Lue itse koko juttu Sporttirakista.
"On siis tärkeää tuntea kouluttamansa koira niin hyvin, että tietää, millaiset asiat se kokee rankaisuna ja kuinka voimakkaita negatiivisia tunteita mikäkin asia koirassa saa aikaiseksi. Yhtä tärkeää on ymmärtää, että sama yksilö voi tilanteesta riippuen suhtautua asioihin eri tavalla."
Tämä on mulle Kikin kanssa toimiessa yksi vaikeimmista asioista. Siis tuo viimeinen virke. Kiki saattaa toisissa tilanteissa vaikuttaa hyvinkin "kovalta" koiralta ja toisissa taas se on "erittäin herkkis". Saman päivän tai jopa saman tunnin aikana se voi ilmentää molempia käytösmalleja/olemuksia. Se mikä toimii kovis-Kikiin ei tod toimi herkkis-Kikiin.
"Kovis-Kiki" on kekseliäs pikkukoira, joka varmasti tietää mistä naruista vedellä saavuttaakseen kanssani ne päämäärät mitkä se haluaa ;-) eli vaatii minulta tilanteen lukutaitoa, että milloin minua kusetetaan kuusnolla ja milloin kovis on vaihtunut herkkikseen. Valitettavasti aina en ole täysin tilanteentasalla.
" Jos koira on palkinnon saantitilanteessa istahtamisen sijaan kiinnittänytkin huomionsa ohi lentävään lintuun, ei positiivinen mielleyhtymä luultavimmin haittaa ketään. Pelkoa aiheuttavia rankaisuja käytettäessä tilanne on kuitenkin toinen. Jos koira yhdistää pelon siihen ohi lentäneeseen lintuun, se saattaa (rangaistuksen voimakkuudesta riippuen) alkaa jopa pelätä lintuja. Koska kouluttaja ei yleensä tiedä varmuudella, mitä koira palkinnon tai rankaisun saamisen hetkellä oikeasti ajatteli, ei hänellä myöskään ole mitään mahdollisuutta ymmärtää koirassa myöhemmin mahdollisesti näkyviä omituisia pelkotiloja."
Tämä osui ja upposi. Vaikka en mielestäni ole tarkoituksenmukaisesti joissain meidän kohtalokkaissa tilanteissa rankaissut koiraa. Kiki pelkäsi pitkään lentäviä / heitettyjä leluja. Sen jälkeen kun eräissä about vuosi sitten olleissa tokotreeneissä lelu osui koiraan (kun palkkasin koiraa). Koiraa piti varoen ja varovasti totuttaa taas leluihin ja siihen että lelut voivat olla kivoja ja niitä voi käyttää palkkiona. Ja vaikka koira näennäisesti joskus vaikuttaisi kovinkin riehakkaalta lelujen ja muun suhteen niin silti itse pitäisi aina muistaa (valitettavasti en aina muista kaikkea huomioida) tietyt toimintamallit tai mitkä asiat ovat ei-toivottuja leikkiessä. Koko tänä aikana kotona leluilla voi toimia paljon rennommin kuin muualla, mutten toki kotona muista syistä riekututa koiraa (tai anna sen itse riekkua) leluhurmioon. Edelleenkin jos vaikka leikin takapihalla Kikin kanssa jollain lelulla niin jos esine lentää väärin / väärällä tavalla niin Kiki väistää sitä lelua kun se on ilmassa, menee kyllä yleensä lelulle kun se on turvalliesti maankamaralla.
Samaan aikajanaan tämän lelujupakan kanssa koira myös säikähti monta muuta juttua: liian kovaäänistä noutokapulaa, pahalla/vihaisella äänellä puhuvia koiranohjaajia (jep jep, ihan niitä reenitovereita joiden sanomiset ja tekemiset eivät kohdistuneet Kikiin), ruututörppjä ja ruutunauhaa (tehtiin ruutureeniä silloin kun heitin koiraa lelulla) → kaikki kartiot ovat/olivat pahasta myös se Kikin entinen lempiliike "kierrä", uudenvuoden pommit ja raketit, ... jne
"Jos jokin yllättävä tapahtuma pelästyttää koiran, kaikki tilanteeseen liittyvät yksityiskohdat painuvat sen mieleen. Pienikin pelko pitkään jatkuessaan vaikuttaa kuitenkin koiran oppimiskykyyn negatiivisesti. "
"Akuutti stressi (jonka pelko saa aikaiseksi) muun muassa kaventaa näkökenttää ja ehkäisee luovaa ajattelua. Kaikki sellainen koulutus, joka vaatii koiralta omaa ajattelua, kannattaa siis tehdä niin, että koira on mahdollisimman rento eikä pelkää mitään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti