Käytiin eilen Kikin kanssa ensimmäistä kertaa -tälle ulkokautta- rallyilemassa ns Airan ryhmässä. Eli kun toissa talvena oltiin Okk:lla rallytokoilemassa niin kouluttajahan jatkoi reenien vetämistä myös kesällä - paikat hieman vaihteli, mutta ei oltu Okk:n kentillä kun reenit eivät olleet koirakerhon pitämiä. Tänä kesänä saman porukan (lisättynä ne jotka haluavat niistä jotka viime talvella reenasivat Airan ryhmässä) pihareenailut ovat saaneet siis jatkoa. Muutamaan ekaan kertaan en päässyt, mutta eilen menin harjotuksiin.
Treenit ovat Heikinharjussa Timosenkosken luontokoulun lähellä olevalla kentällä. Kenttä oli pehmeähkö ja siinä näkyi hevosen kavioiden painaumia, muutama hevosenkakkaläjä (kuulemma viime vuotisia) ja muita jälkiä. Varmasti myös koiran nenään miljoonia hajuja.
Harkkarata oli avoluokan tasoinen, muuten ei meille mitään vaikeita kylttejä paitsi se "seiso, kierrä koira". Tosin itsellä ei ollut edes tarkoitus tehdä juuri niitä kylttitehtäviä mitä radalla oli, vaan katsoa millä työskentelytuulella koira on ja tehdä sitä mihin se kykenee, mikä tuntuu kivalta (mieliala edellä).
Paljonhan Kikin nenä meni maahan, mutta joitain oikeinkin onnistuneita pätkiä saatiin aikaiseksi. Ei tehty edess palasissa ihan koko rataa, kun se ei tosiaan tuntunut tarpeelliselta/oleelliselta.
Tyhmä minä menin ottamaan sitten toisenkin kerran koiran pois autosta. Olisi pitänyt jättää yhteen yritykseen, kun silloiin sentään saatiin muutama ihan iloinen tekemisen meininki harjoitus tehtyä. Toisella kerralla Kiki oli ihan paineessa eikä alkanut millekään. Yritin juoksennella sen kanssa ympäri kenttää, josko olisin saanut sen vireen nostettua, mutta eipä tuo onnistunut. Koira suostui sentään istumaan käskystä pari kertaa, joten sain sen namitettua ja kehuttua siitä.
Kun vein koiran takas autolle, niin Kiki ravisteli itsensä ja selvästi rentoutui just kun ennen kun nostin sen takaisin autoon.
Ai miksikö se noin paineistui ja ahdistui? No koska Hiukkavaaran ampumaradalta kuului pauketta ...
Että se sitten niistä reeneistä, merkkailen kohta tuosta mun blogikalenterista nuo kesäkaudenrallyreenit violetiksi, että tuskin ollaan enää jatkossa niihin menossa. Mitä suotta koiraa kiusaamaan kun sitä ammuntaäänet ahdistaa, ei se siitä muuksi muutu.
Plus kaiken kruununa mun jalalle tuo kenttä oli liian huono kuntoinen eli illan / aamun olin ihan rampa. Eli oikean jalan päkiällä ei kärsi astua, erityisesti ne jänteet mitkä on jalan etuosassa just ennen varpaita ovat kipeät.
edit. 15.5.21
ko päkiä kipu meni kyllä ohi parissa päivässä. Joten jos olisi pelkästään mun jalkajutuista kyse saattaisin koira-aktiviteetti-ilojen kannalta ajateltuna kestääkin kyseisen kivun aina silloin tällöin kun siitä selviää muutaman päivän kärsimyksillä. Mutta koska Kiki pelkää ko paikassa niin ei mitään järkeä kiusata siellä käymällä "treenimässä" tuossa paikassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti