Kmäm 1/23

 Ajattelin palata Kmäm-lenkkien pariin, luultavasti olen tehnyt näitä senkin jälkeen kun aiemmin aiheesta olen blogannut. 

Tarahan siis vetää kierrokset korkealle tuossa meidän kotikadulla. Tai kaikki koiramme ovat olleet kiihtyneessä tilassa kun tullaan kotoa kadulle, mutta Tara kehittää lähes samat kiekat myös kotiin palatessa (kotikadulle käännyttäessä). Ihan muuten vaan ja joskus yllyttimenä toimivat toiset koirat, pikkulinnut, jänikset, jne ... 

Näitten kaaoskierrosten aikana tapahtuu (yleensä) kaksi asiaa; Tara haukkuu ja kiskoo. Molempiin puuttuminen on hankalaa (minulle) kun tuntuu, että toisen estäminen lisää toista. Tai asiat eivät etene (siis lenkki ei etene) jos vain odotan että koira rauhoittuu. Tara toki osaa tarjota maahanmenoa jos vähänkään on siinä mielentilassa, että siihen pystyy, mutta kiihko-veto-huuto -käytös jatkuu usein sen jälkeen kun se on suorittanut "oonpas hetken makuulla" tehtävän (eli ei oikeasti rauhoitu). 

Ajattelin sitten tänään iltapäivällä, että testaan Taran kanssa kmäm (Kyllä Maailmaan Äääntä Mahtuu) lenkkiä, joka tarkoittaa siis sitä, että jos koira haukkuu niin en kiellä sitä tai muutenkaan puutu siihen huutokäytökseen. Vaatii välillä itseltä pitkää pinnaa, mutta joissain tapauksissa toimii sillä tavoin koiraakin rauhoittavasti kun se huomaa että  taluttaja ei ole pinnakireällä komentamassa sitä hiljaiseksi. Toki jos ärsyttää se ettei "saa" hiljentää koiraa niin toki se senkin vaistoaa. Mutta omassa tapauksessa se lopulta on itselle ei-ärsyttävää vaan nimenomaan rentoa kun sallin itselle sen, että en ole huono (koira)ihminen jos annan koirani haukkua. 

***

Kävin siis koirien kanssa tänään tällaiset kmäm-iltapäivälenkit. Ensin Taran kanssa niin, että käytiin kylän keskustassa (ex-s-marketilta kylän läpi ja kirjaston kulmalta takaisin). Kuten olettaa saattoi, niin Tara haukkui kotikadulla mennessä, mutta lopetti kyllä jonkun ajan päästä ihan itsekseen. Kun oli menty tämän jälkeen hetki semi-ok:sti (siis ilman ääntä) niin pyysin käsikosketuksen ja palkkasin koiran. Kylän keskustassa koira ei huutanut, mutta paluumatkalla haukkui kaksi vastaantullutta koiraa (siis T haukkui niille), mutta käveli silti eteenpäin eikä jäänyt pörräämään koirien kohdalle. Nämä vastaantulijat(kin) olivat remmiräyhääjiä, että ei papukaijamerkkejä heillekään (joita en tietty toisten koirille jakele, kukin tekee miten parhaaksi näkee). Kotikadulla Tara oli hieman rauhallisempi kuin yleensä kotiin palatessa ja palkkasin sitä nätistä käytöksestä (siis sitten kun oikeesti oli nätisti). 

Kikin kanssa käytiin "vain" pikkupäiväkotilenkki. Kiki oli flexissä ja humputteli talviriemujuttuja (syöksyili lumihankeen, nuuskutteli milloin mitäkin) eikä sillä näyttänyt olevan aikomustakaan haukkua. Eli Kikin versio kmäm lenkistä oli tällä kertaa ihan hiljainen. Kun oltiin tulossa kotiin päin niin yks koirakko kääntyi kotikadullemme hieman ennen meitä. Ennen kuin oltiin turhan likellä niitä niin pyysin Kikin mun luokse ja palkkasin sen, teetin koiralle pari temppua joista palkkasin sen jotta se toinen koirakko ehti saada etumatkaa meihin (asuu samalla kadulla kuin me mutta peremmällä). Kun jatkettiin matkaa ja Kiki alkoi hieman saavuttaa näitä toisia niin pyysin koiran luokse ja se tulikin ihan riemumielellä, ei huutanut ja sai taas palkaa. Ne toiset, ts se edellä mennyt koira, sen sijaan rupesi huutaa räksyttämään kulkiessaan eteenpäin, mutta Kiki ei edelleenkään puhua pukahtanut. 

Osaa se Kikikin joskus :)

Asenne ratkaisee

KylläMaailmaanÄäntäMahtuu osat yks ja kaks.

Iltalenkit koirien kanssa. Tarkoitus oli lähteä ensin Kikin kanssa kävelylle, mutta koska se ei tahtonut tulla pikkueteiseen valjaiden pukemista varten niin vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja käytin ensin Nemin kävelyllä. Kotikadulle päästyäni päätin siivota a-talon edessä olleella nurtsilta parit norsun(kokoisenkoiran)paskat, Nemi odotteli kiltisti vieressä. Kuljetin kakat likeiselle koirankakkaroskikselle. Kun oltiin roskis ohitettu Nemi näki jossain edessä oikealla ihmisryhmän ja pari koiraa ja huusi niille kovasti. Annoin koiran huutaa, olin näet kmäm-lenkillä, kuljettiin vain omaan suuntaamme (ei kohti sitä joukkiota). Kun en huutanut koiralle kilpaa tai temputtanut sitä nameilla hiljenemään niin se hiljeni ihan itte. Hetken päästä tehtiin pertsa tms josta koira sai namin.
Koira nuuskutti, merkkaili ja kävi kakalla. Kierrettiin ns Abc-lenkki. Kun tultiin takaisin kotikadulle ja oltiin menossa autokatoksen läpi kohti kotia niin a-talon portugeesityttö tuli vastaan, en sen kohtaamisesta ottanut ressiä tai tehnyt mitään kikkakuutosia niin Nemipä yllätti minut eikä räyhännyt sille tai huutanut. B-talon eräs asukas jotain kolisteli asuntonsa edessä ja sille Nemi meinasi jotain sanoa - ei pahasti kuitenkaan.

Mentiin sisälle, kannoin Nemin kylppäriin ja pesin sen tassut. Päästin koiran kylppäristä, puin ulkovaatteet päälle ja lähdin Kikin kanssa lenkille - tällä kertaa se oli suosiollinen valjaiden pukemiselle joten pääsimme liikenteeseen. Kikin kanssa yritän käydä mahdollisimman usein ei-asfalttilenkeillä joten sen kanssa suuntasin kulkemaan lähimetsän läpi. No itselle se ei ollut kovinkaan hyvä reitti koska poluilla olleet puunjuuret olivat kosteat ja sitä myöten liukkaat. Koira eteni innolla metsässä, jossain vaiheessa huomasin sen suuntaavan kuononsa kohti jotain vaaleaa - tajusin oikealla hetkellä sen olevan jotain syötävää ja rääkäisin pahasti. Kiki hämmentyi äänestäni ja jätti sämpylän -tai minkä lie- syömättä ts nappaamatta sitä suuhunsa. Eväs jäi metsään ja me poistuttiin sieltä. Yhden maatilkun kohdalla joku ukko oli risusavotassa mikä kiinnosti Kikiä muttei puhua pukahtanut sille mitään. Sen sijaan koira meni pian kakalle. Lenkki pikkukoiran kanssa oli todella kummallinen, siitä pikkupirusta mikä liikkui Kikin asuun pukeutuneena aamu(päivä)lenkillä ei näkynyt jälkeäkään. Kiki ei haukkunut eikä vinkunut eikä riehunut lenkillä yhtään. Sen sijaan se käveli reippaasti eteenpäin, nuuskutti välillä pientareita, teki tarpeensa ja esitti sopivasti (ei liian tarketuvasti, eli kun kehuin ja sanoin "mennään" niin koira siirtyi kävelemään reippaasti mutta vetämättä edessäni) kontaktikävelyä, josta palkkasin sitä silloin kun se oli oikealla seuruupaikalla hyvällä kontaktilla :-)