Agiepikset ja ohjaajan kunnon kohotuksen jatke ;)

 Kävin kirmailemassa yhden radan Nemin kanssa Haukkukeitaalla tiistai-iltana kun siellä oli agiepikset. Mölliradan tuomaroi Sari Parviainen. 

Ilmoitin koiran kyllä alunperin sekä mölli että kilpailevien radalle, mutta koska

a)eka rata meni niin hyvin ja

b)oli niin lämmintä niin päätin jättää toisen radan kuitenkin väliin.

Toki kilp.radalla olisi voinut reeniä pujoa ja kontakteja joita ei mölliradalla ollut laisinkaan. Mutta toisaalta koska se rata meni niin nappiin niin en halunnut "riskeerata" vauhdin ja fiiliksen suhteen jotenka... Päätös tuntui varsin fiksulta 

Nemi liisi siis nollan selvällä miinus ajalla (-18,69), sijoitusta ei toki tullut kun on jo kisattu jne. Mutta se nyt ei ollutkaan oleellista. 

***

Nämä olivat ns ajattelu epikset/kisat. Koska. Olin valmistautunut ts testasin erinäisiä asioita joita on toki tehty ennenkin, mutta nyt ajattelin vähän kaikkea: nesteytystä (piimävettä), hyvissä ajoin paikalla (lepposa lenkki), mieliala (tunnelmankohotusmusiikki (autossa matkalla, kun mitään "korvalappumusaakkeja" ei ole)), kengät (kolmet mukana, erit lenkkeihin kuin aksaamiseen), palkkaus (sekä nakkeja että "lällyruokaa", lälly pakasterasiassa josta N sai sen heti radan jälkeen - vein sen vähän ennen rataa jonkun matkan päähän kentästä), hihna (noutajahihna, jonka vaihdoin koiralle vähän ennen suoritustamme - jätin normi pannan ja hihnan samaan paikkaan kuin palkan), rataantutustuminen (rata about selvillä jo ennen rataantutustumista, kuviot selville rt:ssa melko nopeasti) mielikuvaharjoittelu ja koiran haku. Pieni verkka ennen rataa, hieman "tokoa" ja mielikuvareeniä. Tokottaessa koira ei saa huutaa, muuten saa. 

Ratahan oli muutoin simppeli, paitsi siinä oli yksi paikka mihin oli fiksua tehdä päällejuoksu. Joka 78% kerroista ei onnistu meiltä. Se siis hieman arvelutti. Mutta nyt se toimi! 

***Koiralle siis runsaasti kehuja ja palkkaa radan jälkeen. Merri mukaan autosta ja jäähylenkille. Jonka jälkeen kävin peruuttamassa osallistumisemme toiselle radalle. 

Sitten ajelin Lipastolle. Vein koirat sisään Eetulle ja vaihdoin ne kolmannet  mukaan ottamani kengät jalkaani ja kipaisin juoksulenkille. Oulussa kun on niin paljon enemmän reittivaihtoehtoja juoksemiseen kuin mitä kotikunnassamme. Kävin siis juoksemassa Syynimaan seutuvilla kolmisen kilsaa (n.30min), mitään kirikipityksiä en nyt jaksanut tehdä, oli taas vaihteeksi aika helteisää...

(kun mä olin juossut mun lenkuran niin E juoksi hieman pidemmästi ennen kuin ajeltiin kotio). 

***

Ajatusleikkiini kuului myös se. Että en vaadi Nemiltä hirveitä hellesäällä. En halua minkään (helteen, liika rasituksen jne) hidastavan sen vauhtia / vähentävän työmotivaatiota. Jotenka tuo episrata oli kiva rallate joka meni sujuvasti ilman tökköjä ja siitä sai kunnon kehut = hyvän mielen.

(samoin kuin harkat kesäaikana ovat olleet aikalailla "lyhyestä virsi kaunis" -tyyppisiä)

Samalla se oli myös kuntotesti minulle, ja ainakin tuon radan pysyin koiran mukana (sopivasti, en tiiä oisinko voinut vedättää/kiihdyttää enemmänkin). Omalla kesäisellä kunnonkohotuksella on tarkoitus tietysti se, että sitten kun ei ole enää kuuma niin pystyisin paremmin treenimään/kisaamaan koiran kanssa