Niin tänään Nemi täytti sen kakstoista ja puol vuotta <3
Vaikka paljon Kikistä tulee kirjoiteltua niin onhan meillä onneksi vielä tuo mummokoirakin täällä. Valheellisesti puhun mummosta vaikkei se ole jälkeläisiä koskaan saanutkaan. Yritetty on ts Nemihän oli nuoruudessaan nelisen kuukautta Ruotsissa kasvattajallaan jalostuslainassa - astutus onnistui ts uros astui Nemin, mutta pentuja ei koskaan syntynyt (eli koira jäi tyhjäksi). Uudestaan en raskinut koiraa enää liisata vaikka kasvattaja edelleen mieluusti koiralla olisi pennut teettänyt.
Kaikenlaisia ajatuksia vilistää päässä kun Nemiä ajattelee. Sitä niin toivoo, että koira olisi ilonamme vielä pitkään. Mutta elämästä nyt ei ikinä tiedä miten se menee. Kiitollinen silti saa olla, että se on porskuttanut ilonamme jo näin pitkään. Jotenkin peilaan aihetta Merriin, kun koirat olivat syntyneet suurinpiirtein samoihin aikoihin (eri vuonna) eli maaliskuun lopussa (Merri 31 päivä ja Nemi 29 päivä) - että kun Merrin elämä päättyi toukokuun loppupuolella (2013) - niin Nemi on täällä vielä ns bonusajalla. Vaikka eihän se niin mene. Eri koirat ja erilaiset elämänjanat.
Nemi on edelleen innokas lähtemään lenkille. Se jaksaa lenkit siinä missä Kikikin - tai no, juoksulenkeille sitä ei enää oteta mukaan (keväällä taisi käydä mun kanssa lyllertämässä jotain kolmen kilometrin matkoja). Reeneihin se olisi aina valmis. Koira nukkuu kotona paljon, ja uni on ehkä syvempää kuin aiemmin. Jotain vanhan koiran "oikkuja" sille on tullut.
Mitään tavoitteellista tai pilkuntarkkaa tokoilua en jaksa sen kanssa enää tehdä, mutta huvikseen kertaillaan aiemmin opittuja taitoja silloin tällöin. Samoin tehdään hömppätemppuja ja loppukesästä aloitettua nosework -harrastusta treenaillaan toisinaan itseksemme. Hieman olen miettinyt pitäisikö jotain muutakin "työtä" Nemille kehitellä, mutta että mitä ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti