Viime viikon rallyreeneistä sen verran tarinaa, että nameina oli pitkästä aikaa jotain muuta kuin HauHaun pussituotteita. Olin ostanut jopa jotain leikkelettä (kinkkua?) mitä olin pilkkonut pieniksi palasiksi. Ja ainakin tuolla kertaa namivalinta oli toimiva.
Ekalla ratakierros meni (yllättävänkin) jees liki loppuun asti. Toisteks viimisellä (tai niillä main) kyltillä sitten tuli herpaantuminen ts häiriöt voittivat Kikin keskittymisen. Tuota ennen olin tyytyväinen itseenikin siinä etten hoppuillut. Eli jos ja kun Kiki alkoi kiinnittämään huomiota ulkopuolisiin tekijöihin (muihin ryhmäläisiin ja niiden tekemisiin siis lähinnä) niin jos-ja-kun koira pysyi kuitenkin määrätyssä asennossa niin palkkailin sitä siihen. Ts kun otti taas kontaktia muhun. Rally ei ole nopeuskisa. Vaikka nopein virheetön suoritus voittaakin. Mutta voitot ei ole ne mitä minä tavoittelen koiraharrasteissa.
Paitsi itseni voittamiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti