Missä mennään

Olen kuunnellut paljon erilaisia biisejä ja miettinyt, että mikä voisi olla Kikin The biisi. Koiratanssiin siis. Tietty (tarviiko sitä ees sanoa). Sellaiset laulut eivät käy mitkä ovat vain hyviä, siis josta itse tykkään. Sen laulun (biisin, whatever) pitää myös olla sellainen johon pystyn edes jotenkin "jammailemaan" (heh). Joku sellainen mistä saan jonkinlaisen koreografiainspiraation, vielähän en oikein tiedä, että miten niitä koreografioita väsätään - mutta oletan oppivani jotain aiheesta tänä vuonna (tai jopa jo tämän talven aikana). Mitä tahansa biisiä en voi itselleni napata, koska Kiki ... on ollut aina sellainen, että jos radiosta/mankasta kuuluu joku veisu mistä se ei tykkää niin se kyllä ilmoittaa asian (mikä on aina tuntunut huvittavalta piirteeltä). Eli tietenkään sellainen musiikki ei käy mitä vastaan pikkukoira lähtökohtaisesti jo protestoi. Plus biisi ei saa olla liian pitkä; puoltoista minuuttia olisi ilmeisesti ideaali (näin alkuun). Lauluja voi toki lyhentää, monet koiratanssijat sitä ilmeisesti harrastavatkin, että he editoivat niitä musiikkejaan. Minäkin hankin kotitietokoneelle jonkun musiikineditointiohjelman jo ... Yritin harjoitella sen käyttöä, mutta en siinä kovinkaan hyvin onnistunut. Kun mulla on jo se The laulu. Paitsi että se on nolo. Ei ollenkaan muntyyppistä musiikkia - vaikka se tuntuukin "meidän biisiltä" (jota pitäisi siis lyhentää, taitaa olla normaali 3-4 minuutin kappale), mutta luultavasti jätän sen kappaleen odottamaan ja harjoittelen jotain tanssikuvioita ensin johonkin ihan muuhun lauluun (valmiiksi tarpeeksi lyhyeen), kunhan vain keksisin, että mihinkä.

Entäpä sitten ne kotiläksyt. Ennen kuin jatkokurssi alkaa. 

Hyppyä ei olla reenattu ollenkaan. Ei olla aikoihin käyty hallilla ja meillä sisällä on liian liukasta sen treenailuun. Ulkona voisi tietty jotain reenipaikkaa kehitellä jos jaksaisi. Omituista kun on eka sellainen koira jota en ole hyppyyttänyt muissa harrastuksissa. Tottakait Kikikin luonnostaan osaa hypätä (metsässä, sohvalle jne) muttei käskettynä. Enkä mä sen kyynärjutun takia oikein tiedä kannattaako mun koiraa hyppyhyppyyttää hulluna vieläkään.

Kylki -temppua on tehty lähes joka viikko. Se edistyy hitaasti. Vähän sama kuin paikkis -treenitkin (eli siis että maltti ei riitä). Kiki kyllä menee innokkaasti kylkiasentoon, ei välttämättä taida osata sitä vielä niin hyvin, että pelkällä käskyllä menisi. Enkä mä voi vaikkapa seistä. Tarvii siis kovasti vielä ohjausta / vihjettä. Jos tätä temppua haluaisi käyttää tanssiessa niin pitäisi kyllä tarkkaan miettiä mihin väliin sen tuikkaisi, koska Kikin kanssa se ei tod ole mikään rauhallinen juttu ;-D

Peruuttamista se ei osaa sen enempää kuin ennenkään. Voi siis peruuttaa muutaman askeleen - tekee sen ns luopumistreenin seuraumuksena. En jotenkin osaa (muka) treenata tätä niin, että saataisiin siihen jatkoakin. Luultavasti on vain reeninpuutetta, ja mun kärsivällisyyden eli että odottaisin koiran pidentävän peruutusmatkaa. Tai jotain.

Niitä on reenattu jonkin verran, että Kiki joko istuu tai makaa ja mä "jammailen" sen lähellä, ehkä jopa kierrän koiran. Tässä me mun mielestä ollaan edistytty, vaikka aina koira ei kestäkään sitä että kiertäisin sen.

Varjo -temppu on naksutteluvaiheessa. Kiki ei ehkä vielä täysin ole ymmärtänyt mitä haluaisin sen tekevän. Sujuu siis vaihtelevasti.

Kasia ei olla hetkeen aikaan tehtykään. Pujottelua tehdään aina välillä. Pujossa ongelmana on se, että Kiki rakastaa jalkojen väliin tulemista. Eli jos mä ohjaan (askellan) jotenkin epämääräisesti niin Kiki mielellään tulkitsee sen niin, että se voikin pujahtaa mun jalkojen väliin ... Se tunkee jalkojen väliin myös monesti silloin jos yritän tehdä sen kanssa takakautta sivulle tuloa, ylipäänsä sivulle tuloa tai mitä milloinkin :-D Kiki tarjoilee myös muille jalkojen väliin tulemista ... Eipä uskoisi, että pentukurssilla (ja joskus sen jälkeen) en meinannut saada millään koiraa hoksaamaan että mitä sen pitäisi tehdä (joskus sillä on hitaat piuhat ;-D mutta kun se jotain oppii niin näköjään sitten kanssa oppii).

Tuota jalkojen väliin tulemisintohimoa olen sitten hyödyntänyt siihen, että oon opettanut Kikiä kulkemaan jalkojen välissä sekä silloin kun kuljen eteenpäin tai kun peruutan. Tokikaan ei tehdä näitä pitkiä matkoja.

Itsensä ympäri pyöriminen sujuu tosi hyvin.
Tassun antaminen sujuu. High fiveä ei olla taidettu juurikaan reeniä.

Huonosti sujuu se, että mä itse tekisin samalla jotain taiteellista ;-D Joskus jotain häiriöhytkyntää olen yrittänyt yhdistää johonkin harjoitukseen. Mutta erittäin harvoin.

Olikohan meillä jotain muita temppuläksyjä?

Kohteen kiertäminen sujuu - välillä sika hyvin ja toisinaan ei ollenkaan. Tähän vaikuttaa eniten Kikin yleisolotila. Reippaana on ihan sikakivaa (jolloin myös voi irrota äänikin) ja toisessa ääripäässä hirvittää eikä irtoa. Ei olla kyllä hetkeen reenitty tätä.

Vatireenistäkin Kiki tykkää. En silti ihan äkkiä usko, että siitä voisi saada mitään tanssiosiota, kun ei Kiki sitä itsenäisesti tee vaan se on enemmän sivulletuloa / takapää treeniä ts Kiki tarvitsee minut siihen vadin lähelle. Joitain kertoja olen saanut Kikin kiertämään ufoa/vatia itsekseen "tanssi" käskyllä, mutta ilmeisesti se oli jokin harha kun ei se sitä käskyä kuitenkaan osaa - tai osannut myöhemmin. Mutta ehkä se olisi sieltä kiskottavissa jos jaksaisi järkevästi asiaan panostaa.

Ainiin. Korokkeelle peruuttaminen sujuu myös vaihtelevasti. Kontaktikävely oikealla sujuu tarjoamisperiaatteella hyvin - olen ajatellut pitää sen koiran innokkuuden ja tarjoamisen tasolla ts koiran omaehtoisena temppuna (kehun kun tekee, yritän välillä ujuttaa toimintaan käskyäkin) kunnes keksin että tarvitsisin sitä taitoa oikeasti johonkin. Vaikka Kiki tekee "oikee" seuruuta vaihtelevan innokkaasti, niin hyvin liukkaasti se siitä kiepahtaa vasemmalle puolelle eli viihtyy siellä paremmin.

Uutena temppuna meillä on työn alla "leuka" eli se että koira pistää päänsä mun reiden päälle kun istun. Kikilähtöinen juttu. Eli Kiki tekee sitä kun haluaa multa jotain. Jossain vaiheessa rupesin naksuttelemaan / kehumaan sitä siitä. Toiveissa, että joskus se tekisi sen silloinkin kun minä haluan ... ;-)