Monta sanaa Taran agikurssilta

Koska tuntuu takkuavan Taran agitaipaleelta treenimuistiinpanojen tekeminen, niin linkitän videoita blogiin ja nostatutan ajatuksen virtaa sormien kautta näppikselle sitä kautta. 

(Viikon 42 treeneihin ei päästy, viikolla 43 ei ollut treenejä, viikko 47 ei treenejä)

Siihen nähden mitä alkusyksystä oli, niin koirat ovat jo hienosti oppineet toimimaan ryhmässä. Tekemään tehtäviä yhtäaikaa siis (joiltain videoiltakin näkee, että joku muu koirakko suorittaa eri tehtävää melko likellä samaan aikaan). Toki ne ottavat toisistaan häiriötä välillä, mutta selvää kehitystä on tapahtunut viikkojen aikana 😀

Viikko 45:

Suora putki harjoituksia ja kahdella lelulla palkkaamista. Tara leikkii hienosti myös vieraan kanssa, enkä lakkaa hämmästelemästä kuinka hienosti se ylipäänsä leikkii ja siis palkkautuu lelulla (ei ole kuten aiemmat koirat, että "voinhan mää sun mieliksi leikkiä, mutta sitten tarvin siitäkin namin palkaksi"). Ohjaukseen tulemista esteen sijasta. Luulen, että tämä on uutta (versus se aksa mitä harjoittelin Merrin ja Nemin kanssa), että ihan alkeistreeneissäkin mietitään (ja treenataan) esteiden ohituksia, nimenomaan siis sitä kautta, että pyydetään koira ohjaukseen (käteen) eikä esteelle. 

Hyppyesteiden avulla ohjaukseen tulemista. Välillä hypäten ja välillä ei. 

Jumppajuttuja. Nämä ovat kyllä olleet hyödyksi kaikkiin lajeihin mitä treenaillaan ja tosi hyvä, että eri kursseilla tulee tehtyä jotain niin kehitystä on tapahtunut kyllä syksyn aikana (esim Taran takapään käytössä). 

Tälle kurssia ensi tutustumiset keinuun. Keinun paukuttelua siis. Tässä mun pitäisi osata paremmin ohjata koira keinulle, koska se on menossa kuono väärään suuntaan tosi herkästi, sitten alan sanomaan jotain eikua ja koira hämmentyy, että tekikö se oikein vai ei ja mitä tässä oikein halutaan. 
 

Viikko 46

Lisää putkella ohjauksia ja putkeen menoa. Hieman kulmia/vinoja lähestymisiä putkelle. 

Lisää, lisää jumppajuttuja

"Kaisa ei osaa heittää lelua" -treeniä 😁
Ei kun siis katseohjaustreenin alkeet 

Lisää keinuilua

Viikko 48

ja vielä keinutreeniä

Mutkaputkeen totuttelua (olin tehnyt Taran kanssa mutkaputkea jo ed viikolla omatoimitreeneissä). Tässä huonona juttuna kun en löytänyt ensin kassista lyhyttä ja keveää hihnaa, nahka hihna oli hankala perässä reikkumaan. Ts hihnaa ei olisi kannattanut toki olla ollenkaan, mutta keinulla pelkäsin, että Tara innostuu ja karauttaa häiritsemään muiden treenejä (toiset olivat semi lähellä). Plus viereisiltä kentiltä kulki porukkaa jollain asioilla tuossa likellä niin pelkäsin koiran lähtevän hallinnasta jos ei olisi ollut hihnassa. Koira toimi ihan hyvin, mitä nyt meinasi jumittua putken keskelle (luulen että siellä oli jotain nameja tms)

Sitten näitä tötterökiertojuttuja. Aiemmilla kerroilla on tehty kiertoa toiseen suuntaan (pois päin ohjaajasta). Näitä en ymmärtänyt aluksi ollenkaan, hieman ehkä olen jo valaistunut aiheessa. Kyselin sitten facessa parviälyltä josko saisin paremmin langanpätkästä kiinni... ja toki näitä on nyt muutaman kerran treenailtu ja sitä kauttakin en ihan ole niin untamolla kuin aluksi. 

Eli näiden tötteröiden avulla opetetaan koiralle kääntymisiä vasemmalle ja oikealle, pitäisi toimia sitten aikanaan hyppyjen kanssa. Vasen ja oikea voivat olla myös ajateltuna kohti ihmistä tai pois päin ihmisestä. Jos opettaisi koiralle vasemman ja oikean niin pitäisi aina muistaa ajatella (ja käskeä) se nimenomaan koiran kuonosta käsin, mikä sille on vas/oik. Melko varmasti vääriä käskyjä tulee sanottua muutenkin, mutta ainakaan ei tarvi ehtiä miettimään mikä on koiran vas ja onko se sama kuin oma silloinen vas (ja kumpi puoli se vasen taas olikaan 😂). 

En tiedä miksi epäilyttää sanavihjeiden opettaminen (koiran oppiminen) ohjauksiin, kun oppiihan ne kaikkea muutakin sanoja yhdistämään eri tilanteisiin, esineisiin ja tekemisiin. Käskyiksi olen valinnut Taralle "kom" ja "weg" (kom kohti tuleva ja weg pois menevä). Koira ei osaa vielä noita sanoja (tuossa yhteydessä tai muutenkaan). 

Viime maanantain treeneissä tehtiin vielä tötterökäännöksiä putken kanssa. Huomatkaa kuinka putki houkuttaa koiraa 😃 . Itseäni hämmentää näissä treeneissä vielä sekin, että olen jotenkin ihan kuutamolla, että miten mun pitäisi ohjata koiraa. Kouluttaja parka, ohjaaja ihan hukassa 😅

Tarkoitus siis on, että mun ei tarttis tehdä mitään kikkakuutosohjausta joihinkin paikkoihin nimenomaan siksi, että koira osaa (osaisi) käskyllä suorittaa tehtävän itsenäisesti ilman, että menen sinne esteen likelle pyörimään ja huitomaan (ja jään jumiin omaan kömpelyyteeni ja hitauteeni). 

Ja sehän se just on se tavoite, että se tekeminen ei olisi kiinni siitä, että kuinka hankalaa mun on tehdä joku hokkuspokkus ohjaus. 

Poissulkevat lajit

Oon pähkännyt sitäkin viime aikoina, että jos haluan jatkaa Taran kanssa sillä tiellä mitä ollaan yksäreillä (ja sen jälkeisissä omatoimitreeneissä) tehty niin 

a) en voi hetkeen aikaan mennä ns normaaleihin ryhmätreeneihin
(jos en osaisi siellä tehdä oman pääni mukaan eli tällä uudella systeemillä mustavalkoisesti)

b) ei voida alkaa treenimään aksaa - ainakaan niissä normiryhmäjutuissa. Luulen että agi olisi Taralle(kin) liian kiihdyttävää itsessään jo. 

c) hommasta voi tulla bueno koiratanssiin ja tokoon, mutta oman kuplan kasvattamiseen tarvitaan paljon aikaa (ja treeniä).

***

Sitten voin tietty miettiä, että haluanko aksata kuitenkin eli kaadanko tehdyt treenit viemäriin ja alan sekoilemaan (annan koiraan kiihkeillä ja huutaa) agin parissa. En itsekään oikein tiedä, että tahdonko sitä (agiliitelyä) enää. Ennen kuin Tara on käynyt terveystarkistuksissa (luustokuvissa siis) en ainakaan pilaa tehtyä harjoitteita koheltelemalla agijutuissa. 

Ja joo, ymmärrän varsin hyvin, että monet koirat ja koirakot osaavat tehdä taidolla sekä agia että rauhallisempia lajeja. 

Harrastamisesta

 Oon laiskistunut ihan tyystin täällä Luleåssa mitä koirien reenaukseen tulee. Oli paljon suunnitelmia tänne tullessa ja kannoinkin tänne jos jonkilaista reenivälinettä, että eipä ois ainakaan siitä kiinni ettei olisi härpäkkeitä millä toimia. Ainahan olen tiennyt sen, että tarvitsen ryhmätreenejä, jotta saan niitä omatoimitreenejä tehtyä - ja täällä olo on todellakin todistanut sen. Plus että jos olisi joku halli minne mennä edes omatoimitreenimään niin saisi varmaan paremmin aikaiseksi. 

Totta, Luleåssa on koiraharrastustoimintaa. Olisi se hallikin mitä vuokrata (ehkä useitakin), mutta en ole niin aikaansaapa että olisin kysellyt missä ja miten ja niin edelleen. Ja jos/kun maksut menisivät jollain mobilepaylla, niin minullahan ei sellaista ole (enkä tuon takia hanki; oma luuri on edelleen älytön joten sillä ei voi maksaa yhtään mitään). 

Luleåssa olisi myös koirakouluja, mutta en tiedä miten pitkään täällä pitäisi asua, että rohkaistuisin kyselemään ja osallistumaan paikallisiin koulutuksiin. 

Olen pähkäillyt, että mitä halutaan harrastaan kun täältä palataan takaisin Suomeen. Tällä hetkellä ajattelen, että tarvitaan ryhmätreenejä. Minä tarvitsen, koska mun sosiaalinen elämä on muuten ihan kuollutta (aviomies on toki <3, mutta ...) <itsesääli alkaa> Mulla ei ole ystäviä. Tai pari on, mutta ei juurikaan. 
Jos haluan nähdä ihmisiä ja olla niiden kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä niin pitää joko käydä koiratreeneissä tai valokuvaustreffeillä. Tai työpaikalla ja siellä kahvihuoneessa (ja toivoa että joku muu on samaan aikaan kahvilla). Säälittävää varmaan, (mun) elämä on. </itsesääli loppuu>

Kikin osalta olen ajatellut, että sille voisi riittää koiratanssista ryhmätreenit ja sitten omatoimitreeneissä höntsäilyt. Oletuksena, että päästään takaisin Okk:n koiratanssiryhmään. Pääpaino harrastamisessa on varmaan jatkossa Taran kanssa touhuilussa, Tarakin olisi tarkoitus saada koiratanssiporukkaan mukaan. Muutoin pallottelen vielä ajatusta, että millekkä aletaan - tokoa on tarkoitus joissain määrin treenailla, mutta en ole varma haluanko siitä mitään vaki-valkku-ryhmäpaikkaa; yksärit ja muut yksittäiset kurssit voisivat olla tokon osalta jees. 

Taran eka yksäri

 Pitkin talvea pallottelin ajatusta siitä, että jos hankkisin Taralle hetkeksi yksityisopetusta (lajista tai asiasta x tai y). Muutamia viestejä vaihtelin parin kouluttajan kanssa, parhaiten ajat sain natsaamaan Miran kanssa, joten hän piti meille treenit viime lauantaina. Kyseisen kouluttajan treeneissä en ollut aiemmin käynyt eikä hän muutenkaan ollut tuttu, siis livenä tuttu, somessa olen seurannut häntä jo pitkään ja sen perusteella päädyin kysymään josko hän ehtisi meitä kouluttamaan. [instagram: @lyylijasintti ] Mira kouluttaa myös Ihana Koiruus -koirakoulussa, jonka tiloissa Taran yksärikin oli. 

Halusin oppia fiksumpia treenikäytäntöjä. Vireensäätelyä, mielentilaa. Kun tehdään niin tehdään ja jos koira possuilee niin mennään tauolle ja miten siellä tauolla ollaan. Keskusteltiin muunmuassa mun epätoivoisista ja epäonnistuneista vilttitreeneistä ja olikin miellyttävä kuulla ettei ainakaan ko kouluttajan mielestä se tapa (ei siis huonosti opeteltu vilttikäytös vaan ylipäänsä koko konsepti) välttämättä toimi kaikille koirille (maata rauhassa alustalla ja katsella muiden tekemisiä tai olla muuten vaan rentoreiskoina). 

Tara opetteli aktivointimattoilua. Siis namien syöntiä sellaisesta matosta missä on hapsuja joiden väliin niitä namuja laitetaan ja koira sitten etsii niitä sieltä ja popsii herkut suuhunsa. Tara oli vähän hötäkkä sen maton kanssa, jos namit olivat liian syvällä se ei käyttänyt nenäänsä vaan oli vaativana, että "tarjoilija - lisää herkkuja". Tästäkin käytöksestä oli sitten puhetta, että koira ei välttis ole tyhmä (vrt lumihangella jos namit menee koloihin tjsp niin T ei kaiva vaan etsii helpommista paikoista), vaan niin kiihkee ettei "voi" keskittyä tarkempaan nuuskutukseen (vaikka on ahne). 
 Täytyy myöntää, että olen ollut skeptinen tuollaisia mattoja kohtaan aiemmin - samalla voin myöntää, että tossa on selkeesti joku juju koirille eli se toimi. Tai on käyttämisen / harjoittelun arvoinen asia. Ei me tietty yksissä treeneissä autuaiksi tultu ja se että homma kantaisi pidemmän päälle ja sillä tavoin että voitaisiin tehdä oikeita treenejä vaatii paljon alkuharjoitteita ja treenejä erilaisissa paikoissa. 

Puhetta oli muunmuassa siitä, että tauon ei pidä -eikä tarvitse- olla koiralle rankaisu, ikävä aika eikä paikka. Eli että koira työnnettäisi häkkiin tai pakotettaisi (kuvainnollisesti, harva varmaan konkreettisesti pakottaa) eläin paikallaoloon. En tiedä mistä se ajatus kumpuaa, että koira ei sais haluta tauolle - esim syömään niitä nameja sieltä aktivointimatolta. Sitten jos on pidemmät treenit ja koiran oikeasti pitäisi levätä treenien aikana/välissä on toki parempi viedä koira vaikkapa autoon (ja tai) häkkiin. 

Muutaman harjoituksen sain videolle (jatkossa itselle tiedoksi/muistiin, että kamera ei videoi määrättömästi, eli kannattaa välillä stopata nauhoitus ja aloittaa uus pätkä. eli kaikkea en saanut nauhalle). 

Tehtiin harjoituksia sekä lelupalkalla että ruualla. Lelupalkkauksessa riitti tekemiseksi se, että koira luopui lelusta ja sai sen jälkeen taas luvan tarttua leluun / leikkiä. Lelu kiihdyttää sen verran, että sen kanssa ei tehty muuta. Eli kunnon leikkituokio, irrotus, pieni odotus ja uusinta leikki ja siitä kehotus mennä matolle (käsky/kehoitussana "tauko"). Namien kanssa tehtiin muutamia temppujakin (ei opeteltu uusia temppuja vaan tehtiin jotain mitä koira osaa. Namimatolle "vapautus" vasta kun oli kuulolla). 
Kaikesta pöllöilystä (huutaminen, huuhailu, ) vietiin / käskettiin koira matolle. 

Olin varannut 45 minuutin yksärin, jatkossa riittänee puoli tuntia. Tuossa ajassa ehdittiin kovastikin keskustella ja tehdä monta treeniä. Tara kävi pari kertaa - yksärin aikana- pihalla pissalla ja tuulettamassa ajatuksiaan. 

Jatkossa on yksäreissä tarkoitus myös opetella tokojuttuja käyttäen samalla tätä tehdään / ei-tehdä -metodia. 

Vilttikäytöksestä

 Loppu syksystä Taran ns vilttikäyttäytyminen huononi eli sen suhteen homma levisi käsiin ja huomasin, että siinä kävi just niin kuin kesällä pelkäsinkin. Eli en vain osaa opettaa sellaista käytöstä ja olin kenties asiallisen alun jälkeen päätynyt ihan väärälle uralle. En ymmärrä miten ihmiset saavat opetettua koiralle rennon olemisen sellaisella viltillä (tai mikä ikinä alusta onkaan). Taralle se on paikka missä palkkaa tulee tiheästi ja se ei ole siinä rennosti. Kun ei saisi olla käskynalla sanan varsinaisessa merkityksessä (ole tässä asennossa kunnes toisin sanotaan), pitäisi pysyä paikallaan ts siinä alustalla (ei ole pakko istua, maata tai seistä - voi vaikka rapsuttaa korvaa jos siltä tuntuu) eikä saisi haukkua tai muuten äännellä. Liikaa hankalia kriteerejä. 

Pitäisi opettaa Taralle sama(n kaltainen) häkkikäytös kuin Kikille. Eli koira häkkiin kehän laidalle ja ääntelyllä häkistä ei pääse ulos. Sitähän tein jonkun kauden Kikille Kisman treeneissä ja vaikka savua nousi omista korvista  ja nolotti oman koiran huono käytös niin lopulta se alkoi kantaa hedelmää. Häkissä kun koira voi vaihdella asentoa yms eikä pääse karkaamaan muualle. Tätä puoltaa myös se, että koiralle on selkeämpää, että sitten kun tehdään niin tehdään kanssa ja tauot ollaan häkissä ilman sen ihmeellisempiä virikkeitä. (nyt kun tätä kirjoitan niin tuntuu tyhmältä, että käytin Taran elämästä puoli vuotta -tai ylikin- tuohon vilttipöllöilyyn, kun en sitä käytöstä kerta osaa opettaa koiralle) 

Agikurssi loppui

 Jäi sitten kirjoittamatta seikkaperäisesti Taran agikurssin lopuista treeneistä. 

Lopuilla kerroilla harjoiteltiin hyppysiivekkeen avulla valssia, persjättöä ja viimeisellä kerralla myös leikkausta. Leikkaus oli ehkä hivenen hankalaa, koska siivekkeen likelle laitettiin namikippo/palkka ja Tara ei tuntunut oikein tajuavan ettei palkalle saa karata eikä toisaalta myöskään ole tarkoitus kiertää siivekettä samalla tavoin kuin edelliset kerrat tehtiin. 

Kiertämään pentu oppi kyllä tuolla kurssilla (tai siis jo aiemmin opittu vahvistui kovasti), saatiin tehtyä etäisyyttä kiertämiseen. Tara kiertää vahvemmin vastapäivään, teki toki välillä myös toiseen suuntaan kierrot, mutta jos itse sai valita niin kiersi vastapäivään. 

Sitten tehtiin myös palkalle fokusointia ja jotain liikehäiriöjuttua, mikä ei oikein toiminut meillä kun koiran paikallaolo ei ole kovinkaan hyvä. Tehtiin sitten paikallaolotreenejä ja ne ehkä hitusen kehittyivät kurssin aikana. Putkella tehtiin myös jonain kertana jotain kuuntelutreeniä eli välillä sai mennä putkeen ja välillä piti putken lähellä tullakin ohjaajan matkaan. Tara tuli kyllä ihan hyvin mun luo eikä mennyt putkeen, mutta oli ehkä pennulle hämmentävä treeni (vaikka kait sillä joku tarkoitus oli, luultavasti hyväkin), koska seuraavalla kerralla se putki ei enää kiinnostanutkaan niin innolla. 

Pentukurssille?

 Olen koittanut pohtia, että 

• Milloin 
• Minne

Tara menisi pentukurssille? Hieman ristiriitaista käsitystä ja tietoa löytyy siitä, että kannattaako kursseille mennä jo ennen ensimmäisiä rokotuksia. On kursseja/kouluja joihin otetaan vasta kun ensimmäiset tai jopa toiset penturokotukset on saatu. Pentuhan rokotetaan 12 ja 16 viikon ikäisenä (eli siis Taran kohdalla eka rokotus on heinäkuun alussa ja toinen elokuun alussa). 

Samalla tavoin kuin pentua ei voi tilata milloin haluaa niin myöskään kursseja ei ala silloin kun minulle parhaiten sopisi. Yllättävää, eikö. 

Veisitkö sinä koirasi kursseille ennen rokotuksia? Tai mikä pentukoulu olisi hyvä?

Tai tarvitaanko me pentupentukoulua? Osaanko itse opettaa koiralle perusasiat ja lajikurssien vuoro on sitten joskus kesän jälkeen kun koira on hieman kasvanut. En tiedä. Katotaan mihin inspiroidun ja mitä mielenkiintoista eteen tulee. 

Semmonen torstai

Ensin meni Kikin rallytreenin p*lleen (koira huusi ja haisteli). Sitten kun tulin kotiin niin Nemi oli pissannut eteisen matolle. Käytin Nemin lenkillä ja Kiki pääsi syömään, mutta Nemiä ei lenkkeily kiinnostanut, pissas kerran max kaks ja yritti reiluun puoliväliin asti lenkkiä kääntyä koko ajan takaisin kotiin. Kun tajusi lenkin kääntyneen kotiin päin käveli naru (flexi) suorana määrätietoisesti eteenpäin (eikä kakkinut tai tehnyt mitään lenkkiasioita). Kotona Nemi ei omaksi harmikseen saanut kuitenkaan ruokaa (koska oli syönyt jo iltaruokansa ennen kuin lähdin Kikin kanssa reeneihin).

Kikin käytöksen muuttamiseen pitää laatia sotasuunnitelmia. Mitään sellaista ns liian rajua (mitä se ikinä olisikaan) en halua edes yrittää mikä mahdollisesti laukaisisi pelkotilat takaisin päälle. Mutta näinkään ei voi jatkua koska koira uunottaa mua tällä hetkellä kuusnolla. Mun ongelmahan on se, että mä ajattelen liikaa muita - vaikka ei se tämänhetkinen tilannekaan voi hyvä olla toisten kannalta. Eli mun pitäisi päättää joku selkeä linja ja pysyä siinä eikä miettiä mitä muut siitä ajattelee ja sitä että prosessin aikana Kiki käyttäytyy enemmän tai vähemmän sikamaisesti kun ollaan matkalla kohti maalia.

Ainiin. Osa Kiki p*lystä saattoi johtua tänään siitä, että sillä oli kakkahätä. Käytin sen pikkukävelyllä kyllä ennen reenejä, mutta hyvin pian reenien jälkeen (loppuverkan aikana) pikkukoira meni kakalle.

Jäsentely

Olen vetkuttanut tänne blogiin kirjoittamista nyt vaikka kuinka kauan, odottanut, että saisin jäsenneltyä asiat mielessäni ensin johonkin fiksuun suuntaan. Mutta kun sitä ei näytä tapahtuvan niin ei auta kuin yrittää raapustaa jotain ja toivoa että ajatukset tästä pikkuhiljaa selkiintyisivät.

Ollaan tehty tänä kesänä paljon Kikin kanssa ns motivaatiotreeniä, sitä vilttitreeniä ja muuta sen sellaista missä olen panostanut palkkaukseen, kehään menoon, kehässä yhdessä tekemiseen jne. Ei olla tehty suuria kokonaisuuksia vaan enimmäkseen just sitä palkkausta / motivaatiota jne.

Nyt mulla on sitten koira joka kuumuu tekemisestä ja palkanodotuksesta. En haluaisi laskea varsinaisesti palkan arvoa / odotusta, muttei sen kyllä kuumuakaan tarttis.

Viimeksi (ryhmä)tanssitreeneissä olikin jo treenikavereiden kanssa puhetta, että pitänee syöttää koiraa myös ennen kehäänmenoa. Että laskea virettä, samalla kertoen että tätä on tulossa kohta lisääkin.

Samaan liittyy sitten viime viikon rallytreenit, joissa Kiki myös kävi kierroksilla. Reenit ovat klo 18-19 ja meillä koirat normisti saavat ruuan noin viiden kieppeillä iltapäivällä. Kiki ei ollut luonnollisestikaan saanut vielä iltaruokaansa kun menin sen kanssa noihin treeneihin. Jos reenit olisivat selvästi myöhemmin niin se ehkä ois saanut jotain, mutta ei ihan noin lähellä harkkoja. Nyt sitten mietin, että pitäisikö mun kuitenkin antaa sille osa ruuasta ennen reenejä ettei sillä kiekkaa yli? Toisaalta namit pitää kiinnostaa harjoituksissa (Nemiä ois aikanaan kiinnostanut kyllä, eli sen pysty ruokkimaan ennen reenejä - varsinkin ennen tokoreenejä koska muuten se nälkäisenä todellakin "vuoti" - mutta Kiki on ilmentänyt toisinaan pientä nirsoilua palkan suhteen, joten en tiedä ...).

Palatakseni koiratanssiin -vaikka sama pätee toki rallyynkin- niin pitäisi myös treenata palkattomuutta. Ketjuttaa vieläkin enemmän asioita ennen palkkausta. Palkkaus kun aina vähän rikkoo tekemistä. Plus toki muutenkin pitäisi pystyä suoriutumaan asioista ilman nameja (joo välillä menee ihan jees sekin juttu).

Koreo edit vol3

Matkalla hierojalle kuuntelin Kikin biisiä uudestaan ja uudestaan. Puolen tunnin automatkalla sellaisen vajaa kaks minuuttisen kappaleen ehtii kuuntelemaan aika monta kertaa ;-)

Kun kotiuduin hierontareissulta niin kirjasin vihkoon uusimman suunnitelman koreosta. Monta kysymysmerkkiä siihen vielä tuli, mutta jonkinlaisen hahmotelman sain silti luotua.


Eilen rallytreenin lomassa aloin opettamaan Kikille etupositiota (oisko se pos.2 ns virallisesti), käskyksi "front" (kiitos Merja ;)). Tuossa opetuksessa tarvitsee olla tarkkana palkkauksen ja ohjauksen suhteen, koska Kiki tekee tosi helposti sitä namista luopumista. Eli etten tule vahingossakaan opettaneeksi sille väärää asiaa. Jahka saan sen hoksaamaan mitä siltä haluan niin pitänee hieman naksutellakin jotta Kiki hakeutuisi oikeaan paikkaan / tajuaisi mitä haluan. Pelkkä namiohjaus ei sen kanssa toimi, sama homma kuin aikoinaan seuraamisen opettelun kanssa - Kiki ei lähde yhäkään imutukseen koska "pakenee" namia.

Läpi

Missä kohdin Kiki alkoi ahdistumaan pujotreenistä? Mä kuvittelin meidän jossain vaiheessa osanneen sen ihan semihyvin, mutta nykyisin lähes joka kerta jos sitä tehdään niin Kiki vastustaa
- joko tekemällä ekan siirtymän ihan oikein ja sen jälkeen tulemalla agiin tai ei mihinkään "temppuun"
- joko kiepsauttamalla itsensä jonnekin ihan muualle heti alkuun
- tekemällä kyllä, mutta vähän kankeasti - ja luultavasti haukkuen samalla

Luultavasti mä teen jotain väärin (jos en muuten niin Kikin mielestä), kun vain tietäisin että mitä. Jos en saa pujoa sujumaan paremmin niin pitää vaihtaa koreota. Harmi vain, että olin suunnitellut siihen pariinkin otteeseen pujottelut. Hankala reenatakin ko liikettä kun koiraa selvästi ärsyttää siinä joku juttu.

Tokon tulevaisuus

Jännä sinällään, että niin tohkeissani kuin aikoinaan tokottamisesta olinkin, niin kun Kikin kanssa kohtasin Suuria Vaikeuksia tokoharrastuksessa niin vaikka muuten olen miettinyt ja pohtinut keinoja selättää joitain ongelmia koiran treenimisessä niin tottelevaisuuskoulutukseen "vakavasti otettavana harrastuksena" en koe intoa paneutua. En jaksa yrittääkään selättää niitä ongelmia (vaikka osa saattaa toki ratketa tässä matkan varrella, muita asioita reeniessä ja koiraa siedätettäessä erinäisiin asioihin) - palkinto siitä, että ongelmat ratkeasivat, ei ole tarpeeksi houkutteleva. Palkkiona olisi pääsylippu tokokokeisiin. Kuka sinne nyt himoitsisi päästä?!? ;-D

... ja kädet mukaan

Testailin eilen iltamyöhäislenkillä Kikin kanssa muutamia juttuja.

Ensinnäkin kuinka hankala olisi opettaa koiralle sivulletulo / ihmisen ympäripyörähdys ns väärää kautta. Siis kun nyt se osaa sen kyllä myötäpäivään, mutta entäpä vastapäivään? Että osaa olla liukas koira :-D "Mää tein näin, enks ollut taitava?" ja niitä "näin" juttuja x kappaletta siinä sitten. Mikään namilla houkuttelu ei tunnut toimivan kun ei se koira tajua mihin suuntaan yritän sitä saada; no pelkällä namiohjauksella se ei välttis sitä äkkiä oppiskaan mutta jos saisin sen huomaamaan liikeradan ja siitä pääsis palkkailemaan niin ehkä se siitä iloksi muuttuisi. Mutta mitenkään valoisalta ei eilen vielä se temppu vaikuttanut.

Sitten kokeilin ihan vaan sellaisia, että seurautin koiraa (vasemmalla tai oikealla, sillä paikalla ei ollut väliä) hieman eri vauhtia ja ne toimi ihan kivasti. Mutta kun lisäsin hommaan vaikeutena sen, että mun kädet eivät olisikaan normaalisti vartalonsivulla (ns alaspäin, tyhmästi sanottu ;-D) vaan voisin liikuttaa niitä sivulle tai ylös. Tai ei edes mitenkään erityisemmin heilutella vaan ottaa ne vaan pois siitä normaalista paikasta niin Kikin mielestä siinä oli jotain tod kummallista. Kommenttia tuli siis heti. Sitten hoksasin sellaisen asian, että twist-pyörähdys tulee (ts K tekee sen) kun nostan kättä. Eli olen sitten vissiin opettanut tempun lähinnä käsimerkkinä enkä sanana - tää on niin tätä kun kaikki pitäisi suunnitella että mitä se koira oppii että miten se tekee ne asiat. Vaikka itse kuvittelisi opettaneensa jotain muuta niin se on se joku pikku (tai isompi) juttu millä koira lukee "käskyt". Plus että kaikki (mitä joskus tulee opettamaan ja tarvitsemaan) pitäisi tietää silloin ihan aluksi kun koira on pentu että osaisi lähteä työstämään sitä koiraa ja sen taitoja haluttuun suuntaan eikä aiemmin tehdyistä ainakaan olisi haittaa uuden opettamiselle. Tämä on sitä oppimisteoria asiaa, että ne taidot karttuvat vanhojen päälle ja pitää ottaa huomioon se mitä (ja miten jne) koiralle on aiemmin opettanut. Että ihan voin -taas- peiliin katsoa, että ei tod ole koiran vika jos se tekee tavalla x kun olen sen sille kerta niin opettanut.

No eniveis. Saatiin me tehtyä muunlaisia "kädet eri paikassa" reenejä. Joko ihan niin vain että koira oli sivulla tai niin että otettiin muutama askel seuraamista. Pitää miettiä itse se, että miten haluan pysyä liikuttamaan käsiäni. Esim turha sitä twist-pyörähdysliikettä on sotkea sen enempää - en tiedä onko siitä mahdollista saada tasapainoisemman näköistä? Mutta jos ei halua (koiratanssissa) tasapaksun tokomaisesti vain seurauttaa koiraa paikasta toiseen (no ei se fs:ssa ole tarkoituksenmukaistakaan mutta jotain kontaktikävelyntynkää sinne helposti silti tulee pikkuisen mukaan) niin se on koiralle ihan uus häiriötekijä että mun kädet ovatkin jossain ihan muualla kuin yleensä.

Se täytyy kyllä pikkukoiran eduksi sanoa, että se oli valtavan innokas reenailija ja jaksoi tehdä näitä kontaktireeni "kädet missä sattuu tai erilaisia askelluksia" -harjoituksia vaikka kuinka :-)
Että itse sitten pistin pelin poikki, että ehkä on aika mennä takaisin kotiin ja nukkumaankin jossain vaiheessa.

Siellä Emmi Lavikan tokosemmassa oli puhetta just siitä, että puurtaminen eli se varsinainen työ tehdään kotona itsekseen ja ryhmätreeneissä tehdään häiriötä yms että siellä ei kuitenkaan opetella asioita. Ehkä meidän tapauksessa saadaan niksit miten tehdään mutta opetus tapahtuu "kotona". Ja taisin Emmille sanoakin, että oman kokemuksen mukaan tokon treenaaminen on hankalahkoa koska jo toinen toisto voi olla liikaa. Eli koirat keksivät sitten muun variaation kun "se aiempi" ei kelvannut. Tämä ongelma on esiintynyt ehkä eniten ns isoissa liikkeissä. Ainakin siis Merrin ja Nemin kanssa. Toinen yritys noutotreenistä voi olla liikaa ja taso vain laskee (vaikka pitäisi lopettaa reenit onnistumiseen) - että mitä enemmän yrität korjata virhettä tai jotain niin sitä huonommaksi homma menee ja koira tulee oppineeksi jotain ihan muuta kuin olisit halunnut.

Kikin koulutettavuus eroaa näistä aiemmista koiristani ehkä sillä, että kun sille on pienenä opetettu tarjoamisen kannattavuus niin sillä riittää hieman pidempään halua yrittelijäisyyteen kuin aiemmilla koirillani. Vaikka nekin siis olivat aina valmiit hommiin (imperfektissä siksi, että vaikka Nemi on edelleen olemassa niin onhan se välillä hieman höppänä plus että se ei ole koskaan ollut hirveän oma-aloitteinen tai se tarjoaa niitä samoja juttuja eikä ole keksimässä mitään juonikuvioita). Tottakait Kikinkin kanssa pitää lukea sen viretasoa, että mihin olisi hyvä lopettaa. Ennemmin useasti pieni koulutussessio kuin liikaa reeniä kerralla. Se mitä kirjoitin muutama päivä sitten siitä häiriöherkkyydestä niin Kikillä vaikuttaa siihen kuinka paljon sitä häiritsee ulkopuoliset asiat muun muassa se, että missä vireessä se on. Mitä väsyneempi -matalavireisempi- koira on niin sitä enemmän se häiriintyy äänistä ja muista seikoista.
Itselle opettelun paikka tietää milloin peli kannattaa viheltää poikki; ja jos ikinä kisataan missään niin oikeanlainen virittely / ei-virittely, onko koira autossa, hallissa, tullaanko kisapaikalle kuinka ajoissa jne jne On Kikin kanssa oleellista. Mutta luultavasti sekin löytyy käytännön ja kantapäiden kautta :-)

Mikään ei ole ikuista

Katselin eilen Kikiä kun se touhusi kotona, ja leikin sen kanssa myös, ja mietin, että johan tässä monta kuukautta käytiinkin ryhmätreeneissä. Sain nauttia sellaista koiraelämää. Mutta jos nyt on niin, että Kiki ei sitä kestä -sen kantti ei kestä, se paineistuu siellä eikä kykene mihinkään- niin sitten minun pitää se vain mukisematta niellä. Eipä siinä järkeä ole reeneissä käydä jos koira ei ala millekään, ei pysty eikä kykene.

Tottakait siitä nysväilystäkin pitää osata nähdä, että missä kohdin se on oikeasti pelkopassiivisuuteen pakenemista ja missä kohdin sitten on ylitetty se viiva, että koira uunottaa mua kuusnolla ... Tuolin alla läähättävä koira tuskin uunottaa, mutta hallin mattoa skannaileva koira saattaa kusettaakin ;-)

Johan tässä viime vuosina on tullut opittua, että ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen, että totulla tavalla voidaan jatkaa maailman tappiin asti. Ei jatkunut Activen reenit täältä ikuisuuteen ja voipi olla, että tulee Kisma -treeneihinkin stoppi. Mutta voi toki olla, että niihin tulee vain tauko - tämä ilta kertoo jo paljon.

Kuten aiemmin sanottua, niin itseni kannalta mieleisin koirien aktivointitapa on käydä viikkotreeneissä. Mutta koirareenithän ne ovat ennen kaikkea eikä ohjaajan koirasosiaalinen tapaaminen ... joten, aika näyttää. Ei ryhmätreenitä tietenkään jos näyttää siltä että hallissa on Kikin mielestä Ihan Kamalaa.

Pelkoilukin voi olla olematta ikuista, ei voi tietää.

Omatoiminoset

Kuten instaan lataamastani kuvasta voi päätellä, niin noseilin tänään koirien kanssa (alkuillasta, töiden jälkeen). Tein niille pari huonekaluhuopatassupiiloa kotiin sisälle. Kiki teki hienosti hommia ja Nemi hönöili mukana (ekan sekin löysi ts näytti kuonollaan mulle ihan hyvin - sen jälkeen kun Kiki oli ensin löytänyt hajun). Eniveis, sellaista aloin raapustamaan, että olen alkanut kehumaan ja palkkaamaan Kikiä sinne hajulle. Eli jo ennen kuin se katsoo mua (mikä on aiemmin ollut se kertominen), eli jos tekisin nyt tovin jos toisenkin sellaisia harjoituksia missä minä tiedän missä haju on ja vahvistaisin koiralle sellaista käytöstä että sen kuono/pää jää sinne hajulle. Noh, Kiki on vilkaisliikkeinen koira, että vikkelä saan olla ;-) Mutta jos tekisin koiralle hyödylliseksi sen "hajuun jäämisen" niin sen ei tarttis vilkuilla mua? Eikä tulis valekerrontaa (/kysymistä) niin helposti?

Tiiä sitten tuota, mutta ainahan sitä voi testailla toimiiko homma (miten pitkälle) :-)

Tärkeintä on matka

Olen tässä yrittänyt pitkin viikkoa miettiä, että mitä tuumisin ja mitä kirjoittaisin tänne blogiin Kikin tämän viikon treeneistä. Ensin oli tiistaina tokot ja sitten torstaina tottikset (bh-treenit). Koira oli ihan eri(lainen) kummissakin treeneissä. Se on kyllä jännä otus, josta en ihan aina ota selvyyttä. Joskus se on ihan mahtava helmi, oikea treeniunelma (minun unelma, muiden unelmat ovat varmastikin toisenlaisia), toisinaan en pääse yhtään sen kanssa samalle aallolle. Joskus se tekee jotain, mitä en olisi yhtään osannut odottaa siltä - huolimatta siitä, että se on tehnyt monia puun takaa  tulevia juttuja. Sitten on tietysti vielä se, että se uunottaa minua välillä ihan kuusnolla ...

Tiistain treeneissä päästiin heti jotenkin hyvään vetoon. Treenailin hallin perällä kaikenlaista, tehtiin seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, temppusia, naksuttelin koiralle merkin kiertoa ja se teki sitä nyt hyvällä ilmeellä ei ollenkaan sellaista pelkotilajuttua mitä sillä on pari viikkoa ollut (viime viikollahan se paineistu ihan jo siitä kun muut tekivät merkinkiertoa). Pystyin pitämään koiraa irti ja se oli kuulolla. Käytiin ottamassa hyppyä, pysyi hypyn takana josta palkkasin sitä muutamaan otteeseen ja tehtiin sitten se hyppykin mikä sujui ihan kivasti. Piilottelin koiralle tunnarikapulaa ja se oli onnesta soikeena sitä hakemassa.

Ohjatusti katsottiin sitä liikkeestä maahanmenoa. Nyt tehtiin ekana kertaa ikinä ko liikettä seuraamisesta eikä vain peruuttamisesta, ja kappas sehän toimi! Nyt pitää vain muistaa, että peruuttaessa ei apuja koiralle (eli mun liikkeen pitää jatkua, vain suullinen käsky eikä mitään avuja koska Kikillä on tosi hyvä maihinmeno), jos seurautan niin siin saa viel hieman avittaa koiraa. Enemmän edelleen silti peruutustreenejä, mutta välillä seuraamisenkin yhteydestä.

Paikkatreeneissä istuminen ei meinannut sujua millään eli Kiki valui kokoajan maahan. Maissaolo paikkistreenissä taas se ei kuuntele mua kun kattelee ympärilleen eli liikkuria -ja muitakin- eli siihen tarvitaan ihan tuhottomasti treeniä jotta mä olisin oleellisempi kuin ympäröivä maailma. Varsinainen paikallaan makaaminen on mennyt kyllä harppauksittain eteinpäin.

Jotain kun oltiin tekemässä niin, että Katja oli katsomassa treenejämme niin Kiki otti hatkat. Sai siis hepulin. Juoksi silmämunat vilkkuen ympärihallia sen minkä pikkujaloistaan sai irti. Sain mä sen sitten lopulta takaisin mun luo ja jollainlailla hallintaankin ...


Torstaina sitten taas. Treeneissä oli yks koira jota ei ollu ekalla kerralla. Kiki otti sen koiran sitten silmätikukseen ja auta armias kun se koira haukkui jonkun verran (sitä taidettiin haukuttaa jotta koiran sai oikiaan vireeseen tms - tai sitten se haukku muuten vaan, en ole varma) niin Kiki huusi sitten kanssa ... ja kun se toinen koira ei kyllä tainnut paljoa tuon jälkeen äännellä niin eipä se Kiki silti rauhoittunut. Tai rauhoittui välillä ja sitten taas kohta kilahti. Muutenkin se oli ihan älyttömän rauhaton koko treenien ajan. Edellisellä kerralla olin  tehnyt sitä sun tätä "vapaa-aikoina" mutta nyt aika meni oleiluun ja koiran mielentilan parantamiseen.

Kouluttajan silmäin alla katsottiin seuraamista. Heti tuli noottia siitä, että minun pitäisi opettaa koira erottamaan milloin treenataan ja milloin ei treenata, että annan koiran tehdä mitä huvittaa. Joo, onhan se joissain määrin totta ja ihan järkipuhetta. Koiran ei saisi antaa tuusata omiaan (esim haistella lattiaa), mutta sitä ei voi laittaa "pötkötä" käskyn alle kuin vaikka Nemin kunnei se pysy siinä (ku hetken). Enihau, otin vihjeestä vaarin ja noiden harkkojen jälkeen olen lenkeillä yrittänyt ajaa käyttöön käskyjä "homma" (=tekeminen alkaa) ja "loppu" (tekeminen loppuu).

Välillä seuraaminen sujui ihan kivasti.

Henkilöryhmä ei sujunut niin hyvin kuin edellisviikolla, mutta oli siinäkin jotain ihan ok osioita.

Tiistaina tunnelma oli toiveikas ja torstaina epätoivoinen. Tiistaina ajattelin positiivisesti kuinka hyvällä mallilla monet asiat jo ovat, torstaina ympäristöstä häiriönottaminen nosti päätään ihan tosissaan. Meidän pitäisi Kikin kanssa molempien päästä kuplaan, mieluiten samaan kuplaan, jossa emme häiriintyisi ulkoisista asioista. Minun pitäisi itsevarmemmin ja määrätietoisemmin käskeä koiraa (olen epävarma, en jaksa nyt tähän vuodattaa missä kaikissa tilanteissa yms yms, mutta koirathan lukevat minua kuin avointa kirjaa ja käyttävät sen varmaksi hyödykseen jos haluavat) ja koiran pitäisi oppia toimimaan vaikka ympäröivässä maailmassa tapahtuu mitä kummempia asioita. Nythän on siis se tilanne, että jos Kiki pelkää niin se ei ota minulta vastaan minkäänlaisia käskyjä, pyyntöjä, tms eikä se pysty edes syömään. Pelkotila -tai joku muu kummallisuus- on treeneissä tullut ehkä esille vain sillon kun nakkasin sitä sillä namimunalla, silloinhan se pakeni sinne häkkiin. Mutta ulkona se on säikkynyt jotain ääniä, uuden vuoden jälkeenkin, esim lauantaina käveltiin jääkiekkokaukalon ohitse ja Kiki säikähti sieltä tulevia ääniä ja alkoi kiskomaan häntä alhaalla eteenpäin. Meni pitkän aikaa -satoja metrejä- ennen kuin se rentoui ja alkoi käyttäytymään normaalimmin. Tänään nose-epiksissä se myös selvästi reakoi monenlaisiin ääniin ja sen keskittyminen häiriintyi.

Että sitä saa kyllä monenlaisten asioiden kanssa painia kun koiraa yrittää kouluttaa. Kiki on melkoinen kameleontti siinä miten se käyttäytyy eri koirien läsnäollessa ja eri paikoissa. Eri koirat opettavat kyllä valtavasti ja voivat toisaalta olla hyvinkin erilaisia -myös ne jotka ovat samaa rotua- ja toisaalta taas paljon yhtäläisyyksiä löytyy.

Silti, vaikka en osaa ja vaikka hakkaan välillä päätäni seinään, niin yhä kyynärkummituksen jälkimaininkina enimmäkseen nautin siitä kun voin (yrittää) kouluttaa Kikille kaikenmoista. Tai tykkään katsoa kun se etenee lenkeillä (nyt se on alkanut sitä enimmäkseen taas tekemään) tai kun se hyppii lumipenkalle tai muuten melskaa lumessa.

Kiertomerkkikartio

Sitä ajattelin treenailla välihuoneessa kun sain sen kerta raivattua vihdoin ja viimein. Kiki kiersi sen kerran ja oli sitten vähän "vaikeen oloinen". Ehkä mun pitää tehdä niin, että otan kartion esille kun tehdään muita juttuja mutten ehdottelekkaan sille sitä sen kiertämistä. Pitää jotain hömppätemppuilla että saan koiran rentoutumaan kun kiertotolppa on samassa tilassa kuin koira ...

En olisi kyllä uskonut, että koira niin otti nokkiinsa niissä yksissä toksureeneissä. Mutta oppia ikä kaikki ...

Kikin tokoista sitä sun tätä

Eli koostetta ja ajatuksia sieltä sun täältä, Kikin tokosyksystä (vaikka tokikin kaksi ohjattua harjoituskertaa on vielä jäljellä).

Jotta tässä raapustuksessa olisi edes jonkinlaisesti päätä tai häntää niin käyn ensin liikekerrallaan läpi missän mennään ja minkälaisia ajatuksia ko liike (Kikin osalta) herättää mielessäni ja loppuun raapustelen yleisesti tokoilusta / Kikin kouluttamisesta tms jos jotain jäi vielä sanomatta.

Luoksepäästäväisyys

Onko sellaista liikettä vielä? Ei olla treenattu yhtään. Ei myöskään ns kehään menoa. Luulen että intoa pitäisi hillitä. Kiki tuskin arkailee kun ennemminkin pussaisi kaikki kumoon.

Paikallaolo

On harjoiteltu sekä istumista että makuuta. Aluksi pidin koiralle etupalkkaa, joka välillä toimi - parempi oli laittaa nami piiloon (ensin kannellinen rasia, sitten namimuna). Ääntelystä seurasi etupalkan poisto. Viime viikkoina olen treenannut ilman etupalkkaa. Viime viikolla siirryin jo ehkä kymmenen (tai seitsemän, kauas kuitenkin) metrin päähän koirasta, koira pysyikin ihan hyvin (en ollut pitkään kaukana), mutta nousi istumaan kun palasin koiran luo. Tätä piti toistaa ehkä kolme kertaa ennen kuin sain palkattua koiran maahan. Eli paikkiksessa on vielä paljon töitä, mutta se on edistynyt silti kovasti syksyn aikana. Paikkis käsky on "pysy".

Sivulletulo / perusasento

Tätä on harkattu niin treeneissä, iltajumpan aikana kuin siellä sun täällä muutenkin. Temppuna Kiki osaa myös takakautta sivulletulon, mutta tokoissa otan sen silti enimmäkseen pyörähtämällä suoraan sivulle. En oikein osaa sanoa kuinka hyvin tämä silti vielä on hallussa, vaikka ihan nätisti Kiki sen välillä /enimmäkseen (?) tekee. En ole ottanut pertsaa esim luoksarin yhteydessä vielä kait kertaakaan.

Seuraaminen

Homma alkoi pelittämään siinä vaiheessa kun unohdettiin se imuttaminen mikä ei vaan toimi Kikille. Kiki tarjoilee seuraamista paljon ulkoillessa, siellä tehdään vaihteluna välillä myös oikean puolen seuraamista. Siitä huolimatta, että olen siihen alusta asti sanonut sille myös käskyä ("oikee") niin en tiedä yhtään onko sana iskostunut koiran päähän. Seuruun käsky on niinkin tylsä kuin "seuraa". Seuruuseen on tehty jonku verran pysähdyksiä, pysäyksistä liikkeelle lähtöjä ja käännöksiä. Ei vielä ollenkaan juoksuseuruuta, hidastaseuruuta saati sivuaskelia.

Liikkeestä maahanmeno

Ei olla tehty oikeana liikkeenä kertaakaan. Opetettu niin, että mä peruutan ja otan koiran mukaan ja käsken koiran maahan, sitä maassa olemista on sitten pikkuhiljaa syksyn aikana saatu kasvatettua - siis sitä, että koira jää maahan eikä pomppaa sieltä heti ylös kun liikahdan. Pentuaikojen takkuilun jälkeen Kiki on oppinut oikeinkin hienon maihinmenon (vaikkei aluksi tuntunut tajuavan alkuunkaan koko maahanmenoa ... ;-)).

Liikkeestä seisominen

Tätä harkattiin ehkä ekan kerran viime viikolla. Eli peruutin ja kädellä pysäytin koiran. Yllätyksekseni Kiki ei tehnyt namista luopumisperuutusta vaan homma pelitti ihan kivasti. Vaikka toki hyvin alussa vielä ollaan.

Merkin kierto

Asennetta ja vauhtia liikkeeseen on reenattu lelupalkan avulla. Nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että kierrokset kaakkoon ja aivot narikkaan. Viime kerralla päädyin sitten ottamaan tarjoamisen (ja hieman myös naksuttelun) kautta lähempää sitä kiertämistä ja nimenomaan namipalkalla - koska Kiki osaa kyllä tehdä tiiviin kiertämisen vähemmälläkin leluhulluudella ... eli äänet alas (mieluusti pois). Kiki kyllä mielellään tarjoilee kiertoa eli sinne irtoaminen ei ole ongelma.

Ruutu

Aluksi harkattiin vain kosketusalustaa. Siihenkin on alunperin tehty ns asennereeniä (kun aksassa oli oleellisinta se tassukosketus eikä alustalle jäänti). Myöhemmin on tehty myös alustalle pysähdystä, se Kikin kanssa on onnistunut parhaiten lelupalkan heitolla ja näin on saatu ihan kivoja seisahduksia alustalle. Eli siis koiran käskytys ensin alustalle ja sitten käsky ja oikea-aikainen palkan heitto. Käskynä niinkin tylsä kuin "sei(so)". On tehty muutamia kertoja siis ihan niin, että se alusta on ollut siellä ruudussa, enimmäkseen kuitenkin ilman ruutua. Alustalle meno käsky on "furette".

Tunnistusnouto

Yhtä kapulaa olen piilotellut sinne sun tänne. Kiki tykkää hakea ts etsiä sen ja tökätä kuononsa siihen. En ole siis edes halunnut tähän vielä mitään noutoa.

Hyppy

Hyppyä olen reeninyt aluksi etupalkalla niin, että olen pitänyt koirasta kiinni ja päästänyt sitten palkalle aka hyppäämään. Sitten on reenattu sitä esteen takana pysymistä eli viime aikoina hyppyeste on ollut vain rekvisiittana erilaiselle paikkistreenille. Viime kerralla taisin ottaa yhden kutsuhypynkin. Tästä pitäisi päättää onko käskysana "este" vai "hyppy".

Kaukokäskyt

Sinällään istumista ja maihinmenoahan on reenattu jo ties kuinka pitkään. Hitaana ohjauksella ns jumppana ja muuten vain erikseen siellä sun täällä. Käsimerkkejä aloin ajamaan kakeihin vasta viime viikolla, jolloin oletin muutenkin, että asiassa oltaisiin vielä pitkässä kuusessa. Havaittiin myös, että istumisesta palkka kun maihinmenoa Kiki tarjoilee paljon ja se istuminen on kankeampi/vaikeampi. Oikea käsi näyttää käskyn ja palkka vasemmassa - samalla logiikalla sitten aina vaan. Etäisyyttä ei vielä tokikaan ole ollenkaan, mutta voin silti seistä ... Ei vielä monia vaihdoksia putkeen - toki maa-istu -palkka tms eli ei joka asennosta omaa palkkaa.

Nouto

Mitäköhän tästä sanoisin? Kiki haluaa kapulan. Nostelee mieluusti kapulaa maasta muttei pidä sitä pitkään itsellään. Muutamia kertoja elämässään on silti noutanut / tuonut mulle kapulan. Tyyrää mulle mieluusti leluja ja kaikenlaisia muita tavaroita. Ryntää kapulan perään ja ottaa sen suuhunsa muttei tuo. Pitäisi treenata noutoa enemmän ;-) En ole asian suhteen vielä ollenkaan niin kriisissä kuin vaik Nemin noudon kanssa olen ollut :D


Ollaankohan me muita tokoliikkeitä reenattu?
Ainiin

Luoksetulo

Tässäkin on pitänyt tehdä paljon paikkistreeniä. Aluksi luoksaritreeniä tehtiin niin, että Katja piti koiraa. Koira kyl juoksi sitten mun luo - yleensä innosta kiljuen. Ei ole otettu tosiaan tähän vielä sivulletuloa. Koiran pitäisi oppia sekä pysymään paikoillaan kunnes kutsun sitä että tulemaan ääneti (mutta silti vauhdilla) mun luo.


Noniin. Ja siis kaiken tämän lisäksi pitäisi opetella sitä välikäytöstä "käskyn alla hengailua". Mun pitäisi luottaa koiraan ja pitää sitä yhä enemmän ja enemmän irti treeneissä. Opettaa koiralle kivoja välitemppuja mitä voisi tehdä liikkeiden välissä ... koska a)koiran ajatukset pysyisivät kuulolla olossa b)kiva temppu voisi myös olla ns sosiaalinen palkka tilanteessa missä ei voi muuten palkata koiraa.

Lisäksi lappalaiskoiran kanssa treenailun ikuinen ongelma jatkuu myös Kikin kanssa eli vireen säätely ... ääntelyn välttäminen.

Päivä nro 131

Heräsin kuudelta päänsärkyyn, kävin syömässä särkylääkkeen ja menin takaisin peiton alle. Siitähän se sitten alkoi koirien aamuherätysralli. Milloin Kiki toi sukkaa tyynyn viereen, milloin Nemi kävi nuolemassa nenänpäätä, milloin Kiki heitteli pikkukongia ympäri asuntoa ja teki kettuhyppyjä sinne sun tänne (lelun innoittamana). Lopulta taisin nousta ylös kasin aikaan.

Edellisiltana olin ottanut pakkasesta koirille tarkoitettua poronlihaa (jotain lihahakkelusta pötkössä) sulamaan, joten lisäsin sitä aamunappuloiden joukkoon. Sitten vein Kikin ulos, Kiki kävi melko pian kakalla, pistin koiran autoon ja hain Nemin, käytin sen pissalla (keräsin Kikin kakan ja vein roskiin) ja laitoin Nemin autoon. Ja ajeltiin Koiteliin.

Ensin käytin Nemin lenkillä. Käveltiin siltojen yli joen toiselle puolelle missä tehtiin pieni metsälenkki. Nemikin teki aamutarpeensa, ja olisi halunnut kierrellä kaikki mahdolliset polut ja olla lenkillä paljon pidempään. Mutta koska Kiki odotti autossa ja sekin piti vielä lenkittää ja itsellä aamukahvihammasta jo kolotti niin en jäänyt aamupäivää viettämään ulos Nemin kanssa - Nemin suureksi harmiksi.

Ihan vain melkein onnistuin ottamaan Kikistä kuvan sillalla ;) Sillalla oli aika jännää, se vaappui pikkuisen, siinähän on siis sellainen sääntö ylipäänsäkin että ihan peräjälkeen ei saisi kulkea kun se sitten jotenkin heijaa se silta, tosi pienesti mutta kuitenkin. Nyt ei ollu ees keitäin muita kun minä ja koira sillalla ja se siltikin tuntui se siellä olo. Kikistä oli aika jännää vissiin, vaikka se kesällä on kulkenut sillalla ihan reippaasti. Kikin kanssa kävin sen saman lenkin kuin mitä Nemin kanssa. Paluumatkalla tehtiin hieman liikkeestä maahanmenoja.

Nyt Kiki tahtoo takapihalle, rampannut mun ja takaoven väliä jo tovin joten ehkä mun pitää kohta mennä sen kanssa ulos.

edit. 19:34

Mä oon nyt pari tuntia miettinyt, että kirjoitanko asiasta mitään ja jos niin mitä. Päätin sitten, että ihan sama mitä jotkut ehkä blogiin eksyvät ajattelevat. Tiedän mitä Kikin elämään oleellisimmin liittyvät ihmiset ajattelevat aiheesta jne joten paskat muista.

Kävin tänään iltapäivällä Kikin kanssa pellolla. Otin sille taas pitkän liinan mukaan että se pystyi irtoamaan minusta hieman kauemmaksi, sai vapaammin hieman juoksennella/touhuta ja pystyin tekemään luoksarireenejä. Oikein hyvä suunnitelma joo, mutta eihän se koira kauheasti irronnut. Jossain kohtaa sain sen irtoamaan tai sitä kiinnosti jossain jokin juttu ja pystyin itse etenemään hieman. Palkkasin koiran kun se tuli mun luokse, siis kun kutsuin sitä. Hitsi kun se oli Kikistä kivaa. Päädyttiin pelaamaan sellaista peliä, että palkkasin koiran heittämällä namin hankeen, koira juoksi namille ja tuli salamana takaisin mun luo. Koira oli nopea, ehdin etenemään muutamia metrejä hangessa (ei ollut hankikantoa tai mä oon liian painava hangelle koska upotti enemmän ja vähemmän ihan koko ajan). Jossain kohtaa havaitsin, että Kiki jo oletti pelin jatkuvan kokoajan. Eli kun nami ei lentänyt (välillä palkkasin sen heti siinä eli sai kyllä luoksetulosta namin) niin koira kiihtyi ja alkoi hampailemaan mua. Pellolla sain sen kuitenkin irrottamaan / käskyillä lopettamaan epäkivan toiminnon ja se peltokeikka kaikkineen oli ihan ok (vaikka koira ehkä pyöritti peliä enemmän kuin minä - toisaalta mikä kouluttaminen ei ole sellaista että koira tekee jotain ja saa jotain mitä se haluaa).

Mutta kun siirryttiin pellolta tielle niin perkele oli valloillaan. Kiki roikkui köydessä ja minussa. Koska jälkiliina on ehkä hiertävämpää materiaalia kuin tavisremmi niin ahdistuin siitä kun se köysi/liina oli koiran jalkojen ympärillä ja yritin irrotella/oikoa sitä. Virhe. Siitäkös Kiki riemastui ja tuli ihan raivolla mun päälle. Siitäkös minä sitten ärsyynnyin, että mitä helvettiä, käveltäisiin nyt vain kotiin (muutaman sadan metrin matka). Pistin Kikin istumaan ja pidin paikoillaan jonku aikaa, mielestäni se hieman siinä rauhoittuikin. Olin siis itse kyykyssä kanssa. Päästin koiran, ja se raivostui taas. Vaihdoin sille tavisremmin ja sulloin jälkiliinan reppuuni. Kiki häiritsi toimintaa kokoajan. Kun olin saanut narun sullottua kassiin niin laitoin Kikin kyljelleen maahan. Ei muuten ole niin yksinkertaista pistää hanttiin laittavaa koiraa aloilleen, varsinkaan kun haluaa tehdä sen mahdollisimman nätisti; tietty, mutta siis niin ettei operoitu jalka vaan kärsi liikaa / ollenkaan. Koska periksi ei saisi antaa koiralle, mutta samalla pitäisi hienovaraisesti mutta päättäväisesti saada se rimpuileva koira asettumaan. Eihän se Kiki mitään rauhottunut, oli kyllä kyljellään, mutta järsi samalla jäätä ... Vapautin sen siitä sitten hetken päästä, hieman se jotain siinä vielä melskasi ja sitten meni käymään pissalla - ekan kerran koko ulkoilun aikana, eli se ei käynyt kakallakaan.

Jostain luin, netistä, että riehuvan koiran mielenkiintoa voisi saada muualle sillä, että kun se lakkaa riehumasta ja kohdistaa katseensa pois ihmisestä niin sinne palkattas se eli heitettäs sinne palkkaa. Ihan paska ohje. Tyhmyyksissäni menin kokeilemaan. Kiki oppi tuon pelin ihan salamana. Se osaa ketjuttaa kyllä.

Sama homma siitä "eikö se muuten saa lenkillä kontaktia niin se roikkuu hihnassa/lahkeessa/missä vain", että palkkaile sitä kontaktista. Kivahan se on että koira ottaa kontaktia ja voi tehdä seuruu yms reenejä. Mutta siinäkin Kiki kyllä uunottaa mua ihan kuus-nolla, tiedän sen ja joskus annankin sen uunottaa kun en jaksa vääntää sen kanssa.

Kun tulin Kikin kans pihalta sisälle niin käytin Nemin lyhyesti ulkona, se pissas pari kertaa.

Sitten annoin koirille ruuat. Simputin niille istumispaikallaolot. Just kun olin avaamassa suuni, että vapautan koirat syömään niin Kiki nousi. En ollut vielä vapauttanut niitä kun vasta suunnittelin asiaa. Palautin koiran takaisin istumaan ja odotutin vielä 45 sekunttia, sitä ennen koirat olivat istuneet 50sek. Että ihan hyvin se koira tommosta jo kestää. Ja mä osaan vaatia/tiedän mitä tehdä niin homma on selkeempää - meille kaikille. Mutta noissa pihaväännöissä en tiedä mikä olisi kaikkein paras toimintamalli ja koira kyllä lukee mua kuin avointa kirjaa ...

Ainiin. Päivällä tein sisällä hieman namienpiilotusaktivointia koirille.

edit. 22:15

Koirien unipötkötystä jossain vaiheessa tänään. Kikillä on tapana pötkötellä olkkarin pöydän alla.

Käytin tuossa reilu tunti sitten koirat ulkona. Ensin Kikin pikkulenkillä, pissas ja kakkas. Ja sitten toin Kikin sisälle (se muuten käyttäytyi lenkillä ihan hyvin). Laitoin tietsikasta musiikkia pyörimään (youtubesta dire straitsia) ja annoin Kikille jonku kuivan possujutun ja lähdin käyttämään Nemiä kävelyllä. Nemin kans kiersin pikkupäiväkotilenkin, koira kävi kakalla ja merkkaili/pissaili ahkerasti. Kiki oli ihan hiljaa kun lähdettiin ja kun tultiin kotiin, possunamu oli hävinnyt maailmasta ... ;)

Ainiin. Jossain vaiheessa päivää reenailin koirien kanssa hieman kapulan nostoja. Kiki oli innokas. Eihän sillä kestoa/pitoa siihen touhuun ole, mutta kapula nousee kyllä lattiasta innokkaasti. (ja tippuu heti alas) Tai no, kerran taisi tulla hitusen pidempi nosto/pito. Nemikin teki kerran noston ja luovutuksen, siitä kun sen palkkasin niin se puri mua sormesta (ei jäänyt jälkeä mutta sattu aika lujaa). Loppui mun reenausinto sitten siihen ... 

Ulkona on ollut tänään pakkasta. Kotioven edessä näyttää tältä:

Ajatuksia pukkaa tulemaan

Taas tänään oli lenkillä Kikin kanssa tilanne etten tiennyt mikä olisi viisain ratkaisu just siihen hetkeen. Jep jep, koira roikkui hampaillaan minusta. Yli vuoden ikäinen ei ehkä enää pentu pure.
Satunnaisessa järjestyksessä aiheesta mieleen nousevia ajatuksia:

• En osaa kouluttaa / tapakasvattaa koiraa/koiria.
  On monia tilanteita ettei minulla ole hajuakaan siitä mikä olisi viisain tapa toimia. Tottakait tällä reilun viidentoista vuoden koiranomistajuuskokemuksella jotain tietoja on jo karttunut, mutta silti. Neuvo/tieto y ei välttämättä toimi aina tilanteeseen se ja se. 
• Monta kertaa on tullut mieleen Nemin lapsuus. Myös Nemin kanssa oli vaikeaa, ja mikä kultakimpale siitä kasvoikaan. Ja Merristä. Merrin lapsuus aikoina en tiennyt juur mitään - saati osannut. 
• "meillä ei pennut saa purra". Hitto. Meilläpä saa, minusta on ainakin niin kivaa, että kesken kivan kävelylenkin Kiki iskee hampaansa ensin mun nilkkaan ja kun jostain typerästä syystä päätän kumartua niin se ottaa otteensa mun ranteista. Kun kiellän niin Kiki innostuu. Ihan mahtava peli. Mitä enemmän kiellän sen hauskempaa on Kikillä. Tässä myös on semmoinen kiva juoni, että en haluaisi koiran tekevän äkkinäisiä liikkeitä, ja jos yritän estää sitä roikkumasta mun ranteista tai yritän saada sen istumaan tai muuten paikoilleen, jotta saisin koiran rauhoittumaan. Niin sen enemmän Kiki hetken kieppuu eestaas; mikä ei ole hyvä sen koiville. 
• Mikset mene jollekin kouluttajalle tuon ongelman kanssa? No kun, minusta on ihan tyhmää ja turhaa maksaa jollekin ongelmakoirakouluttajalle satakakskyt euroa tunti siitä, että Kiki just sillon ei käyttäydy niin kuin se pahimmillaan käyttäytyy. Tai vaikka käyttäytyisikin, niin mitä se auttaa, että just sillon kun kouluttaja sanoo pöö ja tekee voltin kahdella kierteellä niin koira käyttäytyy nätisti. Jos mun pöö ja huonosti tehty kuperkeikka ei omassa arjessa tuota kuitenkaan samaa onnellista lopputulosta. 
• Yks monista asioista mikä mua tympii siinä, että meidän Active -reenailut lässähti kasaan on se, että Marilla oli ajatusta Kikin ruotuun laittamisessa. Mutta sen koommin kun siellä ei ole enää reenailtu niin sepä siitäkin sitten. 

• Mä luotan siihen, että vaikka nyt on kaikenlaista säätöä Kikin kanssa, niin pitkässä juoksussa siitä tulee ihan kelpo koira ja mäkin opin käyttäytymään sen kanssa ja oppii käyttäytymään mun kanssa. 
• Mä epäilen, että monet meidän ongelmat johtuu siitä etten mä koipiongelman takia voi tarjota nuorelle koiralle kaikkea sitä mitä se nyt kaipaisi: paljon liikuntaa, vapaana juoksemista, leikkejä kaverikoirien kanssa, ja kasoittain aivojumppaa. 
• Eräs seikka miks tykkään käydä toisten miettimissä koulutuksissa on se, että kun silloisissa reeneissä teen jotain koirani kanssa niin samalla meidän suhde vahvistuu muutenkin ja arkikin helpottuu, kun meillä on siellä viikkoreeneissä se juttu mitä tehdään together.