KylläMaailmaanÄäntäMahtuu osat yks ja kaks.
Iltalenkit koirien kanssa. Tarkoitus oli lähteä ensin Kikin kanssa kävelylle, mutta koska se ei tahtonut tulla pikkueteiseen valjaiden pukemista varten niin vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja käytin ensin Nemin kävelyllä. Kotikadulle päästyäni päätin siivota a-talon edessä olleella nurtsilta parit norsun(kokoisenkoiran)paskat, Nemi odotteli kiltisti vieressä. Kuljetin kakat likeiselle koirankakkaroskikselle. Kun oltiin roskis ohitettu Nemi näki jossain edessä oikealla ihmisryhmän ja pari koiraa ja huusi niille kovasti. Annoin koiran huutaa, olin näet kmäm-lenkillä, kuljettiin vain omaan suuntaamme (ei kohti sitä joukkiota). Kun en huutanut koiralle kilpaa tai temputtanut sitä nameilla hiljenemään niin se hiljeni ihan itte. Hetken päästä tehtiin pertsa tms josta koira sai namin.
Koira nuuskutti, merkkaili ja kävi kakalla. Kierrettiin ns Abc-lenkki. Kun tultiin takaisin kotikadulle ja oltiin menossa autokatoksen läpi kohti kotia niin a-talon portugeesityttö tuli vastaan, en sen kohtaamisesta ottanut ressiä tai tehnyt mitään kikkakuutosia niin Nemipä yllätti minut eikä räyhännyt sille tai huutanut. B-talon eräs asukas jotain kolisteli asuntonsa edessä ja sille Nemi meinasi jotain sanoa - ei pahasti kuitenkaan.
Mentiin sisälle, kannoin Nemin kylppäriin ja pesin sen tassut. Päästin koiran kylppäristä, puin ulkovaatteet päälle ja lähdin Kikin kanssa lenkille - tällä kertaa se oli suosiollinen valjaiden pukemiselle joten pääsimme liikenteeseen. Kikin kanssa yritän käydä mahdollisimman usein ei-asfalttilenkeillä joten sen kanssa suuntasin kulkemaan lähimetsän läpi. No itselle se ei ollut kovinkaan hyvä reitti koska poluilla olleet puunjuuret olivat kosteat ja sitä myöten liukkaat. Koira eteni innolla metsässä, jossain vaiheessa huomasin sen suuntaavan kuononsa kohti jotain vaaleaa - tajusin oikealla hetkellä sen olevan jotain syötävää ja rääkäisin pahasti. Kiki hämmentyi äänestäni ja jätti sämpylän -tai minkä lie- syömättä ts nappaamatta sitä suuhunsa. Eväs jäi metsään ja me poistuttiin sieltä. Yhden maatilkun kohdalla joku ukko oli risusavotassa mikä kiinnosti Kikiä muttei puhua pukahtanut sille mitään. Sen sijaan koira meni pian kakalle. Lenkki pikkukoiran kanssa oli todella kummallinen, siitä pikkupirusta mikä liikkui Kikin asuun pukeutuneena aamu(päivä)lenkillä ei näkynyt jälkeäkään. Kiki ei haukkunut eikä vinkunut eikä riehunut lenkillä yhtään. Sen sijaan se käveli reippaasti eteenpäin, nuuskutti välillä pientareita, teki tarpeensa ja esitti sopivasti (ei liian tarketuvasti, eli kun kehuin ja sanoin "mennään" niin koira siirtyi kävelemään reippaasti mutta vetämättä edessäni) kontaktikävelyä, josta palkkasin sitä silloin kun se oli oikealla seuruupaikalla hyvällä kontaktilla :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti