Reilu viikko sitten sunnuntaina oli Taran koiratanssikurssilla aiheena kontakti ja tassutemppu.
Sillä kerralla menin suosiolla pitkälle sivulle kauaksi suosikkipaikoista joten sain muihin enemmän etäisyyttä joten Taran ei tarvinnut niin kovasti reagoida muiden tekemisiin. Hyviä vilttiketjutreenejä saatiin tehtyä.
Kontaktitreeniä tehtiin siis niin, että koira oli mahdollisimman pitkässä hihnassa ja koiraa ei houkuteltu tai muuten haettu sen huomiota vaan se sai katsella ympärillee ja haistella, jos niin halusi tehdä. Kun koira otti kontaktia omistajaansa niin se piti kehua ja palkata. Jos Tara ei olisi ollut melkoisen äänekäs välillä niin se olisi ollut aikamoisen pro tässä harjoitteessa, koska se ei juurikaan välittänyt muista (tai nuuskuttanut lattiaa). Toki en itse halunnut palkata sitä komentavasta kontaktista vaan odotin aina että se hieman rauhoittui (hiljeni) ja meni joko istumaan tai maahan. Näistä omaehtoisista rauhoittumisista kunnon palkkaus, muuten sellaisesta normikontaktin otosta toki palkkausta ja kehua kanssa, mutta erityisen iloinen olin jos koiruus sääteli itse viretasoaan.
Ruvettiin myös tosiaan treenailemaan tassutemppuja. Niistä treeneistä sain pienen videonkin otettua (linkki).
Eilisiin eli neljänsiin tanssitreeneihin ei päästy paikalle, kun ollaan Rukalla syyslomareissusella. Mutta kirjattakoon ylös, että olivat treenineet uusina temppuina joko kyljelleen menoa tai hyppyä. Ja kaikki olivat tehneet (samaan biisiin) esityksen missä oli pitänyt tehdä: 1)tassutemppu 2)ohjaajan ympäri pyöriminen 3)pujottelu (max4) 4)vapaavalintainen temppu.
Tara aloitti tosiaan koiratanssin harrastamisen, kun pääsi Oulun koirakerhon koiratanssin perusteet -kurssille, joka alkoi syyskuun lopussa. Nyt on kaksi kertaa kurssista ollut (yhdellä viikolla ei ollut treenejä kun hallissa missä treenit ovat oli silloin agilitykilpailut).
Ensimmäisellä kerralla Taran taukovilttikäyttäytyminen sujui varsin kivasti, mutta viime viikolla oli enemmän häröilyä. Pentu joutui vähän turhan vaikeaan paikkaan kun sen lähellä oli muita koirakkoja. Itselle tämä ylös, että seuraavalla (seuraavilla) kerroilla kannattaa leiriytyä selvästi erilleen muista tai olla menemättä yleisesti himottuihin paikkoihin (ehkä ne koukkupaikat tai muut siinä laatikoiden läheisyydessä olevat paikat).
Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin jalkojen ympäri pyörimistä ns kahdeksikkoa. Tässä itsellä oli vaikeuksia käsiohjaustekniikan kanssa. Tara seuraa erittäin halukkaasti namikäsiä, ja on kovin oppivainen, joten nakkikäsillä ei voi huitoa miten sattuu. Lisäksi harjoiteltiin pyörähdystä, siis sitä että koira pyörähtää itsensä ympäri. Käskyinä näissä "kasi", "twist" (myötäpäivää) ja "swing" (vastapäivään). Käskyjä pentu tokikaan ei vielä osaa.
Toisella kerralla harjoiteltiin mukana kulkemista. Kukin koirakko kävi musiikin soidessa yksinään estradilla. Tara hyppi -ja käskytti- nakkikäsiäni. Ei mennyt oikein putkeen siis, omalta osaltani. Positiivista oli kait se, että koira ei pyrkinyt eri suuntaan. Havaintona toki myös se, että pennulle on oma opettelunsa ja häiriön aiheensa se jos itse yritän notkua musiikin tahtiin (eli poikkeavasti normaalista liikkeestäni).
Lisäksi otettiin harjoittelun alle jalkojen välistä pujottelu (eri kuin kasi, eli tässä ihminen liikkuu eteenpäin - tai edistyneemmässä tapauksessa taaksepäin) ja ohjaajan ympäri meneminen. Jalkovälipujossa oli aluksi tärkeää se missä koira on kun tehdään ekaa pujoa. Ihmisen ympäri menossa palkattiin koira sekä takana että edessä, tämäkin aiheutti mutkittelua ja käsi taituruutta namien kanssa. Siinä kun sitten kouluttajalle ihmettelin tajuaako pentu tästä mitään ja miten tästä eteenpäin ja miten nakkikädet häivytetään niin Tara tarjoili kokonaista liikettä ilman mitään välipalkkoja tai namikäden seuraamisia, että joo ... ehkä se jotain tajusi 😉
Kotona on sitten jotain näistä välillä treenattukin. Paitsi nyt kun tätä kirjoitan niin huomaan, että kasia on tullut tehtyä aika vähän - eli sitä siis jatkossa enemmän.
Ilmoitin tänään Taran koiratanssin peruskurssille (/alkeiskurssille) Okk:lle. Vielä en tiedä mahduttiinko mukaan, kurssille otetaan kymmennen koirakkoa. Harjoitukset ovat sunnuntaisin 16.30-17.30 26.9-21.11.
Kikin olen ilmoittanut niin ikään okk:lle tulevaksi kaudeksi koiratanssin ryhmätreeneihin, oletan että mahdumme mukaan, nämä harjoitukset ovat (myös sunnuntaisin) alkaen joko 17.30 tai 18.30, Syyskausi taitaa olla elokuun lopussa / syyskuun alussa.
Okk:n koiratanssikisat ovat 18.9 ja tällä hetkellä tuntuu, että ei oltais osallistumassa niihin. Tai sitten pitää taikoa taas koreo jostain. Kesäkuun kisojen koreota en aio enää käyttää kun en halua paineistuttaa Kikiä enää sillä ohjelmalla kun se ahistui siitä kädessäni olleesta kamerasta. Eli vaihtoehtoja on pitää sama biisi ja tehdä siihen koreo ilman kameraa tai vaihtaa biisiä ja sitä myöten koko koreoideaa ...
edit. 17.08.21 Tara pääsi sille peruskurssille, ensimmäiset treenit ovat tosiaan 26. syyskuuta (merkkasin reenit kalenteriin tuohon oikealle).
Koko ajan tapahtuu niin paljon etten tahdo perässä pysyä, mulla on sellainen kutina, että on jäänyt neljät tanssitreenit kirjaamatta blogiin. Muistelen niistä nyt ainakin jotain tähän.
Kauimpana on ne jatkokurssin viimeiset viralliset treenit. Se kerta kun kaikkien piti esittää koreo ts 5-6 ensimmäistä temppua siihen omaan biisiin. Niistä treeneistä on siis nämä kummat kuvat. Mutta muuta en ole treeneistä kommentoinutkaan.
Kikin kanssa päästiin esiintymään aika alkuvaiheessa tuntia, muistaakseni. Mikä oli ihan hyvä juttu, jo pelkästään sen takia, koska loppu tunnista ko hallissa Kiki on aina levottomampi kun viereiselle kentälle alkaa tulemaan treenailijoita eli hallissa alkaa olla enemmän kuhinaa.
Teoriassa olin valmistautunut ihan huolella noihin kyseisiin treeneihin. Teoriassa siksi, että olin kyllä miettinyt koreota, ja jotain pätkiä testannut koiran kanssa mutten ollut kuitenkaan kertaakaan kokeillut pidempää pätkää enkä sovittanut sitä musiikkiin.
Miten se sitten meni? Alku oli hyvä. Kiki tuli nätisti aloitukseen, pysyi paikallaan, pystyin antamaan käsimerkin (musiikin aloitusmerkin). Pujottelunkin se teki, tosin yliohjasin (hyvä tai paha, hyvä se että koira teki huono se että eihän se nyt oikeassa tanssissa tuolta voi näyttää; mutta parempi kuin se mitä taannoin kirjoitin asiasta). "Agikävelyn" jälkeen tulee muutama haukahdus, kenties epäselvää ohjausta minulta. Kuljen myös koko ajan kohti takaseinää (tietoisen epätietoista menoa pois yleisön läheltä?) ja olen paljon selin yleisöön - kehän käyttö siis kaikkea muuta kuin hallussa :-D
En näköjään tehnytkään aiottua puoliympyrää (mun oli tarkoitus vaihtaa suuntaa ns puoliympyrällä ja Kikin pyörähtää 360 astetta / mun ympäri), sillä olisin saanut kulkusuuntani takaisin kohti yleisöä ...
Lopussa teetätin koiralle "paniikissa" twistejä vaikkei ne kuuluneet koreoon. Loppuosassa (siitä mitä tein) olisi pitänyt olla "hidasta taiteellista seuraamista" mutta näytän jäykkäkakalta tokottajalta.
Että joo, ei ihan mennyt suunnitelman mukaan. Mutta. Ehdottomat plussat ovat (joista en voi liiaksi korostaa kuinka iloinen niistä olen)
- Kiki keskittyi tekemään mun kanssa
- Me tehtiin noin minuutin mittainen koreo
- Suurinpiirtein sain tehtyä ne asiat mitä olin suunnitellutkin
- Tuo oli pisin "palkattomuus"treeni Kikille eli en välipalkannut sitä kertaakaan (lopuksi sai rasiasta erikoisnameja)
Eihän se tanssilta näyttänyt, kun ihan kaikkein vaikeinta lajissa on se, että miten saadaan minut näyttämään joltain muulta kuin tikulta kakassa :-D Tai vaivaantuneelta tokottajalta.
***
Noh, sitten on ollut parit treenit Maikkulassa mistä en ole tainnut kertoa mitään. Toinen treenikerta oli aika levoton Kikin osalta. Levottomuus voi osin johtua siitä, että itse en osaa olla rentona treenitovereiden joukossa (en tohdi julkiseen blogiin asiaa sen enempää avata). En muista yhtään opeteltiinko jotain uusia temppuja tuolla kerralla. Joka tapauksessa tehtiin vuorotellen tanssiesitys missä koiran piti antaa tassua, ohjaajan peruuttaa ja koiran tulla siinä mukana, tehdä pyörähdys, pujotella, tehdä pyörähdys ja sitten loppuun seuruuta ja ihan vikaksi jokin omavalintainen temppu. Eka kierros meni Kikin osalta ihan syteen ja saveen. Itseni oli hankala hahmottaa se peruutusosuus, Kiki haukkui ja/tai haisteli maata ja oli kaikki katastrooffin ainekset ilmassa. Pujottelu ei sujunut ja itse en osannut pyöriä. Vika seuraaminen onneksi toimi kait kohtalaisesti. Toinen kierros oli onneksi jo parempi, että ei ihan kökösti koko ajan mennyt.
Viime viikon treeneissä otettiin uutena asiana vadilla pyörimistä / takapää harjoittelua. Sen mukaan vaatimustasot missä kukin oli eli joillekin pointti oli laittaa etutassut vadille ja jotkut taiteili sinne jo takajalkoja. Kikillehän vati on tuttu jo pitkältä pitkältä ajalta. Enimmäkseen on tehty sitä, että Kiki laittaa etutassut vadille ja hieman liikuttaa takajalkoja. Tai sitä että minä seison siinä vieressä ja liikun ja Kiki tyyrää itseään pertsa-asentoon, siinä Kiki on mielestäni jo melko näppärä.
Sitten mulla on ollut pitkäaikainen tavoite, että saisin Kikin ilman mua liikkumaan, ehkä jopa pyörimään siinä vadilla, mutta että miten? Okk:n tanssitreeneissä jotain vinkkejä aiheesta olin saanutkaan ja niitä on talven aikana jonkun verran treenattu, ja edistystä oli tapahtunutkin, mutta aina vaan mä olin siinä likellä kädellä säätämässä. Kunnes sitten Maikkula-treeneissä saatiin Saaralta pari uutta vinkkiä ja kokeiltiin niitä. Pari toistoa tällä tavalla - ja tadaa Kiki tajusi mitä siltä halutaan. Sain jopa otettua yhdestä treenistä kännykkävideon:
Ilo videolla on ihan aitoa kun olin ihan täpinöissäni kun Kiki oppi kuin oppikin tuon tempun :-) Tosin nyt näyttää vähän siltä, että voipi olla pikkasen turhan ylivireinen temppu eli Kiki raakastaa sitä ja tarjoilee sitä tosi mielellään :-D
Tiedän ettei Kikin jalat pysy kokoajan korokkeella kun se tossa pyörii, mutta se nyt on pienin murheistani.
Lisäksi tehtiin taas vuoronperään esitys Saaran valitsemaan musiikkiin. Etukäteen harjoiteltiin (ilman koiria) missä kohdin pitäisi tehdä mitäkin. Meillä nyt ei taaskaan mennyt niin kuin olisi pitänyt, mutta koska sain kuin sainkin Kikin takaisin kontaktiin / tekemään mun kanssa niin julkaisen harjoitusvideon tässä:
***
Viime sunnuntaina meillä sitten oli Haukkiksella koiratanssin teematunti; aiheena kehään meno / esityksen aloitus.
Nuo treenit veti Tiina Jounio.
Ensin Tiina kertoili, että ennen treenejä/esitystä/kisoja koira pitäisi lämmitellä. Siis käyttää lenkillä ja sitten tehdä vähän jotain venytyksiä / jumppaliikkeitä. Aksaajille tuttuja juttuja. Sitten oli puhetta siitä, että omat kisarutiinit tulevat ajanmyötä - ei voi sanoa etukäteen mikä tapa sopii kellekin, että se on ihan koira/kko kohtaista. Ja näinhän se menee, aksassa Merrille ja Nemille muodostui erilaiset tavat siitä miten ne kannatti valmistella ennen kisaradalle menoa. Tuskin ihan ekassa / ekoissa kisoissa (jos sellaisia joskus tulee) Kikin kanssa tietää miten kannattaisi toimia.
Missä koira odottaa omaa vuoroaan, kannattaako sen kanssa tehdä jotain ennen esitystä (ja kuinka paljon), käyttääkkö koira kehääntutustumisessa vai ei (kokoajan meinaan kirjoittaa "rataantutustumisessa" :-D vaikka eihän se se tässä lajissa ole), missä pitää palkkaa (ja kertoako se koiralle etukäteen vai ei) jne.
Sitten Tiina kertoi, että koira pitää viedä vapaana kehään. Tuomareita pitää tervehtiä. Kun on valmiina esitykseen niin pitää antaa merkki siitä, että dj voi laittaa musiikin soimaan - yleensä tuo merkki annetaan käden heilautuksella.
Treeneissä tehtiin kolme kehäänmeno harjoitusta. Tiina soitti samaa biisiä kaikille ja vuorotellen harjoiteltiin (joka kerralle oli siis eri biisi, mutta sama siis kaikille). Sitten improna tehtiin jotain temppuja, mahdollisesti sovitettiin oman koreon temppuja siihen alkuun. Tiina stoppasi biisin eli siihen asti piti jatkaa. Eka pätkä taisi olla jotain 15 sek tms ja vika sitten jopa jo minuutin.
Mulla oli taas The palkkarasia Kikille jonka olin esitellyt sille. Pidin Kikin siinä sen tanssihihnassa. Ihan vähän on jo pimennossa tuo eka reeni, mutta muistaakseni se meni kohtalaisesti. Tai ainakin alku oli ihan ok, sain koiran kehään nätisti, tervehdin "tuomareita" mentiin aloituspaikalle, annoin musamerkin ja tehtiin pari ekaa temppua. Sitten piti alkaa oikeasti improamaan koska esim pujoon Kiki ei lähtenyt alkuunkaan. Onneksi pätkä oli lyhyt joten homma loppui lyhyeen ja saatiin kait jotain tehtyäkin semifiksusti ennen ku musa loppu.
Toiseen pätkään päätin sitten testata ja irroitin sen hihnan koiran pannasta. Kiki oli ihan nätisti mun vieressä, siinä "portilla", mutta kun annoin sille luvan lähteä liikkeelle niin →↝ Tzadaam, sehän otti ja lähti ... ihan jonnekin muualle kuin hallitusti mun mukaan. Noh, kutsuin sen sitten luokse ja kyllähän se tuli ja sain käskettyä sen lähtöpaikkaan ja hämärästi muistelen, että pystyttiin tekemään se musa-aloitusjuttu joo, mutta kun piti alkaa improamaan temppuja niin eihän se koira täysin hanskassa ollut. Ei mitään muistikuvaa, että saatiinko me improttua biisiin jotain tempuntynkää vai ei.
Tässä nyt oikein megakorostuu se, että jos haluaisi improilla niin mun pään pitäisi olla kasassa. Ja nythän se ei ollut. Mä jännitin jotain liikaa ja koira vaistos sen ja heti oltiin ihan hukassa.
Viimeisenä tehty minsan treeni oli sitten ihan kaoottinen. Kiki haukku ihan hirveästi, oli häthätää välillä kontaktissa ja välillä teki jotain temppuja. Jälkiviisaana keksin kaikenlaista, mitä siinä en sitten älynnyt. Että kun sen tunti oli loppumassa ja sinne halliin oli tulossa sitä hälinää niin vähin mitä mä olisin voinut tehdä olisi ollut se, että olisin maltillisesti teettänyt Kikillä jonkun helpon/kivan tempun (ilman mitään tanssillista yritystä) ja palkannut koiran siitä. Kun se ois saanut välissä palkkaa niin se olisi saattanut motivoitua tekemäänkin jotain eikä vain olemaan levoton.
Että vaadin koiralta ihan liikaa siihen nähden mitä me osataan.
Mutta ihan opettavaista joo. Että jos mä jännitän niin koira ei ole sekään rento eikä toimi ideaalisti.
Lisäksi (ennen siis tuota vikaa harjoitusta) oli puhetta erilaisista kisakehistä esim. Jyväskylässä vasta olleet koiratanssikisat, Messari ja Okk:n tanssit. Mainitsin siitä, että oon kuullut kisoissa sanotun/toivotun ymmärrystä koiran arkuuteen ts ettei meluttaisi kovasti. Mutta se ei kuulemma ole oikein, että jos joku älyää pyytää hiljaisuutta / huomaavaisuutta ja joku toinen ei älyä niin sitten on epäreilua kun toisen aikana mekastetaan ja toisen ei (mikä toki on aina (huonosta)tuuristakin kiinni että millaisia häiriöitä kulloinkin kisapaikalla on).
Tänään koiratanssitreenit alkoivat taas lämmittelyllä jossa tehtiin viime viikkoisia juttuja. Kouluttajat kiertelivät katsomassa millä mallilla temput ovat ja sainkin hyviä neuvoja "hop" -liikkeeseen.
Seuraavaksi reenattiin siirtymäliikkeitä, jotka meillä menivät vähän sähtäämiseksi - pitää esim puolenvaihtoja reeniä joskus vähemmässä häiriössä ensin itsekseen ja sitten vasta ryhmäreenihälinässä. Tehtiin myös sellaisia missä koira oli paikoillaan (istumassa tai maassa) ja itse piti pyöriä siinä ympärillä "tansahdellen". No, me ollaan vielä niin alussa ettei mun jalat notkuneet kun siedätin Kikiä vain siihen että pystyin liikkumaan sen sivuille - myöhemmin tunnin aikana pystyin jo kiertämään makuuasennossa olleen Kikin.
Näiden harjoitteiden aikana tehtiin vähän kaikkea ja vielä enemmän. Kiki kaivoi kassista hanskoja ja toi mulle. Kun hanskat oli taskussa niin sitten se toi kaikkea muuta mahdollista kassista ja muutenkin oli varsin touhukkaana tarjoilemassa mulle ties mitä toimintoja - hassu hassu pikkukoira.
Sitten veinkin Kikin autoon ja vuorossa oli ohjaajaharjoitukset. Kuunneltiin kolmesta eri biisistä pätkä ja niiden tahtiin piti yrittää liikkua plus ehkä miettiä jotain miten ohjaisi koiraa. Ensimmäinen oli jostain leffasta/tv-sarjasta; eikä jalkani liikkuneet mihinkään. Sanoinkin sitten, että se oli "karsea" (Kaisa Kaisa - älä aina päästä niitä sammakoita suustasi 😂😇😆). Seuraava oli joku menevämpi laulu, johon minulla ei myöskään riittänyt oikeanlaista rytmitajua. Viimeisenä oli suomirokkiballadi.
Sitten meille kerrottiin, että seuraavalle kerralle läksynä on valita jokin näistä biiseistä ja tehdä siihen koreografia. Ens kerralla sitten pitää esittää se. Maksimipituus omalle show:lle on 40 sekunttia.
Ja joo, mä kysyin, ei voi ottaa omaa/muuta musiikkikappaletta (ihan ymmärrettävää toki, olisi kait se kaaos jos jokaisella olisi eri veisu - mutta piti silti kysyä 😉).
"Challenge accepted" - saas nähdä millainen Kiki-show me kehitetään 😆
Pian pitää lähteä reeneihin, joten kait se pitäisi jotain raapustaa viime viikon reeneistä ennen sitä ennen kuin uudet harjoitukset sekoittavat mielen / aiemmat harkat unohtuvat.
Viime sunnuntaina oli tosiaan harjoitukset parin viikon tauon jälkeen kun edellisellä viikolla ei ollut reenejä agikisojen takia.
Tunti aloitettiin sillä, että kertailtiin edellisen kerran temppusia ja samalla taustalta kuului kolme eri biisiä joista piti sitten valita itselleen mieluinen. Kun alkulämpät oli ohi niin kouluttajat kysyivät kuka lämpenisi millekin laululle ja tämän jälkeen piti vuorotellen käydä tekemässä siihen biisiin improkoreografia. Tottakait sitä ehti jotain miettiä mitä voisi tehdä omallavuorollaan, hieman esiintymispaniikkia ehdin siinä toki itselleni kehitellä (että kaikkeen sitä itsensä vapaaehtoisesti tunkee).
Noh, ei se nyt ihan niin mennyt -tietenkään- kun olin suunnitellut. Mutta Kiki oli yllättävän hyvinkin mukana bissneksissä. Jossain välissä se meinasi haahuuntua eri suuntaan, mutta sain sen onneksi ihan hyvin taas hommaan mukaan. Joistain tempuista tuli toisia temppuja kun Kiki joko ymmärsi vihjeeni väärin tai muuten vain halusi tehdä siinä kohdin jonkun muun tempun. Itse ilahduin positiivisesti siitä etten mennyt täysin lukkoon vaikka homma ei pelittänytkään siten kuten olin alunperin ajatellut. Ennen improesityksen alkua olin napannut pakasterasiaan joitain nameja, joten mulla oli ns loppupalkka mukana antaa koiralle heti "esityksen" päätyttyä. Niin ja me tehtiin jopa lopetustemppu ;-)
Tosi rohkaisevaa ja positiivista palautetta saatiin kouluttajilta, joten tuosta "tanssiesityksestä" jäi hyvä mieli :-)
Kun kaikki olivat esiintyneet niin aloitettiin reenimään uutta temppua eli hyppäämistä. Sinällään hankala kun en ole opettanut Kikille mitään hyppyä / hyppykäskyä eli se ei käskystä tiedä mistä kyse. Koska mun tasapaino on mitä on niin en ottanut ohjelmaan mitään sellaista että koira hyppäisi jalkani yli (tähän oli eri vaihtoehtoja miten homman voisi tehdä) kun seison. Vaan päädyttiin siihen että olen polvillani ja opetetaan koira hyppäämään sivulla suorana olevan käden yli. Tätä reenataan niin, että olen seinän vieressä ja käsi seinässä kiinni ja koira hyppää käden yli. Hieman tuli alimenoja mistä ei palkkaa tietty tullut. Plus Kiki myös käveli/kiipeili yli ... että kauan kestänee ennen kuin se ilmavasti siitä yli loikkii. Mutta saatiin me joitain onnistuneitakin suorituksia aikaiseksi. Käskyksi tähän temppuun "hop". En muista mitä oon tokossa hyppykäskynä käyttänyt, mutta siellä hyppyestettä ei ole kovinkaan paljon reenitty, eikä ko liikettä ole harjoiteltu viime talven jälkeen.
Enpä ole tainnut raapustaa mitään vielä viime viikkoisista koiratanssireeneistä. Tänään ehti olemaan jo kolmannet reenit tuosta kurssista. Raapustelen samaan syssyyn jotain molemmista reenikerroista ja ujutan sekaan jotain ajatuksia mitä laji on minussa muutaman viikon aikana herättänyt.
Viikko sitten joku teki aksaa äänekkäästi yköskentällä (meidän reenit on kolmoskentällä), se vähän häiritsi Kikin keskittymistä. Tietty sen pitäisi oppia reenimään myös häiriössä. Mutta mihinkään sellaiseen joka kentällä kauhee pauhu -reeniolotiloihin en sitä edes halua viedä, vielä ainakaan, ehkä sitten jos se joskus on varmempi reenijä (keskittyjä ja varmaoloisempi eri reenitilanteiden ja paikkojen suhteen). Muttei se silloin eikä tälläkään viikolla kuitenkaan ilmentänyt minkäänlaista pelkoa, ei merkkiä siitä ettei kykenisi hommiin ja haluaisi paeta paikalta. Kun olen nähnyt koirassa sen olotilan ja ilmeen niin tiedän, että voi olla vaikka mitä muita asioita mitkä häiritsevät reenaamiseen keskittymistä mutta koira kuitenkin kykenee töihin (jos niin haluaa). Jonkun verranhan Kiki haistelee sitä hallin lattiaa, en tiedä etsiikö se vain namieja ja menee kuono edellä mielenkiintoisten hajujen perässä vai rauhoitteleeko se itseään kun on vähän jännää. Jos on. Välillä Kiki myös tykkää tarkkailla muiden tekemistä, jos se on rauhassa tuolloin (esim istuu tai makaa) niin annan sen välillä toimia tarkkailijana ja näin omatoimisesti rauhoittua hetkeksi olemaan tekemättä temppusia.
Viime viikolla tehtiin yks sellainen reeni, että piti kävellä koiran kanssa kentän toiseen päähän ja takaisin. Koiran piti olla kontaktissa ohjaajaan. Kiki rynni eteenpäin ja sitten haisteli maata. Pysähtelin ja otin takapakkia. Koira oli siis hihnassa. Ihan ei mennyt putkeen, mutta sain jotain kontakiakin lopulta koiraan.
Sitten tehtiin sama uusiksi, enpä enää muista pitikö harjoitusta muuttaa jotenkin. Muutin sitä kuitenkin itse niin, että päästin koiran irti hihnastaan. Kiki karautti sinne hallin toiseen päätyyn. Että rallatiraa vaan. Kutsuin koiran luokseni, ja se jopa onneksi totteli mua. Sitten otin sen vähän paremmin haltuuni ts jonkinlaisen käskyn alle. Tehtiin myös temppuja eli jalkoen välistä pujottelua ja seuruuta oikealla ja vasemmalla. Kehuin koiraa, meni hienosti.
Siitäpä sitten tulikin sen tunnin aihe. Tuskin meidän tekemisten takia. Mutta alettiin reenimään jalkojen pujottelua. Koska Kiki osaa sen jo niin tein ensin sen kanssa sivuttaispujottelua jollain tavoin. Ja kun kouluttaja tuli meidän luo neuvomaan niin kysyin peruutuspujottelusta jota alettiin reenimään. Kiki siinä hieman hämmentyi kun siinä pujottelu alkaa eri puolelta kuin muutoin. Sen reenimisestä kirjoitinkin jo johonkin aiempaan omatoimireenipostaukseen.
Lisäksi uutena juttuna tuli ohjaajan ympäri pyöriminen. Sekin menee ihan jees, mutta ongelmia tulee heti jos minä yritän pyöriä mukana. Plus (kuten tänään tuli huomattua kun kerrattiin kotiläksyjä) mun jalat pitää olla tiiviisti yhdessä, jos yhtään on rakoa niin Kiki yrittää tulla jalkojen väliin :-D Se on kyllä metka otus. Tykkään ihan hirveästi sen yrittelijäisyydestä ja temppujen tarjoamisesta.
Tänään havaitsin, että Kiki oikeasti on oppinut jo, että kun kasissa teen jalkojen notkahduksia, että se tarkoittaa sitä kiertämistä. Ihan joka välissä ei tarvi namikäden kieppua mukana. Ihan pelkällä käskyllä ja jalka notkahtelulla/ohjauksella ei temppu vielä toimi, muttei olla enää siitä kaukana.
Tänään koira ei tehnyt niin innolla sitä itsensä ympärimenoa kuin muulloin on tehnyt, joten ei sitten pistänyt sitä myöskään sitä tänään kovinkaan montaa kertaa sitä tekemään. Jos se tuntui epämiellyttävältä tai jotain syystä tai toisesta niin mitäpä turhia. Se on siinä vaiheessa missä on eikä olisi siitä mihinkään muuttunut vaikka tänään olisin sitä enemmänkin jauhanut.
Tänään aluksi oli ohjelmassa ohjaajien liikkumista. Raahasin sitä varten Kikille halliin häkin. Hieman Kiki välillä protestoi häkissä oloa, mutta välillä myös rauhoittui ihan hyvin siellä olemaan.
Ohjaajaharjoitteena oli musiikin tahtiin liikkumista. Kuultiin kolme eri erilaista biisiä joiden tahtiin piti notkua kuka mitenkin. Se ensimmäinen meni vielä jotenkin, seuraava ei ollut ollenkaan liikuttavissa *mun mielestä* kyseessä oli joku ihmeellinen elokuvamusiikkibiisi ja kolmas oli periaatteessa tosi rytmikäs ja menevä biisi, mutten mä tykännyt siitäkään. Kapina-Kaisa iskee tollaisissa, ehkä siksi kun ei ole tarpeeksi rytmitajua tai itsetuntoa siihen liikkumiseen. Että pitäisi tietää miten pomppelehtia. Ihan älytön kynnys heittäytyä. Juuri noissa hetkissä ollaan niin kaukana mukavuusalueelta kuin olla ja voi.
Tästäkin huolimatta, koiratanssissa kiehtoo se, että siinä voi pelata koiran vahvuuksilla. Ohjelman voi koostaa sellaisilla tempuilla mitkä ko koiralle ovat luontaisia / mistä se tykkää. Jos mä joskus kehittelen mulle ja Kikille jonkun biisin jonka tahdissa notkua niin sisäinen anarkistini haluaa "tanssia" niin kuin itsestä hyvältä tuntuu (vaikka toki silloinkin pitää hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle) eikä niin kuin oletetaan. Olettaminen ja lokeroon laittaminen ärsyttää.
Koiran vahvuuksilla pelaamisesta tuli mieleen, että mulla oli ollut ajatus kepin ympäri pyörimisestä. Että sen voisi yhdistää johonkin. Jos ensin siis opettaisi sen koiralle. Mutta kun olen opettanut sille jo aiemmin temppuna, että keppiä kuuluu koskettaa ... niin miten sitä sitten kierretään? Että se sitten siitä jutusta. Kaikkea pitäisi miettiä etukäteen, että mitä niille koirille tuleekaan opettaneeksi - ja millä käskyillä / eleillä. Tähän samaan liittyy tämänpäivänen temppu. Eli tassun antaminen. Sen Kiki kyllä jo osaa, mutta jos se muutetaan "ylä femmaksi" niin kun liikutin/pidin kättäni toisin niin Kiki teki siihen käsikosketuksen. Jepjep. Sellaisenkin tempun olen koiralle opettanut ja se teki siis ihan oikein. Tähän sain siis kyllä sitten neuvoja, että en voi suoraan näyttää avokämmentä koiralle vaan totuttaa se ensin siihen (vaikea selittää, muttahyvät neuvot sain :-))
Tehtiin myös erilaisia kontaktiharjoituksia. Luulin, että tämä olisi meille helppohomma. Kuinka väärässä olinkaan :-D Savu alkoi jo nousemaan päästä, mutta helpottaakaan en harjoituksia mielestäni voinut, koska pointti oli, että koira ottaa kontaktin ohjaajan eikä toistepäin. Kun mulla oli käsissä namit niin ensin meni ihan jees ja koira tarjosi kontakia ja sai nameja. Kun vaihdoin suuntaa ts käännyin katse (ja kroppa) toiseen suuntaan niin koira nuuskutti maata, kiersi mua (oli hihnassa mutta hihna vaan mun jalan alla eli en kontrolloinut koiran tekemisiä sen enempää) ja nuuskutti lisää. Lopulta vilkaisi mua hieman altakulmain kummissaan, joten palkkasin sen siitä pienestä kontaktin otosta. Sitten se touhusi taas omiaan. Ihan sama vaikka mulla oli nakkikikkareet käsissä. Sitten menin polvilleni ja pidin käsiä sivuilla ja käsissä oli namit. Kikiä kyllä kiinnosti nyt ne namit, mutta se rappasi nyrkkejä, ja tarjosi sille kädelle eri temppuja tuijottaen kättä ... Yritystä oli muttei kontaktia. Lopulta katsoi muakin ja sai palkan.
Ihan parasta tässä lajissa -ainakin toistaiseksi- on tuon koiran into temppujen tekemiseen. Jos Kiki tykkää oppia uusia temppuja ja tehdä ketjussa jo aiemmin opittuja ja tarjota mulle ties mitä toimintoja niin sitten mun ei auta muu kuin heittäytyä mukaan ja yrittää olla ahdistumatta siitä kuinka noloa kaikki onkaan kun itse olen niin kömpelö. Kuinka hienoa olisikaan kun osaisi heittäytyä tilanteiden vietäväksi välittämättä siitä kuinka höntiltä näyttää.
Sunnuntaina ajelin iltapäivällä Kikin kanssa Haukkikselle. Vuorossa oli koiratanssin peruskurssin ensimmäinen harjoituskerta. Perhosia masussa, miten käy, alkaako Kiki hallissa millekään? Jännittääkö sitä siellä, tai jopa pelottaa. Kyseessä oli myös Kikin ensimmäiset ryhmätreenit okk:n hallissa (tai no, käytiin me kerran kauan sitten yksissä näyttelytreeneissä siellä - ja on käyty lappalaistreeneissä pari kertaa). Ryhmässä oli varmaan kymmenisen koirakkoa, tai ainakin useita meitä oli.
Käytin koiran lenkillä ennen reenejä, hyvä niin, koska koira kävi kakalla. Hieman ennen tunnin alkua menimme halliin, jossa kouluttajat ja joitain ryhmäläisiä jo oli. Jäimme hengailemaan kentän sivustalle, mellakka-aitojen eteen - muutamien muiden kurssitovereiden kanssa. Tunti alkoi ja kouluttajat kertoivat jotain itsestään ja lajista sekä jokainen sanoi muutaman sanan koirastaan. Istuin lattialla ja temputin Kikiä tai se makoili (ihan itse asettui pötköttämään !!) vieressäni / edessäni.
Vierustoverin koira (tai ohjaaja) melkein kaatoi yhden mellakka-aitapalasista. Kiki nousi ylös, häntä roikkui ja korvat olivat luimussa. Mun mieliala laski pakkasen puolelle. Yritin tsempata Kikiä unohtamaan sen, että seinät saattavat kaatua niskaan.
Sitten kaikkien pitikin käydä vuoronperään tekemässä hallin keskellä kontaktiharjoitus. Eli liikkua koirasta pois päin, ja kun koira tuli kohti niin heittää nami (omien) haarojen välistä taakse jolloin koira meni jalkojen alta hakemaan namia, sillä välin liikkua taas jonnekin jolloin koira tuli taas kohta matkaan ja taas heitettiin nami. Minä mietin, että mitenkähän Kiki lähtee harjoitukseen mukaan kun sen mielentila koki notkahduksen ja toisekseen tohdinko päästää sen irti ... että saako se jonkun hupirallijuoksukohtauksen, tai haastaa toisia leikkimään tai yrittää paeta paikalta. No, uskalsin ... ja harjoitus meni hienosti :-)
Kun oltiin tehty se reeni niin palattiin taas kentän laitamille kuuntelemaan ohjeistuksia seuraavista harjoituksista. Kun oli ohjeet saatu niin levittäydyttiin pitkin kenttää. Minä vaihdoin mellakka-aitapuolelta vastakkaiselle puolelle. Ensin tein harjoituksia niin, että Kikillä oli talutin, mutta koska se oli hirveetä säätämistä sen hihnan kanssa (jalat sotkeutuivat siihen) niin lopulta vapautin Kikin hihnasta eikä se mihinkään (koira, eikä toki hihnakaan) karannut. Kun koira oli ihan tohkeissaan. Muutaman kerran haukahti komentamaan, että "anna käsky/nami sukkelampaan" mutta muutoin oli hiljaa (niin, koko tunnin - joku muu koira haukkui siellä paljon enemmän kuin Kiki, voitteko kuvitella?).
Tehtiin siis pyörähdyksiä (koira pyörii eri suuntiin) ja kasia. Se kasi on siis sellainen jalkojenvälipyörimisjuttu. Pyörähdyksissä mulla on kuulemma lievät käsiavut, mutta nyt kannattas reenata vain toista puolta ja ottaa siihen joku käsky ja yrittää vahvistaa koiralle sitä käskyä. Plus jos haluaa käsiavun niin se voisi olla joku pieni jonka voi näyttää huomaamattomasti. Kasissa piti ensin käyttää paljon nameja, mutta aika äkkiä Kiki tajusi mitä ollaan tekemässä ja se jo osittain itse tarjosi liikettä (ei toki kokonaisena) eli ei ollut mitään nenästävetohommaa.
Lisäksi me tehtiin monia aiemmin opeteltuja temppuja ... kun en viitsinyt noita paria ohjelmassa ollutta temppua koko ajan jauhaa.
Olin ihan mielettömän iloinen reenien jälkeen. Niin moni asia oli onnistunut (yli odotusten) mitä jännitin ennen reenejä. Mannaa sielulle tuollaiset reenit sen ikävän hallipelkoilu talven/kevään jälkeen. Pessimisti ei silti usko, että elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista tästä eteenpäin. Mutta nautin hetkestä ja leijuin silti hetken verran ... :-)
Harjoitusten jälkeen olen tehnyt muutamia oivalluksia lajiin liittyen, mutta niistä kirjoittelen mahdollisesti joskus myöhemmin ;-)
Sähköpostiini oli tullut viesti, että mahduttiin Kikin kanssa Okk:n koiratanssin peruskurssille mikä alkaa 23.9
Että se siitä ettei käytäisi talvikaudella hallikursseilla. Toivottavasti Kiki on tosiaan toimintakuntoinen okk:n hallissa syksyllä niin pääsen sitä sitten koiratanssitemppujen muodossa aktivoimaan 😉
