Oulun seudulle avattiin kesän alussa Koirametsä eli siis iso koirapuisto (neljä hehtaaria aidattua metsää), jonka voi varata itselleen. Tai siis se toimii niin, että sen saa vain maksua vastaan yksityiskäyttöön. Unelma siis koirille joita ei tohdi pitää irti ja jotka eivät sovellu normaaliin koirapuistoiluun (tai koirat soveltuisivat, mutta niiden ihmiset eivät ;)).
Pitkän jahkailun jälkeen lopultakin pääsin käymään kyseisessä koirametsässä. Varattiin tunti sieltä viime lauantaina yhdessä kaverin kanssa. Koska hinnat menevät koiramäärän eikä pelkästään ajan mukaan, niin vain Kiki pääsi tällä reissulla aitaukseen. Kiki sai seurakseen kaverin yhdeksän vuotiaan länsigööttaanmaanpystykorvan, joka olikin oivallista seuraa Kikille. Röllistä oli sopivassa määrin hepulijuoksukaveriksi kuin varpujen nuuskutteluseuraksikin.
Lauantai oli sateinen, joten jätin suosiolla kameran kotiin. Kännykässä on muutama räpsy, jotka ehkä siirrän jossain vaiheessa tänne ...
Kiki on joskus hihnalenkeillä varsin rasittava kun haistelee hirveästi, syö ruohoa ja kulkee takana. Koirametsässä ei ollut tietoakaan kotikatujen nuhjailijasta vaan Kiki paineli menemään pitkin metsikköä niin kuin vain parhaassa iässä oleva koira voi olla (juosta ja nauttia) 💖
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti