikka onneksi järjestyi. Joten ajoimme perjantai-iltana töitten jälkeen Siikajoelle ja jätimme Merrin sinne hoitoon. Lauantaiaamuna kaikki oli pakattuna ja aloitimme pitkän ajomatkan.
Torniossa Nemi sai jättää viimeiset merkkinsä suomalaiskoirille, pitkään aikaan. Sää oli koko matkan talvinen, Skellefteåssa taisi olla kylmintä; noin 15 astetta pakkasta. Nemiä jopa hitusen paleli kun käytimme sitä tuolla lenkillä - raasulla kun ei juurikaan ole aluvillaa.. kun kaikki karvat ovat vain tippuneet ja tippuneet.
Nemi oli hieman levoton matkan aikana - myöhemmin vasta tajusin, että se taisi vain reagoida omaan levottomuuteeni. Vaikka en levottomuutta tiedostanut, niin olihan se olo hieman epätavallinen - siinä sitä vain oltiin retkellä viemässä "meidän pikkusta" yli tuhannen kilometrin päähän moneksi kuukaudeksi..
Gävlen tienoilla rupesi lunta tupruttamaan. Ja yhtäkkiä moottoritie, jolla olisi saanut ajaa sataakahtakymppiä oli lumipeltoa, autot ajelivat ehkä just ja just puolta sallitusta ajonopeudesta. Onneksi tuota ei kestänyt hirveän kauaa, sade kyllä jatkui, mutta aurauskalusto oli ihan hyvin liikenteessä.
Kilometrejä meiltä kasvattajalle tuli hieman yli 1100. Perillä olimme 21.30. Eli matka kesti 15 tuntia.
Nukkumaan ei tietysti menty heti, vaan vaihdettiin ensin kuulumisia yms - nukkumaan mentiin sitten kun silmät eivät enää pysyneet auki.
vielä halutaan. Nemin juoksu tosiaan havaittiin tiistaina 18.11. Ja kun juoksu oli todennettu niin rupesimme miettimään miten veisimme koiran kasvattajan luo. Pian selvisi ettei edessä olevalle viikonlopulle enää menomatkaksi ollut laivahyttejä saatavissa. Joten ainut vaihtoehto oli kiertää maareittejä aina alas Tukholman pohjoispuolelle asti (Norrtäljen kuntaan taitaa tuo Gottröra kuulua).
Kysyimme Eetun vanhemmilta hoitopaikan Merrille, jottei sen tarvitsisi lähteä tuolle rankalle matkalle. Joka koostui lähinnä vain matkustamisesta, autossa ja laivassa. Hoitopaikka onneksi järjestyi. Joten ajoimme perjantai-iltana töitten jälkeen Siikajoelle ja jätimme Merrin sinne hoitoon. Lauantaiaamuna kaikki oli pakattuna ja aloitimme pitkän ajomatkan.
Torniossa Nemi sai jättää viimeiset merkkinsä suomalaiskoirille, pitkään aikaan. Sää oli koko matkan talvinen, Skellefteåssa taisi olla kylmintä; noin 15 astetta pakkasta. Nemiä jopa hitusen paleli kun käytimme sitä tuolla lenkillä - raasulla kun ei juurikaan ole aluvillaa.. kun kaikki karvat ovat vain tippuneet ja tippuneet.
Nemi oli hieman levoton matkan aikana - myöhemmin vasta tajusin, että se taisi vain reagoida omaan levottomuuteeni. Vaikka en levottomuutta tiedostanut, niin olihan se olo hieman epätavallinen - siinä sitä vain oltiin retkellä viemässä "meidän pikkusta" yli tuhannen kilometrin päähän moneksi kuukaudeksi..
Gävlen tienoilla rupesi lunta tupruttamaan. Ja yhtäkkiä moottoritie, jolla olisi saanut ajaa sataakahtakymppiä oli lumipeltoa, autot ajelivat ehkä just ja just puolta sallitusta ajonopeudesta. Onneksi tuota ei kestänyt hirveän kauaa, sade kyllä jatkui, mutta aurauskalusto oli ihan hyvin liikenteessä.
Kilometrejä meiltä kasvattajalle tuli hieman yli 1100. Perillä olimme 21.30. Eli matka kesti 15 tuntia.
Nukkumaan ei tietysti menty heti, vaan vaihdettiin ensin kuulumisia yms - nukkumaan mentiin sitten kun silmät eivät enää pysyneet auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti