Pitkin talvea pallottelin ajatusta siitä, että jos hankkisin Taralle hetkeksi yksityisopetusta (lajista tai asiasta x tai y). Muutamia viestejä vaihtelin parin kouluttajan kanssa, parhaiten ajat sain natsaamaan Miran kanssa, joten hän piti meille treenit viime lauantaina. Kyseisen kouluttajan treeneissä en ollut aiemmin käynyt eikä hän muutenkaan ollut tuttu, siis livenä tuttu, somessa olen seurannut häntä jo pitkään ja sen perusteella päädyin kysymään josko hän ehtisi meitä kouluttamaan. [instagram: @lyylijasintti ] Mira kouluttaa myös Ihana Koiruus -koirakoulussa, jonka tiloissa Taran yksärikin oli.
Halusin oppia fiksumpia treenikäytäntöjä. Vireensäätelyä, mielentilaa. Kun tehdään niin tehdään ja jos koira possuilee niin mennään tauolle ja miten siellä tauolla ollaan. Keskusteltiin muunmuassa mun epätoivoisista ja epäonnistuneista vilttitreeneistä ja olikin miellyttävä kuulla ettei ainakaan ko kouluttajan mielestä se tapa (ei siis huonosti opeteltu vilttikäytös vaan ylipäänsä koko konsepti) välttämättä toimi kaikille koirille (maata rauhassa alustalla ja katsella muiden tekemisiä tai olla muuten vaan rentoreiskoina).
Tara opetteli aktivointimattoilua. Siis namien syöntiä sellaisesta matosta missä on hapsuja joiden väliin niitä namuja laitetaan ja koira sitten etsii niitä sieltä ja popsii herkut suuhunsa. Tara oli vähän hötäkkä sen maton kanssa, jos namit olivat liian syvällä se ei käyttänyt nenäänsä vaan oli vaativana, että "tarjoilija - lisää herkkuja". Tästäkin käytöksestä oli sitten puhetta, että koira ei välttis ole tyhmä (vrt lumihangella jos namit menee koloihin tjsp niin T ei kaiva vaan etsii helpommista paikoista), vaan niin kiihkee ettei "voi" keskittyä tarkempaan nuuskutukseen (vaikka on ahne).
Täytyy myöntää, että olen ollut skeptinen tuollaisia mattoja kohtaan aiemmin - samalla voin myöntää, että tossa on selkeesti joku juju koirille eli se toimi. Tai on käyttämisen / harjoittelun arvoinen asia. Ei me tietty yksissä treeneissä autuaiksi tultu ja se että homma kantaisi pidemmän päälle ja sillä tavoin että voitaisiin tehdä oikeita treenejä vaatii paljon alkuharjoitteita ja treenejä erilaisissa paikoissa.
Puhetta oli muunmuassa siitä, että tauon ei pidä -eikä tarvitse- olla koiralle rankaisu, ikävä aika eikä paikka. Eli että koira työnnettäisi häkkiin tai pakotettaisi (kuvainnollisesti, harva varmaan konkreettisesti pakottaa) eläin paikallaoloon. En tiedä mistä se ajatus kumpuaa, että koira ei sais haluta tauolle - esim syömään niitä nameja sieltä aktivointimatolta. Sitten jos on pidemmät treenit ja koiran oikeasti pitäisi levätä treenien aikana/välissä on toki parempi viedä koira vaikkapa autoon (ja tai) häkkiin.
Muutaman harjoituksen sain videolle (jatkossa itselle tiedoksi/muistiin, että kamera ei videoi määrättömästi, eli kannattaa välillä stopata nauhoitus ja aloittaa uus pätkä. eli kaikkea en saanut nauhalle).
Tehtiin harjoituksia sekä lelupalkalla että ruualla. Lelupalkkauksessa riitti tekemiseksi se, että koira luopui lelusta ja sai sen jälkeen taas luvan tarttua leluun / leikkiä. Lelu kiihdyttää sen verran, että sen kanssa ei tehty muuta. Eli kunnon leikkituokio, irrotus, pieni odotus ja uusinta leikki ja siitä kehotus mennä matolle (käsky/kehoitussana "tauko"). Namien kanssa tehtiin muutamia temppujakin (ei opeteltu uusia temppuja vaan tehtiin jotain mitä koira osaa. Namimatolle "vapautus" vasta kun oli kuulolla).
Kaikesta pöllöilystä (huutaminen, huuhailu, ) vietiin / käskettiin koira matolle.
Olin varannut 45 minuutin yksärin, jatkossa riittänee puoli tuntia. Tuossa ajassa ehdittiin kovastikin keskustella ja tehdä monta treeniä. Tara kävi pari kertaa - yksärin aikana- pihalla pissalla ja tuulettamassa ajatuksiaan.
Jatkossa on yksäreissä tarkoitus myös opetella tokojuttuja käyttäen samalla tätä tehdään / ei-tehdä -metodia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti