Enpä ole tainnut raapustaa mitään vielä viime viikkoisista koiratanssireeneistä. Tänään ehti olemaan jo kolmannet reenit tuosta kurssista. Raapustelen samaan syssyyn jotain molemmista reenikerroista ja ujutan sekaan jotain ajatuksia mitä laji on minussa muutaman viikon aikana herättänyt.
Viikko sitten joku teki aksaa äänekkäästi yköskentällä (meidän reenit on kolmoskentällä), se vähän häiritsi Kikin keskittymistä. Tietty sen pitäisi oppia reenimään myös häiriössä. Mutta mihinkään sellaiseen joka kentällä kauhee pauhu -reeniolotiloihin en sitä edes halua viedä, vielä ainakaan, ehkä sitten jos se joskus on varmempi reenijä (keskittyjä ja varmaoloisempi eri reenitilanteiden ja paikkojen suhteen). Muttei se silloin eikä tälläkään viikolla kuitenkaan ilmentänyt minkäänlaista pelkoa, ei merkkiä siitä ettei kykenisi hommiin ja haluaisi paeta paikalta. Kun olen nähnyt koirassa sen olotilan ja ilmeen niin tiedän, että voi olla vaikka mitä muita asioita mitkä häiritsevät reenaamiseen keskittymistä mutta koira kuitenkin kykenee töihin (jos niin haluaa). Jonkun verranhan Kiki haistelee sitä hallin lattiaa, en tiedä etsiikö se vain namieja ja menee kuono edellä mielenkiintoisten hajujen perässä vai rauhoitteleeko se itseään kun on vähän jännää. Jos on. Välillä Kiki myös tykkää tarkkailla muiden tekemistä, jos se on rauhassa tuolloin (esim istuu tai makaa) niin annan sen välillä toimia tarkkailijana ja näin omatoimisesti rauhoittua hetkeksi olemaan tekemättä temppusia.
Viime viikolla tehtiin yks sellainen reeni, että piti kävellä koiran kanssa kentän toiseen päähän ja takaisin. Koiran piti olla kontaktissa ohjaajaan. Kiki rynni eteenpäin ja sitten haisteli maata. Pysähtelin ja otin takapakkia. Koira oli siis hihnassa. Ihan ei mennyt putkeen, mutta sain jotain kontakiakin lopulta koiraan.
Sitten tehtiin sama uusiksi, enpä enää muista pitikö harjoitusta muuttaa jotenkin. Muutin sitä kuitenkin itse niin, että päästin koiran irti hihnastaan. Kiki karautti sinne hallin toiseen päätyyn. Että rallatiraa vaan. Kutsuin koiran luokseni, ja se jopa onneksi totteli mua. Sitten otin sen vähän paremmin haltuuni ts jonkinlaisen käskyn alle. Tehtiin myös temppuja eli jalkoen välistä pujottelua ja seuruuta oikealla ja vasemmalla. Kehuin koiraa, meni hienosti.
Siitäpä sitten tulikin sen tunnin aihe. Tuskin meidän tekemisten takia. Mutta alettiin reenimään jalkojen pujottelua. Koska Kiki osaa sen jo niin tein ensin sen kanssa sivuttaispujottelua jollain tavoin. Ja kun kouluttaja tuli meidän luo neuvomaan niin kysyin peruutuspujottelusta jota alettiin reenimään. Kiki siinä hieman hämmentyi kun siinä pujottelu alkaa eri puolelta kuin muutoin. Sen reenimisestä kirjoitinkin jo johonkin aiempaan omatoimireenipostaukseen.
Lisäksi uutena juttuna tuli ohjaajan ympäri pyöriminen. Sekin menee ihan jees, mutta ongelmia tulee heti jos minä yritän pyöriä mukana. Plus (kuten tänään tuli huomattua kun kerrattiin kotiläksyjä) mun jalat pitää olla tiiviisti yhdessä, jos yhtään on rakoa niin Kiki yrittää tulla jalkojen väliin :-D Se on kyllä metka otus. Tykkään ihan hirveästi sen yrittelijäisyydestä ja temppujen tarjoamisesta.
Tänään havaitsin, että Kiki oikeasti on oppinut jo, että kun kasissa teen jalkojen notkahduksia, että se tarkoittaa sitä kiertämistä. Ihan joka välissä ei tarvi namikäden kieppua mukana. Ihan pelkällä käskyllä ja jalka notkahtelulla/ohjauksella ei temppu vielä toimi, muttei olla enää siitä kaukana.
Tänään koira ei tehnyt niin innolla sitä itsensä ympärimenoa kuin muulloin on tehnyt, joten ei sitten pistänyt sitä myöskään sitä tänään kovinkaan montaa kertaa sitä tekemään. Jos se tuntui epämiellyttävältä tai jotain syystä tai toisesta niin mitäpä turhia. Se on siinä vaiheessa missä on eikä olisi siitä mihinkään muuttunut vaikka tänään olisin sitä enemmänkin jauhanut.
Tänään aluksi oli ohjelmassa ohjaajien liikkumista. Raahasin sitä varten Kikille halliin häkin. Hieman Kiki välillä protestoi häkissä oloa, mutta välillä myös rauhoittui ihan hyvin siellä olemaan.
Ohjaajaharjoitteena oli musiikin tahtiin liikkumista. Kuultiin kolme eri erilaista biisiä joiden tahtiin piti notkua kuka mitenkin. Se ensimmäinen meni vielä jotenkin, seuraava ei ollut ollenkaan liikuttavissa *mun mielestä* kyseessä oli joku ihmeellinen elokuvamusiikkibiisi ja kolmas oli periaatteessa tosi rytmikäs ja menevä biisi, mutten mä tykännyt siitäkään. Kapina-Kaisa iskee tollaisissa, ehkä siksi kun ei ole tarpeeksi rytmitajua tai itsetuntoa siihen liikkumiseen. Että pitäisi tietää miten pomppelehtia. Ihan älytön kynnys heittäytyä. Juuri noissa hetkissä ollaan niin kaukana mukavuusalueelta kuin olla ja voi.
Tästäkin huolimatta, koiratanssissa kiehtoo se, että siinä voi pelata koiran vahvuuksilla. Ohjelman voi koostaa sellaisilla tempuilla mitkä ko koiralle ovat luontaisia / mistä se tykkää. Jos mä joskus kehittelen mulle ja Kikille jonkun biisin jonka tahdissa notkua niin sisäinen anarkistini haluaa "tanssia" niin kuin itsestä hyvältä tuntuu (vaikka toki silloinkin pitää hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle) eikä niin kuin oletetaan. Olettaminen ja lokeroon laittaminen ärsyttää.
Koiran vahvuuksilla pelaamisesta tuli mieleen, että mulla oli ollut ajatus kepin ympäri pyörimisestä. Että sen voisi yhdistää johonkin. Jos ensin siis opettaisi sen koiralle. Mutta kun olen opettanut sille jo aiemmin temppuna, että keppiä kuuluu koskettaa ... niin miten sitä sitten kierretään? Että se sitten siitä jutusta. Kaikkea pitäisi miettiä etukäteen, että mitä niille koirille tuleekaan opettaneeksi - ja millä käskyillä / eleillä. Tähän samaan liittyy tämänpäivänen temppu. Eli tassun antaminen. Sen Kiki kyllä jo osaa, mutta jos se muutetaan "ylä femmaksi" niin kun liikutin/pidin kättäni toisin niin Kiki teki siihen käsikosketuksen. Jepjep. Sellaisenkin tempun olen koiralle opettanut ja se teki siis ihan oikein. Tähän sain siis kyllä sitten neuvoja, että en voi suoraan näyttää avokämmentä koiralle vaan totuttaa se ensin siihen (vaikea selittää, muttahyvät neuvot sain :-))
Tehtiin myös erilaisia kontaktiharjoituksia. Luulin, että tämä olisi meille helppohomma. Kuinka väärässä olinkaan :-D Savu alkoi jo nousemaan päästä, mutta helpottaakaan en harjoituksia mielestäni voinut, koska pointti oli, että koira ottaa kontaktin ohjaajan eikä toistepäin. Kun mulla oli käsissä namit niin ensin meni ihan jees ja koira tarjosi kontakia ja sai nameja. Kun vaihdoin suuntaa ts käännyin katse (ja kroppa) toiseen suuntaan niin koira nuuskutti maata, kiersi mua (oli hihnassa mutta hihna vaan mun jalan alla eli en kontrolloinut koiran tekemisiä sen enempää) ja nuuskutti lisää. Lopulta vilkaisi mua hieman altakulmain kummissaan, joten palkkasin sen siitä pienestä kontaktin otosta. Sitten se touhusi taas omiaan. Ihan sama vaikka mulla oli nakkikikkareet käsissä. Sitten menin polvilleni ja pidin käsiä sivuilla ja käsissä oli namit. Kikiä kyllä kiinnosti nyt ne namit, mutta se rappasi nyrkkejä, ja tarjosi sille kädelle eri temppuja tuijottaen kättä ... Yritystä oli muttei kontaktia. Lopulta katsoi muakin ja sai palkan.
Ihan parasta tässä lajissa -ainakin toistaiseksi- on tuon koiran into temppujen tekemiseen. Jos Kiki tykkää oppia uusia temppuja ja tehdä ketjussa jo aiemmin opittuja ja tarjota mulle ties mitä toimintoja niin sitten mun ei auta muu kuin heittäytyä mukaan ja yrittää olla ahdistumatta siitä kuinka noloa kaikki onkaan kun itse olen niin kömpelö. Kuinka hienoa olisikaan kun osaisi heittäytyä tilanteiden vietäväksi välittämättä siitä kuinka höntiltä näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti