Uus vuos - pois kottoo

 Tultiin viettämään vuoden vaihdetta Rovaniemelle. Oltiin täällä vuos sittenkin ja koin jotenkin hyväksi tavaksi koiran kannalta. Vaikka ollaan keskustahotellissa (silloin Pohjanhovissa, nyt Scandic Cityssä) ja vaikka tänne ihan varmasti kuuluu ilotulitteiden ääniä. 

Tarasta nyt ei vielä tiedä miten se tulee paukkeeseen yms reagoimaan. Luultavasti ja valitettavasti varmasti ottaa kaikuja Kikin käytöksestä (elämä on), mutta toiv sille ei jäis ne reagtiot päälle. 

Tällaisessa pois-kottoo -uudessavuodessa on mielestäni se hyöty, että koira ei sitten pelkää sitä kotiseutua. Monesti on näet ollut niin, että uuden vuoden jälkeen on mennyt monta päivää siihen kun koira on arastellut ja kuulostellut pienempiäkin rapsahduksia ihan normaaleilla lähikorttelilenkeillä. Nyt jos se ei yhdistä niitä ydinsotaräjähdyksiä omaan lähitienooseen niin sen ei tarvitse "kulkea varpaillaan" tutuilla lenkkireiteillä. Niin pitkä vaikutteinen Kikikään ei ole, että kun seuraavan kerran tullaan Rovaniemelle (en tiedä kuinka monen kuukauden kuluttua), että se ahistuisi täällä lenkkeilystä. 

Kotoa lähdettiin sen verran ennen vuoden vaihdetta (29.päivän aamupäivä) ettei Kiimingissä vielä innokkaimmatkaan paukuttelijat räjäytelleet mitään. Fb päivitysten perusteella ympäri Oulun seutua on ilotulitteita ammuttu jo useampana päivänä, onnistuttiin välttämään ne ja eipä olla kuultu Rovaniemelläkään paukuttelua ennen vuoden viimeistä päivää. Liekkö vain hyvää tuuria vai onko täällä fiksumpaa sakkia kuin kotiseudulla? 

Tässä muutama kuva tämän päivän lenkiltä (täällä on muutama aste pakkasta ja lunta on satanut koko päivän). 

Kampaushetki 19/21

Viikon 50 alkupuolella kampasin Taraa kunnolla. Samalla tuli havaittua, että hetken verran pikkukoira antoi harjailla itseään eli melkeen jopa oli rauhassa tovin ... :D Tuon viikonlopussa oli tarkoitus mennä Helsinkiin pentunäyttelyihin (Messari), mutta nepä sitten peruuntuivat koronan takia (vain pentujen näyttelyt peruttiin, aikuisten koirien näyttelyt pidettiin). 

Joulukuun huolto

 Koirat kävivät Vakkurin käsittelyssä viime viikon keskiviikkona. Kikille oli tunnin aika ja Taralle puolen tunnin aika siihen perään. Pikkuisen jo Tarastakin löytyi lihaskireyksiä eli hoidettavaa - Kikillä oli muunmuassa selkä jumissa. 

Seuraava huoltopäivä on 24.1.22

Kampaushetki 18/21

 Harjasin Kikiä lauantaina, sillä oli jonkin verran taas irtovillaa päällykarvan alla. Sterkatun nartun säännöllinen harjaus on kyllä tärkeää, koska se ei näytä (juuri ikinä) karvanlähtöä päällepäin. Eipä jää sitten alukarva muhimaan ihoa vasten (jos on irtoamassa tai muuten vaan tumpussa). 

Kolmas kerta aksaan valmistavalla kurssilla

 Viime viikon tiistain agilityn alkeiskurssilla Tara meni ekan kerran putkesta läpi. Ihan ihan ensimmäinen kerta ei mennyt koiranuorukaiselta kuin vetta vaan, vaan kyllähän se koiraa jänskätti se putki. Annika piti koiraa ja minä olin kutsumassa Taraa suoran putken toisessa päässä. Miksi namien luo ei voinut vain tulla, miksi piti mennä jonkun luolan läpi? Pari kertaa Tara oli vähän sitä mieltä, että pitääkää putkenne, mutta sitten se oivalsi, että oikeestaan se putki on ihan kiva juttu ja viimeisellä kerralla karkasi putkeen 😁 (ja sai karkaamisestaan palkkion). 

Lisäksi harjoiteltiin pupuasentoa (ei oikein onnistunut meiltä), kumartamista (liittyi jotenkin keinun tekemiseen), nenä kosketusta purkin kanteen, palkalle hetsausta ts etupalkkatreeniä (kysyin voiko käyttää vinkulelua, oli ok - Tara pystyi hienosti leikkimään hallissa ja sille lelupalkka oli tuossa harjoituksessa hyvä). Tehtiin myös peruuttamista, tuolla se tehtiin niin, että ohjaaja istui selkä seinää vasten ja piti nameja/palkkaa lähellä vartaloa, sitten vain odotettiin, että koira alkoi tarjoamaan edes pikkuriikkistä peruutusta. Ja alkoihan Tara 😊 eli ainakin alkuopetukseen tuo näytti Taralle toimivalta tavalta saada se peruuttamaan. Pitäisi varmaan joku käskysana ottaa siihen vähitellen ja testailla missä vaiheessa muissakin yhteyksissä koira osaisi toiminnon (eli että mun ei tarvi aina istua lattialla jotta koira peruuttaa). 

Kikin suuri hammasremppa

Lopulta Kiki kävi hammasoperaatiossa samalla eläinlääkärillä, joka on poistanut Nemiltäkin aikoinaan muutaman hampaan eli Anu Tulokkaalla joka työskentelee Haukiputaalla (Herttainen). 

"Kikiltä poistettiin heiluvat hampaat: 103, 110, 201, 202, 209, 301, 302, 310, 311, 401 ja 402 sekä aiemmin otettujen röntgenkuvien ja tämän päivän tutkimuksen perusteella kaksi heilumatonta, mutta tulehtunutta isoa poskihammasta: 108 ja 309. 

Lemmikkinne hampaat on hoidettu inhalaatioanastesiassa. Anestesia ja herääminen sujuivat ongelmitta. Tällä välillä kertynyt plakki ja hammaskivi poistettiin ja syventyneet ientaskut puhdistettiin huolellisesti. Ientaskut ja hampaat tarkastettiin, huomiot kirjattiin hammaskarttaan. Hampaiden poistokohdissa on puudutusta. Tulehdusten vuoksi tikkejä ei laitettu. Operaation yhteydessä Kiki on saanut tulehduskipulääkkeen ja pahoinvoinninestolääkkeen pistoksena.

Seuraava hammaskivenpoisto viimeistään elo-syyskuussa. Tarvittaessa aiemmin, jos oireita ilmenee."

Koko homma maksoi 766,15 €. Mukaan saatiin kipulääkettä (Metacam), antibioottia (Clavaseptin) ja maitohappobakteeria (Tehobakt). 

Eli se toisen ell-aseman ennustama "useita hampaiden poisto-operaatioita" vaihtui yhteen ja seurantakäynteihin (joita nyt olisi varmaan ollut toisessakin vaihtoehdossa tiedossa). 

Toinen kerta aksaan valmistavalla kurssilla

 Viikko sitten agilityyn valmistavalla kurssilla Tara opetteli venyttelemään, kertasi käsikosketusta. 

Lisäksi jatkettiin siivekkeen kiertoharjoituksia, tehtiin kosketusalusta -treeniä ja jalkojen väliin tulemista. 

Raahasin kameran reeneihin niin sain vähän videopätkiä harjoituksista. 

Hallit 13.0

 Edellisestä hallipostauksesta puuttuu ainakin seuraavat Oulun seudulla olevat koirahallit: Ihana Koiruus, Koirakoulu Kannattava ja  Sportdogs Center. Aiemmin hallit olivat listattuna taulukkoon, en jaksa kyhätä taulukkoa enää (tai ainakaan just nyt, saatan vielä muuttaa mieltäni). 

Koska oma blogi ja oma napa, niin luettelen ensin ne hallit joissa olen käynyt ja sitten ne Oulun seudulla olevat hallit (joita voi vuokrata itselleen omatoimireeneihin) eli en kerro kaikkia paikkoja joissa voi koiraa kouluttaa sisätiloissa jos ko paikoissa ei voi käydä itsekseen reenimässä. Jottei olisi mitään puolueellisuutta niin pistän hallit aakkosiin. 

---

Oulun seudun koirahallit - näistä on kokemusta

DogAntti

os.  Forsmaninranta 12, Liminka 
Vuokraushinnasto 

DogAnttia en ole vuokrannut itselleni omatoimitreeneihin vaan olen käynyt siellä muutamalla koirakurssilla. 

Iin Koiruudet
Leipojantie 2, Ii
Vuokraushinnasto

Iin Koiruuksien hallissa olen käynyt kerran lappalaiskoirien yksittäisissä treeneissä. 

KAS
2 hallia, toinen Kuivasjärvellä ja toinen Limingantullissa
Vuokraushinnasto

Kas:n Kuivasjärven hallissa olen aikoinaan käynyt Merrin kanssa agitoko- ja tokotreeneissä. Limingantullin hallissa olen käynyt lappalaistreeneissä ja Kikin tokoyksäreissä. 

Kamu-Areena, OKK
Urheilupuistontie 33, Oulu
Vuokraushinnasto

Okk:n hallissa olen käynyt lukuissa ryhmätreeneissä ja välillä maksanut myös omatoimitreenioikeudesta. 

Kisma

Varstatie 2, Kempele
Vuokraushinnasto

Kisman hallissa olen käynyt lukuisilla eri kursseilla koirieni kanssa ja toisinaan vuokrannut hallia myös omatoimitreeneihin. 

One Mind Dogs Areena, Active Dogs
os. Teollisuustie 1, Haukipudas 
Vuokraushinnasto 

Activen hallissa kävin aiemmin koirineni agility- ja tokotreeneissä, niihin aikoihin ostin välillä myös omatoimitreenioikden halliin. 

Sportdogs Center
Tarjusojantie 12-14, Kempele
Vuokraushinnasto 

Tara käy treenailemassa Sportdogs Centerissä - omatoimitreeneissä ko hallissa en ole käynyt. 

---

Oulun seudun koirahallit - näistä ei ole kokemusta

Iin koirahalli
os. Hallitie 22D, Ii
Vuokraushinnasto 

Ihana Koiruus
* halli avataan tammikuussa 2022*

JanDogs
Ratamotie 18, Oulu
Vuokraushinnasto

Koirapalvelu Kannattava
os. Ratamotie 46, Oulu
Vuokraushinnasto

Osty ry
os. Kansipojantie 6, Oulu
Vuokraushinnasto

Rallyhaukut
os. Lumijoentie 8, Oulu
Vuokraushinnasto

Kampaushetket 16-17/21

 Ainakin parit Kikin kampaustuokiot on kirjaamatta. Karvanlähtöäkin on koiralla jonkun verran ollut. 

Vaihtelevia treenejä

 Kiki mietityttää. Sen kanssa treenaaminen, ja muutenkin. Että kuinka kipeä se mahtaa olla, paljonko vaivaa kipeä suu/hampaat ja onko jotain muuta vialla. Koheneeko fiilis/olemus kun hampaat saadaan kuntoon? Hieman sellaista olotilaa on nyt itsellä, että saattaa olla, että pitää jotain lääkitystä kokeilla Kikille tässä myöhemmin - kun hampaat on hoidettu (niiden poiston aikaan koira tietysti saa kipulääkettä). En manaile mitään, mutta suhtaudun asiaan niin, että jos jotain on niin tietysti yritetään lääkitä koiraa jos sillä sitä voitaisiin auttaa. En tarkalleen osaa sanoa milloin muutos tapahtui, mutta Kiki ei enää hypi sohvalle / sänkyyn jne. 

Tänään esim Kiki oli tosi tohkeissaan nosetreeneissä ja reenit menivät muutoin ihan kivasti, mutta kun kahdella etsintäalueella oli paikat missä olisi pitänyt nousta ylemmäs (toisella penkille ja toisella seinää vasten) niin Kiki ei tehnyt niin. Seinä-paikassa sanoin löytö, vaikka Kiki ei tarpeeksi ylös osoittanutkaan löytöä ja toisessa paikassa nostin koiran penkille josta se jatkoi nuuskutteluaan ja teki sitten löydön. 

Kiki tykkää nukkua osan yöstä mun tyynyllä, joten aamuyöstä nostan sen sänkyyn, jossa se ryntää kiireenvilkkaa tyynyjen sekaan ja valtaa sieltä itselleen mieluisen paikan. Illalla kun mennään nukkumaan Kiki ei ole haluamassa sänkyyn vaan menee nukkumaan koirapedille mikä on makkarissa. 

Eilisissä koiratanssitreeneissä kun ohjelmassa oli kisanomainen treeni niin Kiki ei oikein innostunut. Tai itsellä ei ollut superhyvä suunnitelmakaan, että osittain menee kyllä omaan piikkiinkin. Mutta koira kehässä lähinnä haisteli ja haukkui. Yritin sitten saada siihen jotain kontaktia (ts juoksentelin jotta koira ottaisi muhun kontaktia eikä niin että väkisten houkuttelisin koiran huomaaman mut - aiemmin tuo on toiminut Kikille ihan hyvin, mutta eilen Kiki ei tod ollut tanssitreeni -tuulella). 

Tara oli mukana reeneissä joten se kävi tekemässä pari kehäänmeno -treeniä, mutta siitä kyl totesin, että pitkä on tie tehdä koirasta kisakoira ts totuttaa se tyhjään kenttään, tuomareihin, viereisen kentän häiriöihin ja ties mihin kaikkeen. Palkattomuudesta yms puhumattakaan. Ekalla kiekalla Tara enimmäkseen haisteli maata ja pälyili. Toisella kiekalla kävin lähinnä tekemässä kontaktiharjoituksia ja vähän jotain seuraattamisia eri puolilla kehää ja muutamia temppuja niin että palkkailin paljon koiraa ja se "kehässä käynti" sujuikin huomattavasti paremmin. Eipä pidä kuvitella pennun selviävän vielä turhan haastavista treeneistä. 

Kohta loppuu nosetkin

 Vielä kolme kertaa jäljellä Kikin nosereenejä tälle vuotta. Tämän viikon maanantaina Kikillä oli parempi meno nenähommissa kuin parilla sitä edellisellä kerralla. Ens talvelle en ole hakenut sille ryhmäpaikkaa. Pidetään hetken aikaa taukoa ohjatuista harjoituksista. Säästyypä ne rahat vaikkapa niihin hammaslääkärilaskuihin. 

Taran tanssikurssi loppui

 Viime sunnuntaina oli viimeinen kerta Okk:n koiratanssin perus/alkeiskurssista. 

Ensin tehtiin improtreeni (en osannut kääntää tätä oikein päin), jossa Tara teki vähän erejä juttuja kuin mihin yritin sitä johdattaa. Eipä tuo mitään haitannut, pääasia, että oli hyvä meininki 😀

Seuraavaksi porukka jaettiin kahtia, toisella puolen toinen kouluttaja kertoi mitä kaikkea voi tehdä kepillä. Eli tanssiesityksissä voi olla rekvisiittana keppi (sateenvarjo, tms), jonka kanssa voi tehdä erilaisia liikkeitä. Toisella puolella kerrattiin jotain kurssilla aiemmin opeteltuja temppuja. Minä kysyin vinkkejä kasi-temppuun, jota en ole juurikaan reenaillut kun se menee aina ihme säätämiseksi. 

Sateenvarjon kanssa Tara oli ihan superkekseliäs. Osaa se näköjään tarjoilla tekemisiä 😊
(tiesinhän minä sen entuudestaankin)

Tähän toiseen versioon päädyttiin sillä, että ensin Tara laittoi yhtä tassua varjolle, josta palkkailin sitä. Ja siitä meni ehkä pari minuuttia (muutama yhden tassun toisto), kun se teki jo näin:

Kasitemppukin me saatiin jo paremmaksi, kun sain Jenniltä hyvät neuvot ja lakkasin säheltämästä 😁 Tässä pätee se ihan sama kuin monessa muussakin Taran koulutustilanteessa, että namit pois omista käsistä. Pentu miettii ja keskittyy tekemiseen paremmin kun palkka ei heilu nenän edessä. 

Agilityyn valmistava alkeiskurssi, ensimmäinen treeni

 Tiistai-iltana Tara tosiaan aloitti aksan alkeet Tiian koirakoulussa Annikan ryhmässä. Ryhmässä on Taran lisäksi villakoira (kääpiö?), suomenlapinkoira ja joku vinttikoira (en ole satavarma rodusta). Ilmeisesti siinä pitäisi olla myös sheltti, mutta se ei ollut tällä kertaa paikalla. 

Tuolla kurssilla ei ole tarkoituskaan tehdä kaikkia mahdollisia aksaesteitä, itseasiassa ilmeisesti tehdään vain juttuja siivekkeillä ja putkilla. Mikä on ihan ok minulle, en haluaisikaan viedä Taraa vielä kontaktiesteille yms eikä pentua tarvitse vielä (pitkään aikaan) hyppyyttää varsinaisesti vaikka kotona onkin melkoinen pomppijainen. 

Ensimmäisellä tunnilla tehtiin vatireeniä. Se että koira teputtaa etujaloilla vadin päällä on Taralle jo tuttua puuhaa, mutta uutena meille tuli vatiin meno. Jossain vaiheessa koiran pitäisi koota itsensä niin, että sen kaikki tassut olisivat vadissa. Nyt Tara laittoi kyllä etutassut vatiin, mutta siitä käveleminen ja takajalkojen vatiin laittaminen olikin jo haastavampaa. Muutama takajalkavateilu saatiin kuitenkin aikaiseksi. Nyt käytettiin pesuvatia, mutta koiran koko määrittää sen minkä kokoinen vati millekin koiralle on hyvä (tarpeeksi vaativa, muttei liian vaikea). 

Sitten tehtiin siivekkeen kiertoa. Niin että oltiin ihan lähellä siivekettä. Tarjoamisen kautta koiran olisi pitänyt lähteä sitä tekemään. Tara teki kyllä joitain kertoja, mutta vain toiseen suuntaan. En saanut koiraa oikein ymmärtämään jutun juonta. Vaikka sen kanssa on tehtyä kartion kiertämisiä mitkä ovat alkaneet sujumaan ihan hyvin jo. Selvästi Tara ei ole vielä yleistänyt kiertämistä - eli laiska ohjaaja ei ole tehnyt erilaisilla asioilla ja esineillä kiertoreeniä - ei voi vaatia pennulta kun yleistämistä ei ole tehty. 

Lopuksi tehtiin vielä käsikosketusta. Tara oli ihan kuutamolla. Tarjoili kaikkea muuta, kuten sitä maihinmenoa mitä on helppo tarjoilla kaikkeen ja tassun antamista. Mutta kun pitäisi koskea kuonolla käteen, niin ei voi ymmärtää ... 

Tokotreenit 17.11

 Koska niin paljon kaikkea on syksyn aikana ehtinyt tapahtumaan Taran harrastusrintamalla niin aloitetaan reenijutut helposta ja kerron tuoreimmassa muistissa olevia ensin. Eilen illalla Taralla oli tokotreeni Kempeleessä Kisman hallilla. Ryhmässä treenaa yksi hiljainen malinois ja neljä muuta koiraa (sis. Taran), jotka ovat kaikki omallalaillaan äänekkäitä / reaktiivisia. Olen yrittänyt pitää jonkinlaisen oman tilan / reviirin kun reenaillaan asioita jotta Tara ei provosoituisi muitten jutuista tai provoilisi muille - aina tämä ei kuitenkaan onnistu. Toisaalta vaikka tiedän että joillain muilla koirilla keittää joskus yli kun leikin Taran kanssa (palkkailen sitä lelulla) niin teen sitä silti toisinaan, en tosin vinkuleluilla koska (jotain ymmärrystä minulta kuitenkin löytyy). Haluan ylläpitää Tarassa myös sitä lelupalkkausintoa mitä sillä on ollut. 

Eli eiliseen. Treenailtiin Katjan ohjaamina ruutua ja ylempien luokkien kaukokäskyjä. Nuo voi-evl kakevaihdokset tulivat eilen ekaa kertaa ohjelmistoon. Niissä Tara oli melkoisen hieno, tehtiin siis ihan vain kaukojumppaa eli liikerataa seiso-maahan-seiso ja istu-seiso-istu, näistä jälkimmäinen eli istumiseen liittyvä sarja oli vaikeampi. Taralle on tarkoitus opettaa takajalka-kaukot (hox vaan, muistappa tämä jatkossa). 

Ruutureenissä muisteltiin ensin alustalle menoa. Siinä käskysanana on "matto", mikä meni ihan kivasti. Mutta kun alusta vietiin ruutuun (ekaa kertaa) niin Tara tarjoili kartion kiertoja ja kun ne eivät kelvanneet niin alkoi nuuskuttamaan lattiaa. Otettiin sitten ensin tosi läheltä alustaa muutamia reenejä ja sitten siirryttiin hieman kauemmas ja saatiin sieltä välillä onnistumisia. Tara poistuu herkästi alustalta eli mun pitää alkaa opettamaan sille siihen pysähdystä. Nyt sanoin -kun testattiin- "seiso" mutta en ole varma onko se fiksu käsky tuohon kohtaan? Pitääkö erilaiset seisomiset erotella eri yhteyksissä (ja lajeissa) eri käskyiksi? 

Tunnaria käytiin tekemässä itsekseen. Tehdään sitä siis yhden tunnarin piilotusleikkinä. Kätkin ruutunauhan sekaan kapulan ja tein jopa pienen paikkisreenin siinä ensin ennen kuin päästin koiran etsimään (käskyllä "oma") hienosti koira muisti mitä ollaan tekemässä vaikka joutui välillä miettimään muuta (paikallaan pysymistä). Tara etsii hyvin tunnistusnoutokapulan ja nostaa sen ja tuo sen sitten mulle - tai jos rehellisiä ollaan niin se lopputuonti on ehkä vähän sellainen "mun aarre, nakertelisin tätä nyt" eli nappaan kapulan koiralta ja palkkailen sen (kehuen kovasti tietty kanssa). 

Lisäksi reenailin itsekseni sen kanssa erilaisia malttiharjoituksia, pertsaa ja vähän koiratanssihöntsäilyjä. 

Vilttitreenin vaikeus

 Kuten alunperin epäilinkin, niin olen lähtenyt opettamaan Taralle vilttireeniä väärin. Tai ainakin jossain vaiheessa urautunut siinä väärille raiteille. En vain osaa opettaa koiralle sellaista käytöstä. Osittain tekisi mieli heittää pyyhe kehään. 

Toisaalta olen saanut kyllä pennun, ts opetettua sille huomaamattani käytöksen, joka helposti tarjoaa maihinmenoa/makuuta aina jos se ei muuta keksi. Liittyykö tämä ekaan kappaleeseen vai ei, en tiedä. 

Toinen mielipide

 Yleensä en ole se ihminen joka jaksaa kilpailuttaa ja kysellä toisia mielipiteitä (huomaan että tässä on ristiriita, kyllähän minä joissain asioissa kysyn ihmisten mielipiteitä). Mutta kun yksi ell sanoi, että koiralta pitää poistaa parikymmentä hammasta mutta ei osaa kuitenkaan kertoa, että montako operaatiota hampaiden poistaminen vaatii, niin päädyin kyselemään asiasta hieman lisää. Muualta siis. Tämä eräs nimeltä mainitseman eläinlääkäri sanoi yhden hammasleikkauksen maksavan 600-900 euroa, mutta hän ei osannut kertoa tarkemmin hintaa per operaatio eikä sitä, että kuinka monta leikkausta pitää tehdä. Eli ei tietoa siitä montako hammasta voidaan poistaa per operaatio ja montako operaatiota ja kuinka kauan Kikin suun hoidattamisessa tehdään. Hammasremppoja ei koiralle kannata tehdä kovinkaan tiheästi jotta ehtii toipua edellisestä eikä koiraa ole hyvä rauhoittaakaan hirmu usein. Yritin saada ko klinikalta myös vastausta siihen, että mikä on se summa mitä Kikin hammashuolto maksaa yhteensä - että kait he ymmärtävät ettei meillä ole pohjattomasti rahaa laittaa Kikin hampaisiin; pitää tietää puhutaanko kahdesta tuhannesta vai kymmenestä tuhannesta tai jostain siltä väliltä (kerroin myös ettei meillä ole koirilla vakuutusta). He eivät osanneet vastata minulle - tai ainakaan tähän päivään mennessä en ole kuullut vastauksia. 

Marraskuun huolto

 Tämän kertaisella Oulunsalon fyssarivisiitillä myös Tarassa oli hieman hoidettavaa. Aloitettiin kuitenkin Kikistä, jolla oli ensimmäistä kertaa hartia ja kaulakin kipeä (oletuksena hammassäryn seirauksia). Lisäksi Kikistä löytyi kireyttä lannerangassa (molemmilta puolilta). Kumpikin kyynär oli ok eli ei erityisiä jumeja etujaloissa. 

Taralta löytyi tosi kireä lihas oikean etujalan ojentajasta, oikeaa etujalkaa Tara ei myöskään halunnut/antanut oikein venyttää. Lisäksi sillä oli oikea pitkä selkälihas kiristynyt kauttaaltaan. 

Taralle pitää tehdä pyörityksiä molempiin suuntiin. "Te" jumppaa niin että koira kääntää itseään kohti takamusta. 

Myös minä kävin hierontapöydällä ja jaloissa löytyi monen kuukauden edestä jumeja ... 

Hammastietoutta

 Viisi vuotta sitten etsin kyynärtietoutta netistä ja nyt googlailen koirien hammasjuttuja. Tässä yksi, missä on paljon asiaa: Koira ja kissa parodontiittipotilaana

"Mikäli lemmikilläsi todetaan pitkälle edennyttä parodontiittia, hampaanpoistoista ei kannata ahdistua. Parodontiitti paranee hampaanpoistojen myötä 100%:sti. Tavoitteena koirien ja kissojen hammashoidoissa on ennen kaikkea saavuttaa terve ja kivuton suu." Lähde

Kasauma

 Ajatuksia ja tarinoita pitäisi kertoa Tarasta. Sen murrosiän touhuista ja koulutaipaleesta. Ryhmätreeneistä ja kotiharkoista. Mitä pidempään vetkuttelen kirjoittamista sen enemmän juttuja kasautuu ja sen työläämmältä kaikki tuntuu. Joskus teksti tuntuu syntyvän kuin itsestään, sellaista hetkeä olen sitten odotellut. 

Kikin hammassäätö sekoittaa ajatukset enkä saa järkeviä treenitarinoita kirjoitettua. 

Ennen kuin tämä hammasseikkailu alkoi niin ollaan käyty Haukkiksella joitain kertoja omatoimitreenimässä ja kotona sekä lenkeillä on tehty reenisiä. Ryhmätreenien lisäksi. 

Koiratanssia Taralla on jäljellä yksi kerta. Tokoissa on käyty silloin kun on päästy ja ne jatkuvat joululle asti. 

Metsäretkillä on käyty yllättävänkin paljon, sekä hihnahihnalenkeillä että liinalenkeillä. Tara on myös käynyt juoksemassa pari kertaa Eetun kanssa (lyhyehköjä matkoja), ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä että siitä tulee ihan kelpo juoksulenkkikaveri Eetulle. 

Hammasshokki (epäonnen Kiki)

 Kiki kävi tänään siellä koko suun hammasröntgenissä. 

"Yleistutkimuksessa ei poikkeavaa. Kiki rauhoitettiin toimenpiteen ajaksi. Aiemmin ilmenneiden rauhoitukseen liittyvien ongelmien takia Kiki sai myös oksennuksen- ja pahoinvoinninestolääkkeen.

Anestesia sujui hyvin. Kikiltä kuvattiin koko suu ja tehtiin hammaskartta. Hampaat olivat huonossa kunnossa ja suussa oli useita poistettavia hampaita, ks. hammaskartta. Poistokertoja tulee useampia. Katson kuvat vielä läpi ja soitan teille lähipäivinä muuttuuko hoitosuunnitelma. 

Antaa Kikin levätä ainakin 2-3 vk ajan ennen seuraavaa anastesiaa."

Hammas-rtg maksoi 239,37 €

Kikin ientaskut ovat syventyneet ja sillä on 11 heiluvaa hammasta suussaan + 1 mikä heiluu hieman. Poistettavia hampaita yhteensä 17:  201, 202, 203, 208, 301, 302, 303, 309, 310, 311, 401, 402, 403, 409, 101, 103, 110 (seurattavat 204, 304, 104) - numerot ovat hammaskartasta. 

Tyypillisempää pikkukoirille tällaiset hammasongelmat, tai ainakin tässä laajuudessa, kuulemma. Voi olla perinnöllistä, tai olla olematta. Jos on perinnöllistä vaivaa niin voi hyppiä kauemmiltakin sukulaisilta tämä hampiongelma. 

Eipä ollut kaikkein tyypillisin rotu myöskään kyynärongelmiin. 

ps. tasan viis vuotta sitten Kiki kävi Seinäjoella ... 

Hammasröntgeniin

 Muutaman päivän arvoin ja pähkäilin, että minne soittelisin etsiessäni Kikille jatkohoitoja hampaisiin liittyen. Päädyin soittamaan Oulun Eläinklinikalle, josta sain ajan hammasröntgeniin ensi viikon maanantaille. Hassua, olin ajatellut, että aika pitää varata suurin piirtein tammikuun puoliväliin tms. Tosin voihan se olla, että tuo hammas-rtg on tässä se helppo osuus ja sitten jos suuta pitää vielä operoida niin aikoja on heikommin saatavissa. 

Maanantaina jää siis nosetreenit väliin (taas). 

Hammaslääkärissä ja kyynärien tilanne

 Kiki kävi tiistai-iltana hammastarkastuksessa ja samalla rauhoituksella siltä rtg-kuvattiin myös kyynärät. 

Hampaista sanotaan kotiutuslapussa näin:

"Kikiltä poistettiin hammaskivi ja kaksi heiluvaa hammasta. Osassa hampaita on syventyneitä ientaskuja ja pientä heilumista, joten jatkohoitona hammasröntgenkuvaus ja tarvittavien hampaiden poisto 3 kuukauden kuluessa". 

Kyynärät: 

"Kikiltä otettiin kyynärpäistä kontrollikuvat. Vasemmassa kyynärpäässä nivelrikkomuutoksia, mikä on tavallista leikkauksen jälkeen. Oikea kyynärpää siisti."

 

Kipulääkettä Kiki saa 7-10 päivää (aloitettiin eilen sen antaminen). Mahtoi ne vialliset/poistetut hampaat olla jo kipeät, koska enää Kiki ei ole niin kiukkunen Taralle (ei ne tosin vielä kaveeraa kuten aiemmin, katsotaan josko fyssarilla käynti ensi viikolla toisi helpotusta tilanteeseen). 

Kränää

 Olikohan se nyt sitten viime viikolla kun Kiki totesi ettei se siedä Taraa lähellään eikä ainakaan ala sen kanssa pelailemaan mitään. Mietin siinä sitten eri vaihtoehtoja käytökselle, onko Tara kasvanut niin ettei siltä siedetä enää pentutoilailuja ja Kiki on päättänyt pistää sen ruotuun? Onko Kiki niin jumissa että on siksi kipeänä eikä halua kotinorsun törmäilevän siihen? Kiki tosin on ajanut Taran myös vaan pois ihan läheltään muissakin tapauksissa kuin kaahotuksissa tms mahdollisen leikin tuoskinnassa. Tietysti rupesin itse pitämään koiria silmällä ettei ärhentelyt pääse tulehtumaan ja ennakoimaan tilanteita. Tara on hämmentyneen oloinen kun "isosisko" ei ala sitä tai on niin kiukkuinen. Ensi viikon tiistaina on onneksi Kikillä seuraava hieronta, josko sitten helpottaisi. 

Taran koiratanssikurssin kerrat 3 ja 4

 Reilu viikko sitten sunnuntaina oli Taran koiratanssikurssilla aiheena kontakti ja tassutemppu. 

Sillä kerralla menin suosiolla pitkälle sivulle kauaksi suosikkipaikoista joten sain muihin enemmän etäisyyttä joten Taran ei tarvinnut niin kovasti reagoida muiden tekemisiin. Hyviä vilttiketjutreenejä saatiin tehtyä. 

Kontaktitreeniä tehtiin siis niin, että koira oli mahdollisimman pitkässä hihnassa ja koiraa ei houkuteltu tai muuten haettu sen huomiota vaan se sai katsella ympärillee ja haistella, jos niin halusi tehdä. Kun koira otti kontaktia omistajaansa niin se piti kehua ja palkata. Jos Tara ei olisi ollut melkoisen äänekäs välillä niin se olisi ollut aikamoisen pro tässä harjoitteessa, koska se ei juurikaan välittänyt muista (tai nuuskuttanut lattiaa). Toki en itse halunnut palkata sitä komentavasta kontaktista vaan odotin aina että se hieman rauhoittui (hiljeni) ja meni joko istumaan tai maahan. Näistä omaehtoisista rauhoittumisista kunnon palkkaus, muuten sellaisesta normikontaktin otosta toki palkkausta ja kehua kanssa, mutta erityisen iloinen olin jos koiruus sääteli itse viretasoaan. 

Ruvettiin myös tosiaan treenailemaan tassutemppuja. Niistä treeneistä sain pienen videonkin otettua (linkki). 

Eilisiin eli neljänsiin tanssitreeneihin ei päästy paikalle, kun ollaan Rukalla syyslomareissusella. Mutta kirjattakoon ylös, että olivat treenineet uusina temppuina joko kyljelleen menoa tai hyppyä. Ja kaikki olivat tehneet (samaan biisiin) esityksen missä oli pitänyt tehdä: 1)tassutemppu 2)ohjaajan ympäri pyöriminen 3)pujottelu (max4) 4)vapaavalintainen temppu. 

Kikin namitestit - makuraati vol.9

 Vaihteeksi namijuttuja. 

Kuvassa vasemmalla oleva on Musti & Mirri -tuote, mikä on osottautunut ihan hyväksi. Koirat tykkäävät, namit eivät sotke ja ne saa helposti murrettua kahtia, jolloin ovat riittoisampia ja ehkä sopivamman kokoisiakin nopsasti syötäviksi. Oikeanpuolimmaisia otin/ostin testattavaksi ~viikko sitten Halpa-Hallista, olivat tarjouksessa maksaen euron per pussi. Nuo ovat suoraan kivan kokoisia, eivät myöskään sotke ja maistuvat koirille tosi hyvin. 

Henkselit

 Aika komiaa. Sportdogscenterin logossa toinen koirakuvista on mun ottama. Ja kyllä kuvan käytöstä on sovittu ko koirakoulun kanssa. 

Kampaushetki 15/21

 Viime viikolla päivänä eräänä kampailin koiria. Taraa lähinnä jotta muistaa, että sellaistakin pitää välillä tehdä. 

Eilen nyppäsin lenkillä Kikistä pari irtovillaa pois. En edes muista milloin viimeksi sen turkissa olisi näkynyt sellaisia harmaita irtovillasuortuvia. Jollakin taitaa olla karvanlähtö ja jotakuta pitäisi vissiin harjata oikein urakalla. 

Lumipyry lokakuussa

 Tänään on tullut taivaalta lunta aamusta iltaan. Mikäs siinä, koirat tykkää ja maisemakin oli kiva hetken aikaa (nyt sataa vettä). Ainut vaan, että saadaan autoon talvirenkaat vasta huomenna alle, joten jätin sitten ihan suosiolla Taran tokot väliin (myin ne kaverille). Viime viikon tokoihin en mennyt orastavan kurkkukivun takia (ne treenit annoin yhdelle toiselle kaverille). 

Eilen kävin koirien kanssa Haukkiksella treenimässä. Kaveri lapinkoirineen oli varannut yhden kentän tunniksi, joten mentiin samalle vuorolle (toki mulla on myös omatoimitreenioikeus sinne). Kikin kanssa treenailin ensin kontaktijuttuja (Kiki nuuskutti aika paljon lattiaa, mutta "virkos" se siitä sitten kiinnostumaan mustakin), lisäksi Kiki teki muikkupalkalla jotan seuraamispätkiä ja muita temppusia. 

Tara treenasi ensin aika paljon vilttiketjuilua kun meinasi mennä vähän kiihkeäksi kun paikalla oli pari suomenlapinkoiranpentua joiden kanssa se on leikkinyt Alakylän lapinkoiratreeneissä. Saatiin hyviä häiriöharjoituksia ts vilttitreenit rupesivat sujumaan alun sählingin jälkeen ihan hyvin. 

Lisäksi tein Taran kanssa perusasento kontakti/luopustreeniä, vatitreeniä ja kaukoja. Leikittiin lelulla ja Tara söi nakkeja. 

Kahdenlaisia koiratanssitreenejä

 Toissaviikolla Kikin tanssitreenit olivat 1-kentällä. Kiki oli hyvässä treenimoodissa. Harjoiteltiin ekan kerran ns lenkkiä. Siinä alkuharjoitteissa laitetaan kartioita yms pienelle kaarelle ja opetetaan koira kiertämään ne kaikki, ohjaajan pysyessä paikallaan. Tarkoituksena on saada levitettyä kartiot ympyräksi, vähentää vähitellen kartioiden määrää ja lopulta koira juoksee lenkkiä kaukana ihmisestä. Kun tällaisen opettaa koiralle niin saa näyttävämpiä koiratanssiliikkeitä kun koira tekee kauempana ohjaajasta; kesken lenkin voi koiraa pyytää tekemään pyörähdyksen tms - tai sitten koira vaan juoksee muutaman lenkin ja ihminen tekee sillä välin jotain hienoa ja taiteellista (ja tanssillista). Aiemmin olen luullut, että tämä on joku bordercollie/shelttijuttu mitä ne tekevät luonnostaan (joskus ehkä jopa luulin, että jonku koira vaan lähti lapasesta kun se tolleen kehässä juoksi ... 😁). Enivei, testasin tuota Kikille ja sehän toimi tosi hyvin 😍 

Lisäksi treenailin improna flowta (oon itse vähän huono näissä, loppuu temppumielikuvitus) ja sitten tehtiin harjoituksia missä vaihtelin käsien paikkaa (ylös, sivulle, syliin) testaillen miten koira reagoi. Sehän meni enimmäkseen hienosti, eli Kiki keskittyi ja oli hiljaa. Eli seurasi hienosti vierellä. Paluu hooteeämmään? Kiki siis haukkuu herkästi joissain temppujen käsiohjauksissa ja tästä yritän nyt opetella pois tehostamalla sanallisia käskyjä ja vähentämällä käsiapuja. 

Nämä olivat siis hyvänmielen treenit. 

Sitten ne viimeisimmät treenit. Oltiin 2-kentällä (harkat ovat vuoroviikoin ykkös- ja kakkoskentillä). Ei oikein päästy hyvään treenikuplaan. Ahistus-Kiki nosteli päätänsä. Vähän jotain irtonaisia temppusia saatiin tehtyä, mutta koska koiran ajatukset selvästi harhailivat ja se paineistui tilanteesta, äänistä, koirakoista, mistä lie niin tehtiin vähän sillisalaattina itsetunnonnostatus-hyvänmielenhömppätemppusarjoja. 

Hieman sellaista suunnitelmaa sitten tuossa pohdiskelin, että jos tuo 2-kenttä on Kikille turhan paha (häiriö) niin pitänee jatkossa niissä treeneissä kun ollaan sillä kentällä käydä tekemässä joku täsmäiskutreeni superpalkalla ja sitten poistua hallista eikä jäädä sinne mitään hinkkailemaan. 

Sopimukset itseni kanssa ja niiden sopimusten purkaminen

 Viisi vuotta sitten kun Kikin agilityura loppui ennen kuin oli kunnolla ehtinyt alkaakaan niin vannoin etten ikinä enää harrasta agia. Syynä sille lähinnä oli luopumisen tuska ja kaikki se tunneskaala mitä kävin läpi silloin kun Kikin kyynärpeikko paljastui. En myöskään halunnut enää minkään (koira)harrastuksen olevan jotenkin niin ylivuotavan tärkeää kuin aksa joskus oli. 

Tuon kokemuksen jälkeen olen (entistäkin enemmän) hyppinyt lajista lajiin, tehnyt koirien kanssa milloin mitäkin fiiliksen mukaan ja tarkoitushakuisesti pyrkinyt siihen ettei mikään laji kiilu yksinään himotuimman harrastuksen kukkulalla.

Joskus ehkä myös ajattelin ettei nykyisen kaltainen hömppätreenailija ole "kunnon koiraharrastaja" (joo, hönöt ovat ihmisen ajatukset joskus olleet). Se "himo kisaaja" tai "tavoitteellinen harrastaja",  joka joskus olin, on kadonnut jonnekin. 

Kun ruvettiin uutta koiraa hommaamaan niin Eetu sanoi, että siitähän voisi tulla mulle uusi agilitykoira. Siinä vaiheessa -ja pitkään sen jälkeenkin- kielsin jyrkästi moiset puheet; ei tule, kun aksaa en enää aio harrastaa enkä näin ollen agilitykoiriakaan tarvitse. Hieman ennen kuin Tara kävi niissä välikuvissa niin rupesin miettimään, että jos kuitenkin testattaisiin Taran kanssa, että tykkäiskö se aksasta? En halunnut ajatella asiaa enemmän ennen kuin välikuvissa oli käyty, mutta kun sieltä tuli vihreää valoa harrastuksen suhteen, niin ... huomasin vilkuilevani alkeisagilitykurssitarjontaa Oulun seudulla. 

Pitkän jaarituksen lopputulemana Tara aloittaa *Sportdogcenterissä Annika Haikosen opastuksella tutustumisen aksaan 😎 Kurssi alkaa 16.11 
Tässä on sellaista historian havinaa, että (jos en nyt ihan väärin muista) niin Annika on kouluttanut myös minua ja Merriä joskus Okk:lla 2000-luvun alkupuolella (eli agilityurani alkutaipaleella) 😉

Sen jälkeen kun olen lopettanut agilityn harrastamisen niin säkäluokat ovat lisääntyneet kolmesta viiteen (en ehtinyt pikkumaksien tai pikkuminien kelkkaan). Säännöissä ei myöskään ollut oivia tai pavoja (tai mitä ovatkaan) eikä koirat saaneet hyppiä kisaluokista toiseen. Myöskään nykyisen kaltaista koirien mittauskäytäntöä ei ollut (josta en siitäkään ole tarkemmin perillä, toki koirat mitattiin ennen kisaamista ja tulos merkittiin kisakirjaan aiemminkin). 
Ilmeisesti radat ovat muuttuneet erilaisemmiksi ja ne ohjaukset mitkä olivat kymmenen vuotta sitten pinnalla ovat jo historian havinaa ja nykyaksa on ihan toisenlaista ... 

Että aika ummikkona ja puhtaalta pöydältä (tietämättömänä mistään) voin telinejumpan Taran kanssa aloittaa 😊

*Avarian Sportdogs vaihtoi nimensä vähän aikaa sitten Sportdogcenteriksi, koulutustila sijaitsee Kempeleessä. 

edit. Jep, sitäkin mietin, että tuleeko liikaa treenejä pennulle viikossa. Koiratanssikurssi ja tämä aksan alkeet menevät hieman lomittain eli koiratanssia viimeinen kerta on 21.11 - eli vain tuolla yhdellä viikolla Taralla on kolmet ryhmätreenit. 

Kolmesta kahteen

 Pari viikkoa sitten vaihdoin Taran ruokailut kolmesta kahteen; nappulan määrä per annos hieman vaihtelee eli joskus desi ja joskus puoltoista desiä. Hieman olen sitä pohdiskellut, että milloin pentu siirtyy penturuuasta muuhun murkinaan. Tällä hetkellä ajattelen niin, että kun tuo iso ruokasäkki loppuu niin sen jälkeen en enää ostaisi isoa pussia pentunappulaa vaan muutaman kilon säkin. Mutta tästä mielipide/ajatukset vielä elävät suuntaan ja toiseen. Mahdollinen ajatus on syöttää penturuokaa sille tämän vuoden loppuun ja vuoden vaihteen tienoilla siirtyä aikuisempaan ruokaan. Ainakin jos Ruotsiin meno toteutuu jo helmikuussa niin sitten olisi ehkä helpompi jos koirat söisivät samaa sapuskaa (jos se molemmille passaa jne). 

ER ja muita sarjoja

 Päätin just melkoisen tv-sarjamaratonin kun sain katsottua Teho-osaston kaikki jaksot. Viisitoista kautta siis. En tokikaan ihan putkeen (ihan niin hullu en sentään minäkään ole 😂). Teho-osastoa katsoin hyvinkin aktiivisesti toki silloin kun se alunperin tuli televisiosta, niitä ensimmäisiä kausia, mutta näitä viimeisiä en sitten enää ollutkaan nähnyt. 

Sairaalasarjoista aloin katsomaan pari päivää sitten uutta tositapahtumiin ilmeisesti pohjautuvaa Dr. Death, josta en parin jakson perusteella osaa vielä sanoa tykkäänkö siitä vai en. Kolmas sairaalasarja, jota olen viime aikoina katsonut on Good Doctor - se löytyy Viaplaylta (kaikki viisi kautta). Siinä olen muistaakseni kakkoskaudessa menossa. 

Rikossarjoista katsoin ihan vasta sarjaa nimeltä NCIS ne kaudet mitä Viaplaylta löytyi (viimeisin katsottu kausi taitaa olla 17. ihan alusta asti en ole ko sarjaa nähnyt koska kaikki alkupään jaksot eivät ole nähtävissä tuolla (mikä muuten onkin ihan idioottimaista että suorapalveluissa ei ole alusta asti jotain sarjaa ... ihme hommaa joskus kun on vaikka kaudet 3-5 tms)). 

Eetun kanssa alettiin katsomaan joitain viikkoja sitten Game of Thrones'ia (ei olla aiemmin katsottu sitä), siinä ollaan nyt neljännessä (tai viidennessä) kaudessa menossa. 

(jos unohdin jonkun sarjan mitä olen viime aikoina katsellut niin lisäilen sen tähän myöhemmin)

Tara koiratanssikurssilla

 Tara aloitti tosiaan koiratanssin harrastamisen, kun pääsi Oulun koirakerhon koiratanssin perusteet -kurssille, joka alkoi syyskuun lopussa. Nyt on kaksi kertaa kurssista ollut (yhdellä viikolla ei ollut treenejä kun hallissa missä treenit ovat oli silloin agilitykilpailut). 

Ensimmäisellä kerralla Taran taukovilttikäyttäytyminen sujui varsin kivasti, mutta viime viikolla oli enemmän häröilyä. Pentu joutui vähän turhan vaikeaan paikkaan kun sen lähellä oli muita koirakkoja. Itselle tämä ylös, että seuraavalla (seuraavilla) kerroilla kannattaa leiriytyä selvästi erilleen muista tai olla menemättä yleisesti himottuihin paikkoihin (ehkä ne koukkupaikat tai muut siinä laatikoiden läheisyydessä olevat paikat). 

Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin jalkojen ympäri pyörimistä ns kahdeksikkoa. Tässä itsellä oli vaikeuksia käsiohjaustekniikan kanssa. Tara seuraa erittäin halukkaasti namikäsiä, ja on kovin oppivainen, joten nakkikäsillä ei voi huitoa miten sattuu. Lisäksi harjoiteltiin pyörähdystä, siis sitä että koira pyörähtää itsensä ympäri. Käskyinä näissä "kasi", "twist" (myötäpäivää) ja "swing" (vastapäivään). Käskyjä pentu tokikaan ei vielä osaa. 

Toisella kerralla harjoiteltiin mukana kulkemista. Kukin koirakko kävi musiikin soidessa yksinään estradilla. Tara hyppi -ja käskytti- nakkikäsiäni. Ei mennyt oikein putkeen siis, omalta osaltani. Positiivista oli kait se, että koira ei pyrkinyt eri suuntaan. Havaintona toki myös se, että pennulle on oma opettelunsa ja häiriön aiheensa se jos itse yritän notkua musiikin tahtiin (eli poikkeavasti normaalista liikkeestäni). 

Lisäksi otettiin harjoittelun alle jalkojen välistä pujottelu (eri kuin kasi, eli tässä ihminen liikkuu eteenpäin - tai edistyneemmässä tapauksessa taaksepäin) ja ohjaajan ympäri meneminen. Jalkovälipujossa oli aluksi tärkeää se missä koira on kun tehdään ekaa pujoa. Ihmisen ympäri menossa palkattiin koira sekä takana että edessä, tämäkin aiheutti mutkittelua ja käsi taituruutta namien kanssa. Siinä kun sitten kouluttajalle ihmettelin tajuaako pentu tästä mitään ja miten tästä eteenpäin ja miten nakkikädet häivytetään niin Tara tarjoili kokonaista liikettä ilman mitään välipalkkoja tai namikäden seuraamisia, että joo ... ehkä se jotain tajusi 😉

Kotona on sitten jotain näistä välillä treenattukin. Paitsi nyt kun tätä kirjoitan niin huomaan, että kasia on tullut tehtyä aika vähän - eli sitä siis jatkossa enemmän. 

Tänään tehtiin tällainen treeni kotosalla:

.... Eilen treenailtiin myös hieman
https://youtu.be/hh3wow8N6SE

https://youtu.be/2QhVx32PE4M

Tässä näkyy se ympäripyörimisen edessä ja takana nameilu

Kampaushetki 14/21

 Viime viikolta yks Kikin harjaustuokio on jäänyt kirjaamatta. 

Taran kotitreeni - kierto

Nyt se Taran kierto on menossa siis about tällaisessa tilanteessa. Tässä tänään tehdyssä harjoitteessa vähän turhan pieni tila eli hieman pidemmältä matkalta on jo myös tehty ja matkaa pitäisi alkaa kasvattamaan. Tästä tuli (ts vastaavasta suoritteesta) viime tokotreeneissä kommenttia siitä, että kannattaa olla tarkkana palkkauksen kanssa jottei Tara opi, että törpön luona pitäisi pysähtyä. Treeneissä toimi ihan hyvin se, että lelu oli näkyvillä, mutta sanoin palkkasanan vasta kun koira oli jo kiertänyt eli paluumatkalla mun luo. 

Mielenrauhaa - Tara 6kk

 Kuten mainitsin, niin päätin aikoja sitten otattaa Kikin jälkeen tulevasta koirasta ns välikuvat. Taralta kuvattiin kyynärpäät, lonkat, olkapäät ja selkä. Tässä kyynär- ja lonkkakuvat. 

Kaikki tietävät, että keskenkasvuinen koira jne, että nämä eivät ole mikään lopullinen totuus jamuutasensemmosta. Mutta onhan tämä nyt melkoisen helpottavaa. Kannatti maksaa parisataa tästä tiedosta. 

Nyt mua ei sitten pidättele mikään vaan voin ihqutella Taraa ihan täysillä 💗 Kun onhan se vaan kaikinpuolin niin mainio ruotsinlapinkoiranalku 😍😎

Pieniä reenejä

 Voinen ehkä jo sanoa, että se kartion kiertäminen saatiin lopulta jollekin aluelle, eli Taralla saattaa olla ajatus mitä pitää tehdä. Pari kertaa olen kotona reenaillut sitä lelupalkalla. Ihan lyhyellä matkalla ja nimenomaan nyt tarjoamisen kautta, ja kylläpä, koira on tehnyt jo ihan oivallisia suorituksia. 

Tänään tein sen kanssa kiertoreenin jälkeen myös lelufokusointia joka samalla oli myös luopumis / etupalkkatreeni. Eli lelulle ei passannutkaan heti rynnätä kun se oli maassa / heitetty parin metrin päähän koiran eteen vaan sen piti malttaa mielensä ja vasta luvan saatuaan syöksyä palkalle. Tosi hyviä harjoitteita saatiin tehtyä. 

Sittenpä etupalkka/luopumistreenit ruokakupillakin ovat hieman edistyneet. Ollaan saatu tehtyä jopa muutama asennosvaihdostreeni eli koira ei ole täysin lukkiutunut kohteeseen eli tuijottamaan kuppia vaan on kyennyt tekemään istu-maahan vaihdoksen. 

Seuruuta ja pertsaa on tehty ulkoilujen yhteydessä. Erityisesti nyt kiinnittäen huomiota palkan paikkaan ja suuntaan. 

Koirametsä

 Oulun seudulle avattiin kesän alussa Koirametsä eli siis iso koirapuisto (neljä hehtaaria aidattua metsää), jonka voi varata itselleen. Tai siis se toimii niin, että sen saa vain maksua vastaan yksityiskäyttöön. Unelma siis koirille joita ei tohdi pitää irti ja jotka eivät sovellu normaaliin koirapuistoiluun (tai koirat soveltuisivat, mutta niiden ihmiset eivät ;)). 

Pitkän jahkailun jälkeen lopultakin pääsin käymään kyseisessä koirametsässä. Varattiin tunti sieltä viime lauantaina yhdessä kaverin kanssa. Koska hinnat menevät koiramäärän eikä pelkästään ajan mukaan, niin vain Kiki pääsi tällä reissulla aitaukseen. Kiki sai seurakseen kaverin yhdeksän vuotiaan länsigööttaanmaanpystykorvan, joka olikin oivallista seuraa Kikille. Röllistä oli sopivassa määrin hepulijuoksukaveriksi kuin varpujen nuuskutteluseuraksikin. 

Lauantai oli sateinen, joten jätin suosiolla kameran kotiin. Kännykässä on muutama räpsy, jotka ehkä siirrän jossain vaiheessa tänne ... 

Kiki on joskus hihnalenkeillä varsin rasittava kun haistelee hirveästi, syö ruohoa ja kulkee takana. Koirametsässä ei ollut tietoakaan kotikatujen nuhjailijasta vaan Kiki paineli menemään pitkin metsikköä niin kuin vain parhaassa iässä oleva koira voi olla (juosta ja nauttia) 💖

Suur-Tara

 Kaippa siitä pennusta aika iso tulee. Tai ehkä tässä vaiheessa pahin korkeuskasvu on jo mennyt ohitse? Jotkuthan sanoo, että koirat kasvavat ensimmäiseen juoksuun asti, mutta muistelisin Kikinkin tulleen aikalailla lopulliseen korkeuteensa puolen vuoden ikäisenä (sen jälkeen kasvoi vielä n. sentin). 

Tara -viikkoa vaille 6kk- mitattiin tänään 44 senttiseksi. Mittailtiin Kiki samalla ja se on edelleen sen 41 cm (6kk:n ikäisenä oli siis 40 cm). 

Kiki ja Tara kotipihalla 20.09.21

Syyskuun fyssari

 Koirat kävivät viime viikolla Vakkurin vastaanotolla. Ts varsinaisesti hoitoaika oli Kikille, mutta tunnin lopussa Tara sai taas harjoituksen käsittelyssäolosta. 

Kikissä oli hoidettavaa, mutta se oli kuitenkin paremmassa kunnossa kuin loppukesästä (tai viimeksi), joten pidennettiin huoltoväliä niin, että seuraava on vasta 9. marraskuuta (eli neljän viikon sijasta kuusi viikkoa hoitojen välillä). 

Samalla reissulla käytiin Varjakan satamassa, josta pari kuvaa ... 

Tara 21.09.21 (SonyA68+Sigma17-50 2.8)

Kiki 21.09.21 (sonyA68+samyang 85mm 1.4)

Aloryhmän pari ekaa kertaa

 Tara aloitti viime viikolla tokoilut Kisman valmennusryhmässä (hui), ryhmä on alo-tasoinen, mikä siis on huomattavasti tasokkaampi kuin missä me Taran kanssa ollaan. Onneksi voidaan tehdä asioita omalla tasollamme (eli aloittaa monet jutut alusta). Muut kurssilaiset ovat käyneet vähintääkin tokon alkeiskurssin ennen ryhmään tuloa. Toki siellä muitakin nuoria koiria on, liekkö jopa kaikki alle vuoden ikäisiä? Eli siinä mielessä ollaan ehkä kuitenkin oikeassa paikassa?

Tara 21.09.21

Viime viikolla harjoiteltiin (liikkeestä)maahanmenoa ja kiertämistä sekä tehtiin lopuksi luoksetulot. Omatoimisesti treenailin tasapainotyynyllä eli ns vatitreeniä ja perusasentoa. 

Ja vilttireeniä. Se viltteily on iso osa joka treeniä syksyn aikana (tai hamaan tulevaisuuteen asti). 

Maihinmeno harjoituksista muistiin se, että jos aiemmin oli niin, että palkka eri käteen kuin mikä on ohjaava käsi, niin nyt paremminkin niin, että ei palkkaa käteen ennen kuin koira on suorittanut tehtävän. Taraa selvästi häiritsee jos mulla on palkka kädessä. Se ei tarvitse sitä namia tehdäkseen tehtävän. Itseasiassa tekee sen paremmin jos ruoka (tai lelu) ei häiritse sen ajatuksia. Itse vain en tunnu tätä muistavan tai tajuavan (että onnistuminen ei ole sen parempi jos nyrkissä on nakkikikkare). 

Kiertämistä Tara ei tuntunut tajuavan. Katja vinkkasi että kannattaisi kokeilla siivekkeellä tms muulla isommalla kuin kartio, koska kartiota Tara lähinnä meni tökkimään ja käsiohjaukseen (tai tarjoamiseen) ei tosiaan lähtenyt. Tein tästä kiertämishommasta oman postauksensa. 

Tänään aiheena oli seuraaminen ja kaukokäskyt. Lisäksi tehtiin paikallaoloja ja lopuksi luoksetulot. 

Seuraamisesta huomiona, että Tara helposti lähtee poikittamaan. Siinä tosi tärkeänä on palkkaus ja siis sen suunta. Palkka reiden vierestä ja kättä kääntämällä niin, että koira ei lähde kääntymään väärään suuntaan. Lisäksi opetteluun sivulla olo niin, että palkka on kädessä mutta koira ei saa härppiä sitä (hyppiä siihen tai muutenkaan härveltää). Ihan mini kielto riittää huomauttamaan koiralle, että mikä käytös ei ole toivottavaa. Hyvin koira jo rupesi hoksaamaan mitä siltä halutaan. Tosin tässä oli (ja on) vaarana, että koira luopuu namista hieman liikaa eli väistää tilanteesta pois. Näin teki siis muutaman kerran. 
Olen siis tehnyt Tarallekin seuraamista kontaktin / tarjoamisen kautta ja nyt naksutellut sille sitä oikeaa seuraamispaikkaa. Opetteluohjelmaan lisäksi tuo namin mukana olo ja siitä luopuminen samalla. En tiedä vielä, että otanko lisäosaksi askelten ottamista siihen "nami kädessä, koira luopuu siitä" -harjoitukseen. 

Ylipäänsä luopumistreenit olisivat Taralle tosi hyödyllisiä. Näistä oli puhetta jo pentukurssilla. Aloittelin tänään sitten etupalkkatreenauksen. Eli siis herkku avoimeen kuppiin ja koiran pitää olla ryntäämättä kupille ilman lupaa. Istuminen on tuossa tilanteessa hankalaa (siis koiran istuminen, heh). Helpommin onnistui luopuminen kun koira makasi maassa. Hyvä, että edes siinä tehtävässä onnistui. Toki olin hyvin lähellä koiraa -ja kuppia- eli aloitetaan pienestä, luonnollisesti. Hieman tuli dejavuuta jostain aiemman koiran treenistä siinä, että kun koira tuijottaa namia niin se ei kykene vaihtamaan suorittamaansa tehtävää (eli koira vain makaa, ei voi tehdä m-i (tai Kikin tapauksessa pidä kapulaa ja istu sen kanssa)). 

Aloiteltiin myös kake-treenit. Katja kertoili ylipäänsä kaukojen tekemisestä, kisasuorituksesta ja etu- ja takajalkakakeista. Nyt lähinnä on tarkoituksena opettaa koiralle maahan-istu-maahan vaihtoja. Näistä pari huomiota Taran osalta: nami taskussa kun käsken koiraa ja kehua tai jotain jutustelua sen aikaa kun kaivan namin taskusta. Ei siis vahingossakaan palkkausta siitä kun koira nousee istumisesta ja tulee palkalle mun luo. Eli muista että ei pitkää etäisyyttä koiraan ja jos se nousee / liikkuu niin ei palkkausta. Istumista ylipäänsä pitää vahvistaa, maahanmeno on vahvempi tällä hetkellä. 

Paikallaoloa Tara ei osaa vielä yhtään. Istumispaikallaolossa vahvistin sitä palkasta luopumista. Makuussa aloin opettamaan sitä, että koira kestäisi mun seisomisen kun se makaa. Ei ole väliä mikä mun rintamasuunta on (versus koira). Pienistä jutuista lähdetään siedättämään asiaa. Joskus myöhemmin sitten liitän tähän perusasennon ja siitä maahanmenon. 

Vatireenissä Tara on viime aikoina edistynyt ihan hurjasti. Takajalat liikkuvat oma-aloitteisesti vadilla. Hieman paremmin oikealle kuin vasemmalle, mutta toistakin suuntaa siis tekee. 
 Välihuomiona, että metsälenkeillä kun olen yrittänyt opetuttaa sitä hyppimään kiville yms niin se niille tarjoilee ns vatireeniä 😀

Luoksetulot sujuvat ihan kivasti. Katja pitää koiraa, joka kirmaa vauhdikkaasti mun luo.

(siinä kait ne oleellisimmat parista ekasta reenikerrasta, jos tulee muuta mieleen niin täydentelen sitten...)

Kierräppä

 Miten opetetaan koiralle kartion (tai minkä tahansa kohteen) kiertäminen?

Olisi kauhian näppärää jos koira tarjoaisi sen kierron ja "sitten vaan naksuttelis ja palkkailis ja vahvistas käytöksen". Mutta kun koira ei rupiakkaan tarjoamaan just sitä käytöstä, niin mitä sitten neuvoksi? Käsiohjauksella  - entä jos koira ei yhtään tajua sitä käsiohjausta, siinäpä sitten huijot kädellä ja koira haukkuu vieressä tai lähtee muihin duuneihin. 

Lelun perässä (tai namin perässä) kiertämällä oppi ei myöskään mennyt jakeluun. Eikä todellakaan niin, että olisin kävelyttänyt koiran kartion ympäri, eipä se siinä tajua mitä sen oletetaan tekevän. Käytiin myös kertaalleen okk:n hallilla reenimässä niin, että kokeilin siivekkeiden kanssa ... ainakaan tuolla kerralla homma ei oikein edennyt. 

Matkimista kokeilin kanssa. Eli koira kiinni, kävin itse kiertämässä kartion. Hetsailin siellä kartion luona koiraa ja kartiota. Kiersin nopeesti ja kiersin hitaasti. Alleviivasin sitä kiertämistä. Tämä toimi kerran, varmaan vahingossa. Toisto -yritys- oli virhe, koska koira oli hämillään eikä oikeasti tiennyt yhtään mitä pitäisi tehdä. Eikä tehnyt sitä mitä siltä toivoin. Jätin asian hautumaan. 

Entäpä sisaruskateus. Kiki kiersi kartion monta kertaa, sai kehuja ja palkkaa. Tara koitti taklailla Kikiä, haukkui mua ja Kikiä ja kartiota. Mutta ei kiertänyt mitään. 

Kaveri näytti viikonloppuna miten hän on opettanut pennulleen sen kiertämisen ja nyt Taralla ehkä on joku haisu asiasta. Muutamana päivänä on sitä treenailtu ja eteenpäin kiertäminen ehkä on menossa. Pienin askelin. 

Hammaspuhdistus

 Varasin Kikille ajan hampaiden puhdistukseen (ja suun tarkempaan tutkimiseen, onko tarvetta isompaan suu/hammasremonttiin). Samalla rauhoitus/nukutuskerralla otatan myös rtg-kuvat kyynäristä eli ns tsekkaus "missä mennään". Tämä ell-käynti on marraskuun alussa. 

Välikuviin

 Varasin Taralle tänään ajan välikuviin. Päätin asiasta jo kauan ennen kuin Tara edes syntyi. Siis, että seuraavan koiramme käytän välikuvissa ns kaiken varalta vaikkei mitään ontumaongelmia olisikaan. Kuvaukset vielä niin nuorelle koiralle, että jos siellä jotain on keturallaan niin asialle ehkä on vielä tehtävissä jotain. Toisaalta myös siksi, että tiedänpä sitten millaisella rasituksella koira voi olla jos jotain on pielessä. 

Tara on vaikuttanut jotenkin erityisen hienolta koiranuorukaiselta, mutta en ole tohtinut liikaa hehkutella sen mainioinuutta, kun takaraivossa on pelko siitä, että jos sekin on rikki jostain. Se millaisia koulutuksellisia virheitä sen kanssa teen on sitten ihan toinen tarina. Jos pääkoppa ja fyysinen terveys on kohdillaan niin niillä pääsee jo aika pitkälle (koira-arjessa ja muussa elossa). 

Aika on lokakuun seitsemäs päivä. Tara täyttää puoli vuotta 4.10.

Kampaushetki 13/21

 Harjailin pari päivää sitten koiria. Ensin hetken Taraa ja sitten enemmän Kikiä. Taran kampailu on lähinnä sitä, että totutan sitä käsittelyyn. 

Fiilis ja itsetunto

 Kikillä on ollut nyt kahdet treenit koiratanssista syyskaudella Haukkiksen hallilla. Kummatkin treenit olivat ns omatoimitreenit ja se passasi meille kyllä oikein hyvin. Varsinkin jälkimmäiset harjoitukset olivat oikeinkin mukavat. Tälle syksylle tavoitteeni meille on fiiliksen haku ts kasvatus. Kikille hyvää mieltä hallitekemiseen, vanhojen temppujen osaamisen vahvistusta ja kenties uusien temppujen opettelua ja temppujen ketjuttamista. Tarjoamistreenejä ja vähän sellaista "kaikki mitä tarjoat on tosi jees" eli jos koira tekee hieman eriä kuin olin itse ajatellut niin en takerru siihen vaan ennemmin olen iloinen siitä, että koira haluaa tehdä ylipäänsä ... Jos tekemisen polku on eri kuin oma suunnitelma niin ei haittaa 😀

Sunnuntaitreenit

 Sadepäivän ratoksi reenailin Taran kanssa hetken välihuoneessa. Naksuttelin pennulle hieman kosketuskepin alkeita, vatireeniä ja noutoa. Tara teki (yllätyksekseni) kolme loistavaa kapulan nostoa (kapula oli lattialla) eli otti ihan oikiasta paikasta kapulaa kiinni ja nosti kapulan ja kuljettikin sitä jopa pari askelta. Näistä reeneistä palkkana nameja. 

Lopuksi tehtiin muutama toisto maahanmenoa missä palkkana oli narulelu eli repimisleikkiä. Tara palkkautui kyllä hienosti lelulla (vaikka oli just saanut namejakin, eli toistaiseksi lelu toimii palkkana vaikka ruokaakin olisi tarjolla). Sivulletuloa pentu ei osaa vielä niin hyvin, että siitä vois palkata lelulla ts en ilmeisesti osaa ohjata koiraa sivulle ilman namia (eli houkuttelua) ja lelulla ohjaus nyt ei vain -tunnu- suju(van). 

Kiki oli mukana vielä siinä vaiheessa kun tehtiin kosketuskeppitreenejä; aluksi tulikin naksuteltua sille enemmän, koska se toki osaa jo tuon jutun. Noutokapulan kohdalla meinasi tulla resurssiriita, joten suljin huoneen oven ja Kiki joutui ulkopuolelle ... 

Harrastuspentukurssi

 Tämä raapustus nyt ei tunnu syntyvän millään, eikait se ole kuin aloitettava ja täydennettävä sitten jossain vaiheessa. 

Tara kävi siis Kismalla neljän kerran harrastuksiin tähtääville koirakoille olevan pentukurssin. Ryhmässä oli mukana mukava rotukirjo eli Taran lisäksi bordercollie, kultainennoutaja, belgianpaimenkoira ja saksanpaimenkoira - spk oli nuorin ja bc vanhin. 

Kurssilla Katja kertoi yleistä koirien koulutuksesta ja niistä liikkeistä mihin opetettiin alkeita niin erilaisia koulutustapoja sekä siitä mihin pyritään, millainen ko liike on sitten joskus kun se on ns valmis. 

Harjoitellut asiat olivat: katsekontakti, luopuminen, maahanmeno (osin myös seuraamisen yhteydessä), luoksetulo, sivulle tulo, seuraaminen, takapäätreeni eli ns vatitreeni ja nouto. (jos unohdin jotain niin palaan asiaan, jos muistuu mieleen) 

Ensimmäiselle treenikerralle olin ottanut Taralle luun mukaan kun ajattelin, että se viihtyisi paremmin ei-reeniajalla sen kanssa häkissä ja saisin sille siitä pikkuhiljaa opetettua fiksun häkkikäytöksen treeneissä. Mutta jo heti ekoissa treeneissä tulin toisiin ajatuksiin ja kolmissa seuraavissa treeneissä isoin harjoiteltavin asia oli taukokäyttäytyminen. 
Ikinä kellekään koiralle en ole opettanut ns vilttitreeniä tai taukomattoa tai miksi kukakin sitä kutsuu. Olen näet aina suhtautunut siihen varauksellisesti tai kummastellut miten siitä saa opetettua sellaisen, että koira on oikeasti siinä rennosti eikä kuin viritetty jousi. Mielestäni sen ei siis pidä olla ns käskyn alla oleva paikkamakuu mikä vain sattuu olemaan jonkun valinnaisen kankaan päällä. Syteen tai saveen, jotain vilttikäytöstreeniä olen nyt sitten säätänyt Taran kanssa jokusen viikon - sekä tuolla pentukurssilla että Okk:n hallilla ja Alakylän lappalaistreeneissä (+ tietty kotona). Taralla on jo jokin ajatus pyyhkeellä olemisesta, mutta en ole edes kuvitellut vielä voivani siirtyä viltiltä/pyyhkeeltä itse kauemmaksi. Hiljaa hyvää tulee, tai sitten ei. Hyvin Tara (ei toki kokoajan) pystyy viltillä (helpompi muka sanoa sitä viltiksi vaikka itse käytänkin siinä pyyhettä) luopumaan esim toisten koirakkojen reenailut tuijottelusta yms. 
Tälle käytökselle on (tulossa) käsky "tauko" - jota olen sanonut koiralle myös silloin kun se satunnaisesti oma-aloitteisesti menee tauolle (myös siis ilman tuota vilttiä saattaa tarjota "taukoa" eli menee maihin mun jalkojen juurelle). 

Harjoituspäiväkirja

 Olen pohdiskellut, että mikä olisi näppärin tapa merkitä koirien treenejä muistiin. Ihan siis niitä pikkuruisiakin, joita silloin tällöin tekemällä koiran taidot varsinaisesti karttuvat. Koiratanssiin on reppuvihko, jota täyttelen erikoisimmissa tilaisuuksissa, kuten pidemmät kurssit tai silloin kun työstän jotain koreota. Mutta sitäkään en ole osannut ottaa niin ahkeraan käyttöön, että perustreeneistä tekisin siihen merkintöjä. 

Mihinkään bujo(?)tyyppisiin en taivu, koska mulla on onnettomat piirustustaidot ja käsialakin on aika kauhea nykyään jos enemmän pitää kirjoittaa (liekkö johtuu käsien tärinästä vai siitä että nykyisin tulee kirjoitettua niin vähän kynällä). Tietokoneihmisenä voisi tietenkin ajatella jotain excelhässäkkää jonne tekisi eri lajeille ja aiheille eri sarakkeita, mutta sitten kuitenkin tulisi tarve kirjoittaa jostain pidemmästi ja sitten laatikot venyisivät liikaa tilaa vieviksi tai muuten epäkäytännöllisiksi. Mitkään puhelinapplikaatiot eivät myöskään ole itselle hyviä muistiinpanojen tekemiselle, koska olen ihan onneton räpyläkäsi kirjoittamaan kosketusnäytöillä mitään. Menisi vain hermot kun yrittäisi sillä saada näppärästi tekstiä aikaan - saati että luultavasti sohisi muutenkin vääristä kohdin ko applikaatiota eri toimintojen aikaansaamiseksi. 

Että eijuu. Yritän siis ryhdistäytyä ja alkaa merkkailemaan blogiin pienen pieniäkin postauksia reenijutuista. 

Kuten esimerkiksi, että tänään tein Taran kanssa muutaman toiston takapihalla. Ensin sivulle tuloa ja siinä etenkin malttia kontaktin pitoon / istumisessa pysymiseen. Ihmeekseni pentu jopa malttoi olla hetken pomppimatta tai muuta säätämättä. Vaikka käytin narupalloa palkkana. Samalla reenikerralla tehtiin myös maahanmenoja, niin, että vasen käsi ohjasi maahan ja oikeassa oli palkka (eli se narupallo). Hyvin toimi sekin. Näistä pentukurssin treeniohjeista pitäisi tehdä ihan oma postaus kunhan saisin aikaiseksi ... mutta siis homman pointti on se, että ohjaavassa kädessä ei kannata olla Taralle palkkaa. Ts se ei tarvi siinä houkutinta enää. Helpompi sitten häivyttää se käsi pois kun koira ei "ikuisesti" seuraa palkkiota maahanmenossa. 

Valjasostoksilla

 Kävin tänään Taran kanssa Kiimingin Mustissa & Mirrissä shoppailemassa. Vihdoinkin muistin ottaa penturepussa olleet alennuskupongit mukaan joten saatiin pussi raakalihapullia, jotain märkäruokaa ja valinnainen lelu (max.7e). 

Lisäksi käytin alekupongin (-25%) siihen, että ostin pennulle uuden pannan kun edellinen alkoi käydä pieneksi (säätövara, isonnus, loppu jo). Ja kuten otsikossa lukee niin ostin myös valjaat. Tara oli kyllä hyvin reipas kun jaksoi koko sovitus rumban kun ensin etsittiin sopivaa pantaa (alennuskävi vain Feel Active merkkiin) ja sitten sopivia valjaita. Feel Activessa ei ollut Taralle passaavia valjaita, joten ostettiin Hurtat (toki siellä muitakin merkkejä olisi ollut, en tarkemmin tutustunut mitä kaikkia). 

Valjaat ovat siis Hurtta Weekend Warrior Harness, koko 46-60 cm. Valjaat maksoivat 46,99e ja panta 11,24e (alennuksen jälkeen). Voi olla, että verkosta tilattuna olisi saanut valjaat halvemmalla, mutta maksan mieluusti palvelusta - helpompi ostaa kerralla oikean kokoiset kuin lähetellä valjaita ees-taas oikeaa mallia ja kokoa etsiessä. 

Aatuvaljaat on tarkoitus hankkia Tarallekin jossain vaiheessa, mutta niitä ei tunnut niin vain löytyvän. Fb:ssa oli vinkki, että Muskettikoira möisi niitä, mutta ei siellä ollut kuin kolmet ja kaikki ihan väärän kokoisia Taralle. Siljalta voisi tietysti kysellä, mutta milloin lie ollaan Pattijoella (ainakaan sellaiseen aikaan mikä kävisi heillekin). 

Iltapäivälenkillä testasin Taralla käytännössä niitä valjaita ja ainakaan sillä lenkillä eivät olleet ongelmalliset. Koira ei siis häiriintynyt valjaista lenkillä. Ihan sujut se ei vielä ole valjaiden pukemiseen, mutta ei kait tuo mikään ihmekään ole. Ei se mikään yletön paini ole niiden pukeminen/riisuminen, mutta mennee hetki että koira tottuu siihen puuhaan. Kuten arvelinkin -kuten oli Kikinkin kohdalla aikoinaan- niin koiran taluttaminen on helpompaa kun sillä on valjaat (versus panta), koira kiskoo siis vähemmän. 

Ruokajuttuja

 Ja taas muutin ruokintaa. Siis sen verran, että vähensin Taran ruokakupista saamaa nappulamäärää, totesin nimittäin, että kun syötän sille ihan jäätävän määrän herkkuja erinäisten reenien muodossa (tai lenkillä tms), että voisin tiputtaa nappulamäärän takaisin kolmesta desistä kahteen desiin. Eli pentu syö pari desiä nappuloita päivässä sekä 3-4 raakalihapullaa. Yleensä niin, että raakaruoka on se päivän kolmosateria joskus puol yhdeksän-yhdeksän tietämillä illalla. 

Taran eka näyttely

 Lauantaina ajelin Taran kanssa Ruukkiin (ts Siikajoelle), jossa pidettiin kaikkien rotujen pentunäyttely eräässä maneesissa ("Hevoskeskus"). Paikalle saavuttuamme, vein maneesiin kehämme likeiselle seinustalle häkin, jonka kasasin Taralle valmiiksi. Sitten otin pennun autosta ja käytin sen kävelyllä ja sen jälkeen vein halliin. Kukaan ei tarkistanut rokotuksia tai muutenkaan kysellyt mitään. Esitysvuoroa odotellessa istuskelin häkin vieressä ja koira oli häkissä (enimmäkseen hiljaa), välillä käytiin kävelyllä ympäri maneesia; Tara sai katsella muita koiria ja ihmisiä ja välillä tehtiin jotain kontaktiharjoituksia, seisomisia yms. Toki piipahdettiin pihallakin joitain kertoja, jotta koiralla oli mahdollisuus käydä pissalla. 

Sitten kun lopulta päästiin kehään asti niin koiraa kiinnosti siinä tuomaripöydän edessä maassa jotkut hajut ettei se nyt ihan priimasti seissyt. Toisaalta en itsekään aina tiennyt milloin tuomari haluaa/halusi katsella pentua kauempaa ja milloin tutkia sitä lähemmin. Huolimatta siitä ettei mitenkään mahdottomasti oltu asiaa treenattu niin hampaat Tara antoi katsoa ihan hyvin ja muutenkin siis antoi koskea itseensä. Tuomari ei mitannut koiraa, mutta piti sitä silti liian isona ikäisekseen. Hän ei myöskään tykännyt meidän esiintymistavasta, eihän se mitään priimaa toki ollutkaan. Onneksi mun mielestä kehässä olo meni ihan kivasti ja Tara esiintyi taitoihinsa nähden ihan hyvin ja etenkin oli ihan reipas siellä kehässäkin (on ollut kokemuksia ujostelevistakin koirista ko tilanteessa). Liikkeiden näyttämiseen olin harjoiteltua itselle sopivan vauhdin jossa pystyin kehumaan ja kontrolloimaan koiraa (ei seuraamista vaan ettei koira pure näyttelyhihnaa, tai ettei hihna jää koiran jalkojen väliin huonosti tms). Plus itselle nyt ei vaan ole helppoa liikkua vauhtia n hiekkapohjaisessa maneesissa koiran kanssa joka ei ole hyvin harjaantunut kehäkettu - itseasiassa ei varmaan olisi mulle helppoa senkään kanssa. Kuten arvata saattaa, tuomari käski meitä ottamaan liikkeet uusiksi vauhdikkaammin; eipä siitä seurannut ainakaan mitään parempaa. Vaikka kuulostaa negatiiviselta näin kirjoitettuna niin kehässä oli silti ihan kivaa eli sain koiralle siitä mukavan kokemuksen - eli kehuin koiraa kun meni kivasti ja palkkailin sopivissa väleissä. 

Tuomari sanoi ettei anna kunniapalkintoa, koska koko (suuri) ja kehätottumus (tai sen puute). Joten Tara ei ollut rop-pentu. Siitä kehätottumuksesta sanoi, että voihan sitä opettaa koiralle, vaikkei niin näyttelyissä kävisikään ... Ilmeisesti hänen näkemyksensä oli, että koska Tara on jo nyt tuon kokoinen kuin on niin siitä varmasti tulee ylisuuri narttu eikä sellaisia kannata näyttelyihin viedä. 

Noh, koira kasvaa sen kokoiseksi kuin kasvaa 😉 ja ihmettelen suuresti jos tämä jää sen viimeiseksi näytelmäksi. 

Tuomari Jouko Leiviskä 

"Hyvät mittasuhteet omaava. Ikäisekseen hieman kookas. Hyvä kaula ja selkälinja. Vielä kevyehkö runko. Hyvänmuotoiset tummat silmät. Oikeanmuotoiset ja kokoiset korvat. Hyvät tiiviit käpälät. Hyvin kiinnittynyt häntä. Askel voisi olla tehokkaampi. Tarvitsee kehätottumusta."

Kehäesiintymisen jälkeen kehuin ja palkkailin koiraa ja vein sen sen jälkeen autoon, sitten kävin keräämässä tavarat (kokoamassa häkin) ja vietyä autoon. Tämän jälkeen otin koiran autosta ja käytin sen kävelyllä; Tara ihmetteli kun hevosille vietiin aitauksiin heiniä - "saapa ne paljon ruokaa" 😃

Näyttelyn jälkeen ajeltiin mutkien kautta kotiin ja Tara pääsi tutustumaan muun muassa Tyrnävään. 

ps. sähköpostilla ei ole tullut koiran arvostelua; milloinkahan sen pitäisi tulla? Paperillista arvostelua kehästä ei siis annettu. Toki tuo koiranetissä näkyy, mutta kun sanoivat sellaisen lähettävänsä niin jäin vain pohtimaan, että milloinkahan se tulee ... 

Lisää elokuisia kuvia

 

Kuvia elokuulta

 

Rally- ja koiratanssipäivät

 Olenkohan mahtanut kirjoittaa vielä mitään Okk:n koiratanssipäivästä mihin osallistuin koirien kanssa elokuun puolivälin tietämillä? 

Etukäteen olin kysynyt, että voinko ottaa Tarankin mukaan, ja koska se oli ok niin raahasin halliin kaksi häkkiä ja näinpä pentukin pääsi opettelemaan pitempää hallilla oloa. Varsinaisiin ohjelmanumeroihin osallistuin Kikin kanssa, mutta Tarakin kävi välillä kentällä. Tara osallistui lämmittelyyn (toki niin, että vuorottelin siellä koirien kanssa) ja sitten häiriötreeniin. 

Kikin osalta häiriötreeni oli sitä, että minä juoksentelin ympäri hallia eli otin hatkat jos koiraa ei kiinnostanut hommat ja kun Kiki tajusi että lähdin karkuun niin sille tuli kiire mun perään ja haki kontaktia ja kun sai sen niin sai namia. Lisäksi tehtiin hattutemppu (joku temppu hatun kanssa, Kiki nosti hatun) ja jotain muutakin muistaakseni, mutta Kiki oli aikalailla kesäterässä temppuilun kanssa. 

Tara tosiaan osallistui kans siihen häiriötreeniin. Sille en halunnut sen kummempaa ihmeellistä häirötä. Kunhan (häiriötreenissä piti tehdä improna jotain temppuja. Yleisö istui rivissä, joku paikutti ulko-ovea, ihmiset puhuivat, taputtivat jne) kuljeskelin pennun kanssa. Mutta koska Tara oli supertiitteränä ja käveli kontaktissa niin mentyyn lopulta melko läheltä yleisöä eikä Tara ollut niistä moksiskaan. Taisipa yleisö tehdä jotain muutakin häiriötä kuin vain olivat ja Tara vaan palvoi mua (ts nameja mitä mulla oli). 

Viime viikon lauantaina kävin sitten koirien kanssa Okk:n takakentällä (hallin takana) osallistumassa rallytokokouluttajien koulutuspäivään harjoituskoirakkoina. Kävin molempien koirien kanssa vuoron perään samojen kouluttajien opetettavina. Kaksi kouluttajakokelasta antoi neuvoja yhden kyltin opettamiseen rallytuomarin antaessa samalla vinkkejä sekä minulle että kouluttajille. Kyltti oli joku niistä "istu - koira eteen istumaan - takaisin sivulle" -kylteistä. 

Taran kanssa harjoiteltiin sivulle tuloa jonkun verran, mutta enemmän eteentuloa. Käsi- ja jalkaohjaus. Yritettiin saada mut olemaan kumartumatta liikaa, ennemmin niiaus polvista. Sitten tehtiin samaa myös oikealta, mutta mä en meinannut millään hoksata millä tavoin ohjata kädellä jotta koiran sai oikein liikkumaan. Houkuttelu/namiohjausta, paljon nameja. 

Tara sai paljon kehuja. Olihan se kyllä magee, kun oli niin innokas reenari ja pystyi tekemään vieraalla kentällä (ei oltu ennen reenailtu ko kentällä) vaikka siellä oli muitakin koiria ja ihmisiä. Aina välillä vapautin koiran leikkimään ja leluleikitkin sujuivat kivasti. Kerran käytin Taran pissalla ja sitten jatkettiin reenejä vielä hetken aikaa. 

Kikin kanssa reenit menivät myös kivasti. Se keskittyi nyt tekemiseen paremmin kuin siellä koiratanssipäivässä. Teki hienosti kylttiä myös oikealta puolelta. Ja sekin pystyi leikkimään lelulla 💗

Ja yhtäkkiä onkin jo syyskuu

 Huomenna menen Taran kanssa retkelle Ruukkiin, Siikajoen pentunäyttelyyn. Naurettavan vähän on reenattu mitään näyttelyjuttuja. Alkuviikosta käydessäni Okk:n hallilla Tara käytti ekan kerran näyttelyhihnaa, kuten arvata saattaa pentu puri hihnaa ja hyppi ja pomppi ja muutenkin riekkui. Seisomista on reenailtu silloin tällöin pitkin kesää. Hampaiden katseluunkin reipastuttiin ihan vasta, maanantain lappalaistreeneissä Taru katsoi Taran hampaat muutaman kerran ja lisäksi on tietysti kotona katsottu niitä Eetun kanssa silloin tällöin. 

Näyttelyyn ei saa mennä kuin yks henkilö per koira, joten menen tosiaan sinne kaksin Tarsun kanssa. Joudun siis myös esittämään koiran ... Myöhemmin toiv. tulee muita näyttelyitä missä osaavammat handlerit esittävät Taran (kuten muutkin meidän koirat on esittänyt joku muu yleensä kuin minä). 

Mikä ihmeen matto

Josko Tara olisi jo niin vanha, tai lähinnä kait niin sisäsiisti, että voisi vähitellen laittaa mattoja lattialle? Siis Tarahan oppi tosi nopeasti pyytämään ulos tarpeiden tekoon, mutta kestihän siinä hetken että pidätyskyky oli sillä tasolla, että oikeasti malttaisi odottaa sen aikaa, että ehdimme viemään sen ulos silloin kun on hätä. En silti vielä sano, että koira olisi satavarmasti sisäsiisti, eihän Tara ole vielä viittä kuukauttakaan. 

Lattialle päätyi pari pientä mattoa, mitkä on tarpeen vaatiessa näppärä pestä pesukoneessa. Tänään Tara on sitten tutustunut mattoihin muun muassa siirtelemällä niitä paikasta toiseen ja painimalla niiden kanssa. Tuossa jokin aika sitten pyysi ihan normaalisti ulos pissalle eikä lirittänyt matolle (jei). 

Kohta kymmenen

 Kiloa. Meidän pentu. 

Toissapäivänä käytin Taran Kaakkurin Mustissa & Mirrissä ostoksilla ja se kävi samalla puntarilla ja painoi siellä 9,6 kg. Hieman epäilytti, että mahtaako se jo niin painava olla. Tänään käväisin sen kanssa Muskettikoirassa (etsin Aatu valjaita, niitä siellä olikin, mutta ihan väärän kokoisia), jonka puntarilla Tara painoi 9,8 kg. 

Kiki painoi 9 kuukauden ikäisenä tuon verran ... 

Ei Tara silti läski ole, vaan ihan sopivalla tavalla kylkiluut tuntuvat. Ja kyllähän tuo paino on ihan ok tuon korkuiselle (41cm oli se viimeisin mittaus) pennulle. 

Metsään siis

 Muuten en tiedä ollaanko tehty moniakaan asioita niistä mitä pennun kanssa pitäisi tehdä. Tai olisi hyvä tehdä. Tai aioin tehdä. Mutta metsäilystä ollaan saatu aika hyvä tapa. Parempi ainakin kuin mitä mulla on aiemmin ollut. Tällä viikolla käytiin neljänä päivänä Taran kanssa (ja Kikinkin, tosin yhdellä reissulla Kiki ja Eetu kulkivat eri reittiä kuin minä ja Tara) metsässä, mikä on meille tosi hyvin. 
Siitä toki mun jalat ovat kärsineet, mutta elämä on valintoja täynnä. 

Tara on tällä viikolla pomppinut mättäillä, ymppäillyt jotain hyönteisiä (tai mitä lie), syönyt lukemattoman määrän marjoja, kaivanut kuoppia, saanut hepuleita, kinastellut kepistä ja parhaista marjapaikoista Kikin kanssa, hakeutunut mun viekkuun sateen suojaan jne. 

Tara koipeliini tänään metsässä (kännyräpsy).