Kolmas tammikuuta. Siis että uusvuos oli ja meni jo. Mutta kun lähdettiin aamulenkille niin Kiki oli taas ihan paineessa ja kiskoi poispäin; hetken jopa pelkäsin, että liukuuko se ulos valjaistaan (en muista koskaan niin tapahtuneen, mutta ...). Hieman mietin, että onko sillä noin kylmä, mutta käytös ei kyllä ollut palelevaa vaan peloissaan olevaa. Kylmä kun oli (toinen ulkomittari näytti lähtiessä -25 ja toinen -27).
Kun oltiin (ex-)Vesaistentien melkein toisessa päässä asti niin Kiki kävi ekan kerran pissalla ja alkoi vähitellen rentoutumaan. Plus sai käytyä kakallakin. Hieman tämän jälkeen tuli puolituttu koira (laika tms) vastaan. Annoin Kikin moikata sitä koiraa ohimennen ja nostatin sillä samalla koiran virettä. Tuo toimi Kikille ihan älyn hyvin eli se unohti että PihallaOnIhanKauheata ja oli normaali höpö-Kiki, joka nauttii talvesta ja ulkoilusta.
Nemikin oli mukana, mutta sen läsnäolo ei "nosta" pikkukoiraa, ainakaan tuolloin kun Kiki on ihan "down".
Kun lähestyttiin kotikatua niin Kiki alkoi taas pälyilemään, mutta onnekseni kotikatu kävellessämme tien yli juoksi orava. Tzadam, masentuneenahdistunut pikkukoira vaihtui silmänräpäyksessä ihan joksikin muuksi. Enpä ole aikoihin ilahtunut niin paljoa oravan näkemisestä ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti