*tilt* <liian monta ajatusta, jotka tahtovat päästä näppiksen kautta blogiin>
Ihan vaan täytyy antaa periksi ja naputtaa tekstiä, jotta saan tämän pois päästäni. Edes hetkeksi.
Epämääräisessä järjestyksessä ajatuksenpätkiä.
Ensinnäkin. Olen miettinyt ja miettimisen tueksi surffaillut pitkin nettiä katsellen ja etsien erilaisia temppuja joita joko voisin opettaa Kikille tai joista voisin kehitellä Kikille sopivia temppuja. Vielä ei tämä surffailu ole tuottanut kovinkaan kattavaa lopputulosta. Eli toimintaa pitää vielä jatkaa.
Toisekseen. Tarvitsen Kikille laajemman työkalupakin. Siis isomman repertuaarin erilaisia -enemmän tai vähemmän hyvin osattavia- temppuja. Mitä enemmän se osaa niin sitä paremmin voin ripotella temppusia ... tanssiohjelmaan.
Tähän nyt sitten vaikuttaa sekä Kikin taipumus innostua joistain tempuista enemmän kuin toisista plus mun taito ja into opettaa koiraa. Jotkut ties kuinka näppärät temput eivät ole meitä varten (Kiki ei tykkää, minä en tykkää / jaksa panostaa siihen, minä en osaa opettaa jne).
Kolmanneksi. Ihan hirveän vaikea pukea tätä sanoiksi, mutta koska mä en osaa pitää niitä treenivihkopäiväkirjoja ja olen aikoja sitten todennut tämän blogin kätevimmäksi tavaksi purkaa sieluani koiriin liittyvissä asioissa, niin antaa paukkua nyt vaan. Silläkin uhalla, että on jotenkin nolojuttu sanoa ääneen. Kolmas juttu on sitten tietty se, että kisavalmius tarkoittaa miljoonaa muutakin asiaa kuin se, että Kiki osaisi n kappaletta temppuja. Vaikka se osaisi tehdä niitä ns ketjussa.
Neljänneksi.
Tämä. Mä sinnittelen yhä, kun en halua kajahtaa ja kilahtaa täysin. Mutta luulen, että se on jo myöhäistä. Plus mua pelottaa, että käytän liikaa ajatuksia asiaan, joka menee syteen eniveis. Sinällään on ollut lohduttavaa lukea k-tanssi ryhmästä että on hirveän monta "eritysherkkää" koiraa. Koiria, joiden ohjaajat ovat tehneet paljon töitä sen eteen, että koirat ovat siedättyneet kisatilanteisiin ja tehneet siellä ihan kelpo suorituksiakin.
Tosin agi(ja toko ja ...)ajoista tiedän kyllä sen, että yksi suurimmista (?) virheistäni on haihatella jotain mitä toiset tekevät (saavuttavat), että meidänkin "polku" voisi olla samanmoinen. Sitä suurempi on kuilu mitä korkeammalle kurkottelen. Plus en halua, että mikään Kikin harrastuksista on kaiken yli lyövä The harrastus. En halua mistään uutta aksaa, itselleni ns tunnetasolla. Kuulostaa todella kahjolta, tiedän :-D
Viidenneksi.. Ohjelman suunnittelu. Mitkä Kikin osaamat temput soveltuvat tanssiin. Tähän vaikuttaa tietysti biisikin. Ja teema. Onko meillä teemaa vai mennäänkö ns biisi edellä? Kuten olen aiemmin maininnut, niin olen kuunnellut ison kasan erilaisia biisejä - niin levyiltä, radiosta kuin youtubestakin. On olemassa yksi biisi mihin palaan uudestaan, mutta vielä nolompaa kuin se, että edes sanon ääneen suunnittelevani meille tanssiesitystä (heh, kuulostaa ihan absurdilta) on se biisi. Joten se saa olla vielä pitkään pimennossa, eli etsinnässä on joku ihan muu laulelma/kappale.
Kuudenneksi. Liittyy äsköiseen. Aiheesta oli vasta keskustela kt-ryhmässä. Ohjelman (?) suunnittelu. Että kuka mitenkin hahmottelee / opettelee esitystään. Kuten aiemmin sanottua, en osaa piirtää. En voi siis laatia mitään järkevää piirrustusta itselleni kartaksi. Enkä itseasiassa ollut kovinkaan hyvä aksassakaan opettelemaan ratoja pelkän ratapiirrustuksen avulla. Tarvitsen käytännön ensin, eli jonkinlaisen hahmotuksen itselleni, että mitkä temput, missä järjestyksessä, minne suuntaan liikun (mihin koira liikkuu) - kun tämä on selvillä niin sen jälkeen tarvitaan n määrä toistoja itselle, että tiedän tismalleen miten ohjelma menee. Sen virtuaalikoiran kanssa ns ihannesuorituksena. Sitten tarvitaan hirveästi erilaisia toistoja koiran kanssa; koiran pitää osata ne temput tosi hyvin.
Seitsemänneksi. Tarvitaan niitä muita taitoja. Pitää opetella kehään menoa. Ohjelman aloitusta. Ohjelman lopetusta. Palkattomuutta. Missä pidetään ns loppupalkkaa.
Isoin vaiva -oletan- on opettaa koira sietämään erilaisia häiriöitä. Rakentaa treeni/kisakupla. Tähän liittyy ehkä yksi isoimmista peloistani. Voiko niin sanoa? No sanoin jo. Voi olla ettei Kiki koskaan opi sietämään tarpeeksi häiriötä / niin jänniä juttuja kuin kisat ovat.
Miten Kiki suhtautuu mun jännitykseen? Kun oletus tietysti on, että jos me ikinä päädytään kisoihin asti niin mun jännitys on jotain järkyttävää. Jos Nemi ei olisi niin höperö kuin on niin mä kyllä ihan oikeasti harkitsisin kt-kisaamisen opettelua sen kanssa; jostain syystä oletan, että sen kanssa en jännittäisi niin paljoa. Mutta Kiki kyllä osaa temppuja jo nyt paljon enemmän kuin Nemi - ainakin lajiin sopivia temppuja.
***
Sitten jotain käytännönjuttuja. Testailin tuossa äsken tassutemppuja. Kiki kun osaa antaa tassua, mikä yksistään sen mielestä ilmeisesti on tylsä temppu. Aika usein näkee sen, että koira koskettaakin ohjaajan jalkaa; siis vähän semmoinen jammailu juttu, että ihminen ojentaa jalkaa eteenpäin ja koira koskee siihen. Kiki osaa sen kyllä, mutta mun tasapaino ei riitä ko temppuun. Horjahtelen kun oikea jalka on maassa ja vasen ilmassa.
Tästä sitten tuli mieleen se, että lajin hyvä puoli on se, että voin pelata koiran vahvuuksilla. Samalla pitää muistaa myös omat heikkoudet. Kukaan ei pakota minua tekemään haarahyppyjä (tai miksi piruksi niitä sanotaan) oikealle, koska ne ovat minulle fyysisesti mahdottomia. Oletan myös, että en voisi tehdä esim sellaista, että ojennan jalkaa ja koira hyppää jalan yli; siihenkään ei tasapainoni riitä (ilman tukea, ja tuki nyt ehkä olisi vähän höpsö tanssiohjelmassa).
ps. pitää mennä nukkumaan kun huomenna herätyskello soi kuudelta, tämän asian blogiin sylkeminen saattaa jatkua myöhemmin (tässä tai jossain muussa kirjoituksessa)
