Koiratanssikuvia

Uus runko opettelussa. On se valokuvaus hankalaa. Ajattelin asian omalle kohdalle, että kyllähän sitä haluaisi omasta koirasta kisakuvia (vaikka kuvaajan mielestä ne voisivat olla parempiakin, mutta näillä mennään ... aina on vara parantaa, mutta kummempaan en toistaiseksi kykene; taidoillani ja tavaroillani) :-)

Nämä ja muutama muu kuva löytyy galleriastani.

Tanssituristi

Lauantain vietin Okk:n hallilla katsellen koiratanssikilpailuja, jotka olivat samalla lappalaiskoirien rotumestaruudet. Kikin kasvattaja oli ajellut Juvalta kaverinsa kanssa Ouluun kilpailemaan, joten näin viikonloppuna myös Kikin äitiä ja veljeä 💗 Hieman ehkä katselen niitä vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta kyllä ne vaan ovat hurmaavan taitavia ja Merja tosi hyvä kouluttaja/ohjaaja 😍

Epe kilpaili ensimmäistä kertaa voittajaluokassa (molemmissa koiratanssilajeissa, htm:ssa ja freestylessa) ja ainakin mun silmään meno näytti todella hyvältä. Vaikken toki lajin nyansseja niin ymmärrä, mutta ymmärrän silti jotain koirakon välisestä yhteistyöstä (ja haukkumattomuudesta 😉). Epe kruunattiin voittajaluokassa lappalaiskoirien rotumestariksi 🏆

Hurmuripoju Epe kisan jälkeen palkintojensa kanssa 💙

Ulkoilutin myös uutta (joo, ostan sen kameran kaverilta) kameraa, vielä on hieman opettelussa sen rungon käyttö... Pihalla onneksi oli vielä valoa, joten paikallaanolevista koirista kuvat onnistuivat - hallikuvat sitten ovat mitä ovat...

... vaikka tähän olen lopulta ihan tyytyväinen, olosuhteisiin nähden siitä tuli ihan kiva kuva.

Pikainen yhteenveto

Pidemmän raapustelun inspiraatiota odotellessa muutama juttu viime ajoilta muistiin yhteenvedon tapaisena

• Koirat olivat Siikajoella "lomailemassa" torstaista sunnuntaihin kun me oltiin Tampereella katsomassa Suomi-Ruotsi -maaottelua
• Maksoin tosiaan syksylle sen okk:n vapaavuoromaksun halliin, ja kävin ma-aamuna koirien kanssa ensimmäistä kertaa tälle syksyä hallilla
• Ma-iltana alkoi Kikillä alkeiskurssi, lajina jälki
• Eilen aamulla kävin taas fysioterapeutilla
• Päätin, että en kuitenkaan osallistu Lappalaiskoirien Superpäivään (monien eri lajien koulutuspäivä marraskuussa Kuopiossa)

Kisaturistina (tokon sm-kisat Limingassa)

Joop. Kävin tänään katsomassa tokon sm-kilpailuja Limingassa. Lähikisat kun ovat. Tosin matka tuntui mennessä pitkältä... meiltä menee googlen mukaan 50 min ajaa sinne.

Alunperin oli tarkoitus katsoa avo-luokkaa, lähinnä sen takia kun siellä oli kivasti eri rotuja. Mutta kun pääsin kisapaikalle niin mulle ei oikein selkiytynyt, että missä on mitäkin. En ollut etukäteen siis tutustunut että millä kentällä on mitäkin ja ko paikka oli mulle entuudestaan outo joten meni aluksi vähän palloiluksi. Plus sillä kentällä missä ne avot sitten lopulta olivat ei just sillon kun tulin paikalle ees tapahtunut mitään. Näin sitten muutamia kavereita ja jumituin heidän seuraansa, mikä olikin kyllä ihan kiva juttu :-)

Lopulta katsoin vain evl:ää. Ja seurustelin ihmisten kanssa ja kiertelin katselemassa kojuja. Joita ei kyllä ollut kuin kaksi. Mitään roinaa en shoppaillut, toisessa kojussa mietin ruutunauhan ostamista (jos alkaisin siedättämään Kikiä sen olemassaololle) ja joitain leluja pyörittelin / kokeilin käsissäni, mutta vaikka ne kivoilta näyttivätkin niin eivät olleet mun koirien tyyppisiä. Tai ehkä joku kiskottava karvajuttu olisi ihan jees, mutta ei mitään palloa siellä päässä, Kanttiinista kävin ostamassa makkaran ja vichyn, onneksi en ollut kisaamassa koska tarjonta ei ollut kovinkaan kummosta ko kahviossa (joka ei ollut järjestäjien pitämä vaan joidenkin paikallisten). Toki Limingan keskusta ei ollut kaukana, että sieltä on varmaan väki käynyt eväitä ostamassa (jos ei niitä ollut mukana muutenkin jo).

Ainiin. Sellaisen havainnon tein, että kisoissa oli tosi rauhallista. Muutoinkin ettei siellä ollut juur yhtään haukuntaa. En tosin tiedä tietenkään miltä meininki kisaajan näkökulmasta vaikutti. Ja jos olisi oman koiran kanssa ollut koetilanteessa niin varmasti olisi ollut miljoona asiaa mihin mun häiriöherkät kaikenhuomaajat olisivat reagoineet. Mutta yleistunnelma oli rauhallinen (leppoisa?).

Kuvia otin jonku verran. Kovinkaan lähelle kehää ei päässyt kun siinä oli jotain nauhoja maassa, kehänauha ja sitten joku toinen jonka takana yleisö oli, joten enpä toki minäkään mennyt lähemmäs häiriköimään. Mitä olen niin köyhä ettei ole vara ostaa valovoimaisia kunnon zoomiputkia. Harjoittelin sitten kuvaamista vähän eri asetuksilla kuin yleensä, josko ees se hyöty ois ollut räpsinnästä että oppisin käyttämään sitä yhtä asetusta (jota en lähde tässä avaamaan etten kuulosta nololta kameran käyttäjältä kun en sitä vieläkään osaa vaikka kuvia olen jo muutaman vuoden yrittänyt siellä täällä ottaa). Koska kohteet eivät olleet tarpeeksi lähellä niin ei puhettakaan mistään hienosta "kohde tarkkana ja tausta sumeena" räpsinnästä. Otin sitten kuvat vaihteeksi jpg-arw, joten niiden kanssa olen sitten leikkinyt tänä iltana. Arwit antavat enemmän mahdollisuuksia editoinnille ja jpg:den avulla pystyn nopeammin selaamaan kuvat läpi ja tuhoamaan sutut.

Tässä muutama mitkä jaksoin editoida tänään:

Kierto-istu-nouto-hyppy -hässäkkäliike. 

Bordercollie kirmaamassa tyhjälle ja sieltä ruutuun

Nyt sitten pähkäilen, että menenkö huomennakin turisteilemaan vai en ...

Aksakisoja katsomassa

Kävin tänään Activen hallilla Haukiputaalla katsomassa agikisoja - pienten ja suurten maksikolmosten pari ekaa rataa.

Havaintoja kisaturisteilusta.

1. En ollut käynyt ko hallissa lokakuun 2016 jälkeen, jolloin vannoin etten enää halliin mene.
   No meninpä kuitenkin - puoltoista vuotta myöhemmin. Asia ei ollut enää kipeä. Se oli vain halli - eikä se paikka missä unelmat loppuivat. 
2. Maksikolmosissa oli todella hienosti eri rotuja. Pisteet siitä. 
3. Tuomari oli minulle täysin uusi.
4. Siellä oli kisaamassa paljon minulle täysin uusia kasvoja / koiria. 
5. Olen selvästi tippunut pois aksakärrystä. 
6. Onneksi tuttuja koiria ja koirakoitakin näkyi. 
7. Joidenkin ihmisten kanssa juttu luistaa vaikkei oltu nähty aikoihin :-)
8. Joitain ihmisiä oli ihana nähdä taas. Siksi kisoihin ajelinkin. 
9. Jotkut koirat liikkuivat -kisaradalla- epämääräisesti. Kaikkeen sitä huomion nykyään kiinnittääkin. 
10. Kikin entistä pentu/alkeisaksaryhmäkaveria oli mahtava nähdä kisaamassa. Koira on huippuohjaajalla - ja onhan heidän meno ihan mahtavan näköistä. (peukku)
11. Läheskään kaikkien ratasuoritus ei kiinnostanut, jotkut suoritukset katsoin puolivillaisesti. 
12. Ne mitkä kiinnostivat olivat niitä vanhoja tuttuja. 
13. Osasta tuttuja koiria yritin ottaa räpsyjä, mutten jaksanut panostaa kauheasti asiaan vaikka kamera mukana olikin. Sitä paitsi siellä oli useita kuvaajia järkkäreiden kanssa. Aluksi ajattelin kuvata vain ihmisiä - vanhoja tuttuja ihmisiä, jotta saisin "naamat talteen" omiin arkistoihin (nää mää joskus tunsin). Enpä osaa sanoa mitä sinne muistikortille lopulta tallentui. (lisään tähän raapustukseen jotain kuvia jahka oon purkanut kuvat koneelle ja käsitellyt niistä kelvollisimmat).
14. Hallissa oli pimeää - onko siellä aina ollut noin hämärää?
15. En kadehtinut kisaajia. 
16. En miettinyt ratoja katsellessani miten itse ohjaisin. 
17. En haikaile agilityn pariin (ns aktiivisena/osallistuvana osapuolena  (koiran kanssa)) - se on taaksejäänyttä elämää.
18. ... mutta, voin mennä katsomaan aksakisoja toistekin jos huvittaa / kisat ovat sopivaan aikaan (ja siellä on kisaamassa mielenkiintoisia koirakoita)
    ps. varsinkin jos hankin kohta uuden rungon niin sen käyttöä pitänee opetella esim koirakisoissa ;-)

Pirkko ja LD-kelpie

Riitta ja Ness-kelpie

Hood-bordercollie

Rokka-mali

Yks-bordercollie

Turistina

Nonni. Tänään sain sitten aikaiseksi niin paljon, että menin Kikin kanssa Haukkikselle katsomaan aksakisoja. Aamuvarhain en sinne saapunut vaan siinä vaiheessa kun kolmosilla oli toisen radan radanrakennus menossa. Kiki oli ihan intona, vähän kaikesta. En tainnut kovinkaan monen koiran ratasuoritusta katsoa vaan keskityin Kikiin. Välillä oltiin paikoillamme, välillä käytiin kävelyllä. Paikoillaanolopaikat vaihteli ympäri Haukkis-nurtsia. Muutaman kerran Kiki innostui juoksemaan täysii ympyrää kun mä seisoin keskellä ... :D Esim sillon kun se olis halunnut leikkiä Vinssin (kromfohrländerin pentu) kanssa.

Kun oltiin tarpeeksi pitkään oltu (häiriköimässä) kisakatsomossa niin Kiki alkoi sietämään häiriötä, siis kaikenlaista liikettä, ihmisiä ja koiria ympärillään ja pisti pötköttämäänkin. Kun mua rupesi kyllästyttämään kisaturistina olo, niin lähettiin pois (eli siis siinä vaiheessa kun viimeinen kisa olisi alkanut, minien rataantutustuminen oli just mennyt kun lähettiin - kaikkien kokoluokkien vika rata jäi siis näkemättä).

Huomasi kyllä etten ole kisannut enää vuosiin, enkä kisojakaan käynyt katsomassa kutakuinkin vuoteen. Ei jotenkin jaksanut seurata koirakkojen menoa - ei mitään sellaista, että olisi miettinyt ohjauskuvioita, tai miten itse menisi tai millanen rata olisi mennä tai jännittäisi toisien puolesta radan kimuranteissa paikoissa tms. Kikin koiratapahtumatreeninä tuo silti oli mitä oivallisin tilanne / paikka.

Puhkikuluneita juttuja

Miten sen suhtautumisen agiin sitten kävi. Alan olla aika neutraalilla tasolla. Seurailen lajia jonkin verran. Eli kun jotain eteen tulee niin saatan tutustua aiheeseen / uutiseen / tilapäivitykseen tarkemmin. Joidenkin kavereiden agikisa/treenipäivityksistä tykkäilen ja ehkä joskus onnittelen jos jollain on mennyt erityisen hyvin (joko jollain jota pidän enemmän arvossaan tai joka (joskus oli) parempikin tuttava). Todella harvoin jaksan enää katsoa agivideoita (olipa ne kisasuorituksia tai harkkapätkiä). Saatan aloittaa videon katsomisen ja sitten todeta, että "blaa blaa blaa, tätä samaa - kivasti menee muttei jaksa kiinnostaa". 

Ymmärrän, että laji on monille kavereistani edelleen tietysti tärkeä; se lajien laji. Mutta itselle se on menneisyyttä kaikkine tunneskaaloineen. 

Kisoja en ole käynyt katsomassa aikoihin, vuos sitten ehkä viimeksi? Pitkään tuntui etten pysty menemään ... Mutta nyt kun on vähän sellainen suunnitelma, että Kikille pitäisi tehdä sosiaalistamisrupeama, niin olen alkanut suunnittelemaan turisteiluja erinäisiin kilpailuihin, joten kaippa ne agikisatkin menisivat siinä samalla - niitä kun järjestetään Oulun seudulla jonkin verran ympäri vuoden. Kikillä kun jäi puoli vuotta elämästä elämättä, kun piti pitää sitä pumpulissa se toipilaskausi ja tuntuu että se sekoaa kun näkee muita koiria. Joten pitänee "aloittaa alusta" se muiden (ihmisten, koirien) katselu ... 

Alan siis häiriköksi, mutta luultavimmin ilman kameraa. Häiriönä toimii Kiki 😈

Kiki ekaa kertaa koiratanssikisoja katsomassa

Niin kerta. Koska Kiki on "koiratanssilinjainen" niin pitihän meidän mennä katsomaan koiratanssin SM-kilpailuja Haukkikselle lauantaina. Ensin menin itsekseni hallille ja kysyin, että saako sinne tulla pennun/turistikoiran kanssa. Koska siihen lupa irtosi niin hain Kikin autosta. Silloin oli just menossa joku tauko eli htm oli loppunut ja freestylen alkua odoteltiin niin ei tod häiritty kenenkään suoritusta. Hengailin Kikin kanssa hallilla, juttelin tuttujen kanssa (ne moikkaili Kikiä kanssa) ja reenin sen kanssa jotain pieniä pentukurssijuttuja (tai muuten vaan jotain pientä) - hyvin pentu keskittyi mun kans tekemiseen kunhan itsekin keskityin koiraani :-) 

Sitten vein Kikin autoon ja katsoin muutaman koiratanssiesitykset (ja otin pari räpsyä). Sitten ennen kuin tansselot loppuivat niin hain Kikin autosta (käytin pikkukävelyllä) ja mentiin takas halliin ja taas tehtiin jotain pikkuharjoituksia. Sitten ennen kuin kisat loppuivat niin mentiin jo pois hallista ja käytiin vähän kävelyllä ja otin Kikistä pari räpsyä siinä pihalla. 

Jotain juttuja

Voi tulla kertausta kun en muista mitä kaikkea olen tänne ehtinyt tarinoimaan.

Viime viikolla kävin yks ilta Kikin kanssa mätsäriä ihmettelemässä. Aluksi pikkukoira meinasi olla vähän turhan äänekäs, mutta sitten alkoi kontakti löytymään kentän laidalla ja reenattiin jotain pikkujuttuja. Sitten käveltiin kehien vierestä ja ihan hyvin meni se vaikka näkyi paljon ihmisiä ja koiria. Toisessa laidassa kun oltiin niin ihmeteltiin lisää väenpaljoutta ja tehtiin lisää temppuja. Taru tuli Kikiä moikkaamaan ja Kiki käyttäytyi ihan nätisti ja jopa leikki Tarun kanssa (joka oli siis entuudestaan tuntematon ihminen Kikille, en puhu nyt lapinkoiraomistaja-Tarusta vaan gööttiomistaja-Tarusta ;))

-..jahas, jatkuu, Kikillä on HÄTÄ. 

No niin. Ei se turha remunnut. KakkaHÄTÄhän sillä oli.  

***

Joo, siellä mätsärissa meni siis ihan jees. Tarun lisäksi tavattiin tutuista ihmisistä Päivi, jonka isovillakoiran kanssa Kiki pääsi hieman leikkimään, mikä taisi olla penikan mielestä parasta koko illassa :)

***

Pe-Su koirat olivat tosiaan Siikajoella kun itse oltiin katsomassa niitä Kalevan kisoja. Öiksi ajeltiin itekin nukkumaan sinne mökille (missä koirat olivat). 

Sunnuntai-iltana kävin Kikin kanssa hallilla reenailemassa pikkasen. Poden jatkuvaa huonoaomaatuntoa siitä kuinka vähän penikan kanssa reenailen. Toisaalta tuntuu kuin elämä olisi melkeinpä pelkkää Kikiä ja toisaalta tuntuu, että "mitään ei tehdä". Jotenka, hallille siis. Ei reenattu mitään muuta kuin hyppysiivekkeiden kiertoa. Ensin palkkasin namilla ja sitten lopulta vain karvapatukalla, koska se nyt vaan on niin kiva se lelu Kikin mielestä. Todella hauska koira kun intaantuu lelusta vielä senkin jälkeen kun ensin on saanut namia... pysyisipä jatkossakin sellaisena. Ne kierrot menivät ihan älyttömän hyvin. Olin tosi tyytyväinen reeniin. Ja siihen etten alkanut tekemään hulluna kaikkee. Tehtiin hyvä reeni siitä mitä olin halunnut reenata enkä väsyttänyt pikkukakaraa sillä että oltaisiin tehty kaikkea mahdollista mitä hallilla voi tehdä :)

Jäähykävelyllä olin sitten tohkeissani siitä, että homma oli pelittänyt jne ja en niin tarkkaan kattonut mitä Kiki touhuaa. No sepä löysi ojasta jotain (tai tappoi itse :o ) ja tuli saaliinsa kanssa tielle, käskin koiran tiputtamaan sen mitä kantoi ja onnekseni se totteli eikä mun tarvinnut kaivaa saalista sen suusta. Se näet oli joku kuollut pikkueläin, päästäinen tai mikä lie. Sitten kun siitä oltiin eroon päästy niin sitten Kiki pujahti viemäriputkeen tms semmonen musta putkelo mikä menee tien ali. Tämä oli aika pieni eli Kiki toimi hienosti pulloharjana sille putkelle. Onneksi koira oli narussa ja tuli pois putkesta... 

Muutama päivä sitten käytiin koirien kanssa Koitelissa. Päivä oli lämmin ja vedessä vilvoittelu oli koirien mieleen. Nemi intaantui välillä menemään niin syvälle, että oikeasti joutui uimaankin.

Eilen aattelin yrittää reenata Kikin kanssa sivulle tuloa, ja tajusin sitten, että oon tehnyt vissiin pikkasen liikaa luopumisreeniä, koska koira ennemmin pakittaa kun mulla on namu kädessä kuin tulisi imutuksella ohjaukseen.. .Hmm. 

Seuraamista on reenattu lenkeillä ja se on edistynyt ihan kivasti. Istuminenkin (siis pertsa liikkeen stopattua) alkaa olla, tai on ainakin välillä ollut, oikeassa paikassa. Joo, tätäkin olisi voinut tehdä niin paljon paremmin, mutta laiska kun olen niin ollaan tehty miten on tehty. Jossain välissä Kiki osasi seuraamisen sekä oikealla että vasemmalla, käskysanaa siihen ei ole, pitäisi varmaan ottaa ja erottaa nuo puolet toisistaan jollain käskyllä.

Haukkis

Sillon viime lauantaina

Kiki ekaa kertaa kisaturistina

Aamulla normitakaan pissa- & kakkakeikka viidenpintaan. Sitten muutamiksi tunneiksi vielä nukkumaan. Unien jälkeen pihalle pissalle, sitten aamupalalle ja ulkoilemaan. Muunsin lenkkiämme hieman ts kierrettiin vähän pidemmästi kuin aiemmin. Kohdattiin koiria mikä tarkoitti hillitöntä namitusta, yhden sedän kanssa keskutelinkin pitkät pätkät (asuu likeisellä omakotitaloalueella); olen nähnyt hänet lukuisia kertoja muttei koskaan aiemmin olla vaihdettu sanaakaan. Aiemmin hänellä oli joku noutajatyyppinen sekarotuinen koira joka hävisi kuvasta jossain vaiheessa (tuli jotain ja piti viiä piikille, en tiiä tarkemmin) ja nyt hällä oli sitten joku muu noutajamiksaus, joka oli tullut kodinvaihtajana. Enivei. Sitten nähtiin jotain muitakin koiria ja jotku tyypit ohitti meidät pyörällä ja Kiki vilkas mua eli alkaa ehdollistumaan ajatukseen siitä, että jos liikennettä näkyy niin saattas olla namiskaa tiedossa ;) Mistä lie johtu, mutta lenkki oli sitten niin jännä, että kakkoja ei voinut tehdä. Lenkkiä en voinut enää kuitenkaan pidentää, koska Kiki rupesi selvästi väsymään. Ei muuta kuin kotiin siivouspuuhiin.

Eetu ja Nemi kävivät pitkällä aamulenkillä, jossa Nemi pääsi irtihumputtamaan melkein koko matkaksi tuohon Kaistiksen metsikköön. Nemi oli ilmeisesti ollut onnesta soikeena :) Kun he tulivat kotiin niin Eetu lähti käyttämään Kikiä pikkukävelyllä ja vihdoinkin se malttoi käydä kakallakin.

Päiväruuan jälkeen lähdin Kikin kanssa Haukkikselle. Käytin koiraa toki ensin pikkukävelyllä, pissalla se kävi mutta kakalla ei. Haukkiksella ihmeteltiin toisia koiria, kierrettiin kaikki koirat kuitenkin kauempaa (vähintään muutamien metrien päästä). Jotkut kävivät rapsuttelemassa pientä nallekarhua - kiva, että tuli lisää mukavia ihmiskohtaamisia :)

Ahne koira on kyllä kuitenkin onni ;) Kauempana kun oltiin niin leikkimistuokio onnistui hienosti, mutta sitten kun siinä alkoi liikkumaan enemmän koiria niin rupesi vähän jänskättämään. Namit kelpasivat kuitenkin aina kun itsestä tuntui siltä, että Kiki oli namipalasen ansainnut :) Tehtiin jopa pieniä "reenejä" Haukkiksella ja Kiki keskittyi hienosti minuun (tai nameihin) eikä silloin häiriintynyt ympärillä olevasta hälinästä. Kisa-alueella Kiki ei malttanut tehdä tarpeitaan, mutta kun käytiin "pururadalla" pikkukävelyllä niin sinne (ei tielle kun jonnekin rymeikköön) oli hyvä tehdä tarpeet. Samalla reissulla tuli sitten myös häiriöharjoittelua kun juoksijoita ja muita kulkijoita meni meidän ohi.

Kotona Kiki on nukkunut jonkin verran, saanut toki myös iltapäiväruokansa ja käynyt jokusen kerran takapihalla. Kiusannut Nemiä ja leikkinyt leluillaan (+syönyt pahvilaatikoita). Nemi on myös syönyt, käynyt takapihalla ja kävin sen kanssa lenkillä tuossa joku tunti takaperin kahdestaan. Tälle iltaa olisi jäljellä vielä Kikin neljäsruoka ja muutama pihalla käynti.