torstai 28. heinäkuuta 2011

Agiepikset ja ohjaajan kunnon kohotuksen jatke ;)


 Kävin kirmailemassa yhden radan Nemin kanssa Haukkukeitaalla tiistai-iltana kun siellä oli agiepikset. Mölliradan tuomaroi Sari Parviainen. 

Ilmoitin koiran kyllä alunperin sekä mölli että kilpailevien radalle, mutta koska

a)eka rata meni niin hyvin ja

b)oli niin lämmintä niin päätin jättää toisen radan kuitenkin väliin.

Toki kilp.radalla olisi voinut reeniä pujoa ja kontakteja joita ei mölliradalla ollut laisinkaan. Mutta toisaalta koska se rata meni niin nappiin niin en halunnut "riskeerata" vauhdin ja fiiliksen suhteen jotenka... Päätös tuntui varsin fiksulta 

Nemi liisi siis nollan selvällä miinus ajalla (-18,69), sijoitusta ei toki tullut kun on jo kisattu jne. Mutta se nyt ei ollutkaan oleellista. 

***

Nämä olivat ns ajattelu epikset/kisat. Koska. Olin valmistautunut ts testasin erinäisiä asioita joita on toki tehty ennenkin, mutta nyt ajattelin vähän kaikkea: nesteytystä (piimävettä), hyvissä ajoin paikalla (lepposa lenkki), mieliala (tunnelmankohotusmusiikki (autossa matkalla, kun mitään "korvalappumusaakkeja" ei ole)), kengät (kolmet mukana, erit lenkkeihin kuin aksaamiseen), palkkaus (sekä nakkeja että "lällyruokaa", lälly pakasterasiassa josta N sai sen heti radan jälkeen - vein sen vähän ennen rataa jonkun matkan päähän kentästä), hihna (noutajahihna, jonka vaihdoin koiralle vähän ennen suoritustamme - jätin normi pannan ja hihnan samaan paikkaan kuin palkan), rataantutustuminen (rata about selvillä jo ennen rataantutustumista, kuviot selville rt:ssa melko nopeasti) mielikuvaharjoittelu ja koiran haku. Pieni verkka ennen rataa, hieman "tokoa" ja mielikuvareeniä. Tokottaessa koira ei saa huutaa, muuten saa. 

Ratahan oli muutoin simppeli, paitsi siinä oli yksi paikka mihin oli fiksua tehdä päällejuoksu. Joka 78% kerroista ei onnistu meiltä. Se siis hieman arvelutti. Mutta nyt se toimi! 



***Koiralle siis runsaasti kehuja ja palkkaa radan jälkeen. Merri mukaan autosta ja jäähylenkille. Jonka jälkeen kävin peruuttamassa osallistumisemme toiselle radalle. 

Sitten ajelin Lipastolle. Vein koirat sisään Eetulle ja vaihdoin ne kolmannet  mukaan ottamani kengät jalkaani ja kipaisin juoksulenkille. Oulussa kun on niin paljon enemmän reittivaihtoehtoja juoksemiseen kuin mitä kotikunnassamme. Kävin siis juoksemassa Syynimaan seutuvilla kolmisen kilsaa (n.30min), mitään kirikipityksiä en nyt jaksanut tehdä, oli taas vaihteeksi aika helteisää...

(kun mä olin juossut mun lenkuran niin E juoksi hieman pidemmästi ennen kuin ajeltiin kotio). 

***

Ajatusleikkiini kuului myös se. Että en vaadi Nemiltä hirveitä hellesäällä. En halua minkään (helteen, liika rasituksen jne) hidastavan sen vauhtia / vähentävän työmotivaatiota. Jotenka tuo episrata oli kiva rallate joka meni sujuvasti ilman tökköjä ja siitä sai kunnon kehut = hyvän mielen.

(samoin kuin harkat kesäaikana ovat olleet aikalailla "lyhyestä virsi kaunis" -tyyppisiä)

Samalla se oli myös kuntotesti minulle, ja ainakin tuon radan pysyin koiran mukana (sopivasti, en tiiä oisinko voinut vedättää/kiihdyttää enemmänkin). Omalla kesäisellä kunnonkohotuksella on tarkoitus tietysti se, että sitten kun ei ole enää kuuma niin pystyisin paremmin treenimään/kisaamaan koiran kanssa 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Kesäpäivän viettoa


 

sama liikkuvana kuvana

Ryhmässä


 Nemillä on tokoryhmä paikka! Se ei olekaan tokotellut määrätietosesti sitten kun viimeksi Okk:lla... josta on ainakin muutama vuosi aikaa. 

Jänskää 



Nemi ja minä kesällä 2006



© Saara Lehtiniemi

Yö-hikireeni


 Kävin hallilla hieman aktivoimassa koiria. Mutta sielläkin tuli läähätystä ja puuskutusta. Vaikka onkin jotain kymmenen astetta kylmempää kuin päivällä. Kylmä ei ole kuitenkaan. 

Nemin kanssa päällejuoksureeniä lelulla. Pujottelua ja eteenmenoa. (pujoa yksittäin, hyppyjen kautta ja putkien kautta)

Merrin kanssa luoksareita (alo ja avo (pallo)), seuraamista ja noutoa. 

Torstai toktok


 Tokotettiin torstaina Kuivasjärvellä. 

Nemin kanssa kaukoja, perusasentoa,  luoksareita, seuruupätkiä ja liikkeestä maahanmenoa. 

Merrin kanssa ruutua, tunnaria, voi ja alo luoksaria (voista vain maahanmenoa niin että ite peruuttelen ja käsken koiran maihin. siinäkin se tekee sen nopsasti, tosin hieman rupesi jo ennakoimaan aihetta. lopetin tuohon alo luoksariin), kaukoja kaukaa (avo) ja seuruuta. 

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Oulu KV 2011


 Kävin Merrin kanssa Oulun raviradalla sekä lauantaina että sunnuntaina. Sunnuntaina sain ilokseni Merrin kasvattajan esiintymään Merriliinin kanssa - kaikkiin kehiin 

Lauantai. Tuomari Matti Palojärvi. VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET

Sunnuntai. Tuomari Tapio Kakko. VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET

sunnuntaille oli ilmoittautunut kolme rlk:ta, yksi ei valitettavasti tullut paikalle..





Kirsi & Merri Tapion kehässä



Iso kehä - kylläpä Merri esiintyykin kauniisti 



Arvostelut:

Lauantai: Keskikok. Mittasuht oikea. Oikealinj pää. Hyvä runko ja raajarakenne. Riittävät kulm Raaja hyväasenteiset. Karvapeite ja häntä hyvät. Kevyt liikkeinen. Hyvä luonne.

Sunnuntai: Kokonaiskuvaltaan erinomainen. Kevytpiirteinen, oikeat mittasuhteet. Oikealinjainen hieman kevyt pää. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä turkin laatu ja häntä. Liikkuu sivulta riittävällä askelmitalla, takaa kapeasti. Miellyttävä luonne ja erinomainen.

Agi, vko 28


 Merrin toksujen jälkeisenä päivänä kävin Nemin kanssa kaksistaan aksaamassa hallilla. Tai ei me kahestaan oltu kun Kaisu ja Sumu oli seuranamme 

Nemi oli piikkasen intona, meni välillä kontaktit vähän överiksikin (läpi siis), mutta kyllä se siitä palautui taas takas kuriin ja järjestykseenkin. 

Tok, hallissa


 Viime viikolla kävin Merrin kanssa kaksistaan reenustelemassa hallissa. Harjoiteltiin metallinoutoa, ohjattua, ruutua, luoksaria (osina avo, alo ja voi), seuruuta, kaukoja (kasvatin etäisyyttä aikalailla). 

Merri oli niin intona 

5-3-2-4


 I'm back. Ainakin osittain. Tai hetkeksi. Pieni päivityshetki siis. 

Otsikko kuvastaa viimeisimpien juoksulenkkien kilometrimääriä. Reissussa en juossut, mutta patikoitiin ja kiipeiltiin ties missä paikoissa senkin edestä, joten jotain kuntoilua ja jalan käyttöä sekin oli. 

Tavoittelemani vitskan (hieman yli itseasiassa) juoksin Lohtajalla melkoisessa helteessä. Sää ei siis todellakaan ollut paras mahdollinen juoksemiseen. Sisulla vaan loppuun asti. Aika rääkki oli ja jalat oli aikalailla maitohapoilla tuon jälkeen. Aikaa kului 40min.

Tuosta pari päivää ja juoksin kotinurkilla ns tenniskenttä -lenkin eli reilun 3km. Sää oli parempi kuin edellinen, juoksemiseen siis. Kun satoi vettä. Tällä lenkillä tein spurttejakin. 25min.

Tuosta seuraavana päivänä yritin juosta nopeasti 2km. Nopeaa tai ei, mutta 16min kului siihen kuitenkin aikaa. 

Ja eilen juoksin Koitelista Mansikkamaan kautta kotio, eli neljä ja risat. Tuohon lenkkiin meni 35min. Viimeksi kun juoksin Koitelista kotiin niin en tullut Mansikkamaan kautta - eli lenkki oli muutaman sataa metriä lyhyempi ja sillon aikaa kului pari minuuttia vähemmän kuin eilen. 



Juoksemisesta olen havainnut sen, että ongelmana ei ole se etteivätkö jalat jaksaisi työskennellä. Toki tulee välillä hiljennettyä vauhtia / tai nopeutettua eli en juokse koko ajan samalla nopeudella. Mutta pirun tylsää se kyllä on! Jos keksisi jonkun jujun millä se ei ois niin puuduttavan tylsää niin ties mitä matkoja sitä jaksaisi porskuttaa