Tara pissii jotenkin niin, että sotkee perskarvansa. Sen "housukarvat" ovat jo pitkään lemunneet kuselle (sen enempää asiaa kaunistelematta). Jahkailin aikani ennen kuin menin kauppaan ostamaan koirashampoota, en näet sellaista hoksannut pakata kotoa mukaan tänne Luleåån.
Silloin taannoin kun Taralla oli se kakkamatto-episodi niin vaikka pesin sen takamusta muutamaan otteeseen niin pesin vain vedellä koska sitä koirashampoota ei ollut.
Viime viikonloppuna mentiin sitten koiratarvikeliikkeeseen, jossa oli hyllymetreittäin erilaisia koirien puhdistusainepurnukoita. Värikkäitä pulloja erilaisine mainostarroineen. En tiennyt mihin purnukkaan tarttua ja pelkäsin pahimmassa tapauksessa ostavani jotain karvaa valkaisevaa ja pehmentävää ainetta. Myyjä apuun siis, myyjä on avulias ja selittää ummet ja lammet - ruotsiksi - luulen välillä ymmärtäväni jotain sen puheesta. Päädytään lopulta ostamaan joku puteleista.
Tänään iltapäivälenkin jälkeen tartuin härkää sarvista ja lukkuduin Taran kanssa asunnon kylppärissä olevaan suihkukoppiin (täytyy muuten sanoa, että omaan asuntoon en ikinä laitattaisi suihkukaappia, se ei ole kovinkaan näppärä koiranpesuaan. Samaan syssyyn voinen todeta, että onneksi meillä ei ole isompia koiria), todetakseni, että olen ostanut hoitoainetta enkä shampoota. Luulis shampoo sanan olevan kv-laatua eikä väärinymmärtämisen vaaraa olisi. Sitä en tiedä yhtään että ovatko Taran housukarvat nyt pehmenneet tai onko niissä vähemmän takkuja kuin aiemmin kun ne ovat saaneet hoitoainepesun.
Sen ainakin opin -ehkä- että ens kerralla katson itse viimeistään kassalla, että mitä olen ostamassa ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti